Google+ Followers

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kamalan ihanat ihmissuhteet (ja kuulumiset)





Kesä on lähtenyt hyvin. Olen ollut blogissa aika hiljaa viime ajat koska minusta on oikeasti tuntunut siltä, että minulla ei ole enään mitään sanottavaa eikä missään ole ketään jolle edes sanoa mitään, on vain olemisen tila. On ollut hyvä olla omassa rauhan tilassa ja seurailla ajatusten virtaa joka elää vain omaa elämäänsä. Olen kuitenkin ihan normaalisti elämässä mukana ja tehnyt asioita jotka ovat minulle voimaa tuovia, vaikka ne ovatkin vain mieltymyksiä, niin silti se on mukavaa ajankulua! Elämä on loppupelissä hauska näytelmä, ehkä hieman dramaattinenkin, toisinaan jopa hieman pelottavalta tuntuva, mutta silti uskomaton leffa..;-). 



Olen lenkkeillyt paljon, kuunnellut musiikkia, syönyt terveellisesti, kuunnellut David Hoffmeisteria ja lukenut Juha Kuvajaisen uutta kerrassaan loistavaa kirjaa: kamalan ihanat ihmissuhteet. 
Siinä on kirja jonka olisin itse kirjoittanut jos resurssit ja motivaatio olisivat riittäneet. Suoraa ja ymmärrettävää puhetta siitä mitä kannattaa tehdä jos haluaa astua "henkisyyden polulle". Kirja opetus ei ole ulkopuoliseen uskomista, vaan se työ tehdään omassa mielessä. Suosittelen kaikille niille ihmisille joille tämä maailma näyttäytyy ristiriitaisena ja hulluna paikkana, paikkana joka ei tuo pysyvää tyydytystä tai rauhaa. Jos olet temmeltänyt henkisessä karkkikaupassa vuosia, käynyt läpi burn outin tai väsyttänyt itsesi rattaistossa, niin suosittelen tätä kirjaa. Jos olet kärsinyt erityisistä ihmissuhteista, ihmisten itsekeskeisyydestä eikä sinua huvita enää käydä kauppaa ihmisten kanssa, niin lue tämä kirja! Mutta jos uskot sokeasti oman itsesi sepittämiin tarinoihin ja ympäristön luomaan mielikuvaan niin välttele tätä. En suosittele täyskäännöstä, en edes sen yrittämistä, jos todellista halua ei ole. 
Muistutan vielä siitä, että kyse ei ole minkään tärkeän asian kadottamista, vaan paljon suuremman saamisesta...tule ja katso itse. Kaikki selitykset voivat vain olla harhaanjohtavia...selitän kuitenkin..olet vastaanottaja ja se on sinun vastuullasi..;-)

Kirja perustuu ihmeiden oppikurssin opetuksiin, mutta kertoo sen niin arkisesti, että sitä on mukavaa lukea. Ainut kuka ei tästä tykkää on ego. Egolle tämä on raskasta luettavaa eikä se välttämättä ymmärrä edes tästä yhtikäs mitään. Kirja ei perustu mihinkään uskontoon eikä mihinkään ismiin. Se on käytännön kirja, ei mikään tiedon tankkaus tai muu oppikirja. Kirja havahtumisen polulle. Ihmeiden oppikurssikin on pohjimmiltaan dualistinen, mutta erittäin käytännönläheinen tienviitta joka ohjaa jopa "maagisesti" tekemään havaintoja matkasi varrella. Itse olen löytänyt tältä polulta oman tavan ajatella ja se on elämän mittainen polku, takaisin ei paluuta ole vaikka kuinka haluisin. Noin 8 vuotta tässä on mennyt ja tunnustan olevani vasta polun alussa. Ei sillä ole edes mitään väliä missä olen.




"Tämä kirja tutustuttaa sinut irtipäästämisen, luottamuksen ja yksipuolisen aseistariisunnan mielenrauhaa tuoviin saloihin ja auttaa sinua tarkastelemaan kaikkia ihmissuhteitasi täysin uusin silmin. On aika siirtyä lasten leikeistä henkiseen aikuisuuteen."




Kirjasta otteita:


"Todellinen kommunikointi ei ole mahdollista – ainakaan sanallisesti – ja koska sanat ovat ensisijainen kommunikoinnin välineemme, meillä on käsissämme hankala tilanne. Sanallinen viestintä on vaikeaa yksinkertaisesti siksi, että sanoilla – kaikkein ilmeisimmilläkään – ei ole mitään yksiselitteistä merkitystä, joka olisi kaikille sama. Heti kun siirrytään konkreettisia asioita kuvaavista sanoista abstraktimpiin, astutaan heikoille jäille. Jos sanon sinulle ”banaani”, on suuri todennäköisyys, että ajattelet sellaista keltaista ja käyrää hedelmää, joka on kuorittava ennen syömistä. Mutta jos sinä tykkäät banaaneista ja minä taas en, käytän sanaa eri merkityksessä kuin sinä. Sinulle banaani symboloi jotakin herkullista ja toivottavaa, minulle taas jotakin yököttävää ja kartettavaa. Näin kaikkein konkreettisimmillakin sanoilla on eri merkityssisältö meille kahdelle.
Kun taas otetaan jokin abstraktimpi sana, esimerkiksi ”rakkaus”, voi olla, ettei meillä kahdella ole enää kuin pienen pieni keskenään limittäinen alue, jolla rakkaus merkitsee meille edes jossakin määrin samaa asiaa. Minun kokemukseni rakkaudesta voivat olla katkeria ja sinun taas suloisia, joten koko käsitteellä ”rakkaus” on meille täysin eri merkitys. Jos olen pettynyt rakkaudessa ja sen myötä katkeroitunut, minulle koko rakkaus käsitteenä saattaa olla suorastaan vastenmielinen, ja jos sinulla taas on rakkaudesta ensisijaisesti miellyttäviä kokemuksia, rakkaus on sinulle käsitteenä myönteinen. Minä saatan tällä tavoin käyttää sanaa ”rakkaus” halventavassa ja ihmisen herkkäuskoisuutta kuvaavassa merkityksessä ja sinä todellisen yhteyden kuvaamisessa. Missä ihmeessä silloin on se yhteinen rakkaus, josta yritämme keskenämme puhua käyttämällä ulkoasultaan samaa sanaa?
Voit ajatella, että mielessäsi on eräänlainen matriisi tai koordinaatisto, johon jokainen sana sijoittuu. Sanan paikan matriisissasi määräävät aiemmat sanaan liittyvät kokemuksesi. Tämän lisäksi eri sanat muodostavat keskenään erilaisia yhteyksiä ja asiakokonaisuuksia, jotka ovat eri ihmisillä erilaisia. Mielemme matriisi on siis eräänlainen ainutkertainen kudelma, eikä kahta samanlaista ole olemassa.
Näin me joudumme viestimään sanallisesti keskenämme lähinnä oletusten ja arvailujen varassa. Ongelma on vain siinä, että tavallisesti me emme tiedä vain olettavamme ja arvailevamme vaan ajattelemme, että kun sanomme jotakin, toinen tietenkin ymmärtää, mitä tarkoitamme. Tilannetta hämmentää usein vielä se, että moni meistä käyttää sanoja toisinaan hyvinkin huolimattomasti. Näin meillä on kaksinkertainen ongelma: sanojen merkityssisältö on meille eri ja sen lisäksi emme välitä tai aina osaa ilmaista itseämme edes sen verran selkeästi, että ymmärtäisimme itsekään, mitä tarkoitamme."




