Mitä hyväksyntä merkitsee?

Mitä hyväksyntä merkitsee?

Hyväksyntä merkitsee kaiken ilmenevän hyväksymistä niin kuin kaikki ilmenevä on. Ilmenevällä tarkoitan elämää, unta. Tämä hyvin aidolta tuntuva uni ilmenee tapahtumien jatkumona. Tapahtumat eli kokemukset nivoutuvat toinen toisiinsa, muodostaen erittäin toden tuntuisen sokkelon kokijalle. Kuvailen kokemuksien jatkumoa sokkeloksi, sillä kokemukset ovat kuin sekava ja harhaanjohtava paikka, jossa kokija kulkee. Tämä sokkelo on niin todentuntuinen (kokijalle täyttä totta), että vaatii todellista pysähtymistä, jotta sen voisi havaita. Sokkelon kokonaisvaltainen hyväksyminen ei ole mahdollista ennen kuin sokkelo havaitaan siksi mikä se on.

Kokija rakentaa ja samalla pitää yllä sokkeloa omilla kokemuksillaan. Kokija muodostaa siis sokkelon itse, sokkelon, joka koostuu kokijan itse määrittelemistä miellyttävistä ja epämiellyttävistä kokemuksista. Miellyttävät ja epämiellyttävät kokemukset tulevat ja menevät kuin vaihteleva aaltoliike, ne eivät koskaan ole pysyviä. Kokemukset eivät koskaan ole pysyviä, sillä kokija itse ei ole pysyvä. Kokemukset ilmenevät kyllä kokijalle eri pituisina, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan ole lopullisesti pysyviä.

Jotta sokkelo pysyisi kasassa, kokija joko takertuu, välttelee tai suoraan kieltää jotkin kokemukset. Kokija ei halua antaa sokkelon olla mikä se on. Muokkaamalla itse kokemuksensa, kokija säilyttää sokkelon olemassaolon. Kokija ei voi itse koskaan hyväksyä sitä mikä on, sitä mikä ilmenee. Kokija ei voi koskaan hyväksyä sitä mikä on, sillä silloin se ei itse olisi. Kokija tarvitsee kokemuksia, jotta se voisi olla olemassa.

Kuten jo mainitsin, sokkelon hyväksyminen siksi, mikä se on, ei onnistu ennen kuin sokkelon kykenee havaitsemaan, eli ennen kuin kokijaa ja hänen kokemuksiaan voidaan seurata ikään kuin sivusta. Kokijalle itselleen tämä on usein hyvin epämiellyttävää. Kokija ei halua tulla nähdyksi.

Mikä sinussa takertuu, välttelee tai kieltää jonkin kokemuksen?
Mikä osa ei halua antaa elämän ilmetä niin kuin se ilmenee?

Hyväksyntä on erittäin vaikeaa kokijalle, toisin sanoen mahdotonta. Kokija ei voi elää ilman kokemuksiaan ja kokemuksista heijastuvia tunteita. Elämän hyväksyminen sellaisena kuin se ilmenee nyt, tässä hetkessä, vaatii täydellistä antautumista. Se vaatii kokonaisvaltaista antautumista sille mikä on. Tämä ei tarkoita passiivisuutta tai sitä etteikö mihinkään saisi reagoida. Reaktiot tulevat ja reaktiot menevät. Silloin kun kokija ei yritä kontrolloida kokemuksia, reaktiot muodostuvat spontaanisti Itsestään nyt, tässä hetkessä. Ja silloin millään reaktiolla ja kokemuksella ei ole mitään merkitystä, ne vain tapahtuvat. Jokainen kokemus vain tulee ja menee. Kokemuksien jatkumosta tulee ikään kuin elokuva, jota seurata. Sokkelo ei enää ole totta, vaan jotakin mikä vain näyttää ilmenevän.

Hyväksyntä on mahdollista vain hetkessä nyt. Vain nykyhetkessä voi kokija antautua sille mikä on. Toisin sanoen vain nykyhetkessä kokijan ja kokijan kokemukset voi havaita ja antaa olla.

Miksi sokkelo on olemassa? Miksi?, haluaa kokija tietää. Miksi minä koen?, kysyy kokija. Vastaus on siksi, koska sinä olet olemassa. Siksi, koska sinä itse uskot olevasi olemassa ja samalla uskot, että koko maailmankaikkeus on olemassa.

Mutta miksi olemassaoloni ja koko maailmankaikkeuden olemassaolo vaikuttaa todelta? Miksi elämä ilmenee hetkessä nyt?, kyselee kokija. Vastaus on siksi, koska se mielen osa, joka ei ole totta, loi sen.

Kokija pyörittelee päätään ja kysyy, mutta miksi? Ja näin kehä jatkaa pyörimistään, sokkelo tiivistyy, ja kokija saa kaipaamaansa ruokaa olemassaolonsa turvaamiseksi.

Vain kokija kysyy miksi. Vain kokija haluaa vastauksia itse kehittämiinsä kysymyksiin. Vain kokija ei halua antautua ja hyväksyä sitä mikä on.

Voitko antaa kaiken vain olla?
Voitko hyväksyä, että ilmeni elämässäsi tällä hetkellä mitä tahansa ja miksi tahansa, se joka tapauksessa ilmenee?
Voitko hyväksyä kaiken mitä elämässäsi on ilmennyt?
Voitko antaa menneisyyden olla ja tulevaisuuden vain tulla?
Voitko antaa anteeksi?
Voitko hyväksyä sen mikä on?
Voitko havaita sen osan mielestäsi, joka ei halua hyväksyä?
Voitko antaa sen osan olla?
Voitko hyväksyä ettet voi hyväksyä?
Voitko antaa itsellesi anteeksi?

Hyväksyntä on portti Vapauteen.  

Sanna Suutari