Tämä blogaus ei kerro kenestäkään yksittäisen ihmisen elämästä, vaan tarkastelen asioita joita olen katsellut "ulkoapäin" laajemmasta näkövinkkelistä, sekä oman egoni toimintatapaani sekä ulkoapäin tapahtuvaa toimintaa ja käytöstä. Tähän on käytetty vuosia tietoista elämää ja monenlaisia oivalluksia. Omia monttuja joista on yritetty nousta ylös. Kertaan vielä sen tosiseikan, että oikeata ja väärää tapaa olla, elää tai sanoa ei ole ja se mikä näyttää ilmenevän, sen on tarkoituskin ilmetä. Kaikki tämä saa tapahtua Rakkaudessa. Mutta mikäli haluaa kuunnella itsessään sitä hiljaista ja Rakkaudellista ääntä, se vastaa aina rauhalla ja anteeksiannolla. Kaikki muu mölinä mikä päässä kuuluu on egon ääntä. Mitä kovaäänisempi ja vaativampi ääni, sitä enemmän voit olla varma että Herra "Igorihan"(ego=oma menneisyys) se siellä mölisee. Mutta kun kerran tajuaa, että tätä kaikkea ei ole tarkoitus piilotella vaan tulla päivän valoon koska Rakkaus kestää kaiken, paluuta syyllisyyteen ei enää ole. "Kaiken se kestää" sanotaan jo Raamatussakin. Raamatussa ja lähes kaikissa henkisissä ja uskonnollisissakin suunnissa puhutaan kahdesta voimasta; saatanasta ja Jumalasta, helvetistä ja taivaasta, Maya harhasta ja Totuudesta, egosta ja Rakkaudesta. Puhutaan myös kahdesta valinnasta Rakkauden ja pelon välillä. On tämä kolmiulotteinen ajan maailma jossa kuolema odottaa jokaista, ja on sitten se ikuinen ja loppumaton elämä, jossa me jokainen olemme yhtä. Henkinen polku ei ole ollut vain rauhaa ja harmoniaa, vaan se on ollut myös masentunutta, yksinäistä, iljettävää hylätyksi tulemisen tunnetta, epäonnistumisen tunnetta siitä että ei ole pystynyt olemaan täydellinen kenellekään. Elämä on näyttänyt lyövän kaikki pahimmat pelot nenän eteen ja lähes koko elämä näyttää olevan pelkkää irtipäästämistä kaikesta siitä mitä ikinä on kuvitellut rakastavansa. Rehellisen tarkastelun kautta on herännyt painajaisesta jossa riehuu sodat, sairaudet, kivut, oravanpyörä, jatkuvat ihmisuhde ongelmat, yksinäisyys, kilpailu, vertailu, triljoonat uhat, nälänhätä, negatiivisuus ja kaikki ne piilossa piilevät alitajuiset pelot, joita ei vain voi pitää piilossa. Niskassa painaa risti joka on kyhätty kokoon menneisyydestä. Taivaalta ei ole tullut Jeesusta valkoisella ratsulla ja vienyt ikuiseen nirvanaan, eikä sadat henkisen kehittämisen kirjat tuoneet valaistumista. Yksikään ihminen ei ole pelastanut minua omalta helvetiltäni. Jos et ole herännyt kysymään kuka minä olen tässä dualistisessa maailmassa, et ole vielä herännyt. Ensin pitää tunnustaa, että tämä ajan maailma on vähän epäonnistunut.
Vasta sitten voi matka todellakin alkaa. Kun aloin kiinnostumaan mielen toiminnasta alkoi samalla matka omaan sisimpään. Aika nopeasti tajusin, että tärkeintä ei ole se mitä näyttää tapahtuvan itseni ulkopuolella, vaan se mitä ajattelen siitä. Sitten tajusin että sekään ei ole nää niin tärkeää mitä siitä ajattelen, vaan se, että olenko rauhan tilassa. Kuka tai mikä on se, joka valitsee Rauhan? Ja mistä tuo Rauha tulee? Egon tragedia on saada kaaosta, ongelmia ja hetken kestävää onnen tunnetta. Rakkauden tarkoitus on kokea selittämätöntä ja tarkoituksetonta Rauhaa. Se Rauha ikäänkuin tulee jostain muualta kuin omasta pienestä mielestäni. Se tulee ykseydestä, ajattomuudesta, omasta todellisuudestani. Se on täysin riippumatonta mistään mitä arjessa tapahtuu. Ego haluaa hetken kestävää täyttymystä arjessa eikä sekään väärin ole, mutta todellinen onnellisuus tulee pelikentän ulkopuolelta.
Egon "rakkaus" on aina ohikiitävää. Se muodostuu ajatuksista, odotuksista, tunteista, vertailusta, kehollisesta nautinnosta eikä tämäkään ole väärin. Sitä voi kutsua inhimilliseksi ihmisen elämäksi kehossa, mutta jos puhutaan todellisesta Rakkaudesta on osattava erottaa toisistaan egon kaaos ja Rakkauden tuoma rauha. Todellista henkisyyttä ei voi maallistaa, taivasta ei voi kehollistaa. Rauha on kuitenkin valintana -mielessä-. Tosin olen kokenut, että en voi kokea rauhaa, jos en ensin kohtaa omia demonejani. Ne on tuotava Rakkauden eteen, sillä siinä ne sulavat Rauhaksi. Samalla se osoittaa sen, että LUOTAN Rakkauteen niin paljon, että en enää pelkää kohdata omia uskomuksiani. Henkisyyttä siinä mielessä kuin itse olen oivaltanut, ei voi sekoittaa maalliseen elämään. Miksi? Koska ego elää omaa elämäänsä. Ego rakensi ajan maailman, loi uskomukset ja teki kehon joka sairastuu ja kuolee. Tekisikö täydellinen Rakkaus sellaista? Katso maailmaa, loisiko Rakastava Jumala sellaista? Jos vastaat kyllä, et ole vielä kokenut kuolemaa, sairauksia, raiskatuksi tulemista tai pahaa yksinäisyyttä. Olet ehkä vielä kultalusikka suussa omissa kuvitelmissa siitä, että kehon elämä on täydellistä ja kuolematonta. Jumalan täydellinen Rakkaus on paljon suurempaa ja sinulla on linkki täydelliseen Rakkauteen. Nyt muistelemme sitä. En lupaa sinulle materialistista tai kehollista nautintoa, mutta teen sen suurimman mihin kehollisetkin nautinnot yrittävät tähdätä, eli palata takaisin alkuasetuksiin eli Rakkauteen, täydelliseen viattomuuteen, omaan todelliseen mieleen jossa olemme yhtä. Maailmaan alkaa suhtautumaan ihan eri vinkkelistä kun rauhan tunne lisääntyy. Maailman alkaa näkemään "unena" jossa ihminen kuvittelee olevansa erillinen. Jotkut puhuvat pelikentästä tai näytelmästä. Jeesuskin sanoi jotenkin näin "antakaa anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät". Miten unessa kulkeville ihmisille voisi olla vihainen tai kantaa kaunaa? He eivät tiedä mitä tekevät. He vain näyttävät kivittävän ristillä, mutta todellisuutensa on viaton. He ovat unessa, omassa tiedostamattomassa mielessä, jota hallitsee pelko, kuvitelma pelosta. Kun herää, valaistuu tai oivaltaa, maailma ei näytä enää samalta, vaikka se näyttääkin ihan samalta. Kukaan ei ehkä ikinä tiedä, että olet oivaltanut jotain suurta ja mahtavaa, eikä sillä ole väliäkään. Olet oivaltamassa täällä todellisen Itsesi takia. Tee se, mihin sinut laitetaan, mutta älä tuomitse muiden polkuja, niilläkin on oma tarkoituksensa. Kun katson egon näytelmää, se näyttää hassulta ja mielenkiintoiselta. Tosin oivalluksen portilla porttien ovien avaaminen on helvetin pelottavaa. Sitä ei oikein tiedä mihin on menossa. Takaisin ei voi enää mennä ja uusi on tuntematon. Se uusi on todellisuus josta olen alunperin lähtenytkin rakentamaan ajan maailmaa. Alkulähde tai nollapiste. Mistään muusta ei tarvitse luopua kuin omista esteistä Rakkauden edessä. Rakkaus on ikuinen ja täydellinen, mutta uskomukseni ja pelkoni eivät ole. Todellisessa Rakkaudessa ei voi pelätä ikuisesti, koska se on vain ohimenevää. Ego ei tiedä mitä Rakkaus on, enkä aio sitä nyt tietää, mutta voi vain LUOTTAA että sitä me olemme jokainen. Egomieltä on ollut mielenkiintoista seurata. Ja jos on herännyt haluamaan edetä Rakkauden oivaltamisessa, tajuaa että ketään muita ei voi muuttaa, ja että kaikki mikä näytää tapahtuvan ulkopuolella on vain omaa näytelmää, omaa uskomusjärjestelmää, omaa uskomusta, omaa unta. Katselemma aina omia uskomuksiamme. Annamme anteeksi aina vain itsellemme. Omille ajatuksillemme. Ensin pitää katsoa peiliin jotta voi parantua omista uskomuksista. Se että rupeaa henkiseksi ihmiseksi aika monesti tarkoittaa vain sitä, että siitä saadaan lisää kivaa eikä olla valmiita kohtaamaan omaa uskomusjärjestelmää eikä varsinkaan purkamaan sitä. Rakkaus on aina sama, mutta uskomukset siitä muuttuvat, tämä osoittaa uskomukset rakkaudesta harhaksi. Ihmisuhteet on hyviä pelipaikkoja kohdata omat pelot ja epävarmuudet. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan kestää, kunhan oivaltaa että ne pelot eivät ole totta. Anteeksiantoa voi olla sekin, että en enää tarvitse tätä draamaa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mikä minulle on hyväksi, joten voin taas vain luottaa ja tarvittaessa päästää irti. Ei ole syntiä päästää irti siitä mikä ei enää ole "minua varten". Henkisyyttä voi käyttää ihmissuhteissa aseena toista vastaan ja suojautumisena todellisuudelta. Esim. siten, että yrittää opettaa toista paremmaksi ihmiseksi: "sinä olet sellainen ja sellainen", "sinun pitää oivaltaa se ja se", "Nii säki teet niin", "et sinä nii täydellinen ole", "katso peiliin", "sinä ärsytät minua", "et ole sen arvoinen", "kun olin hyvä sinulle, niin nyt sinun on oltava minulle", "sinä olet väärässä, minä oikeassa". On niin helppo nähdä toisen väärä toiminta ja unohtaa sen, että kumman valitsen, Rakkauden vai pelon? Toinen ihminen nähdään egon pelastajana ja täydentäjänä omalle menneisyydelle jossa on aukko jota kukaan ihminen ei voi täyttää. Menneisyyden aukko, jota ei tässä hetkessä ole olemassakaan. Yritetään täydentää omia kuvitelmia ja kun väistämättä se on mahdottomuus, tulee lisää kuviteltuja ongelmia. Tulee pettymys omia odotuksia kohtaan. Ihminen voi pettyä vain omiin odotuksiinsa. Kun tämän oikeasti tajuaa, siinä vapauttaa kaiken Rakkauteen. Todellista anteeksiantoa-itselle.
Tätä on hyvä käyttää aina kun toinen ärsyttää; kysy kuka on taas paikalla? No minä. Aina kun jotain näyttää tapahtuvan OLEN PAIKALLA. Kuka sitä katselee? Kuka on paikalla? Kuka on katsomassa tätä "unta"? No minähän se! Missä se ongelma sitten näyttää olevan? Homma ei edisty jos aina näkee ongelmat itsensä ulkopuolella, näin uni vain jatkuu. Ego haluaa päästä helpolla ja ulkoistaa oma ongelma ulospäin eli projisoi lisää unta. Todellinen henkisyys ottaa vastuun vain itsestään. Ei helppo homma. Ehkä siinä työssä on pakko luottaa johonkin korkeampaan voimaan, sillä EGO itse ei anna mitään anteeksi. Tarvitaan kvantti anteeksiantoa. Jos annat anteeksi sen, että toinen teki väärin, vahvistat vain erillisyyttä ja sitä että toinen teki väärin. Samalla unohdat että KUKA OLI PAIKALLA kun vääryys näytti tapahtuvan? Rakkaus ei tietenkään näe vääryyttä, vaan kokee rauhaa ja viattomuutta oman Rauhansa kautta. Henkisyydestä tosiaankin voi saada uuden pelikentän ja näin maailma ja taivas taas sekoitetaan toisiinsa. Pelikentän jossa on omat säännöt: Henkisen ihmisen pitää kuunnella vain kivoja ja ihania asioita. Henkisen ihmisen pitää pukeutua kuin henkinen ihminen pukeutuu. Henkisen ihmisen pitää sulkea telkkari ja sosiaalinen media jotta negatiivisuus ei häiritse mielenrauhaa. Henkinen ihminen hengailee vain henkisten ihmisten kanssa (kunnes tajuaa että samat ongelmat sielläkin, ehkäpä vielä näkyvämmät). Henkinen ihminen