"Jotta ihmissuhteesi todella palvelisivat sinun eheytymistäsi, havahtumistasi – ja miksei yhtä hyvin voi puhua vaikkapa kotiinpaluusta – sinun on vaihdettava silmälaseja. Et tee enää mitään vanhoilla laseillasi, jotka näyttävät kaikki ihmissuhteesi vain erilaisten pelien kenttänä ja jatkuvan syyttelyn, syyllistämisen ja syyllistymisen ilmentyminä. Tämän takia puhun siitä, että kaikki on opittava näkemään täysin toisin, kuin mihin on aiemmin tottunut. Vanhat silmälasisi ovat likaiset etkä näe niillä hyvin, jos laisinkaan. Me olemme kuin olemmekin pimeydessä vaeltavia sokkoja, mutta hyvä uutinen on se, että meidän on vain otettava paksun noen likaamat lasit silmiltämme ja vaihdettava ne kirkkaisiin, kaiken vääristymättömänä näyttäviin uusin laseihin. Emme siis onneksi ole loputtomiin oman sokeutemme vankeja.
Silmälasien vaihto alkaa siitä, että tunnustat itsellesi täysin rehellisesti, että nykyisillä silmälaseillasi et näe oikeastaan mitään. Et halua vaihtaa lasejasi uusiin, jos mielestäsi näet vanhoilla laseillasi riittävän hyvin. Jos vanhat lasisi näyttäisivät sinulle toisen ihmisen sellaisena, kuin hän todella on, näkisit myös itsesi sellaisena kuin todellisuudessa olet – syyttömänä, viattomana, synnittömänä, puhtaana, kirkkaana rakkauden ilmentymänä. Ehkä tämä kuulostaa sinusta liian imelältä – eritoten minun toteamanani – mutta en oikein osaa paremminkaan kuvata sitä, miltä muut näyttävät ja miltä itse näytän, kun olen heittänyt romukoppaan vanhat, noen tahraamat silmälasini ja vaihtanut ne uusiin, tahraantumattomiin laseihin. Kyllä me olemme pohjimmiltamme se ”rakkaus”, mitä kaikki uushenkiset opetukset toitottavatkin, mutta valitettavasti tuohon rakkauteen ei ole mitään oikotietä; on raivattava esteet sen tiedostamisen tieltä, kuten Ihmeiden oppiurssikin jo johdannossaan toteaa, ja nuo esteet eivät ole yhtään sen enempää tai vähempää kuin omien likaisten lasiesi mustaama kuva kaikesta ja kaikista ympärilläsi ja siten myös sinusta itsestäsi.
Palaan vielä siihen keskeiseen ajatukseen, että ”niin kuin näet toisen, niin näet itsesi”. Ainakin minulta meni pari vuosikymmentä tajuta tämä. Minä oletin – niin kuin oletan kovin monen muunkin laillani olettavan – että minun on etsittävä ja löydettävä rakkaus tai totuus tai mikä se nyt onkaan ITSESTÄNI, jotta havahtuisin. Se tie ei kuitenkaan lopulta vienyt minnekään. Olin täysin ällikällä lyöty, kun todella oivalsin, että voin löytää etsimäni rakkauden vain NÄKEMÄLLÄ SEN TOISESSA. Toistan tämän mitä tärkeimmän seikan: tie etsimääsi ja kaipaamaasi rakkauteen kulkee toisen kautta. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämä lienee hieman vääristynyt kirjaus tai ainakin käännös, sillä sen tulisi kuulua: ”Rakasta lähimmästäsi, jotta osaisit rakastaa itseäsi.” Tai kenties vielä paremmin: "Näe rakkaus toisessa, jotta näkisit sen itsessäsi." Tätä Jeesus mielestäni todella tarkoitti. Sanomaa voisi vielä täydentää seuraavasti: ”Rakasta lähimmästäsi, jotta osaisit rakastaa itseäsi, ja kun opit rakastamaan itseäsi, opit tuntemaan itsesi sellaisena kuin todellisuudessa olet."
Näet toisessa vain itsesi."



"Kenties eräs sitkeimmin istuvista hulluista käsityksistä havahtumisen suhteen on se, että havahtuaksemme meidän tulisi jotenkin olla yli-ihmisiä tai yli-inhimillisiä ja kieltää kaikki halumme, tarpeemme ja toiveemme ja alkaa elää askeesissa. Vaadimme helposti itseltämme henkistä täydellisyyttä ja puhtautta ja olemme armottomia omaa ”alempaa luontoamme” kohtaan. Koko käsite ”alempi luonto” joutaisi mielestäni romukoppaan; ei meillä ole mitään ylempää tai alempaa luontoa vaan ainoastaan se, mikä on, eli se elämä, jota enemmän tai vähemmän todellisena pidämme, ja siihen kaksi erilaista näkökulmaa, väärän mielemme näkökulma ja oikean mielemme näkökulma. Mikään täällä ei ole itsessään alempaa tai ylempää tai huonompaa tai parempaa, sillä kaikki kokemamme on tulosta samasta väärän mielen virheajatuksesta ja siten samanarvoista – tai pikemminkin samanarvotonta. Havahtuminen merkitsee tämän totena pitämämme unen näkemistä oikean mielen tavoin ei sen kieltämistä, puhdistamista tai henkistämistä.
Oikealla mielelläsi on käytettävissään sinun havahduttamiseksesi vain sinun elämäsi sen kaikkine ilmentymineen, joten jos kiellät elämäsi osittain tai täysin, viet oikealta mieleltäsi sen ainoan työkalun, joka sillä on, ja näin prosessi hidastuu kohdallasi merkittävästi. Kun vielä lisäksi muistat, että kaikki torjumasi projisoituu ulkopuolellesi, alat varmasti käsittää, miten hullunkurista on edes yrittää kieltää omat halunsa, tarpeensa ja toiveensa.
Kun alat nähdä elämäsi oikean mielesi valossa, myös halusi, tarpeesi ja toiveesi näyttäytyvät sinulle sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat: rakkauden pyyntöinä ja kaipuuna. Niissä ei siis itsessään ole mitään pahaa tai torjuttavaa.
Meidän halumme, tarpeemme ja toiveemme ovat meille täysin todellisia emmekä voi luopua mistään mitä pidämme todellisena. Voimme luopua ainoastaan siitä, millä ei ole meille merkitystä, joten niin kauan kuin haluillasi, tarpeillasi ja toiveillasi on sinulle merkitystä, et pysty luopumaan niistä, vaikka miten yrittäisit niitä kiertää tai torjua. Tämä on hyvin tärkeä seikka ymmärtää."




 MUKAVAA KESÄN JATKOA!!

T:Jake (hullu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti