Google+ Followers

tiistai 9. lokakuuta 2012

onnellisuudesta

Palatkaa kotiin omaan itseenne. Tehkää havaintoja itsestänne. Siksi sanoin aiemmin, että itsehavainnointi on niin riemastuttavaa ja ainutlaatuista. Hetken kuluttua teidän ei tarvitse enää ponnistella, sillä kun harhaluulot alkavat murentua, alatte tuntea jotakin sanoin kuvaamatonta. Sitä kutsutaan onnellisuudeksi. Kaikki muuttuu ja tietoisena olemisesta tulee teillä välttämätön tapa.

Kerrotaan tarinaa oppilaasta joka meni opettajan luo ja sanoi.

- Voisitteko antaa minulle viisauden sanan? Voisitteko sanoa jotakin joka ohjaisi minua elämän halki?
Oli opettajan hiljainen päivä. Niinpä hän otti lehtiön. Siinä luki "Tietoisuus". Kun oppilas näki tämän, hän sanoi.
- Se on liian lyhyt. Voisitteko laajentaa sitä hiukan?
Niin opettaja otti lehtiön takaisin ja kirjoitti "Tietoisuus, tietoisuus, tietoisuus tarkoittaa - tietoisuutta".

Tällaista on itsensä katseleminen. Kukaan ei voi näyttää teille miten se tapahtuu, koska silloin teille annettaisiin tekniikka, teidät ohjelmoitaisiin. Mutta tarkkailkaa itseänne. Kun puhutte jollekin ihmiselle, oletteko siitä tietoinen vai samastutteko vain puheeseenne? Kun suutuitte jollekin ihmiselle, olitteko tietoinen siitä että olitte kiukkuinen vai samaistuitteko yksinkertaisesti kiukkuunne? Tutkiskelitteko kokemustanne myöhemmin ajan kanssa ja yrititteko ymmärtää sitä? Mistä se syntyi? Mikä sai sen aikaan? En tunne tietoisuuteen mitään muuta tietä. Voitte muuttaa vain sellaista, minkä ymmärrätte. Sen mitä ette ymmärrä ja josta ette ole tietoisia, tukahdutatte. Ette muutu. Mutta kun ymmärrätte sen, se muuttu.


Minulta kysytään joskus: onko tämä tietoisuuden lisääntyminen vähittäinen vai äkillinen tapahtuma? Jotkut onnelliset näkevät sen yhtenä välähdyksenä. He havahtuvat tietoisuuteen. Toiset kasvavat siihen hitaasti, vähitellen, lisääntyvässä määrin. He alkavat nähdä asioita. Harhaluulot hälvenevät, fantasiat kuoriutuvat pois ja he alkavat päästä kosketuksiin tosiasioiden kanssa. Ei ole mitään yleistä sääntöä.


Kuuluisa tarina kertoo leijonasta, joka tapasi lammaslauman ja löysi lampaiden joukosta hämmästyksekseen toisen leijonan. Se oli kasvanut lampaiden joukossa pennusta asti. Se määki kuin lammas ja juoksenteli ympäriinsä kuin lammas. Leijona meni suoraan sen luo ja kun lammasleijona seisoi oikean leijonan edessä, sen kaikki jäsenet vapisevat. Leijona sanoi sille.

- Mitä sinä täällä lampaiden joukossa teet?
Ja lammasleijona vastasi.
- Minä olen lammas.
- Et suinkaan, et ole. Sinä lähdet minun mukaani! Niin se vei lammasleijonan lammen partaalle ja sanoi.
- Katso!
Ja kun lammasleijona katsoi kuvajaistaan vedessä, se päästi mahtavan karjaisun ja siinä samassa se oli muuttunut. Eikä se ollut koskaan enää entisenlainen.

Jos teillä on onnea ja jumalat ovat teille suosiollisia tai saatte taivaallisen armon (käyttäkää mielenne mukaan mitä tahansa teologista ilmausta), saatatte yhtäkkiä ymmärtää, kuka "minä" on, ettekä enää koskaan ole entisenne, ette koskaaan. Mikään ei enää milloinkaan voi koskettaa teitä eikä kukaan voi koskaan loukata teitä.


