onneksi kukaan ei kuule ajatuksiani (maailman punkein postaus)

Minä en ole PUNK Kari. Minä olen PUNK Jake. Tai siis...en ole kuin korkeintaan kuvitelmissa, mutta ainakin lupaan sen, että tästä tulee maailman punkein yhden miehen päivän mittainen tarina, ehkäpä maailman punkein postaus? Tässä kyseenalaistetaan kaikki, jopa itse kirjoittaja...varsinkin jos osaat lukea rivien välistä. Itseasiassa just siellä rivien välissä se totuus on, joten en voi epäonnistua millään sektorilla, tai jos voin niin silläkään ei ole mitään väliä. Kirjaimet ovat vain hämäystä. LET`s GO!

Tänään kävelin iloisilla ja rauhallisilla mielin pitkin syksyisiä lahden katuja ja teitä. Mielessäni pyöri taas samoja ajatuksia, musiikkihöpsösinkun musiikki höpsön sinkku ajatuksia, vai pitäisikö sanoa että musiikki höpsön Lp ajatuksia...
Taas jälleen kerran narahti levykauppa x:n ovi ja sisään asteli tuttu naama syysloma rinnassa. Jollakin sitä pitää aikansa tuhrata, ajattelin, onhan minulla parhaillaan menossa lomakin. Tänään sain syyksi kävellä levykauppaan, koska levykauppa x oli valittu vuoden levykaupaksi, joten sai tupla leimat. Minulta puuttui 2 ja se tarkoitti sitä, että sain yhden hinnalla(17 e) valita 17 euron edestä ilmaista musiikkia. Matkaani lähti tällä kerralla punk musiikkia; rancid: Let`s go, cd, dead kennedys: flesh fruit for rotting vegetables & pää kii vinyylit.

Onnellinen hymy kasvoilla jatkoin matkaani hennalaan päin. Ilma oli loistava. Raikas syksyinen ilma inspiroi ja kaiken kukkuraksi saan vielä ilmaista liikuntaakin ja luontoäidin tarjoileman ilmaisen raikkaan hapen. Repussa uutta musiikkia, rahaa hieman tilillä, kunto hyvä ja vapauden tunne koko kropassa ja mielessä, mikäs tässä ollessa, kelasin.
Matkalla mietin sitäkin että mikä pistää 40 vuotiaan miehen tekemään jatkuvasti samoja temppuja. Olenko oman elämäni robotti? Mietin myös että miten voisin elää toisin, voisinko elää ns. kunnollista elämää? Olisin voinut ottaa vastaan kyseenalaistamatta yhteiskunnan luoman kunnon elämän perheineen ja kokopäivä töineen,siis koko paketin. Voisin olla nyt töissä vähintään 8 tuntia päivässä ja illalla kävisin mahdollisesti lätkämatsissa ja kaljalla, jos kerkeisin. Ei olisi aikaa kirjoitella tyhjänpäiväisiä blogeja, eikä mietiskellä omaa elämäänsä, puhumattakaan elämän tarkoituksista. Viikonloppuna mökille uudella hienolla autolla kuvan kaunis nainen vieressä ja kiljuvat muksut takapenkillä. Pankkitilillä pari nollaa lisää ja muutenkin kaikkee paljon, ja mielellään todella paljon. Vaan ei, ei käynyt Hakolan pojalla niin. Mieleni tuttaa välillä syyllisiä ajatuksia ja välillä onnellisia ajatuksia, niinkuin aina, tuntuu kuin se olisi mielen tehtävä, jotakin on senkin tehtävä. Mutta miksi edes tuntisin syyllisyyttä? Voin hyvällä ja puhtaalla omallatunnolla sanoa olevani onnellinen näin, hymähdän mielessäni, ajattelen vielä, että onneksi kukaan ei kuule ajatuksiani.

Odottelen liikennevaloissa ja katselen viliseviä autoja ja kiireisiä ihmisiä, he eivät puhu toisilleen mitään, hyvä että edes katsekontaktia saa. Viereeni kävelee seksikäs nainen, mutta lasittunut katse silmillään, tulee tunne kuin hän ajattelisi: "en nyt ainakaan sinua katso silmiin, et ole tyyppiäni", näin siis jatkan tarinaani liikennevaloissakin, omassa päässäni. Minusta on mukava katsella erilaisia ihmisiä ja jopa hymyillä heille. Olisi mahtavaa jos jokainen tuntisi toisensa hyvällä tavalla, sillee vapaasti ilman riippuvuutta -ajattelen. Vihreä mies(miksi muuten mies?) ilmestyy kuvioihin, joten saan jatkaa...olen siis tällä kertaa kunnollinen kansalainen ja saan jatkaa matkaa kun käsky käy, ja niin järjestys saa pysyä valtakunnassa, olisihan se vallan kauheeta jos kävelisimme miten sattuisi liikennevaloissa ja olisihan se vallan kauhiata, jos kukaan vaan lähtisi täältä oravanpyörästä liian aikaisin... Olisihan sekin ihan hirveetä, jos ystävät, jotka ei koskaan muuten käy kylässä jäisi ikävöimään...tai sitten ei jäisi, olisihan ainakin yksi toisinajattelija vähemmän kapinoimassa toimivaa maailmaa kohtaan. Mietin vielä, että saattaahan olla myös niin, että kaaos on suurin pelkomme, jos me vain pelkäämme todellisuutta pinnan alla? Jatkan mietiskelyä ja välillä palautan itseni ykseyteen hengityksen ja minä olen tuntemuksen kautta. Ehkä näin on hyvin, kaikki on paremmin kuin pystyn edes ajattelemaan. Tauko tekee terää ja nuuhkaisen keuhkoni täyteen kaupungin (toivottavasti) puhdasta ilmaa.

Jatkan kävelyä ja päätän mennä iskuareenan takaa metsän poikki, jotta saa edes pienen kontaktin metsään, aitoon luontoon aikaa ennen betonia ja asfalttia. Katselen kun iskuareenan piha on täynnä autoja ja henkilökunnan näköistä porukkaa, 2 poliisi autoa ajaa ohitseni, ajattelen mielessäni että "kyttä ei ole natsisika, koska he tekevät vain työtään" ja kävelen polleena yli tien, vaikka just siihen ei ole suojatietä tehty, harmi. Tänään on näköjään hyvin pelanneen pelicansien kotipeli, huomaan, se on siis monelle lätkäfanille viikon kohokohta. Käyn pissalla ja katselen kukkulalta alas vilkasta liikennettä. Näen yhdellä silmäyksellä koko risteyksen ja toisen radiomaston. Kaivan repusta punk levyjen seasta banaanin ja jatkan matkaa lahden metsässä banaani poskessa. Yksinäinen ratsastaja jatkaa matkaa...Päässäni alkaa soida laulu "pistetään pistetään banaania poskeen..".
Kraffittinen alikulkusilta, vanhempi ja kyselevä lapsi. Mietin että olenko minäkin samanlainen lapsi, jatkuvasti kyselemässä, uteliaana lukemassa ja juttelemassa? Olenko vielä kuin pieni lapsi, joka ei koskaan tullut kylläiseksi tiedosta? Kyllä minä olen, mutta nykyään olen jo sen verran aikuinen, että se kysely jatkuu vain harrastuksena ja enemmän tietoisena. Tiedostan sen, että vaikka tietäisin kaikki maailman kaavat ja universaalit tiedot ja aikakirjat, niin ego ei olisi tyytyväinen. Aina löytyy uusi kysymys, jotta olemassaolo saisi jatkua. Mieli elää jatkuvasta pälätyksestä, kuten omaa mieltäni seuratessa voin vain todeta, käytännön kautta.

Ajattelen taas musiikkia, ihan niinkuin aina ennenkin. Se on minun harrastukseni. En jaksa ajatella poliittisia asioita, enkä jaksa olla uutisvirrassa uskollisesti mukana. En myöskään jaksa ajatella huolia ja murheita, se on mielestäni elämän hukkaa. Kun elelen yksinäni, eikä ole sitä toista rakasta ihmistä jonka huolia ja asioita tarvitsisi ajatella. Työjututkin loistavat poissaolollaan. Siis mitäpä jää jäljelle? No oman mieleni seuraaminen, pohdiskelu ja se turhuuksien turhuus ja niin rakas harrastus ja elämän tehtäväni, eli musiikki.
Täällä minä taas jälleen pyhiinvaellan hyvien levyjen toivossa pitkin lahden katuja ja polkuja. Aika turhaa, kelaan, mutta sitä minä haluan tehdä. Elämä on minulle kuitenkin vain harrastus, joka loppuu jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, ehkäpä jo huomenna? Who knows? Aion siis nauttia tyylilläni kyselemättä muilta onneani. Olen oman elämäni herra...tai ainakin luulen niin.

Kelaan punkkia ja sitä ideologiaa. Kelaan oikeita todellisia punkkareita ja sitä miten ne elävät vain omiensa porukoissa, vertaan itseäni heihin ja tulen alta aikayksikön siihen tulokseen, että en mahdu mihinkään ahdasmieliseen karsinaan. Olisin minä kirkossa, buddhalaisessa temppelissä, saatanallisessa rituaalissa, jengeissä tai punk porukoissa, niin minut erottaisi välittömästi omat ajatukseni ja haluni heistä. Minulla on aina ollut omat mielipiteeni ja visioni, enkä osaa uskottavasti kuunnella muita kuin omaa sisäistä ääntäni. Heti kun minulle kerrotaan totuus, niin minä kerron oman totuuteni. Olen valmis kuolemaan vaikka ristillä sen takia. Minua ei pysty kontrolloimaan. Tiedän että voin henkisesti pahoin, heti jos alistun jollekin isommalle identiteetille tai uskomukselle. Jos joku yrittää hyppiä varpailleni, niin kävelen pois. Uskon vakaasti siihen, että tuotan enemmän hyvää ympäristööni vapauden ja rakkauden kautta kuin vihan ja kontrollin kautta. Uskon että ihmisen kuuluu olla onnellinen tyylillään, ihan niinkuin luonnossa jokainen asia on eri näköinen, mutta on kuitenkin sitä samaa, taipuisasti samaa jengiä, ykseyttä. Olemme pohjimmiltaan samaa jengiä, samaa "punk" porukkaa, joka on irtaantunut ykseyden tilasta omien halujen ja ajatuksien saattelemana. Nyt käytän vain omaa tahtoani ykseyden irtaantumisen sijasta ykseyteen palaamiseen, samalla harrastaen kaikkea turhaa, kuitenkin ilman syyllisyyttä. Mielen "kapinaa" omia uskomuksiani vastaan. Ulkopuolella ei ole enää vastustajia, ainut vastustaja löytyy omasta pirstaleisesta mielestä, siinä "teille" punkia, perkele. Älkää uskoko, edes minua.

Jatkan ajattelua ja mietin, että miten minä voin olla punkkari, jos kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, ja minä miten voin olla uskottava, jos kuljen toppahousuissa ja repussa keskellä syksyistä metsää ilman näyttävää keesiä tai niittistä nahkatakkia. Vastaus on selvä: Just siksi!!!! Mä teen, ajattelen ja intoilen mistä minä haluan ja koska haluan. Minulle PUNK edustaa vapautta, korkeintaan sisäistä kapinaa omia negatiivisia ajatuksia vastaan. Vapautta olla ja sanoa mitä haluaa, tietoista loukkaamista lukuunottamatta. On liian helppoa etsiä ongelmia ja epäkohtia ulkopuoleltaan, koskaan saavuttamatta täydellistä onnea.
Minä kuuntelen, soitan, ajattelen ja rakastan ketä ja mitä haluan. Minä liikun ja tunteilen jos siltä tuntuu, yritän murtaa omat pelkoni ja mieleni kahleet, jotka on lukittu menneisyyden avaimilla. Se on PUNKIA minulle. Kuljen mielihalujeni polkua aina siihen kunnes lepään jatkuvassa tietoisessa ykseydessä. Siihen asti voin lauleskella vaikka eppujen biisiä "näin kulutan aikaa", ja tietysti punkisti ja hemmetisti väärin kiekuen, se on vapautta se. Kaavat on auktoriteettejä varten. Rääväsuita halutaan suomeen. Kuten Remu Aaltonen sanoi, ettei musan tartte olla oikein soitettu, siinä pitää vaan olla värinää, niin että se tuntuu kropassa.

