"Katso pilven hattaraa, sinä olet sitä, samalla olet
katsoja, taivas ja kaikki, eikä sekään riitä. Laajenet ikuisuudessa
ikuisesti."
Minä: Moi! Mulla on suht harvoin paska fiilis, mutta nyt mulla on sellanen. Aika hiton turhauttavaa kun ei ole ketään luotettavaa ihmistä jolle voisi puhua, kun ahistaa jutut joita ei voi edes tässä sanoa, koska siihen liittyy muita erillisiä hahmoja ja eihän henkistä polkua kulkeva saa valittaa tai puhua negatiivista. Omista tunteista on vielä suht helppo avautua, mutta muita ei voi viedä mukaan.
Tajusin myös tänään sen, että vaikka olen kiltti, hauska, iloinen, läsnäoleva ja pyrin ajattelemaan hyvää jokaisesta tapaamastani ihmisestä, elämä ei silti anna oikein mitään takaisin. Ja tajusin senkin, että koska kaikessa tulee aina se paska puoli, mihinkään viattomuuteen on aika huono uskoa.
Senkin raadollisen asian tajusin kun kelasin tarkkaan, että kai mä olen tuominnut jokaisen ihmisen sitten kuitenkin mielessäni koska mitään hyvää "karmaa" takaisin en saa. Tuntuu tällä hetkellä että olen aivan vitun pois pelistä ja haluan olla. Ei vain jaksa tällästä pintaliito, ahistus, feikki maailmaa yhtään.
Tiedostan senkin, että joku hieno asia saisi minut hetkessä hyvälle päälle ja unohtamaan kaiken paskan. Kunnon nauru ja se olis taas siinä mutta ei naurata varsinkaan yksin. Sekin tuntuu omalta henkilökohtaiselta peliltä. Joten sekään ei oikein nappaa.
Ihan hiton ahistava maailma. Tässä maailmassa ei ole mitään todellista hyvää. Hetken kestävää kyllä, mutta se onkin vain dualismin kolikon toinen puoli. Saattaa olla, että kohta tapahtuu jotain kivoja asioita, mutta sekin tuntuu jo valmiiksi siltä että "kiva kun kävit". Pysyvää onnea täältä on turha etsiä.
En vain tajua sitä, että miksi ihmiset eivät voisi olla hyviä toisilleen? Olen ihan ihmeissäni ollut koko elämäni siitä, että miksi koulukiusaamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sotia, sairauksia, oravanpyörää, politiikkaa, negatiivisia lööppejä, uutisia, ihmisuhde sotkuja, draamoja, eroja, punnitsemista, kilpailuja, vertailuja, erkaantumista, huonoja ajatuksia, kuolemaa, syöpää ja kaikenlaista muuta paskaa? Ihmismielen pahuus, syyllisyys ja pelko! Miksi rakkauskin tarvitsee punnita niin tarkkaan ja lopulta hylätä se?
Olen aivan varma, että ihminen joka ei ole vielä kokenut ja nähnyt tarpeeksi ei voi olla mitenkään herännyt. Hän elää vielä omassa kuplassaan, odottaen puhkeamistaan ja sitä hän peittelee kaikin tavoin! "Minulla on kaikki hyvin, olen henkinen ja valaistunut ja ihana!" tai "Minä kyllä tiedän mitä onni on". Hän elää joko omassa kivassa kuplassaan tai sitten omassa huonossa kuplassaan tai kummassakin. Tätä kokonaisuutta kun katsoo, siinä ei ole mitään todellista valoa ja täydellisyyttä. Näen jokaisessa ihmisessä pelkoa ja epävarmuutta ja varsinkin itsessäni. Siihen kivaa ja ihanaa henkisyyden saippuakuplaan en halua jäädä, koska näen sen jo valmiiksi hajoavan. Miksi olisin niin hiton hölmö, että uskoisin enää mitä ego lupaa tai sanoo?
Voiko kukaan ihan oikeasti peittää silmänsä tälle maailmalle? Ei ole mitään hyötyä osata henkisiä tekniikoita tai omata jotain ihania kykyjä. Jokaista odottaa lopulta ahistus ja kuolema. Jokainen asuttaa kehoa ja haluaa neljän seinän sisään todelliselta itseltään piiloon. Sitten alkaa tajuton taistelu kuolemaa ja kylmyyttä vastaan. Ja varsinkin ihmismieltä vastaan. Itseään vastaan. Siinä teille Jumalaa, kukkasia ja täydellsitä paratiisia. Wake Up!!!!!!
Mitä sanoo Herra ukko Jumala?
Rakkaus: Tuo on vain sinun tulkintasi, tarinasi ja se saa olla niin. Elämäsi näytelmässä on mahdollista kokea tuokin tarina. Saat avautua ja päästää kireydet pois, se on vain hyvä merkki. Uskallat ja haluat tuoda ne päivänvaloon, luotat siis Minuun.. Minä en keksinyt maailmaasi, sillä sinä teit sen itse. Kerroit juuri hyvän esimerkin siitä miten epätäydellinen Minä en ainakaan ole. Tulen rauhasta, täydellisyydestä ja ikuisuudesta, sinun mielesi puolelta jossa ikuisuuden "äänet" kuuluvat. Sitä rauhaa ja Rakkautta sinä todellisuudessa olet vaikka se ei ei aina siltä tunnukaan. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät. Anna niiden ilmentyä rauhassa. Tajuntasi takana on vielä kertomasi kaltainen uskomus, annetaan sille Rakkautta ja Anteeksiantoa.
Minä: On hemmetin paska fiilis tajuta, että minä en ole mikään hyvä, en guru enkä täydellinen. Ajattelen ja tuomitsen jos olen tietoinen ajatuksistani. Katselen edelleen vain omaa paskaa näytelmääni, omia uskomuksiani vaikkakin suurin osa elämääni onkin jo aika seesteistä ja täydellistä. Mutta jos jokin asia menee viduix, niin tuntuu että koko baletti menee sekaisin...kuvittelen ja kuvittelin vain olevani onnellinen! Mitäs siihen sanot?
Rakkaus: Se kuuluu ohjelmaan. Luota Minuun. Ei pelkkä rakkauden mantra tai jokin muu henkinen saavutus vie sinua yhtään mihinkään. Se mitä alitajunnassa on piilossa ei katoa sillä, että ajattelee kulissien olevan kunnossa. Eikä ne uskomukset poistu sillä, että ajattelee kaiken olevan paratiisimaista ja hyvää, tai että se olisi jotenkin korjattavissa kehittymisellä. Vain ego kehittyy.
Olet kerännyt NÄENNÄISESTI monia elämiä syyllisyyttä ja pelkoa. Ja jos katsotaan tätä sinun tarinaasi tässä hetkessä, siellä on paljon pelkoa. On todellakin maalaisjärjellä ajateltunakin mahdottomuus, että se kaikki yksilötason ja kollektiivinen tarina poistuisi sormia napsauttamalla. Onko niin käynyt jonkun kohdalla?
Tiedät jo kokemuksesta, että näet epäharmoniaa taivaan sinessäkin. Ruusuilla on maailmassasi piikit vaikka sitä kuinka palvottaisiin rakkauden symbolina. Hienoinkin Buddha patsas hajoaa lopulta tomuksi eikä Jeesus jaksa roikkua ristillä ikuisesti.
Sinun tulee antaa pois se kaikki se mihin olet ikinä uskonut. Sinua auttaa se, että ajattelet KAIKEN olevan juuri päinvastoin kun egosi on ikinä ajatellut.
Minä: Henkisyyden polku ei siis ole pelkästään kivoja juttuja? Miksei se voisi olla sitä? Iok:ssakin sanotaan, että hyvä uni on mahdollista?
Rakkaus: Kaikki haluavat kokea vain hvvää, mutta silti alitajuntasi ja ego ohjaa ja "luo" uusia uskomuksia anteeksiannettaviksi. Ehdotankin, että et miettisi niin paljoa sitä mitä henkisyyden kuuluisi olla tai sitä miten pitkällä sinä olet henkisyytesi polulla. Tee vain anteeksiantosi työ sitä mukaan kun uskomuksiasi ilmestyy päivänvaloon. Huomaat varmasti nyt, että yrität tehdä elämästäsi täydellistä, vapaata ja harmonista, samalla haluisit olla näkyvä, suosittu, onnistuva ja ties mitä-maailmassasi, kehossa. On suureksi hyödyksi muistaa, että koet eläväsi tällä hetkellä dualistisessa maailmassa joten ÄLÄ OTA SITÄ HENKILÖKOHTAISESTI. Jokaisella ihmisellä on omat ristinsä kannettavanaan. Se ei ole kuitenkaan totuus vaan näytelmä. Egon tarina.
Muistutan vielä, on hyödyksi jos et ota henkilökohtaisesti, sekin on vain henkilökohtaista EGOLLE. Ei Minulle. Minussa olemme yhtä, ego on vain erillinen tarina.
Minä: Jos ego on just se erillinen tarina, niin miksi hitossa annat sen tapahtua? Miksi täydellisyys antaa kaiken tapahtua?
Rakkaus: Hyvin yleinen egon kysymys jota tarinassa tarjoillaan. Tässä kohtaa ei ole vastauksia jos ollaan jo perillä kotona, mutta nyt kun muistutan sinua kotiin palaamisesta, niin vastaan edelleen katoavin sanoin.
Täydellisyys antaa kaiken tapahtua koska se on täydellisyys. Täydellisyydessä NÄYTTÄÄ tapahtuvan epätäydellisyys, joka ei kuitenkaan ole totta. Se on vain erillisen mielen erillinen tarina ja siksi näyttää siltä, että se ei mahdu täydellisyyteen.
Ajattele että et ajattele.... no ajattelit sitä, että et ajatellut. Tämä ajatus ei ole totta ikuisuudessa, mutta se vain näyttää tapahtuvan ikuisuudessa. Kaikki tapahtuu vain yhdessä mielessä, vaikka se tuntuukin siltä että olisi erillisiä mieliä ja erillisiä tasoja ja sieluja sekä totuuksia. Totuudessa ei ole erillisiä totuuksia vaan se on kaikille sama. Ego on vain sana jota ei totuudessa ole, mutta se vain näyttää ilmenevän. Ego on kuin poutapilven haihtuminen. Hetken näyttää todelliselta, kunnes jäljelle jää vain sininen taivas (ikuisuus). Luulet silmänräpäyksen verran olevasi erillinen pilvi ikuisen taivaan keskellä. Siksi ei ole tarvetta huolehtia siitä milloin olet valaistunut tai valmis. OLET SITÄ JO. Se haihtuva pilvikään ei ajattele ja tarinoi, se vain syntyy jostain, ilmestyy ja hajoaa. Kun antaudut pienen itsesi SUUREMMALLE, annat vain tapahtua eli muistat sen, että sinua ohjataan ajattelit mitä tahansa. Edes ajattelu ei voi estää sitä mikä jo on. Miksi täydellisyys antaa kaiken tapahtua? Sitä poutapilvi ei ajattele sinisen taivaan keskellä. Tämä on egon loppu vaikka silläkään ei ole merkitystä onko se totta vai ei, koska merkitystä on vain egolle itselleen. Minun kannaltani ei ole.
Anteeksianto on juuri sitä, että kaikki nähdään vain viattoman liikkeenä jota ei todellisuudessa edes tapahtunut. Se mitä todellisuus on, sitä ei voida kertoa tai ymmärtää koska se olisi vain egon oma versio totuudesta. Lopulta jäljelle jää vain matkaton matka ja olet siellä mistä lähdit liikkelle joten relaa sen henkisyytesi kanssa. Vain ego haluaa kehittyä henkisesti, Minun ei tarvitse ja sinä olet Minä. 1 Minä Itse.
Minä: Huh, aika tyhjentävää.....kuinka monta tyyppiä tarvitaan muuttamaan ego ikuisuudeksi?
Vast: 1.
Rakkaus: Kyllä; 1. Oikeestaan ei yhtään sillä ei ole edes yhtä, koska se tarkottaisi sitä että voisi olla 2.
Kuka on se joka laskee 1,2,3,4,5,6,7,8,9....? Kuka on se joka ajatteli koko erillisen maailman?
Tarina on se joka laskee ja luo uutta tarinaa kunnes nukahtaa omaan uneensa. Kun tarina pääsee triljoonaan, se ei enää muista mistä lähti. Tässä luomisesi kaava. Kuka loi kaavan?
Minä: Huh osa 100. Kiitos että jaksat tehdä "työtä" kanssani. Joku toinen erillinen mieli ei ymmärrä välttis tästä yhtikäs mitään,vaikka olemmekin samassa veneessä. Ehkä minä luen tätä 10 vuoden päästä enkä enää tarvi sanaakaan tästä?
Rakkaus: Vielä tulee hetki jossa et tarvitse sanaakaan tästä. Olet siunattu ja Rakastettu sellaisenaan kuin olet. Jos sallit käyttää sanoja ja mieltäsi hetken:
Minä: Toki
Rakkaus: Jos tietäisit kuin täydellinen olet, jos tietäsit kuinka täydellinen olet kaikessa epätäydellisyydessäsi. Jos ymmärtäisit unohtaa ja päästää irti tai jos unohdat olla päästämättä irti, olet SUURI jokatapauksessa. Kukaan erillinen mieli ei pysty tarjoamaan Rakkauttaan siinä mittakaavassa jossa JO OLET. Mitään hätää ei ole! Muista vertauskuva sinisestä taivaasta ja pilven hattarasta. Katso pilven hattaraa, sinä olet sitä, samalla olet katsoja, taivas ja kaikki, eikä sekään riitä. Laajenet ikuisuudessa ikuisesti. Naurahda sille pienuudelle jota pienen hetken LUULIT olevasi. Ole ihminen, ole mitä ikinä tahdotkaan olla, mutta muista joka todellisuudessa olet. Niin suuri että egosi katoaa Rakastavaan täydellisyyden syleilyyn. Enää ei ole tarvetta uskoa pienuuteensa eikä tarvetta nähdä erillisyyden unta, eikä tarkoituksesi ole syytellä ja sotia itseäsi vastaan. Uusi tarkoituksesi on nähdä erillisyys unena josta HERÄÄT todellisuuteen, suuruuteen, täydellisyyteen.
Minä: Wooooh! Wauuuuh! JEAHHH!
Hetken ego katoaa kunnes taas muistan että olen ihminen pelottavassa tarinassa tarinan vankina....
Rakkaus: Olet tämä pilvi taivaan keskellä. Olet pilvi ja taivas yhtenä. Anna tämäkin tarina Minulle ja ole sitä. Usko jo, että kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, jo ennen kuin mitään edes näytti tapahtuvan. Jos pieni mielesi vielä näkee epätäydellisyyttä, projisoi ja kokee kärsimystä, palaa näihin ajatuksiin, sillä se parantaa mielesi ja auttaa muistamaan kuka todella olemme.
Kukaan tai mikään missään, koskaan ei ole todella SATUttanut sinua. UNIversumi ei ole sinua vastaan ja jokainen koskaan tapaamasi erillinen hahmo on muistuittamassa sinua tästä. Nyt on aika alkaa muistamaan se, että jokainen erillinenkin tapaus on vain ilmentämässä Rakkautta kanssasi. Voi kuinka Rakastava unesi tulee olemaankaan. Pilvet yhdistyvä ja hajoavat todelliseen YHTEYTEEN. Et ole yksittäisenä pilvenä taivaalla yhtään sen huonompi tai yksinäisempi kuin isompikaan pilvilautta tai yhtenäinen taivas tai avaruus. Ei ole väliä sillä missä kohtaa taivas muuttuu avaruudeksi. Rajoilla ei ole väliä, vaikka ne hetken mielessäsi siltä näyttääkin.
Minä: Huh kiitos Rakkaus, mutta entä uhkaavat ukkospilvet?
Rakkaus: Värillä tai uhkaavuudellakaan ei ole väliä. Ukkosen jyrinä on vain Rakkauden pyyntö erillisen mielen näkökulmasta. Itse pilvi tai ukkonen ei tiedosta olevansa ukkonen tai erillinen, sillä se VAIN TAPAHTUU. Sinäkin tapahdut. Kaikki tapahtuu, eikä ole ketään joka enää kontrolloi tai yrittää muuttaa mitään. Ykseydessä ei ole suunnitelmia tai hallintaa. On vain tapahtuma joka katoaa ikuiseen.
Minä: No tämä. Teen parhaani vaikka tiedän jo nyt että kohta kuvittelen taas olevani erillinen, pelokas ja yksinäinen....
Rakkaus: Jätä tämä samalla sallien sen tapahtuvaksi. Sekin kaikki vain tapahtuu, vai vieläkö tarvitset lisää jotain muuta siihen tarinaan? Minä olen tässä ja nyt kanssasi. Rakkaus vain ON.
Minä: Jatketaan harjoituksia, lepo! Asento! Taakse poistu! (armeijan slangia)
Rakkaus: Ollaan tässä hetkessä ja annetaan senkin tapahtua. (Rakkauden ja armon slangia)
Minä: Nyt on rauha taas mielessäni, kiitos Rakkaus.
Rakkaus: Tarina hetkeksi unohtui ja muistit Minut. Olemme Rakkaus Itse.
"Olet sulautumassa ikuiseen sieltä ajasta pois ja se
tekee sinulle kipeää. Tätä prosessia käymme nyt läpi. Sinulla tekee
vaikeaa antautua omasta mielikuvastasi rakkaudesta Minun Rakkauteen joka
on aina kaikenkattavaa."
Minä: Moi! Ota koppi! Nyt avataan pieni mieli!
Ota seksikäs selfie hyvästä kuvakulmasta.
Ole sosiaalinen ja suosittu.
Joogaa, meditoi, harrasta naurujoogaa tai mene salille niin näytät hyvältä.
Tee tunnelukkotestit ja muuta itsesi paremmaksi ihmiseksi jotta kelpaisit itsellesi ja muille.
Syö terveellisesti; muista ottaa a,b,c,d ja e vitamiinit. Entsyymit, antioksidantit, kollageeni, välttämättömät aminohapot sekä rasvahapot. Tiamiini, riboflaviini, niasiini, biotiini. Älä syö hiilareita tai syö hiilareita. Muista kasvikset ja kalium ja kalkki. Juo 3 kuppia kahvia päivässä, ettei tule dementia. Varo kovia rasvoja tai syö vain niitä. Syö lihaa mutta älä syö lihaa, muuten ei maapallo pelastu. Syö kasviksia, mutta älä unohda B12 vitamiinia. Juo vettä, ilman sitruunaa ettei hampaat mene. Juo kuitenkin sitruuna vettä sillä se tekee hyvää iholle ja saat tärkeät vitamiinit. Suodata hanavesi. Vältä kofeiinia, mutta juo vain vihreää teetä, tosin ole tarkkana mitä laatua juot, ettet saa liikaa säilöntäaineita. Syö hiilareita, sillä niillä aivosi pelaavat. Juo lasillinen punaviiniä, siinä on paljon antioksidantteja mutta jätä juomatta sillä pienikin määrä alkoholia on pahasta. Syö leipää mutta varo gluteiinia ja viljoja. Vältä superfoodeja koska niitä ei ole tutkittu. Syö kuitenkin eineksiä ja pakastepitzaa koska ne on tutkittu. Varo liikaa saamasta vitamiineja, muuten menee maksa, mutta juo paljon alkoholia, siitä ei mene. Muista kestävä kehitys äläkä tue isoja lafkoja.
Hommaa älypuhelin, niin pysyt ajan tasalla joka hetki. Ole 24/h tavoitettavissa.
Tee ahkerasti töitä.
Tunne syyllisyyttä ja usko tuomitsevaan Jumalaan tai ole ateisti.
Unelmoi ja tee niistä unelmista totta. Saavuta paljon elämässäsi.
Kehity. Kehity paljon. Kehity vielä enemmän.
Saa aikaiseksi. Saa paljon aikaiseksi.Näytä että olet olemassa. Jatka sukua ja perinteitä.
Pukeudu trendikkäästi, näytä hyvältä ja halutulta.
Sisusta asuntosi yksinkertaisesti ja muista että kaiken täytyy olla valkoista, ajankuvan mukaisesti.
Omista auto, asunto, omaisuutta.
Tee lapsia, ota kissa tai koira.
Ole täydellisessä parisuhteessa, mieluiten naimisissa.
Anna paljon seksiä, hyvää seksiä ja SAA sitä.
Miellytä ympäristöäsi.
Muista rakkaasi, tuttusi ja facebook kavereidesi syntymäpäivät. Plussaa on, jos muistat nimipäivät.
Lue uutiset, seuraa instaa, katso televisiota ja päivitä facebook hienoilla, kivoilla ja täydellisillä päivityksillä ja kuvilla.
Älä vanhene.
Kouluta itsesi ja pidä itsesi ajan tasalla.
Älä ole köyhä.
Ole samaa mieltä kuin valtamedia ja ystäväsi.
Usko lääkäriäsi.
Osaa small talk taidot ja muista vuorosanasi ulkoa.
Matkusta.
Seuraa politiikkaa ja äänestä.
Ole ekstrovertti ja ole aina mukava ja kivalla päällä. Jaksa.
Syö, juo, nuku. liiku, käy kaupassa, pidä huolta lapsista, ystävistä, käy suihkussa, tee ruoka, katso telkkaria, seurustele, ole sosiaalinen, ole yhteiskuntasi kruunu. Laita naamasi tienlaitaan, äänestä, älä nuku. Pese hampaasi.
Älä aiheuta pahennusta, hymyile, naura paljon, ole viisas, jatka perinteitä, elä kuten ikäisesi elää.
Sodi, arvostele vähintäänkin mielessäsi, riitele, ihastu, rakastu, eroa ja vihaa. Tuijota puhelintasi ja lenkitä koirasi.
Herää, noudata henkisiä lakeja ja ole hyvä ihminen. Lajittele roskasi, tiedä astrologiasta kaikki. Lue kirjoja ja käy messuilla ja koe hippikommuuni. Näytä hyvältä ja halaa paljon. Syö luomua ja puhu rakkaudesta. Ole hyväksytty ja viisas. Kuuntele beethovenia ja meditoi intiassa. Käy reiki 1,2 ja 3. Ennusta ja ole hyödyksi-mutta rahasta. Puhu paljon henkisyydestä, mutta palvele egoa. Osta Buddha patsas ja tuijota seinää vähintään tunti päivässä. Etsi rakkautta hautaan asti, etsi valaistumista hautaan asti.
Ja älä unohda enkeleitä. Mene Äiti Amman luokse.
Kadu tekojasi ja pelkää tuomiota.
Henkisyys tarkoittaa samaa kuin täydellisyys, olethan sinä kuulemma Jumala itse. Henkisyys on kuulemma sitä, että vain omalla itsellä on väliä, eihän mitään muuta ole. Toimi pelosta ja syyllisyydestä, haluathan sinä olla parempi ihminen. Hengaile vain henkisten ihmisten kanssa, sillä negatiiviset energiat lisäävät negatiivisuutta. Välttele paholaista ja ole itse Jumala.
Muista vaatteet; ne on oltava aitoa kuitua, muovi on pahasta. Älä shoppaile! Se ei kuulu henkisesti viriilin ihmisen toimintaan. Tuomitse saastuttaminen, mutta lennä lentokoneella ja aja autoa. Muista kumartaa yhteen suuntaan ja samalla pyllistä toisen suuntaan. Osoita sormella syyllistä ja näytä samalla kolmella sormella itseäsi (niin kuin nyt teen).
Tavoittele onnellisuutta aamusta iltaan. Älä ole lapsellinen vaan kasva aikuiseksi..siis oikeaoppisesti! Lopeta hevin kuuntelu ja maksa laskusi. Tunne syyllisyyttä, paljon syyllisyyttä, mielellään kaikesta. Tulkitse unesi ja häpeä kehoasi.
Minä täällä taas hei, siis IHMINEN! Mitäs sinulle kuuluu täydellinen Rakkaus? Näin meillä, mites teillä?
Rakkaus: Tai sitten voit vain antaa kaiken anteeksi ja katsoa tuon kaiken lävitse lempeydellä ja Rakkaudella? Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Mikään asia joka on ikinä saanut jonkinlaisen muodon ja uskomuksen, on vain illuusion laine täydelllisyyden valtameressä. Hyvää kuuluu, hei vaan.
Minä: No niinpä tietysti...Herra yliherra taas vain ON. Miksi minä en sitten ole?
Rakkaus: Tartut nyt uskomukseen että et ole. Liplatit vain ajatusten vietävänä. Nyt tässä hetkessä tuo kaikki on jo haihtunut. Et voi yhtään mitään sille, että OLET. Tahdoit tai et. Jokaikinen ajatus jota ikinä olet vaalinut on mennyt menojaan. Ajatus on neutraali siihen asti kunnes liität siihen uskosi. Mitään muuta ei jää kuin Minä olen.
Puhuit tuossa vain omasta maailmastasi, omista uskomuksistasi. Minä en tule enkä Minä mene etkä voi ravistella Minua pois Sinusta. Saat ajatella maailmastasi ihan mitä haluat, mutta ajattele tuo vain näytelmänä. Ego on pelkkä näytelmä.
Minä: Mitä muuta haluat sanoa siitä, että olen huomannut henkisyyden sekoittuvan tähän maailmaan?
Rakkaus: Se on inhimillistä koska uskot maailmaasi niin paljon. Et halua luopua maailmastasi, vaikka se on lopulta kaiken lopputulos. Haluat vaalia maailmaasi ja samalla henkistyä. Tasot menevät sekaisin ja vain egosi henkistyy. Egosi vie henkisyyttäsi eteenpäin. Sinua johtaa ego enkä Minä.
Jos todella haluat kokea mielenrauhaa ja todellista Rakkautta, ensimmäinen asia joka tulee muistaa, on se että Minä en ole ego. Tämä tarkoittaa sitä, että erotat Minut ja egon toisistaan. Näin alat rentoutumaan. Ego ja Jumala ei koskaan ole sama asia vaan täydelliset vastakohdat. Olet uskonut egoon niin kauan ajassa ja nyt olet paluumatkalla takaisin kotiin. Kun muistat että vain Rakkaus on totta, et koe enää syyllisyyttä ja pelkoa maailmaasi kohtaan, sillä eihän se ole totta. Mutta jos sekoitat maailman ja Jumalan keskenään, tulee vain mielen sekoitus ja uusi kysymys, uusi kehittyminen joka antaa vain tarkoituksettomuuden tunteen. Ego sanoo "etsi etsi, mutta älä löydä", Minä sanon "Sinä löysit jo Minut".
Minä: Aa,kyllä. Asiasta kukkaruukkuun taas. Voisitko sä vähän potkia mua eteenpäin. Mulla on niitä samoja teemoja joiden kanssa näytän jumittavan?
Rakkaus: Ei minun tarvitse potkia sinua. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan tässä hetkessä. Mihin olet menossa? Pois tästä hetkestä? Tulevaisuuteen?
Minä: Huh sun kanssas....
Tarkoitin sitä, että jumahtelen tiettyihin ajatuksiin ja odotuksiin jotka tapahtuvat tässä hetkessä.
Rakkaus: Mitä haittaa ajatuksista on? Oletkin tehnyt niin että annat niiden olla. Jatka samaan malliin. Ne kyllä haihtuvat samaan paikkaan josta tulivatkin. Maailmaa ei tarvitsisi tulkita niin paljon.
Minä: Välillä muistan sen, että kaikki tapahtuvat täydellisyydessä. Se täydellisyys ei ole muotojen maailma vaikka muotojen muuttuminenkin voi olla täydellistä.. Vaikeaa kuvailla...
Rakkaus: Et tiedä mitä täydellisyys on, mutta voit luottaa että vain täydellisyys on totta. Kehon silmäsi ovat niin rajalliset, kehon korvasi eivät todellakaan kuule eikä keho ilmestyessään ole muuta kuin kadonnut. Unesi on jo ohi. Nyt vain muistelet "elämääsi" joka on korvike Jumalan todelliselle elämälle. Muulla ajattelulla et pääse syyllisyydestä ja pelosta. Jos teet maailman todelliseksi, jäät siihen vangiksi... tai siltä se sinusta tuntuu. Oman pienen mielesi vangiksi. Kaikki pienet mieletkin tapahtuvat ykseydessä joten mitään hätää ei ole. Egosi ei ole mitään. Tähän tietoon harva on valmis, mutta jokainen siihen lopulta päätyy. On päätynyt jo, koska aikaa ei todellisuudessa ole. Olette "valaistuneita jo".
Minä: Jaaha. Nyt haluan avata vähän egon uskomuksiani: Miksi en vain voi olla tavallinen ihminen? Olen hiton väsynyt henkisyyteen ja kaikkeen jota se pitää sisällään. Minun viimeisiä anteeksiannon läksyjäni? Anteeksi jo valmiiksi, mutta minusta tuntuu että "henkiset ihmiset" joita olen tavannut ovat olleet pinnallisimpia ihmisiä, silleen niinkuin tavallista läsnäoloa ajatellen. He ovat hyvin tarkkoja ja analyyttisiä itsestään, henkisyydestä ja ympäröivästä maailmasta eikä yhteyttä kanssani tapahdu (oma näytelmäni). Minusta tuntuu, että he tulevat tapaamaan minua siltä pohjalta että "ah Rakkaus mies" ja se lähtee jo siltä pohjalta että kukaan ei ole kiinnostunut minusta tavallisena ihmisenä, arkisena, -epätäydellisenä-. Parhaat yhteydet tulevat lasten kanssa ja eläinten kanssa sekä nobodyna luonnossa ja kaupungissa ihmisten keskellä! En ymmärrä miksi silloin koen valtavaa Rakkautta? Miten on mahdollista että minusta tuntuu että olen yhtä Rakkauden kanssa vaikka kaupassa shoppailessa, kaupungin hulinassa metrossa, liikenne valoissa tai bussissa, mutta jos olen henkisen tai tavis ihmisen kanssa ja haluisin mennä syvemmälle ja kokea yhteyttä olemalla oma hölmö itseni, sitä ei tapahdu? Ihmettelen sitä kovasti. Tuntuu kuin tarina olisi välissä. Jos kävelen vaikka ulkona luurit päässä, saan mahtavat rakkaus kicksit ja ja koen valtavaa Rakkautta menneisyydestä, tästä hetkestä ja vaikka tulevaisuudestakin ja se tapahtuu tässä ja nyt. Jos olen itsekseni, niin minusta tuntuu, että olen Rakkaus itse. Ei mitään peliä, ei mitään odotuksia keltään eikä ketään kohtaan. Ei suunnitelmia, ei pelkoja jätetyksi tulemisesta eikä siitä että en kelpaa. Itselleni kelpaan kyllä. Tykkään olla maailman tarkkailija ja antaa anteeksi sitä. Haluan seurata "vierestä" neutraalisti. Olen valmis avaamaan itseni vaikka intiimiin suhteeseen, nauramaan ja pitämään hauskaa, mutta törmään ympärilläni vaan vakavuuteen. Mitä ihmeen uskomuksia katselen itsestäni?
Ennen vanhaan halusin pois ihmisten ilmoilta, pelkäsin läheisyyttä ja seksikin oli pelottavaa ja estoista. Silloin minusta tuntui että Minua halutaan enemmän ja vedin puoleeni ihmisiä. En ymmärtänyt miksi minua pelotti. Ensin halusin läheisyyttä mutta kuitenkaan en kestänyt sitä. Nyt kun rajat on auki paljon enemmän, tunnen olevani enemmän yhtä maailman kanssa ja saan uskomattomia fiiliksiä elämästä, silti sellaista sydänystävyyttä ei minulle siunata eli erillisyys on kuitenkin mielessäni, alitajuisesti? Mistä tämä johtuu?
Rakkaus: Oletko valmis kuulemaan?
Minä: Olen toki..tai en...tai olen mä. Anna palaa Jack!
Rakkaus: Egon Rakkaus on sitä, että haluaa yhden ihmisen rakkauden ja sulkea pois muun maailman Rakkauden. Olet sulautumassa ikuiseen sieltä ajasta pois ja se tekee sinulle kipeää. Tätä prosessia käymme nyt läpi. Sinulla tekee vaikeaa antautua omasta mielikuvastasi rakkaudesta Minun Rakkauteen joka on aina kaikenkattavaa. Minusta hyötyy jokainen, egon rakkaudesta tulee vain rajallisuudesta aiheuttuva tuska. Voisitko antaa itsellesi mahdollisuuden ajatella, että olet enemmän Rakkaus nyt kun rajat paukkuu auki? Jos katsot maailmaa, koet vapautta ja näet jokaisessa ihmisessä Minut. Enää kaupungin hulinassa ei väsytä kuoliaaksi eikä yhden ihmisen kanssa sovittu SOPIMUS ahdista eikä rajoita. Kahden ihmisen välillä tapahtuva tarinoiden yhteenliittäminen ei ole sitä rakkautta jota TODELLA HALUAT. Olet pyytänyt ja siksi autan sinua. Nyt me menemme rajallisuudesta ykseyteen. Kun puhut henkisistä ihmisistä ja siitä, että et pääse heidän kanssaan yhteyteen, yritätte vain liittää ajatuksianne, menneisyyttänne, odotuksianne yhteen. Oli kyse sitten tavallisesta suhteesta tai henkisestä suhteesta, EGO EI VÄLITÄ tippakaan siitä millä nimellä se kulkee. Ego käyttää jokaista suhdetta hyväkseen. Henkisyys on sille mahtavinta kasvualustaa. Henkisiksi ihmisiksi kutsuvat ihmiset ovat heräämisen polulla ja siksi ego on kiinnostunut niistä erityisen paljon. Unessa kulkevat suhteet ovat sille suht helppoja, koska he ovat siki-unessa. Tavis ego suhteet elävät ympäröivässä maailmassa ja näin he eivät ole vielä heränneet kyselemään "kuka minä olen?"
Voit siis olla kiitollinen siitä, että olet saanut tavata henkisiä ihmisiä. He ovat sinun täydellinen peilisi. Katselet heistä itseäsi. Rakasta heitä ja anna heille anteeksi se mitä kuvittelet ITSESTÄSI. Jokainen ihminen tulee elämääsi juuri oikealla hetkellä ja tietystä syystä.
Olet kummissasi siitä, että et koe tässä ajan muodossa syvää yhteyttä yhteen tiettyyn ihmiseen, mutta se johtuu siitä että olet pohjimmiltaan ITSE pyytänyt päästä KOTIIN ja nyt sinua autetaan oikein joukolla. Ole kiitollinen siitä, että olet saanut tavata niin paljon ihmisiä ja niin paljon kokemuksia, niin paljon sydämen tärinöitä ja kyyneleitä. Rakkautta ja piikkilankaa. Olet kokenut huiput ja syvyydet siitä yhdestä tietystä syystä: JOTTA HERÄISIT.
Sinulle on ajassa opetettu, että Rakkaus kuuluu olla tietynlaista ja erillisyyteen perustuvaa. Mielesi on ihan sekaisin siitä mitä rakkauden kuuluisi olla. Nyt näissä keskusteluissa selkiytetään mielesi.
Minä: Voihan itku miten kaunista ja selvää. Jotenkin muistan nyt, että tämä tieto on minussa, mutta ilman näitä keskusteluja ne sekoittuvat mielessäni ja taas sitten tunnen vain sekavuutta ja tuskaa...ja yksinäisyyttä...ja taas rumba alkaa mielessäni. Mutta kun kirjoitan vastaustasi, se vaan tulee 100 % kirkkaudesta ja selvyydestä ilman taukoja ja ilman pienentäkään miettimistä. Uskomatonta.
Nyt kuitenkin egoni taas sanoo, että tämä viesti tulee häneltä..mitäs siihen sanot?
Rakkaus: Loppupelissä sinun ei tarvitse miettiä mistä tämä tulee, koska miettimisen tekee vain ego. Rakkaus auttaa sinua juuri oikein, luota siihen nyt. Ego ei halua sinun olevan jokaisen hyväksi, vaan se haluaa vain olla erillinen. Ego haluaa kyllä selvitä itse erillisenä vaikka se jo tietää että häntä odottaa vain muutos ja kuolema. Rakkaus on Rakkaus kuitenkin aina jokaiselle erilliselle mielelle.
Minä: Okei. Tuli tässä samaan aikaan mieleeni mielikuva. Kun katselen elämää, maailmaa monissa eri muodoissaan esim. vaikka jotain livestriimiä you tubesta, niin se kaikki näyttää vain TEATTERILTA. Voin tuntea ja fiilistellä oikein kunnolla, ja siitä puuttuu tuomitseminen koska tiedän että kaikki on vain näytelmää...sellainen mielikuva nousi nyt, tuliko tämä sinulta?
Rakkaus: Tämä mielikuva vastaa jokaiseen kysymykseesi. Näe se teatterina ja ole vapaa.
Minä: Ou jeah!
Jokaisen ihmissuhteen vaikeus on siinä, että siihen jumiudutaan. Ihastuminen ja Rakastuminen on loppupelissä hyvin egoistista. Se koko peli tapahtuu minun pienelle mielelle. Jätän kaiken muun ja hetken päästä joudun irtautumaan kuitenkin siitä kaikesta sovitusta tarinasta.
Jos egossa halutaan pitää yllä rakkautta, se tehdään mielyttämisen kautta. Jos halutaan että suhde pysyy hetken kasassa, on tehtävä -hitosti- töitä!!! Ei hitto, ei ihme että en sellaista halua! Ego ei saa minusta enää otetta kun en ole kellee yhtään mitään! En halua olla unessa pelkkä tarina, mutta haluan että tarina tulee läpinäkyväksi. Olen tarina mutta sen läpi nähdään...aaah täydellistä anteeksiantoa! Se on mielestäni ainut oikea ja aito Rakkauden muoto ajassa. HUH!
Ihmisuhde on yleisesti on pelkkä sopimus:
Tapaaminen-ehkä toinen tapaaminen-ehkä kolmas tapaaminen- ehkä yhteen muuttaminen-yhteisistä säännöistä sopiminen-sormus-yhteinen lapsi/lapset- erilleen kasvaminen-riitely- draama- ero ja lopulta kuolema. Nice!
Yhteinen kemia-sovitut vuorosanat (ei saa sanoa väärin ettei synny pettymys ja riita)- yhteiset kokemuket (harrastukset ja tulevaisuuden suunnitelmat)- yhteiset USKOMUKSET....pahimmillaan pitää pukeutuminenkin kohdata tai vaikka rahapussin paksuus....jne-jne. Kaikki pitää osua nappiin, jotta EGO suostuu jakamaan erillistä ja yhteistä tarinaa vain ja ainoastaan tuhotakseen jotta voi alkaa taas alusta...
Rakkaus: Tähän kaikkeen haluat samaistua? Minä olen jokaisessa ja aina- Minua ei etsitä sillä Minä Olen jo. Jätä tämäkin tarina. Olet koputtanut ja nyt sinulle avataan. Nyt näet neulansilmän, mene siitä.
Minä: Nyt muistan miksi menen vauhdilla eteenpäin...tai siis taaksepäin...tai siis vaan MUISTAN.
En jaksa mielyttää ketään vaikka miellytänkin, en jaksa arvostella ketään vaikka arvostelenkin, en jaksa olla hyvä ihminen vaikka olenkin hyvä ihminen, en jaksa olla paha ihminen vaikka olen myös paha.
Minussa on koko maailma: minussa on pimeys ja valo, Rakkaus ja viha, Hitler ja Äiti Amma.
Katselen omaa näytelmääni. Aina kun tapahtuu, minä olen paikalla.
Antaa koko paskan olla sellainen kuin on. Ei vittuakaan kiinnosta muuttaa sitä. Tämä tässä riittää. Jos se ei riitä, sekin riittää.
On vapauttavaa olla epätäydellinen, pimeä, turha. On vapauttavaa hyväksyä oma kuolevaisuus. Saan olla mä vitun kaikki. On vapauttavaa olla materialisti ja idiootti. Ei kiinnosta esittää yhtään mitään vaikka koko idioottia esitänkin. Mikä tässä on hätänä jos saan olla kaikki?!
Haluan hyväksyä kaaoksen ja ajan. Haluan nähdä epätäydellisyyden ja ottaa vastaan sen mikä ON. On ihan vitun sama onko Rakkaus totta vai ei. On aivan sama olenko henkinen vai en. Millään ei ole mitään väliä, vaikka sillä olisikin väliä. Saan haluta Rakkautta ja saan katsella alitajuntani luomaa näytelmää, saan samaistuakin jos haluan, ihan vitun sama.
Vielä tulee hetki kun kaikki loppuu, jopa nämä sanat. Yhtään kysymystä ei jää jäljelle. Antaa epätäydellisyyden kukoistaa ihan rauhassa. Antaa epätäydellisyyden olla täydellistä. Mitään ei tarvitse muuttaa eikä mistään tarvitse ottaa mitään pois. Ihan sama missä olen ja mihin meen. Ketä se kiinnostaa? Jos jotain kiinnostaa, sen kuuluu ollakin niin. Miksi taistella epätäydellisyyttä vastaan?! Tajuan nyt että henkisyyskin on vain epätäydellisyyttä täynnä ristiriitaisuuksia. Niissä voi olla alentava ja syyllistävä viba. Hyvä ja heränneet ihmiset vs. unessa olevat ihmiset. Henkiset ja ei-henkiset. Vittu mitä paskaa. Oikein egon riemuvoitto! Mitä henkisempi sitä erillisempi koska kaikessa on kuitenkin hyvä ja paha (ajassa). Mitä enemmän korostaa toista puolta, varjo kulkee mukana. Kuitenkin polulle on lähettävä jos aikoo oivaltaa totuuden.
Ego näkee epätäydellisyyttään ULKOPUOLELLA muissa, jotta itse voisi olla parempi ja erityisempi! Vittu mikä huijaus! Todellinen herääminen on sitä, että MINÄ NÄEN! Kuka näkee ja mitä näkee? Missä se NÄKY silloin on?!!!!! No ITSESSÄ! IHAN VITUN AINA. Nukkuva luulee olevansa täydellinen vain egossa eli omassa tarinassaan!
Herääminen on sitä, että tajuaa että "voi vittu, mun näytelmä, mun keksintö!" Egon stragedia on just sitä, että itse on enkeli ja muu maailma on paha ja epätäydellinen. Rakkaus on sitä, että näkee oman epätäydellisyytensä, hyväksyy sen. Vain silloin voi hyväksyä muidenkin epätäydellisyyden ja hyväksyä sen! Sen kautta tajuaa, että epätäydellisyys on egon rakennelma ja vasta sitten voi katsoa ikuisuuteen jota me olemme. MINÄ OLEN.
Ego muokkaa omaa henkisyyttään ja yrittää sovittaa egon luomaa tarinaa täydellisyyteen. Yhtyminen tapahtuu vain sillä, että tajuaa näkevänsä omaa untaan erillisyydestä.
Rakkaus: Heräsit. Hyvää huomenta.
Minä: Heh. Huomenta. Hyvää yötä ja huomenta.
Kun löytää rauhan sisältään ei siis ulkopuoleltaan, vasta sitten voi jakaa rauhaansa ulkopuolelleen. Eikä silläkään ole niin väliä loistaako valoa ulkopuolelleen vai ei. Vain egolle sillä on väliä. Ego voi sanoa "et elä kuin opetat", "et sinä ole niin rauha kuin uskottelet" jne. kuka tämän kaiken sanoo? No ego itse tietysti. Ole siis tarkkana mitä muista ajattelet. Ego joka katselee omaa epätäydellisyyttään toisista/ympäröivästä maailmasta.
Rauha on kaiken maailman muotojen ulottumattomissa. Rauha tulee ihan jostain muualta kuin maailmasta. Jos joku kysyy minulta mistä rauha tulee tai tunnetko rauhaa? En osaa vastata siihen, mutta tiedän vain että jokin on muuttunut.
Halusin vielä käydä läpi tunteita, mikä merkitys tunteilla on? Kuuluuko niitä tuntea?
Rakkaus: Tunteet voivat olla navigaattorisi siinä mielessä, että se kertoo kuinika paljon on vielä anteeksiannettavaa. Tunteet eivät ole huono asia. Jos et tukahduta tai kiellä niitä, se kertoo siitä, että haluat olla rehellinen itsellesi. Neutraali suhtautuminen tunteisiin on kohdallasi sopivaa. Jos koet tunteiden piilottamiseen tai ylikorostamiseen, sekin on ok, mutta suhtaudu tunteisiin kuin meditoisit seuraten ajatuksiasi. Niitä tulee ja menee. Rakkaus katselee niitä Rakkaudella. Ego takertuu ja tuomitsee. Ego jopa pelkää tunteita ja ajatuksia ja siten myös ympäröivää maailmaasi. Jos näet tuomitsevan ihmisen tai ympäristön, tiedät että hän tai sinä ei ole vielä oppinut katselemaan tunteitaan ja ajatuksiaan Rakkaudella. Katso tätäkin muotoa Rakkaudella, Minun kanssani.
Kaikki on loppupelissä hyvin yksinkertaista, ja vain ego tekee kaikesta monimutkaista tarinaa. Kun harhaudut sokkeloihin, palaa takaisin Minuun. Olet aina täydellisen tervetullut Minuun.
Nauti tunteistasi, anna niiden olla, ne eivät kaipaa lisä tarinaa, ei uutta kirjaa. Äideillä lapsiaan kohtaan on tunteiden hyväksyminen hyvässä muistissa. Kun lapsi itkee, äiti ei yleensä tuomitse. Tosin lapsikin on äidin peili, tunteiden nostattaja, mutta niihin ei katkeroiduta. Miksi katkeroituisit vanhempanakin toisiin aikuisiin? Itseesi? Rakkaus näkee ajan läpi ikuisuuteen. Sitä me todellakin olemme. Kaikki yhdessä. Ajatukset ja tunteet yrittävät erottaa meidän mielissämme, mutta kun katselet niitä lempeydellä muistat kuka todellisuudessa olet.
Minä: Kiitos taas muistutuksesta.
Rakkaus: Kiitos että saamme olla yhtä.
Minä: Pikkuhiljaa alan todella tajuamaan että mikä merkitys tällä keskustelulla on. Melkeinpä voisin sanoa, että "ovela" ja aika henkilökohtainen tapa erottaa egon tarina ja Rakkaus toisistaan. Ja samalla joku toinen lukija saa näistä keskusteluista tarttumapintaa, apua omalla oivalluksen polullaan.
Rakkaus: Polkuja on monia, mutta olet halunnut valita nopean polun oivaltaa totuus. Kysyit että "kuka minä olen?", "Mitä totuus on?" ja sitten sinussa puhutaan, vastataan ja ohjataan. Tässä ja nyt. Muistat näissä keskusteluissa samalla sen, että sinussa on aina ollut Rakkauden ääni. Se on jokaisessa meissä.
Olet kysyt miten voit erotta egon ja "Pyhän Hengen" äänen toisistaan ja nyt sinä kuuntelet Minua, Rakkauden ääntä. Lopulta jää vain 1 ääni. Niin kauan kuin tuomitset, arvostelet, yrität rationalisoida, järkeistää maailmaa, erillistää itsesi, muuttaa maailmaa, niin kauan äänet näyttävät menevän sekaisin. Et erota, että mielessäsi on vain 2 ääntä ja toinen niistä todellisuutesi polku. Omasi ja Minun ääni joka ei tule ajasta. Kun kysyt, sinussa puhuu ajan maailman muokkaama ääni ja kun vastaan se tulee ajan ulkopuolelta vaikkakin saatat luulla, että aika puhuu koska se tapahtuu ajassa. Saatat hyötyä ajatuksesta, että käytän ajan maailmaa hyödyksesi, siksi näyttää tämä kaikki tapahtuvan sinun omassa uskomusmaailmassasi.
Käytät vielä paljon energiaa miettimällä millainen sinun unelma elämäsi olisi.
Seuraa vain Minua, luota Minuun ja anna maailmasi Minulle, niin se ainoastaan vie sinut siihen Mitä todellisuudessa olet ja haluat olla. Rakkauden janosi on niin suuri, että haluat sen kaikkialta, haluat olla siinä ja haluat kokea sitä...Mitä lähempänä olet Minua, sitä enemmän egosi hämmentyy ja yrittää ohjata sinut luokseen. Siksi kyselet paljon ihmissuhteista ja rakkaudesta. Takaisin et voi enää palata, joten sinulle on hyväksi jos vain irrotat otteesi maailmasta ja luotat Minuun. Luovut vain tyhjästä kun luovut maailmastasi. Luovut mielessäsi, kehosi edelleen näyttää hetken aikaa kulkevan ajassa ja näin siitäkin matkasta tulee mutkaton ja unestasi onnellinen.
Minä: Uuuh,täst miä piän <3 Kiitos vaikka pelottaakin. Mutta resonoi silti. "Sielu" tietää. Tarviiko maailmasta luopua?
Rakkaus: Sieluja ei lopulta ole. Jos ja kun kaikki on yhtä, kaikki on yhtä. Erilliset sielut kuuluu erillisyyden uneen. Kehosi elää maailmassasi mieli rauhaa täynnä. Et luovu mistään.
Minä: Arvasin että tartut tuohon sielu juttuun...
Rakkaus: Hyvä että huomasit ja arvasit. Se on sen merkki että olet muistanut Rakkauden.
Minä: Ou jeah! Hetkittäin juu muistan...
Rakkaus: Kun muistat kerran, muistat aina.
Minä: Olen siis rakastunut!
Rakkaus: Olemme Rakastuneita. Olemme Rakkaus Itse.
Minä: Itse tarkoittaa yhtä? Rakkaus itse on 1?
Rakkaus: Kun sanon että yhtä, se on paras sana kuvaamaan sellaista mikä on absoluuttista, täydellistä ja se voi vain laajentua. Pieni mieli ei ymmärrä Rakkauden laajuutta. Siksi et voi samalla tasolla ymmärtää rakkautta jolla lasket matematiikkaa. Voit kuitenkin harjoitella muistamaan ja voit harjoittaa käytännössä antamaan anteeksi kaiken sen mitä ei tapahtunut kuin unessasi. Voit arjessasi saada muistoja minusta ja nauti siitä, matka on vasta alussa mutta loppu on jo tullut. Paha uni ohitse. Rakkauden uni alkaa.
Kuvitellussa sinussa on kaikki esteet jotka näyttävät olevan Rakkauden edessä. Rakkautta ei kuitenkaan kukaan voi piilottaa kuin pieneksi hetkeksi ikuisuuden keskellä. Rentoudu, sinä todellakin olet pelkkää Rakkautta. Rakkaus on vain pelkkä keksitty sana, mutta sana hukkuu siihen mihin viitataan.
Minä: "Rakkaus on vain pelkkä keksitty sana, mutta sana hukkuu siihen mihin viitataan." Nice läppä!
Rakkaus: Elämäsi on Nice läppä. Egosi tahtoo tehdä kaikesta todellista. On monenlaista uskomusta maailmasi täynnä, eikä mikään ole totta kuin kuvitelmissasi.
Minä: Jos en koe syyllisyyttä enkä pelkoa ja syntiä ei ole ja koko maailma on pelkkä uni, niin on ihan sama mitä tekee? Voisin ryöstää vaikka pankin tai vaikkapa hakata mummoja kadulla?
Rakkaus: Rakkauden muistanut hakkaa mummoja kadulla maailmassa joka ei enää ole todellinen? Niitä tehdään vain maailmassa jonka on rakentanut syyllisyys ja pelko. Niitä tehdään maailmassa joka on erilliselle mielelle todellinen. Ykseydessä ei ole nyrkkejä eikä rahaa, siellä on vain täydellisyys. Erillisyydessä on erillisyyttä ja erillisyys lisää pelkoa. On hyvä muistuttaa että vaikka muodon tasolla nyrkit eivät heilu, niin pieni mielesi arvostelee ja tuomitsee...salaa, piilossa.
Minä: Huomaan usein, että ajattelen olevani kiltti ja hyvä ihminen mutta erillinen mieleni tuomitsee, se heittelee ajatuksia kuin nurkan takaa, hyviä ja huonoja. Ajatus on kuin kolikko jossa on kummatkin puolet! Huomaan mieleni projisoivan ulkomaailmaa jatkuvasti. Rauha on kuitenkin vallitseva "elementti".
Rakkaus: Se että olet rehellinen itsellesi, huomaat ajatuksesi ja todellakin olet niistä tietoinen on anteeksiannon kulmakivi. Anna sen tapahtua, ei sekään tarvitse tuomitsemista. Vastaus kaikkeen on Rakkaus ja anteeksianto. Armollisuutta itseä kohtaan, niin olet jokaiselle itsellesi armollinen.
Minä: Ihanaa että jaksat muistuttaa. Minulla on nyt hassu tilanne täällä. Teen tässä samalla ihan muuta, silti kyselen ja vastailet tosta noin vain! Tai siis se tapahtuu minussa! Ihan sika outoa, ei tarvitse keskittyä oikeestaan yhtään. Puheesi kuuluu selvästi.
Rakkaus: Koska olen yksinkertaisuus, olen jatkuvasti tässä ja tulen aikasi ulkopuolelta.
Minä: Mitä jos olisinkin enemmän pöpi, hullu tai jopa mielisairas!? Miten voisin ajatella ja muistaa sinua? Muisti sairas tai psykopaatti?
Rakkaus:
1. Kuka näkee näytelmän (hullun ja mielisairaan)?
2. Mitä Rakkaus näkee ja tekee? Rakkaus ei ole unohtanut ketään.
3. Siellä ajassa näyttää olevan eri elämiä, eri hahmoja. Olet mielisairas,viisas ja nero samaan aikaan. Olet jakautunut erilaisuuteen. Sama mieli on jakautunut eri kehoihin. Saat eri kokemuksia eri kehoissa siihen asti kunnes muistat minut. Jos kokemuksesi on nähdä hullun tai psykopaatin elämä, niin katselet sitten sen, mutta en ole unohtanut sinua siinäkään kehossa.
Ego on ovelasti pirstaloinut sinut moneksi. Aika on huijaus johon uskotaan. Kaikki tapahtuu yhtä aikaa vaikka se näyttääkin erillisyyden kautta lineaariselta. Sen takia anteeksianto on tärkeää, jotta tarinasi loppuu. Annat anteeksi tarinalle joka ei ole enää totta. Karman kierto tulee päätökseen, jälleensyntymä loppuu, aika loppuu ja heräät todellisuuteesi.
Kun muutat mielesi, pelastat jokaisen sirpaleen joka maailmassa näyttää ilmenevän. Ristiinnaulitsemisen vapaus. Jeesus ja Buddha oli vain pirstaleita jotka muistivat todellisuutensa. Se on sinun mielessäsi ja siksi olet "valaistunut" jo. Pelastus on syntymäoikeutesi. Syntymäoikeutesi Rakkauteen.
Minä: Taitavasti käsikirjoitettu elämä. Niin monia rooleja, niin monia tarinoita. End of the fucking`story.
Olen muutes valaistunut oi herra ylijumala!!!!!!
Rakkaus: Niin oletkin ja olemme yhtä. Olet valaistunut siinä mielesi osassa jossa ikuisuus on TOTTA.
Minä: FUCK! Tänään on aprillipäivä ja yritin aprillata Rakkauden...HÖ, vituiks meni! Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Rakkaus: Leuka rintaan kyllä aprillia. En mene tuohon, koska olen jo tässä.
Minä: Hah, tähän on hyvä lopettaa. Kiitos Rakkaus että saan Rakastaa ja kiitos että Rakastat ja kuuntelet loputtomasti. Tätä mä kaipaan ja tähän minä haluan jäädä, saanko jäädä?
Rakkaus: Tässä olet aina ollut ja tähän jäät. Olet niin Rakas. Muuta et voi olla.
Minä: Rakkaus! Minä täällä taas Terve! Minä joka olen erillinen ja pieni jo pelkän UNIversumin rinnalla, puhumattakaan siitä että koko luomus on täyttä unta.
Rakkaus: Terve! Aloititpa sinä tiedostavasti. Sinulla on aina ollut helppo kyky katsella laajasta näkökulmasta asioita, se auttaa antamaan anteeksi niitä pieniä arjen tason asioita, jotka ovat vain sinun itsesi luomia näkökulmia.
Olet pieni egossa mutta Minussa niin suuri, että egosi ei sitä tiedä.
Minä: Tosiasia on se, että joskus se laajempi näkökulma voi olla jonkun toisen erillisen mielen mielestä pakenemista ihan tavallisesta arjesta ja ongelmista...?
Rakkaus: Pakenemista mistä? Pakeneminen näkökulmasta joka ei ole täältä katsottuna mitenkään todellinen. Pakenet sellaista joka ei ole totta. Kyse voisi olla enemmän vain siitä, että katsot asioiden läpi, et niinkään pakene mitään. Se on todellista anteeksiantoa. Katsot "henkisillä silmilläsi" Rakkauteen harhojen sijasta. Olet oikella polulla. Jatka samaan malliin.
Minä: No jee! Kyllä koen silti olevani hyvin herkkä ja tunteellinen. Läheisissä suhteissa helposti alan ajattelemaan toisen puolesta. Haluan olla hyvä, laajentava, anteeksiantava (itselleni), kiltti ja läsnäoleva. Toisaalta katson asioiden läpi, mutta persoonan tasolla yritän pyristellä maailmassa joka olisi jopa hyvä. Uskon luonnollisuuteen ja siihen että Rakkaus ei ole järkistettyä, järjestettyä eikä mitenkään rationaalista...
Rakkaus: Kun maailman Rakkaus loppuu, niin Minun Rakkaus alkaa. Tämä siis sinun valintasi kautta. Ei niin että en JO OLISI siellä teissä jokaisessa vaan, niin että olet kerännyt sen muistamisen eteen paljon uskomuksia, asioita ja ongelmia. Kun sinun OMA versiosi Rakkaudesta tulee päätökseen alkaa todellisen Rakkauden aika ja tästä harvoin ihminen on tietoinen. Se johtuu siitä, että se rakkaus jonka itse ego keksi (pieni minä), se sama rakkaus ei voi tietää mitä on sen kuvitelman ulkopuolella täydellisensä ja ikuisena.
Minä: Eli kun käyn monia elämiä läpi rakkautta/ihmisiä etsien ja etsien, tulee vihdoinkin hetki että alan kyseenalaistamaan maailman luoman rakkauden?
Rakkaus: Tismalleen näin. Karman kierto, jälleensyntyminen ja ikuisuudelta tuntuva etsiminen. Sinulla on siitä paljon kokemusta siellä ajassa.
Minä: Huh, oikein sydämestä ottaa kun tätä kaikkea ajatteleekin. Olen nyt sellaisessa vaiheessa, että herääminen/muistaminen on tapahtunut, mutta etsin vielä epätoivoisesti itselleni matkakumppania jonka kanssa voisi "valaistua" sen oman ja yhteisen prosessin kanssa.
Sellainen aito, rehellinen, anteeksiantava, raadollisen läpinäkyvä, hyväksyvä ja yhteinen matka joka kuljetaan yksin, mutta yhdessä. En pelkää enää peiliä. Koen että se mikä tulee vastaan, sen kuuluu tulla ja se kaikki tapahtuu aina just oikeaan aikaan. Eli onko tämä nyt yksi egon tapa pitää etsiminen vauhdissa? Iok:ssakin sanotaan että ego sanoo "etsi etsi mutta älä löydä".
Rakkaus: Jos katsotaan tätäkin Minun kauttani, niin sen kuuluu nyt tapahtua niin. Olet valmis nyt KATSOMAAN omia ajatuksiasi, odotuksiasi, pelkojasi, epävarmuuksiasi. Suostut katsomaan kaiken sen mitä toisen erillisen hahmon edessä nousee. Olet valmis katsomaan omia uskomuksiasi. Olet valmis olemaan rehellinen. Jos katsotaan tätä etsimistä Rakkauden kautta, niin olet valmis antamaan itsellesi anteeksi kaikki se mikä sisältäsi nousee valoon ja täydellisyyteen.
Jos katsotaan tätä egon kautta, niin etsit ja etsit aina vain parempaa ja helpompaa jotta voisit sillä pelastaa MENNEISYYTESI (TARINASI). Se paha ja huonompi menneisyys pitää parantaa uudella ihmisuhteella joka olisi PAREMPI kuin eilinen päivä. Listaat pitkän vaatimuslistan jossa ei lue ne huonot puolet jotka menneisyydessäsi koit. Haluat ne vastakohdat jotta kokisit pelastuvasi ajan maailmassa omalta kuvitellulta itseltäsi.
Minä: Fucking deep. Eikö se ole vain hyvä juttu että haluaa itselleen hyvää ja parempaa, eikö se olekaan Sinusta?
Rakkaus: Jos antaudut minulle täysin, et enää tee omaa versiotasi siitä mitä todellinen Rakkaus on tai mitä sen kuuluisi olla. Olet kirjoittanut monia versioita rakkaudesta ja ne kaikki alkavat ja loppuvat. Sen alun ja lopun välissä on monenlaista kärsimystä. Se kaikki on vain tarinaa mielessäsi, sinun oma henkilökohtainen romaani rakkaudesta, jotka on koostettu yksilötason kuvitelmista ja kollektiivisista kuvitelmista ja uskomuksista. Jos haluat todella tietää mitä Rakkaus on, sinun on hyvä luopua kaikesta mitä olet IKINÄ OPPINUT! Minä en tule tiedon maailmasta etkä voi Minua ikinä tietää tai saada kontrolliisi. Mutta kun päästät omasta kuvitelmastasi irti, Minä astun esiin vaikka en koskaan ole ollutkaan pois. On tapahtunut vain unohdus. Unohdus josta ei tuomita mitenkään. Kun heräät Minuun, se lähinnä naurattaa. Mutta omien uskomusten karsinen voi tuntua vaikealta prosessilta. Oman maailmasi murskautumista voi kutsua "sielun pimeäksi yöksi."
Sinä et valaistu sillä, että tiedät jotain mitä muut eivät tiedä tai siten että lisäät egoosi tarinoita ja uskomuksia, se on vain maailman tehtävä lisätä sikeää unta.. Sitten kun koko uskomusjärjestelmäsi hajoaa ja katoaa "ilmaan", katsot mitä jää.
Minä: Tämän jotenkin muistaa, varsinkin nyt kun tätä eskaloituu tähän kirjaimiksi. Tarkoittaako tämä sitä että minun on vielä päästettävä tästäkin keskustelusta irti? Ja vielä kysyisin että miksi minulla on jatkuvasti irtipäästämisen haasteita?
Rakkaus: Ei sinun tarvitse miettiä sitä että loppuuko nämä keskustelut vai ei. Se kyllä katoaa itsestään kun on sen aika. Kerroin jo aikaisemmin että kaikista uskomuksista tulee päästää irti jotta voit olla SE rauha joka mielessäsi jo ON.
Minä: Mutta minulla on kokemusta siitä, että elän ikäänkuin kahdella tasolla. Täällä inhimillisen ajan maailmassa ja sitten JOKU OSA minussa muistaa tämän kaiken todellisen ja ikuisen?!
Rakkaus: Ajattele vaikka Jing & Jang merkkiä, jossa toinen puoli on valkoinen ja toinen musta. Merkki kuvastaisi mieltäsi niin, että valkoinen olisi muisto ikuisuudesta ja musta olisi tekemäsi egon maailma, mutta merkki itsessään olisi vain KUVITELMASI. Ensin näet merkin kokonaisuutena etkä kiellä sitä, sitten alat pikkuhiljaa värittämään mustaa puolta siten, että annat sen anteeksi tietäen että se ei ole totta. Et välitä siitä miten nopeasti sen kuuluu tapahtua, vaan ainoastaan muistat sen merkin olevan vain ihmisen tekemä. Tiedät että merkki on kuvajainen ikuisuuden keskellä. Se valkoinen puoli on vain muistosi Minusta. Katselet merkkiä Rakkaudella. Annat kaikkien odotustesi ja kuvitelmiesi nousta esiin merkkiä katsellessa. Tämä merkki on itsesi luoma johon olet vuosien ja elämiesi saatossa liittänyt paljon uskomuksia, odotuksia ja myyttejä. Jopa Mystisyyttä ja henkisyyttä. Olet palvonut merkkiä ja antanut sille paljon voimaa ja valtaa. Annat ikäänkuin merkin puhua puolestasi, koska olet antanut merkille vuorosanat. Juttelet ikäänkuin itsesi kanssa, omien uskomustesi kanssa.
Lopulta kun olet päästänyt jokaisesta kuvitelmastasi irti, alat luottamaan Ikuiseen ja täydelliseen. Kaikkeen siihen mikä on ikuista ja täydellisen anteeksiantavaa.
Muistat, että merkki ei ole syyllinen mihinkään siihen mitä siitä ajattelet. Merkki ei ole syypää pahaan oloosi eikä merkki tuomitse ketään tai mitään. Merkki on katoamassa todellisuuteen.
Tämä merkki on maailmasi tällä hetkellä, mutta kun olet tehnyt anteeksiannon työsi, merkki katoaa.
Tämän jälkeen sinulle on aivan sama miltä merkki näyttää, koska olet antanut anteeksi sellaiselle joka ei enää ole totta. Nyt voit katsella merkkiä rauhasta ja Rakkaudesta. Jos merkkiä ei enää ole, sekin on ihan sama.
Kun päästätä kaikesta oppimastasi irti alat rentoutumaan. Enää sinun ei tarvitse tietää merkistä mitään koska muistat. Et enää lisää tietoa vaan purat uskomusjärjestelmääsi pois. Luotat Minuun. Annat Minun ohjata polkuasi. Jos mielesi on kaaoksessa, anna se Minulle. Näin alat luottamaan korkeampaan matkallasi todelliseen KOTIISI. Todellinen kotisi ei ole seinien sisällä eikä lukkojen takana. Todellinen kotisi ei homehdu eikä sinne voi tulla vesivahinkoa. Todelliseen kotiisi ei voi tulla murtovarkaita. Todellista kotiasi ei voi vaatettaa kylmyydeltä eikä se voi sairastua. Todellinen kotisi ei ole auringon alla, eikä sitä voi polttaa eikä meikata kauniimmaksi.
Minä: Wooouh! Siis tämä tarkoittaa myös sitä, että jos haluan valita merkin sisällä rakkauden, niin saan tämän yleisen dualismin rakkauden, jossa valkoinen ja musta vuorottelevat? Eli aamu-ilta, kylmä-kuuma, hyvä-paha, henkinen- ei-henkinen, sota-rauha, rakastuminen-ero, nauru-itku, likainen-puhdas, talvi-kesä, seksi-selibaatti, yksinäisyys-sosiaalisuus jne jne....???
Rakkaus: Kyllä. Kun olet tarpeeksi monta jälleensyntymää katsellut merkin antamia ohjeita ja sääntöjä. Kun olet tarpeeksi monta kertaa heilunut vastakohtien maailmassa itkun ja naurun aalloilla, alat heräämään. Kysyt että "Onko täällä jokin muu tapa?", "Missä minun Rauhani ja Rakkauteni on?". Onko tämä näytös jota elämäksi kutsutaan, totta?- kysyt.
Minä: Eli elän merkissä, mutta en ole merkistä!
Rakkaus: Juuri niin. Olet vain käymässä siellä ajassa.
Minä: Maailma on ajatusteni heijastuma. Jotkut jämähtävät siihen uskomukseen että maailma on totta mutta ajatukset maailmasta eivät. Eikö maailmankaikkeus syntynyt alkuräjähdyksestä?
Rakkaus: Jos valitset uskoa niin. Kielelläsi voisin viitata siihen, että se "räjähdys" tapahtuu just tällä hetkellä maailmassasi. Ei kuitenkaa täällä missä Minä olen. Räjähdit minusta eroon pieneksi hetkeksi ikuisuuden keskellä. Tätä räjähdystä heränneet kutsuvat "Mayaksi", "Uneksi", "Illuusioksi". Olen kuitenkin ollut koko ajan mielessäsi, koska minä en tule AJASTA, enkä minä LOPU.
Minä: Mutta miten sitten se, että kuuluuko vain ajatusten olla se "uni" vai onko koko olemassaolo unta ja harhaa?
Rakkaus: Se pieni erillisyyden hetki maailmankaikkeuden syntyhetkellä oli vain valintana mielessäsi. Halusit kokea miltä tuntuu rakentaa oma maailma Ikuisuuden keskelle.
Minä: Eli hän joka ajattelee maailman olevan totta, jää itse kokemuksellisesti maailman uhriksi, eikä näe/muista sitä, että vain Rakkaus on ikuista ja todellista?
Rakkaus: Tämä erillisyyden uni on vain erillisten "sielujen" uni. Herännyt näkee kaiken yhtenä, koska tietää että totuus ei ole rajallista elokuvaa jossa on näyttelijät ja lavasteet. Herännyt tai "valaistunut" tietää, että koko maailma esiintyy vain saman mielen sisällä. Erillisyydestä et koskaan tule löytämään rauhaa ja erillinen sielusi itkee verta dualismin näytöksessä. Erillisiä sieluja ei voi olla olemassa siellä missä kaikki on yhtä, eikä aikaa voi olla siellä missä kaikki on yhtä. Vain siellä ajassa on kehittyminen, aika ja erillisyys, koska egolla on epäkehittyminen ja rajat. Minä olen rajattomuus.
Minä: Miten sitten tavallisessa arjessa voi elää "ykseys elämää"?
Rakkaus: Sillä että elät niin tavallisesti kuin voit. Tarkoitan tavallisuudella sitä, että et enää lisää harhaa sulkemalla yhteyttä Minuun. Tee se mikä sinun tarvii tehdä. Et kuitenkaan luo enää itse omaa erillistä elämääsi vaan annat Minulle suostumuksesi. Pelokkaat ihmiset luovat rajoja ja kuvittelevat klaaraavanasa kaiken itse. He kokevat ulkomaailman pelokkaana paikkana josta pitää selviytyä omin voimin. Ja jos kysyt "Kuka on se joka kehittyy?" on vastaus aina että EGO. Haluatko paisuttaa egoasi vai pienentää sitä? Minussa ei kehitytä, koska Minä olen täydellisyys ja ikuisuus ITSE. Sitä sinäkin olet JO.
On suureksi hyödyksi nähdä elämä näytelmänä, jossa esittäjät MUISTAVAT olla vain näyttelijöitä suuressa Jumalaisessa näytelmässä. Nyt annat ohjauksen ja vuorosanat Minulle ja sinä vain lepäät Rakkaudessa, Minun lämpimässä ja turvallisessa sylissä. Saatat vielä katsella hämmentyneenä hyvin näyteltyä näytelmääsi, mutta nyt MUISTAT Minut. Tämän jälkeen annan sinulle merkkejä jotta muistaisit.
Minä: Vau, tätä kaikkea tarvii kyllä jatkuvasti muistuttaa itselle.
Rakkaus: Juuri siksi olen tässä ja nyt kanssanne. Muistuttamassa sitä mitä todellisuudessa olette. Olemme.
Minä: Voihan Rakkaus.
Minulla on paljon kokemuksia siitä, että en vain sovellu tämän maailman kuvitelmiin Rakkaudesta. En vain osaa tai halua osata. Nyt kysyn taas sitä, että eikö siksi ihmisuhteeni kestä pitkään kun näen jo ennen tapahtumaa että se ei ole totta. Sitä ikäänkuin antaa anteeksi jo valmiiksi kaiken sen mitä toinen näyttää olevan. Siksi siitä usein puuttuu resonaatio, kova vetovoima. Tuleeko romanttisten suhteiden vetovoima siitä, että vetää puoleensa anteeksiannon läksyjä? Huh tuskin uskallan tätä edes kysyä, mutta pakkohan se on, kun tämä vaivaa mieltäni....
Rakkaus: Jos tietäisit olevasi JO TÄYDELLISESSÄ Rakkaudessa, ei olisi enää mitään vastavoimaa eikä vetovoimaa koska olisit JO SE, mihin vetovoimallasi pyrit. Mitä suuremmat tunteet, sitä suuremmat TUNTEET. Sinulla on myös siitä kokemusta unessasi, että kun tunnet suuria tunteita, koet SUURIA tunteita. Tämä tarkoittaa että se dualismin merkki (Jing & Jang) antaa ne kummatkin puolet. Jos haluat todella kulkea polkua täydelliseen Rakkauteen, otat vastaan kaikki ne tunteen lempeydellä ja anteeksiannolla. Tiedät että ITSE tunteet eivät ole absoluuttinen Rakkaus (vaikka ne voivat toimia muistuttajina), koska ne ovat vain tunteita jotka menevät ohi. Kaikki mikä menee ohi ei ole Rakkaudesta, se on vain laiha kopio siitä.
Sinun tulee nyt olla täydellisen rehellinen itsellesi. Ego ei tätä koskaan kerro sinulle, mutta erityiset ihmisuhteet eivät ikinä toimi Rauhassa ja täydellisessä Rakkaudessa, koska te seurustelette vain omien mielikuvien kanssa. Rakastutte mielikuvaanne toisesta. SEN TAKIA myös KUVITTELETTE että rakkaus LOPPUU. Todellinen Rakkaus ei koskaan lopu. Se rakkaus joka on sinun pienen mielesi rakentamaa, sortuu lopulta.
Minä: Siksikö minulla parisuhteet eivät kestä? Ne sortuvat koska niihin ei enää tule pysyvien ajatusten, odotusten ja miellyttämisen latausta?
Rakkaus: Sanot heippa maalliselle rakkaudelle ja se tekee kipeää (egolle). Jollain tasolla jo muistat sen, että rakkaus ei voi alkaa eikä loppua. Ajan rakkaus ei kestä Minun edessäni. Luovut tyhjästä. Nyt olet selkeästi siinä vaiheessa, että yrität pitää kiinni kuvitelmastasi että romanttinen rakkaus voisi kestää. Ne eivät kestä edes elokuvissa eikä musiikki kappaleissa. Keho ilmentää vain kehon tarpeita. Vain mieli voi olla yhdistyneessä tilassa.
Minä: Voisiko silti romanttiset suhteet olla mahdollisia? (yritän jälleen..;-)
Rakkaus: Voivat toki, mutta se voi olla hetkessä ohi.
Minä: Fuck!
Rakkaus: Vieläkö se on sinulle jotenkin epäselvää?
Minä: Kai minäkin olen sitten hollywood aivopesty vielä....
No onhan se niin, että romanttinen rakkaus on 99,9 % kaupankäyntiä, vaihtokauppaa;
- Ensin tehdään mahdollisimman hyvä vaikutus toiseen
- Sitten mitataan vaihtokauppojen arvo; kannattaako se? Kuinka paljon hyödyn siitä?
- Pituus, paino, kehon koostumus, varallisuus, luonne, yhteiset harrastukset, yhteiset suunnitelmat, sänkytaidot, lapsien teko....välimatka, ikä, terveyden kunto...
- Turvallisuus, luottaminen, läsnäolo...henkinen kapasitetti, miehekkyys, naisekkuus, seksikkyys ja muut vaatimukset.
Niin moni asia mitataan tarkkaan ennen kuin uskalletaan heittäytyä suhteeseen. Sen jälkeen voikin sitten pettyä omiin odotuksiinsa tai säikähtää sitä omaa pimeää puoltansa joka stimuloituu intiimin suhteen seurauksena. Just se tärkein osa jota kartellaan, jää ilman Rakkautta ja hyväksyntää.. On helpompi etsiä aina uusi kuin kohdata omat uskomuksensa ja antaa ne Rakkaudelle.
Tähän kaikkeen kun lisätään kaikki se draama, väkivalta ja kontrollointi niin avot!
Rakkaus: Anna suhteelle uusi tarkoitus. Tästä on puhuttu ennenkin ja puhutaan siitä taas.
Ego näkee kehon ja tarinan. Minä näen Rakkauden ja tämän hetken puhtaana.
Tämä ei tarkoita sitä, että tehtäväsi olisi olla täysin viaton ja puhdas joka hetki.
Todellisuudessa sinä sitä olet, mutta mikäli haluat suhteelle uuden tarkoituksen, se hyväksyy armolla epäkohdat, koska näet niiden läpi, Minun kanssani.
Huolehdit liikaa siitä, että miten kauan suhteen kuuluu kestää. Ei sellaista sääntöä ole keksitty. Jokainen suhde kestää niin kauan kuin on anteeksiannon läksyjä jäljellä. "Valaistunut" suhde on ihan mahdollista JOS on 2 tietoista ihmistä minun kanssani. Yleensä se, että toinen muistaa täydellisen Jumaluutensa ja toinen ei, ego ei kestä sitä. Egon on helpompi vetäytyä pois takaisin pimeyteen. Kuitenkin jokainen suhde on täydellinen ja jokainen erillinen tulee muistamaan lopulta syyttömyytensä.
Sinä et tiedä egosi kautta mitä mikäkin tarkoittaa tai mikä on mikäkin tarkoitus. Päästä irti siitäkin tietämisestä. Ota vain se kokemus vastaan mikä elämässäsi ilmenee ja LUOTA Minuun.
Tärkeintä on muistaa se, että aina kun tapahtuu, SINÄ OLET PAIKALLA. Näet siis omaa elokuvaasi. Siihen kätkeytyy koko salaisuus vapautumiseen. Niin kauan kuin uskot että olet erillinen yksilö miljoonien muiden erillisten sielujen keskellä, jossain paikassa yksinäisenä ja kuolevana, et pääse vapautumaan. Kun heräät ja muistat todellisuutesi, alkaa parannuksen polku.
Intiimi suhde voi olla mahdottoman hyvä paikka päästellä menemään omia harhojasi. Jos tarkoituksesi ei ole intiimi suhde, teet saman työn siellä missä olet.
Rakkaus vastaa aina Rakkaudella, mutta jos sinussa puhuu menneisyys, hyväksy sekin. Anna se anteeksi itsellesi. Aina voit valita uudelleen.
Minä: Muutama kysymys vielä. Olen jotenkin huomannut, että sanon nykyään "ihan sama" aika moneen asiaan. Olen miettinyt että onkohan se oikeasti minulle "ihan sama" ja sitäkin olen miettinyt että mitä se merkitsee? Onko asiat ihan sama?
Rakkaus: Kyllähän anteeksiannon työ vaikuttaa siihen, että ei enää ota kaikkea niin hirveän vakavasti. Kysy kuka tai mikä ottaa kovin vakavasti? Jos ego ottaa todesta, henki tietää, että mikään ei ole "unessa" totta. Ego voi syyllistää "kyllä asioilla on väliä". Mutta se tulee vain syyllisyydestä, pienestä mielestä-menneisyydestä. Menneisyys sanoo, että on tehtävä parempi tulevaisuus ja siksi asioilla on väliä. Todellisuudella millään ei ole väliä, koska se millä oikeasti on väliä on jokaisen yhteistä ilman että sitä tarvitsee ansaita mitenkään. Kaikki vain ON. Todellisuuden edessä ei tarvitse kehittyä.
Ihan sama ajatteletko että on "ihan sama" vai jätätkö sanomatta tai ajattelematta. Kyllä sinulle voi olla merkityksellisiä asioita eikä asioiden tarvitse olla "ihan sama", koska se on Minulle "ihan sama".
Minä: Ihan sama
Rakkaus: Ihan sama
Minä: "Nauru pidentää ikää"..miten se nyt on, pidentääkö?
Rakkaus: Minussa ei ole ikää eikä Minussa pidennetä mitään. Siellä ajassa sinulle on kuitenkin suureksi hyödyksi jos osaat nauraa. Yleensä oivaltamisen seurauksena tulee keveämpi ote elämään ja hymy on herkemmällä. Ego osaa nauraa vain muiden erillisten ihmisten töppäyksille, mutta ei koskaan itselle. Kuvitellaan, että ensin käyt katsomassa kauhuelokuvan jossa on jännitystä, seksiä, draamaa ja viiltävää kauhua. Se ei naurata. Olet kauhusta kankeana. Sitten elokuva loppuu ja näytös on ohi. Nauru palaa. Sen jälkeen palaat uuden elokuvan pariin ja valitset katsottavaksi elokuvan jossa on paljon huumoria. Tätä on oivaltaneen elämä. Nauru palaa ja se on kepeää, koska hän muistaa että "ei ole egossa mitään". Itselle nauraminenkin on helpompaa, kun ei ole joka hetki ottamassa egoaan niin hirveän vakavasti.
Nauru muistuttaa sinulle Minusta.
Minä: Olen jotenkin tehnyt havainnon että henkisissäkin piireissä kaikesta kehittymisestä ja henkisyyden tankkauksesta tulee hirveän analyyttistä ja vakavaa suorittamista. Eletään kuin viimestä päivää saavutelleen gurujen, Jumalien ja oman itsen suosiota ja taivaspaikkaa. Sielujen kehittymisestä tulee uusi riippuvuus ja maailman tuskasta pitää tehdä todellista. Sen jälkeen työmaata riittää! Kaikki ongelmat ulkopuolella pitää parantaa ja muuttaa, muuten "ei elä niinkuin opettaa".
Henkiseksi ihmiseksi pääsee vain sillä, että lukee hurjasti kirjoja ja tietää siitä kaiken. Menneet elämät pitää olla tiedossa, tulevaisuuden pelkoja pitää kartella, joogassa pitää olla notkea ja mielenrauha pitää pitää joka hetki. Meditoida pitää joka aamu ja ilta. Pitää syödä luomua kasvisruokaa ja tietää kaikesta kaikki. Omasta henkisestä polusta tulee se ainut ja oikea. Ja hurjinta on se, jos kuvittelee olevansa jo valaistunut. Jos on valaistunut, koko maailma on sitä, koska katsot valaistuneen kaltaisesti.. Huh...Jos et ole ollut ufon kyydissä, kokenut sielunvaellusta tai käynyt naurujoogassa et ole henkinen ihminen.
Iok tehtävät tulee tehdä oikein ja kärsimyskeho ei saa stimuloida missään vaiheessa. Jos et itke maailman kärsimyksiä ja näytä ympäröivälle maailmalle kuinka kauhea paikka se on, tai jos et tiedä eläväsi paratiisissa, olet unessa. Vihaa, pelkoa ja epäonnistumista ei saa tuntea.
Rakkaus: Kysy aina itseltäsi että kuka on se joka tämän kaiken haluaa kokea ja miksi? Tarvitseeko Rakkauden suosiota ansaita? Tarvitseeko Rakkauteen kehittyä? Kuka Minä olen? Kuka on se joka tämän kaiken näkee?
Minä: Ok. Minussa on jotenkin sellainen ajatusmaailma, että näen täällä ajassa täydellisyyden siinä, että uskaltaa olla heikko ja epätäydellinen. Se saa Minut tuntemaan Rakkauden. Olkoon sekin sitten egoa tai ei, mutta ihmiset jotka tietävät kaikesta kaiken elävät vain kuvitelmissaan ja siten pitävät kiinni omasta egostaan. Sitten he suojelevat tätä kuvaa kaikin keinoin (minäkuva). Itsekin teen sitä. Mutta aina kun muistaa naurahtaa omille kuvitelmilleen, tulee rauhan tunne. Se, että ei tarvitse olla mitään, auttaa minut palautumaan tähän hetkeen sellaisena kuin se ilmenee. Kun antaa kaiken olla sellainen kuin se on, sitä kokee olevansa täydellinen jollain muulla tasolla kuin egon tasolla. Parhaiten viihdyn ihmisten seurassa jossa kuuluu nauru ja hölmöily. Vähiten viihdyn analyyttisessä ja vakavassa ilmapiirissä vaikka senkin on hyväksyttävää toki. Minua houkuttaa enemmän sellanen tavallinen ja rento ilmapiiri, kuin henkisesti jotain yrittävä ilmapiiri tai jokin teko teeskentelty halailuretriitti. Uskon spontaaniin ja improilevaan olemiseen enemmän kuin tiukasti säännösteltyyn ja kontrolloivaan tilanteeseen. Oikeasti tiedostava ja läsnäoleva voi olla missä vain ja kuka vain.
Nyt tätä kirjoittaessa tuli ajatus että olisiko aika makee sellainen "retriitti" johon kutsuttaisiin vain "epätäydellisiä" ihmisiä. Sellaisia jotka eivät enää yritä olla mitään muuta. Sinne tultaisiin sillä asenteella, että minä en ole mitään. Jokainen voisi vuorollaan kertoa kaikkea hölmöä ja hullua, nauraisi itselleen ja omalle epätäydellisyydelleen. Saisi itkeä pois omat haavansa, pettymyksensä ja oman repaleisen menneisyytensä. Jos ei osaa tätä niin voisi kertoa senkin. Ei sääntöjä, ei suunnitelmaa, ei ohjelmia, ei kehittymistä, ei edes mitään henkistä polkua. Kenenkään ei tarvitsisi olla mitään tai jos kuvittelee olevansa joku, senkin voisi ilmaista reilusti. Koska kukaan ei tulisi sillä asenteella, että olen parempi, kenenkään ei tarvitsisi esittää mitään.
Jos sisällä olisi vihaa, se saisi tulla esiin, jos sisällä on katkeruutta, sekin saisi tulla esiin, jos sisällä ei tunnu mitään, sekin saisi ilmentyä sellaisena kuin on. Nauru ja itku olisi sallittuja. Mihinkään ei pyrittäisi eikä mitään päämäärä olisi. Ei edes rauha eikä Rakkaus, ei edes tämä hetki eikä läsnäolo. Mitään sieltä ei haettaisi eikä mikään maksaisi. Pelkkä erilaisuuden läsnäolo. Erilaisuuden hyväksyminen. Jokainen tuomitseminen saisi tulla ilmi mielestä. Retriitissä ei haettaisi henkistä valaistumista eikä Pyhän hengen yhteistä läsnäoloa. Olisi vain yksi sana: sallivuus. Kaiken sallivuus.
Olisi esim. viikko aikaa ja ovesta saisi tulle ja mennä miten haluaa. Aina olisi jäljellä vain läsnäolo, aito läsnäolo. Pukeutumisella tai ammateilla ja "rintamerkeillä" ei olisi mitään väliä. Siellä ei korostettaisi mitään henkistä kehittymistä, toki jos joku haluisi tulla kehittymään, sekin olisi vain hänen oma juttunsa joka tulisi ilmi. Ei olisi ensimmäistäkään piilotettua tabua, jota ei voisi sanoa ääneen. Ei olisi mitään asiaa jonka voisi piilottaa. Sellaista asiaa ei maailmassa ole jota ei siellä voisi sanoa ääneen. Jokainen epätäydellisyys ja salaisinkin fantasia tai pelko voisi tulla päivänvaloon. Jokaikinen tunne ja epävarmuus saisi tulla Rakastavaan ja hyväksyvään ilmapiiriin.
Nyt kun suunnittelin tätä mielessäni niin näin jo sydämessäni miten harhat tulisi voimattomiksi. Siellä häviäisi automaattisesti omat solmut ikuiseen Rakkauteen, koska MITÄÄN PIILOTELTAVAA ei enää olisi! Mitäs sanoisit? Se olisi egon loppu.
Rakkaus: Tätä sallivuutta jo harjoittelitkin yhdessä keskustelussa kuin avasit pelkojasi ja epävarmuuksiasi-avasit jo rohkeasti niitä luukkuja joita olet piilotellut. Voit toteuttaa tämän "retriitin" jo tässä ja nyt! Sinulla ei todellisuudessa ole mitään menetettävää...ainoastaan omat esteesi Rakkauden edestä.
Kuten huomasit, sait paljon yhteyden ottoja avautumisesi johdosta vaikka egosi sanoi että siinä käy toisinpäin. Se että annat Minulle esteesi, yhdistää sinut kaikkeen. Olet yhteisessä mielessä jatkuvasti, mutta kun paljastat omat epäkohtasi, niin annat ne Minulle. Egolla on salaisuuksia joita se vaalii salaisesti, koska ego uskoo erillisyyteen ja yksinäisyyteen. Ego sanoo että olet täydellinen vain järkeä käyttämällä. Viisaaksi tulet vain elämän kokemuksen seurauksena. Todellisuudessa et mene enää eteenpäin, vaan taaksepäin. Takaisin nollapisteeseesi. Takaisin alkuun joka senkin on vain matkaton matka. Olet kuin liitutaulu täynnä kaavoja, kysymyksiä ja vastauksia. Minun kanssani se kaikki hölynpöly pyyhitään märällä sienellä pois. Lopulta koko taulukin rapistuu ilmaan, sinne mistä se näytti ilmenevän. Mistä se ilmeni? Minne se meni?
Minä: Kiitos, niinpä. Ehkäpä teen taas kunnon avutumisen taas....mutta nyt alan lopettelemaan, koska tästä tuli taas aika pitkä.
Rakkaus: Pitkä? Suhteessa mihin? Kirjaan? Elämään? Tämän kuului tulla tähän ja jokainen sana ja kirjain oli omalla paikallaan. Mielesi kuului nyt ilmetä näin. Meidän yhteinen polku jatkuu varmasti. Mitään väärää ei voi tapahtua. Me toistetaan tätä vaikka 10 seuraavaa vuotta jos niin kuuluu käydä tai sitten se loppuu tähän hetkeen. Olet kotona Minussa jo. Kaikki on todella hyvin AINA. Olet Rakkaus eli olet MINÄ. Kaikki ristiriidat joita tänne kirjoitat on vain uskomustesi suodattamaa, annetaan se anteeksi ja jatketaan matkaa. Olet niin Rakas ja täydellinen Minussa.
Minä: Voi kiitos Rakkaus.
Olen vain ihminen niin hyvässä ja pahassa, vaikka oikeasti olenkin vain Rakkaus.
https://www.youtube.com/watch?v=PHOVIE9OlbE
"Totuttele kuitenkin ajatukseen että "minun ei tarvitse tehdä mitään". Sinussa tehdään jo kaikki tarvittava."
Minä: UGH!
Rakkaus: UGH!
Minä: Mitä haluaisit sanoa kehosta? Miten siihen tulee suhtautua? Tai miten Rakkaus siihen suhtautuu?
Rakkaus: Tarkoitukseni ei koskaan ollut kehollistua, mutta Minua ei pääse pakoon edes kehossa.
Koska valitsit kehollistua, saat myös sen rajoitteet mukanasi. Todellisuuden kautta kun katsoo kehoa, se ei ole mitään, mutta sieltä ajasta päin kun katsoo homma menee monimutkikkaammaksi.
Minä: Todellakin...tätä elämää kun on seurannut niin keho on saanut aikaan valtavan sokkelon jossa on triljoona erilaista uskomusta, myös kehosta....
Rakkaus: Kyllä. Kehossa itsessään näyttää olevan monenlaisia toimintoja joita pitää ylläpitää yleisten uskomusten seurauksena. Kehon projisoima ulkomaailma monimutkistuu hurjasti ympärilleen ja jos näissä kaikissa uskomuksissa aikoo olla jotenkin osallisena, hukkaa itsensä aika nopeasti. Tällä itsellä tarkoitan sitä yksinkertaista ja Ikuista Itseä.
Minä: Ensin keho syntyy itkun kanssa ja sitten ympärillä olevat ihmiset toivovat että tämä olisi terve koska dualismin maailmassa on mahdollista se toinenkin puoli. Jos lapsi syntyy terveenä, alkaa "taistelu" kuolemaa, sairauksia ja uhkaavaa ulkomaailmaa vastaan. Tämä monesti kehoa palvovien ihmisten mielissä unohtuu. On äärettömän pienestä kiinni se, että joku kohta leikkaa kiinni kehossa. Vaikkakin keho on uskomattoman upeakin luomus ja vaikka se kykenee uskomattomiinkin suorituksiin, ei keho ole juuri mitään todellisen Jumalan luoman rinnalla. Sen rinnalla näen kehon rajallisena pakopaikkana ikuisesta laajentumasta, joita me olimme ennen aikaa ja paikkaa.
En enää ikinä ajattele, että keho olisi jotakin täydellistä ja Jumalallista ja voin antaa mielelläni tästä esimerkkejä:
Keho pitää vaatettaa kylmyydeltä
Kehoa hävetään
Keho sairastuu
Keho vanhenee
Keho kuolee
Kehoa vertaillaan
Keho on heikko ja hauras
Keho vaatii toimiakseen ravintoa, vitamiineja ja unta
Kehon silmät tarvitsee silmälasit
Keho on aina erilainen (henki ei)
Keho on sidoksissa aikaan ja paikkaan
Keho on eri arvoinen mielessä
Keho palkitaan kauneusihanteiden mukaisesti
Kehon syntisyys ajattelu on edelleen vuosikymmenistä huolimatta aina mukana
Virukset, ja kaikki taudit ja luiden katkeilu ei kerro mitenkään kehon täydellisyydestä.
Kehon erittäin lyhyt ikä
Kehoa treenautetaan jotta se pysyisi kunnossa, jotta se palkitsisi kantajansa. Yleensä kehoa pitää ylläpitää pikkutarkasti, ei liikaa sitä eikä liikaa tätä, mutta kuitenkin pienellä tai isolla kärsimyksellä saa aikaan tuloksia. Kehoa viillellään, ruoskitaan, maalataan ja meikataan (jotta se kelpaisi), vaatetetaan kauniisti ja komesti. Kehoa lävistetään, treenautetaan huippu suorituksiin sekä muokataan mieleiseksi. Nykyajan trendi on se, että kehoa muokataan tietokoneella, koska se on paljon helpompaa. Virtuaalinen keho näyttää yleensä paremmalta kuin aito keho. Keholta vaaditaan paljon asioita. Kehoa piilotellaan ja sitä arvostelaan peilin edessä. Kehoa palvotaan ja korostetaan: näyttelijät, pop, rap, ja rock tähdet sekä muut julkkikset. Henkisyys ja uskonnollisuus on täysin kehollistettu. On buddha kuvat ja patsaat ja Jeesusta odotellaan vieläkin 2019 tulevaksi samassa kehossa jossa hänet on kuvitettu 2000 vuotta sitten. Jopa henget kehollistetaan enkeleiksi ja ties miksi. Monista eri rooleista olikin jo puhetta edellisessä keskustelussa.
Suvun/kehon jatkamisvietissä ulkoisella näöllä on erittäin suuri merkitys. Ihmiset haluavat aina näyttää hyvältä, oli se henkilökohtainen erillinen kauneusihanne sitten millainen tahansa. Ruoka, vaatteet, aatteet, sosialisointi, trendit, kehonkieli, kaikki suuntautuvat kehon maailmaan. Näemme vain kehoja. Valitsemme jopa "rakkautemme" sen mukaan miltä keho tai kehon eleet ja hajut, äänet tuntuvat ja näyttävät. Kehot orjuutetaan yhteiskunnan sääntöihin ja lakeihin ja sitä rankaistaan jos ei toimi kuin muut toimivat. Kehojen välillä on riitoja, sotia ja kehon koolla on väliä jos haluaa saada vallan tunnetta, rakkautta, kenties aiheuttaa pelkoa ja kunnioitusta ympärillään.
Kehojen välillä on hierarkia ja kaikki kehon maailmassa on jakautunut. Sormet, kädet, jalat, solut, hiukset jne. Erilliset kehot muistuttavat erillisyyden maailmasta, ei ykseydestä ja täydellisyydestä. Kaiken välillä on jako...ja se toinen puoli. Uudesti syntyminen tarkoittaa syntymistä henkeen ei uuteen kehoon kuten karman laissa tapahtuu. Keho sotii, tuhoaa ja tappaa. Täällä ajassa annetaan arvostusta ja kunniaa vain kehon saavutuksille. Oli ne sitten maallisia, henkisiä tai hengellisiä.
Tosin keho pystyy ihaniinkin suorituksiin ja pystyy jakamaan paljon Rakkautta ja hyviä tekoja.
Mitäs tähän sanoo Itse kehoton Maestro, Mr. love?!
Rakkaus: Annan sinulle nyt kehoituksen:
Heräämisesi jälkeen annat keholle uuden merkityksen. Neutraalin kehostumisesi jälkeen pidät kehoa kulkuvälineenäsi opettaen Rakkautta omalla tavallasi. Alat katsomaan kehon "läpi" Rakkauteen eli Ikuisuuteen. Näet vain, että keho on pienen hetken kulkupelisi. Enää et painota kehoasi Jumalaksi tai henkistä sitä ylikorostuneesti. Tiedät että matkaa kestää vain hetken Ikuisuuden keskellä.
Enää et pelaa itseäsi voittajaksi etkä korosta kehosi ylivoimaisuutta, sillä tiedät että vain hengessä on todellista voimaa. Siirryt kehouskovaisuudesta mielen voimaan. Alat oivaltamaan että Mieli on se, jossa on voima, neutraalin kehon sijasta. Annat keholle anteeksi, koska muistat että se ei voi mitenkään olla todellista. Alat erottamaan Pelon/ajan luoman maailman ja Rakkauden luoman Ikuisen maailman toisistaan. Kun ostat itsellesi uuden vaatteen, olet samoin tehnyt kehollesi syntyessäsi tänne. Valitsit itsellesi uuden kehon. Vaatteet ja kehot heitetään lopulta kuitenkin roskikseen tai kierrätykseen. Niin kauan kuin haluat olla trenditietoinen ja kuvittelet olevasi vaatteet itse, tulet "ostamaan" itsellesi uuden kuoren (eli kehon). Karma ja kehojen kiertokulku on vain ajatuksesi/uskomuksesi siitä mitä elämä on.
Kun oivaltaneet, Rakkauden muistaneet sanovat "kuolema ei ole", "olemme yksi" tai "ikuinen elämä". Tämä tarkoittaa kirjaimellisesti juuri tätä. Tähän loppuu tarinamaailma. "Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä". Tämä on todellista tietoa maailman luoman tiedon sijasta. Valaistuminen tietää karmankierteen päättymistä. Ylösnousemista. Rakkauden täydellistä muistamista. Enää ei ole mitään väliä sillä, että heitetäänkö sinut ristille vai ei, koska sanot: "Antakaa heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät". Näin sanoo henkitietoinen näennäisille erillisille kehoille.
Minä: Miten tämä tapahtuu ihan tavallisessa arjessa vuonna 2019?
Rakkaus: Elät vain elämäsi loppuun. Ei muuta. Ulospäin olet kuten muutkin, mutta sisällä mielessäsi sinua ohjaa Rauha. Se että muistat Minut, sinun tulee vain muistaa että tämä näytös on jo ohi. Ohi siksi että aikaa ei ole. Tämä vain näyttää tapahtuvan. Katsot esityksen loppuun ja palaat Rakkauteen. Itseasiassa katselet näytöstä Minun kanssani, etkä enää koskaan ole yksin.
Minä: Jes, mutta vielä tätä samaa teemaa kyselisin, että tarviiko minun tehdä muodollisesti mitään muistaakseni sinut?
Rakkaus: Ei. Toki voit tehdä mitä mieleesi tulee, mutta sinun ei tarvitse. Mieti hetki sitä miten paljon ego haluaa tässä kohtaa tulla mukaan ajatteluusi. Egolla tuntuu olevan yliote siinäkin, että Rakkaus tarvitsisi ansaita fyysisten tekojen kautta. Koska uskot ajan maailmaan niin kovasti, tämä nukahtaminen on hyvin inhimillistä. Totuttele kuitenkin ajatukseen että "minun ei tarvitse tehdä mitään". Sinussa tehdään jo kaikki tarvittava.
Olet täysin viaton ja täydellinen Rakkaus jo ennenkuin sinuun ilmestyi se pieni ajatus, että sinun tarvitsisi tehdä tai olla jotain. Sinun ei todellakaan tarvitse ansaita Minun rakkauttani, jätä se ajan maailmaan ja tule luokseni ajattomuuteen lepäämään.
Voit toki antaa kehon toteuttaa omia juttujaan, mutta muista että Minä olen mielessäsi enkä ole poistunut sieltä koskaan. Nyt vain alat kuuntelemaan ääntäni. Ihan niinkuin näissä keskusteluissa on tapahtunut.
Minä: Ällistyn joka kerta siitä, miten äänesi on heti valmiina tässä ja nyt. Se on ollut aina Minussa, mutta nyt pitkällisen harjoituksen tuloksena kuulen äänesi selvästi. Ääni on Rakastava, anteeksiantava ja totuudellinen eikä se tule ajasta. Heti jos huomaan, että tulee ajallisuuteen viittamaa pohdintaa tiedän, että se on pieni minä joka puhuu. Jos ääni on selvä, kirkas, rauhallinen ja 100 % tuomitsematon, se olet Sinä. Ihan kuin en pääsisi siihen käsiksi, mutta silti se on tässä ja nyt, elävänä. Huikeeta mutta ei tunnu yhtään mystiseltä, ei mitenkään.
Rakkaus: Olen oikea mielesi. Minä olen jokaisessa. Elä vain omaa elämääsi. Huomaat, että se muuttuu helpommaksi ja kivemmaksi kun syyllisyys vähenee eikä enää tarvitse juosta Minua pakoon.
Älä sekoita minua muotoon, mutta katsele sitä Minun kanssani. Kun katselet sitä Minun kanssani, huomaat myös että tuomitsemisesi vähenee, kenties loppuu kokonaan. Kaikki ulkomaailmaan uskominen on omalla tavallaan tuomitsemista. Mielesi arvostelee huomaamattasi. Tule tietoiseksi siitä ja päästä irti. Minä en lisää harhojasi, Minussa ne vähenevät. Lopulta sinulle jää vain absoluuttinen Rakkaus, Ikuinen Rauha. Se on kotini, se on kotisi. Se on todellinen kotisi. Minussa ei tarvita kehoa ympärilleni, ei talon seiniä suojaamaan eikä autoja liikkumaan paikasta toiseen. Minä olen jo joka paikassa, täydellisenä. Näin seinät haihtuvat ja pääset lentämään vapauteen.
Minä: Kiitos tästä. Me olemme Rakkaus.
