Minä: Moicca Rakkaus!
Rakkaus: Moicca Rakkaus!
Minä: Ajattelin eilen illalla että enää minulla ei ole mitään kysyttävää ja nyt heti seuraavana aamuna tuli tunne että taas ois kysyttävää. Taas löydän itseni täältä. Tämä jotenkin selkiyttää ja rauhoittaa. Tuntuu jotenkin erilaisella mutta samanlaiselta. Vaikea selittää. Tuntuu jotenkin oikeasti tärkeältä.
Rakkaus: Minussa ei ole kysymyksiä koska minä olen. Olen kuitenkin tässä kanssasi koko ajan. Rakkaus on tässä ja nyt kanssasi. Vain ego kyselee koska ego tietää olevansa epävarma.
Minä: No niinpä niin...kuultu juttu...tiedän tuon, mutta en vain jaksa muistaa koko aikaa.
Rakkaus: Ajattele niin että vaikka et muistaisi minua koko aikaa, minä kuitenkin olen kanssasi.
Minä: Ihana vastaus.
Rakkaus: Minä olen ihana, sinä olet minä.
Minä: Minulle on noussut pelkoja siitä, että kun kirjoitan näitä että en ole johdonmukainen ja jotenkin munaan nää keskustelut...Mitä haluat sano siitä?
Rakkaus: Ehkä sinun pitää vain "munata" jotta voit vapautua pelostasi?
Minä: APUA! EIIIIIIIIIII! Halusin kuulla jotain muuta!
Rakkaus: Ei sinun tarvitse kantaa huolta moisesta. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Ajattele että minä olen täysin ikuinen ja absoluuttinen ja sinä elät ajassa kuviteltuna rajallisena hahmona. Siellä voi epäonnistua jonkun toisen ihmisen näkökulmassa, mutta minussa et voi epäonnistua koskaan. Se on mahdotonta.
Vertailu tai pelko ei kuulu minun "maailmaani", se kuuluu vain egon maailmaan. Anna itsellesi anteeksi. Sinä riität.
Minä: Vautsi! I love you!
Rakkaus: I love you!
Minä: Haluan kysyä kehon vaivoista. Olen ajassa säilynyt aika hyvin ja olen ylpeäkin siitä miten terveenä olen saanut olla. Olen yrittänyt elää terveellisesti ja satsannut siihen aika paljon aikaa ja rahaakin. Huomaan kuitenkin joitakin pikkuvaivoja jotka pitävät minut pienessä huolestuneessa tilassa. Miksi näin? Miksi uskoni ei riitä 100 % terveyteen?
Rakkaus: Kun erillisyys näytti tapahtuvan, maailma pirstaloitui. Näyttää olevan erilaisia lajeja, kehoja, puita, isoista muodoista pieniin bakteereihin ja planeettoihin asti. Ikuinen tämä hetki pirstaloitiin aikaan ja aikakin tunteihin, minuutteihin, sekuntteihin jne. Näin taistelu ajan loppumista vastaan alkoi. Pirstaloituminen jatkui niin kauas valovuosien taakse, että elämän mysteeri pysyy mysteerinä. Ulkopuolinen maailmasi on erillisyyden maailma. Kehosikin näyttää olevan jatkuvassa muutoksen tilassa. Sinä suojelet sitä, sinä vaalit sitä ja kuitenkin näyttää siltä että kehosi on jotenkin epätäydellinen. Koet että sinun täytyy vaatettaa se, treenauttaa se, syöttää se, maalata se, nukuttaa se, liikuttaa sitä tai ihan miten vain. Tuntuu että kehon hengissä pitäminen on kovaa hommaa ja olet kasvanut siihen uskomukseen. Pidät sitä normaalina. Kun ystäväsi sairastuu ja kuolee ja kun hammastasi särkee tai auto ajaa päällesi, et vieläkään ihmettele että miksi esiintyy näin turvaton maailma. Pidät normaalina elää pelon maailmassa. Keho on aina pienessä pelossa että se tuhoutuu. Teet kaikkesi jotta se pysyisi hengissä. Pidät kehoasi todellisena mutta minua et huomaa sisälläsi.
Minä tulen ikuisuudesta ja täydellisyydestä. Minussa ei ole kehoa, mutta minä voin olla kehossa. Minä en sairastele, synny enkä kuole. Sinulla saattaa olla sellainen uskomus.
On ihan ok ottaa lääkettä tai pitää kehosta hyvää huolta, koska se näyttää olevan kulkuvälineesi hetken. Olisi kuitenkin suureksi hyödyksi jos muistat minut, todellisuutesi. Minä en kuole koskaan.
Jos nostat kehosi minun yläpuolelle ja unohdat minut sairauden iskiessä, koet yksinäisyyttä ja pelkoa.
Se että ihmiset sairastelevat ja kuolevat, muistuttaa vain siitä, että muodon maailma ei ole Jumalan maailma. Ei mitenkään täydellinen. Hengessä olet täydellinen. Kehossa et ole. Jos haluat kärsimyksen loppumista, sinun tulee muistaa tämä; Voit toki henkistää kehon, mutta ristiriidat tulevat täyttämään mielesi. Sinulle jää vain kasa erilaisia kysymyksiä joihin on monia vastauksia. Kun mielesi saa vastauksen, syntyy siitä aina uusi kysymys ja näin totuus pysyy tavoitettamattomissa (tuntuu siltä). Minussa on vain yksi vastaus. Rakkaus.
Minä: Eli? Voisitko vastata hieman yksinkertaisemmin. Eikö rakkaus tee niin eikä läpätä romaania? Hä??
Rakkaus: Voimme toki yhtyä minuun tietoisesti. Kun sanat loppuvat minä alan todellakin puhumaan. Olet nyt kuitenkin päättänyt ottaa selvää minusta tällä tavalla. Kunnioitan sitä. Minä olen koko ajan käytettävissäsi.
Minä: Eli meteli, puhe ja erillisyyden maailmakaan ei vie sinua pois minulta?
Rakkaus: Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. En ole ajan maailmasta, mutta ilmenen ajan maailmassa.
Minä: Niin joo. Haluisitko muuten ennustaa minulle jotain? ;-)
Rakkaus: Ennustaa ajassa? Miksi ennustaisin sinulle lisää harhaa? Jos haluat muistaa minut niin ennustamisella ei ole mitään merkitystä. Juuri kerroin sinulle että en ole ajasta. Vain ego haluaa tietää. Ennustaminen tulee pohjimmiltaan pelosta. Ego pelkää itsensä puolesta ja siksi uskoo aikaan. Tulevaisuuden tietäminen on kontrolloimista, yritys tietää jotta tulisi turvallinen olo. Minussa ei tarvitse tietää. Minä olen NYT ja TÄSSÄ. Riittääkö se sinulle? Vai tahdotko tietää jotain muuta?
Minä: Siis onko ennustaminenkin egon juttu?
Rakkaus: Tämä asia ei kaipaa tuomitsemista. Ennustamisesta saattaa olla jollekin hyödyksi, mutta jos haluat totuuden, sillä ei ole mitään merkitystä. Olen yrittänyt sanoa sinulle, että menneisyys ei ole totta. Nyt viestitän että tulevaisuuskaan ei ole. Sinä valitset tulevaisuuden kuvitelmat nyt. Mutta todellisuudessa ei mitää tulevaisuutta edes ole. Suuri harha. Valitse tässä hetkessä Rakkaus, sillä aina on nyt. Tästä hetkestä löytyy neulansilmä jonka läpi kun pääset, näet ikuisuuden hengen silmilläsi. Taivaan valtakunta on meissä jokaisessa. Ääneni kuulet vain tässä ja nyt. Tätä on egon vaikea ymmärtää, mutta ymmärtämättömyydellä ei ole totuudessa mitään merkitystä. Todellinen tieto ei ole sama tieto kuin siellä ajassa on. Siellä kerätään tietoa, mutta jos haluat "tietää" totuuden, päästä irti kaikesta minkä tiedät! Egon suunnitelma on mennä ja kehittyä eteenpäin, mutta minut muistaaksesi menetkin "taaksepäin". Sitä ego ei muista koskaan kertoa. Tässä on karman ja (erillisen )sielunvaelluksen päättyminen ja todellinen kotisi.
Minä: Eikö tämäkin ole kehittymistä?
Rakkaus: Ei ole tarvetta kehittyä. Vain ego haluaa kehittyä. Tosin koet tarvitsevasi ensin kehittymisen, jotta oivallat että alkulähteeseen palaaminen onkin kaiken purkamista.
Rakkaus ei ole tuolla jossain, Rakkaus on tässä ja nyt, mutta sen muistaaksesi tarvitset uskomustesi purkamisen. Minä en ole uskomus.
Minä: Taas löydän keskustelemasta tästä asiasta. Taitaa olla tärkeä asia?
Rakkaus: Sinun tärkein tehtäväsi.
Minä: Oho.
Rakkaus: Jes.
Minä: Onko tämä kirjoittaminen sinun vahvistamista?
Rakkaus: Ei minua tarvitse vahvistaa. Olenhan kaikki. Sinä koet kuitenkin tarvitsevasi muistaa minut. Ja tässä minä olen. Haluamme olla yhtä.
Minä: Juu, kiitos. Osaatko muuten suositella jotain henkisiä opettajia?
Rakkaus: Jokainen on sinun henkinen opettajasi. Minussa ei ole suosikkeja. Katsot aina peiliisi ajan maailmassa.
Minä: Eli minun kannattaa katsoa henkiseen guruun päin, koska olen niin viisas? ;-). Onko minun hyväksi hakeutua korkavärähteisten ihmisten pariin?
Rakkaus: Minussa ei ole korkeavärähteisyyttä eikä matalavärähteisyyttä. Tätä et ehkä halunnut kuulla. Miten absoluuttinen ja täydellinen olis enemmän tai vähemmän? Rakkaus on ajattomuudesta. Siellä ajassa on vähemmän, enemmän ja mittarit sille. Ego on se mittari jolla tuijotat hypnoosissa ympärillesi ja mittailet värähtelyitä. Se pohjautuu tuomitsemiseen.
Minä: Siis sinä sanot että minun ei kannata hakeutua positiivisten ihmisten pariin? Luulin että Rakkaus on korkeata energiaa? Nyt ollaan herkällä alueella. Älä nyt munaa tätä Herra yliherra!!!
Rakkaus: Minä opetan vain totuutta eikä totuuteen mahdu enemmän ja vähemmän. Paljastan tämän nyt lukijoillesi; sinä kyllä tiesit sen, esität vain tietämätöntä.
Minä: Sinähän sanoit että ei kannata tietää! Eikö sitäpaitsi Rakkaus ole lempeä, eikä noin tiukka ja mustanvalkoinen? Ei ole reilua sanoa että hyvä energia ei ole Rakkauden energiaa! FUCK!
Rakkaus: Minä olen Rakkaus ja sinä kutsut minua. Nyt saat muiston minusta. Jätä kaikki muu, niin muistat. Minulla ei ole dualismin luonne, minulla on Jumalan "luonne".
Minä: Miksi sitten jotkut hakeutuvat kaltaistensa seuraan? Esim. Ihmeiden Oppikurssia opiskelevat keskenään?
Rakkaus: Sitten kuuluu käydä niin. Rakkaus kuitenkin katsoo jokaista rakkauden itsensä kautta. Siellä ajassa saatat tarvita tietynlaisen tilanteen, jotta muistaisit minut, mutta mitään tilannetta et voi juosta loputtomasti karkuun. Se mikä näyttää tapahtuvan, tapahtuu. Sinua kyllä ohjataan. Se on nöyryttä ja vie sinut vapauteen. Tapahtumalla ei ole mitään väliä, mutta sillä mitä ajattelet siitä, sillä on sinun itsesi kannalta. Sinä olet juuri oikeaan aikaan juuri siellä missä olet. Katsot uskomuksiasi. Jos "joudut" tilanteeseen joka ei sinua mielytä, olet saanut maailman suurimman lahjan! Juuri silloin saat suuren mahdollisuuden katsoa omia uskomuksiasi.
Minä: Eli ihmisuhteissakin vaikeat suhteet ovat arvokkaampia??!
Rakkaus: Jokainen suhde on peilisi. Minun näkökulmasta on mahtava mahdollisuus. Rakkauden näkökulmasta jokainen suhde ja tilanne on mahdollisuus karsimaan egon sipulia. Jos suhteesi on muuttunut valaistuneiksi, parisuhteille ei ole enää tarvetta. Parisuhteetkin on vain hyviä polkuja muistaa todellisuutesi. Ego on maalannut suhteet romanttisiksi saduiksi jossa ratsastetaan valkoisella yksisarvisella taivaanrannan taakse. Minussa se kuitenkin on mahdollista jos uskaltaa olla itselleen rehellinen ja päästää irti sen kuvitelman mitä suhteen kuulusi antaa ajassa.
Minä: Jankutan tätä taas. Miksi intiimi ihmissuhde ei voi olla kaunista? Miksi sen pitää näyttää esteet rakkauden edessä?
Rakkaus: Jos oikeasti haluat totuuden, sinun on kohdattava ensin ei totuus. Kyse on vain kohtaamisesta, ei samaistumisesta. Siinä on kvanttianteeksiannon kauneus.
Egovetoisen ihmisuhteen tarkoitus on haluta vain kaikki se KUVITELTU hyvä toisesta, jotta voisi itse olla täydempi. Jokainen joka on kokenut rakastumisen, leipääntymisen ja lopuksi vihan ja katkeruuden, tietää että kukaan ei ole täyttänyt ketään koskaan. Se mikä tarvitsee täyttää tulee epätäydellisyydestä. Se jättää lopulta vain tyhjän olon. On eduksi muistaa että olet täydellinen minussa JO NYT.
Mutta jos aloitat radikaalin rehellisyyden nimissä itsesi katsomisen peilistä, saat anteeksiannon mahdollisuuden ja se auttaa sinua muistamaan se kuka todella olet! Näin parisuhteestakin tulee "pyhä ihmisuhde". Se voi tuntua vaikealta, mutta auttaa muistamaan Rakkauden. Haasteet saavat uuden tarkoituksen. Rakkaus mielessä, vesi kielessä.
Minä: Tattista. Helpommin sanottu kuin tehty. Heti kun särähtää tunteet ja pettymykset pintaan, tekisi mieli juosta helvetin kauas. Omaa paskaa on vaikea nähdä ja kohdata. Helpompaa on nähdä mitä pahaa toinen on tehnyt minulle! Se vapauttaa minut paskasta!
Rakkaus: Egon stragedia. Toinen on syyllinen siihen että et ole onnellinen, toinen on syyllinen siihen mitä ei todellisuudessa edes tapahtunut..
Minä: Vituttaa huomata miten ego on kaikessa ja aina.
Rakkaus: Anna vitutus nousta. Minussa ei egoa ole ja sinä olet minä. Juuri tuo on minun muistamista. Muistat että vain minä olen totta. Jos näet egon ympärilläsi, olet nostanut pimeyden valoon, mikäli viet homman loppuun asti.
Minä: Miten loppuun asti?
Rakkaus: Huomaamalla että tuomitset harhaa. Hakemalla syyllisiä ulkopuoleltasi. Anna se kaikki minulle. Egosi ei koskaan ole antanut anteeksi mitään, mutta minussa anteeksiananettavaa ei ole. Joko nyt ymmärrät/muistat?
Minä: Hetkittäin...
Rakkaus: Hyvä.
Minä: Minä koen eläväni aina jonkin sortin odotuksissa...En vain kykene olamaan absoluuttinen Rakkaus. Sori vaan. En pysty. Piste.
Rakkaus: Rakas, ei sinun tarvitsekaan osata olla absoluuttinen Rakkaus. Olet täydellinen Rakkaus ilman yrittämistäkin. Valjastit juuri tärkeän pointin.
Minä: Oho, katos,niin joo...?
Rakkaus: Minulle ei tarvitse uhrata mitään.
Minä: Niinpä tietysti! Upeeta! Mahtavaa!
Rakkaus: Kaikki on siis hyvin jatkuvalla syötöllä. Olemme yksi ja sama Rakkaus.
Minä: I love you..tai siin me olemme se. Vähän kevyempi kysymys. Mistä musiikista sä pidät?
Rakkaus: Kaikesta. Jos katson silmiesi ja korviesi kautta, koen vain elämän monimuotoisuuden eikä se kaipaa enää arvostelua. Tässä piilee viesti sinulle. Minä en tarvitse musiiikkia, sillä olen musiikki itse.
Minä: Ethän sinä ole erillisyys, et voi olla musiikki itse?
Rakkaus: Tässä piilee viesti sinulle, erilliselle mielelle. Mieti sitä hetki.
Minä: Eli minulla on mahdollisuus katsoa joko Rakkauden tai pelon kautta? Vanha juttu jo, beibi. Keksi uusia.
Rakkaus: Minä en ole ego. Antaa egon keksiä uusia juttuja. Minä olen.
Minä: Minä olen, minä olen..oletko joku narsisti, hä?
Rakkaus: Narsismi ei ole mitään muuta kuin eräs pirstaloitumisen muoto. Puhuinkin jo pirtsaloitumisesta. Itse ego on narsisti, koska kuvittelee olevansa erillinen täydellisyydestä. Erillisyydessä on aina minä Vs. sinä. Minussa olemme yhtä eikä siten pirtaloitumista pääse tapahtumaan. Erillisyydessä voi unohtaa oman todellisen itsensä-hetkeksi. Anna narsistille anteeksi, hän ei sitä oikeasti ole. Koko näennäinen ongelma olikin vain mielessäsi.
Minä: Eli olen tietyllä tapaa narsisti?
Rakkaus: Älä rakastu tarinaan joka on sepitetty sinulle (sepitit itsellesi). Tietyllä tapaa kyllä, koska uskoit olevasi erillinen muista ja korostit itsesi. Todellisuutesi on Rakkaus, ykseys. Jos annat anteeksi narsisminkin, tuot tänne Minuun ystäväsikin. Kaikki tapahtuu mielessä. Narsismi on vain ajatus. Kvanttianteeksianto on paras lääke myös narsismiin.
Minä: Okei. Yksi tärkeä kysymys taas! Samoilla teemoilla mennään. Olen tehnyt havainnon että minulla on monesti juuri henkisten ihmisten kanssa suurimmat haasteet, mistä tämä kertoo?! Luulin että henkisten ihmisten kanssa olisi yhteinen ymmärrys ja enkelimäinen harmonia?
Rakkaus: Muistatko mitä sinulle kerroin. Henkisiä ihmisiä ei ole olemassakaan (tai jokainen on sitä). Kaikki henkisyys mitä voisi olla, on jo sinussa! Älä uskoudu vertailujen maailmaan. Jos rakastut omiin odotuksiisi toisesta, joudut ennenpitkää törmäyskurssille omien uskomustesi kanssa.
Erillinen henkisyys on monesti voimakkaasti egovetoista ja siitä voisi puhua henkisenä materialismina. Tankataan tietoa, henkisiä kokemuksia ja harrastetaan monenlaisia henkisiä asioita. Yksi pakenemisen keino. Henkisyydessä monesti ollaan mieluummin oikeassa kuin onnellisia. Luodaan oma henkinen kupla jonka sisällä lillutaan, kunnes kupla puhkeaa. On niin helppoa puhua näistä asioista, mutta käytännössä joutuu aina katsomaan peiliinsä. Toisessa ihmisessä voit joko kadottaa tai löytää itsesi. Todellinen henkisyys on silkkaa käytäntöä, vaikka kaikki tapahtuukin mielessäsi. Koko maailmasi on mielessäsi. Henkisyys on aina valinta. Rakkauden ja anteeksiannon valinta. Jossain vaiheessa huomaat, että olet tehnyt ympyrän joka on sulkeutunut. Ympyrä ei lopu koskaan, se on absoluuttinen.
Sinä saat ilmentää siellä ajassa mitä tahdot, eikä syntiä tai tuomitsemista ole. Rakkaus kuitenkin VAIN ON. Se riittää.
Minä: Kerro minulle miksi minulla on häiritsevä asioiden pysyvyyden halu? Jos minulla on hauskaa niin haluan että se vain kestäisi ja kestäisi. Kaikki irtipäästäminen on minulle aika hankalaa vaikka olenkin esittänyt olevani hyvä päästämään irti. Pelkään kuollakseni hyvien asioiden loppumista...ja pelkään kuitenkin pahojen asioiden tapahtumista.
Rakkaus: Tässä on kuvailtuna hetki jolloin maailma pirstaloitui mielessäsi. Muistat sen miten hämmennyit kun tajusit että kaikki täällä onkin Jumalan valtakunnan vastaista. Ensin halusit egon jumalan Rakkauden Jumalan tilalle, ja sitten tuli pelko että ette enää kelpaa Jumalalle. Sinun Rakkauden ikäväsi on suuri. Halusi muistaa Jumala on suuri. Itket joka kerta kun huomaat että et löydä Minua sieltä ajan muodoista. Petyt kerta toisensa jälkeen siellä ajan maailmassa kun haluamasi erillinen asia ei tuonutkaan ikuista ja pysyvää Rakkautta sinne. Mutta ei hätää, tule sinä tänne siten, että vain muistat Minut. Olen tässä kanssasi. Kun muodot pettävät, minä olen tässä lohduttamassa. Olen Rakkaus joka ei koskaan jätä sinua. Luota minuun . Olet niin Rakas ja täydellinen. Sinulla ei ole mitään hätää. Olemme yhtä Rakkaudessa. Ikuisuudessa. Ajattele että me vain laajenemme ikuisesti, niin se voi auttaa sinua heikolla hetkelläsi. Veljesikin on vain auttamassa sinua, näyttämässä uskomuksesi. Tämä on todellisen sankarin tie. Te tulette tänne yhdessä. Te olette jo täällä. Katselette vain jotain pelon näytelmäänne, joka onkin jo loppunut ennen kuin alkoikaan! Rakkaus vain ON.
Minä: (herkistyminen ja kiitollisuus)
Rakkaus: Hyvä että herkistyminen eikä henkistyminen, se on todellista käytäntöä. Kaikkella on kuitenkin tarkoituksensa. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu! Siinä vasta ilosanoma!
Minä: Hei taas Rakkauspakkaus!
Rakkaus: Hei Rakkauspakkaus!
Minä: Nyt menen suoraan asiaan. Miksi minusta toisinaan tuntuu siltä että en ole edennyt henkisellä tielläni pätkääkään? Tuntuu että junnaan samoissa kysymyksissä, tunteissa ja peloissa?
Rakkaus: Ajattele tätä: Kuvittele mielessäsi yötaivas jossa on kaksi tähteä. Ne olivat siellä elämäsi alussa. Elämäsi alkuvaiheessa et niitä vielä huomioinut mitenkään. Jossain vaiheessa elämääsi aloit miettimään että mitä ne tähdet siellä tekevät, mikä merkitys niillä on. Sitten halusit tähtiä lisää koska 2 tähteä on aika vähän jos niitä voisi olla enemmänkin. Jossain vaiheessa elämääsi mietit tarkoitusta ja jopa suutuit niille tähdille, koska tähdet tuntuivat olevan syyllisiä olemassaoloosi. Kirjoitit tähdistä kirjan ja kirjoitit tähdistä toisenkin kirjan. Sitten yritit rakentaa raketin ja matkustaa tähtiin, epäonnistuit ja tunsit valtavaa pettymystä epäonnistumisestasi. Ajattelit että jos tiedät tähdistä kaiken ja pääset paikan päälle tähtien luokse, ongelmasi olisi ohitse. Sinä saisit siitä jopa kunniaa. Sinusta tuli tähti friikki, tähtitieteilijä, tähti fani ja tähti riippuvainen. Tähti kiinnostaa sinua koska se on niin kaukana ja siihen liittyy niin paljon tarinoita ja mystisiä kertomuksia. Jossain vaiheessa teit tähdestä jopa Jumalasi. Palvoit tähtiä ja teit niistä uskontosi. Olit oikeassa tähtien suhteen ja olit valmis puolustelemaan kantaasi tähdistä. Sitten syttyi sota. Tähtien sota. Tästä tarinasta tuli oikein tanssii tähtien kanssa.
