Hahmo hahmolassa!

Blogaus joka ottaa hahmon

Olen hahmo kuolleessa hahmojen maailmassa. Kaikki näyttää hahmojen maailmassa elävältä, mutta se "elävä" kuolee kuitenkin aikanaan pois. Hahmo on ajatellut kaikelle ajan kulukseen merkityksiä, pohjimmiltaan kuitenkin tajuten, että se on kaikki valhetta ja katoavaa. Hahmolle on annettu nimi ja sos.turva tunnus eli painettu numerot rintaan mahdollista tunnistamista varten. Hahmolle on rakennettu tarina ja se tarina tulee muilta hahmoilta. Hahmo tietää, että hahmo näkee hahmojen keskinäistä hahmojen unta, vaikka hahmolan unta näkeekin vain yksi hahmo. Hahmot hallitsevat hahmoja eikä hahmolla ole vaihtoehtoja kuin vaeltaa hahmolassa, hahmo voi kuitenkin herätä hahmojen unestaan.
Hahmo kuuntelee jatkuvasti ääniä päässään, jotka ohjaavat ilon tunteisiin, murheen tunteisiin tai hylätyksi tulemisen tunteisiin tai mihin vaan tunteisiin. Hahmo kuvittelee, että joku toinen hahmo voi hänen päässä pyöriviä ääniään ymmärtää tai jopa rakastaa. Hahmo kehittelee itselleen stragedioita joita pyöritellä päässään. Hahmo kasvattaa itselleen identiteetin ja monenlasia rooleja. Naamareita vaihdetaan tiuhaan ja monenlaisten tilanteiden varalta, jotta ei pelottaisi niin paljoa, onhan kaiken onnistuttava täydellisesti. Kulissit eivät saa kaatua hahmolassa. Hahmojen on puhuttava hahmojen kieltä, muuten hahmo nimitetään "hulluksi".

Hahmo aloitti hahmomaailman rakentamisen ajassa kauan aikaa sitten ja tässä on tulos; paljon epäonnellisia hahmoja, joiden illuusio odottaa lopullista murtumista heräämisen edessä. Hahmo rakastaa kehitystä ja jatkuvaa tarinan luontia, koska se peittelee mukavasti hahmon itse keksimää pelkoa ja syyllisyyttä. Hahmo toivoo että hänet huomattaisiin ja että häntä kuunneltaisiin tai sitten hahmo vetäytyy piiloon. Hahmo haluaa olla ykkönen tai vaikka epäonnistunut, mutta jotain hänen täytyy olla ja tehdä. Hahmo on jatkuvassa liikkeessä, hahmo haluaa saavuttaa ja kerätä statuksia ja rintamerkkejä. Rakkauskin on hahmolle vain saavuttamista, hallitsemista ja mielikuvien rakentelua. Hahmo tahtoo saada mutta harvoin antaa. Hahmo haluaa tietää, mielellään kaiken. Tieto luo hahmolle tarkoitusta ja varmuutta. Tieto on hahmolassa arvostettu asia, koska hahmo saa siitä itselleen vahvan itsetunnon ja luottamuksen uusia hahmon rakentamia uskomuksia varten.
Hahmo rakastaa sääntöjä, lakeja ja jatkuvaa kehitystä (mihin?). Hahmo uskoo rahaan ja uskomuksiin ja hahmon on pakko kuulua johonkin. Hahmo etsii itseään ja sanoo "sitten kun...". Hahmo syö mieluusti kermat kakun päältä ja lähtee hahmoloiden ryhmiin ja hahmojen henkisiin piireihin, jotta hahmo saisi tarkoituksen ja parhaan hahmon tittelin. Hahmo haluaa sitä ja tätä, hahmo haluaa mielellään olla guru ja opettaja. Hahmo haluaa olla esillä tai vaikka kapinoida eli hahmoloida. Hahmo haluaa muuttaa toista hahmoa ja kertoo auliisti totuuden. Hahmo uskoo olevansa epätäydellinen koska hahmo on jo ajatuksena epätäydellinen. Hahmo sotii toisia hahmoja vastaan tai sitten se rakastuu toiseen hahmoon, henkiseen kirjaan tai vaikkapa koko hahmolaan, aina siihen asti kunnes joku hahmo ei vastaa hahmon omaa suunnitelmaa, sitten hahmo räjähtää. Hahmo tahtoo olla oikeassa eikä salli itselleen rauhaa vaan hahmolan on pyörittävä hinnalla minä hyvänsä. Hahmo kuvittelee rakastavansa, mutta ajattelee kuitenkin vain omaa hahmoansa, onhan hahmo ottanut hahmonsa sitä varten. Hahmo esittää hyvää mutta pillastuu helposti ja menettää mielenrauhansa. Hahmo tahtoo hallita muita hahmoja. Hahmo on levoton omasta epätodellisuudestaan. Hahmon on pakko siis rakentaa ajatusrakennelmia, jotta hahmo ei levähtäisi tai heräisi. Hahmo tietää katoavaisuutensa, mutta ei puhu tai tunnusta sitä. Hahmolle on tärkeätä olla olemassa hahmon arkkuun asti. 

Hahmolassa on myös ankara kuri. Ole orja, ansaitse raha, ansaitse kaikki. Jos hahmo ei tee mitään, niin hahmo ei ole mitään. Hahmo haluaa monistaa itsensä ja kun uusi kopio on syntynyt, hänestä pidetään hetken, mutta hetkellä minä hyvänsä hän alkaakin tätä toista kuviteltua hahmoa vihaamaan. Hahmolle on aivan sama onko se julkkishahmo vai läheinen hahmo, pääasia että hahmo saa kuulla kunniansa. Hahmo ei ole varma itsestään, hahmo on epävarma. Hahmoa ei auta julkisuus eikä kunnon känni, hahmolle tulee krapula ennen pitkää, koska hahmo ei tiedä mitä helvettiä täällä tapahtuu??! Hahmo rakastaa vasta kun häntä rakastetaan, muuten toisesta hahmosta ei ole mitään hyötyä. Hahmo keksii monenlaisia mieltymyksiä, joita sitten yritetään epätoivoisesti sovittaa toisen hahmon mieltymysten kanssa. Jos ne sattuvat osumaan yhteen, niin hän on "hyvä hahmo", jos ei niin se on sitten heippa. Mieltymykset harvoin osuu yhteen, joten hahmo kokee usein yksinäisyyttä. Hahmo saattaa jopa masentua. Hän kokee itsensä irralliseksi hahmoksi, hylätyksi hahmoksi. Hän on vain hahmo hahmojen maailmassa. Mielikuvitusta on rankkaa pitää pystyssä vuodesta toiseen. Hahmoa saattaa iskeä väsymys ja pelko. 

Hahmolassa kaikki näyttää olevan pintapuolisesti kunnossa, mutta aina jostain repsahtaa. Hahmolassa eläminen ei välttämättä ole vakavaa kun alkaa heräämään. Herääminen saattaa kuitenkin olla hämmentävä kokemus ja voi poikia pahan hahmondeetti eli identiteetti kriisin. Herääminen ei ole kuitenkaan muuta kuin näkemistä, muuten se on sitä samaa hahmolassa oloa ja eloa. Kivaa hahmolaa, tylsää hahmolaa, pelottavaa hahmolaa, rakastavaa hahmolaa, ihan mitä vain hahmolaa. Elämä on kuitenkin pelkkää hahmolaa aina siihen asti kunnes se loppuu.

Myös tälläistä hahmolassa on. Se on hahmolan väen elämää. Onneksi hahmola on mielikuvitusta eikä siten todellista, vaikkakin se siltä saattaa tuntua joskus. Tämä hetki hahmolaa on yhtä todellista kuin viikon takainen yöunesi tai 5 vuotta sitten tapahtunut asia. Eilinenkään ei ole totta, koska sitä ei missään enää ole. Pikkuaika hahmolaa voi loppua koska vain, joten jos haluaa mukavan hahmolan nähdä, kannattaa tehdä muut hahmot onnelliseksi, silloin tekee oman hahmonsa onnellisen tuntuiseksi ja ehkä vapaaksi (hetkeksi?). Hahmolassa eläminen ei kuitenkaan vaadi mitään, jos on tajunnut olevansa hahmolassa. Hahmo vain on, niin kauan kuin on, jos ees on. 

Annetaan hahmolan jatkaa hahmottumistaan ihan rauhassa.

Hei! kuvittelen olevani Jarkko Hahmola, "älä ota sitä vakavasti, älä ota sitä vakavasti vaan kuuntele hahmoa...(tai älä ees kuuntele, eihän hahmo ole mitenkään todellinen, sillä hahmoni on vain hah hah hahmo ;-)

 MAINOS!
Tässä vielä suosittelen blogia, joka on mielestäni 1 niitä harvoja aitoja blogeja, joita ei kaunistella henkisellä shaissella eikä sitä pönkitetä myöskään omalla egolla. Suorempi kuin oma blogini. Jakehahmo suosittelee lämpimästi!!.;-) Ei muuta kuin hahmoilemisiin!
http://naamiontakaa.blogspot.fi/