karttelee negatiivisia ihmisiä ja näin erillistää itsensä muista. Henkinen ihminen näkee itsensä viattomana, mutta toiset ovat syntisiä ja tekevät väärin. Henkinen ihminen ei saa polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia tai jotain muuta syntistä. Henkinen ihminen karttelee raskasta ja agressiivista musiikkia, koska meditaatio musiikki on henkisempää. Henkinen ihminen ei voi syödä lihaa, sillä se on murha. Henkisen ihmisen täytyy mennä vuorille kohtaakseen Jumalansa. Henkisen ihmisen täytyy elää elämää minimalistisesti sillä materia on pahasta. Henkisen ihmisen on näytettävä vain hyvät puolet kelpaakseen. Henkinen ihminen ei saa tuntea negatiivisia tunteita. Henkinen ihminen toimii vain auttaakseen muita. Henkinen ihminen on vain Rakkautta täynnä ja onnistuu kaikessa maallisessa. Henkinen ihminen on varakas. Henkinen ihminen ei saa olla heikko ja herkkä. Henkinen ihminen kokee yliluonnollisia asioita. Henkisellä ihminen on suureksi hyödyksi ja hänen on hieman uhrattava itseään maailmalle. Henkinen ihminen tahtoo muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Henkisten ihmisten keskinäinen kemia on aina vain harmoninen ja onnellinen. Henkisen ihmisen täytyy valaistua jotta olisi Rakkauden ja Jumalan arvoinen. Henkinen ihminen ei saa tuntea visuaalista ja seksuaalista vetovoimaa. Henkinen ihminen ei saa tuntea väsymystä eikä epävarmuutta. Henkinen ihminen palvelee toisia (erillisiä ihmisiä). Kaikki tuo ja paljon muuta. Se kaikki kuuluu ajan maailmaan (uni, näytelmä) ja se saa tapahtua tai olla tapahtumatta. Pääasia, että osaa erottaa että ikuinen Rauha ja Rakkaus on jokaisen "syntymä oikeus" ja se tulee jostain muualta kuin ajan maailmasta. Henkisesti oivaltanut ihminen voi toimia pankinjohtajana tai raksalla. Se voi olla sinkku tai parisuhteessa. Se voi syödä ilman syyllisyyttä ja pelkoa lihaa ja vieläpä Rakastaa ja siunata sitä. Ei ole väliä mitkä on ihmisen MIELTYMYKSET, hän voi olla silti vaikka valaistunut. Kun pelko ja syyllisyys vähenee, on enemissä määrin riippumaton muodon maailmasta, asiat voivat olla "ihan sama" tai "ei ihan sama" mutta se kaikki on "ihan sama" totuuden kannalta. Hänellä voi olla suora yhteys Jumalaan eikä Jumala tuomitse ajan maailmassa taaplaavaa ihmistä. Vain ihminen voi tuomita itsensä. Kehossa olemisessa on rajansa, eikä ego ikinä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. On nöyryyttä muistaa armon voima. Kaiken voi antaa anteeksi, koska MINUSSA ANNETAAN ANTEEKSI. Voit siis olla mikä tahansa kuvitteletkin olevasi ja olet silti täysin rakastettu. Rakkaus vapauttaa, Rakkaus ei tuomitse eikä se halua olla oikeassa. Ehkä nyt halusin olla oikeassa, mutta niin ei tarvitse olla. Ehkä nyt halusin olla oikeassa mutta sehän onkin "ihan sama", sillä olenhan Rakkauden arvoinen ollut aina ja ikuisesti, sinäkin olet. Me olemme. T:Jake
Paljon olen lueskellut kirjoituksia, kirjoja ja blogeja siitä miten Rakkauden ansaitakseen pitää tehdä sitä sun tätä. Paljon olen tavannut ihmisiä jotka ulospäin näyttävät tajunneen Rakkauden merkityksen, mutta sisällä huutaa joku tyhjyyden osa jota tarvitsisi täyttää tai ainakin mennä sitä kohti. Itse huomaan sen kohdan itsessäni joka haluaa tulla hyväksytyksi ja kuulluksi. Kuinka helposti länsimaisen tavoittelu ja täyttymys kulttuurin voi siirtää henkisyyteen ja muuttaa se henkiseksi materialismiksi. Ikinä ei ole hyvä. Ehkä pienen oivallushetken on hyvä, kunnes taas ego huutaa: "enemmän!", "on oltava jotain muuta!". Läsnäoloakin pitää olla enemmän, vaikka koko elämä on silkkaa 100 % läsnäoloa, tapahtui sitten mitä tahansa. Sama Rakkauden kanssa, ego huutaa Rakkautta, mutta siltä jää huomaamatta että kaikki on silkkaa 100 % Rakkautta, tapahtui mitä tapahtui. Ego haluaa kehittyä, mutta Rakkaus vain ON. Olen ollut koko elämäni tavallani ja toisella totuuden ja ihmissuhteiden etsijä, joten tiedän mistä puhun. Jokainen sudenkuoppa on tullut koluttua käytännössä omassa mielessä ja kaikki tämä on aina tapahtunut 100 % Rakkaudessa, sanoi ego mitä tahansa. Sitä mitä Rakkaus on, en pysty kuvaamaan, koska se on joka kaikki tai ei mitään. Ego ei kykene kuin tarinoimaan siitä, kuten nyt teen. Ego haluaa erillistään sen mikä on täydellistä, mutta siitä syntyy vain vertailua ja rakkaudettomuutta. Ego pystyy kuvailemaan Rakkaudenkin vain menneisyytensä pohjalta. Tämäkin jää kovin rajalliseksi viitteeksi. Kuvittelen oivaltaneeni, että Rakkautta ei voi pirstaloida pieniin osiin ja sitten vertailla niitä osia keskenään, eikä Rakkaus ole yhden omaisuutta, mutta toinen jää siitä jotenkin vaille. Se olisi epäreilua ja ristiriitaista. Se uskomus kuuluu sodan ja kuoleman maailmaan. Rakkaus kuitenkin sallii tämänkin tapahtuvaksi, koska niin suuri Rakkaus on. Se nousee dualismin yläpuolelle kertoakseen, että et ole pelkkä kehosi. Voi olla että rakkaus ei tiedä tästä "unesta" yhtään mitään ja siinä onkin se vapaus ja täydellisyys. Rakkaus on jokaisen todellisuus, oli ennen kehon syntymää, on kehon aikana ja sitten kun keho näyttää kadonneen ikuisuuteen. Rakkaus vain ON. Jos romanttinen ihmisuhde alkaa, Rakkaus ei ilmesty vasta sitten, eikä se katoa toisen ihmisen mukana. Mistä moinen uskomus onkaan