Google+ Followers

maanantai 22. heinäkuuta 2013

MAIDEN ENGLAND, Olympiastadion, 20.7.2013 HELL-SIN-ki

Mosh!
Lauantaina se sitten tapahtui. Ensi rakkauteni rauta neito saapui kaupunkiin ja pakkohan se oli treffata. Mitä jäi käteen? Tuliko pettymys? Jäikö käteen vain rukkaset vai syvenikö rakkaus entisestään 30 vuoden jälkeen?

No ainakin olen yhtä suurta kokemusta rikkaampi ja olen edelleen sitä mieltä että iron maiden on valovuoden muita heavy bändejä edellä -ainakin hieman värittäen. Tosiasiassa homma on niin, että keikka ei pettänyt missään kohti ja ainut miinus oli se, että 2 tuntinen keikka oli liian lyhyt. Niin ja se, että 3 muuta bändiä oli iron maidenia odotellessa aika pitkästyttävää kuunneltavaa ja katseltavaa..jos olisin ollut jossain perus festareilla, niin muut bändit olisi toiminut ihan hyvin.

Ilma oli suosiollinen, faneja oli stadionille raahautunut 28 000 ja yleisfiiilis odottava ja rento. Ihmisten bändipaidat viestittivät aika yksimielisesti sitä minkä takia stadionille oli tultu.
Paikalla oli myös muitakin yhtyeitä. Ensimmäiseksi lavalle kipusi satanistinen/okkultistinen GHOST, joka oli omalla lailla ihan hauska. Paavi joka kantoi käännettyä ristiä ja paasasi satanistisia mantroja, toi hymyn aika monen huulille. Toisaalta bändin konsepti oli aika mystinen, kun kukaan ei tiedä ketä siellä kaapujen alla on ja itse musiikkikin on varsin persoonallista hieman 70 lukuun päin kallellaan olevaa, selkeätä perus heviä selkeillä ja yksinkertaisilla kitara riffeillä. Voisin kuvitella että musiikki iskisi aika monen hevigenren kuuntelijaan. Itselläni oli muutaman vuosi sitten hieman samanlainen visio musiikista, ja teinkin semmoista "Om spiritus,ave gods" hämyilyä, tosin sillä erotuksella että mie asetuin saatanan toiselle puolelle, sinne jonnekin kristuksen ja henkimaailman mantroihin...no ehkäpä kokonaisuuden hyväksyminen, jing & jang on paras vaihtoehto...;-) Mutta joo hieno ja persoonallinen bändi. Kokemuksen pilasi se että en meinannut pysyä millään hetkessä, vaan ajattelin mielessäni: maiden,maiden,maiden. Anteeksi "Paavi" & ghost. Minun vika.





Seuraavaksi sitten lavalle tulikin energiaa ja roppa kaupalla. Ruotsalainen SABATON. Bändi oli aiemmin mennyt minulta ohi, mutta kun näin että kannujen taakse astelee x- dream evil tyyppi ja therionista sekä mercyful fatesta(ja vissiin king diamondistakin) tuttu Snowy Shaw, niin fiilikseni nousi heti kattoon, ja kyllähän tuo metalli mestari takoikin rumpuja kuin vimmattu elämänsä kukkuloilla. Shawin esiintyminen patteriston takana oli varustettu vuosien kokemuksella ja älyttömällä itsevarmuudella, joka oikein huokui lavan eteen.
Koko bändi oli hyväntuulinen ja energinen, eikä rymyryhmä yrittänytkään olla liian vakava. Laulaja vitsaili ja esiintyi Bruce Dickinsonin tyylillä juosten ympäri ja ämpäri samalla huudattaen yleisöä ja sai kun saikin jengin hyvin messiin. Nyrkkimeri takoi ilmaa ruottipojan määrätessä tahdin. Olen muuten huomannut 2 asiaa. Ensiksikin sen, että ruotsista tulee järjetön määrä hyvää ja melodista metallia ja pehmeämpää hard rockia ja toinen asia on se, että he osaavat nauraa itselleen, ja se on hieno asia se. Kyseessä on kuitenkin loppupelissä vain viihteestä eikä kuoleman vakavasta asiasta. Sabatonilla tyylilajina perus metal/ power metal omalla tyylillä. Hieno kokemus, mutta mielessäni oli edelleen maiden, maiden ja maiden. Anteeksi sabaton.


Ja sitten ennen pääesiintyjää oli vuorossa bullet of my vallentinea paikannut suomalaisten rakastama AMORPHIS. Ensiksikin minun on tunnustettava se, että se oli ehkä pisin keikka jonka olen koskaan nähnyt. Olin kaverin mielestä seissyt kuin tzombie odottava katse päällä...;-) Tiesin jo alkutahdeista että nyt tulee piiiiiiiitkä keikka. Kun seurasin yleisön reaktioita, niin en tainnut olla yksin ajatuksieni kanssa (maiden,maiden,maiden). On varmasti todella hankalaa soittaa ennen iron maidenia suomalaista surullista melankoliaa 28 000 innokkaan ja fanaattisen iron maiden fanin edessä...Vaikkakin amorphis yhtyeen keulakuva Tomi Joutsen sanoikin, että on hienoa soittaa yhden maailman hienoimman bändin lämppärinä, niin lyön vaikka vetoa että se oli bändille hieman vaikea paikka saada yleisö puolelleen. Bändi on hieno, mutta mielestäni soitto ajankohta oli väärä heidän kannaltaan. Jos niin voi edes sanoa. Olen myös sitä mieltä että kuten GHOST, niin myös AMORPHIS toimii parhaiten omissa kotistereoissa hämärinä syysiltoina, ei aurinkoisessa helsingissä yleisömeren keskellä. No mutta jokaiselle jotakin, eikä kontrastikaan ole aina huono juttu. Anteeksi AMORPHIS, mutta kuten vanha sanonta kuuluu, odottavan aika on pitkä.




TADAAA...ja sitten.....pitkän odotuksen ja odottavan tunnelman jälkeen(jalat puutuneina, selkä ja niska jumissa) alkoi soida seventh son of a seventh son levyn alku intro ja badam! Moonchild räjähti soimaan, siinä ne olivat melkein nenän edessä: Adrian Smith, Nicko Mcbrain, Dave Murray, Steve Harris ja Bruce Dickinson! Lavan edessä koko jengi räjähti myös sillä seurauksella, että en ole vieläkään varma että mihin suuntaan mä liikuin yleisömeren vietävänä. Siitä olen kuitenkin varma että muutama metri johonkin suuntaan. Olin nääs just siellä missä oli ne hulluimmat maiden fanit...;-) Unohdin kehoni jumitukset ja olin hetkessä kuin valaistunut mestari. Adrenaliini virtasi ja hikeä alkoi pukkaamaan....Pää pyöri kuin pöllöllä ison screenin ja lavan välillä.
Yritin epätoivoisesti räpsiä kuvia, mutta se on miltei mahdoton tehtävä maidenin keikalla. Olen ollut sadoilla keikoilla, eikä missään ole ollut kuvaaminen niin haasteellista. Ensiksikin bändi on lavalla energinen ja liikkuva, kuten on myös yhtyeen fanaattiset fanit. Juuri kun luulet että nyt sain elämäni kuvan, niin kuvassa näkyy vain tyhjä lava, kun herra Dickinson on jo toisella puolella lavaa huutamassa "SCREAM FOR ME HELSINKI!!" tai sitten kuvassa näkyy vain hevimerkkejä ja tusina nyrkkejä...nooo kyllä mie päätin onnistuakin ja sain muutaman ihan hyvä kuvan....
Joo, pidemmittä puheitta käteen jäi hyvä fiilis. Käteen jäi iso kasa tärähtäneitä kuvia ja hieno muisto. Odotukset on palkittu. Elän ehkä elämäni hienointa kesää muutenkin. On ollut paljon hienoja reissuja ja bändejä(esim.nightwish), paljon hellettä ja IRON MAIDEN. Ei voi valittaa. Maailmassa on miljardi bändiä jotka tuijottelee keikoilla tennareihin, mutta vain yksi IRON MAIDEN, joten sitä ei kannata missata :-).Tätä mie tahdon: Showta, savua, tulta, robotteja, pommeja, yhteislaulua, energiaa, elämää suurempia kertsejä, kitaramelodioita ja klassikoita. SUURTA hulluutta. Viihdettä ISOLLA VEELLÄ. It`s fucking crazyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy!!!!

P.s Toivottavasti se pyörtynyt tyttö on jo vironnut, jota hänen ystävänsä kantoi epätoivoisena lavan edestä. Ja toivottavasti se kaveri joka kiipesi sinne äänentoistotorniin nähdäkseen paremmin, on tullut jo alas...tai päässyt putkasta? ;-)

Minulla on jonkin verran liikkuvaa kuvaa säästössä sitä varten että jos jossain vaiheessa saan hyvän videomakerin, niin päivitän tänne keikalta lisää tunnelmia...mutta tässä kuvia jotka onnistui...









http://www.youtube.com/watch?v=YTuwPr6s48o&feature=youtu.be

T: Jakeflame

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti