torstai 6. syyskuuta 2018

Ego on mestari taikuri!

Ego on kyllä aivan huippu taikuri ja valtakunnan suurin hämääjä. Hänellä on monta rakasta nimeä. Esim. Maya, Satan, Iigori ja Illusion. Myös pelkonakin hänen tunnetaan. Hän on kaikessa oveluudessaan luonut paljon kaikenlaisia katoavia sääntöjä ja kulisseja, eikä hänellä ole mitään syytä hakeutua totuuteen. Ego pukee mielellään naamarin päähänsä kuin on alaston ja avoin. Hän piilottelee omia pieniä ajatuksiaan ja kujeitaan omalta ympäröivältä maailmaltaan. Hän on susi lampaiden vaatteissa. Herra egolla on monenlaiset sotasuunnitelmat jo aina valmiina hänen luomiaan vastustajiaan varten. Ego loi menneisyyden ja tulevaisuuden, koska tämä ikuinen hetki on hänen mielestään mahdoton asia. Ego luo itseään menneisyyden materiaalista sekä tulevaisuuden peloista. Ego haluaa unohtaa ikuisuuden ja totuuden, ja siksi niin mielellään hän kertoo tarinoita ja uskomuksia, jotta yksinkertaisuus ei paljastuisi. Egon lempihommia on rakentaa rajoja erillisyyden vahvistamiseksi, esim. Nimet, valtiot, syntymäajat, identiteetit. Koska ego on sokea sille täydellisyydelle jossa olemme yhtä, hän uhkailee, hyökkää ja vahvistaa erillisyyden untaan kovin mielellään. Ego haluaa olla paras ja ylempi kuin muut.
Ego uskoo ja pitää aina eri totuuttaan todellisena, hän vertailee erillisyyden luomia "todellisuuksiaan" toisiin ja haluaa erillisiä totuuksia kohtaan olla oikeassa, vaikka ei näe sitä että kaikki mikä muuttuu olikin vain hänen omaa katoavaa luomustaan. Ego uskoo että häneltä puuttuu koko ajan jotain. Koska ego on vajaavaisuuden, erillisyyden luoja, hän ei näe täydellisyyttä. Ego lupaa paljon mutta antaa vähän. Ego haluaa aina vain lisää, koska ei näe että täydellisyys on meidän todellisuutemme. Ihmissuhteissa hän lupaa paljon mutta antaa vähän, sillä että hän uskottelee että toinen ihminen täydentää muodollisesti "itseä". Uskomukset siitä, että on joku joka tuo minulle jotain lisää ja että minä tuon jollekin jotain. Tosin se pelaaminen muuttuu lopulta riidaksi, kilpailuksi, kontrolliksi kunnes lopulta haluaa erillistää itsensä ja tulee ero. Eroaminen kaikesta on egon stragedia, koska erillistihän hän itsensä myös taivaasta. Ego on se kapinallinen lusifer joka sanoi Rakkaudelle "ei". Hän päätti että luon täydellisemmän maailman. Egon oma uni on sitä, että synnytään erillisyyden maailmaan, itketään, kipunoidaan, soditaan, sairastellaan ja lopulta palkinnoksi on kuolema. Ego rakastaa henkistää maailmaa ja jopa henkisyyden ja hengellisyyden polut ovat monesti hänen nimissään pelkkää kuorta. Tapauskovaisuus tai sadat erilaiset uskonnot ja henkisyyden eri muodot johtavat enemmän vain unohduksen uneen. Henkistä ja hengellistä polkua voi kuitenkin kulkea hengen kanssa. Henki on kuitenkin meidän jokaisen erilliseltä näyttävän muodon todellisuus....

Sitten on se toinen. Totuus, Rakkaus. Hänellekin ego on antanut monta nimeä ja monta kuvitelmaa mitä se voisi olla ja mielellään kinaa siitä kuka on oikeassa. Ego yrittää totuuden sekoittaa tähän maailmaan, koska ei hän ymmärrä muuta kuin omia menneisyyden tarinoitaan. Ego on "historiallinen merkkihenkilö". Henki kuitenkin näkee kaiken läpi. Henki auttaa muistamaan oman todellisuutensa. POKS, ja näin kupla, illuusio poksahtaa rikki. Tapahtuu oivallus, muistaminen tai vaikkapa valaistuminen. Tämän jälkeen kulissit hajoavat. Kulissit hajoaa lisää, pikkuhiljaa tai hetkessä. Kaiken katoavan alta pilkahtaa valo, ikuisuuden valo jossa kaikki on annettu anteeksi jo valmiiksi, sillä miksi illuusiolle tarvitsisi antaa anteeksi? Eihän se ole totta. Ego on vain mestari taikuri ja uskottava sellainen. Hän taikoi itsensä monimuotoiseksi.
Rakkauden voi muistaa kun sisällä on hiljaista, kun on rauha. Kun egon ääni hiljentyy. Rakkauden palvelukseen astuminen tarkoittaa sitä, että tiedostaa, mutta ei tuomitse egon luomaa maailmaa. Joskus minä oikein ihailen egon luomia taideteoksia koska tämä moninaisuuden maailma on aivan uskomaton näytelmä. Hollywood elokuva joka välillä itkettää ja välillä naurattaa. Oikein mahan pohjasta ottaa kun tässä vuoristoradassa on mukana. Kun elokuva on ohitse, muistan että nyt on aika poistua elokuvasalista. Yötajunnan luomat unetkin on vain kolikon toinen puoli, se toinen puoli on yö ja toinen päivätajunta, mutta kolikko itsessään on tehty egon "tehtaassa", jotta sillä voitaisiin käydä vaihtokauppaa kovin uskottavasti. Elämän näytelmää voisi ajatella myös pelilautana. On sijoittajia, voittajia ja häviäjiä. Joskus on hyvää tuuria ja joskus taas ei. Joskus tulee itku jotta dualismin unessa olisi myös naurun aika. Kylmä ja kuuma, ilo ja suru on luotu pelikenttää varten.

Rakkaus on hiljainen ja rauhallinen. Rakkaus ilmenee läsnäolossa, olemisessa ja on luonteeltaan ikuinen ja täysin viaton. Rakkauden valo paljastaa kaiken sen kuonan mikä sisällä on sitä estämään. Egon sipuli alkaa kuoriutua. Egoa ei siis tarvitse tuomita, vaan antaa sen ilmentyä rauhassa. Rakkaudelle saa itkeä, saa tunteilla, saa nauraa. Rakkaus on se turvasatama jossa olemme. Rakkaudelle riitämme. Rakkaus todellakin on pitkämielinen. Rakkaus antaa kaiken anteeksi. Rakkaus ei tuomitse. Rakkauden ei tarvitse kertoa tarinoita. Rakkaus on jotain sellaista jota ego ei ymmärrä ja siksi yritänkin vain muistuttaa, kehoni hyötykäyttöä palatakseni takaisin totuuteen unohduksen unesta. Minä en tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän jotain siitä mitä se ei ainakaan ole. Rakkaudella ei ole mitään tarvetta mielistellä eikä Rakkauden tarvitse esittää mitään roolia. Rakkaus ei erittele itseään, koska se on kaiken ykseys. Olemme sama mieli. We are one. Olemme olleet aina Rakkautta. Jumalan täydellisiä "poikia ja tyttäriä". Rakkaus ei ikinä tuomitsisi lapsiaan helvettiin. Vain ego itse voi luoda omat helvettinsä. Vaikka muodon maailma epäreilusti kohtelisi eri muotoisia luomuksiaan, pohjimmiltaan olemme hengessä yhtä ja pelastetut. Kun nousee ylös tästä kuoleman unesta, on palannut kotiinsa. Ego käy peliään ja antaa sen pelata peliään. On vain kaksi asiaa joiden välillä valinta tapahtuu joka hetki. Toinen on pelko ja toinen on se Rakkaus. Ei ole tarvetta syyllisyyteen, mutta jos niin käy, saa sekin ilmentyä rauhassa rakkaudessa. Mitään ei ole tarvetta piilotella. Kaiken voi tuoda näkyväksi, sillä onhan rakkaus meidän ainut todellisuutemme.
Annan omat epävarmuuteni, heikkouteni ja pelkoni tulla valoon, Rakkauteen ja sanon vain aamen. Aamen. <3

T:Jake

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti