Google+ Followers

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

ajatonta ajatusharrastusta ajan kanssa ;-)

...ja iltaa ja hyvää yötä ja huomenta!


”Anteeksianto merkitsee murehtimisesta ja valittamisesta luopumista. Anna siis murheiden mennä. Se tapahtuu aivan luonnollisesti heti kun oivallat, että murehtimisen ainoa tehtävä on valeitsen voimistaminen. Anteeksianto tarkoittaa sitä, että et vastusta elämää vaan annat elämän toteutua itsesi kautta. Vaihtoehtona on ahdistus ja kärsimys, elämän energiavirran voimakas väheneminen ja monissa tapauksissa fyysinen sairaus.”

 ”Kuole menneisyydelle joka hetki. Et tarvitse sitä. Käsittele sitä vain, jos se on nykyisyyden kannalta ehdottoman merkityksellistä. Tunne tämän hetken voima ja Olemisen täydellisyys. Koe läsnäolosi.”

-Eckhart Tolle












"Tao on aina hiljaa. Se ei tee koskaan väkivaltaa millekään; sen
toiminta virtaa ulos sen olemuksesta eikä vaadi mitään
tahdonponnistuksia. Samoin on viisaan laita. Hän on vapaa kaikesta
häirinnästä ja vaikuttaa ikään kuin ei vaikuttaisi.
Hänen mieleensä ei johdu milloinkaan tavoitella ulkonaisia etuja
ja osallistua taistellen niistä kilpailemiseen. Hän näyttää olevan
täysin passiivinen. Hän ei yritä omaksua
yleisesti ylistettyjä hyveitä ja taitoja eikä hän
anna mitään reseptejä lähimmäistensä moraalista parannusta
varten. Ei hän liioin halua keksiä parasta keinoa sosiaalisten
olojen järjestämiseksi. Mutta hän vaikuttaa spontaanisesti,
monesti aivan huomaamatta, aikomatta suorittaa ansiokkaita
tekoja. Hän ei tahdo hallita, ja maailman ihmisten silmissä
hän näyttää avuttomalta ja heikolta. Mutta hän on kosketuksissa
ikuiseen, sisäisesti sopusointuinen sekä vapaa itsekkyydestä,
ja siksi hänellä on voimaa hyvän luomiseen
paljon enemmän kuin kaikilla maailman uurastavilla
ihmisten parantajilla ja yhteiskunnan kohentajilla."-Taolaista viisautta

 


"...Kun nyt ymmärrät, että kaikki se mikä
vaeltaa mielesi läpi on ajatusta tai
mielikuvaa ja siksi harhakuvaa, olet valmis
tekemään äärimmäisen löydön, joka pidetään
tavallisesti salassa Idässä, koska ihminen
tarvitsee tietyn määrän mielen rohkeutta
kohdatakseen sen ja harvoilla ihmisillä on
sitä siksi että heidän saamansa harjaantumisen
laatu on niin kokonaan toinen.

Tämä perimmäinen löytö on, että elämä,
maailmankaikkeus, inhimillinen elämä on
vain valveunta, harhakuva, illuusio. Se on
kuin elokuva - sillä ei ole itsessään mitään
todellisuutta. Se on vain mielen luoma kuva
joka kulkee tietoisuutesi läpi. Tällä koko
ympärilläsi olevalla maailmalla on sama asema
kuin unella jonka näin viime yönä - ei sen
enempää. Kun sinä heräsit, sinä tiesit että se
oli unta, mutta siihen saakka kunnes heräsit,
se oli sinulle todellisuutta.

Tuntuu niin säpsähdyttävältä sanoa että tämä
maailma, joka näyttää niin kiinteältä, aineelliselta
ja niin todelliselta, on todellisuudessa unilorua,
mutta silti tunto universumin ja inhimillisen
elämän unenomaisesta luonteesta on helposti
näytettävissä toteen. Otapa koko tähän astinen
elämäsi tähän aamuun saakka. Missä se nyt on?
Minne se on mennyt? Se on mennyt muistiin. Siitä
on tullut muisto.

Nuo vuodet, jolloin sinä elit niin intensiivisesti
ja koit mitä suurinta haltioitumista ja koit mitä
tuskallisempia tunteita, mitä väkevintä intohimoa
ja mitä kauheimpia kärsimyksiä - missä kaikki se on
nyt? Ne ovat vain muistoa. Mutta mitä muisto on?
Muisto on yksinkertaisesti ajatus - ajatus joka
on mielessäsi. Se ei ole tämän enempää, parhaimmillaankin
se on mielessä oleva kuva..." (Paul Brunton, Totuuden
jäljillä, Karisto, 1996, s. 78)


 Havahtunut
"Mistä etsisin valaistumista?   "Täältä"
"Koska se tapahtuu?"   "Se tapahtuu parhaillaan"
"Miksi sitten en koe sitä?"    "Koska et katso"
"Mitä minun pitäisi katsella?"    "Ei mitään, katsele vain"
"Katsele mitä?"    "Mitä tahansa mihin silmäsi osuvat"
"Onko minun katsottava tietyllä tavalla?"    "Ei. Tavallinen tapa riittää"
"Mutta enkö minä aina katso tavallisella tavalla?"   "Et"
"Miksi ihmeessä en?"     

"Koska katsellaksesi sinun täytyy                                      olla paikalla.
Enimmäkseen olet jossain muualla"(Anthony de Mello 2000)


Kun hymyilet ja tarkoitat sitä, kun annat itsesi tuossa kyseisessä hetkessä, sinun olemuksesi tulee esiin ja yhtyy hymysi kohteeseen. Se saattaa olla lintu hyppelehtimässä oksalla tai lapsi, joka opettelee seisomaan omilla jaloillaan. Hymyilemällä olet liittänyt hymysi kohteen omaan olemukseesi, ja samalla olet antanut itsestäsi. Olet kasvanut – ja samalla olet kuitenkin pienentynyt. Ihana olemuksesi on kasvanut, ja surkea, jakava, ajatteleva itsesi on pienentynyt. Sinä et kärsi silloin, kun hymyilet.


Kun rypistät otsaasi tai murjotat, eristät itsesi kyseisestä kohteesta tai tapahtumasta. Sen sijaan, että lähestyisit sitä, loittonet siitä. Sinun suloinen olemuksesi kutistuu, ja sinä, sinun mielesi – se ajatteleva, tuomitseva ja eristävä robottiyksilö – kasvaa isommaksi. Olet eristänyt itsesi toisesta, ja ikuisen lain mukaisesti sinun tulee kärsiä. Lain rikkomista seuraava välitön rangaistus on onneton olo – ärtyneisyyden, suuttumuksen, vihan, kateuden ja katkeruuden tunteet.



Tämä laki on kuitenkin myös ikuinen. Sen oikeudenmukaisuus tunnetaan yhtä hyvin ikuisessa maailmassa kuin ajassa. Kun jatkuvasti rikot tätä suurta lakia, eristät itsesi kuolemattomuudesta; sillä olemuksesi on se, joka on kuolematon. Jollet ole yhtä olemuksesi kanssa, et ole kuolematon.



Irtautuminen olemuksestasi merkitsee elävää kuolemaa. Mutta juuri näin ihminen elää; hän elää tietynlaisessa kuolemassa, jota hän arvostaa ikään kuin se olisi elämää.



Näetkö tämän lain suurenmoisen oikeudenmukaisuuden?
Todellisuudessa et vahingoita toisia murjotuksellasi tai kirouksillasi. Sinä vahingoitat itseäsi. -Barry Long


Hauskaa tätä hetkeä kaikille!!!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti