Kysymys Eckhart Tollelle egosta

Kysymys Eckhart Tollelle: Voiko egon kanssa olla ystävä, tai voiko epätodellisen ”minän” ja todellisen ”minän” välillä olla ystävyyttä?

Eckhart Tolle: Ego, sillä tavalla kuin minä käytän sitä termiä, ei todellisuudessa ole ego, mikäli tunnistat sen. Toisin sanoen; jos ego on sinussa toimivana, sinä et silloin tiedä sitä. Silloin se todellakin on ego. Egon ominaisuuksiin kuuluu se, että et ole siitä tietoinen. Ihmiset, joilla on erityisen suuri ego, eivät tiedä mikä ego on, eivätkä he ole edes kiinnostuneita tietämään siitä, eivätkä he varmasti ajattele itseään ihmisinä, jolla on suuri ego. He eivät yksinkertaisesti kykene tunnistamaan egoa egoksi.

Sillä hetkellä kun tunnistat egon, se ei itse asiassa enää ole ego. Se voi olla vanha käyttäytymismuoto tai ajattelumalli, joka saattaa yhä vielä toimia. Voit esimerkiksi huomata latelevasi kuuluisuuksien nimiä. Jos tunnet jonkun kuuluisan henkilön, saatat sanoa vierustoverillesi: ”Okei, minun täytyy kohta soittaa Dalai Lamalle, hän odottaa soittoani.” Kuitenkin samalla tajuat, että kyseessä on itse asiassa vale. Sillä hetkellä olet todellakin tunnistanut egon, joka haluaa olla joku ja haluaa tulla huomatuksi. Sillä hetkellä olet tullut läsnä olevaksi, eli äänessä ei enää ole ego.
Seuraavalla kerralla voit itse asiassa tarkkailla haluasi sanoa uudelleen samalla tai jollakin vastaavalla tavalla. Esimerkiksi jos ystäväsi sanoo: ”Kuka sinulla on puhelimessasi pikavalintana, minulla on Oprah”, voit pysähtyä hetkeksi ja huomata tuntevasi tarvetta panna paremmaksi esittämällä jonkun toisen kuuluisuuden nimen, mutta voit samalla hetkellä myös tunnistaa tämän viehtymyksen ja luopua siitä.

Sillä hetkellä kun tunnistat egoistisen tarpeen tai toimintamallin, jotakin vapautuu. Mallit saattavat yhä olla toiminnassa, mutta ne eivät enää kokonaan pidä sinua vallassaan. Et enää täydellisesti samaistu niihin. Vaikka sanon, ettet voi ystävystyä näiden toimintamallien kanssa, voit kuitenkin olla itseäsi kohtaan myötätuntoinen silloinkin kun nämä toiminnot jatkuvat. Vaikka näissä toiminnoissa on jatkuvuutta, ne eivät kuitenkaan tarkkaan ottaen ole egoa, koska ego pitää sisällään täydellisen tiedostamattomuuden.

Ego ei siis aivan tarkkaan ottaen voi olla ystäväsi, mutta sitä ei kuitenkaan pidä kohdella vihollisena. Jos kohtelet egoa vihollisenasi, annat sille vain enemmän valtaa. Ego ei siis ole sen enempää ystäväsi kuin vihollisesikaan. Se on pelkästään jotakin, joka on ottanut sinut valtaansa ja tekee sinut tiedostamattomaksi.
Egon näkeminen vihollisena on yleinen virhe siksi, että ego tulee sisään takaovesta silloin kun niin teet. Toinen virhe on uskoa, että voisit voittaa taistelun egoa vastaan; et voi. Heti kun taistelet, olet osa egoa.

Mieluummin kuin käyttäisimme termiä ”olla ystävällinen”, puhumme myötätunnosta näitä yhä toimivia toimintamalleja kohtaan. Me tunnistamme ne tiedostamattomasta mielestä tuleviksi, mutta samalla ne ilmenevät myös läsnäolon valossa ja silloin ne voidaan tunnistaa.
Sen sijaan, että piiskaisit itseäsi, mikä merkitsisi jälleen tiedostamattomaksi tulemista, olet yksinkertaisesti myötätuntoinen ja sanot: ”Oho, tässä sitä taas ollaan. Tein sen taas. Hassu juttu.” Sivumennen sanoen, nauru on myös hyvä keino vapautumiseen. Kun naurat omille toimintamalleillesi ja egoistisille haluillesi, saatat kyetä nappaamaan niistä kiinni silloin, kun ne pyrkivät esille, esimerkiksi haluna sanoa jotakin. Haluat esimerkiksi esittää oman mielipiteesi, koska ”nämä ihmiset ovat niin väärässä”, mutta kuitenkaan siinä tilanteessa sanomisellasi ei ole mitään todellista merkitystä. Se olisi vain pelkkä mielipide.

Voit siis tarkkailla haluasi puolustella psyykkistä asemaasi ja silloin avautuu mahdollisuus, että voit todella olla riittävästi läsnä sanoaksesi itsellesi: ”Tarvitseeko minun sanoa tätä ääneen, vai voinko yksinkertaisesti jättää asian silleen? Voinko luopua tästä halustani? Mitä tapahtuu jos luovun siitä…” Älä yritä tukahduttaa haluasi, äläkä sano sille: ”Mene pois!” Ei niin. Tunnista halu ja sano sitten: ”Hyvä on, luovun asiasta. Minun ei tarvitse nyt sanoa tätä todistaakseni tietämystäni”, tai mistä sitten lieneekään kysymys. Tähän ei liity mitään päätöksen tekemistä. Luovu vain yksinkertaisesti asiasta ja katso miltä se tuntuu sisimmässäni.

Kun luovut tunnistamastasi egoistisesta toimintamallista, tapahtuu kummia. Ensinnäkin saatat kokea tulleesi vähäisemmäksi, koska epäonnistuit puolustamaan itseäsi egoistisesti kyseisessä tilanteessa. Siis ensin tunnet itsesi jotenkin pienemmäksi tai vähäisemmäksi, mutta näin on vain aluksi. Kun pysyt kannassasi, tunnet tosiasiasiallisesti syvenemistä. Näin siksi, että ego haluaa aina olla ylinnä, se haluaa olla vuori. Ego haluaa sinun nousevan esiin, puolustautuvan, näyttävän, että olet joku, jos ei muuten niin julistamalla ääneen mielipiteesi.

Toisaalta on olemassa myös laakso. Ego ei halua olla laakso, joka on vuoren vastakohta. Ei ole ihme, mitä voi nähdä antiikin kirjoituksista, kuten joistakin Jeesuksen opetuksista tai Tao Te Chingistä ja muista, kun niissä puhutaan ”alempaan asemaan asettumisesta” tai itsensä puolustamisesta itseään korottamalla. Todellisen vallan saavuttaminen ei kuitenkaan tapahdu muotojen tasolla, vaan kosketuksissa muotoa vailla olevaan ytimeen, tai ”ydinolemukseen” kuten sitä joskus kutsutaan.
Aluksi tuntuu siis melko hämmentävältä, kun päästät irti egoistisesta tarpeesta. Sitten yhtäkkiä koetkin pääseväsi kosketukseen todellisen voimasi kanssa etkä enää tunne mitään tarvetta puolustella itseäsi. Tämä on todellinen rauhan tila, todellista elävyyttä ja sitä on ihana kokea. Ole siis myötätuntoinen sinussa edelleen toimivia vanhoja toimintamalleja kohtaan; muuta ei tarvita. Älä tuomitse itseäsi. Sinä pärjäät hyvin!