Emmekö me ole rakastuneita toisiimme?

"Todellisuudessa, kun  "joku toinen" ilmestyy eteeni, minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä edessäni on. Ennen tarinan muodostamista ja ennen käsityksiä meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mitä me katselemme.

Ja sitten tuo henkilö sanoo jotakin, ja kahden yksilön välillä näyttää tapahtuvan se, mitä "keskusteluksi" nimitetään, mutta onko meidän kahden välillä oikeasti mitään erillisyyttä? Eikö tämä erillisyys ole vain ajatuksen luomaa? Emmekö me ole yksi ja sama, sinä ja minä?

Emmekö me, sinä ja minä, ole kaiken meitä näennäisesti erottavan (uskomuksemme, uskontomme, elämänkatsomuksemme, onnistumisemme ja epäonnistumisemme, mielipiteidemme, ennakkoluulojemme ja niin edelleen) taustalla toisiimme rakastuneita?

Eikö meitä syleilekin sellainen pyyteetön rakkaus, joka ei kuulu kenellekään?

Emmekö me ilmene tässä rakkaudessa yhdessä?

Kysyn siis uudelleen: emmekö me ole rakastuneita toisiimme?

Jeff Foster