Ette pelkää ketään ettekä mitään. Eikö se ole ihmeellistä? Elätte kuin kuningas tai kuningatar. Tätä tarkoittaa elää kuninkaallisten tavoin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen roskan kanssa että saatte kuvanne sanomalehteen tai paljon rahaa. Sellainen on pelkkää pötyä. Ette pelkää ketään, koska olette täysin tyytyväisiä vaatimattomaan osaanne. Ette välitä hiukkaakaan menestyksestä tai epäonnistumisesta. Niillä ei ole mitään merkitystä. Kunnia ja häpeä eivät merkitse mitään. Jos teette itsenne naurettavaksi, silläkään ei ole merkitystä. Eikö sellainen olo ole ihmeellinen? Jotkut ihmiset pääsevät tähän tilaan vaivaa nähdäkseen, askel askeleelta kuukausien ja viikkojen itsensä tiedostamisen jälkeen. Mutta vakuutan, ettää en ole tavannut ainuttakaan ihmistä, joka on uhrannut aikaansa tullakseen tietoiseksi ja joka ei olisi nähnyt eroa muutamassa viikossa. Heidän elämänsä laatu muuttuu, joten heidän ei tarvitse enää ottaa sitä uskonvaraisesti. He näkevät sen; he ovat erilaisia. He reagoivat eri tavalla. Itse asiassa he reagoivat vähemmän ja toimivat enemmän. Tulette näkemään asioita, joita ette ole huomanneet koskaan aiemmin.


Olette paljon energisempiä, olette enemmän elossa. Ihmiset ajattelevat, että ilman halujaan he olisivat kuin kuolleita puita. Mutta tosiallisesti he lakkaavat olemasta jännittyneitä. Hankkiutukaa eroon epäonnistumisen pelostanne, lakatkaa jännittämästä menestyksenne tähden, niin muututte omaksi itseksenne, rentoutuneeksi omaksi itseksenne. Ette aja enää jarrut päällä.


On olemassa suuren kiinalaisen tietäjän, Tranxun sanonta, jonka olen opetellut ulkoa. Se menee näin: "Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki taitonsa. Kun hän ampuu voittaakseen pronssisoljen, hän on hermostunut. Kun hän ampuu kultaisen palkinnon tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia ja joutuu pois tolaltaan. Hänen taitonsa ei ole muuttunut, mutta palkinto hajottaa hänen itsensä. Hän välittää! Hän ajattelee enemmän voittamista kuin ampumista ja voittamisen tarve vuodattaa hänen voimansa kuiviin." Eikö tämä ole kuva siitä, mitä useimmat ihmiset ovat? Kun ette enää elä kaikenlaisia asioita tavoitellen, kaikki taitonne, koko energianne on käytettävissä, olette rentoutuneita, ette huolehdi, ei ole merkitystä voitatteko vai häviätte.

Tällaista on inhimillinen elämä. Siitä elämässä on kysymys. Se voi syntyä vain tietoisuuden kautta. Ja kun olette tietoisia, ymmärrätte että kunnia ei merkitse mitään. Se on pelkkä sosiaalinen tapa, ei muuta. Siksi profeetat ja mystikot ovat vähät välittäneet siitä. Kunnia ja häpeä eivät merkinneet heille mitään. He elivät toisenlaisessa, heränneiden maailmassa. Menestys tai epäonnistuminen ei merkinnyt heille mitään. Heidän asenteensa oli: minä olen pöljä, sinä olet pöljä. Mitä tässä siis murehtimaan?


Minulle sanottiin kerran: "Kolme ihmiselle kaikkein vaikeinta asiaa eivät ole fyysisiä suorituksia tai älyllisiä saavutuksia. Ensimmäinen on vihamiehen rakastaminen; toiseksi ulkopuolelle suljettujen sisälle ottaminen; kolmanneksi sen myöntäminen, että on väärässä." Mutta nämä ovat maailman helpoimpia asioita, jos ei samaistu havaintojen kohteena olevan "minän" kanssa. Voitte vallan hyvin sanoa: olen väärässä! Jos tuntisitte minut paremmin, huomaisitte, miten usein olen väärässä. Voiko pöljältä muuta odottaa? Mutta mikään ei voi loukata minua, jos en samastu noihin ehdollistetun "minän" puoliin. Aluksi vanha ehdollistuminen pomppaa takaisin ja tunnette olevanne masentuneita ja ahdistuneita. Surette, itkette ja niin edelleen. "Tapanani oli olla masentunut ennen valaistumista; valaistumisen jälkeen olen yhä masentunut." Mutta siinä on ero: en enää samastu masennukseeni. Mahdatteko tietää, miten suuri ero on?


Astutte itsenne ulkopuolelle ja katselette masennusta ettekä samastu siihen. Ette tee elettäkään päästäksenne siitä eroon, suostutte tyynesti jatkamaan elämäänne ja odottamaan, että se menee ohi ja katoaa. Jos ette tiedä, mitä sellainen tarkoittaa, teillä on todella hieno elämys edessäpäin. Entä ahdistus? Siinä se tulee taas, mutta se ei vaivaa teitä. Eikö ole outoa? Olette ahdistuneita, mutta se ei vaivaa.


Tämä on paradoksi. Sallitte tämän pilven tulla, sillä mitä enemmän taistelette sitä vastaan, sitä enemmän annatte sille voimaa. Olkaa halukkaita havainnoimaan sitä sen kulkiessa ohitsenne. Voitte olla ahdistuksenne keskellä onnellisia. Eikö ole hullua? Voitte olla masennuksenne keskellä onnellisia. Kenties teillä oli väärä käsitys onnellisuudesta. Luulitteko onnen olevan väristyksiä ja kohokohtia? Nehän juuri aiheuttavat masennuksen. Eikö kukaan ole kertonut sitä? Hyvä on, koette värisyttävää onnea, mutta se tekee vain tilaa seuraavalle masennuksellenne. Koette huippuhetkiä, mutta samalla teihin tarttuu niiden taustalla oleva ahdistus: miten saan tämän jatkumaan? Se ei ole enää onnellisuutta vaan riippuvuutta.


Kuinka monta riippuvuuksista vapaata ihmistä mahtaa lukea tätä? Heitä ei ole monta, mikäli muistutatte keskivertoryhmää. Älkää nyrpistelkö alkoholisteille ja huumeiden käyttäjille: ehkä olette itse aivan yhtä riippuvainen kuin hekin. Nähdäkseni ensimmäisen kerran välähdyksen tästä uudesta maailmasta, se oli kauhistuttava. Ymmärsin, mitä sellainen yksinäisyys tarkoittaa, kun ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisi ja kun jättää kaikki ihmiset vapaiksi ja on vapaa itse, kun ei ole erityisasemassa kenenkään suhteen ja itse rakastaa kaikkia - koska niin rakkaus toimii. Se loistaa niin hyville kuin pahoillekkin ja suo sateen niin pyhimyksille kuin syntisillekkin.


Voisiko ruusu sanoa: lahjoitan tuoksuni vain hyville ihmisille, jotka haistelevat minua, mutta pidätän sen pahoilta? Vai voiko lamppu sanoa: annan valoni vain tässä huoneessa oleville hyville ihmisille, mutta pidätän sen pahoilta? Tai voiko puu sanoa: annan varjoni vain hyville ihmisille, jotka lepäävät suojassani, mutta pidätän sen pahoilta? Nämä vertauskuvat kertovat, minkälainen rakkaus on.


Kaiken aikaa tämä tosiasia on tuijottanut pyhien kirjoitusten sivuilta vasten kasvojamme, vaikka emme ole koskaan välittäneet nähdä sitä. Olemme niin uppoutuneet sellaiseen, mitä kulttuurimme rakkausrunoineen ja lemmenlauluineen nimittää rakkaudeksi. Ei se ole rakkautta ollenkaan. Se on halua, hallitsemista ja omistamista. Se on manipulointia, pelkoa ja ahdistusta - ei rakkautta. Meille on kerrottu, että onni on pehmeä iho tai lomapaikka. Ei se ole mitään sellaista, mutta meillä on salaisia keinoja tehdä onnemme riippuvaiseksi muista, sekä itsessämme että ulkopuolellamme olevista asioista. Sanomme: kieltäydyn olemasta onnellinen ennen kuin neuroosini katoaa. Minulla on hyviä uutisia: voitte olla onnellisia neuroosinne kanssa nyt heti. Haluatteko kuulla vielä parempia uutisia? On olemassa vain yksi syy, miksi ette koe sitä, mitä me Intiassa kutsumme nimeltä anand - autuus. On vain yksi syy ja se on se että kohdistatte ajatuksenne sellaiseen, mitä teillä ei ole. Vain se estää teitä kokemasta autuutta juuri nyt, tällä hetkellä. Keskitätte ajatuksenne sellaiseen, mitä teillä ei ole. Juuri nyt teillä on kuitenkin kaikki, mitä tarvitsette ollaksenne onnellisia.


Jeesus puhui tervettä järkeä maallikoille, köyhille ja nälkää näkeville ihmisille. Hän kertoi heille hyviä uutisia. Tämä kaikki on kätenne ulottuvilla. Mutta kuka kuuntelee? Kukaan ei ole kiinnostunut, sillä ihmiset nukkuvat mieluummin.


- Anthony de Mello -





1 kommentti: