Google+ Followers

perjantai 26. helmikuuta 2016

Minun taloni

Taloni asuttaa minua ja siinä olen 24 h.
Olenko siihen tyytyväinen? Onko se viihtyisä?
Lopulta sekin "myydään" pois ja jatketaan matkaa.
Mä en ole taloni vaan henkeni kuvittelee asuvansa siinä.
Taloa ei kandee ottaa liian tosissaan, sillä se on vain väliaikaista,
eikä muiden taloja kandee arvostella, koska nekin on vain väliaikaisia.
Jotkut rapistuvat nopeammin kuin toiset, riippuu miten sitä hoitaa.
Mä katselen taloni ikkunasta maisemia.
En halua talostani pois, mutta tiedän, että taloni ei ole minun ja siitä on lopulta lähdettävä- vapauteen.

Liikaa en halua taloni ympärille pihaa tai ihmisiä. 
Päästän sisälle vain ne jotka arvostavat asumistyyliäni ja viihtyvät siellä, eivät varastele ja joiden kanssa on mukava olla. 
Katselen ikkunasta kun muut talot menevät ja tulevat. 
Taloja rakennetaan ja puretaan. 
Välillä käyn ulkona, mutta pidän olla sisällä.


Lopulta tajuan, että koko talo oli vain mielikuvitusta ja sen aika harhaa.

Miljoonia taloja on maatunut, mutta niiden asukit ovat aina ja ikuisesti yhtä.
Taloille voi tehdä ilkivaltaa, mutta sen asukit ovat vapaita.
Asukeille ei voi tehdä mitään.
Ne voi heittää vaikka ristille, talon voi vaikka polttaa, kuten maalliselle isälleni kävi.

Taloista ja autoista täytyy maksaa, mutta totuudesta ei.
Kaikki tässä näytelmässä on vertauskuvallista.
Talot ja autot on vertauskuvallisia siitä mikä ei ole totta.
Sen tietää siitä, että mikä katoaa on harhaa.
Se mikä ei katoa, on totta.

T:Jake


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti