Syyllisyydestä vapautuminen

"Maailma on pelon ja puutteen maailma. Ja maailman tapahtumat ovat pelon tapahtumia, mutta maailma siirtyy hiljaa sivuun kun rakkaus valtaa mielen. Maailman merkitys katoaa. Taistelut ja syyllisyys, niiden merkitys katoaa, kun rakkaus vain odottaa, että pelko vapautettaisiin pois, koska se on olematon. Koska se ei ole ikuinen. Se mikä on muuttuvaa, se ei voi olla ikuista."

"Itsensä rakastamista eli itsensä hyväksymistä ei voi eikä tarvitse suorittaa. Se kun alkaa vapautua syyllisyydestä, on ihan sama kuin vapauttaa itsensä rakkauden ohjaukseen- eli rakastamaan itseään, hyväksymään itsensä. Ensimmäisenä on kysymys sen syyllisyyden vapauttamisesta, mikä koetaan kun tullut mokailtua, arvosteltua ja muuta. Sillä se pitää kiinni ja toistuu uudelleen ja uudelleen. Koska syyllisyys ei tuo vapautta, niin se ei tuo mitään.

Ja näin alussa syyllisyys monesti puolustaa; "En minä tunne olevani syyllinen". Mutta kysypä vain, montako kertaa päivässä tulee arvioitua ottamalla kantaa johonkin? Ja silloin kun ottaa kantaa arvostelulla ja tuomiolla, silloin rakkaus siirtyy hiljaa sivuun ja odottaa, kunnes siinä vapauttaa syyllisyyden ajatuksen pois.

Taas päinvastoin käy, kun pidät omasi tai toisen syyllisyyttä totena. Alat voimistaa syyllisyyttä ja kaikki menee mielestä mieleen. Joku on epävarma, toinen alkaa pelätä, kolmas tarttuu siihen syyllisyyteen. Ja pieleen rupeaa menemään kaikki.

Vain arvostamalla toista jokaikisenä hetkenä saa parhaan mahdollisen ilon ja kiitollisuuden. Koska se on vapautta sinun ja ajatustesi kohteen välillä."

-Valintana mielenrauha