Kun olit monta ihmiselämää ulkoistanut tähdet kaukana itsestäsi, jostain hiljaisuudesta, ikuisuudesta, Rakkaudesta tuli hiljainen tieto, että "mitä jos ne tähdet eivät olekaan ulkopuolellasi vaan mielessäsi?". Vastustit ajatusta tiukasti, koska olit niin kauan uskonut siihen että olet pirstaloinut maailmankaikkeuden ulkopuolellesi. Henkistit maailmankaikkeuden, henkisyyden ja taistelit jopa niitä vastaan. Halusit etsiä syyllisiä ulkopuoleltasi ja yritit muuttaa niitä ulkopuolellasi. Sinulla oli suuri halu palvoa tähtiä ja etsiä sieltä totuutta. Olit mielummin oikeassa kuin onnellinen.
Sitten heräsit unestasi. Heräsit ja tajusit nähneesi vain pelkkää unta. Se uni nauratti sinua. Et enää voinut uskoa siihen uneen. Tiesit olevasi jotain paljon suurempaa. Tiesit olevasi jotain mikä ei koskaan syty eikä sammu, kuten tähdet tekee. Jos kuvitellaan että olisit matkustanut raketilla tähtiin, pettymys olisi voinut olla suuri, sillä tähti olikin sammunut jo miljardi vuotta sitten. Siellä ei ollut enää mitään. Tähden valo vain hämäsi sinua koska tähden valo näkyi maa planeetalla. Tähti oli kuitenkin sammunut jo aikapäiviä sitten. Älä sis tavoittele onnea ulkopuoleltasi. Tähteä ei kannata henkistää. Ne tähdet ovat sinussa! Sinä olet tähti. Sinä tanssit tähtien kanssa! Sinussa on koko taivaan valtakunta!
Tuossa oli sinun näennäinen henkinen polkusi. Et etene mihinkään, sinä vain ja ainoastaan heräät unestasi! Heräät Minuun, Rakkauteen. Olen kanssasi forever.
Minä: Huh huh, ihan mahtavaa! Minulla heräsi kysymys! Miksen saa tutkia tähtiä tai jopa matkustaa tähtiin???
Rakkaus: Sanoinko minä että sinä et saa mennä tähtiin, en sanonut. Tee se mikä sinun "täytyy" tehdä, mutta älä etsi ulkopuoleltasi totuutta. Totuus on sinussa itsessäsi.
Minä: (sanaton)
Rakkaus: Kulje polkusi mutta kun tulet kotiin, oivallat että mitään EI TARVITSE tehdä.
Minä: Mutta olenhan minä tehnyt ihmeiden oppikurssin tehtävätkin uskollisesti!! Mitäs siihen sanot POJU!?
Rakkaus: Sinun kuului tehdä ne, mutta niin ei ole välttämätöntä.
Minä: Kiitos ihan hitosti että kerrot tuon vasta nyt...pläääh!
Rakkaus: Tehtävien teko kuului uneesi koska janosit totuutta. Ihmeiden Oppikurssikaan ei ole totuus. Se on vain sormi joka osoittaa kuuta (rakkaus) ja kuu on sisälläsi. Iok ei ole varsinaisesti oppikirja nimestä huolimatta. Se on Rakkauden muistamisen kirja.
Minä: Jokaisella on siis oma polkunsa? Eikö sekin ole erillisyyttä??!
Rakkaus: On toki, mutta se on erillisyyden hyötykäyttöä ymmärtää että sinä olet jo Rakkaus
Minä: Eli joku meditoi, joku on kristinuskoinen, joku buddhalainen jne. Se on ok?
Rakkaus: Tietysti se on ok. Sinun tehtäväsi ei ole yrittää tietää mikä on ainut oikea polku. Päästä moisesta irti ja luota omaan polkuusi. Jokaisella näennäisesti erillisellä mielellä on oma tapansa muistaa minut. Muistutan sinua vielä siitä, että jos vertailet ja arvostelet toisen polkua, vahvistat vain erillisyyttä mielessäsi. Ei ole sinun tehtäväsi tietää mikä on kenellekin hyväksi. Minä tiedän koska me olemme Rakkaus. Rakkaus ei koskaan vertaile.
Minä: Aa okei..sinä siis viisaana miehenä tiedät mutta minä en...
Rakkaus: Minä olen (sinä ja minä olen).
Minä: Nyt muuten lyön tiskiin sen kysmyksen johon kukaan ei ole kyennyt vastaamaan, MIKSI HITOSSA TÄMÄ KOKO UNI TAPAHTUU? (Buaahahahahaha). Nyt saan kiinni sut siitä että et ole Rakkaus! Miksi sallit kaiken paskan tapahtuvaksi?
Rakkaus: Heh, olet ihana.
Minä: ? Alat näköjään heti pakenemaan vastuuta, huomaatko?
Rakkaus: Tämä kysymys ja vastuun pakeneminen tapahtuu juuri nyt missä?
Minä: No minussa...
Rakkaus: Aivan, bingo! Miksi pakenet? Miksi epäilet minua?
Minä: Vastaa jo kuin mies, äläkä ole marjanpoimija!
Rakkaus: Mitä vikaa marjanpoimijassa on?
Minä: Hei lopeta! (tiktakin melodialla)
Rakkaus: Ok. Vastaan sinulle. Muistatko kun kerroin että näet vain untasi? Se tarkoittaa sitä, että tätä ei todellakaan tapahtunut. Tämäkin keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, egollesi. On kovin suureksi hyödyksi jos luotat Rakkauteen tässä hetkessä, etkä pähkäile päätäsi hulluuden partaalle. Toki niin saat tehdä. Minun ääneni on kuitenkin hiljainen ja täydellinen. Sinun äänesi on ristiriitainen ja pelokas. Minun ääni on ikuinen ja sinun äänesi loppuu hautajaisiin. Yhdessä pääsemme kotiin. Kotiin jossa JO OLEMME. Kaikki on hyvin.
Kun laitat silmäsi kiinni missä maailma on silloin? Jos pieksamäen metsissä kävelee muurahainen ja et tiedä sitä, niin käveleekö siellä muurahainen?
Minä: Kävelee koska juuri kerroit sen. Ja varsinkin kun Herra Yliherra sen sanoo, niin sitten vasta käveleekin muurahainen ja helvetin iso sellainen! Haha!
Rakkaus: Olit ovela. Kerroinko sinulle että siellä kävelee iso muurahainen? Minun kannaltani kyse ei ole siitä, että käveleekö muurahainen piaksamäen metsässä vai ei, vaan kyse on siitä että koko tarinaa ei koskaan tapahtunut. Samaistuit vain siihen tarinaan ja saatoit unohtaa minut.
Jos muurahainen kävelee silmiesi edessä, siinä kävelee Rakkaus. Rakkaus joka on sinussa itsessäsi. Muurahainen on luomasi liike. Sinä olet siinä hetkessä muurahainen. Rakkaudessa ei ole aikaa eikä tilaa vaikkakin se kaikki näytelmä näyttää tapahtuvan. Tämän enempää sinun ei tarvitse tietää.
Minä: En tiedä vastasitko kysymykseeni, nyt tuntuu jotenkin sekavalta...
Rakkaus: Sekavaksi se mene heti kun ulkoistat minut ja yrität saada minut kiinni. Sinä olet jo Rakkaus. Mitään kiinni otettavaa ei ole. Pieni mieli saattaa olla toisinaan hieman sekava.
Minä: Eli minä saan olla sotkuinen mieli, väsynyt, pelokas, onneton, masentunut, epävarma....
Rakkaus: Voi tietysti Rakas. Enhän minä olisi Rakkaus jos kieltäisn sinussa kaiken tuon. Minun sylissäni saat kipuilla, saat juosta minua karkuun vaikka 1000 seuraavaa elämää. Minä kuljen mukanasi. On suureksi hyödyksi jos muistat minut. Jos tunnet epävarmuutta tai jotain muuta epämielyttäväksi luokiteltua tunnetta, se ei vie minua pois sinusta. Se on vain valintanasi. Minä olen totta.
Minä: Senkö takia minulla on kova tarve tulla hyväksytyksi omana itsenäni?
Rakkaus: Kyllä. Koska olet muistanut minut, etsit epätoivoisesti ihmistä joka vois antaa sinulle minut. Et vain huomaa että olen sinussa jo! Keho ei sinua pelasta, koska mitään pelastettavaa ei ole. MINÄ olen JO sinussa, jokaisessa sinussa (minussa)!
Minä: Miksi minulla on niin kova usko että löydän vielä ihmisen johon luottaa? Ja voiko ihmiseen koskaan luottaa?
Rakkaus: Jos luotat minuun ensin, luotat ihmiseen. Mutta jos luotat ensin ihmiseen, unohdat minut. (Ihminen= keho).
Minä: Huh miten upeasti sanottu. En ole koskaan ajatellut noin ytimekkäästi.
Enkö siis ole luottanut sinuun, koska kaikki ihmissuhteeni on aiheuttanut minulle kärsimystä?
Rakkaus: Et koko aikaa, mutta se onkin inhimillistä siellä ajassa. Rakkaudessa ja ajattomuudessa ei koskaan voi kärsiä. Rakkaus sallii (ei edes tiedä) kärsimyksen näytelmän tapahtuvaksi. Kärsimys on vain minun unohtamista. Ei muuta.
Minä: Nyt muistan kysyä seuraavaa: Miksi Ihmissuhteet aina alkavat hienosti ja ihanasti, mutta päättyvät eroon ja itkuun? Miksi ego tulee lähes kellon tarkasti mukaan jokaiseen suhteeseen?
Rakkaus: Ego tarjoilee aina vain menneisyyden ja jos rakennat menneisyyden palikoista Rakkautta, palikka kasa kaatuu, koska kaikki mikä on tehty menneisyyden tehtaassa ei ole ikuista.
Esim. Jos olet kokenut ihmisuhteen jossa on pettymystä ja petturuutta, haluat uuden ihmisuhteen jossa niitä ei enää ole. Kuljetat kuitenkin muistoja ja uskomuksiasi erillisyydestä mukanasi. Yrität täyttää tarinaasi uudella ihastuksellasi. Haluat kaikkea muuta kuin sen edellisen kaltaisen suhteen! Mistä tämä halu tulee? No se tulee epätäydellisyyteen uskomisesta. Haluat täyttää epätäydellisyyttä ja pelkäät vanhan toistuvan. Kerrot itsellesi tarinaa, menneisyyden tarinaa. Rakkaus kuitenkin on aina tässä ja nyt. Kun tiputat tarinan pois, sinulle jää aina vain täydellisyys. Olen kanssasi. Jokaisessa suhteessa tai ilman suhdetta.
Minä: Eli?
Rakkaus: Ihastut omaan mielikuvaasti toisesta ja usein se mielikuva on uusi paremmalta tuntuva ihmisuhde. Alitajuntasi saattaa kuitenkin kuljettaa sinut uusiin haasteisiin, koska uskomukset ovat niin syvällä. On suureksi hyödyksi jos ajattelet että se mitä ajattelet Rakkaastasi, ajattelet itsestäsi. Tämän takia todellinen anteeksianto auttaa muistamaan että olet Rakkaus itse.
Et voi vaatia kumppaniltasi mitään koska silloin vaatisit sitä itseltäsi. Jos haluat muiston minusta, niin katso peiliäsi anteeksiantavin silmin. Jos näet todellisen itsesi hänessä saatat yhtyä häneen ilman tarinaa. Usein kuitenkin näyttää käyvän niin, että hengailet pelkän tarinan kanssa, yrität muuttaa tarinaa, yrität hallita tarinaa ja pelkäät tarinan muutoksia. Se näyttää aiheuttavan sinulle kärsimystä. Kärsimyskin on vain tarina. Tarina itse kärsii. Minä olen tarinan takana.
Minä: Aika tylsää..ei mitään tapahtumia, Rakkauden kuuluu olla elävää!
Rakkaus: Juuri niin. Se olkoon sitten valintanasi.
Minä: ??
Rakkaus: Sitä saa mitä tilaa. Tänne oli tilattu elävää Rakkautta...
Minä: Heh heh, ei naurata.
Rakkaus: Anna elävän Rakkaudenkin tapahtua Todellisen Rakkauden sisällä, mutta muista sinun ei tarvitse osata Rakastaa. Sinä olet jo Rakkaus! Rakkaus on maailman yksinkertaisin asia, vaikka egosi yrittää monimutkistaa sitä kaikin eri tavoin! (erillisyyden unessasi).
Minä: Minusta tuntuu monesti että haluisin heittää henkisyyden viitan huit helevettiin enkä kertakaikkiaan enää halua olla minkäänsortin henkinen opettaja! Ei kiinnosta ottaa vastuuta eikä huvita olla viisas...Ei huvita päteä vaikka tykkäänkin jakaa asioita. Haluan olla tavallinen tyyppi joka vain nauttii elämästään.
Rakkaus: Ok.
Minä: Mitä ok? Eikö sulla ole muuta sanottavaa?
Rakkaus: Heitä sitten henkisyyden viitta pois. En minä vaadi sinulta yhtään mitään. Itse vaadit itseltäsi jotain jos vaadit. Kuka ikinä onkin siellä ajassa keksinyt, että henkisen ihmisen kuuluisi näyttää gurulta ja hänen pitäisi käyttäytyä kuin guru?
Minä: Minua ei ole oikeestaan koskaan kiinnostanut henkiset messut eikä retriitit eikä positiivisen ajattelun ryhmät. Tosin ei mua huvita niitä tuomitakaaan. Jokaiselle jotain. Mua kiinnostais mennä mieluiten tuska festareille kuuntelemaan kovaäänistä musiikkia, jossa tulenlieskat nuolevat naamaani ja jossa ylösalas käännetyt ristit raapivat selkääni! Haluan nähdä synkkyyden ja tuntea pahuuden sielussani! Heil satan! T: 666
Rakkaus: Voi Rakas lapseni, Sinä nyt niin kovasti haluat huomiotani. On ihanaa että pyydät minut Rakastamaan sinua. Olet suloinen ja niin viaton. Hauskoja mielikuvia varmasti sinun mielessäsi ja tulen niin mielelläni sinun kanssasi tuskafestareille. Pusipusi. Terveisin: Rakkautesi
Minä: Fuck off!
Rakkaus: Olet ihan tosissasi yrittänyt rakentaa koko universumin kokoiset tuska festarit rinnalleni siinä onnistumatta. Olen kanssasi aina. Luuletko tosissasi että kun kävelisimme tuskafestareille, niin jäisin lippuluukulle ja sinä jatkaisit matkaa aitojen sisäpuolelle? Älä edelleenkään usko muotoihin vaan nauti niistä. Eihän mikään ole sinulle sen parempi paikka nähdä Rakkaus kuin tuska festarit! Jos menet nunnaluostariin tulen sinnekin kanssasi. Meditaatiokeskus ei ole ainut paikka maailmassa jossa olen "käynyt". Minä olen siellä missä sinä olet. Aina ja ikuisesti. Vain erillisyys ja vertailu auttaa sinut unohtamaan hetkeksi minut. Siellä sydän missä olet.
Minä: Saan siis olla se mikä olen täällä ajassa.
Rakkaus: Edellenkin lapseni.
Minä: Kiitos
Rakkaus: Kiitos itsellesi, siellä minä olen.
Minä: Vielä kysyn että onko parisuhteessa mahdollisuus olla onnellinen?
Rakkaus: Tietysti on. Usein kuitenkaan se ei riitä sinulle. Tahdot valita nähdä enemmän. Haluat riutua, kärsiä ja kokea tuskaa. Monesti sinulle ei riitä että tämä tässä riittää. Haluat "Rakkaastasi" syyllisen sille, että itse et koe minua todelliseksi. Minä kuitenkin olen jo sinussa, teissä ja kaikessa koska kaikki on mielessä. Parisuhteesi tarkoitus on poistaa niitä uskomuksiasi minun edestä, siksi parisuhteet aiheuttavat paljon kärsimystä. Parisuhteen voi joko haluta unohtaakseen tai muistaakseen. Jos haluat muistaa, parisuhde saa aivan uuden ulottuvuuden! Huonot päivät ja huonot tunteet eivät enää ole huono asia tai karteltava asia, vaan asia joka vie sinut lähemmäs minua. Tosin olen jo tässä. Muista minut!
Minä: Minulle on tullut pakkomielle että löytäisin ihmisen johon luottaa ja jossa olisi turvallisuutta, mitä sanot tästä?
Rakkaus: Huomaan sinussa paljon epävarmuutta ja se on ok. Luota minuun niin saat kaiken tuon.
Minä: Ainii, kiitos Rakkaus.
Rakkaus: Kiitos Rakkaus.
Minä: Miten muuten voit huomata minussa epävarmuutta, eihän Rakkaus näe epäkohtia, Hei HALOOO, onks valoo??!!
Rakkaus: Kuvittelet koko homman. Jätä kuvitteluun samaistuminen nyt ja tässä. Jäät Rakkauteen ja täydellisyyteen. Minä autan sinua jotta muistaisit olla Rakkaus itse. Mitään ei tarvita mutta silti kaikki tämä näyttää tapahtuvan. Aina on ok. Rakkaus ON. Minä olen.
Minä: Hei haluan linkittää tähän erään lukijan kysymykset, mitä sanot näihin?
"Onko kuitenkin niin, että kun luottaa rakkauteen, ei välttämättä tarvitse enää miettiä kärsinyttä
egoaan? Usko,toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus, se
sanotaan kirkossakin kun pari vihitään ikuiseen rakkauteen, rakkauden
ympäröimänä. Aiheuttaako ego sen, että ei enää usko siihen rakkauteen
vaan alkaa etsiä rakkautta muualta? Onko se rakkaus kuitenkin meissä
jokaisessa koko ajan valmiina?"
Rakkaus: Juuri noin. Tämä on juuri se sama viesti, mistä on ollut puhetta näissäkin keskusteluissa. Luota Minuun. Miksi kärsinnyttä egoa tarvitsisi miettiä enää tässä hetkessä? Se kärsimyskin oli vain hetken tapahtuma jota ei enää ole. Kuitenkin ymmärrän ihmisen inhimillisen puolen ja sen että tajunnastasi saattaa nousta pintaan menneisyyden haamuja. Sitä varten MINÄ olen paikalla. Anna ne MINULLE. Se on minun tehtäväni, jotta sinä saat vain muistella minua, Rakkautta.
Minä sanon että kirkossa voisi vihkiä ikuista Rakkautta vaikka niin että sanotaan; "Olet täysin vapaa ja viaton. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Sinä saat olla se mikä olet ja me olemme se."
Ego on sana jota käytetään Jumalan eli ikuisen Rakkauden vastakohtana (erehdys). Kyllä ego on se joka ei usko enää Rakkauteen. Tosin ihmisuhde Rakkaus ei ikinä ole ikuista, mutta sen sisällä ikuisuus kyllä on (Todellinen Rakkaus). Rakkaus meissä jokaisessa on niin totta kuin jokin voi totta olla.
Minä: Mitä sanot tuosta Rakkauden etsimisestä muualta?
Rakkaus: Olet tehnyt sitä ajassa paljon ja vähän päälle. Ole tietoinen. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tässä tapauksessa tarkoitetaan ihmisuhteissa tapahtuvia "Etsin uuden ja paremman" ja se on vain yksi peli jotta liike tapahtuisi. "Etsi etsi mutta älä löydä" on mantra jota ego hokee loputtomalta tuntuvan ajan. Koska maailma rakennettiin mahdollisimman monimutkaiseksi, sieltä on hauskempaa ja haasteellisempaa etsiä onnea. Elämä on kuin labyrintti josta on mukava tehdä löytöjä ja etsiä ulospääsytie. Mieli pidetään touhukkaana, jotta se ei muistaisi Minua. Oivaltanut/herännyt pelaa pelinsä loppuun vaikka muistaa totuuden. Siksi tasoja ei tule sekoittaa.
Kuten jo aiemmin sanoin; etsit Rakkautta joka nurkan takaa, koska halusi löytää ikuinen onni on muistissasi. Valitettavasti kuitenkin hiekalle rakennettu talo ei pidä myrskyä. Minussa olet hiekka, kallio ja myrsky. Olet ikuisuus ja loppumaton Rakkaus.
Toki voit etsiä aina paremman ihmisuhteen, mutta vastaasi kävelee aina uskomuksesi. Haluatko vaihtaa aina uuteen vai kohdata esteesi Rakkauden edestä? On täysin sallittua sekin, että vaihdat kumppaniasi kuin sukkia, mutta Rakkauden muistamiseen tarvitaan vain halukkuus NÄHDÄ. Uusi kumppanisi ei pelasta sinua menneisyydeltäsi, mutta näyttää uskomuksesi.
Muistutan myös sen, että kaikella on tarkoituksensa joten on turha päätään vaivata kysymyksillä että teinkö oikein vai väärin. Eteesi annetaan aina OIKEA ihminen jotta oivaltaisit jotain.
Minä: Kiitos tuosta taas. Kerropas se että miksi ei voisi oivaltaa hetkessä? Miksi pitää kuitenkin tehdä hommia, kärsiä ja pyöriä paskassa ennen valaistumista? Miksi "sielun pitkä yö?"
Rakkaus: Sinulla on kaikki voima käytössäsi heti kun päästät omista uskomuksistasi irti. Ego sanoo heti: MINÄ! MINUN TAHTONI! MINÄ TIEDÄN miten tämän kuuluu mennä!
"Sielun pitkä yö" ei ole muuta kuin omat uskomuksesi jotka kohtaat. Rehellisesti haluat katsoa mitä paskaa sisältäsi näyttää nousevan tietoisuuteesi. Se on rohkea teko, jos ottaa täyden vastuun itsestään. Oikeestaan ego on se, joka ei usko että olet JO VALAISTUNUT! Juuri sinä siinä joka luet tätä olet jo kotona Rakkaudessa.
Minä: Ai Hitler oli valaistunut? Varo sanojasi puupää!
Rakkaus: Haluat siis vielä tuomita? Halusit luoda elämääsi juuri nyt Hitlerin ja kaikki ne kauheudet jotka kuvittelit hänen tehneen. Sait siirrettyä syyllisyytesi, epävarmutesi ja pelkosi jonnekin kauas menneisyyteen, jotta tuntisit itsesi paremmaksi ihmiseksi (tämä tapahtuu juuri nyt). Ota vastuu tuomitsemisestasi, anna se minulle ja nauttikaa yhdessä vapaudesta ja viattomuudesta. Rakkaus valitaan AINA tässä hetkessä.
Hitler on sinussa todentuntuisena jos ajattelet hänen tehneen syntiä, jota ei voi koskaan antaa anteeksi.
Muista että Hitler hahmona halusi vain hyvää kansalleen, mutta hänen tarinansa puolsi sen puolesta että egopäissään muutti maailmaa toisen näköiseksi. Aikamoinen näytelmä eikö?
Tarkoitus ei ole hyväksyä hirmu tekoja, mutta antaa anteeksi sen mitä ei todellisuudessa edes tapahtunut. Tajua tämä syvemmällä tasolla ja vapautat itsesi.
Minä: Paras tapa on tulla uusia Hitlereitä on se, että haluaa nähdä ympäröivän maailman epäkohtana ja syyllisenä omaan pahaan olooni?
Rakkaus: Eli muuta vain oma mielesi taajuudelle Rakkaus siten, että annat anteeksi minussa, niin uusia Hitlereitä ei enää tule.
Minä: Huh nyt täytyy taas lopetella, käsi ihan puhki ja mieli tyhjä.
Rakkaus: Olen täällä tässä ja nyt heti kun tarvitset minua, minä en väsy koskaan. Olen sinun todellisuutesi. Olemme Rakkaus.
Minä: Vielä sellainen kyssäri, että mistä minä tiedän että olet oikeasti Rakkaus?
Rakkaus: Et sinä tiedäkään. Eikä sillä ole niin väliäkään. Väliä on vain sillä, että muistat aina vain enemmän oman todellisuutesi.
Tässä ei ole mitään mystistä. Mystistä on enemmänkin kaikki muu mitä maailmasi tarjoaa. Rakkaus on maailman aidoin, yksinkertaisin ja normaalein asia. Se on sinun todellisuutesi. Se on kaikki.
Minä: Nonni! Muuttuuko sinun viestisi vielä?
Rakkaus: Rakkaus ei muutu koskaan. Rakkaus on aina sama, mutta meidän välinen kommunikaatio on riippuvainen sinun ymmärryksesi tasosta.
Minä: Jeah! Pidä lippu korkealla!
Rakkaus: Ei sitä tarvitse pitää, se pysyy pitämättäkin. Minä olen se. Sinä olet se.
Minä: Minua käskettiin kysymään sinulta nöyryydestä! Mitä haluat sanoa siitä?
1) Mitä on nöyryys? 2) Miksi nöyryyttä tarvitaan? Tarvitaanko sitä?
Rakkaus: Minä Rakkaus en tarvitse nöyryyttä ja kun muistat minut täydellisesti, ei ole enää ketään joka olla nöyrä. Erilliselle mielelle on hyödyksi olla terveesti nöyrä. Egon nöyryys on sitä, että ajattelee "anteeksi että olen olemassa, voi minua surkimusta" ja tämä aiheuttaa dualismin maailmassa tapahtuvan hyvä/paha kierteen. Ego on nöyrä vain pienentääkseen ja suurentaakseen itseään ja muita näennäisesti kulkevia kehoja.
Todellinen nöyryys on sitä, että oivaltaa jotain pientä itseään suurempaa. Rakkaus tekee nöyräksi eikä enää nosta omaa erillistä minäänsä muiden erillisten mielien yläpuolelle. Sanon että koko Rakkaus on pelkkää nöyryyttä suhteessa siihen mitä maailma edustaa. Nöyryys vapauttaa eriarvoisuuden. Jos lähtee havahtumisen polulle, ennemmin tai myöhemmin joutuu nöyrtymään suuren Rakkauden edessä, jotta lopullinen yhtyminen voisi tapahtua. Älä säikähdä, ei sinun tarvitse rakentamaasi identiteettiäsi hetkessä "menettää". Nöyryyttä on myös se, että uskaltaa kohdata itsessä olevia pelkoja ja epävarmuuksia. Uskaltaa olla heikko kehossa ja vahva hengessä. Tietää että jokainen on yhtä Rakkaudessa. Jokaisen uskomuksen kuoriminen egon sipulista on jonkin sortin nöyryyttä. Sinun ei tarvitse kuitenkaan mennä nöyryyden luokse, vaan anna nöyryyden tulla sinun luoksesi. Kun kerran kutsut, se riittää. Nöyryyttä on se, että luottaa että sinussa tehdään kaikki tarvittava! Ego on puuttumassa kaikkeen jatkuvasti. Sinun tulee vain luottaa Minuun. Ja vaikka et luotakaan niin muistun mieleesi kuitenkin.
Sinun ei tarvitse olla muiden uskomuksille nöyrä, mutta on eduksi jos olet todelliselle Rakkaudelle nöyrä eli siinä mielessä nöyryyttä tarvitaan. Ajan maailmassa sattuu ja tapahtuu mutta Minussa sinä olet kotona.
Anna anteeksi. Mikä voisi olla enemmän nöyryyttä kuin se, että päästää irti omista kuvitelmistaan? Sinä totta todellakin olet niin SUURI, niin valtavan SUURI Rakkaus, että lopulta nöyryyskin hukkuu siihen Rakkauden valtamereen.
Me olemme yksi ja sama Rakkaus.
Minä: Kun tajuaa miten suuri tämä elämä jo unena on, ja tajuan sen, että en voi itse muuta kuin poistaa omia henkilökohtaisia esteitä rakkauden edestä, se tekee nöyräksi. Sekin että en oikeestaan edes tiedä mitä Rakkaus on, tekee nöyräksi. Enkä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu..sekin tekee nöyräksi. Ja se, että opettelen antamaan ohjat suuremman haltuun, sekin vaatii nöyryyttä. Haluan vain oppia antamaan anteeksi kaiken sen mikä tapahtuu. Oppiläksyt jatkuu...olen vain oppilas. Yksi huomio jossa olen joutunut nöyrtymään, on se että huomaan jatkuvasti tulevan uusia anteeksiannon läksyjä. Käytännön kautta opin parhaiten..tai niin ainakin kuvittelen...Kiitos ja moikka!
Hassua, olin tulossa kirjoittamaan jotain muuta, mutta nyt tulikin tunne että haluan kirjoittaa taas Rakkaudelle, koska se oli niin mukavaa ja tuntuu niin oikealta. En taaskan tiedä mitä kysyn mutta napsin kysymykset heti kun niitä tulee mieleeni. Antaa mennä!
Minä: Heippa Rakkaus!
Rakkaus: Heippa Rakkaus!
Minä: Viime kerran jälkeen kaikki tuntui niin selkeältä, mutta nyt jotenkin mieleni on hetkittäin taas jotenkin "sekaisin", se ei saa otetta totuudesta, mitä tapahtui?
Rakkaus: Ei mitään. Tässä mä olen edelleenkin. Ei luomasi mieli kykene koskaan ymmärtämään mikä totuus on, joten päästä ymmärtämisen halustasi irti. Kaikki on hyvin. Vaikka lakkaat uskomasta totuuteen, totuus ei katoa mihinkään. Vanha sanontanne on että "totuus ei pala tulessa". Miten totuus voisi edes muuttua?
Minä: Ainii...kiitos.
Rakkaus: Jotkut ajattelevat että jokaisella on oma henkilökohtainen totuus, mutta se on egon keksimää, koska jokaisen erillisen mielen erilainen totuus kuuluu vain erillisyyden maailmaan. On vain yksi totuus ja se voi egoa ärsyttää koska egoa kiinnostaa vain erilaisuus. Egoa ei kiinnosta yhteenliittyminen, vaikka se on ainut todellinen asia joka tapahtuu.
Minä: Olet varsinainen totuuden torvi!
Rakkaus: Sinä olet pelkkä torvi!
Minä: Haha
Rakkaus: Haha
Minä: No mutta miten sitten täällä on kuitenkin erilaisia totuuksia ja polkuja?
Rakkaus: Minä olen teille/meille jokaiselle aina sama Rakkaus.
Minä: Niin...
Rakkaus: Ajan maailmassa NÄYTTÄÄ olevan erilaisia uskomuksia ja polkuja, mutta minä olen.
Minä: Onko se Jees?
Rakkaus: On.
Minä: Mutta se ei tunnu jeessiltä???
Rakkaus: Sekin on jeessiä
Minä: No eihän ole jeessiä senkin totuuden torvi!!
Rakkaus: Jees jees.
Minä: Sano nyt jotain totuudellisempaa! Kerro vaikka mitä miksi uskomukset eivät tunnu selkeiltä kuin ehkä vähän aikaa?
Rakkaus: Siitä yksinkertaisesta syystä että ne eivät ole koko totuus. Kaikki se mikä kestää hetken ja menee ohi ei ole totuus, mutta se näyttää ilmenevän totuuden keskellä. Minä kuitenkin OLEN.
Minä: Eli on loppupelissä ihan sama mitä näyttää tapahtuvan?
Rakkaus: Kyllä koska se vain näyttää tapahtuvan.
Minä: Tästä tulikin mieleeni että miten se nyt on, onko maailma paha vai hyvä vai jotain muuta?
Rakkaus: Teidän luoma maailma on paha ja hyvä ja jotain muuta.
Minä: Aiku kiva.
Rakkaus: Ei aina.
Minä: Näsäviisastelija.
Rakkaus: On kovin suureksi hyödyksi jos et sekoita tasoja keskenään. Valaistuneen/oivaltaneen ei enää tarvitse yrittää olla hyvä tai täydellinen. Ajan maailmassa tarvitsee olla jotain tai pyrkiä olemaan jotain. Ajan maailmassa yritetään tehdä parempi ajan maailma. Jos yrität olla parempi, vertailet sen sellaiseen joka ei ole niin hyvä. Kuka vertailee? En ainakaan minä.
Minä: Haha jäit kiinni! Vertailit juuri. Käytit juuri sanoja ajan maailma vs. ei ajan maailma. Eihän Rakkaus puhu dualistisesti! Hahaa! Olet hahaa ukko!
Rakkaus: Puhun sinun kielelläsi jotta pääsisit sutjakkaasti takaisin kotiin, meidän yhteiseen kotiin. Toki olet jo täällä, sinun todellisuutesi on jo meidän yhteisessä kodissa. Usko erillisyyteen vielä näyttää hidastavan sen muistamista.
Minä: Puhut siis "minun" tasollani??
Rakkaus: No en sinun tasollasi. En egon tasolla, mutta sinä ikäänkuin alat muistamaan totuutta kun rima on korkeimmalla. Valitset ääneni.
Minä: Ahaa...
Rakkaus: "Käyn" hetken luonasi jotta voisimme palata kotiin ja olla yhtä.
Minä: Vautsi..olen Rakastunut!
Rakkaus: Et ole rakastunut. Olet Rakkaus itse. Sinun ja Rakkauden välillä ei ole aikaa eikä tilaa. Olet Rakkauden kanssa yhtä. Olemme yksi.
Minä: Kuvittelen kuitenkin vielä olevani ihminen, erillinen ihminen joka syö ja nukkuu hengissä pysymisen takia...? Täällä on triljoona asiaa mitkä pitää ottaa huomioon jotta ei henki lähde! Edes autotietä ylittäessä en voi vain luottaa intuitioon, on oltava käytännöllinen ja järkevä?? Miten tasapainon pitäminen voi ollakin niin monimutkaista?
Rakkaus: Siellä saattaa näyttää siltä, että kaikki on monimutkaista. Kun alat luottamaan minuun niin saatat huomata että autotien ylitys ei vie minua pois. Alat luottamaan minuun. Sinä et ylitä autotietä ikuisesti. Minä olen ikuisuus.
Minä: Olen aina vähän yllättynyt vastauksistasi...
Rakkaus: Ole vain ihan rauhassa. Sekin on täysin sallittua.
Minä: Onko muuten kaikki täysin sallittua?
Rakkaus: Muuta vaihtoehtoa ei lopulta jää.
Minä: Voi hitto!
Rakkaus: Olisit siis vielä halunnut tuomita jotain?
Minä: No voi hittojen hitto! Juuen.
Rakkaus: Tuomitse vain, mutta muista sekään ei kestä ikuisesti. Minä olen ikuisesti.
Minä: On epää, että sinä saat olla ikuinen, mutta minä en ole!
Rakkaus: Mikä ihmeen minä? Kyllä sinun todellisuus on minun todellisuus. Olemme ikuiset yhdessä. Kuviteltu minä ei sitä ole. Mutta se minä onkin vain kuvitelma.
Minä: Thanks. Nyt minulle nousi valtava paine siitä että olen vastuussa hänestä joka lukee näitä sinun vastauksiasi...
Rakkaus: Anna paineen nousta. Sallin kaikki asiat jotka näyttävät nousevan sillä Rakkaus sallii asiat jotka tulevat ja menevät. Sinä et ole se. Sinä olet ikuisesti minä. Hänkin on minä. Älä Rakkautta pelkää.
Ei ole sinun vastuullasi se mitä joku toinen ajattelee. Erillisyyden maailmassa ymmärretään totuus eri "tietoisuuden" tasolla, vaikka kenelläkään ei ole erillisenä totuutta. Joku ei ehkä tajua tästä mitään, joku pitää sitä huuhaana. Joku ymmärtää sen osittain. Joku muista samantien minut.
Jokainen keho katselee omaa uskomusjärjestelmäänsä aina siihen astui kunnes ON totuus itse. Olette totuus itse jo nyt, mutta pieni mieli saattaa vielä epäröidä. Puhun sinulle nyt suoraan koska haluat oivaltaa totuuden 24/h. Puhun sinullekin jatkuvasti, mutta et aina halua kuulla. Joten et ole mitenkään sen enempää Jeesus kuin muutkaan erilliseltä näyttävät hahmot. Olette yhtä minussa.
Minä: No voi hitto! Enkö olekaan viisaampi kuin joku toinen?
Rakkaus: Joku toinen? Saatat tehdä ehkä fiksumman Rakkauden valinnan jossain ajan kohdassa, mutta et ole piiruakaan toista ylempänä. Oikeaa ja väärää ei totuuden kannalta ole. Jos ajassa tapahtui pienen pieni erehdys, niin se ei tarkoita että totuus olisi palanut tulessa. Tee vain oma työsi ja oivallat että ketään muuta ei koskaan ollutkaan. Se on vertailujen loppu. Vain menneisyys vertailee.
Minä: Työ? Täytyykö Rakkaudessa tehdä työtä?!!!!!!!!!!
Rakkaus: Ei rakkauden takia tarvitse tehdä työtä, mutta itsesi takia on suuri hyöty.
Minä: What? Itseni takia? Olenko sittenkin erossa sinusta? Ristiriita!
Rakkaus: Minä olen. Sinä kuvittelet että et ole. Anna kuvitelmasi minulle, minä annan ne puolestasi anteeksi. Relax Baby! Lopulta on vain Rakkaus.
Minä: Miten ne kuvitelmat annan sinulle?
Rakkaus: Ajattelemalla siten että mitään ei ole tapahtunut todellisuudessa. Kyse on harhojen anteeksiannosta. Saatat hyötyä siitä että ajattelet minut sinussa. Olet täysin turvassa joka hetki. Me olemme yhtä.
Minä: Huomaan paljon henkisissäkin ihmisissä paljon tuomitsemista. Mitä sanot siihen?
Rakkaus: Ensiksikin; etkö muista että henkisiä ihmisiä ei ole, ellei jokainen ole sitä. Ja toiseksi; tehtäväsi ei ole tarkkailla muiden kulkemista takaisin alkulähteeseen. Tehtäväsi on valita vain omassa mielesssäsi Rakkaus. Muista, muita ei pohjimmiltaan edes ole. On yksi eikä sitä ole ego pirstaloinut kuin kuvitelmissasi, jos se on valintanasi. Se että ajattelee olevansa henkisempi kuin joku toinen on vain hentoinen egon ääni. Minä en puhu niin koskaan.
On kuitenkin normaalia että heräämisen alkuvaiheilla näkee paljon epäkohtia ympäröivässä maailmassa, pitää hampain ja kynsin kiinni omien vanhempien, poliitikkojen, oman "rakkaan" ja tai kenen vaan väärinteoista, mutta tämä vaihe menee ohitse. Kuuluu heräämisen prosesssiin.
Minä: Miksi ihmiset sotivat ja projisoivat jatkuvalla syötöllä ympäröivää maailmaa? En vain tajua...
Rakkaus: Koska et luota minuun. Erillinen mieli pelkää ja on hämmentynyt. Ei hätää, sillä se on vain Rakkauden pyyntö.
Minä: Ainii...Eli kukaan ei oikeasti halua pahaa kenellekään?
Rakkaus: Ei. Se vain saattaa näyttää siltä. Olet siis täysin syytön. Hänkin on. Olet Rakas. Näytelmäsi ei ole totta. Minä olen. Muistatko mitä juuri sinulle sanoin? Pohjimmiltaan ei ole muita, on vain yksi ja sekin ajatus jätetään pois koska sitä ei tarvita.
Minä: Kiitos hitosti,huh
Rakkaus: Kiitos hitosti,huh
Minä: Mitä sanot siihen jos ihmisellä on jokin riippuvuus?
Rakkaus: Olet riippuvainen elämästäsi ja ne pienet riippuvuudet ovat vain symboleja sille. Kun vien vastauksen syvemmälle, huomaat että olet riippuvainen siitä, että haluat takaisin kotiin, Rakkauteen.
Koska koit kadottaneesi Jumalan, aloit etsimään maailmastasi minua.
Kiersit maapallon ympäri, kävit kuussa, rakensit miljoona maantietä, vedit monenlaista huumetta, kävit suosiosi huipulla, meditoit vuorilla, joogasit mestariksi asti, valloitit maita, voitit urheilukisoja, keräsit rahaa, olit mallina, julkkiksena, lauloit kuin Elvis, luit kaikki henkiset kirjat, etsit gurua ja sait maailman parasta seksiä, joit itsesi hengiltä ja aloitit kaiken uudestaan. Kaiken tämän jälkeenkin yritit vielä jos vaikka mitä, mutta Ikuista Rakkautta ei tuntunut löytyvän. Miksi?
Älä tuomitse riippuvuutta. Itse asia ei ole ongelman syy, vaan se on erillinen mielesi. Maailma on vain seuraus uskomuksistasi ja mielesi on mahtava työkalu tulla takaisin kotiin. Anna se minun käyttööni ja ota sinä vaan rennosti.
Minä: Tiedän jo ton. Silti ihmettelen halukkuuttani ostella musiikkilevyjä, saada hyväksyntää, joitakin kokemuksia ja hyvää fiilistä?
Rakkaus: Juuri kerroin sinulle sen että haluat vain kotiin Rakkauteen. Sinä tiedät sen jo. Olet niin Rakas.
Minä: Sinä vastaat minulle noin ihanasti ja silti itse soimaan itseäni toisinaan..?
Rakkaus: Ajattele se niin päin että pidät hauskaa samalla kun palaat kotiin minuun? Voimme mennä yhdessä levykauppaan tai vaikka ottaa punaviiniä jos siltä tuntuu. Kun muistat, että olen kanssasi kaikessa, mielesi rauhoittuu ja syyllisyytesi ei murskaa sinua. Sillä ei todellakaan ole väliä mitä suuhusi pistät, mutta sillä on hieman väliä mitä sieltä ulos päästät (oikeasti ei silläkään). Jos päästät ulos suustasi asioita muistellesasi samalla minua, ei syyllisyys johda sinua. Rakkaus ei koskaan satuta.
Rentoudu tässäkin asiassa. Olet täysin viaton ja Rakas.
Minä: ISO kiitos Rakkaus!
Rakkaus: Harrastuksesi siellä ajassa on vain pelkkiä mieltymyksiä. Ego saa mistä vain ongelman aikaiseksi, vaikka siitä että istuu yksin tyynyn päällä.
Minä: No siellä se vasta saakin..Nim. kokemusta omaava
Rakkaus: Niin. Älä henkistä tavaroita, muotoja äläkä kehoja. Ne ovat vain muotoja, ei muuta. Olet jo huomannut että mielenkiintosi on vähentynyt moneen asiaan tässä vuosien varrella. Sisältö on muotoa tärkeämpi. Tee ja nauti, osta levyjä ja suutele paljon, mutta älä turhaan kanna syyllisyyttä, sitä et tarvitse mihinkään!
Minä: Haha, no olipa yllättävä vastaus...haha! "Suutele paljon"...
Rakkaus: Tykkäät suutelusta. Muistat siinä minut. Se on tapasi muistaa. Ne kauniit asiat joita pidät kauniina, on muisto minusta, Rakkaudesta. Matkasi ei kuitenkaan kaipaa samaistumista mutta nauti elämästäsi tässä hetkessä.
Minä: Ei minulla ole ketä suudella, luo minulle sellainen keho!!?
Rakkaus: Minä luon Rakkaudessa, suutele Rakkautta. Voit toki suudella kehoakin, mutta suutele Rakkautta. Rakkauden suudelma kestää ikuisuuden, kehon suudelma hetken.
Minä: Wohhhhh!
Rakkaus: Oliko sinulla vielä jotain kysyttävää, lähden kohta kauppaan..
Minä: Haha, Rakkaus menee kauppaan ostamaan maitoa.haha!
Rakkaus: Miksei menisi? Jos haluat maitoa, menemme ostamaan sitä yhdessä.
Minä: Hah!
No kai tähän on hyvä lopettaa...;-)
Rakkaus: Mikään todellinen ei koskaan lopu.
Minä: Paitsi maito..mutta totuus löytyykin kaurapuurosta!
Rakkaus: Ethän sinä syö kaurapuuroa, poju! Olet ketoruokavaliolla.
Minä: Hmmm..olitpa hauska! Se oli vitsi...Hmmmm ehkä haluisin vielä kysyä jotain vakavampaa, ettei mun uskottavuus kärsi?
Rakkaus: Mikä ihmeen uskottavuus? Haluatko varjella sellaistakin harhaa itsessäsi? Päästä irti moisesta kuvitelmasta. Minussa ei ole uskottavuuden tarpeita eikä Rakkaus koskaan kärsi.
Jos ajattelet rakentaa tällä keinolla itsellesi henkisen identiteetin, olet käsittänyt väärin. Tässä puhuu meidän yhteinen Rakkaus eikä kenenkään yksityinen ja ainut ääni. Täällä me jo olemme ja olet tuonut muutkin mukanasi.
Minä: Kiitos, eiköhän tämä ollut tässä tältä osin, kiitos paljon Rakkaus!
Rakkaus: Kiitos "itsellesi". Muista että Rakkaus ei tuomitse. Muista myös että ilman sinua ei rakkautta olisi. Sinä olet se!
Jotenkin jäi sellainen tunne että näiden keskustelujen jälkeen oivallan jotain hyvin tärkeää. Yksi asia on se, että muistan Rakkauden äänen meissä jokaisessa. Toinen asia on se, että hämmästyn miten helposti vastaukset tulevat. Niitä ei mitenkään mieti, vaan ne ovat tässä ja nyt. Meissä todellakin on kaksi ääntä. Menneisyyden ääni ja Rakkauden ääni. Rakkauden ääni lopulta kattaa kaiken.
On upeaa kirjoittaa ja havaita väärä ääni oikeasta ja muistaa että vain yksi ääni on totta. Onko se minun ääni? En tiedä, mutta luulen että se ääni vain voimistuu mitä enemmän sitä kuuntelee.
Lopulta näilläkään keskusteluilla ei ole mitään merkitystä, koska jäljelle jää vain "Sinä olet se!", "Minä olen se!".
Hauskaa kevään jatkoa kaikille! Pilkettä silmäkulmaan, ei tää ole niin hiton vakavaa!
T:Jake
Olen tykännyt ajatella, että en tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän JOTAKIN siitä mitä se ei ainakaan ole. Herätessäni pienen meditaation aikana minulle nousi hassu ajatus siitä, että mitä jos kysynkin suoraan itse Rakkaudelta että mitä sinä olet. Olisi kovin hyödyllistä muistaa se mitä Rakkaus voisi olla. Hyvä lähtölaskenta päivälle.
Voit lukea seuraavan keskustelun joko kanavointina tai pilke silmäkulmassa.
En tiedä tässä ja nyt vielä mitä se vastaa minulle, vaikka joku haju minulle siitä on. Egoni varmaan kiittelee jo tässä vaiheessa, koska se tietää jo valmiiksi, että hänen paikkansa on uhattuna. Egohan on vain muisti, muistot ja menneisyys.
Minä: No pidemmittä puheitta; "Hei Rakkaus oletko paikalla?"
Rakkaus: Aina ja ikuisesti.
Minä: No ei se aina tunnu siltä että olisit paikalla.
Rakkaus: No se vain tuntuu siltä että en ole paikalla. Tunne kuitenkin tulee ja menee. Minä en tule ja mene. Minä olen.
Minä: Olet siis aina paikalla? Missä olet silloin kun maa järisee, pommit tuhoaa ja ihmissuhteet karisee?
Rakkaus: Tässä ja Nyt, kaikessa, ikuisesti. Missä nyt maa järisee, pommit tuhoaa ja ihmisuhteet karisee?
Toki siellä uskomusten maailmassa voi siltä näyttää, koska olette valinneet elokuvan katsottavaksenne, mutta se kaikki tulee ja menee. Nautitte kovasti elokuvistakin missä on romantiikkaa, draamaa, jännitystä, juonen käänteitä ja ihmissuhde ongelmia. Katselette omaa elokuvaanne. Minä olen paikalla kun katselette elokuvaa ja myös silloin kun lähdette "elokuvateatterista". Jos muistat minut joka hetki, mielesi rauhoittuu ja Rakkaus palaa mieleesi. Olen siis aina paikalla vaikka kehossasi kasvaisi syöpä tai ystäväsi kuolisi dramaattisesti. Minä en voi kadota koska minua ei ole tehty ajasta, sen sijaan kuvitelmasi on.
Minä: Kiitos. Nyt taas hetken muistan sinut. Kohta kuitenkin egomieleni saattaa jutella muita juttuja. Onko se ok?
Rakkaus: On se ok. Sinulla on vapaus valita niin. Minä en kuitenkaan koskaan katoa.
Minä: Jee, ihanaa, mahtavaa.
Rakkaus: Jee, ihanaa, mahtavaa.
Minä: Älä matki apina!
Rakkaus: Vastasin vain kutsuusi apina!
Minä: Ai sinulla on huumorintajuakin?
Rakkaus: Huumori on muisto minusta siellä ajassa. Jos muistat välillä nauraa, muistat minut.
Minä: Ai, okei. ööö, miksi en koe sinua aina? Miksi valitsen toisinaan mielellisen kärsimyksen?
Rakkaus: Kuvitellun menneisyytesi takia. Kuvittelet että se mikä on ollut totta, olisi jotenkin totta nyt, vaikka tätäkin naputellessasi sitä ei todellisuudessa ole olemassa. Olet menneisyys uskovainen ja tämä uskomus kattaa kaikki uskomukset. Minä en ole uskomus. Minä olen kaikki. Egolle en ole mitään, mutta itselleni olen kaikki. MINÄ OLEN.
Minä: Vautsi, tämän jotenkin muistankin. Olenko oikeassa, että koska ego on vain kuvitelma menneisyydestä ja sinä olet kaiken "yläpuolella", ketään syyllisiä ei ole?
Rakkaus: Mihin tarvitset syyllisiä? Jätän sinut nyt hetkeksi miettimään asiaa.
Minä: (Mietin....)
Minä: En tarvitse mihinkään, mutta silti oikeassa elämässä saatan nähdä ympärilläni syyllisiä. Saatan syyllistää itseäni pienistä ja isoista asioista. Joskus joku saattaa ärsyttää tai sisälläni nousee tunneryöppyjä.
Hetken kysymyksesi vapautti minut vapaaksi. Se tuntui hyvältä. Sielullisesti muistin, että en todellakaan tarvitse mihinkään syyllisiä! Olen vapaa!
Rakkaus: Siksi kysyinkin että mihin tarvitset syyllisiä.
Minä: Tein just oivalluksen. Minusta tuntui äsken tyhmältä, urpolta ja hullulta jutella itseni kanssa, mutta samalla vastasit jo ennenkuin kerkesin naputella tähän, että kuka tai mikä tuntee tyhmää, urpoa ja hullua? No egohan se siinä. Menneisyys.
Rakkaus: Kuten huomaat, sinussa on ikäänkuin kaksi ääntä. Pelon ääni ja Rakkauden ääni. Kumpaa valitse kuunnella?
Minä: Tiesin kyllä.
Rakkaus: Niin tiedät menneisyytesi takia, mutta jos valitset minut joka hetki, olet yhtä Rakkaudessa, tietoisesti. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka valitsetkin pelon minun sijaan, en ole koskaan unohtanut sinua. Olen aina vierelläsi. Jokaisen näennäisesti erillisen sielun takana ykseydessä.
Minä: Mahtavaa. Olemmeko me erillisiä sieluja?
Rakkaus: Teistä katsottuna niin saattaa olla, mutta minusta katsottuna ei ole. Miten siinä missä ei ole aikaa, tilaa, menneisyyttä ja tarinaa voisi olla erillisyyttä? Ego on suuri huijari. Ego keksii tarinoita joiden pauloihin on helppo jäädä kiinni. Rakkaudessa ei ole erillisyyttä. Ego pirstaloi teidän kehoiksi ja hengellisisssä piireissä se pirstaloi teidät jopa sieluiksi. Pääasia että pysytte erillisinä. Egon käsikirjoitus on elää menneisyydestä käsin. Ego haluaa että kehitytte sieluina paremmiksi, ego haluaa että kehitytte kehoina paremmin. Mihin kehitystä tarvitsette, jos valitsette minut eli Rakkauden? Olet kotona jo. Jos muistat että olet JO täydellinen yhdessä kaiken kanssa, olet kotona minussa.
Minä: Mahtavaa, mikä taakka tippuu pois...huh...
Rakkaus: Mikä taakka?
Minä: Älä viisastele!
Rakkaus: Mutta mieti hetki asiaa...
Minä: Niin, tajusin just että taakkakin on vain osa egon käsikirjoitusta. Se taakka on just se koko homma. Ei siis ole edes mitään taakkaa ollutkaan! Mutta se tuntuu silti että se on...
Rakkaus: Totta, ei ole mitään takkaa ollutkaan, mutta heti halusit kuitenkin että se on. Olet hassu.
Minä: Etkö tajua Herra Rakkaus, että elän täällä inhimillisten ajallisten ihmisten maailmassa. Kyllä sieltä pumpulien ja sateenkaarien päästä on helppo huudella.
Rakkaus: Totta puhut täältä on helppo HUUDELLA!!!!
Minä: Olet ärsyttävä...toisaalta hauska.
Rakkaus: Sinäkin olet jo täällä, et vain aina muista sitä.
Minä: Hei, nyt on pakko päästä mun lempiaiheeseen eli parisuhteisiin!
Miksi olen kärsinyt niissä niin paljon?!
Rakkaus: Koska uskot erillisyyteen. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta kerron sen silti. Parisuhde siellä tarkoittaa sitä että yhdestä tulee kaksi. Kahdesta tulee joskus kolme ja niin edelleen.
Minä: Eli?
Rakkaus: Rakkaus kuvainnollisesti on vain yksi tai tarkemmin sanottuna nolla. Nollatila. Siellä ajan maailmassa tapahtuu pirstaloituminen ja teistä on moneksi ja homma menee monimutkaiseksi.
Minä: Hiton tylsää...ei seksiä, ei läheisyyttä ei mitään...?
Rakkaus: Huomaatko miten tartut heti mielikuviisi siitä mitä Rakkaus kuuluisi olla? Jos olet rehellinen niin tiedät että parisuhde tuo mukanaan myös kärsimyksen, koska se kuuluu ajan maailmaan. Montako romanttista paria tiedät joilla on aina asiat hyvin eikä eroa tule? Viimeistään kun nahkatakki (keho) heitetään narikkaan tulee ero. Kehoa ei voi henkistää, mutta kehoa voit käyttää minun eli Rakkauden välineenä.
Minä: Miksi haluan sitten niin kovasti parisuhdetta ja Rakkautta?
Rakkaus: Haluat muistaa minut. Haluat muistaa alkuperäsi, ikuisen ja todellisen Rakkauden.
Minä: Saanko silti haluta seksiä, läheisyyttä ja tulla näkyväksi?
Rakkaus: Tietysti. Miksi kieltäisin jotain? Sehän on vain ihanaa että haluat muistaa todellisuutesi. Seksi, läheisyys tai jokin muu kehollinen nautinto ei ole koskaan pysyvä olotila, mutta sen avulla voit muistaa minut. Minut, joka on on sinun kanssasi joka hetki.
Minä: Upea juttu, kiitos.
Rakkaus: Ole hyvä, koska olet hyvä. Aina hyvä.
Minä: Ihastus, Rakastuminen, onko se ok?
Rakkaus: Tietysti ok. Taidat jo muistaa senkin siellä ajan maailmassa, että se kaikki on tullut ja mennyt. Todellinen Rakkaus kuitenkin on aina pysyvää. Sinä ikäänkuin kannat minut mukanasi ihmisuhteesta toiseen. Et pääse minusta eroon koskaan, vaikka kuinka olet sitä yrittänyt unohduksen unessasi.
Minä: Minkälainen on hyvä ihmisuhde? (nami kyssäri!;-)
Rakkaus: Jokainen tapaamasi ihmissuhde on hyvä, muutenhan sitä ei tapahtuisi.
Minä: Eiku tarkoitin että millanen se on käytännössä?! Millainen on hyvä ihmisuhde?
Rakkaus: Jokainen ihmisuhde ajassa on nopeasti kotiin vievä jos annat anteeksi sen mitä hän EI TEHNYT.
Minä: Siis tehnyt syntiä?
Rakkaus: Niin jos näet Rakkauden hänessä, näet Rakkauden itsessäsi. Jos tuomitset ja näet hänen tehneen väärin, näet itsesi tehneen väärin. Te olette yhtä Rakkaudessa. Niin minä vastaan.
Ihmissuhteessa voi haluta unohtaa itsen tai muistaa itsen! Sinulla on valinnan mahdollisuus joka hetki. Rakkaus on armollista ja täydellistä. Toisen ihmisen silmissä pilkottaa Rakkaus.
Minä: Ymmärrän tuon, mutta jos minä kuvittelen olevani henkilö menneisyyden rakentama, en voi pohjimmiltaan oikeasti antaa anteeksi. Olen huomannut että aina kun lähelleni tulee joku, ensin tulee rauhan ja Rakkauden tunne, mutta heti menneisyys tulee väliin ja sanoo STOP! Tuntuu että tässä suhteessa on jotain vikaa ja ego haluaa ohjata ja ohjelmoida, jotta suhde pysyisi niinkuin minä haluisin.
Rakkaus: Hyvä, nyt olet rehellinen ja rehellisyys nopeutta polkuasi muistaa minut.
Minä Rakkaus sallin kaiken olla. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu jo ennen kuin "ongelma" siellä ajassa näytti tapahtuvan.
Parisuhde on hyvä mahdollisuus nähdä sinun omat ESTEESI Rakkauden tiedostamisen edessä.
Jos etsit vain romanttisia illallisia ja takkatulen äärellä karhun taljan päällä rakastelemisia, se ei vielä ole vienyt sinua lopullisesti rakkauden pysyvään olotilaan. Se kaikki ihana ajan maailmassa on toki kaunista muistutusta minusta, ja olen silloinkin kanssanne, mutta yhtä tärkeätä on oppia kohtaamaan kolikon toisen puolen, jotta ymmärtää että olen kanssanne myös silloin. Minussa voit antaa anteeksi kaiken kuvitellun. Ego ei koskaan anna täysin anteeksi, vaan haluaa hyötyä tilanteesta jotenkin. Ego pelaa ja puntaroi. Ego syyllistää ja etsii syyllisiä vimmatusti, koska tämä tietää että hän itse ei ole totta. Rakkaus vain ON.
Minä: Eli Parisuhde on itsensä todellista kohtaamista?
Rakkaus: Aina. On kuitenkin suureksi hyödyksi oivaltaa, että parisuhdetta voi käyttää egon vahvistamiseen tai sitten uskomusten karsimiseen ja karsiminen tuo sinut lähemmäs minua. Rakennatko mieluiten maailmasi omin päin minun tilalleni vai elätkö siellä ajan maailmassa muistaen minut? Jos lähdet minusta pois, se on toki valintasi, mutta sinua ei syytetä siitä harhautuneesta valinnastasi, koska Rakkaus ei koskaan syytä ketään tai mitään. Rakkaus vain vapauttaa, koska Rakkaus vain ON.
Minä: Onko parisuhteet siis aina hankalia?
Rakkaus: Ajan maailmassa kyllä mutta minussa ei. On mahdollisuus "hyvän unen" näkemiseen, mutta se tarkoittaa että olet edistynyt tuomitsemisen maailmasta anteeksi antavaan maailmaan.
Minä: Tylsä vastaus, haluan paremman vastauksen.
Rakkaus: Kuka haluaa? Kenelle tylsä? Rakkaudelle tylsä? Vai egolle? Minä voin käyttää sinua nyt jos antaudut minulle. Voit toki vastustaa minua jos haluat, mutta en jätä sinua koskaan. Vain ego voi tuntea tylsyyttä.
Minä: Oih, kiitos Rakkaus!
Rakkaus: Olemme hyvät.
Minä: Hih, "olemme hyvät"...Haluan silti tietää, että pitääkö mun olla yksin, jotta olisin onnellinen?
Rakkaus: Ihan sama minulle oletko yksin tai kaksin. Mutta sinulle on hyödyksi oivaltaa että jos olet yksin tai kaksin, et pakene todellista itseäsi ja niiden esteiden kohtaamista omien uskomustesi takia.
Minä: Eli se mikä tulee elämässä vastaan on hyödyksi kohdata, jos ja kun haluan muistaa sinut?
Rakkaus: Kohtaat aina omat uskomuksesi.
Minä: Ai vaikka näkisi mitä paskaa?
Rakkaus: Kyllä sinä jo muistat sen. Kohtaat aina omat uskomuksesi. Koet eläväsi uskomusten maailmassa. Se mikä heijastuu kolmiulotteiseksi, on vain projektorisi elokuva. Elokuva ei ole tehnyt sinun todellisuudellesi (Rakkaus) mitään pahaa, olet vain samaistunut siihen elokuvaasi. Ja nyt on tullut aika muistaa minut.
Minä: Kiitos! Haluan vielä tietää romantiikasta?
Rakkaus: Et sinä oikeasti halua tietää siitä mitään. Kuvittelet vain haluavasi. Sinä haluat muistaa minut. Todellisen Rakkauden. Romantiikka on vain kalpea aavistus siitä, mitä todellinen Romantiikka todellisen rakkauden kanssa on. Se on pysyvä tila jatkuvassa täydellisyydessä. Sinulla kun takkatulesta loppuu palavat puut, mökki viilenee ja Rakkaasi kertoo sinulle, että hän haluaakin jotain muuta kehoa, kokemuksesi ihanasta romantiikasta on ohi. Minä en kuitenkaan sinua jätä koskaan. Haluat siis todellisuudessa romantiikkaa minun kanssani. Ja se on ikuinen romanssi joka ei ole päättynyt koskaan.
Minä: Niin juu...mutku....
Rakkaus: Voit muistaa minut hänessä.
Minä: Miten?
Rakkaus: Siten että annat hänelle anteeksi sen mitä hän ei tehnyt.
Minä: Mutta eihän tuo ole mitenkään romanttista, mä haluan konkretiaa!
Rakkaus: Muista että konkretia ei vie sinulta muistoa minusta. Se mikä näyttää tapahtuvan, tapahtuu mutta minä olen kanssasi aina. Anteeksiannolla tarkoitan sitä, että vapautat itsesi harhoista ja muistat minut.
Minä: Nii eli erilliset kehot näkevät ensin toiset erilliset kehot, ovat yksinäisiä ja kokevat lisää erillisyyttä. Erillisyys lisää pelkoa, että minulle voi tehdä pahaa ja syyllisyys juontuu erillisyydestä ja siitä,että on tehnyt jotain väärin eikä ansaitse sinua eli Rakkautta?
Rakkaus: Suunta on oikea. Hyvä poika. Sinun maailmassasi olet poika, mutta täällä todellisuudessa olemme yhtä.
Katso miten paljon romanttiset ihmisuhteet aiheuttavat kärsimystä. Sinulla on kuvitelma siitä mikä on hyvä romanttinen suhde, takerrut siihen etkä antaudu minuun. Kaikki esteet meille on vain kuvitelmia, muistoja. Mikään lehtiartikkeli, elokuva tai kirja ei voi antaa sinulle minua, mutta se voi ohjata sinut tänne. Samoin on ihmisuhteiden kanssa. Näe Rakkauden heijastus niissä ja tiedä, että olen kanssasi aina. Et ole koskaan tehnyt mitään väärää. Ego sanoo että olet tehnyt, mutta minä sanon että et voi tehdä mitään väärää. Rakkaus ei koskaan tuomitse.
Minä: Saanko olla kuitenkin ihminen?
Rakkaus: No et tietenkään saa! No ei vaan. Tietenkin saat olla, olethan tehnyt sen valinnan jo ties kuinka monennen kerran. Kuitenkin ainut todellinen valinta on valita Rakkaus tässä hetkessä.
Ole ihminen ihan rauhassa. Tee ihmisten juttuja ja nauti niistä. Sitä kestää vain silmänräpäys ikuisuuden keskellä. Kuten tässäkin keskustelussa tulee ilmi, on vain kaksi valintaa. Pelko tai Rakkaus. Ensin oivallat että on hengen maailma ja on kehon maailma ja sitten muistat että on vain hengen maailma, ja muu on vain näytöstä.
Ihmisenä oleminen ei tarkoita että tukahdutat tunteitasi tai inhimillisiä puoliasi. Nauti matkastasi, mutta muista että vain Rakkaus on totta.
Minä: Mitä on henkisyys?
Rakkaus: No ei oikein mitään. Se on just sitä mitä kuvittelet sen olevan.
Minä: Jaaha. Tylsää.
Rakkaus: Kenelle se on tylsää?
Minä: No egolle, pienelle mielelle.
Rakkaus: Bingo! Älä ala (jos et halua) olemaan henkinen, sillä olet sitä ollut aina. Jokainen on aina henkinen. Jos kuvittelet että minä (sinä) olen henkinen, mutta joku toinen ei ole, ajattelet olevasi erillinen. Vertailet ja uskot dualismin maailmaan. Ei ole erikseen henkisiä ihmisiä. Kyse on vain sen muistamisesta että olet Rakkaus itse. Jokainen on yhtä Rakkaudessa. Ainut henkinen polku on se, että alat haluta muistaa minut. Se polku voi tuntua toisinaan synkältä ja pahalta koska ego pistää vastaan.. Synkkyys ja paha on kuitenkin vain uskomuksiasi rakkauden edessä. Ja uskomuksethan on vain uskomuksia. Kun laitat valot pimeässä päälle, naps muistat mitä valo on. Sinä olet valo.
Ei ole tarvetta käyttäytyä kuin henkinen käyttäytyy, eikä ole tarvetta pukeutua kuin henkiset ihmiset pukeutuu. Rakkaus ei ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Toki voit hokea mantroja ja joogata itsesi hengiltä, mutta yhtä hyvin voit käydä vaikka kaljalla lähikuppilassasi ja kuunnella metallimusiikkia. Se on Rakkaudelle yhden tekevää. Olet Rakkaus jokatapauksessa,aina. Muodoista huolimatta. Rakkaus ei erottele eikä vertaile. Sinulla voi olla mieltymyksiä siellä ajassa, eikä ne tarvitse minkäänlaista tuomitsemista. Tee se minkä valitset tehdä, mutta kun alat kuunnella minun ääntäni, mielesi alkaa rauhoittumaan tai tarkemmin sanottuna mielesi ei niinkään rauhoitu. Jokin sinussa syvenee ja rauhoittuu, etkä enää linkitä todellista Rakkautta tekemiseen tai siihen miltä siellä ajassa näytät tai asiat näyttävät.
Minä: Oh miten tunnekaan nyt syvää rauhaa. Melkein itku tulee...miten kaunista anteeksianto voikaan olla! Kiitos Rakkaus! Kiitos! Mä saan olla sellainen kuin olen ja nyt muistan että olen aina Rakkaus joka tapauksessa. Huomasin äsken että aika oli pysähtynyt..ihan ku olisi kellon viisarit pysähtynyt!
Rakkaus: Minussa ei ole aikaa. Se johtui siitä että muistit minut. Anna kuitenkin ajan kulua siellä omia polkujaan. Aikaa ei minussa ole, mutta siellä se näyttää olevan. Päästä irti tästäkin kokemuksesta. Tai ole päästämättä. Siltikin minä vain olen, sinun kanssasi yhtä. Minä olen.
Minä: Huh, miten upea kokemus tämä oli. Kiitos.
Rakkaus: Hyvä tapa muistaa todellisuus. Yksi tapa antaa minulle Rakkaudelle ongelmat ja päästää irti. Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään. Teen kaiken puolestasi. Minä annan sinussa kaiken anteeksi ja vien sinut perille. Perille sinne missä jo olemme. Matkaton matka. Kuten olet joskus kuullut puhuttavan.
Minä: Juu, nyt kun minulla aika loppuu, tarkoittaako se sitä että on aika lopettaa tämä keskustelu?
Rakkaus: Ei meidän "keskustelu" lopu tähän. Minä olen aina mukanasi. Aika siellä tuntuu loppuvan, mutta Rakkaudessa ei ole aikaa. Rakkaus ON.
Minä: Kiitos muistutuksesta taas. Nyt minulla on syvä Rauha, mutta jotenkin minulla on tunne, että se menee kyllä ohi....byäää!
Rakkaus: Miten Rakkaus voi mennä ohi jos Rakkaus on kaikki? Kuvittelet vain Rakkauden menneen, mutta minä en mene koskaan pois. Olen aina luonasi. Rauha on hyvä sana kuvaamaan minua siellä ajassa.
Minä: Kiitos isosti!! Paljon ois kysyttävää ja ehkä kysynkin vielä tänään, mutta täällä ajassa lähden nyt töihin! Moikka Rakkaus!
Rakkaus: Ei ole tarvetta sanoa moikka, se kuuluu erillisyyteen. Me emme eroa koskaan. Me lähdemme nyt töihin yhdessä. Tulen sinun mukaasi, kuten aina ennenkin. Yritä muistaa se.
Minä: Voi hitto, niin tosiaan! Yritän! Huh mikä vastaus! Kiitos, me emme eroa edes työpäivän ajaksi ;-) haha
Rakkaus: Haha :-)
Sitten lähdin töihin kävellen ja olo oli todella erilainen, rauhallinen ja syvä. Melkeimpä testailin ajatuksien kanssa että vieläkö olen olemassa. Huomasin myös että keskustelu kävi vielä sujuvasti mielessäni. Kyselin asioita ja pam, samantien selkeä vastaus! Sitten egoani harmitti että en saanut niitä ylös. Päivä oli mukava ja pikkuhiljaa palauduin normaaliksi ;-)
Nyt vielä haluisin kysyä paria asiaa ja katson että saanko vastauksen yhtä selkeästi:
Minä: Moikka Rakkaus!
Rakkaus: Mitä minä sanoin siitä moikasta. Tässähän minä olen edelleen.
Minä: Heh
Rakkaus: Heh
Minä: Kotimatkalla mieleeni tuli kysyä ketodieetistä? Onko se ok? Olen nyt ollut vuoden alusta ketoruoka valiolla ja se tuntuu hyvältä. Eikö se ole kehoon uskomista?
Rakkaus: Onhan se kehoon uskomista mutta mitä sitten? Uskot siellä kuitenkin kaikenlaisiin uskomuksiin. Niin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos se ketodieetti tuo sinulle hyvän mielen, niin silloin saat muiston minusta, Rakkaudesta. Mieltymyksiä ei tule tukahduttaa tai kieltää. Älä kuitenkaan kuvittele että se keto on sinun lopullinen kotisi. Olet vain käymässä siellä ja katselet projektorisi kautta elokuvaasi. Hengessä ja ikuisuudessa ei tarvitse ketoilla. Siellä ajassa kuvittelet tarvitsevasi eri asioita, koska olet luonut ne ihan itse. Jos otat syyllisyyden pois syömisestäsi, niin se on sinulle eduksi. Syötkö pelosta vai syötkö Rakkaudesta? Kysy se itseltäsi.
Syö mitä syö mutta muista minut. Minä lähden mielelläni kanssasi vaikka ulos syömään.
Minä: Heh,. Ok. Kiitos....Hmmmm mitähän vielä kysyisin...? Just nyt ei tulekaan oikein mitään mieleen. Lopetan siis tähän, kiitos ja moik....
Rakkaus: ...ka. Olemme yhtä aina ja ikuisesti. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Nauti matkastasi poikani. Luota että olet just nyt oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muista että olen luonasi joka hetki. Minä en jätä sinua koskaan.
Minä: Kiitos. Vielä tuli yksi kysymys mieleeni tosta, että et jätä minua koskaan. Minulla on voimakas hylätyksi tulemisen pelko olemassa. Mistä se johtuu? Lapsuudestani?
Rakkaus: Ei varsinaisesti lapsuudestasi. Myös lapsuudessasi tapahtunut hylätyksi tuleminen on vain symboli siitä, että luulet eronneesi minusta ja nyt pelkäät kuollaksesi, että tuomitsen jos ja kun tulet takaisin todelliseen kotiisi. Muistat alitajuisesti, että olet valinnut kuvitelmissasi lähteä luotani ja tunnet itsesi hylätyksi ajan maailmassa jossa syntymä ja kuolema vuorottelevat. Kun koet voimakkaan hylätyksi tulemisen, kuvittelet että olet ilman Rakkautta. Todellisuudessa minä en ole sinua hylännyt koskaan. Sinulla ei ole mitään hätää ja voisit hieman relata ihmisuhteissasikin. Jos muodot muuttuvat, minä en jätä sinua koskaan. Se olisi tärkeää muistaa. Relax. Kaikki on hyvin vaikkei se siltä aina tuntuisikaan.
Minä: Kiitos että muistutit. Moikka.
Rakkaus: Moikka.
T:Jake
