Miksi sotaa, flunssaa, koronaa ja muita pelejä?

Kysymys Rakkaudelle.

Miksi koronaa, sotaa, kuolemaa, rajallisuutta, onnettomuutta, huumeita, natsi saksaa, sairauksia, väsymystä, masennusta, vankiloita, vihaa, pahoja ajatuksia, itsekkyyttä, luonnonmullistuksia, tsunameita, henkilökohtaisia ongelmia?
Miksi eri uskontoja, uskonlahkoja, eri henkisiä näkemyksiä, vaikeita ihmisuhteita, etäisyyttä, yksinäisyyttä? Miksi mikään ei ikinä valmistu, miksei kukaan ikinä valaistu?
Miksi henkinen polkukin on vain kehossa kulkemista kehdosta hautaan?  Miksi aikaa vastaan juostaan ja aina sille hävitään? Miksi ihmiset vain kysyvät miksi? Miksi jokainen pelkää?
Miksi tarvitaan hetken kestävää mielihyvää, jottei paha olo ja syyllisyys paljastuisi? Miksi koreiden vaatteiden, leveiden hymyjen takana on vain tuskaa ja epävarmuutta, kuoleman pelkoa? Kaiken menettämisen pelkoa?
Miksi yhden ihmisen elämä näyttää hetken olevan unelma elämää ja toinen kärsii eikä sille anneta mitään?
Miksi ihmiset pelottelevat toisiaan "rakkauden" nimissä? Miksi ihmiset haluavat suosiota, huomiota? Miksi oravanpyörässä juokseminen aamusta iltaan näyttää enemmänkin hullujen touhulta? Nautintojen ja rahan perässä juostaan aamusta iltaan, vuodesta toiseen, elämästä toiseen.
Tehdään uusia kehoja, jotta tämä hullujen huone saisi jatkuvuutta.
Nyt täällä ajan maailmassa on vuorostaan menossa korona villitys. Kohta se menee ohi ja tilalle tulee uusi ongelma. Sotaa odotellessa. 2020 ja maapallo kääntyy varmaan akseliltaan ja new age hörhöt taputtelevat käsiään. Minullakin kuuluisi maailma mullistua tänä vuonna loppullisesti, astrologian mukaan.
Viikatemieskin koputtelee jokaisen ovea kun hän kiireiltään kerkee.
Onko tässä touhussa enää mitään järkeä? Ei saa enää rauhassa flunssaakaan sairastaa, kun pitää kelata elämän järjettömyyttä. Kiitti hitosti. Mikä v***n järki tässä on? Nyt on pääkin särki.
Odottelen taas sinun viisaita sanojasi, jotka kuitenkin entiseen malliin unohtuvat hetkessä. Ei tarvi kuin päätä kääntää ja maailma jatkuu entiselleen. Alapas kakistaa järkisärki!


RAKKAUS: Ajattele vielä hetki kaikkea tuota mainitsemaasi ja kaikkea sitä ristiriitaa mitä elämäsi on koskaan pitänyt sisällään. Ajattele kaikkea sitä mitä aikojen alusta asti siellä ajan maailmassa on tapahtunut.  Sitten jostain kuuluu hiljainen, rauhallinen ja rakastava ääni. Ääni tulee eri paikasta. Ääni sanoo:
"viattomuutesi herättää sinut". Ääni herättää lempeästi, hitaasti ja ottaa sinut turvalliseen syleilyyn.
"Viattomuutesi herättää sinut", "viattomuutesi herättää sinut".

Alat herätä. Tiedostat heti että kaikki tuo oli vain pahaa unta. Nyt ymmärrät sielullasi että Rakkaus ei koskaan tekisi maailmaa jossa tapahtuu noin kauheita asioita. Kaikki ajatuksesi Jumalasta ja paholaisesta olivat vain dualistisen unesi symboleita.
Nyt sinulle kuiskaa täydellinen viattomuus jota sinä todellakin olet. Itket onnesta koska mitään pahaa ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut. Vain unessa näit asioitasi jotka itse keksit. Se oli hetken kestävä erillisyyden uni.
Viattomuus on kanssasi nyt. Viattomuus on mukanasi vaikka näkisist untasi tästä eteenpäin. Nyt muistat kuka todellisuudessa olet. Olet puhdas Rakkaus, puhdas viattomuus.
Rakas lapseni, mitään hätää ei ole. Relaa, kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu.
Vain erillisyyden uni kykenee tuomitsemiseen, pelkoon ja syyllisyyteen.

Nyt voit sairastaa flunssasi rauhassa, lukea iltapäivälehtesi rauhan tilassa, sillä minä olen kanssasi.
Minä olen viattomuutesi ja viattomuutesi herättää sinut aina kun näytät nukahtavan uneesi.

MINÄ: Kiitos taas. Kylläpä rauhotti. Nyt voinkin käydä yöunille rauhan tilassa. Yöunikin symbolisoi varmasti tätä Jumala eroa. Onneksi mitään  ei kuitenkaan ole oikeasti tapahtunut, sillä eihän unet kestä. Kiitos kun olet.

RAKKAUS: Minä olen, me olemme itse viattomuus. Mikään muu ei ole mahdollista.

Mitä hyväksyntä merkitsee?

Mitä hyväksyntä merkitsee?

Hyväksyntä merkitsee kaiken ilmenevän hyväksymistä niin kuin kaikki ilmenevä on. Ilmenevällä tarkoitan elämää, unta. Tämä hyvin aidolta tuntuva uni ilmenee tapahtumien jatkumona. Tapahtumat eli kokemukset nivoutuvat toinen toisiinsa, muodostaen erittäin toden tuntuisen sokkelon kokijalle. Kuvailen kokemuksien jatkumoa sokkeloksi, sillä kokemukset ovat kuin sekava ja harhaanjohtava paikka, jossa kokija kulkee. Tämä sokkelo on niin todentuntuinen (kokijalle täyttä totta), että vaatii todellista pysähtymistä, jotta sen voisi havaita. Sokkelon kokonaisvaltainen hyväksyminen ei ole mahdollista ennen kuin sokkelo havaitaan siksi mikä se on.

Kokija rakentaa ja samalla pitää yllä sokkeloa omilla kokemuksillaan. Kokija muodostaa siis sokkelon itse, sokkelon, joka koostuu kokijan itse määrittelemistä miellyttävistä ja epämiellyttävistä kokemuksista. Miellyttävät ja epämiellyttävät kokemukset tulevat ja menevät kuin vaihteleva aaltoliike, ne eivät koskaan ole pysyviä. Kokemukset eivät koskaan ole pysyviä, sillä kokija itse ei ole pysyvä. Kokemukset ilmenevät kyllä kokijalle eri pituisina, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan ole lopullisesti pysyviä.

Jotta sokkelo pysyisi kasassa, kokija joko takertuu, välttelee tai suoraan kieltää jotkin kokemukset. Kokija ei halua antaa sokkelon olla mikä se on. Muokkaamalla itse kokemuksensa, kokija säilyttää sokkelon olemassaolon. Kokija ei voi itse koskaan hyväksyä sitä mikä on, sitä mikä ilmenee. Kokija ei voi koskaan hyväksyä sitä mikä on, sillä silloin se ei itse olisi. Kokija tarvitsee kokemuksia, jotta se voisi olla olemassa.

Kuten jo mainitsin, sokkelon hyväksyminen siksi, mikä se on, ei onnistu ennen kuin sokkelon kykenee havaitsemaan, eli ennen kuin kokijaa ja hänen kokemuksiaan voidaan seurata ikään kuin sivusta. Kokijalle itselleen tämä on usein hyvin epämiellyttävää. Kokija ei halua tulla nähdyksi.

Mikä sinussa takertuu, välttelee tai kieltää jonkin kokemuksen?
Mikä osa ei halua antaa elämän ilmetä niin kuin se ilmenee?

Hyväksyntä on erittäin vaikeaa kokijalle, toisin sanoen mahdotonta. Kokija ei voi elää ilman kokemuksiaan ja kokemuksista heijastuvia tunteita. Elämän hyväksyminen sellaisena kuin se ilmenee nyt, tässä hetkessä, vaatii täydellistä antautumista. Se vaatii kokonaisvaltaista antautumista sille mikä on. Tämä ei tarkoita passiivisuutta tai sitä etteikö mihinkään saisi reagoida. Reaktiot tulevat ja reaktiot menevät. Silloin kun kokija ei yritä kontrolloida kokemuksia, reaktiot muodostuvat spontaanisti Itsestään nyt, tässä hetkessä. Ja silloin millään reaktiolla ja kokemuksella ei ole mitään merkitystä, ne vain tapahtuvat. Jokainen kokemus vain tulee ja menee. Kokemuksien jatkumosta tulee ikään kuin elokuva, jota seurata. Sokkelo ei enää ole totta, vaan jotakin mikä vain näyttää ilmenevän.

Hyväksyntä on mahdollista vain hetkessä nyt. Vain nykyhetkessä voi kokija antautua sille mikä on. Toisin sanoen vain nykyhetkessä kokijan ja kokijan kokemukset voi havaita ja antaa olla.

Miksi sokkelo on olemassa? Miksi?, haluaa kokija tietää. Miksi minä koen?, kysyy kokija. Vastaus on siksi, koska sinä olet olemassa. Siksi, koska sinä itse uskot olevasi olemassa ja samalla uskot, että koko maailmankaikkeus on olemassa.

Mutta miksi olemassaoloni ja koko maailmankaikkeuden olemassaolo vaikuttaa todelta? Miksi elämä ilmenee hetkessä nyt?, kyselee kokija. Vastaus on siksi, koska se mielen osa, joka ei ole totta, loi sen.

Kokija pyörittelee päätään ja kysyy, mutta miksi? Ja näin kehä jatkaa pyörimistään, sokkelo tiivistyy, ja kokija saa kaipaamaansa ruokaa olemassaolonsa turvaamiseksi.

Vain kokija kysyy miksi. Vain kokija haluaa vastauksia itse kehittämiinsä kysymyksiin. Vain kokija ei halua antautua ja hyväksyä sitä mikä on.

Voitko antaa kaiken vain olla?
Voitko hyväksyä, että ilmeni elämässäsi tällä hetkellä mitä tahansa ja miksi tahansa, se joka tapauksessa ilmenee?
Voitko hyväksyä kaiken mitä elämässäsi on ilmennyt?
Voitko antaa menneisyyden olla ja tulevaisuuden vain tulla?
Voitko antaa anteeksi?
Voitko hyväksyä sen mikä on?
Voitko havaita sen osan mielestäsi, joka ei halua hyväksyä?
Voitko antaa sen osan olla?
Voitko hyväksyä ettet voi hyväksyä?
Voitko antaa itsellesi anteeksi?

Hyväksyntä on portti Vapauteen.  

Sanna Suutari

Mielikuvien varassa?

Kamalan ihanat ihmissuhteet

Luottamuksemme on heiveröisellä perustalla myös siksi, että olemme oppineet luottamaan itseemme – kuka enemmän ja kuka vähemmän mutta kaikki kuitenkin jossakin määrin. Koko meidän länsimainen maailmankuvamme perustuu itseensä luottamiseen. Me opetamme tämän jo pikkulapsillekin. On tietenkin parempi opettaa lapsi luottamaan edes itseensä kuin ei mihinkään, mutta kysy itseltäsi: ”Mitä hyvää siitä on minulle koskaan seurannut, että olen luottanut omaan ymmärrykseeni asioista?” Älä anna ensimmäisten vastausten hämätä sinua, sillä sinusta saattaa hyvinkin vaikuttaa siltä, että olet oman arvostelukykysi perusteella saanut paljonkin hyvää elämässäsi aikaan, mutta onko todella näin? Osaatko todella tehdä oikeita ja täydellisiä ratkaisuja erilaisissa tilanteissa? Jotta kykenisit tähän, sinun täytyy osata ottaa huomioon kaikki, mihin tekemäsi ratkaisu vaikuttaa. Näetkö kaiken ajan alusta ajan loppuun? Näetkö, miten mikäkin asia liittyy mihinkin? Ymmärrätkö täysin, mihin ratkaisusi perustuu ja mitä seuraamuksia sillä on?
Juuri niin. Sitä minäkin.
Miten siis voisit luottaa omaan kykysi tehdä täydellisiä ratkaisuja, ellei sinulla ole kaikkea tarvittavaa tietoa käytettävissäsi? Aivan samaan virheeseen sorrumme ihmissuhteissammekin; me oletamme tietävämme, mikä on oikein ja parasta toisen kannalta, ja perustamme luottamuksemme siihen, että toinen toimii sillä tavoin, kuin me ajattelemme, vaikkemme usein edes kerro toiselle, mitä ajattelemme. Ja sitten me olemme niin hirvittävän ihmeissämme, kun joku toinen mielestämme pettää luottamuksemme, vaikka se perustuu vain omille mielikuvillemme toisesta! Tosiasiassa mitään luottamusta ei rikota, sillä sitä ei alun alkaen ole ollutkaan; rikki menevät ainoastaan omat mielikuvamme siitä, miten toisen pitäisi käyttäytyä. Tämä ei ole ihan helppo pala niellä, ja siksi toistan tämän tärkeän asian uudelleen ja toisin sanoin:
Kahden ihmisen välinen luottamus on vain mielikuvien, toiveiden ja odotusten varassa. Voiko silloin edes puhua luottamuksesta, ja kun ottaa vielä huomioon ne väärän mielen ajattelutavan perusteet, joiden varassa me ennen havahtumistamme elämme, miten koskaan voisimme todella luottaa toiseen? ”Jokainen on kääntyvä jokaista vastaan”, kuten eräs hyvä ystäväni usein muistuttaa, sillä kaikki mielen harhassa muuttuu vääjäämättä vähitellen vastakohdakseen. Mielen harhan marssijärjestys on sellainen, että koska kaikki muuttuu eikä mikään pysy samanlaisena kovin pitkään, mitä tahansa voi seuraavassa käänteessä tapahtua.
Tämä seikka on aivan ilmeinen rakkaussuhteissa, jossa kiihkeänä alussa leiskuva lempi usein muuttuu ajan saatossa jäätäväksi tunneloukuksi. Vika on kuitenkin vain ja ainoastaan siinä, että etsimme luotettavuutta sieltä, mistä sitä ei koskaan voi löytää – mielen harhasta, jossa kaikki on alati muuttuvaa. Luottaa voi todella vain siihen, mikä ei koskaan muutu, ja koska me ihmiset mielen harhan ilmentyminä muutumme mekin koko ajan, miten todellista luottamusta voisi meidän välillämme koskaan olla? Asiaan täytyy siis löytyä toisenlainen ratkaisu. 

Juha Kuvajainen

Olemme erilaisia samiksia

Minä en ole ollut hyvä matematiikassa, mutta sinä saatat olla.
Minä en ole ekstrovertti, mutta sinä saatat olla.
Minä en ole perhe ihminen, mutta sinun missiosi se saattaa tässä elämässä olla.
Minä en halua omaa taloa, koiraa ja kesämökkiä, mutta sinä saatat rakastaa niitä asioita ja annat niille suuren arvon.
Minä en halua pelastaa koko maailmaa ulkopuolellani, mutta sinun tehtäväsi se saattaa olla.
Minä en halua juosta rahan perässä, mutta sinä saatat saada siitä suurta mielihyvää ja tarkoitusta elämällesi.
Minä en jaksa juosta kuntosalilla, mutta sinun terveellinen elämäntapasi se voi olla.
Minä en ole ylipainoinen, mutta olen valinnut olla tässä elämässä hoikka.
Minä en omista autoa, mutta tykkään kävellä ja pyöräillä paljon.
Minä olen herkkä kaikelle ylikuormitukselle. Sinä saatat olla vahvempi.
Minä tykkään vhh ruokavaliosta tällä hetkellä, sinä valitset ehkä sekaruokavalion tällä hetkellä.
Minä en ole suvakki enkä isänmaallinen, mutta sinä saatat olla jompi kumpi. 
Minä en ole onnistunut ihmissuhteissa pidemmän kaavan mukaan perinteisessä mielessä, sinä ehkä saatat olla.
Minulla on vaikeuksia ymmärtää lukemaani ja kuulemaani lukihäiriön takia, mutta sinä saatat ymmärtää hetkessä kaiken lukemasi.
Minulla on laaja musiikkimaku, sinulla saattaa olla vain yksi tai kaksi suosikkia.
Minä en ole perus kristitty, mutta sinulle se saattaa olla tärkeä ja arvostettava polku.
Minä en tykkäää Coca-Colasta, mutta sinun suosikkijuomasi se voi olla.
Minä uskon suurempaan, sinä olet ehkä ateisti.
Minä en tykkää valehtelusta, mutta sinulle se voi olla keino selviytyä maailmasta.
Minä en tykkää ruuanlaitosta mutta sinä voit olla ammattitaitoinen kokki.
Minä en tykkää rakentamisesta enkä kädentaidoista, mutta sinulle se voi olla kaikki kaikessa.
Minä en pidä autojen korjaamisesta enkä äijien jutuista, mutta sinä voit pitää ja viihdyt hyvin äijäporukoissa.
Minä olen herkkäuninen, mutta sinä saatat nukkua sikeästi missä vain.
Minä en pidä matkustelusta, mutta sinä saatat haluta kiertää koko maailman ympäri.
Minä en juuri pidä puhelimessa puhumisesta, mutta sinulle se voi olla hyvinkin tärkeetä.
Minä tarviin yksinoloa, mutta sinä ehkä saat energiaa muista ihmisistä.
Minä tykkään musiikista elämäntapana, sinulle ehkä riittää suomi pop radiokanava autossa.
Minä tykkään kirjoittaa blogeja ja ajatuksia jäsentääkseni asioita, sinulla voi olla jokin muu tapa ilmaista itseäsi.
Minä olen avarakatseinen ja utelias kaikenlaisia ihmisiä ja ajatuksia kohtaan, sinä ehkä pidät vain oman linjasi.
Minä en pidä lihansyöntiä murhana, vaan elämän kiertokulkuna, sinä saatat olla tiukempi vege ajatuksiltasi.
Minä pidän kotimaisista komedioista, sinä ehkä kauhu tai romanttisista komedioista.
Minä tykkään lapsista, vaikka en niitä itse haluakaan. Sinä ehkä haluat suurperheen.
Minä tykkään nukkua patjalla, sinä tykkäät ehkä nukkua leveällä sängyllä.
Minä en pidä tiskaamisesta, sinulle se saattaa olla meditaatiota.
Minä tykkään läsnäolosta ja yksinkertaisuudesta, sinä ehkä olet toiminnan ihminen ja haluat extreme kokemuksia.
Minä pidän hyvä pyllysistä naisista, sinä pidät ehkä enemmän rintavimmista.
Minä pidän rokkaavista ihmisistä, sinä ehkä enemmän taviksista.
Minä pidän soittamisesta, sinä ehkä kirjoittelet runoja tai tykkäät maalata.
Minä tarvitsen oman tilani, sinä ehkä haluat olla toisessa kiinni.
Minä en koe tarvetta olla henkinen ihminen, teen vain putsaamisen työni ja se on siinä.
Minä pidän tummasta suklaasta, sinä ehkä fatzerista. 
Minä tykkään muistuttaa itseäni usein siitä kuka todella olen, sinä et ehkä välitä sellaisesta.
Minä tykkään enemmän liikkua kuin penkkiurheilla, sinä ehkä kumpaakin.

Jne.

Minussa saattaa ilmentyä kaikki noi mainitsemani asiat eri elämän tilanteessa, joten samiksia olemme ajassakin.

On vain erilaisuutta ja erilaisia mieltymyksiä. Mikään niistä ei ole paha tai huono asia. Totuuden kannalta katsottuna se on ihan sama. Ne ovat vain ja ainoastaan ASIOITA ajan maailmassa. Ne ovat vain ohjelmia mielissämme. Jos olet samaistunut omaan tarinaasi ja pidät kiinni vain omasta totuudestasi hyväksymättä erilaisuutta, olet unessa. Jos sinua ärsyttää toisen tavat tai erilaisuus, se on vain OHJELMA joka stimuloituu OMASSA mielessäsi.
Niin kovin usein yritämme liittää mieltymyksemme toisiimme jotta kokisimme Rakkauden. Rakkaus kuitenkin ylittää kaiken ohjelman. Rakkaus on kaikkien mieltymyksiemme takana puhtaana, tyhjänä tauluna. Jumalallinen ei ole tarina tai mieltymys. Se on tarinan ja mieltymyksen takana puhtaana ja viattomana. Siellä olemme yhtä Rakkaudessa.

Alin taso tuomitsemisen taso, ylin taso on nähdä OHJELMIEN taakse viattomuuteen. Rakkaus koetaan usein niin, että mieltymyksien pitää osua yhteen, jotta tuntisin itseni tärkeäksi TOISEN SILMISSÄ. Todellisen Rakkauden voi tuntea ajassakin vain silloin kun tulee hyväksytyksi kaikkine mieltymyksineen (Rakkaus/ Täydellisyys itse antaa sen). Mielipiteet tai menneisyyden stimuloituminen on aina vain ohimeneviä ilmiöitä Rakkauden ja Rauhan valtameressä.
Kaikki tämä saa ilmentyä läsnäolossa ja viattomuudessa.
Kun persoona puhuu oman menneisyytensä kautta, se saa tapahtua. Kaikki se tulee antaa anteeksi omassa mielessä. Aina kun jotain näyttää tapahtuvan olet paikalla. Kysyn vielä sen, että kuka on paikalla kun jotakin näyttää tapahtuvan?

Vertailujen maailmaan jääminen tai tuomitsemisen maailmaan jumittaminen jumittaa vain sinut (minut). 
Mieltymykset voivat muuttua ja niitä voi muuttaa, se ei ole koskaan totuus itsesssään. Iän tuoma näkökulma tai elämänkokemus voi muuttaa mieltymystä hetkessä. "Kovalevyn" voi muuttaa pessimistisestä positiiviseen. Elämän aaltoja ikuisuuden meressä. Katse kuolemaan voi muuttaa hetkessä kaiken.
Elämä muokkaa ja muuttaa persoonaa. Jotkut asiat näyttävät pysyvän. Kaikki on kuitenkin ohimenevää. Persoona vain näyttelee osansa elämän näytelmässsä. Meissä kaikissa on sisällä MONET ERI PUOLET. Ne ovat joko pinnassa tässä hetkessä tai alitajuisella tavalla odottaen stimuloitumistaan. Minussa on Hitler ja Äiti Amma. Minä olen rauhallinen, mutta suuttumus on olemassa (ohjelma). Minussa asuu epämoraalinen hulivili ja rauhaa ja rakkautta pursuava hippi. Olen läsnäoleva romantikko ja etäinen kovis. Olen ihana ja kiltti, mutta hyökkäyksen kohteena puolustan reviiriäni. Olen myötäilevä ja joustava, mutta jos tarvitsen oman näkemykseni mukaisesti tilaa, otan sen. Tämä kaikki voi ilmentyä tai sitten ei.

Olen elänyt köyhänä, rikkaana,, murhaajana, poliitikkona, urheilijana, rauhan rakentajana ja julkisena henkilönä. Olen tuominnut ja Rakastanut. Monta kiertokulkua eläimenä ja ihmisenä. Työttömänä ja työmuurahaisena. Eri planeettoja, erilaisia kulttuureja ja tapoja. Nyt näen sen kaiken taakse viattomuuteen ja täydellisyyteen. Näytelmän taakse ikuiseen. Dualismi niminen näytelmä jossa vastavoimat näyttävät taistelevan keskenään. SE vain näyttää siltä. 
Synti on vain syyllisyyteeen, epävarmuuteen ja pelkoon perustuva ajatus alitajuisella tasolla. Alitajuinen OHJELMA joka pitää purkaa jotta muistaisi oman todellisuutensa. Todellisuus joka on meille kaikille yhteinen. Erillisyys ja erilaisuus on pohjimmiltaan vain harha ikuisen keskellä. 
Pyyhi tarinoiden taulu tyhjäksi ja katso mitä jää. 
Sinä jäät, minä jään. Siinä ME olemme yhtä.

 

Koko paska onkin vain ohjelmien purkamista!

Tässä lävähtää taas sateenkaarien, enkelien ja pumpulien sekaan ripaus totuutta jousimiehen tyylillä ja taidolla.

Kun puhutaan henkisyydestä ja siitä mitä pitäisi olla, mitä pitäisi saavuttaa, tai siitä mitä pitäisi oivaltaa saavuttaakseen ykseyden tilan, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin palata takaisin alkuun.

Jos normaalisti henkisyyden karkkikaupassa pitää syödä luomua, halata jokaista vastaantulijaa, puita, joogata itsensä henkihieveriin, jutella buddhan kanssa, julistaa rakkautta tai jahdata kummituksia suojaukset päällä, niin minä sanon että ei tarvitse. Kaikki tuo on vain mielessäsi. Ei tarvitse liidellä astraalitasoilta toiselle eikä tarvitse osata ennustaa kahvikupista. Ennustuspalloa et tarvitse, eikä shakroja tarvitse osata ulkoa. Tähtikarttaa ei tarvitse osata ulkoa. Henkisille messuille ei tarvitse mennä, eikä housujen tarvitse olla hampusta tehtyjä eikä lötköjä. Totuutta ei tarvitse osata opetella ulkoa, eikä mielen tarvitse aina olla positiivinen. Positiivisuuden kulisseja ei tarvitse pitää pystyssä eikä Jumalaa tarvitse palvoa.

No mitä ihmettä sitten "tarvii" tehdä? No ei yhtään mitään. Mutta jos haluat välttämättä vapauttaa alitajuntasi menneisyydestä, ohjelmista, niin ainut asia joka kannattaa tehdä, on koko paskan purkaminen. Paluu lippu takaisin nollapisteeseen, alkulähteeseen. Omaan todellisuuteemme, jota me jokainen olemme siellä ja täällä. Tähän tulokseen tullaan vasta sitten, kun on tarpeeksi monta elämää käyty läpi ja tarpeeksi monta dualismin paska näytelmää kärsitty. Kun ei rikkaus, köyhyys, sodat, suosio, tavarat, ihmiset, jengit, seksi, omaisuus, riippuvuudet, pelot ja hetken onnellisuus tuonutkaan lopullista kliimaksia, nirvanaa. Kun viimeisimpänä yrityksenä tavoittaa Jumala jonkin henkisyyden polun tuloksena epäonnistui, jää lopulta enää vain koko paskan kyseenalaistaminen.

Rajua. Ei paljon kiinnosta, kun se ei olekaan maailman tarjoamaa ihanuutta. Ei hitossa kiinnosta kun en saa siitä mielihyvää, hetken nautintoa! En hitossa lähde tuohon, sillä olenhan tehnyt koko maailman rakentaakseni uuden paremman elämän! Olen keksinyt kaikki maailman uskomukset, uskonnot ja henkiset polut! Olen ahkera duunari joka saa palkintoja ja palkkaa elämältä! 
Noin ego vastaa. Tai no ei egoakaan ole olemassa, se on vain silkkaa dataa(menneisyys). Kun sen datan purkaa pois, jäljelle jää rauha.

Tämä ajan lineaarinen maailma kulkee eteenpäin kaikilla mahdollisilla tasoilla: esim. yhteiskunta kelloineen tai jopa henkinen kasvaminen. Tässä minun edottamassani polussa ei edetä eteenpäin, vaan nyt mennäänkin takaisinpäin-mielessä. Ei maailmassa, vaan omassa mielessä. Miten se sitten tapahtuu? "Antamalla anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Antamalla anteeksi itselle koska loin koko tarinan! "Heitäkään" ei ole kun katson tätä luomusta laajemmasta näkökulmasta. Ego eli DATA katsoo ja näkee vain oman luomuksensa ytimestä ja uskomuksesta käsin, eli ego ei ikinä ymmärrä, että maailma on vain uni jota ei koskaan edes ollut. Tämän näkee vasta "tasolla" jossa et ole egoon samaistunut. Kun olet ylösnoussut, (enkä nyt puhu sängystä nousemisesta). Kun olet herännyt, (enkä puhu nyt aamulla heräämisestä). Puhun siitä, että heräät muistamaan kuka todella olet.

Dualismin uni on maailma jossa on aika ja tila. Täällä kaiken pitää olla edes jotenkin balanssissa jotta selviää edes jotenkin helpolla. Todellisessa Rakkaudessa vain ollaan, eikä siellä saavuteta enää yhtikäs mitään.
Yleensä ihmiset tarvitsevat paljon paskaa herätäkseen. Kun on tarpeeksi monta ihmiselämää takana, kun alkaa hahmottamaan sitä että meissä jokaisessa on kaikki puolet, alkaa heräämisen prosessi. Jos vielä näet itsesi erillisenä hahmona joka vertailee ja syyttelee ympäristöään, puolustelee ja hyökkää olet tod. näk unessa. Jos missiosi on sanoa, että on vain tämä yksi erillinen elämä jossa taistelen kuolemaa vastaan mahdollisimman pitkään, et todennäköisesti ole vielä herännyt. Mutta jos -näet- ja tiedostat että jaamme saman pallon ja näemme samaa unta, saatat olla totuuden muistanut.

Muistaneen tai heränneen elämä on samanlaista kuin muidenkin ihmisten. Ainut vain, että heränneen elämä voi muuttua paskemmaksi. Miksi näin? Koska kaikki uskomukset murenevat, palavat kuin noidat roviolla. Mitään ei jää. Kun alkaa antamaan anteeksi, kun alkaa nostamaan alitajunnasta rohkeasti kaikkea sitä paskaa pintaan, se ei välttämättä ole kaunista. Toki se nousee kuitenkin, mutta nyt osaa suhtautua siihen "rakentavasti". Nyt siitä tulee hyvä juttu.

Puhun ja teen mitä sattuu...

Oletko joskus sanonut toiselle jotain sellaista mitä et olisi HALUNNUT ikimaailmassa sanoa? Ne sanat vain tulivat jostain (Apua! syyllisyys jne.). Tai jos pysähdyt meditaatioon tai muuten vain relaat, alkaa mieleen nousta kaikenlaista paskaa ja surua, ehkä rauhattomuutta? Oletko ajatellut, että kun seuraavan kerran kohtaan läheiseni, kohtelen häntä täydellisesti, mutta heti kun hän on avannut suunsa eikä se palvelekaan omia odotuksiani, minua alkaa ärsyttämään? Oletko joskus riidellyt rakkaasi kanssa, vaikka tiedät kaikki hienot henkiset opetukset ulkoa? Entä oletko murheen murtama vaikka palvelet ympäristöäsi rakkaudella? Entä oletko joskus väsynyt, vaikka elät ohjekirjan mukaan ja syöt vain terveellisesti?
Oletko joskus lähtenyt ostamaan kaupasta uuden t-paidan, mutta oletkin tullut uudet farkut mukana takaisin kotiin? Oletko kenties tehnyt unelmien kartan ja jäänyt odottamaan täydellisen prinssin tai prinsessan tulemista elämään, mutta mitään ei ole tapahtunut? Ehkäpä olet tehnyt toiveen maailmankaikkeudelle, mutta elämään ilmestyikin tuiki tavallinen ihminen virheineen ja epäkohtineen?
Ehkä yritit säästää rahaa, mutta tuhlasitkin kaiken jo alta aikayksikön? Yritit ehkä laihduttaa mutta aloitkin tunnesyömään suklaata ja leipää? Ehkä julistat rakkauden ilosanomaa, mutta sanoissasi tuomitset työkaverisi, poliitikot tai toiset henkiset oppisuunnat? Ehkä kotona meditoit rauhaa ja rakkautta, mutta ensimmäisissä liikennevaloissa on jokin törppötaneli, joka ei liiku kun pitäisi liikkua?
Ehkä sanot olevasi suvakki, mutta et hyväksy isänmaallisia? Ehkäpä olet avarakatseinen, mutta et tykkää naapurin jaskan alkoholin käytöstä ja olet valmis tuomitsemaan hänet?
Ehkäpä odotat sen oikean rakkauden ilmestymistä elämään, mutta ensimmäisen riidan päätteeksi tekisi mieli paeta paikalta ja etsiä uusi rakkaus? Kenties olet unelmoinut unelma ammatista, mutta herätykset aamu kuudelta ei nappaa, eikä työkaveritkaan oikein iske?

Jos vastasit kyllä yhteenkin kysymykseen kyllä, huomaat että meitä vie OHJELMAT eikä ikuinen rauha. Itse ainakin vastaan moneenkin kohtaan kyllä. Vaatii paljon itsensä tutkiskelua jotta voi nähdä OMAT uskomuksensa ja omat OHJELMANSA. Olemme kuin robotteja jotka on ohjelmoitu. Entiset elämät, "sukudata", geenit, USKOMUKSET, yhteiskunta, vanhemmat, koulut, auktoriteetit jotka kertovat totuuksia. Sitä kaikkea me kuvittelemme olevamme. Muodostamme oman uskomusjärjestelmän joka ei ainoastaan pyöri tietoisen mielen värinöissä, vaan ALITAJUISELLA tasolla!
Kun kohtaat PEILISI; läheiset ihmiset, sukulaisesi, vanhemmat, romanttiset suhteesi, lapsesi, työkaverisi, kohtaat myös omat uskomuksesi. Sen takia, mitä läheisempi ihminen sitä kivuliaampaa se yleensä on. Sisältä voi nousta itkua, surua ja pelkoja. Ehkä epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Ehkäpä mustasukkaisuutta tai etäisyyttä. Itse olen huomannut, että erilaisia kehon kipujakin voi nousta tietoisuuteen. Väsymystä ja pelkoa. Saattanee olla että karttelemme läheisyyttä ja Rakkautta kuin ruttoa jottei totuus paljastuisi (omat uskomuksemme, odotuksemme, epätäydellisyytemme, pelkomme ja lopuksi Ikuinen Rakkaus).

Nyt varmaan new age tyypit sanovat kuorossa, ei sen noin tarvitse olla koska elämä on vain ihanaa ja kivaa, mutta minä sanon että tarvitsee ja se on 100 % hyvä asia että rapa lentää ja banjot soi! Kaiken paskan nouseminen "valoon" on rehellisyyden merkki. Halu NÄHDÄ ja katsoa mitä siellä rakkauden edessä vielä on! Sielun pimeä yö. Se on luottamista RAKKAUTEEN. Se kaikki tapahtuu kuitenkin, vaikka kuinka pitäis kulisseja yllä. On hyvä muistaa, että tämä kaikki tapahtuu Rakkaudessa ja Viattomuudessa. Tarvitaan vain armoa itseä kohtaan. Tarvitaan henkistä näkökykyä nähdä että meissä jokaisessa on alitajuisesti Hitler ja Äiti Amma, mutta kaiken sen takana on ykseys ja viattomuus. Sitä kohti tässä mennään tukka putkella. Paluu takaisin nollapisteeseen. Ikuiseen Rakkauteen.
Ei maailmassa mutta mielessä. Voit sanoa mielessäsi että "kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu" ja putsaus alkaa.
Voit ottaa vaikka ho`oponopono tyylin ja ajatella (mielen kaaoksesi keskellä): "Olen pahoillani, anna minulle anteeksi, minä rakastan sinua, kiitos". Pääasia on, että vanhat uskomuksesi alkavat nousta päivänvaloon jotta todellisuutemme voisi levätä mielissämme. Kun puhdistat oman mielesi , puhdistat samalla kollektiivisen "esteen" Rakkauden tiedostamisen tieltä. Saattaa olla että hommia riittää, mutta sitähän tämä elämä joka tapauksessa on. Omien uskomusten kohtaamista joka ikinen päivä. 
Oman kokemukseni ja uskomukseni mukaan ei riitä, että ajattelen "olen kotona ja kaikki on hyvin". On vain kohdattava KAIKKI SE MIKÄ TULEE VASTAAN. SE on kaiken henkisyyden ydin. Anna sille kaikelle anteeksi, sillä täältä kun katsoo, se mikään EI OLE TOTTA totuudessa. Putsaa, putsaa ja putsaa. Putsaa vielä lisää. Putsaa vielä vähän enemmän. Kohtaa demonisi, mutta anna Rakkauden putsata ne sinussa ja minussa kunnes olemme yhtä Rakkaudessa.

T:Jake

Kahden tason juttu

Henkisyydestä on haastavaa puhua ihmisten (tarinoiden) kanssa, koska oman ymmärrykseni pohjalta kyse on kahdesta tasosta. Jumalan/Rakkauden/Täydellisen/Ikuisen "maailma" ja sitten on tämä surullisen kuuluisa pelon, ajan, rajallisen, syntymän ja kuoleman maailma, jossa kuvittelemme elävämme erilleen Jumalasta ja ikuisesta.
Varovaisesti arvioituna lähes jokainen yrittää henkistää tämän jälkimmäisen rajallisen ajan maailman ja tämä aiheuttaa keskusteluissa toisinaan sekasotkua. Nyt tässä ja nyt yritän selvittää asian omalla kohdallani miten asian näen.

Tämä maailma: 

Aika, syntymä, kuolema, rajallinen keho, sairaudet, mielihyvä, kehittyminen, erillisyys, yksinäisyys, tarkoituksettomuus, sodat, mielipiteet, tieto, menneisyys, tulevaisuus, unet, kuvitelmat, etsiminen, kaikki egon uskomukset ja ihmisen itsensä rakentama yhteiskunta, poliittinen rakenne, kilpailu, eriarvoisuus, uskonnot, erilaiset henkisyyden muodot, kärsimyskeho= mielipaha, loukkaantuminen, köyhyys, evoluutio, kello, kalenteri, autot, tavarat, tila, kokemukset, olemassaolon tarve, muistot, onnellisuuden etsiminen. ..jne.
Sitten on dualismin kolikon toinen puoli jossa voi olla iloa, vapauden tunnetta, hyvää ruokaa, nautintoa, seksiä, ihastumisia, terveyttä, ihania mieltymyksiä, henkisiä kokemuksia, tätä hetkeä ja positiivisuutta...kaikkea tätä ja kaikkea sitä mitä tämä maailma näyttää edustavan.

Sitten on...

Jumalan maailma, meidän todellisuutemme: 

Ajattomuus, päättymättömyys, laajeneminen, ikuinen, viattomuus ja täydellisyys. Meidän alkulähteemme ENNEN ajan maailman syntyä ja ajan maailman evoluutiota. Ennen alkuräjähdystä tai Jumalan luomaa maailmaa. 
Ikuisen Rakkauden maailma jossa ei katsota fyysisillä, rajallisilla silmillä eikä siellä tehdä käsin mitään. Tässä maailmassa ei ole syntymää eikä myöskään siellä vietetä monttubileitä. Alkoholille tai hyvälle ruualle ei ole enää tarvetta, koska se kuuluu vain ajan maailmaan jotta ego saisi itselleen jatkuvuutta ja mielihyvää. Seksiäkään ei tarvita samaisesta syystä. Kehon maailman rajallisuus ei ymmärrä mitä tarkoittaa ikuinen ja täydellinen viattomuus, eikä se oikeasti halua sitä muistaakkaan. Ego haluaa löytää maailmasta totuuden, unohtaakseen että totuus on ikuinen. Maailma ei sitä ole. Lopulliseen oivallukseen loppuu "karman" kierre ja entiset elämät. Ikuisen loppuu tarinat ja entiset elämät.

Täällä ajan maailmassa alitajunta on täynnä pelkoa ja syyllisyyttä joka on nähtävissä kaikessa. Kaikessa on havaittavissa jakautuminen, soluista puihin asti. Sormet, kädet, jalat ja ajatukset on jakautuneet. Ihmiset, valtiot ja uskomukset ovat jakautuneet. Kaikessa näkyy pirstaleisuus ja ristiriita. Täällä kamppaillaan kuolemaa vastaan sillä että rakennetaan kehot, talot ja valtiot. Seinät kuvastavat suojaa uhkaa vastaan ja ovissa lukot varkaita vastaan. Lääkärit ja apteekit eivät kuulu Jumalan täydelliseen maailmaan. Sodat eivät kuulu Jumalan maailmaan. Sairaudet ja rajallisuus ei kuuluisi kuin epätäydelliselle egon luomalle Jumalalle. Täällä tarvitsemme kivoja asioita viihtyäksemme erilaisten asioiden parissa. 
Jumalan ja rajattomuuden maailmassa ei tarvitse viihdyttää kehoa, koska siellä on aina kaikki täydellistä.

No nyt tulen siihen, että miksi minun on vaikea sanoa, että esim. metsä on Jumalallinen paikka. Siellä voi olla maa-ampiaisia, käärmeitä, punkkeja, hyttysiä tai suonsilmäke. Karhu tai susi voi tulla vastaan tai sitten luonnonvoimat vievät satanolla. Salama voi iskeä päähäni, enkä näe sitä mitenkään Jumalan jumalliseksi iskuksi tai Rakkauden osoitukseksi. Maailmassa maailman jutut ja Taivaassa ihan jotain muuta. Miksi muuten Jeesus olisi sanonut että taivasten valtakunta on meissä sisällämme. Ei hän käskenyt meitä mennä pelastamaan maailmaa tai etsimään Jumalaa metsästä. Ei hän perustanut uskontoa eikä halunnut papiksi. Hän löysi Jumalan muiston meistä Itsestämme.

Totuuden oivaltamiseen ei mielestäni riitä positiivinen ajattelu tai ympäröivän maailman henkistäminen. Siihen ei riitä egon valaistuminen tai henkisyydestä tietäminen. Henkistä ihmistä esittäminen ei vie hommaa yhtään eteenpäin todellisen oivalluksen kannalta. Se vaatii radikaalia rehellisyyttä NÄHDÄ ja kyseenalaistaa jokainen uskomus, myös tämä.

Henkisiä ihmisiä monia tavanneena voin sanoa, että siellä se epävarmuus ja etsiminen maailmasta vasta näyttäytyy. Tietäminen ja epävarmuus olemassa olevaa maailmaa kohtaan. Sanotaan ettei ole yhtä ainoaa totuutta. Miksi? No koska todellakaan maailmasta sitä et voi löytää. Kuitenkin on 1 ainut totuus ja se on meille jokaiselle sama. Erilliselle mielelle on vain erillisiä totuuksia. Se on "totta" täällä ajan maailmassa. Sanon useasti "En tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän jotakin siitä mitä se ei ainakaan ole". Kyse on "muistamisesta".

Henkinen oravanpyörä:

Hän huomaa, että ei ole onnellinen tavallisessa oravanpyörässä ja yrittää henkisellä materialismilla tehdä elämästään onnellisempaa. Se on okei, koska kyseessä ovain mieltymys mieltymyksien joukossa. On sama totuuden kannalta meneekö baariin vai kirkkoon. Kyse on aina vain nautinnosta. Jumalaa ei sellainen pikkuseikka kiinnosta. Itselleen antaa merkityksiä täällä ajan maailmassa. Totuuden voi muistaa tai oivaltaa niin metsässä, kirkossa kuin baarissakin...tai ihan vain omassa sängyssä loikoillen. Se kulkee mukana kaikessa. Ajan maailma on silmänräpäys unta ikuisuuden keskellä.

Olen egossa mutta...:

Tämän takia en näe erillisyyden maailmaa ja taivasten maailmaa samana, vaan ne ovat täysin vastakkaiset asiat. Täällä ajan maailmassa kulkee ego nimeltä Jake ja Jakella on Jaken jutut ja uskomukset. Jake samalla muistaa oman todellisuutensa ja täten hänen on helpompaa hengittää ajan maailmassa. Jake muistaa että Jakella ei ole mitään hätää, koska ajan maailman jutuista ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tai stressiä. Jaken ei tarvitse miellyttää ketään eikä varsinkaan Jumalaa. Jaken ei tarvitse tehdä hyviä töitä kelpaakseen toiselle ihmiselle tai Jumalalle. Jumala haluaisi vain että muistan Hänen viattomuutensa, ja sitä haluan itsekin koska Jake ymmärtää, että vain siten voi lopettaa muiden syyttelemisen. Täydellinen vastuunotto omasta "näytelmästä" (elämästä). 
 Jake näkee muut ihmiset viattomana eikä yritä henkistää raiskauksia, itsemurhia, joukkosurmia tai jotakin toista pahempaa tai parempaa ihmistä. Egon maailmaan kuuluu parempi ja huonompi sekä synti ja väärinteko. Jumalan maailmaan kuuluu JOKAISEN TÄYDELLINEN viattomuus.

Jake saa olla Jake. Jake saa olla ego koska Jake on ego. Nyt Jake vain muistaa oman todellisuutensa ja katsoo egon ohi viattomuuteen. Jake saa rokata ja Jake saa kokata. Jake ei yritä enää olla henkinen. Jaken ei tarvitse enää olla henkinen, sillä hän todellakin muistaa että vaikka Jake tekisi mitä, Jake kelpaa Jumalalle koska kaikki muu on vain menneisyyteen perustuvaa tarinaa. Jaken ei tarvitse pitää henkistä identiteettiä yllä eikä tarvitse olla KEHOSSA TÄYDELLINEN. Jaken ei tarvitse henkistää EGOA eikä ympäröivää maailmaa. Jaken ei tarvitse mennä vuorille meditoimaan eikä harrastaa 10 vuotta joogaa koska Jake tiedostaa että sen tekee vain EGO. Jaken tehtävänä on vain muistaa oma viattomuus. Oma ajattomuus ja ikuisuus jossakin mielen osassa joka on yhteydessä JATKUVASTI Jumalaan ja kaikkeen.

Jos koet tai näet minut ristiriitaisena näet vain egon (egosi) ja sitähän Jake toki on. Vaikka Jake onkin muistanut todellisuutensa, Jake esiintyy täällä vain Jaken hahmossa, erillisenä erillisyyden maailmassa.
Toisinaan kauttani tulee Jumalallinen muistutus, mutta kehossa en ole yhtään sen kummempi kuin kukaan toinenkaan maanpäällä kävellyt keho.
Keho haluaa nautintoa ja mieltymyksiä. Keho tarvitsee läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista sekä maallista Rakkautta. Jake on herkkä ja kantaa oman tarinansa. Jake ei ole täydellinen eikä Jaken tarvitse sitä ollakaan. Jaken oleminen on ihmisenä olemista. Jake käyttää sanoja kommunikaation välineenä, Jake on edelleen rajallinen. Antaa Jaken olla sellainen kuin on, tämä on todellista anteeksiantoa erillisyydelle. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jake ei ole Rakkaus, mutta Jakessa asuu Rakkaus. Rakkaus asuu siinä kohtaa mieltä jossa ikuisuuden kaiut kuuluvat. Viattomuuden osassa. Siinä olemme yhtä.

Joten sinun ei tarvitse enää sekoittaa Jakea ja Jumalaa toisiinsa. Antaa sen yhdistyminen tapahtua minussa egon ulottumattomissa. Viattomuudessa ja Rakkaudessa. Me kaikki olemme siinä yhtä. Yhtä viattomia ja täydellisiä. Vertailu ja erillisyys kuuluu vain ajan maailmaan. Jumala on ikuinen, täydellinen ja niin on sinun todellinen Itsesi. Mitää hätää ei enää ole.

Pelon ja Rakkauden maailman erottelemisen prosessin jälkeen voi maailmakin alkaa näyttytyä uudessa valossa, koska projektorin läpi katsoo nyt Ikuisuus ja Rakkaus..

Jatkuu seuraavassa numerossa.

T:"Jake"

Henkinen polku ei ole vain rauhaa ja harmoniaa

Tämä blogaus ei kerro kenestäkään yksittäisen ihmisen elämästä, vaan tarkastelen asioita joita olen katsellut "ulkoapäin" laajemmasta näkövinkkelistä, sekä oman egoni toimintatapaani sekä ulkoapäin tapahtuvaa toimintaa ja käytöstä. Tähän on käytetty vuosia tietoista elämää ja monenlaisia oivalluksia. Omia monttuja joista on yritetty nousta ylös. Kertaan vielä sen tosiseikan, että oikeata ja väärää tapaa olla, elää tai sanoa ei ole ja se mikä näyttää ilmenevän, sen on tarkoituskin ilmetä. Kaikki tämä saa tapahtua Rakkaudessa. Mutta mikäli haluaa kuunnella itsessään sitä hiljaista ja Rakkaudellista ääntä, se vastaa aina rauhalla ja anteeksiannolla. Kaikki muu mölinä mikä päässä kuuluu on egon ääntä. Mitä kovaäänisempi ja vaativampi ääni, sitä enemmän voit olla varma että Herra "Igorihan"(ego=oma menneisyys) se siellä mölisee. Mutta kun kerran tajuaa, että tätä kaikkea ei ole tarkoitus piilotella vaan tulla päivän valoon koska Rakkaus kestää kaiken, paluuta syyllisyyteen ei enää ole. "Kaiken se kestää" sanotaan jo Raamatussakin. 
Raamatussa ja lähes kaikissa henkisissä ja uskonnollisissakin suunnissa puhutaan kahdesta voimasta; saatanasta ja Jumalasta, helvetistä ja taivaasta, Maya harhasta ja Totuudesta, egosta ja Rakkaudesta. Puhutaan myös kahdesta valinnasta Rakkauden ja pelon välillä. On tämä kolmiulotteinen ajan maailma jossa kuolema odottaa jokaista, ja on sitten se ikuinen ja loppumaton elämä, jossa me jokainen olemme yhtä.

Henkinen polku ei ole ollut vain rauhaa ja harmoniaa, vaan se on ollut myös masentunutta, yksinäistä, iljettävää hylätyksi tulemisen tunnetta, epäonnistumisen tunnetta siitä että ei ole pystynyt olemaan täydellinen kenellekään. Elämä on näyttänyt lyövän kaikki pahimmat pelot nenän eteen ja lähes koko elämä näyttää olevan pelkkää irtipäästämistä kaikesta siitä mitä ikinä on kuvitellut rakastavansa. Rehellisen tarkastelun kautta on herännyt painajaisesta jossa riehuu sodat, sairaudet, kivut, oravanpyörä, jatkuvat ihmisuhde ongelmat, yksinäisyys, kilpailu, vertailu, triljoonat uhat, nälänhätä, negatiivisuus ja kaikki ne piilossa piilevät alitajuiset pelot, joita ei vain voi pitää piilossa. Niskassa painaa risti joka on kyhätty kokoon menneisyydestä. Taivaalta ei ole tullut Jeesusta valkoisella ratsulla ja vienyt ikuiseen nirvanaan, eikä sadat henkisen kehittämisen kirjat tuoneet valaistumista. Yksikään ihminen ei ole pelastanut minua omalta helvetiltäni.
Jos et ole herännyt kysymään kuka minä olen tässä dualistisessa maailmassa, et ole vielä herännyt. Ensin pitää tunnustaa, että tämä ajan maailma on vähän epäonnistunut.

Vasta sitten voi matka todellakin alkaa. Kun aloin kiinnostumaan mielen toiminnasta alkoi samalla matka omaan sisimpään. Aika nopeasti tajusin, että tärkeintä ei ole se mitä näyttää tapahtuvan itseni ulkopuolella, vaan se mitä ajattelen siitä.  Sitten tajusin että sekään ei ole nää niin tärkeää mitä siitä ajattelen, vaan se, että olenko rauhan tilassa. Kuka tai mikä on se, joka valitsee Rauhan? Ja mistä tuo Rauha tulee?
Egon tragedia on saada kaaosta, ongelmia ja hetken kestävää onnen tunnetta. Rakkauden tarkoitus on kokea selittämätöntä ja tarkoituksetonta Rauhaa. Se Rauha ikäänkuin tulee jostain muualta kuin omasta pienestä mielestäni. Se tulee ykseydestä, ajattomuudesta, omasta todellisuudestani. Se on täysin riippumatonta mistään mitä arjessa tapahtuu. Ego haluaa hetken kestävää täyttymystä arjessa eikä sekään väärin ole, mutta todellinen onnellisuus tulee pelikentän ulkopuolelta.

Egon "rakkaus" on aina ohikiitävää. Se muodostuu ajatuksista, odotuksista, tunteista, vertailusta, kehollisesta nautinnosta eikä tämäkään ole väärin. Sitä voi kutsua inhimilliseksi ihmisen elämäksi kehossa, mutta jos puhutaan todellisesta Rakkaudesta on osattava erottaa toisistaan egon kaaos ja Rakkauden tuoma rauha. Todellista henkisyyttä ei voi maallistaa, taivasta ei voi kehollistaa. Rauha on kuitenkin valintana -mielessä-. Tosin olen kokenut, että en voi kokea rauhaa, jos en ensin kohtaa omia demonejani. Ne on tuotava Rakkauden eteen, sillä siinä ne sulavat Rauhaksi. Samalla se osoittaa sen, että LUOTAN Rakkauteen niin paljon, että en enää pelkää kohdata omia uskomuksiani.

Henkisyyttä siinä mielessä kuin itse olen oivaltanut, ei voi sekoittaa maalliseen elämään. Miksi? Koska ego elää omaa elämäänsä. Ego rakensi ajan maailman, loi uskomukset ja teki kehon joka sairastuu ja kuolee. Tekisikö täydellinen Rakkaus sellaista? Katso maailmaa, loisiko Rakastava Jumala sellaista?
Jos vastaat kyllä, et ole vielä kokenut kuolemaa, sairauksia, raiskatuksi tulemista tai pahaa yksinäisyyttä. Olet ehkä vielä kultalusikka suussa omissa kuvitelmissa siitä, että kehon elämä on täydellistä ja kuolematonta. Jumalan täydellinen Rakkaus on paljon suurempaa ja sinulla on linkki täydelliseen Rakkauteen. Nyt muistelemme sitä. En lupaa sinulle materialistista tai kehollista nautintoa, mutta teen sen suurimman mihin kehollisetkin nautinnot yrittävät tähdätä, eli palata takaisin alkuasetuksiin eli Rakkauteen, täydelliseen viattomuuteen, omaan todelliseen mieleen jossa olemme yhtä.

Maailmaan alkaa suhtautumaan ihan eri vinkkelistä kun rauhan tunne lisääntyy. Maailman alkaa näkemään "unena" jossa ihminen kuvittelee olevansa erillinen. Jotkut puhuvat pelikentästä tai näytelmästä. Jeesuskin sanoi jotenkin näin "antakaa anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät". Miten unessa kulkeville ihmisille voisi olla vihainen tai kantaa kaunaa? He eivät tiedä mitä tekevät. He vain näyttävät kivittävän ristillä, mutta todellisuutensa on viaton. He ovat unessa, omassa tiedostamattomassa mielessä, jota hallitsee pelko, kuvitelma pelosta. Kun herää, valaistuu tai oivaltaa, maailma ei näytä enää samalta, vaikka se näyttääkin ihan samalta. Kukaan ei ehkä ikinä tiedä, että olet oivaltanut jotain suurta ja mahtavaa, eikä sillä ole väliäkään. Olet oivaltamassa täällä todellisen Itsesi takia. Tee se, mihin sinut laitetaan, mutta älä tuomitse muiden polkuja, niilläkin on oma tarkoituksensa.

Kun katson egon näytelmää, se näyttää hassulta ja mielenkiintoiselta. Tosin oivalluksen portilla porttien ovien avaaminen on helvetin pelottavaa. Sitä ei oikein tiedä mihin on menossa. Takaisin ei voi enää mennä ja uusi on tuntematon. Se uusi on todellisuus josta olen alunperin lähtenytkin rakentamaan ajan maailmaa. Alkulähde tai nollapiste. Mistään muusta ei tarvitse luopua kuin omista esteistä Rakkauden edessä. Rakkaus on ikuinen ja täydellinen, mutta uskomukseni ja pelkoni eivät ole. Todellisessa Rakkaudessa ei voi pelätä ikuisesti, koska se on vain ohimenevää. Ego ei tiedä mitä Rakkaus on, enkä aio sitä nyt tietää, mutta voi vain LUOTTAA että sitä me olemme jokainen.

Egomieltä on ollut mielenkiintoista seurata. Ja jos on herännyt haluamaan edetä Rakkauden oivaltamisessa, tajuaa että ketään muita ei voi muuttaa, ja että kaikki mikä näytää tapahtuvan ulkopuolella on vain omaa näytelmää, omaa uskomusjärjestelmää, omaa uskomusta, omaa unta. Katselemma aina omia uskomuksiamme. Annamme anteeksi aina vain itsellemme. Omille ajatuksillemme. Ensin pitää katsoa peiliin jotta voi parantua omista uskomuksista.

Se että rupeaa henkiseksi ihmiseksi aika monesti tarkoittaa vain sitä, että siitä saadaan lisää kivaa eikä olla valmiita kohtaamaan omaa uskomusjärjestelmää eikä varsinkaan purkamaan sitä. Rakkaus on aina sama, mutta uskomukset siitä muuttuvat, tämä osoittaa uskomukset rakkaudesta harhaksi.
Ihmisuhteet on hyviä pelipaikkoja kohdata omat pelot ja epävarmuudet. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan kestää, kunhan oivaltaa että ne pelot eivät ole totta. Anteeksiantoa voi olla sekin, että en enää tarvitse tätä draamaa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mikä minulle on hyväksi, joten voin taas vain luottaa ja tarvittaessa päästää irti. Ei ole syntiä päästää irti siitä mikä ei enää ole "minua varten".

Henkisyyttä voi käyttää ihmissuhteissa aseena toista vastaan ja suojautumisena todellisuudelta. Esim. siten, että yrittää opettaa toista paremmaksi ihmiseksi: "sinä olet sellainen ja sellainen", "sinun pitää oivaltaa se ja se", "Nii säki teet niin", "et sinä nii täydellinen ole", "katso peiliin", "sinä ärsytät minua", "et ole sen arvoinen", "kun olin hyvä sinulle, niin nyt sinun on oltava minulle", "sinä olet väärässä, minä oikeassa". 
On niin helppo nähdä toisen väärä toiminta ja unohtaa sen, että kumman valitsen, Rakkauden vai pelon?
Toinen ihminen nähdään egon pelastajana ja täydentäjänä omalle menneisyydelle jossa on aukko jota kukaan ihminen ei voi täyttää. Menneisyyden aukko, jota ei tässä hetkessä ole olemassakaan. Yritetään täydentää omia kuvitelmia ja kun väistämättä se on mahdottomuus, tulee lisää kuviteltuja ongelmia. Tulee pettymys omia odotuksia kohtaan. Ihminen voi pettyä vain omiin odotuksiinsa. Kun tämän oikeasti tajuaa, siinä vapauttaa kaiken Rakkauteen. Todellista anteeksiantoa-itselle.

Tätä on hyvä käyttää aina kun toinen ärsyttää; kysy kuka on taas paikalla? No minä. Aina kun jotain näyttää tapahtuvan OLEN PAIKALLA. Kuka sitä katselee? Kuka on paikalla? Kuka on katsomassa tätä "unta"? No minähän se! Missä se ongelma sitten näyttää olevan? Homma ei edisty jos aina näkee ongelmat itsensä ulkopuolella, näin uni vain jatkuu.
Ego haluaa päästä helpolla ja ulkoistaa oma ongelma ulospäin eli projisoi lisää unta. Todellinen henkisyys ottaa vastuun vain itsestään. Ei helppo homma. Ehkä siinä työssä on pakko luottaa johonkin korkeampaan voimaan, sillä EGO itse ei anna mitään anteeksi. Tarvitaan kvantti anteeksiantoa. Jos annat anteeksi sen, että toinen teki väärin, vahvistat vain erillisyyttä ja sitä että toinen teki väärin. Samalla unohdat että KUKA OLI PAIKALLA kun vääryys näytti tapahtuvan?
Rakkaus ei tietenkään näe vääryyttä, vaan kokee rauhaa ja viattomuutta oman Rauhansa kautta.

Henkisyydestä tosiaankin voi saada uuden pelikentän ja näin maailma ja taivas taas sekoitetaan toisiinsa. Pelikentän jossa on omat säännöt:

Henkisen ihmisen pitää kuunnella vain kivoja ja ihania asioita.
Henkisen ihmisen pitää pukeutua kuin henkinen ihminen pukeutuu.
Henkisen ihmisen pitää sulkea telkkari ja sosiaalinen media jotta negatiivisuus ei häiritse mielenrauhaa.
Henkinen ihminen hengailee vain henkisten ihmisten kanssa (kunnes tajuaa että samat ongelmat sielläkin, ehkäpä vielä näkyvämmät).
Henkinen ihminen karttelee negatiivisia ihmisiä ja näin erillistää itsensä muista.
Henkinen ihminen näkee itsensä viattomana, mutta toiset ovat syntisiä ja tekevät väärin.
Henkinen ihminen ei saa polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia tai jotain muuta syntistä.
Henkinen ihminen karttelee raskasta ja agressiivista musiikkia, koska meditaatio musiikki on henkisempää.
Henkinen ihminen ei voi syödä lihaa, sillä se on murha.
Henkisen ihmisen täytyy mennä vuorille kohtaakseen Jumalansa.
Henkisen ihmisen täytyy elää elämää minimalistisesti sillä materia on pahasta.
Henkisen ihmisen on näytettävä vain hyvät puolet kelpaakseen.
Henkinen ihminen ei saa tuntea negatiivisia tunteita.
Henkinen ihminen toimii vain auttaakseen muita.
Henkinen ihminen on vain Rakkautta täynnä ja onnistuu kaikessa maallisessa.
Henkinen ihminen on varakas.
Henkinen ihminen ei saa olla heikko ja herkkä.
Henkinen ihminen kokee yliluonnollisia asioita.
Henkisellä ihminen on suureksi hyödyksi ja hänen on hieman uhrattava itseään maailmalle.
Henkinen ihminen tahtoo muuttaa maailman paremmaksi paikaksi.
Henkisten ihmisten keskinäinen kemia on aina vain harmoninen ja onnellinen.
Henkisen ihmisen täytyy valaistua jotta olisi Rakkauden ja Jumalan arvoinen.
Henkinen ihminen ei saa tuntea visuaalista ja seksuaalista vetovoimaa.
Henkinen ihminen ei saa tuntea väsymystä eikä epävarmuutta.
Henkinen ihminen palvelee toisia (erillisiä ihmisiä).

Kaikki tuo ja paljon muuta. Se kaikki kuuluu ajan maailmaan (uni, näytelmä) ja se saa tapahtua tai olla tapahtumatta. Pääasia, että osaa erottaa että ikuinen Rauha ja Rakkaus on jokaisen "syntymä oikeus" ja se tulee jostain muualta kuin ajan maailmasta. Henkisesti oivaltanut ihminen voi toimia pankinjohtajana tai raksalla. Se voi olla sinkku tai parisuhteessa. Se voi syödä ilman syyllisyyttä ja pelkoa lihaa ja vieläpä Rakastaa ja siunata sitä. Ei ole väliä mitkä on ihmisen MIELTYMYKSET, hän voi olla silti vaikka valaistunut. Kun pelko ja syyllisyys vähenee, on enemissä määrin riippumaton muodon maailmasta, asiat voivat olla "ihan sama" tai "ei ihan sama" mutta se kaikki on "ihan sama" totuuden kannalta. Hänellä voi olla suora yhteys Jumalaan eikä Jumala tuomitse ajan maailmassa taaplaavaa ihmistä. Vain ihminen voi tuomita itsensä. Kehossa olemisessa on rajansa, eikä ego ikinä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. On nöyryyttä muistaa armon voima. Kaiken voi antaa anteeksi, koska MINUSSA ANNETAAN ANTEEKSI.

Voit siis olla mikä tahansa kuvitteletkin olevasi ja olet silti täysin rakastettu. Rakkaus vapauttaa, Rakkaus ei tuomitse eikä se halua olla oikeassa. Ehkä nyt halusin olla oikeassa, mutta niin ei tarvitse olla. Ehkä nyt halusin olla oikeassa mutta sehän onkin "ihan sama", sillä olenhan Rakkauden arvoinen ollut aina ja ikuisesti, sinäkin olet. Me olemme.

T:Jake