Punkissa on hienoa se, että siinä saa olla ja soittaa rennommin. Siinä on jäljellä vielä se alkuvoima. Siinä on aitoa meininkiä ja asennetta aina siihen asti, kunnes on pakko olla punkkari(vrt. joku muu ajatus). Sitten se on jo identiteetti eikä se ei ole vapauteen perustuvaa vaan siitä alkaa sääntöjen jakeleminen: ei saa kuunnella radiopaskaa eikä saa kulkea tuulipuvussa. Ei saa syödä hienoissa ravintoloissa ja juomatkin pitää tehdä itse..ja paskat, minä olen ainakin punkki punkkareiden joukossa. Kaivan just sillä hetkellä bon jovit ja green dayt levyn esiin kun ei saisi, ja alan fiilistelemään täydellä sydämellä, se on mulle punkkia. Duran durania ja dimmu borgiria peräkkäin, välillä banaania metsässä syöden ja joskus vaikka siellä hienoimmassa ravintolassa parasta nauttien.

Jatkan ajatuksiani tähän rataan... kunnes huomaan ajattelevani sinkkuuttani...ja ihan piruuttani...taas, se on myös yksi lempi ajatuksistani. Miksi olen sinkku...? Hmmm, ehkäpä juuri sen takia, että minua on vaikea rakastaa, en ole turvallinen ja mielistelevä, olen ns. hankala ihminen, vaikka vannon kautta kiven ja kannon että rakastan aina toista täydestä sydämestäni, minulla ei siihen vain ole kaavoja, en ole ennalta arvattava kaveri. Uskon rakkauteen ilman sanojakin. Enkä osaa puhua ja sanoa asioita niinkuin pitäisi. Minä puhun niinkuin tunnen. En vain kykene muuhun. Intoilen ja murehdin jos haluan. Olen se mikä olen ja siksi saatan näyttää itsekeskeiseltä idiootilta. Voipi olla että egoni on vaan niin iso, että siihen ei mahdu muita tai sitten se on niin pieni että olen "eloton"...ajatukseni sinkoilee puolelta toiselle varottamatta suuntaa... Mietin vielä että olen varmasti outo tapaus, elän kuin kaks kymppinen punkkari, mutta minun pitäisi olla jo aikuistunut perheellinen nelikymppinen, joka sanoisi tässä kohtaa että "elä ajattele liikaa hippi". Minun pitäisi olla niinkuin muut. Ei minua ymmärretä, eikä tarvitsekaan. Korostan kuitenkin, että oikeaa ja väärää tapaa ei tässäkään asiassa ole, kunhan tietää mitä tekee elämällään. Olen saavuttanut kovalla ajattelu prosessilla ja itseäni kuunnellen timanttiakin suuremman aarteen sisältäni, enkä vaihtaisi sitä mihinkään, ikinä, koskaan. Näin tämän on vain pitänyt mennä. On täytynyt kokea kaikki tämä, ja nyt on irtipäästämisen vuoro, on oltava taistelija omia uskomuksia vastaan ja on uskottava siihen mikä on todellista, jokainen päättäkööt mielessään siitä, mikä on todellista. Jos joskus tapaan toisen samanlaisen hullun, kuin itse olen, niin hallelujaa vaan;-) Ulospäin olisimme varmasti ihan seko pariskunta, mutta sisältä niin onnellisia, että siihen ei sanat enää riittäisi....juu u, että tämmöstä tarinaa tältä päivältä ja tarina saakoon jatkua... Tarina on tarinaa ja se onkin olemassaolon tarkoitus, mutta kaikesta huolimatta... Punk`s not dead!

Mieleeni muistui vielä eilen lukemani metallican James Hetfieldin haastattelu, jossa herra sanoi, että kun hän tekee biisejä eli on luomistyössä, hänellä on vahva tunne siitä, että häntä käytetään, hän ikäänkuin on vain välittämässä prosessia, James sanoo vielä, että hän ei kertakaikkiaan voi keskeyttää prosessia. Minun on helppo yhtyä ajatukseen. Tätäkin kirjoittaessa en ole pitänyt hetkeäkään taukoa, ei vain pysty. Jätänkin vielä ilmoille kysymyksen kuka tai mikä on se joka luo? ja kuka tai mikä on se joka ns. katselee vierestä?

Palaan taas maanpinnalle  ja tajuan keksineeni taas yhden tarinan itsestäni, tämä taitaa olla erkaantumisen juoni. Tiedostan omat heikkouteni ja vahvuuteni(joista voin joskus tehdä oman postauksen), mutta yhdestä asiasta olen täysin varma, vain tietoinen ihminen kykenee kirjoittamaan itsestään postauksen päivän ajatuksista. Eipä tässä sitten taas muuta kuin hellurei ja hellät tunteet, onneksi kukaan ei kuule ajatuksiani enempää, se olisi pidemmän päälle aika puuduttavaa seurattavaa...;-) Tämän pari tuntisen siivun elämästäni jätän sinun vastuullesi tulkinnan suhteen, itselläni on kuitenkin hyvä ja rauhallinen olo, vaikkakin tämä yksinkertainen elämäni ei ulkopuolisille kaksiselta näytäkään. Kaikki on niinkuin pitääkin, eikä sitäkään vastaan jaksa olla, olen siis rauhallinen ja onnellinen punkkari, jolla on aina sanottavaa, siitä voitte olla varmoja jatkossakin. Nyt hyvät naiset ja herrat: PÄÄ KII & PeAcE & LoVe!! <3 <3 <3

Kuunnelkaa hyvät ihmiset nämä sanat,tarkkaan:

T: identiteetön punkkari

syyslomaa, kuvia ja fiiliksiä

Moikka!

On syysloma ja aurinko paistaa. Tässä viimeaikojen kuviani ja fiiliksiä sekä minua puhuttelevia tekstin pätkiä. Katsotaan mitä tähän tulee...klikkaa tästä vähän taustamusiikkia, kiitos, Hauskaa viikkoa kaikille!

"Harhakuvitelmat ovat sitä, kun näemme kaiken olevan omasta näkökulmastamme. Valaistuminen on sitä, että näemme itsemme luonnon näkökulmasta." -Dogen Zenji

ensilumi (viimeviikolla)

Löysin sydämeni kadulta, omistaja saa tulla noutamaan...;-) <3

"Älä sano että rakastat minua ikuisesti. Sano että rakastat minua torstai-iltapäivänä kello neljä!" -W.H Auden

Lahden tori

"Suurin osa ihmisistä meidän länsimaisessa kulttuurissamme kuluttaa suunnattomasti energiaa antaakseen toisille hyvän vaikutelman itsestään. Vaikutelman antamisessa ulkokuoresta tulee sisältöä tärkeämpi. Se voi tulla jopa niin tärkeäksi, että ihminen kokee itsekin todellisen identiteettinsä olevan ulkokuoressaan, siis siinä, minkä vaikutelman hän antaa muille.
Ihminen rakentaa itsestään eräänlaisen positiivisen representaation, josta kaikki häiritsevä särmäisyys, kömpelyys, avuttomuus, tyylittömyys ja heikkous on riisuttu pois. Hinta jonka hän tästä maksaa on yksinäisyys. Yksinäisyys syntyy siitä, ettei hän koskaan koe todellista läheisyyttä kenenkään kanssa. Läheisyyttä ei nimittäin voi syntyä siellä missä ei ole totuudellisuutta." -Tommy Hellsten

"Saatamme pelätä elämäniloisuutta. Saatamme suhtautua epäluuloisesti iloon ja spontaaniuteen. Pelkäämme näyttävämme typeriltä, jos yhtäkkiä alamme tanssia. Saatamme luulla taikauskoisesti, että "itku pitkästä ilosta". Kun olemme elämäniloisia, voi tuntua siltä, että on aikuisempaa pysyä rauhallisena kuin näyttää innostuksemme täysin rinnoin. Pelkäämme menettävämme kontrollin, pelkäämme eläintä meissä." -David Richo

"Tuntemisen vapautta seuraa peloton rehellisyys: voimme lakata miettimästä, mitä kaikkea voi sattua ja tapahtua. Voimme olla sitä, mitä olemme. Voimme toimia spontaanisti ja ilmaista tunteemme vapaasti. Vähitellen huomaamme pitävämme siitä, mitä spontaanisti sanomme ja teemme, olemme ylpeitä rehellisyydestämme, siitä, ettemme enää yritä antaa ulospäin hyvää vaikutelmaa. Myönnymme itsellemme sellaisena kuin olemme. Juuri näin meidän pohjimmainen hyvyytemme paljastuu." - David Richo (psykoterapeutti, luennoitsija ja tietokirjailija, -Kalifornia)

(Kahvitauko tähän väliin..)

"Luonto harjoittaa buddhalaisuutta." Luonto on aina siinä mitä on; luonto myöntyy aina.

"Heikkouden ja vahvuuden ongelma on yhteiskunnassamme ratkaisematta. Emme tunne niiden todellista luonnetta ja arvoa. Emme oikein tiedä, miten suhtautua heikkouteen itsessämme ja toisissamme. Emme näe siinä mitään arvokasta, ja siksi olemme rakentaneet kulttuurin, joka pyrkii vahvuuteen ja joka ei pelkästään kiellä heikkoutta vaan jopa halveksii sitä." -Tommy Hellsten

"Rakkaus vaalii heikkoutta. Rakkaus kunnioittaa ihmisen persoonaa niin syvästi, että se antaa ihmisen olla sellainen kuin hän on." - Tommy Hellsten

"Kaikelle menneelle: Kiitos!
Kaikelle tulevalle: Kyllä! -Dag Hammarskjöld

"Aikuisuuteen kasvamisen myötä hyväksymme elämän tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, ja tämä auttaa meitä hyväksymään myös itsemme sellaisina kuin olemme. Aikuisena oleminen tarkoittaa elämistä elämänehtojen kanssa sallivalla tavalla." -David Richo

"Jumaluus on elävän maailmankaikkeuden elinvoima, joka halajaa tulla ilmaistuksi meissä kaikissa." -D.R

Nyt tulee rajua ja sekoa kamaa (vain puoli tuntia)

WARNING!!!
Nyt tulee niin rajua kamaa tuutin täydeltä, että tukka hulmuaa ja balalaikka soi. Takaan että demonit riivaavat ja helvetin lieskat polttavat jalkapohjia.
(Paitsi jos ajattelet toisin...;-)

Olet ehkä hypännyt laskuvarjolla tai muuten vaan huviksesi benjihyppyjä, tai naulannut käden kiinni pöytään, kuten eräs videoblogaaja teki? Ehkä olet lukenut itsesi presidentiksi asti tai voittanut olympia kultaa? Voi olla että olet ollut saatanan palvoja, satanisti ja tuntenut henkilökohtaisesti Anton Laveyn? Oletko kenties valloittanut maailman korkeimmat vuoret tai nostanut penkistä 200 kiloa? Saattaa olla että olet kokenut valaistumisen tai heroiinin tuoman täys euforian? Olet ehkä ollut masentunut ja ollut itsemurhan kynnyksellä? Saattaa olla että olet ollut 30 vuotta samassa työpaikassa? Ehkä olet tavannut itse Jeesuksen ja parantunut ihmeellisesti? Olet ehkä tappanut jonkun ja joutunut vankilaan? Kiertänyt maapallon ympäri? Olet ollut ehkä maailman kovimman heavy bändin kovia kokenut laulusolisti? Voit olla ison perheen isä tai äiti, tai miljonääri... tai sitten olet muuten vaan hemmetin kova jätkä, kun piekset kenet tahansa. Olet pelannut ehkä 3 kertaa GTA:n läpi? Voit olla yksinkertaisesti paras ja voittaa kilpailuja tai olla suosittu joogaguru.
Meillä jokaisella olisi paljon kerrottavaa, jos ei ehkä omasta elämästä, niin ehkä jonkun toisen elämästä. 
Välillä saattaa tuntua todelliselta se, että olet maailman komein tai kaunein nousuhumalassa, mutta silläkin välillä tsunamit pyyhkäisevät ja sodat tappavat. Karua. On ylä ja on alamäkiä. Sairaudet vievät ja itsemurhatilastot on karua luettavaa. On huippuja ja on laskuja. Joskus on tilipäivä ja joskus krapula.

Yksikään edellä mainituista asioista ei ole edes mikään saavutus tai todellinen kokemus, koska se on vain huippuhetki joka tulee katoamaan ilmaan jo pelkkänä ajatuksena. Kaikkien maailmassa koettavien asioiden taustalla vallitsee ainoastaan MIELIVALTA. Jokainen asia tai unelma on ENSIN ajatus ja vasta sitten se ehkä ilmenee näkyväksi asiaksi. Meidän päässä kiertää keskimäärin noin 50 000 ajatusta vuorokaudessa ja mikä pahinta, se hallitsee meitä meidän itsemme huomaamatta, mieti joskus minkä tai kenen hallinnassa olemme. Jokainen ongelma tai huippukohta elämässä on vain ajatus. Mikään ei tuo tunnetta, ellei ole ensin ajatus. Vaikka voittaisit lotossa täyspotin, se ei merkitsisi sinulle mitään ellet ajattele ensin että se on siisti homma. Yhtä hyvin voit hetken päästä masentua siitä... ja se on vieläpä hyvinkin todennäköistä, koska elämme vastakohtien maailmassa. On vain yksinkertaisen selvää että kylmä on olemassa, jotta voi kokea kuumaa, on yö jotta voi kokea päivän valon(tai toisinpäin), on nousuhumalaa jotta voi maata väsyneenä krapulassa. On paskoja biisejä, jotta voi laulaa suosikkibiisiensä tahdissa.Välillä on PAKKO epäonnistua, jotta voi kokea onnistumisen ilon. On kuolemaa yhtä paljon kuin syntymääkin. On ollut pakko keksiä helvetti, jotta voi edes ajatella taivasta. Elämä vaan ei ole jatkuvaa nousuhumalaa ja siemensyöksyä. On pakko olla pilvinen päivä, jotta voi kokea auringon paisteen. Et pystyisi nauttimaan mielenrauhasta, jos et olisi kokenut mielenmellakkaa. Sinulla on mieliruokasi, koska olet syönyt pahaa ruokaa. Terveyskin on olemassa, koska on olemassa sairauksia. Sinun on pakko olla voimakkaasti kaiken tämän alainen, jos et nouse ajatuksiesi yläpuolelle todelliseen olemukseesi.

Oletko kuullut puhuttavan helvetistä, maya harhasta, egosta tai oletko kuullut tarinoista kun Buddha valaistui vain istuen puun alla viikkotolkulla demonit vastassa? Jeesuskin meni autiomaahan ja tapasi siellä viikkojen ajan demoneita. Kiusauksia. Niin, todellisuudessa ne "demonit" eli unessa kulkeminen samaistuneena omaan mielivaltaan on vain ja ainoastaan OMASSA PÄÄSSÄ. Tämä ei ole mitään hörhöilyä eikä tyhjänpäivästä jorinaa ja äläkä edes yritä tehdä tästä(kin) TARINAA mielessäsi. Tämä ei ole mitään. NOTHING.

Jos haluat kokea kaiken mistä olen ikinä puhunutkin (egosta, saatanasta, Jumalasta, tarinoista, unesta..ym) niin istu vain ja ainoastaan puolituntia päivässä TEKEMÄTTÄ MITÄÄN, niin tiedät. Vain istu hiljaa ja vain OLE(älä samaistu ajatuksiin), niin tulee aika jolloin oivallat KAIKEN. 

Tässä sinulle siis rajua kamaa!!! Antaa "hullujen" naulata kätensä pöytään tai kaverinsa ristille, mutta sinä ole soturi ja koe se pahin vastustus itsessäsi!  Jos haluat tietää missä asuu masennus, ahneus, pahuus, hyvyys, mielihalut, "rakkaus", viha...niin istu ja vain ole takertumatta ajatuksiin...vain seuraa niitä. Kumpi vie kumpaa? Vietkö sinä ajatuksia vai ajatukset sinua? Jos tämä koko ajatuskin istumisesta tekee tiukkaa, niin mieti vielä kaksi kertaa, kuka hommaa vie sata-nolla.

Ehkä olet naureskellut uskovaisille, anteeksiannolle, irtipäästämiselle, hörhöille, "Jeesusteluille", jutuilleni...niin naureskele vain, sen kuuluukin mennä niin!... mutta miten olisi pienenpieni käytännön harjoitus samaan syssyyn? Siinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään, vain ja ainoastaan istua hiljaa. Kysessä ei ole tarinan jatkamisesta eikä uskomuksista. Tarinat kuuluvat ajan alaisuuteen, mutta todellisuus kulkee ajan ulottumattomissa, koska on vain NYT, neulansilmän lävitse ajasta ikuisuuteen. Tämä pienenpieni harjoitus on kaiken tarinan tuolla puolen. TÄSSÄ EI USKOTA MIHINKÄÄN! Tässä ollaan vain puoli tuntia. Jos puoli tuntia on liian pitkä aika tekemättä ja ajattelematta mitään, niin kokeile 10 minuuttia. Katkaise tarinasi 10 minuuttia päivässä niin totuus valkenee aikanaan, ehkäpä jo heti. Jos 10 minuuttiakin tekee tiukkaa, niin yritä minuutti.Tässä on sinulle rajua kamaa: HUH HUH. 10 minuuttia ajattelematta....voi Kraistus...;-) ;-) Ehkäpä olet jo niin guru ja kova jätkä että kykenet olemaan tietoinen läpi pitkän päivän?? Hallelujaa ja aamen ja soronoo...;-)

Ei tarvitse lähteä ashrameihin tai vuorille meditoimaan, ei tarvitse juosta maratoonia eikä tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Ei tarvita Jumalia eikä patsaita. Sinun sisälläsi on se taivaan valtakunta(tai helvetti), tai molemmat. Missään henkisessä tai edes uskonnollisessa opuksessa ei puhuta fyysisistä taivaista, partajumalista. Ei tarvita kirkkoja eikä tekojumalia. Mene vain itseesi. Voin kertoa että on maailman yksinkertaisin asia maailman haastavin asia. Jos taas hallitset mielesi täysin, niin olet immortal. Kuolematon. Egot pitävät sinua ehkä hulluna, mutta olet vapaa, onneksi olkoon.

Korostan vielä että tämä koko teksti on naurettava ja turha, eikä sitä pidä ottaa kovin vakavasti, halusin vaan kertoa mikä mielestäni on oikeasti RAJUA kamaa. Jokainen joka on meditoinut säännöllisesti tietää tämän saman. Tässä ei tarjoilla kukkasia, yksisarvisia eikä menninkäisiä, vaan tämä on karua todellisuutta.

T: RAJU JA HULLU JÄTKÄ (ainakin mielikuvituksessa;-)

P.s jos rahkeet riittää ja haluat mietiskellä asiaa tarkemmin, niin ehkäpä tämä valaisee asiaa tarkemmin....
http://www.youtube.com/watch?v=uNorCgVDo8s

en usko vasta sitten kun näen

Kun katson pilviä ja syksyisiä lentäviä lehtiä, niin mietin että mikähän ihme niitä lennättää. En näe mitään, tiedän kuitenkin että sitä nimitetään tuuleksi. Se sama "tuuli" voi lennättää vaikka kokonaiset puut mennessään. Kun kuuntelen jälleen kerran hyviä melodioita, niin mietin että mistähän se on syntynyt ja sitä että missä se nyt on, tiedän kuitenkin että sitä nimitetään musiikiksi. Se sama "musiikki" voi hallita miljoonia ihmisiä(näkymättömiä mieliä). En kuitenkaan sitäkään näe. Kun katselen elollisia kadulla, niin ne näyttävät liikkuvan ja tiedän, että niiden päässä on menenlaisia ajatuksia ja huolia, en kuitenkaan niitä huolia näe tai edes kuule, mutta olen kuullut että heitä nimitetään ihmisiksi. Ne samat ihmiset ovat rakentaneet kokonaisen "ihmisten" maailman. Jokainen materialistinenkin asia on syntynyt näkymättömästä ajatuksesta ja näkymättömästä aineesta eli energiasta.
Olen tuntenut vihan tunteita ja paljon rakkauden tunteita sekä monenlaisia muitakin tunteita, vaikka en ole niitä koskaan nähnyt, voin vain tuntea. Olen tuntenut energioita ja ihmisten fiiliksiä, vaikka en ole niitä koskaan nähnyt. Rakastunutkin kokee jotain todella voimakasta selittämätöntä voimaa sisällään, vaikka ei toista ihmistä edes olisi näköpiirissä. Huolet ja murheetkin tuntuvat ilmestyvän mystisesti jostain ja katoavan johonkin, vaikkei koskaan edes muuttuisi näkyväksi. Ikäväkin voi raastaa, vaikka sitä toista ihmistä ei ole näkyvässä muodossa. Kuulen puhetta monesta suusta, mutta se on vain ääntä ennenkuin annan puheelle oman merkitykseni ja kaikki tämähän tapahtuu tietysti näkymättömästi. Olen kuullut puhuttavan rakastamisen voimasta ja olen nähnyt miten uskoon tulleet puhuvat jostain suuresta voimasta, joka muutti koko elämän. 
Itse olen erikoistunut tutkimaan ihmismieltä, joka on uskomaton asia. Sillä voidaan hallita ja tuhota, sillä on luotu koko tämä näkyvä maailma. Rakennusaineena yksi sama energia, joka vain muotoituu eri näköseksi muodoksi lopulta kadoten...niin juuri, sinne näkymättömään...
Monet elävät oman hiljaisen sisäisen äänen johdattamana, sitä kutsutaan intuitioksi. Olet varmasti tuntenut joskus asioita, jotka vain tiedät oikeaksi ilman sen suurempia selityksiä. Näkymätöntä mutta totta.

Viime yönä näin monenlaisia unia, se oli kuin toinen todellisuus, johon uskoin jälleen kerran, aamulla herättyäni ajattelin että olen vain nukkunut, siis tekemättä fyysisesti mitään, paitsi katselemalla omaa alitajuntaani(mikä katsoi?) ja hengittämällä näkymätöntä elintärkeää ilmaa. Aloin miettimään että kaikki näkymätön on se mikä ratkaisee ja tulee ensin, vasta sitten se mitä näen fyysisillä silmillä on totta. Kaikki ilman ajattelua vain on, tässä ja nyt. Ajatukset, tunteet, rationalismi, ja spekulaatiot tekevät elämän ja olemassa olon todelliseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tunteet tai ajatukset olisivat totta, nekin tulevat ja menevät, kokeile vaikka meditointia eli ajatuksien seuraamista vierestä. Kvanttifyysikot tietävät, että kaikki näkyvä on harhaa, eikä ajatuksetkaan ole kuin liikkuvaa näkymätöntä energiaa eli harhaa. Jos jotain voisin sanoa todelliseksi niin, se olisi kaikki yhdessä ja MUUTTUVANA, jatkuvassa liikkeessä. Uskon että sekään ei ole se perimmäinen todellisuus.

Sokeallakin on elämä, vaikka se ei näe fyysisesti ja se voima mikä meitä ihmisiä yhdistää on rakkaus. Myös totta toinenkin puoli, koska varjo on valon kaveri. Ilman toista ei voi olla toista. Elämä koetaan välillä hankalaksi, koska haluamme kokea elämän hyväksi, useimmiten hyväksi. Elämän perusta löytyy siis kokemisesta ja kokeminenkin on näkymätöntä tunnetta.

Tämän jälkeen asiat joita ihmiset kokevat joko näkymättömästi tai näkyvästi, eivät TUNNU ihmeelliseltä. Antaa ihmisten kokea hajunsa, makunsa, musiikkinsa ja Jumalansa. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja olla rauhassa. Näkyvien asioiden taustalla piilee aina näkymättömyys. Sinuakaan ei ole minulle tällä hetkellä fyysisesti kun tätä kirjoitan, ja eikä minua ole sinulle, kun tätä nyt luet. En tiedä kuka olet ja miksi luet. Nöyrryn vain näkymättömään.

Ei ole väärin uskoa siihen että uskoo vasta sitten kun näkee, eikä ole väärin vaikka ei uskoisi kun näkee. Loppupelissä kaikki on pohjimmiltaan uskon asioita. Elämästä tulee just sellaista kun siitä USKOO tai on uskomatta. Tärkeintä on että vain ON ja nauttii näkemästään ja näkemättömyydestään.

Hauskaa näkymätöntä tunnetta kaikille yhtä paljon, USKOT TAI ET!! :-)
Kyseenalaistamisiin!!!

T: MIE

epäonnistumisen päivä

Hyvää epäonnistumisen päivää!!!!

Tai pitäisikö sanoa että huonoa epäonnistumisen päivää kaikille...? Tänään siis vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää. On se hienoa että saa edes yhden päivän olla huono epäonnistuja...ja ihan luvan kanssa...Ihanaa, rakastan olla epäonnistuja...ainakin välillä;-)

Mitä on epäonnistuminen? Voiko semmoista edes määrittää kukaan? Yleensä me määrittelemme epäonnistumisen itsen kautta, koska olemme oppineet menneisyydessä asioita-TOISILTA. Toisen epäonnistuminen voi kuitenkin olla toisen onnistumista ja loppupelissä me olemme jokainen aina onnistuja, koska jokainen epäonnistuminen on kasvattava ja opettava asia! On hyvä omata kyky katsoa taaksepäin ja kokonaisvaltaisesti. En antaisi yhtään "epäonnistumista" pois menneisyydestäni, koska se on tehnyt minusta vahvemman ja ymmärtävämmän tähän hetkeen. Eikä epäonnistumista voi edes tapahtua muuta kuin ihmiselle, joka pelkää epäonnistumista. Ihminen joka pelkää, haluaa myös että toiset epäonnistuvat, koska hän itse ei halua paljastua "huonoksi" toisten silmissä, ei halua paljastua inhimilliseksi ja heikoksi ihmiseksi. Ihminen joka haluaa olla parempi kuin toinen, on joutunut kokemaan arvottomuutta yleisen mittapuun mukaan. Jos on arvottanut elämänsä rahan, vallan, kuuluisuuden tai jonkin muun näennäisen hienouden varaan, niin joutuu jatkuvasti taistelemaan heikkouksiaan vastaan olemalla vahva ja hyvä. Alitajuinen pelko siitä että menetän pinnallisen materian tai ihmisriippuvuuden, aiheuttaa vain kateutta ja toiveen siitä että toinen olisi huonompi epäonnistuja, jotta itse tuntisi itsensä hyväksi ihmiseksi, paremmaksi ihmiseksi. Elämä rakentuu vain vertailukohtien kautta. Itseensä tyytyväinen ihminen haluaa kuitenkin jokaisen olevan onnellinen ja näkee rakkauden epäonnistumisessakin, koska hänellä on kyky nähdä laajemmin kuin oman pienen päänsä/ mielensä kautta.

Minusta on hassua katsella maailman menoa, koska se perustuu uskomukseen, että kaikki asiat pitäisi saavuttaa yksipuolisesti onnistumisen kautta, jopa rakkaus. Rakkauskin täytyy saavuttaa tekemisellä tai palvelemisella. Pitää olla komea, kaunis, hyvin toimeentuleva ja kunnollinen. Pitää olla hyödyllinen ja hyvä. On siis pitänyt saavuttaa rakkaus onnistumisien kautta. Meditoi, syö vain parasta ja rakasta jokaista jatkuvasti. Ole hyvä perheen isä tai äiti, äläkä kyseenalaista mitään koskaan. Eikö kaikki tämä kumpua pelosta? Pelosta olla huono.
Rakkaus on mielestäni epäonnistumista kaikessa, koska se antaa minun ja sinun olla heikko ja näivettyä rehellisesti, se antaa minun ja sinun vanheta ja ruoppaantua. Rakkaudesta tulee vanhaa, heikkoa ja läsnäolevaa. Rakkaus antaa olla meidän semmoisena kuin luonnollisuus luonnollisesti ON. Tässä ja nyt. Rakkaus hyväksyy ja antaa anteeksi omille ajatuksilleen. Jokainen tietää, että elämänkoulu on meille kaikille monivivahteinen, jossa voi sattua ja tapahtua vaikka mitä, tahdomme tai emme. Se pitää oppia hyväksymään kokonaisuutena, jos tahtoo olla vapaa. Elämä on luonnollinen, ole sinäkin...Tässäkin asiassa saa olla huono eikä kaikkea tarvitse hyväksyä, mutta on oltava sitten valmis nöyrtymään epäonnistumisille, on oltava valmis hyväksymään henkiset ja fyysyset tsunamit, elämän kaikki puolet. Dualismin molemmat puolet pitävät elämää pystyssä, eikä siihen tarvita syyllisyyttä tai syyttelyä. On oltava valmis rakastamaan elämää. Olemaan vahvasti heikko.
Jopa henkiset kirjat tyrkyttävät kauniilla kuvilla mielikuvaa että "näin saavutat pysyvän onnen", tai "näin saat mielenrauhan ja vaurauden". On kirjoja metri tolkulla, joissa kerrotaan miten tulet paremmaksi rakastajaksi tai miten valaistut. Hyllyt on täynnä kirjoja, joissa kerrotaan siitä miten tulet paremmaksi ihmiseksi, mutta niitä kirjoja on vähemmän, joissa sanotaan että sinä riität heikkouksinesi. Heti, tässä ja nyt.

Kun tarkastellaan tapaa jossa on saa olla ihan oma itsensä heikkouksineen, niin ymmärtää että se muuttuu hetkessä vahvuudeksi joka ei katkea tuulessa, vaan se taipuu luonnollisesti tuulen mukana. Kun ei ole mitään menetettävää, niin saa kaiken. Ainut asia joka kokee menetyksiä on oma ego, koska se on luotu mielikuvista ja uskomuksista. Se on hauras ja kuolevainen. Täydellisyydessä ei ole menetyksiä ja heikkoudet ja epäonnistumiset ovat vain ASIOITA ilman psykologista ajattelua ja spekulaatiota. Jos koen huonommuutta tai epäonnistumista niin saan siitä syyttää vain omaa ajatteluani, eikä sekään ole tietenkään  huono asia, se on vain  tunne joka menee ohi. Kaikella on kuitenkin takoituksensa. Ajattelu ei voi viedä pois täydellisyyttä, koska kaikki mitä on, se vain on. Tässä ja NYT.

Ole se mikä olet ja rakasta itseäsi huonojen puolien kanssa, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE PARASTASI MUILLE, se on vain valetta. Se vain merkitsee että sinä ET riitä tuommoisen kuin olet. Riittämättömyys tarkoittaa vain että joudut mielyttämään jotain toisia (haamu ajattelua). Aina löytyy joku joka sanoo että sinun pitäisi kasvaa, muuttua tai että voisit tehdä paremmin ja paremmin. Vasta sitten kun olet haudassa kukaan ei enää sinua tarvitse. Onko se sitten hyvä tapa elää siihen asti? Uskon että kun olet itsellesi hyvä ja rakastat itseäsi semmoisena kuin olet, niin olet hyvä myös muille, eikä tarvitse pinnistää tai kokea siitä huonoa omaa tuntoa. Ei tarvitse elää voimakkaasti vertailun kautta, vaan luottamalla itseensä ja elämäntarkoitukseensa. Jos joskus koet huonoa fiilistä siitä että et tehnyt parastasi, niin sano itsellesi että mitä väliä, kaikella on tarkoituksensa myös näin ja että minä riitän just näin. Elämä on kantanut tähänkin asti hienosti ja kantaa jatkossakin. Rakkaus pitää kaikesta huolta, nyt ja ikuisesti.
Todelliset ystävät hyväksyvät ja rakastavat sinua semmoisena kuin olet ja jos sattuu että he kääntävät selkänsä, niin heillä on vain oma "karmansa", "ristinsä" kannettavana. Mitään pelättävää ei ole.

Epäonnistumisen tilalla käyttäisin mielelläni sanaa MUUTOS. Jos joku on vielä niin ymmärtämätön että vahingoittaa toisia, niin hänen on koettava voimakkaita emootioita eli muutoksia mielessään.

Nyt minä jään epäonnistumaan(ehkäpä jo tällä postauksella), jos siihen jonkun mielestä on tarvetta, ja jos koen epäonnistumista itsessäni niin annan anteeksi ja hyväksyn senkin.:-) Kukaan ei ole paras ollut koskaan, eikä tule olemaan, muuta kuin ehkä itselleen. "Jos rappio on sitä rakastaa, ottaa hetkistä kii, eikä tahdo tappaa, on mukavaa olla rappiolla, olla vaan täysi nolla." <3 <3 <3

HYVÄÄ  SYKSYÄ EPÄONNISTUMISIEN KERA!!!

T: MIE, hyvä rumpali itselleni, huono rumpali Mike Portnoylle...tai siis no kuka senkin päättää???heh :-)

Syksy rinnassa kohti kuolemaa

Syssy on mukavaa aikaa. Lämpimän kesän jälkeen ilma raikastuu ja luonto ilmoittaa jälleensyntymisestä kuolemalla vanhalle. Jos ei vanha vuodenaika kuole, ei voi uusi syntyä. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja jos pystyt sen kaiken hyväksymään ja siitä jopa nauttimaan, niin saat palkaksi elämänilon ja ikuisen elämän.

Virran mukana meneminen ja siinä läsnäoleminen paljastaa Jumallisen suunnitelman. Päässä kerrotut tarinat eivät kerro mitään muuta kuin pelkkiä tarinoita, mutta esim. syksyn katseleminen on totta, nyt tässä ja nyt.

Kiitos luonto, kiitos Jumala, kiitos kaikessa ja kiitos kaikesta, ei muuta kuin syksy rinnassa kohti uutta elämää. ;-) <3 <3 <3

RAUHAA JA RAKKAUTTA!

TOIVOO: Jarkko

mielikuvien mukainen maailma

Voisiko olla mahdollista, että se maailma jossa elät, on tällä hetkellä juuri semmoinen millaisena sen ajattelet? Voisiko olla mahdollista että maailma on alunperinkin rakennettu mielessä mielikuvien avulla? Mietiskele asiaa, niin saatat yllättyä.
Maailmamme on täysin mielikuvamme mukainen. Vastuu on siis meillä itsellämme, eikä me voida syyttää tästä kaikesta ketään toista, ei saatanoita eikä Jumaloita, eikä edes ketään toista ihmistä. Se mitä todellisuus on pienen mielen tuolla puolen, on ikuinen ja täydellinen. Todellinen  rakkaus ei ole pelkillä mielikuvilla väritettyä mielikuvitusta. Muuttuva ja ailahteleva ajatus on harhaa, koska se poikkeaa toisen luomasta ajatuksesta, aina siihen asti kunnes katoaa ja muuttuu. Jokaisen henkilökohtaiset erilliset ajatukset luovat kollektiivisen kokonaisuuden, jossa elämme, näin koemme elämän. Tämän takia rakkaudessa myös koetaan niin paljon pettymyksiä ja harhaa. Mielen aiheuttama tunne on harhaa, mutta ykseys/rakkaus on totta. Se mikä näyttää jakautuvan ja muistuttaa erillisyydestä on kuitenkin samaa energiaa eikä erillisyyttä ole -ennenkuin joku keksii kyseiselle asialle nimet, ja pirstaloi kokonaisuuden hyvään ja pahaan. Olemme saaneet lahjan tehdä semmoisen maailman kuin tahdomme ja kokemuksemme on sen mukainen. Elämme kuin unessa ja toivon että alat näkemään hyvää unta painajaisten sijaan :-) Miten olisi vaikka rakkauden uni? ;-)


Voima on sinussa ja kaiken pohjalla on täydellinen rakkaus, ei muuta kuin luomaan rakkauden elämää <3

Jokainen ajattelee elämästään mitä tahtoo ja myöskin kokee elämänsä miten tahtoo. Ulkopuoliseen ei aina voi vaikuttaa, mutta mielessäsi on paikka jossa voit vaikuttaa. Asenne ja näkökulma ratkaisee kaiken..ja siksi ihminen on myös selviytyjä.

Haluan muistuttaa että kaiken mahdollisen vastoinkäymisen ja pettymyksien takana on rauha, joka kutsuu jokaista luokseen. Olemme jokainen saman arvoinen rakkauden edessä.