Ihmismielinen sorsa

Mainitsin Läsnäolon voima -kirjassa havaintoni kahdesta sorsasta, jotka kamppailevat hetken, erkanevat toisistaan ja lipuvat vastakkaisiin suuntiin. Molemmat räpyttelevät tarmokkaasti siipiään muutaman kerran vapauttaakseen tappelun aikana syntyneen ylimääräisen energian. Sitten ne uivat rauhallisesti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Jos sorsalla olisi ihmisen mieli, se jatkaisi taistoaan ajattelemalla ja tarinoimalla. Sen tarina olisi luultavasti tällainen:
"En voi uskoa, mitä hän juuri sanoi. Hän tuli muutaman sentin päähän minusta. Hän kuvittelee omistavansa tämän lammen. Hän ei kunnioita lainkaan yksityisyyttäni. En luota häneen enää milloinkaan. Ensi kerralla hän yrittää jotakin muuta ärsyttävää. Varmasti juonii jo jotakin. Mutta minä en aio suvaita sitä. Minä annan hänelle opetuksen, jota hän ei unohda". Mieli kieputtaa tarinoitaan jatkuvasti, ajattelee niitä ja puhuu niistä vielä päivien, kuukausien ja vuosienkin kuluttua.
Myös kehossa taistelu jatkuu. Kaikkien mainittujen ajatusten vastaukseksi kehittynyt energia on tunnetta, joka puolestaan kiihdyttää ajattelemista. Näin syntyvät egon tunteelliset ajatukset. On helppoa huomata, miten ongelmallista sorsan elämä olisi, koska sillä olisi ihmisen mieli. Valtaosa ihmisistä kuitenkin elää kuvatun kaltaisen mielen kanssa kaiken aikaa. Yksikään tilanne tai tapahtuma ei todellisuudessa lopu lainkaan. Mieli ja sen sepittämä "minä ja tarinani" jatkavat sitä.
Ihminen on harhautunut laji. Kaikki luonnollinen- jokainen kukka tai puu ja jokainen eläin - voisi opettaa meille tärkeitä asioita, jos vain pysähtyisimme, katsoisimme ja kuuntelisimme. Sorsa opettaa: räpyttele siipiäsi- mikä kääntyy muotoon "irrottaudu tarinasta"- ja palaa ainoaan tilaan, jossa on voimaa: vallitsevaan hetkeen."

Eckhart Tolle