"Kristuksen `toinen tuleminen` toteutuu ihmisten tietoisuuden siirtymisenä ajasta nykyhetkeen, läsnäoloon, ajattelemisesta puhtaaseen tietoisuuteen. Se ei merkitse jonkun miehen tai naisen tulemista. Jos `Kristus` palaisi huomenna jossakin ulkoisessa hahmossa, mitä muuta hän voisi sanoa sinulle kuin tämän: "Olen Totuus. Olen Jumalallinen läsnäolo. Olen ikuinen elämä. Olen sinussa. Olen täällä. Olen nyt." Älä koskaan tee Kristuksesta henkilöä. Älä samasta Kristusta muotoon. Avatarat, Jumalalliset äidit, valaistuneet mestarit, ne muutamat harvat, jotka ovat aitoja, eivät ole koskaan jotakin erityistä henkilöinä. Koska heillä ei ole valeitseä, jota pitäisi tukea, puolustaa ja ruokkia, he ovat yksinkertaisempia, tavallisempia kuin tavalliset ihmiset. Jokainen, jolla on voimakas ego, pitäisi heitä merkityksettöminä eikä todennäköisesti edes vilkaisisi heihin."
"Jos tunnet kiinnostusta johonkin valaistuneeseen mestariin, sinussa on jo tarpeeksi läsnäoloa tunnistaaksesi läsnäolon toisessa. Oli paljon ihmisiä. jotka eivät arvostaneet Jeesusta tai Buddhaa. Aina on ollut ja on paljon ihmisiä, jotka puolestaan tuntevat vetovoimaa vääriin opettajiin. Egoja viehättävät suuremmat egot. Pimeys ei voi tajuta valoa. Vain valo voi arvostaa valoa. Älä siis kuvittele, että valo on sinun ulkopuolellasi ja että se voi tulla vain jonkin tietyn muodon välityksellä. Jos vain sinun mestarisi on Jumalan inkarnaatio, kuka sinä sitten olet? Kaikenlainen poissulkeminen on muotoon samaistumista, ja muotoon samastuminen merkitsee egoa riippumatta siitä, miten hyvin se on piilotettu. Käytä mestarin läsnäoloa heijastamaan takaisin oma nimen ja muodon tuolla puolen oleva olemuksesi, jotta läsnäolosi saa vielä enemmän voimaa. Huomaat pian, ettei läsnäolossa ole mitään `minun` eikä `sinun`. Läsnäolo on yksi."
Eilen hajosi stereot ja jäin miettimään että mikä tarkoitus tapahtumalla olisi? Olisiko tarkoitus se, että olen kuunnellut liikaa musiikkia? Ostellut liikaa äänilevyjä? Olisiko tarkoitus se, että pitää ostaa paremmat stereot vai kenties se että pitää ottaa enemmän hiljaisuutta? Olisiko maailmankaikkeus kiinnostunut minun stereoistani? Vai onko tarkoitus vain se, että minulla hajosi stereot ja that`s it!?
Tulen aina siihen tulokseen että tarkoitus on tuo jälkimmäinen, sillä mieli haluaa vain kertoa tarinoita ja merkityksiä jotta mielellä olisi pikku puuhastelua luomassaan maailmassa. Siksi jotta peli pysyisi käynnissä, elämän peli. Ainut todellinen asia jolla on todellista merkitystä on se, mitä minä ajattelen tapahtumasta, tai tarkemmin sanottuna sillä miten reagoin siihen asiaan. Saan aina valita että uskonko omiin ajatuksiini vai en. Tämä maailma on vain juuri niin todellinen kuin uskot siihen. Mieti sitä hetki, kuinka paljon uskomme ajatuksiimme, asioihin, merkityksiin, muiden sanomisiiin ja kollektiivisiin uskomuksiin. Ajattele kuinka rauhassa voisimme taivaltaa elämän polkua jos eläisi vain hetkessä ja hyväksyisi sen mikä siinä arjessa ilmenee. Tietysti myös ohimenevät tunteet tulisi mielenrauhan kannalta hyväksyä. Oliko stereoiden hajoaminen sen tarkoitus, että loin tämän blogauksen? Oliko hajoamisen tarkoitus että kuuntelen tällä hetkellä samoilla stereoilla musiikkia? Niin, en vain osaa sanoa miksi näin kävi mutta ne toimivat taas. Nyt voisi kysyä: mikä on sen tarkoitus, että stereot taas mystisesti toimivat? Onko tarkoitus siinä, että saan taas kysellä jotta peli pysyisi käynnissä? Toimivatko ne siksi että opettelisin päästämään taas kohta niistä irti vai siksi että pysyisin täysin läsnä musiikille koska stereot voivat tiltata taas hetkellä minä hyvänsä? Tässäkö oli tarinan opetus ja tarkoitus? Sitä mitä ei ole, ei tarvita ja nyt tarvitsen tämän hetken sulosävelten tahdittamana? "Tarkoitus" olisi voinut olla yhtä hyvin se, että kävelen kauppaan ja ostan uudet tai elää loppuelämän hiljaisuudessa. Ainakin sen luulen tietäväni, että onnellisuuteen se ei vaikuttaisi millään lailla.
Nyt lopetan kyselyn ja palaan olemisen hienouteen! Voi video miten hyvältä musiikki taas maistuu! Seuraavaa irtipäästämistä odotellessa.... ...sitä mitä ei ole, sitä ei tarvita.
Ei puukaan jää surkuttelemaan sitä että "menettää" lehtensä syksyisin. Se on vain asia joka tapahtuu ja on siksi täydellisesti osa kokonaisuutta. Se siitä tarinasta. Jake
Minusta Pelle Peloton on kiva juttu ja Pelle Pelokas ei niin kiva juttu. Lapsia pelottelevat pellet symbolisoivat egon pelkoa. Pelle Hermanni taas rakkautta ja itselle nauramista. Pelkoa tässä maailmassa valitettavasti riittää, siitä ei pääse mihinkään. Itse en lähtisi henkistämään tätä elämäksi kutsuttua näytelmää mitenkään, vaan muistuttaisin, että se kuolematon, täydellinen ja täydellisen anteeksiantava rakkaus on kehon maskien tuolla puolen.Tämä Rakkaus loistaa täydellisensä ja ikuisena. Vain ihmismieli "tarvitsee" pelkoa, koska se on pelosta syntynytkin. Me ihmiset kannamme niin kovin useasti maskeja arjessa. Meillä on monenlaisia identiteettejä joihin olemme samaistuneet.Tätä kutsutaan uneksi josta emme ole heränneet.Maskien maailmassa olemme piilossa rakkaudelta, todellisuudelta koska pelkäämme sitä mikä on todellista. Pelkäämme todellista itseämme. Kuinka moni haluaa että kulissit ovat kunnossa, mutta syvällä sisällä kalvaa jatkuva tyhjyyden tunne?Aivan, aika monella.Tämä lapsia pelotteleva media ja sen median erilaiset pellet muistuttavat meitä vain siitä, että kaikki ei ole hyvin.
Jos ollaan aivan tarkkoja, niin kaikenlaisista pellen maskeista on osattava päästää lopulta irti. Tämän jälkeen voikin katsella maskeja, pellejä ja maailman monimuotoisuutta kaikessa rauhassa ja tuumata että "Onpas näytelmä".
Lähetän vielä Pelle Pelokkaille lärveisiä: menkää syömään plättyjä, naurakaa enemmän itsellenne, aidosti ilman vahingoniloa ja nukkukaa yönne hyvin. Todellisuus rakastaa teitäkin! <3 <3
"Antautuminen muuttaa ihmissuhteitasi hyvin syvällisesti. Ellet pysty koskaan hyväksymään sitä mikä on, et kykene liioin hyväksymään ketään ihmistä sellaisena kuin hän on. Tulet tuomitsemaan, arvostelemaan, leimaamaan ja hyljeksimään ihmisiä tai yrität muuttaa heitä. Jos käytät lisäksi jatkuvasti läsnä olevaa hetkeä jonkin tulevan päämäärän toteuttamiseen, tulet myös tekemään jokaisesta tapaamastasi ihmisestä tai tutustasi päämääriesi välineen. Ihmissuhde-ihmisolento- on silloin sinulle vain toisarvoinen tai täysin arvoton. Etusijalla on se, mitä voit saada tuosta suhteesta- olkoonpa se sitten aineellista hyötyä, vallan tuntoa, fyysistä nautintoa tai jonkinlaista tyydytystä egolle. " Eckhart Tolle
Olen meditoinut, käynyt kursseilla, lukenut monia henkisyyttä käsitteleviä kirjoja. Yritän olla tilassa, jossa ei ole vastustamista. Mutta jos kysyt, olenko saavuttanut todellisen ja pysyvön rauhan, rehellinen vastaukseni on "ei". Miksi en ole saavuttanut sitä? Mitä muuta voi tehdä?
Etsit vastusta yhä ulkopuolelta, etkä pääse irti etsimisen oravanpyörästä. Ehkä seuraava kurssi antaa vastauksen, ehkä joku uusi tekniikka. Sanoisin sinulle. Älä etsi rauhaa. Älä etsi mitään muuta tilaa. Ole siinä, missä nyt olet. Muussa tapauksessa aikaansaat sisäistä ristiriitaa ja tiedostamatonta vastarintaa. Anna itsellesi anteeksi se, ettet ole rauhan tilassa. Sinä hetkenä, jolloin täydellisesti hyväksyt ei-rauhan, se muuttuu rauhaksi. Kaikki minkä hyväksyt täydelliseksi, vie sinut rauhaan. Tämä on antautumisen ihme. Eckhart Tolle
