Google+ Followers

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

koukussa huumeisiin

Hei!

Olin tässä pari päivää kuivilla. Olin kuin guru luolassa tai nunna rukoilemassa, ainut vaan että en edes rukoillut. Olin ilman huumeita. Olin ilman asioita joita olen opetellut "rakastamaan". Olin ilman vihreetä teetä(hunajalla) jota olen siemaillut jo vuosia, noin 4 mukia päivässä. Kahvia en juonut, en syönyt tummaa/raakasuklaata, enkä käyttänyt mitään muitakaan mielihyväkeskuksia stimoloivia laillisia päihteitä. Aamulenkin jätin pois, jotta en vain saisi minkäänlaista adrenaliini piikkiä. Musiikkia en paljoo kuunnellut, enkä lähtenyt ulos hakemaan virikkeitä. Ruokakin oli yksinkertaista. Elokuvia tai televisiota en katsellut (en yleensä muutenkaan), radio ei ollut täyttämässä pölötyksineen tyhjiä hetkiä. Musiikkia en tehnyt, enkä edes soittanut mitään, jottei mieli tuntisi itseään tärkeäksi. Sosiaalista elämää ei minkäänlaista. Nettiäkin yritin kovasti vähentää...edes henkisä kirjoja en lukenut, hieman kyllä facepäivityksiä mutta ei muuta. En edes pakoillut itseäni meditaatioon. Enkä mennyt itseäni karkuun metsään hiljentymään. Olin siis pienessä yksiössäni yksin ilman mitään, ilman mitään "pakollisuuksia" tai hienouksia. Ilman ketään rakasta tai ilman puhekaveria, ilman mitään tunnetta siitä että kuuluu johonkin työympäristöön tai muuhun ryhmään. Itseni kanssa. Yksin. En tuntenut itseäni millään ulkoisella asialla tärkeäksi. Vaatetuksena ei mitään. Täysin identiteetön minä.

No, miten kävi? Aika vaikeaahan se on mutta opettavaista. Kaiken tämän tiedon ja kokemuksen pohjalta se oli vaikeaa edelleen, mutta nyt sillä erotuksella että tiedän sen koko systeemin, tiedän sen ahistuksen mikä saattanee nostaa päätään kun ei tee mitään, kun ei kuvittele olevansa mitään. Se on vain sitä ahistusta jota pakoilen tekemiseen ja fiilistelyyn. Omaa moskaa jonka pohjalla on tyhjyyden pelko. On siis välillä hyvä pysähtyä silleen oikeesti. Olla vain ja kuunnella hiljaisuutta..hiljaisuuskin alkoi monesti vain väsyttämään ja sen seurauksena nukahtelin, koska sohvalle ja koska punkkaani. Pikkuhiljaa kuitenkin mieli alkaa rauhoittumaan ja tulee seesteinen olo. Voin vain kuvitella niitä jotka oikeasti menevät johonkin hiljaisuus retriiteihin, meditoivat luolissa tai muuten vaan tykkäävät heittää itsensä oravanpyörästä. Nykyihminen ei ymmärrä minua, mutta jos jonkun ROHKEUS riittää niin suosittelen kokeilemaan, kaiken maailma mielenvirikkeistä kuivilla olo on todella hardcorea, siinä vasta mitataan miestä tai naista. Itsensä kohtaaminen on rankinta maailmassa, ei mikään muu. Ja sen tiedät itsekin ja siksi et minua uskokaan.


On aika corea kelailla miten väsyneitä ihmiset ovat kulissiensa takana. Kun on autot, lapset, työura, asuntovelka, mökki, viikonloppukänni, ystävät, harrastukset, facebook, pakolliset kotityöt ja kaikki maailman pienet ja isot riippuvaisuudet sekä itse rakennetut ongelmat. Sitten kun mikään ei enää riitä on vain pakko "kehittyä" ja haetaan extremeä. Hakataan kädet kiinni pöytään, kivutaan vuorille ja hypitään benjihyppyjä. Ihmisille pitää olla leipää ja sirkushuveja. Suurin kansan huvi on se känni ja pakolliset tv-sarjat. Myös seksin perässä ollaan valmiita tekemään ihan mitä tahansa, muokataan kroppa täydelliseksi, uhrataan/treenataan itsensä "lahjakkaiksi", ollaan valmiita hukkaamaan itsemme, jotta saadaan mitä halutaan. On se hurjaa touhua. Vaikka itse pidänkin mahdollisimman pienenä omat kulissini, niin silti huomaan että olen koukussa vaikka mihin, olen koukussa jopa koko elämään, eikä se väärin oo. Itsehän teen sen valinnan joka hetki. Mikään ei ole väärin ja joskus jopa harmittaa, että on pitänyt herätä tästä koko babylonin unesta, ja joskus tuntuu siltä, että pääsisi helpomalla kun tekisi vain kaikki samat kuin valtaväestö. Itseni tuntien alkaisin vain dokaamaan ja lopulta tulisin tyytymättömäksi. Pahimmillan sitä löytäisi itsensä vain katuojasta, huonosta suhteesta, huonosta työpaikasta, vankilasta tai  kieroituneista kulteista.


Koska olen siis koukussa elämään, niin aion ainakin vielä toistaiseksi käydä juoksemassa itselleni hyvää oloa, syödä mahdollisimman terveellisesti herkutellen. Aion pyöräillä luonnon helmassa, mietiskellä ja meditoida enemmän, kuunnella ja soitella musiikilla itseni transsiin jne. Kuuntelen itseäni vieläkin enemmän. Aion hakea siis tyydytystä elämästä ja elämään. Ei se väärin oo...;-) aistinautinnot rocks!!

Allekirjoittanut nautti äsken riippuvaisena vihreetä teetä 2 mukia, kävi juoksemassa ja teki herkulliset mustikka, banaani, rahka pirtelöt ja aikoo jatkaa pitkällä kävelylenkillä ja hyvällä musiikilla.;-) Myös meditaatio tuntui pitkästä aikaa hyvältä. :-).
Elämä saa siis jatkua...;-)




 T: Riippisjakeflamehakola
 


1 kommentti:

  1. Olet rohkea :) Minulla on ollut jo muutaman kuukauden sellainen olo, että olisi päästävä todella kunnolla kohtaamaan tämä "itseni". Kun olen tarkkaillut mieleni toimintaa ja huomannut, miten helposti pakenen jatkuvaa ajattelua siihen, että aina olisi tehtävä jotain.. Luettava jotain, syötävä jotain, kirjoitettava jotain.. Niin mietin, mitä se sitten on kun nämä normaalit toiminnat otetaan pois.. Olen haaveillut vipassanasta, mutta 10 päiväksi pois lähteminen ei ole mahdollista vielä pitkään aikaan. Nyt luettuani blogitekstisi tajusin, että voisinhan tehdä sen kotonakin.. Häätää muun perheen pois viikonlopuksi ja jemmata johonkin tietokoneen ja puhelimen.. Toisaalta pelkoa vähentäisi se, jos olisi kuitenkin keskustelumahdollisuus ohjaajan kanssa, kuten esim.vipassanassa.. Tosin itseni kehittämä sekoamisen pelko on jo aika hyvin laantunut.

    VastaaPoista