peräisin? Elokuvista ja kirjoista? Uskon että ihmissuhteiden vaikeus johtuu tästä uskomuksesta, että sen pitäisi olla tietynlaista jotta se onnistuisi. Maailman romanttisin ja kaunein aito Rakkaus ei katoa ikinä, ei minkään asian tai kokemuksen mukana. Rakkaus ei ole ajan rakentama tomumaja, vaan ikuinen ja täydellinen, jota me jokainen olemme. Ensin on hyvä löytää Rakkaus itseä kohtaan ja katsoa vasta sitten pysyykö tasapaino muiden kanssa. Jos ei pysy, Rakkaus ei kadonnut silläkään välillä, joten nou hätä. Olet aina Rakkauden arvoinen. Kuinka paljon käytämme mielen energiaa siihen, että etsimme ajan maailmasta Rakkautta ja täyttymystä? Huiman määrän. Meditoimme, luemme, etsimme parisuhdetta, seksiä, läsnäoloa, tavaroita, taloja, autoja, guruja, muruja, humalaa, sosiaalisuutta, yksinäisyyttä, hiljaisuutta, ravintoa, koulutusta, muotivaatteita, festareita, esikuvia, henkisiä polkuja. Haemme extreme kokemuksia, haaveilemme, luomme päämääriä, tulemme uskoon, liitymme ryhmiin ja jengeihin. Luomme uusia identiteettejä ja muokkaamme kehoja. Haluamme olla hyvä työmiehiä ja saada hyvää palautetta. Luemme kirjoja ja kaikenlaisia itsensä kehittämisen opuksia. Haluamme tietää ja pitää kontrollissa asioita. Olemme luoneet mielikuvan Rakkaudesta, jota kohti sitten juoksemme pää kolmantena jalkana. Urheilemme ja murheilemme. Haluamme olla kuuluisia ja suosittuja. Etsimme ja näännymme. Yksikään erillinen valinta tai asia ei kuitenkaan kumoa toista asiaa suhteessa Rakkauteen. Kaikki tapahtuu Rakkaudessa joka hetki. Sinun ei tarvitse näännyttää itseäsi, ellet niin halua. Nyt eletään sosiaalisen median aikakautta, joten tyhjyyden tunteen voimistuminen on erittäin helppoa. Jatkuvasti listoja, siitä miten olet hyvä mies tai nainen ja miten saavutat henkisen kliimaksin. Samalla ne kertovat miten viturallaan kaikki on. Se kumpuaa tyytymättömyydestä ja siitä että jokin on mennyt pahasti pieleen. Se kertoo siitä miten huono nainen tai mies olen. Ennen kuin teet tunnelukko testin tai kuuntelet läheisesi tulkinnan sinusta, muista kuka todellisuudessa olet joka hetki. Olet 100 % Rakkaus. Kelpaat sellaisena kuin olet, et välttämättä erilliselle mielelle (menneisyyden tarina joka kertoo vain itsestään) joka vertailee, mutta Rakkaudelle kelpaat aina ja ikuisesti. Se on maailman kaunein Rakkaustarina. Koko menneisyytesi reppu lasketaan maahan tämän suuren ja maailman romanttisemman Rakkauden edessä. Todellisen Rakkauden edessä KAIKKI ON ANNETTU ANTEEKSI ja vapautettu! Tämän Rakkauden edessä jokainen kivi on käännetty eikä mitään salattavaa enää ole. Sen Rakkauden edessä olet täysin alaston ja täysin hyväksytty ilman ensimmäistäkään epäilystä tai kuvitelmaa. Kuinka helposti sekoitamme Rakkauden tekoon, mutta samalla unohdamme, että toisen hyvä teko voi olla jollekin huono teko (kokonaisuuden kannalta kaikki hyviä tekoja), ja toisen huono teko voi palvella jonkun elämää käänteen tekevästi. En siis voi koskaan enkä missään tilanteessa tietää pienen mieleni kautta mikä teko on kenellekin hyväksi ja mikä huonoksi. Jos katsoo jokaista ikävääkin tapahtumaa omalla aikajanallaan, voin sanoa että sen kuuluikin tapahtua jotta heräisin unestani. Tämän ajatuksen hyöty on viattomuus ja syyttömyys. Anteeksiantoa. Jos katsoo laajasta näkökulmasta asioita huomaan, että jos kumarran jollekin niin pyllistän jollekin toiselle. Tätä on todellinen nöyryys.
Kyse ei ole siitä, että ei saisi elää ja olla täällä ajan maailmassa, haluan vain sanoa sen, että Rakkaus on kaiken takana ikuisena ja täydellisenä ja siinä on meidän yhteinen Rakkautemme ja totuutemme. Tästä sanomasta ei ole kenellekään yhtään mitään haittaa. Jos olet ylipainoinen eikä vastakkainen sukupuoli näe sinua tai jos olet köyhä rahallisesti tai sairas, Rakkaus ei tietenkään ole unohtanut sinua. Olet ehkä itse unohtanut Rakkauden ja ehkä siksi saatat kokea sairauden, yksinäisyyden ja köyhyyden huonona asiana. Olet samaistunut sairauden ja puutteen identiteettiin. Luulet että olet se. Kaikki mikä tulee ja menee, on kaukana todellisuudesta. Tietysti meillä jokaisella on omat mieltymyksemme, halumme ja kuvitelmamme. Teemme asioita ja toteutamme itseämme kukin tavallaan ja se on myös 100 % oikein! Väärää tapaa ei ole. Ainut edukas ajatus on muistaa, että Rakkaus sallii kaiken tapahtuvaksi ja ainut todellinen ja kaunein suhde on suhde Rakkauden kanssa joka on aina kanssamme, tapahtui mitä tahansa. Rakkauden tietää siitä, että se ei koskaan ARVOSTELE tai TUOMITSE, ei itseä eikä toisia. Rakkaus on kaiken tuollaisen vertailun "yläpuolella" (tai alapuolella tai sivulla, ihan miten vain ;-) Tämä oivallus tekee meidät vapaiksi. Jos ajattelet, että että jokin ihminen tulee ja tekee sinut onnelliseksi, se onni ei ole rakennettu vakaalle pohjalle, vaan se on egon stragedia. Pienen mielesi kuvitelma siitä, mitä tarvitsen jotta olisin onnellinen. Onko kukaan koskaan täyttänyt sinut lopullisesti? Jos on niin tahtoisin tavata tämän ihmisen. Huono asia ei tietenkään ole se, että haluaa itselleen kokemuksena hyviä kokemuksia. Ne ovat muistoja Jumalasta (voit käyttää toistakin sanaa), todellisesta Rakkaudesta. Ohikiitäviä hetkiä muistaa kuka todellisuudessa on.
Muista että maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina on tarina todellisen Itsesi kanssa. Se Itse on jokaisen omaisuutta ja voi vain luoda Itseään lisää ikuisesti. Se Rakkaustarina ei lopu koskaan. Tämä ajan maailma loppuu ja jokainen erillisen ihmissuhteen tarkoitus on vain opettaa sitä, että olet loppumaton Rakkaus. Kuvitelmat ja odotukset katoavat, mutta Ikuinen Rakkaus ei lopu koskaan. Sinä olet maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina Itse. Miten tämän maailman kauneimman Rakkauden voi sitten muistaa?
Huomaamalla ja päästämällä irti kaiken sen, mitä olen "rakentanut" sen eteen. Uskomuksia, kuvitelmia ja tarinoita. Heti kun synnyin tänne, se kollektiivinen uskomusjärjestelmä alkoi kertomaan yksilöiden taholta mitä olen ja mitä minun kuuluisi tehdä, jotta olisin hyväksytty ja rakastettu. Vanhemmat, hoitopaikka, leikkikoulu, kaverit, koululaitos, yhteiskunta, poliitikot, televisio, mainokset, elokuvat, biisit, esikuvat, parisuhteet, uskonnot, kokemukset jne. Jokainen tapaamani ihminen on valmis kertomaan oman tulkintansa siitä kuka tai mikä minä olen. Missä teen tai sanon väärin tai oikein. Nykyään sosiaalinen media tekee sitä työtä myös. Kuinka monessa intiimissä ihmisuhteessa olen kuullut olevani sitä ja tätä. Jos kuuntelen omaa sisäistä ääntäni, se leimataan helposti ehdottomuudeksi. Pitäisi unohtaa oman itsen polku ja nukahtaa toisen tarinaan. Jos teen omasta mielestäni Rakkauden osoituksen olemalla rehellinen, sitä ei aina haluta nähdä ja se on ok. Jatkuvasti törmään omiin mielikuviini, joita murskataan tuhannen kilon Rakkauden kuulapallolla. Rakkauden voi muistaa siten, että oivaltaa, että en ole tämä enkä tuo. Rakkaus on tämän kaiken takana viattomana ja täydellisenä, eikä se ole mikään yksittäinen teko eikä se tule "sielunkumppanin" mukana. Jos se tulisi, tällä olis voima myös viedä se. Todellista Rakkautta ei voi viedä kukaan tai mikään. Jokainen uskomus revitään juuriltaan (menneisyyden painolastia kevennetään), ei rajusti mutta lempeästi, vaikkakin se saattaa joskus tuntua rajulta mikäli ei ole halukas päästämään irti. Jokainen elämänkokemus on siunaus tällä polulla. Elämällä on uusi tarkoitus. Muistaa kuka minä todellisuudessa olen. Minä olen maailman kaunein ja romanttisin Rakkaustarina Itse, sinäkin olet. Me olemme. Hyvää juhannusta ajassa ja ikuista tätä hetkeä ikuisuudessa. T:Jake
Meillä NÄYTTÄÄ olevan erilaisia ajatuksia ja uskomuksia. Meillä NÄYTTÄÄ olevan erilaisia luonteenpiirteitä ja erilainen menneisyys. Me NÄYTÄMME olevan erilaisia ja erinäköisiä, mutta TOTUUS on kaikille sama. Tätä ego ei ikinä kerro, vaan ego haluaa nähdä pirstaleisen, yksinäisen ja erillisen maailman jossa vallitsee tuomitseminen, vertailu sekä hyökkääminen. Ego haluaa että nukahdat tähän uneen.
Tämä ajan maailma perustuu erilaisuuteen ja jakautumiseen. Erillisyys ja jakautuminen aiheuttaa hyökkäämistä toista uhkaavaa erilaisuutta kohtaan. Ei ole väliä sillä, että onko kyse yksilöstä vai jengistä, puolueista vai joukkueista. Ei ole väliä onko kyse eri maista tai jopa eri planeetoista. Ei ole väliä onko kyse eri uskonnoista tai poliittisista näkökannoista. Jopa rakastavaisten välille tulee puolustus ja hyökkääminen. Syyllisiä on haettava ulkopuoleltaan aina ja jatkuvasti. Egolle eli menneisyyteen perustuvalle ajattelu rakennelmalle ei ole väliä että otetaanko fyysiset aseet käyttöön vai tapahtuuko hyökkäämis/puolustus omassa mielessä salassa muilta erillisiltä mieliltä.Tätä on hyvä miettiä rehellisesti hetki ennenkö jatketaan....
Täällä ajan maailmassa kaikki näyttää jakautuvan. Lähes jokainen kokee täällä ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyttä, syyllisyyttä ja uhrina olemista. Jopa kello tikittää pirstaleisesti eri ajassa ympäri maapalloa; vuodet, päivät, tunnit, minuutit ja sekunnit. Aika koetaan eri tavoin ja erilaisia ajatuksia vertaillaan ja mitataan. Maapallon jos näkisi avaruudesta niin että sieltä katsoessa näkisi jokaisen ristiriidan ja sodan, muuta ei näkyisikään. Niin sotaisa pallo tämä on. Jokaisen erillisen mielen pään sisällä on jatkuva sota.
Herätys!
Asian hyvä puoli on se, että omassa mielessä voi tehdä valinnan pelon tai Rakkauden välillä. Maailmaa ei tarvitse lähteä muuttamaan mieleisekseen, sitä on täällä tehty jo vuosisatoja ja tässä on tulos. Ihmisten tarve olla oikeassa aiheuttaa vain uusia sotia ja uusia erilaisia uskomuksia. Jokaista ulkoista asiaa kohtaan voi valita uuden ajatuksen tai sitten on samaistumatta jokaiseen ajatukseen. Omia uskomuksia tarkastelemalla ja kyseenalaistamalla voi matka mielenrauhaan alkaa. Omasta mielestä lähtee todellinen muutos joka saattaa heijastua maailmaankin. Nyt kun en enää tullut projisoimaan maailmaa, erillisiä kehoja ja tarinoita, tulinkin muistamaan kuka todellisuudessa olen. Tulin muistamaan sen, kuinka viaton ja täydellinen olen. Enää en katso "veljeäni" kilpailijana, uhkana tai ihmisenä joka pelastaisi minut kauhealta menneisyydeltäni, vaan löydän täydellisyyden itsestäni. Oman viattomuuteni, sinun avullasi. Nyt voin nähdä ympäristöni viattomana "unena" josta herätään todellisuuteen, Rakkauteen. Nyt näkee maailman asiana jolle annetaan anteeksi ja se vapautetaan omassa mielessä. Erilaisuus muuttuukin rikkaudeksi ja erilaiset muodot näytelmän lavasteiksi. Toinen näennäisesti "erillinen sielu" osottautuukin yhdeksi samaksi mieleksi jota me jokainen olemme. Erilliset kehittyvät sielut osottautuukin vain tarinaksi joka pohjautuu vain erillisyyteen ja menneisyyteen. Erilaiset polut ja kokemukset osottautuukin poluiksi jotka vievät jokaisen samaan paikkaan. Takaisin alkulähteeseemme joka on NYT. Henkinen kehitys osottautuukin vain dualistisen maailman egon kehittymiseksi. Oman tarinan kehittyminen josta täydellisyys ei tiedä yhtään mitään. Rakkaus ei kehity, koska se ei ole alunperinkään epätäydellinen. Jos Rakkaus ei ole epätäydellinen, miksi minunkaan tarvitsisi sitä olla. Pohjimmiltaan olemme yhtä. Enää meidän ei tarvitse kilpailla ja sotia keskenämme. Elämänpolku on Rakkauden muistamista. Epätäydellisyyden ja katoavaisuuden läpi katsomista. Erillisyyden maailma on auttamassa minut takaisin kotiin, josta en ole koskaan lähtenytkään. Kuvittelin vain koko jutun.
Kuten saatoit huomata itsessäsi, kirjoituksen otsikko ehkä herätti sinussa jonkinlaisia mielikuvia, kenties se herätti jopa jonkinasteista tuomitsemista? Nyt voinkin vaihtaa otsikon "Rakkaus on mielikuvien murskaamista". Rakkaus on kaikenkattavaa ja ikuista, siksi kaikki se kuvitelma mitä se on ja voisi olla, on vain oman mielen tuotetta. Kaikki kuvitelma siitä mitä Rakkaus on, on kuin sideharso totuuden edessä. Ego ei voi koskaan tietää mitä Rakkaus on, mutta se voi kuvitella mitä se on. Tästä johtuu se, että maallinen ja pinnallinen rakkaus haalistuu ja katoaa. Egon tekemä rakkaus kumpuaa pohjimmiltaan jopa pelosta. Ego rakastaa vain menneisyyden pohjalta ja opittujen kaavojen kautta. Egon rakkaus on pelkkää usvaa ja kuvitelmaa. Jokaisella on varmasti kokemusta siitä, miten alkuhuuman jälkeen alkaa totuus paljastumaan, rakastelun jälkeen on tullut tyhjä olo tai uuden auton tai talon viehätys katoaakin arjen harmauteen tai pääkipuun. Paraskin nousuhumala muuttuu krapulaksi. Intohimoinen tunteikas romanssi hajoaa draamaan. Meditaatio loppuu siihen kun nousee ylös ja hammasta alkaa särkemään. Hienoimmankin henkisen kirjan lukeminen loppuu viimeiseen sivuun, jonka jälkeen tavallinen arki alkaa. Jumala ei tiedä mitään siitä minkälainen sekasotku täällä maailmassa on, eikä Jumala luonut mitään tänne dualistiseen maailmankaikkeuteen. Kaikki mitä koskaan olet yrittänyt saavuttaa täällä ajassa, koituu lopulta turhaksi etsimiseksi. Vain ego etsii. Vain ego ratkoo. Vain ego analysoi. Vain ego pelkää. Vain ego odottaa. Vain ego katsoo menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Ego keksi kaavat ja mysteerit. On erittäin tärkeää osata erottaa Rakkaus ja pelko toisistaan. Eikä se tapahdu pelkkiä kirjoja lukemalla vaan elämällä. On eduksi nähdä että pelon maailma ei ole totta. Kuitenkin homma ei ole niin huonosti kun voisi kuvitella, sillä Rakkaus ON AINA, tässä ja nyt. Se ei etsi eikä arvostele. Rakkaudessa ei kehitytä, koska se on jo täydellinen itsessään. Rakkaus on. Rakkaus on rauha itse. Tämä kuulostaa niin yksinkertaiselta ja helpolta, että egoa oikein hirvittää. Se sanoo välittömästi: "Minun täytyy kehittyä ja etsiä rakkaus". Näin peli jatkuu. Miten sitten elää jos mieli paukuttaa arvostelua ilmoille, tuntee huonommuutta kehityksen toivossa? Miten elää jos pelin on jatkuttava? Miten elää jos mikään ei enää tunnu miltään? Miten elää jos näkee tunteiden läpi totuuteen? Miten elää jos mikään peli ei enää ikinä näytä todelta? Miten elää jos näkee egon sideharson eli kuvitellun rakkauden todellisen Rakkauden edessä? Miten elää jos ei koe jatkuvaa rauhaa? Ei ainakaan esittämällä henkistä tai valaistunutta ihmistä. Sekin on vain ajatus, kuvitelma ITSESTÄ. Jonkinlaisen oivalluksen tehtyäni olen alkanut elämään ihan tavallista elämää. Jos jokin pimeys tai vastoinkäyminen näyttää tapahtuvan, tiedän olevani täysin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Silloin muistan Rakkauden. Mitä enemmän kohtaan omaa heikkoutta itsessäni, sitä enemmän muistan, että mitä siinä Rakkauden edessä vielä on. Olen tarkkailijan roolissa, tarkkailijan joka valitsee. Ihme ja kumma, mutta elämä muuttuu aika rauhalliseksi ja jopa onnelliseksi kun syyllisyys ja pelko vähenee, eikä tarvitse olla mitään muuta kuin mitä on. Tulevaisuuteen juokseminen loppuu eikä menneisyyden traumoissa tarvitse kylpeä. Kun uskaltaa vastaanottaa sen mikä ilmenee, uskaltaa olla heikko ja jopa nauraa itselleen. Oman kokemukseni mukaan minun ei tarvitse olla parempi ihminen eikä tehdä parempia valintoja eikä minun tarvitse osata edes antaa anteeksi jos en kykene. Armo tälle hetkelle, oman viattomuuden muistaminen on kaiken aa ja oo. Antaa Rakkauden antaa minussa anteeksi kaiken sen, minkä kuvittelin maailmassa tapahtuneen. Olen ymmärtänyt sen, että en voi kontrolloida sitä mitä kaikkea pelkoa ja syyllisyyttä olen alitajuntaani ahtanut. Siksi vaditaan nöyryyttä ja aikaakin sen anteeksiantamiseen. Siksi olen täällä ja siksi sinä olet peilini. Olen täällä siksi, että muistaisin Rakkauden! Tämän oivalluksen jälkeen ihmisuhteekin saavat ihan uuden näkökulman. Rakkaus ei ole pelkissä tunteissa ja kuvitelmissa vellomista, vaan tämän hetken hyväksymistä sellaisena kuin se ilmenee. Ikuinen tämä hetki on aina täysin viaton. Oma tulkintani siitä ei tunnu sitä olevan, mutta antaa tulkintanikin tapahtua, sillä Rakkaus ei jätä mitään ulkopuolelleen. Tähän loppuu kaikki pelaamiseen samaistuminen, vaikka se se pelaaminenkin saa ilmetä. Enää ei tarvitse kartella vastoinkäymisiä eikä pakoilla omaa pimeää puoltaan. Kun kykenee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, pystyy hyväksymään toisenkin. On aivan sama onko henkinen ihminen tai ei koska nyt muistaa sen, että jokainen on henkinen ihminen ja jokainen on yhtä ja samaa Rakkautta. T:Jake
Taivas varjele mitä sieltä tulee! Nyt huudetaan! Ihanaa Leijonat ihanaa!!! Nyt TORILLE! Mörkö ja leijonat tuli, näki ja voitti! Tämä oli ehkä paras suoritus mitä urheilussa olen ikinä nähnyt!
Huh olipa hienot kisat, josta ei draamaa ja uskomattomia käänteitä puuttunut. Paljon oli synkronismia, millin tarkkoja tolppalaukauksia, tuuria ja taitoa. Paljon oli uskoa, toivoa ja Rakkautta. Paljon oli rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta! ONNEA MEILLE! Jääkiekko taitaa olla ainut urheilun muoto jota seurailen välillä vähemmän ja välillä enemmän. Tykkään itsekin pelatä säbää, joka on itselleni saman tyylinen asia. Tykkään pelata myös pleikkalätkää sekä pöytälätkää. Jonkin verran seuraan SM-liigaa ja varsinkin MM-lätkää!
Tähänkin kuten ihan mihin vaan asiaan, voi saada henkisemmän näkökulman. Jääkiekkoakin voi käyttää omaan peilaukseen sekä muuten vain henkisen kasvun tukena. Niin pelaajana kuin seuraajanakin.
Jääkiekko kiehtoo minua siksi, koska se on aika pitkälti psykologista tiimityöskentelyä josta erottuu yksittäiset rohkeat ratkaisijat. Ensin pitää olla oma pää kasassa, keskittyä omaan suoritukseen zen: mäisen suurella tarkkuudella, sitten pitää ottaa muut huomioon ja pitää osata tuntea ykseyttä oman joukkueen kanssa. On osattava ottaa joukkue ja peli huomioon kokonaisuutena. Jos aikoo olla maailman paras joukkue, on osattava nollata menneisyys ja keskityttävä täysin siihen vallitsevaan hetkeen. Ei auta kuunnella median ja kansalaisten spekulaatioita siitä miten kuuluisi pelata tai miten "paperilla" on mahdotonta voittaa. On luotettava omaan intuitioonsa. On vain uskottava, luotettava ja pelattava hetki kerrallaan. Iskeekö pelko? "Taasko se tapahtuu?", "Aina meille käy näin...", "Ei tästä mitää kuitenkaan tule..." Monenlaisia ajatuksia saattaa vilistää mielessä, mutta kun on toiminnan aika, on toiminnan aika. Itse haluan aina uskoa Suomen voittoon, se on tietysti lähtökohta aina, oli NHL miehiä tai ei. Aika monelle sai kertoa kyllä uskon Suomen voittoon. Kuitenkin tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Sitä kautta se päämääräkin saavutetaan. Kun on tarpeeksi uskoa, tuntuu että hyvä tuurikin on puolella. Valmiiksi hävittynä ei voi muuta saadakaan. Yhteinen päämäärä, yhteinen flow..ihan niinkuin hyvässä ihmisuhteessa, bändissä tai hyvässä työpaikassa. Ei auta sooloilla ja pirstaloida itsensä yksinäiseksi. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella kun voi yhtyä laajempaan. Jos katsotaan urheilua vähän kauempaa, niin sehän peilaa hienosti dualismin kukkasta. Toisen voitto on toisen häviö. Se on totta, mutta sitten kun tarkastelee lisää asiaa voi huomata miten siinä joukkueena ja kansana halutaan kokea ykseystietoisuus. "ME VOITETTIIN!", "Nyt olemme yhtä!". Jos Suomi olisi hävinnyt, Suomi olisi hävinnyt, mutta kun Suomi voitti, ME voitettiin!. Ihmiset haluavat kokea olla yhtä, haluavat kokea rakkauden, onnistumisen, ilon...kultajuhlat ovat kuin peili Jumalan Rakkaudesta. Tahto olla täydellinen. Tahto olla hyvä. Tahto olla yhtä. Kuvastaa paluuta alkulähteeseemme. Poika on tullut kotiin.
Penkkiurheilijan näkökulmasta voi paljon oppia itsestä kisoja seuraten. Mitä sieltä nousee? Onko kisat hävitty jo ennen kuin ne alkoivatkaan? Kenen puolelle asetutaan? Uskaltaako katsoa huippujännitävän pelin loppuun asti? Paljonko epämielyttäviä tunteita nousee? Miten hyvin osaan työstää tappion? Syytänkö tappiosta muita vain ottaako mielessä vastuun? Kuinka paljon nousee tuomitsemista omassa mielessä? Luottaako pelaaja kalustoon paperilla vai haluaako nähdä sen käytännössä? Haluaako nähdä kisojen kokonaisuuden vai katsooko vain finaalipelin voitto mielessä? Jos poika tulee kotiin, kenelle se tulee? Minulle? Tuleeko se pelaajille vai koko kansalle? Ja mitä se merkitsee? Miten samaistunut olen tunteisiini? Mitä kaikkea tästä voikaan oppia? Huomaanko miten kaikki tämäkin peli tapahtuu vain mielessäni, joka heijastuu ulkopuolelleni. On hauska huomata, että vaikka pelit pelataan jossain kaukana, jokainen katsoja ja leijona fani pelaa pelin omassa mielessään. Se kaikki tapahtuu omassa mielessä. Pelaajat tekevät "valkokankaalla" työn loppuun ja sitten kansa lähtee toreille. Kaikki tapahtuu mielessä. Jokainen on ikäänkuin oman elämänsä voittaja (tai häviäjä). Totuus on kuitenkin se, että kyse on vain pelistä joka symbolisoi elämän peliä. Koko elämä on yhtä peliä jossa on säännöt joita vuoronperään rikotaan voiton halu silmissä. Totuus on myös se, että tämän päivän voitto voi olla huomisen häviö. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Tämä on dualismin peliä, johon kuuluu häviö sekä voitto. Muuten peli ei voi jatkua. Peli tarvitsee säännöt, jotta se voidaan pelata loppuun asti. Kun peli on saatu maaliin asti, alkaa uusi peli. Mutta se on ihanaa peliä. Siitä saa nauttia. Jos ei itse seuraa lätkää, voi ainakin olla iloinen muiden puolesta. On mahtavaa katsoa kun ihmisillä on kivaa. On upeaa kokea tämä elämän peli. On hauskaa kun ihmisille on leipää ja sirkushuveja. Pieniä suuria iloja! Nyt nautitaan tästä yhteisestä voitosta! Nyt huudetaan! Ihanaa leijonat ihanaa!
Mua ei kiinnosta miten hyvin olet kouluttautunut, miten akateeminen olet.
Mua ei kiinnosta miten paljon tietoa ja henkistä tai fyysistä materiaa omistat. Mua ei kiinnosta se, että kuinka paljon rahaa sinulla on. Mua ei kiinnosta oletko työtön vai työelämässä. Mua ei kiinnosta ikuisen nuoruuden salat. Mua ei kiinnosta ikäsi. Mua ei kiinnosta kuinka monta henkistä kurssia olet käynyt. Mua ei kiinnosta kuinka notkea olet joogan ansiosta. Mua ei kiinnosta kuinka paljon sinulla on henkisiä kokemuksia. Mua ei kiinnosta miten positiivinen olet. Mua ei kiinnosta miten täydellinen paratiisi maailma on.
Mua ei kiinnosta kuinka kauhea paikka maailma on. Mua ei kiinnosta se, että mikälainen henkinen ihminen on, jotta kelpaisi Jumalalle. Mua ei kiinnosta "olen oikeassa, muut väärässä" asenne. Mua ei kiinnosta se, mitä sinä odotat minulta. Mua ei kiinnosta se kuinka kiireisenä itseäsi pidät.
Mua ei kiinnosta se kuinka valaistunut olet. Mua ei kiinnosta miten paljon kavereita sinulla on. Mua ei kiinnosta se, miten suosittu olet. Mua ei kiinnosta se miten paljon tuomitset ympäristöäsi. Mua ei kiinnosta jatkuva analysoiminen: hyvä vs paha. Mua ei kiinnosta ihmisten syntisyys.
Mua ei kiinnosta helvetillä pelotteleminen.
Mua ei kiinnosta se miten asiat tehdään oikein. Mua ei kiinnosta miten minä keskeinen olet. Mua ei kiinnosta jatkuva kehittyminen ja täydellisyyden etsiminen.
Mua ei kiinnosta pakonomainen tulevaisuuden suunnitteleminen. Mua kiinnostaa ihmisten viattomuus. Mua kiinnostaa epätäydellisyys ja roso.
Mua kiinnostaa pienet asiat. Mua kiinnostaa se että oletko läsnä. Mua kiinnostaa se, kuinka hyvin osaat olla tekemättä mitään. Mua kiinnostaa se, miten avarakatseinen olet. Mua kiinnostaa se kuka todella olet tarinasi takana. Mua kiinnostaa yhteinen kemia. Antautuminen hetkelle. Mua kiinnostaa se miten hyvin hyväksyt itsesi.
Mua kiinnostaa se miten hyvin hyväksyt tunteesi ja epätäydellisyytesi. Mua kiinnostaa se mitä tunnet juuri nyt. Mua kiinnostaa se miten paljon mä kiinnostan sinua omana itsenäni. Mua kiinnostaa se mitä Rakkaus on ja mitä se ei ole. Mua kiinnostaa asioiden eri puolet, laajakatseisuus. Mua kiinnostaa aitous ja rehellisyys. Mua kiinnostaa katsoa pinnan alle ja pinnan päälle. Mua kiinnostaa kuinka avoin ja rohkea olet. Mua kiinnostaa katsoa mitä tunnen ja mitä tunnet. Mua kiinnostaa sisäinen maailmasi, pelkosi ja epäkohtasi. Mua kiinnostaa oma sisäinen maailmani, pelkoni ja epäkohtani. Mua kiinnostaa todella paljon se, miten hyvin osaat antaa anteeksi. Mua kiinnostaa miten hyvin minä ja sinä osaamme olla kantamatta menneisyytemme taakkaa. Itse asiassa mua kyllä kiinnostaa nuo kaikki. Tuo kaikki kiinnosti jopa sen verran, että kirjoitin niistä. Dualismin kolikon kummatkin puolet. Se kolikko ilmeni/ilmenee juuri nyt mielessäni. Joskus kiinnostaa, joskus taas ei. Sekin saa ilmetä. Se dualistinen pinta jota tuo lista esittää on vain pelkkää ajatusta. Katson sen läpi. Päästän irti. Elämä on peli ja kaikki itsensä muuttamisleikit muuttavat vain egoa. Rakkauden ei tarvitse muuttua, koska se on kaikenkattavaa eikä sillä ole vastakohtaa. Kaikki "mua ei kiinnosta" tai "mua kiinnostaa" on vain ajatusta joka tulee ja menee. Koko ajan maailma näyttää ilmestyvän ja haihtuvan ajattomuuteen ja ikuisuuteen. Tätä matkaa kestää vain hetken, joten miksi siitä ei voisi nauttia? Rakkaus ei tuomitse eikä luokittele. Rakkaus ei kerro mikä on oikein ja mikä väärin. Rakkaus sallii kaiken tapahtuvaksi. Rakkaus, mitä se on? Pelkkä sana? Viite johonkin kaiken kattavaan? Kaikki tuo saa ilmaantua, enää en häiriinny jos puhun ihmisten kanssa säästä, jääkiekosta, nauran alapääjutuille tai olen ajattelematta Jumalallisia ajatuksia. Kaikki tämä on Jumalallista ilmentymää. Jumala ei Itse luokittele asioita, sillä sen tekee ego. Antaa sekin tapahtua. Saattaa olla hyvinkin mielenkiintoista kuunnella toisen ihmisen tarina. On mahtavaa olla nostalginen ilman syyllisyyttä siitä, että "elää menneisyydessä". Kaikki tuo tapahtuu tässä hetkessä. Sallin sen tapahtuvaksi tässä ja nyt. Sallin senkin tapahtuvaksi, että ei kiinnosta. Ei tarvitse kasvisruokaa tai selibaattia löytääkseen Jumalan, sillä Jumala on ihan varmasti tässä ja nyt meidän jokaisen kanssa. Rakkaus ei ole ollut yhdenkään gurun omistuksessa, vaan se on meidän yhteinen asia. Maailma toden totta on luotu alkuräjähdyksessä, mutta se räjähdys tapahtuu juuri nyt. Kaikki tämä maailman pirstaloituminen, kaikki tämä ajankin pirstaloituminen, kaikki tapahtuu vain mielessä. Se kaikki tapahtuu Jumalan mielessä, täydellisessä ykseydessä. Antaa maailman pelata pelinsä loppuun. Minulla on rauha.
Blogauksen arvoinen video kaikille niille jotka haluavat tulla tietoiseksi. Pysähdy hetkeksi tämän ääreen, sillä tämän paremmin asiaa ei voi esittää. Kiitos Aira, tämä on todella aitoa ja rehellistä settiä!
