"Mitä minä voin antaa Jumalalle?
Usein ihmiset antavat sen, mitä he eivät halua itselleen. Jotkut antavat sen, mitä haluavat. Mutta kuka antaa antajan?
Sinä kuvittelet aina, että menetät jotakin, että olet tekemässä jonkinlaisen uhrauksen: 'Miksi minun pitää antaa nämä asiat? Miksi minun pitää antaa minun aikaani? Miksi minä, minä, minä, minä...' Tämä on ylimielisyyttä. Sinä tulit tänne vauvana, jolla ei ollut mitään. Ja sitten napanuorasi leikattiin ja nyt kävelet ympäriinsä nokka pystyssä niin röyhkeänä että.
Miksi itsensä, todellisen minänsä, löytäminen kestää niin kovin kauan? Ehkäpä juuri tämän ylimielisyyden, röyhkeyden vuoksi. Se voi ilmetä niin hienovaraisilla tavoilla, kuten: 'Vihdoin MINÄ tein sen! Nyt kun MINÄ olen vapaa, voin tehdä ihan mitä haluan. Mikään ei enää häiritse minua. MINÄ vain haluan pelastaa koko maailman. Kiitos Luoja, kun teit minusta niin nöyrän.'
Niin lukemattomilla eri tavoilla ego hiipii väliin. Ja tämä ylimielisyys on myrkkyä. Se irroittaa meidät ykseyden kentästä. Oikeastaan vapaus tarkoittaa olla vapaa ylimielisyydestä.
Vasta kun alat tuntea mitä sydämessäsi on, alat antaa myös itsesi. Ensin annat asiat joita et halua, sitten asiat joita arvostat, sitten tarjoat itsesi. Mutta vasta kun tunnet tämän taian sisälläsi, saat vivahteen mausta, jota mikään tässä maailmassa ei voi sinulle antaa, sitten sanot: 'Kyllä, ota minut kokonaan.'
Ja kyllä, yksilöllisyyden tunnun tulee säilyä tiettyyn rajaan asti. Yksilöllisyys on kaunis asia. Se mikä on itsekkyyttä on ottaa mitään kunniaa siitä tai kiinnittyä egoistiseen autonomiaan: 'MINÄ TARVITSEN minun vapauteni, minun tilani. MINÄ TARVITSEN tätä.'
Usein ego yrittää laittaa meitä tiettyyn muotoon, paikoilleen, jumiin: "MINUN PITÄÄ nukkua minun sängyssäni. MINÄ nyt vain olen tällainen ja tällainen." Mutta mitäpä jos ei? Se voi tuntua mukavalta, turvalliselta, mutta se on valtava rajoitus, kutistavaa.
Te haluatte vapautta, mutta omilla ehdoillanne. Se ei ole elämälle ja korkeammalle antautumista. Jostakin pitää luopua. Tästä jästipäisestä minäminäminä-asenteestanne. Muuten sinä pidät MINÄN ja löytääksesi todellisen rauhan, sinun on luovuttava siitä. Sinun on mentävä tätä pientä, egoistista minää syvemmälle. Sillä tuo minä on ilkeä, rajoittava: 'Tämä on MINUN vapauteni, nämä ovat MINUN oikeuteni.' Se johtaa vapauden sijaan vain jälleen yhteen laatikkoon, rajoituksiin. Se johtaa konflikteihin ja erimielisyyksiin, ei rauhaan.
Sinun on luovuttava siitä, mitä luulet tarvitsesi ja tietäväsi. Koska me emme aina tiedä, mikä on meille hyväksi. Ego pyrkii jatkuvasti väliin. Siksi sinä väsyt, palat loppuun, uuvut. Mutta kun päätät luopua minästä, se on totta, se on vapautta, se on rauhaa ja harmoniaa.
Ja jälleen ego tulee: 'Tätä MINÄ tarvitsen, tätä MINÄ haluan.'
Ei, sinä olet kanavana korkeimmalle tahdolle.
Jos kykenet luottamaan, antautumaan, päästämään irti projisoinneista, silmäsi kirkastuvat ja kykenet näkemään miten universumi liikkuu. Se liikkuu kauniisti ja tuo sinulle kaiken mitä tarvitset.
Mutta entä ihmissuhteet? Totuus on, että jotkut tulevat elämääsi ja ovat maraton-juoksijoita vierelläsi, ovat siinä loppuun saakka. Jotkut tulevat, lähtevät, antavat suuria lupauksia ja lähtevät silti. Sinä et voi päättää näistä asioista.
Ja silti antautuessasi elämän virtaan, näet että kaikki on kuten pitääkin. Et enää ohjaile sitä, vaikka joskus sinusta voikin tuntua siltä, että teet niin. Mutta sekin on pohjimmiltaan vain tietoisuuden halu.
Mikään ei voi satuttaa sinua. Se olkoon sinun tärkein oivalluksesi. Vaikka se veisi kehosi, se ei voi satuttaa sinua. Kun opit tuntemaan todellisen minäsi, mikään ei voi horjuttaa sinua. Se on hän, joka todistaa kaikki tulemiset ja menemiset, mutta sitä ei voi satuttaa, poistaa. Ja samalla se on koko elämän puu. Se tuottaa ja tarjoaa sinulle jokaisen hedelmän, jonka tarvitset. Se tekee niin koko ajan ja tekisi sen ilman vastustusta, jos antautuisit.
Mutta kaikki mitä Minä pitää tärkeää, se haluaa ottaa niistä kontrollin. Ja sitten tulee kipua.
Jopa Se Oikea, elämänkumppanisi. Armo tuo hänet, odottamatta. Sielusi tunnistaa toisen sielun. Tuotte voimaa ja kirkkautta toistenne elämään. Parisuhde on lahja ja se tulee juuri oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Joten voit rentoutua ja lakata vastustamasta elämän virtaa ja liikettä. Sillä ilman sinun sponsorointiasi mielesi ei voi jatkaa negatiivisia, kutistavia ja ahdistavia tarinoitaan.
Antaudu, lakkaa tietämästä ja etsimästä ja anna elämän hoitaa se puolestasi."
-Mooji
Usein ihmiset antavat sen, mitä he eivät halua itselleen. Jotkut antavat sen, mitä haluavat. Mutta kuka antaa antajan?
Sinä kuvittelet aina, että menetät jotakin, että olet tekemässä jonkinlaisen uhrauksen: 'Miksi minun pitää antaa nämä asiat? Miksi minun pitää antaa minun aikaani? Miksi minä, minä, minä, minä...' Tämä on ylimielisyyttä. Sinä tulit tänne vauvana, jolla ei ollut mitään. Ja sitten napanuorasi leikattiin ja nyt kävelet ympäriinsä nokka pystyssä niin röyhkeänä että.
Miksi itsensä, todellisen minänsä, löytäminen kestää niin kovin kauan? Ehkäpä juuri tämän ylimielisyyden, röyhkeyden vuoksi. Se voi ilmetä niin hienovaraisilla tavoilla, kuten: 'Vihdoin MINÄ tein sen! Nyt kun MINÄ olen vapaa, voin tehdä ihan mitä haluan. Mikään ei enää häiritse minua. MINÄ vain haluan pelastaa koko maailman. Kiitos Luoja, kun teit minusta niin nöyrän.'
Niin lukemattomilla eri tavoilla ego hiipii väliin. Ja tämä ylimielisyys on myrkkyä. Se irroittaa meidät ykseyden kentästä. Oikeastaan vapaus tarkoittaa olla vapaa ylimielisyydestä.
Vasta kun alat tuntea mitä sydämessäsi on, alat antaa myös itsesi. Ensin annat asiat joita et halua, sitten asiat joita arvostat, sitten tarjoat itsesi. Mutta vasta kun tunnet tämän taian sisälläsi, saat vivahteen mausta, jota mikään tässä maailmassa ei voi sinulle antaa, sitten sanot: 'Kyllä, ota minut kokonaan.'
Ja kyllä, yksilöllisyyden tunnun tulee säilyä tiettyyn rajaan asti. Yksilöllisyys on kaunis asia. Se mikä on itsekkyyttä on ottaa mitään kunniaa siitä tai kiinnittyä egoistiseen autonomiaan: 'MINÄ TARVITSEN minun vapauteni, minun tilani. MINÄ TARVITSEN tätä.'
Usein ego yrittää laittaa meitä tiettyyn muotoon, paikoilleen, jumiin: "MINUN PITÄÄ nukkua minun sängyssäni. MINÄ nyt vain olen tällainen ja tällainen." Mutta mitäpä jos ei? Se voi tuntua mukavalta, turvalliselta, mutta se on valtava rajoitus, kutistavaa.
Te haluatte vapautta, mutta omilla ehdoillanne. Se ei ole elämälle ja korkeammalle antautumista. Jostakin pitää luopua. Tästä jästipäisestä minäminäminä-asenteestanne. Muuten sinä pidät MINÄN ja löytääksesi todellisen rauhan, sinun on luovuttava siitä. Sinun on mentävä tätä pientä, egoistista minää syvemmälle. Sillä tuo minä on ilkeä, rajoittava: 'Tämä on MINUN vapauteni, nämä ovat MINUN oikeuteni.' Se johtaa vapauden sijaan vain jälleen yhteen laatikkoon, rajoituksiin. Se johtaa konflikteihin ja erimielisyyksiin, ei rauhaan.
Sinun on luovuttava siitä, mitä luulet tarvitsesi ja tietäväsi. Koska me emme aina tiedä, mikä on meille hyväksi. Ego pyrkii jatkuvasti väliin. Siksi sinä väsyt, palat loppuun, uuvut. Mutta kun päätät luopua minästä, se on totta, se on vapautta, se on rauhaa ja harmoniaa.
Ja jälleen ego tulee: 'Tätä MINÄ tarvitsen, tätä MINÄ haluan.'
Ei, sinä olet kanavana korkeimmalle tahdolle.
Jos kykenet luottamaan, antautumaan, päästämään irti projisoinneista, silmäsi kirkastuvat ja kykenet näkemään miten universumi liikkuu. Se liikkuu kauniisti ja tuo sinulle kaiken mitä tarvitset.
Mutta entä ihmissuhteet? Totuus on, että jotkut tulevat elämääsi ja ovat maraton-juoksijoita vierelläsi, ovat siinä loppuun saakka. Jotkut tulevat, lähtevät, antavat suuria lupauksia ja lähtevät silti. Sinä et voi päättää näistä asioista.
Ja silti antautuessasi elämän virtaan, näet että kaikki on kuten pitääkin. Et enää ohjaile sitä, vaikka joskus sinusta voikin tuntua siltä, että teet niin. Mutta sekin on pohjimmiltaan vain tietoisuuden halu.
Mikään ei voi satuttaa sinua. Se olkoon sinun tärkein oivalluksesi. Vaikka se veisi kehosi, se ei voi satuttaa sinua. Kun opit tuntemaan todellisen minäsi, mikään ei voi horjuttaa sinua. Se on hän, joka todistaa kaikki tulemiset ja menemiset, mutta sitä ei voi satuttaa, poistaa. Ja samalla se on koko elämän puu. Se tuottaa ja tarjoaa sinulle jokaisen hedelmän, jonka tarvitset. Se tekee niin koko ajan ja tekisi sen ilman vastustusta, jos antautuisit.
Mutta kaikki mitä Minä pitää tärkeää, se haluaa ottaa niistä kontrollin. Ja sitten tulee kipua.
Jopa Se Oikea, elämänkumppanisi. Armo tuo hänet, odottamatta. Sielusi tunnistaa toisen sielun. Tuotte voimaa ja kirkkautta toistenne elämään. Parisuhde on lahja ja se tulee juuri oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Joten voit rentoutua ja lakata vastustamasta elämän virtaa ja liikettä. Sillä ilman sinun sponsorointiasi mielesi ei voi jatkaa negatiivisia, kutistavia ja ahdistavia tarinoitaan.
Antaudu, lakkaa tietämästä ja etsimästä ja anna elämän hoitaa se puolestasi."
-Mooji
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti