Google+ Followers

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Oman pimeyden kohtaaminen ja anteeksianto

"Kun totuus ja rakkaus yhdistyvät, syntyy tietoisuus. Ihmisen todellisuudentaju alkaa palautua. Tietoisuus on minulle itse asiassa juuri todellisuuteen astumista. Todellisuudentajun elpyminen on luonnollisesti prosessi, joka kestää pitkään. Kyse on matkasta kohti omaa todellista identiteettiä, mutta myös matkasta kohti omaa menneisyyttä. Kerros kerrokselta on kuljettava kohti omaa varjoa, omaa pimeyttä, omia sisäisiä vääristymiä. On kuin kuorisi sipulia. Jokainen kerros herättää syyllisyyttä ja häpeää. Omien pimeiden ja vääristyneiden puolien kohtaaminen ei tunnu hyvältä. Mutta jos uskaltaa kulkea syvälle itseensä ja tarkastella asioita todellisuuden valossa, löytää sisältään rakkauden. Kun uskaltaa kokea syyllisyyttä, löytää syyllisyyden takaa anteeksiannon. Ja samassa hetkessä vapautuu syyllisyydestä. Anteeksiantaminenhan ei ole mitään muuta kuin rakkautta. Rakkaus näyttää odottavan ihmisessä sitä, että hän suostuisi totuudellisuuteen. Rakkauden kokemisen esteenä ei siis ole mikään muu kuin se, ettei suostu kohtaamaan omaa pimeyttään. Kun niin tekee löytää rakkauden. Kristus kiteytti tämän loistavasti: Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon."

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti