Keskustelu Rakkauden kanssa osa 14.

"Tähän loppuu kaikki kehollinen eriarvoisuus."


Minä: Tsau!

Rakkaus: Tsau!

Minä: Minulla on nyt pari teemaa mielessä. Toinen on mun hampaat ja toinen on roolit. Haluan puhua ensin hampaista.

Rakkaus: Hienoa. Anna tulla.

Minä: Jossain aiemmassa keskustelussa sinun kanssasi oli tapaus hammaslääkäri jossa kävin ja josta livistin paikalta. Nyt tähän tulee jatkoa. 
Silloin lääkärissä käydessäni minulle tuli syyllisyys siitä, että en halunnut että hampaani revitään just siinä hetkessä ja poistuin paikalta. Kirjoitin silloin tuoreeltaan sinulle fiilikseni ja vastasit rakastavasti, että se tapahtuu sitten kun on sen aika. Asiathan voi aina katsoa joko Rakkauden tai pelon kautta. Kiitos siitä, että sinä katsot Rakkauden.
Nyt kuitenkin pari päivää sitten oli aikani mennä uudestaan lääkäriin. Tilasin uuden ajan ja menin.
Puudutuspiikkejä ja hampaiden repimisiä ja lopuksi antibioottikuuri ja töihin.
Antibioottikuuri minua harmitti melkeinpä eniten.  Minulla on ollut periaate, että lääkkeitä en käytä. Nyt siitä seurasi päiväksi helvetinmoinen särky, ja särky tuntui melkein heti kun puudutus alkoi lakkaamaan...kipulääkkeitä en syönyt ensimmäistäkään, mutta päivällä heti ensimmäisen antibiootti lääkkeen jälkeen töissä minusta alkoi tuntumaan että en ollut enää paikalla, silmäni vetivät kiinni ja olin kuulemma koko päivän apaattinen ja poissaoleva. Särky oli helvetillistä ja veren maku oli suussani koko päivän. Työkaverit laittoivat minut kotiin ennen työpäivän päättymistä. Kotiin hiippailen sekavana särystä ja antibiootista. Kotona jumahdin sohvalle, nukahtelin ja kuume oli jo ties kuin kova. Olin aivan jäässä, yöllä heräsin monet vaatteet päällä, kahdet villasukat jalassa ja kaksi paksua täkkiä päälläni aivan läpimärkänä hiestä. Näin kuumehoureisia unia. Seuraavan päivänä en ollut valmis menemään töihin. Lääkkeen maku suussa jäin kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä helvetillinen särky oli pois mutta seurailin edelleen pieniä sivuoireita.

Kokemus oli aika helvetillinen ja nytkin tuntuu vielä että viereiset hampaat ovat arkoja. Palkinnoksi jäin etuhampaisiin ammottava aukko jota köyhä ei voi täyttää implanteilla.

Tähän yhteen esimerkkiin miljoonasta kun ottaa henkisen pointin mukaan, niin en voi olla ajattelematta sitä, että jos Jumala olisi oikeasti luonut tämän maailman ja ihmisen, tälläistä kärsimys näytelmää ei tarvitsisi käydä?!

Rakkaus: Minä luon vain täydellisyyttä ikuisuudessa, sinä luot epätäydellisyyttä ajassa. Kuitenkin voit katsoa ajan maailmaa kanssani.
Jumala ei luonut ihmistä elämään lyhyesti n. 1-100 vuotiaaksi jossa arvaamattomuus, kärsimys ja kuolema seuraa jokaista elollista. Jos Jumala olisi luonut sinun hampaasi, ne eivät tulehtuisi, reikiintyisi eikä niitä revittäisi tuskalla pois. Jumalan luomistaitoja ei tule vähätellä, koska ego on se joka vähättelee. Nyt voidaan kuitenkin tarkastella asiaa, jotta hahmotat mikä tulee Rakkaudesta ja mikä pelosta.
Ulkomaailman henkistäminen Jumalan maailmaksi ei ole eduksi ennenkuin oivaltaa sen , että Jumala luo vain mielessä yhtenä ja ikuisena. Koko tuo sinun hammaslääkäri episodi tuntui sinusta vähän niinkuin unelta, pitääkö paikkansa?

Minä: Kyllä juuri niin, semmosta harmaata massaa. Kuin olis unessa seikkaillut. Kuitenkin jokin rauhan tunne kärsimys näytelmän taustalla. Toisaalta sellainen tunne on välillä ihan normaalistikin. Sitä katselee tätä kaikkea kuin näytelmää, joka hetken aikaa näyttää vain toistavan kaavaa joka puolella. Ihan niin kuin ISO pelilauta jota jokainen roolihahmo pelaa..

Rakkaus: Juuri näin nyt ne sinun kaksi teemaa yhdistyy tähän. Joten ei ollut sattumaa että valitsit juuri nuo kaksi teemaa puheenaiheeksi juuri nyt.
"Toinen on mun hampaat ja toinen on roolit."

Minä: Vau! Näköjään. No sekotellaan nyt sitten näitä kahta keskenään. Ajattelin ensin että nuo teemat ovat erillisiä.

Rakkaus: No siellä ajassa kaikkihan ajatellaan erillisiksi...

Minä: Heh, juu. Kyllä minä siellä hammalääkärissäkin ajattelin, että nuo lääkärit ovat vain rooleja. He ovat "aivopesty" eli opetettu ajattelemaan kuin lääkärit ajattelee, heillä on kulissit kuin lääkäreillä kuuluu olla, heillä on "vuorosanat" kuten lääkäreillä kuuluu olla ja he käyttäytyvät kuin lääkäreiden kuuluu käyttäytyä. Heillä on työaika jolloin se kaikki tapahtuu ja he pukeutuvat pukukoodin mukaisesti rooliasuihinsa. Minä sitten olen "asiakas" tai "potilas" riippuen tilanteesta. Minä käyttäydyn kuin potilaan kuuluu käyttäytyä. Tulen täsmällisesti siihen kellon aikaan kun on sovittu, sanon "hei" ja kävelen huoneeseen. Kaikki on täydellisesti suunniteltu. Jos minä jätän tulematta niin "elokuvan" ohjaus saa jännitävän käänteen, mutta leffan teema pysyy samana.
Ennen kuin en herännyt tähän kaikkeen, niin olin samaistunut tähän arkeen ja elämään. Pidin sitä jotenkin normaalina, olin ja elin kuin unessa etsimässä tarkoitusta tästä kaikesta. Sitten kun alkoi tosissaan etsiä henkistä elämäntarkoitusta täältä yritin henkistää elämän. Pitkällisen etsimisen jälkeen aloin herätä. Sitten tuli ahistus ja vitutus kun tajusin että "mua onkin huijattu" lähes kaikessa. Sitten tuli nauru. Nyt sitä on ikäänkuin palannut takaisin tänne pelilaudalle, sillä erotuksella että mitään ei ota enää kuoleman vakavasti kuin ehkä hetkittäin kunnes taas muistaa. Syyllisyys alkaa siis vähenemään, kun ulkoinen maailma ei olekaa enää syypää mihinkään. Olen vain katselemassa omaa keksintöäni. Ja miksi enää muuttaa "unta", "näytelmää"?

Rakkaus: Bravoo! Mahtavaa, juuri noin pääse muistelemaan Minua. Et sillä että "muistan nyt Rakkauden". Se että lisäät minut sekamelskasi keskelle ei anna pysyvää rauhaa, mutta se että kyseenalaistat ensin OMAT uskomuksesi, revit ne juuriltasi kuten hampaillesi kävi, huomaat että se mikä lopulta jää on Rakkaus.

Minä: Poliisi, kaupantäti tai setä, palomies, esimies, taksikuski, kaupungin johtaja, opettaja, rock tähti, näyttelijä (näytelmän sisällä), talonmies, lapsi, nuori, aikuinen, vanhus, ravintoguru, hyvinvointi mentori, kuntosalihirmu lihaksineen, ruotsalainen, suomalainen, tummaihoinen, juoppo, työtön, rikas, rakas...jne...monenlaiset on roolit. Kun arkikielellä puhutaan pinnallisesti "hän heitti vain roolia", puhujalta unohtuu usein kokonaiskuva. Hänkin itse esittää itseään, eli omaa rooliaan. Jos katsoo esim. poliitikkoa tai henkisistä asioista kiinnostunutta henkilöä, näen vain yhden roolia kutakin, ei mitään muuta. Jos jooga, suitsukkeet, henkiset vaatteet ja aatteet, luomuruoka ja vain hyviin energioihin keskittyminen ei ole roolia, niin mikäs sitten? Sese vasta näyttääkin roolilta.  Todella oivaltanut voi olla minkä tahansa roolin takana! Rooli on aina vain rooli. Todellinen oivallus tapahtuu aina vain mielessä, eikä imagolla ole enää väliä. Maallinen identiteetti vaihtuu todellisen identiteettiin joka on meille yhteinen.

Rakkaus: Mahtavaa, kerro toki lisää...tämä on sinun puheenvuorosi.

Minä: Jos ajatellaan vaikka rock tähteä. Niin sehän hiton huvittava näky. Joskus ajattelen että "ajatteleeko tuo ihan tosissaan olevansa rock tähti?" Miten hitossa joku voi uskoa siihen rooliinsa niin paljon?? Se hämmästyttää minua. Sitten muistan että itsekin ajattelen itsestäni jos vaikka mitä.
Minusta koko näytelmä muuttuu kepeäksi ja antoisaksi kun on ensin herännyt unestansa.
Sen jälkeen rock tähteyskin on kuin viihdyttävää sarjakuvaa. On mukava samaistua hetkeksi eskapistiseen maailmaan ja palata takaisin omaan hiljaiseen todellisuuteensa. Naamareilla ei enää mitään väliä.
Samoin ajattelen ihan mistä vain roolista. Kaupan vartija kävelee kuin vartijan kuuluu kävellä, mutta ensin hänen on puettava päällensä rooliasunsa. Sitten voi tehdä vaikutuksen isolla koollansa ja tuimalla ilmeellänsä. Hänen ei tule tanssia kesken kaiken eikä jutella rennosti jokaisen asiakkaan kanssa.
Samoin nuoret. Nuoret ovat juuri nukahtaneet nuoruutensa uneen. He pukeutuvat samalla lailla koska heidän kuuluu tehdä niin. Puhekieli on heidän vuorosanansa. Nuorten sisälläkin toki tapahtuu omat pirstaloitumisensa ja jokainen hakee oman roolinsa mitä sujuvasti sitten esittää.

Nykyään roolipirstaloitumista esittää sujuvasti tämä SOMEmaailma. Ei voi olla huomaamatta miten jokainen ainutlaatuinen näyttelijä esittää roolinpäälle roolia!
Jos seuraa tietoisesti esim. facebookkia on huikeeta nähdä sen läpi. Monet ihmiset käyttäytyvät facebookissa erilailla kuin esim. LIVEROOLISSA. He rakentavat someroolin. Usein tämä on tarkkaan harkittu. Siellä esinnytään sen mukaan millaisen kuvan halutaan ulkopuolelleen esittää. Kuva, kansikuva on kuvattava omaa itseä parhaansa mukaan, joku ei ehkä halua luoda itsestään mitään kuvaa mutta on ns. tarkkailija, utelias tarkkailija. 
Miten kommentoit ja kenen kuvista tykkäät ja ketä kommentoit ja miten kommentoit. On paljon asioita joita ei haluta tai uskalleta muiden tietävän. Saattaa olla että ei haluta kommentoida tiettujen ihmiset juttuja, jotta joku toinen ei näe (pelaaminen). On oltava tarkkana. Omakuvaa on kiillotettava. On mietittävä tarkaan mitä sanoo ja mitä ei sano. Kirjoitusvirheistä puhumattakaan. Tarkkaa touhua. Näin on syntynyt uusi identiteetti. Facebook identiteetti. Facerooli.
Saattaa olla että yksityisviesteissä käy kuhina, mutta julkisesti ei uskalleta näyttää mitään muuta kuin se yksipuolinen puoli. Samalla lailla livenäkin voimme esittää vaikka kuinka positiivista ihmistä vaikka sisällä olisi paljon tuskaa.. Tämä kaikki on huikeaa esitystä! Elämän kulisseissa! Kuitenkin missä roolissa vain voi olla totuuteen heränneitä hahmoja. He tietävät olevansa kasvottomia suuressa Hengen Rakkaudessa, mutta esittävät roolinsa loppuun. Jotkut esittävät tietoisesti ja jotkut tiedostamattomasti.

Rakkaus: Tämän takia olen sanonut sinulle monesti: "Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö".

Minä: Vautsi, todentotta, nyt sen näen. Mitä muodon taakse kätkeytyykään?

Rakkaus: Siellä Minä olen, Sinä olet, Me olemme.

Minä: Muistan vuosia sitten kun tein heräämisen työtä. Olin aivan shokissa. Maailmani mureni käsiini enkä tiennyt mihin enää kuulua. Takaisin oli mahdoton tulla ja eteenpäin meno pelotti kun ei tiennyt mitä siellä oli. Nyt mieleni on palannut rauha ja tajuan että mistään ei tarvinnut luopua. Vain ego tarvitsee luopumista, ei rakkaudessa luovuta mistään. Tuli tehtyä se matkaton matka.

Rakkaus: Hyvin sanottu. Alkaako meidän puhe yhtymään?

Minä: En tiedä. Nyt vaan tekee mieleni avautua. Sinun läsnäolossasi se on turvallista ja täysin oikealta tuntuvaa joka hetki. Tässä ei ole ketään joka tuomitsisi.

Rakkaus: Hammaslääkärissä käyntisi herätti sinut unestasi. Huomasit miten sinun rakentamasi suojakuori eli keho ei ole pysyvä kuten Minä olen. Sinun on luovuttava kehostasi, mutta Rakkaudesta sinun ei tule luopua koskaan, vaikka sen valinnan tekisitkin. Kaikesta maallisesta kärsimyksestä tulee sinun herättäjäsi. Se on sinun opettajasi. Ensin karsit uskomuksesi mielessäsi, sitten keho rapistuu, vaikka söisit kuinka luomua ja eläisit terveellisesti. Keho ei sinua palkitse kuolemattomuudella, mutta Minussa olet kuolematon joka ikuinen hetki.

Minä: Silti katson peiliin ja näen siellä hampaattoman ja ajattelen että kelpaako enää kellekään...vaikka kuinka muistan todellisuuden.

Rakkaus: Se kuuluu vuorosanoihisi tai "vuoroajatuksiisi". Se kuuluu pelon maailmaan, uskona kehoon. Kukaan toinen ei voi koskaan antaa sinulle täydellistä Rakkautta kuin Minä. Ja Minä olen jo sinussa. Minulle kelpaat, oli sitten pirstaloitunut HAHMOSI JA ROOLISI ihan mikä tahansa.

Minä: Eli henkinen guru, taiteilija baskeri päässä tai alepubin Tero on täysin samanarvoiset?

Rakkaus: Kun jätät juuri mainitsemasi roolit pois niin 100 % KYLLÄ.

Minä: Olisihan se epäreilua että henkinen ihminen saisi omistaa Rakkauden mutta alepubin Tero ei..se kuuluisi silloin edelleenkin EGON/pelon ajatteluun.

Rakkaus: Herännyt tarkoittaa sitä, että muistaa Minut, Ikuisen Rakkauden.

Minä: Voisiko olla että henkistä ihmistä tosissaan esittävä on enemmän unessa kuin alepubissa istuva Tero joka muistaa todellisuutemme?

Rakkaus: Juuri näin. Muodolla ei todellakaan ole mitään väliä. Tuomitseminen on uskoa erillisyyteen.
Itsensä lujasti uskova on enemmän kiihkouskovainen omaan totuuteensa kuin rennosti itselleen naurava Pubissa istuva Tero. Rakkaus ei ole enemmän yhdelle ja toiselle vähemmän. Kyse on vain muistamisesta. Jossakin tapauksessa saattaa käydä niin, että kuntosali muuttuu rennosti pubiin koska hän muistaa todellisuutensa. Enää ei tarvitse kehon kautta pakkomielteisesti pingottaa, vaan kokee syvää rauhaa jo valmiiksi sydämessään. On siis sama käytkö salilla vai pubissa, koska totuuden kannalta sillä ei ole mitään väliä. Toteutat vain sitä mikä MIELTYMYS sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Tämän syvällisen ajattelun myötä loppuu toisten muotojen tuomitseminen ja arvostelu. Ei ole enää tarvetta korostaa omaa paremmuutta mitenkään. Vain ego haluaa olla paras. Miksi? Koska ego keksi vähemmän ja enemmän, jotta pääsisi vertailemaan ja tuomitsemaan. Minussa on aina täydellistä ja se täydellisyys on jokaisen "omaisuutta".
Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. 
Minut muistaa parhaiten sillä, että muistaa oman viattomuutensa, eikä siten tuomitse enää erillisyyden maailmaa.

Minä: Woh, ajattelin aluksi, että nyt puhutaan ja voivotelaan minun hampaitani ja minun kokemustani, mutta nyt puhutaankin ovelasti roolien kautta se kokemus tekemättömäksi. Ovelaa, viisasta ja ihanaa...

Rakkaus: Juuri näin. Minun tehtäväni on saada sinut näennäisesti erkaantuneen pirstaleen muistamaan ykseytensä.  Se mitä kärsimystä siellä ajassa koet ei tule minusta, vaan on sen aiheuttamaa unta joka ei ole todellista. Kaikki kärsimys on ohimenevää. Vain rakkaus jää ja on todellista.

Minä: Onko Äiti Amman halaileminenkin vain rooli?

Rakkaus: Ajan maailmassa kyllä. Hän kokee halailu roolinsa tärkeäksi ja näin hän toteuttaa roolinsa tehtävää.

Minä: Onko hänen tehtävänsä enemmän rakkaudellisempaa kuin esim nokikolarin tehtävä?

Rakkaus: Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Jokainen näyttää toteuttavan oman tehtävänsä ennen täydellistä kotiinpaluutaan. Te palaatte YHDESSÄ, jokainen. Rakkaus ei ole ajasta mutta voi ilmetä ajassa. On aivan sama mitä teet roolissa jos valitset Minut.
Nokikolari jos valitsee Rakkauden kautta tehtävänsä, se muuttuu Jumalalliseksi kokemukseksi, mutta jos halaat ihmisiä imagosi takia rutiinilla voi unenmuoto tuntua erilaiselta. Totuuden kautta kuitenkaan ei ole väliä muodolla eikä edes valinnalla, sillä MINÄ TODELLAKIN OLEN.
Minussa ei ole eriarvoisuutta, eikä sinun tarvitse ansaita Minua. Taivaspaikkaa ei ansaita, joten voit huoleti kävellä portista sisään ilman, että katsomme hyviä ja huonoja tekojasi. Helvettiin joutumisen mahdollisuutta ei enää henkilökohtaisen kokemuksesi jälkeen ole. Helvetti on vain mahdollisuutena erillisessä mielessä. Olet Rakas Jumalan lapsi jo ennenkuin luulit eläväsi kehossa. Keho ei ole mitään Minussa.
Tähän loppuu kaikki kehollinen eriarvoisuus.

Minä: Kukaan tai mikään muu ääni ei enää resonoi "minuun" noin paljon. Toi kaikki näkyy kirkkaasti, koska se on puhdas ja 100 % anteeksiantava ja Rakkaudellinen. Ihmisten maailma on aina jotenkin ennalta-arvaamaton ja pelottava. Ihmiset junailevat ja arvostelevat...

Rakkaus: Opettele luottamaan Minuun niin alat luottamaan ihmisiinkin, koska olenhan minä heissä. Ajattele se niin, että vaikka ihmiset ilmentäisivät roolisuoritustaan miten, niin Minua se ei poista sinulta. Olet täysin turvassa Minussa joka hetki. Alat näkemään Minut Hänessä. Muistat Minut.

Minä: Ja se tapahtuu niin että katsoo roolien taakse?

Rakkaus: Bingo!

Minä: Tämän takia sitä tulee naurettua aina vain enemmän ja enemmän. Hölmöily ja elämän roolien improvisointi tuntuu entistä enemmän paremmalta. Mitä enemmän on samaistunut omaan rooliinsa (eli egoonsa), sitä vähemmän naurattaa.

Rakkaus: Kyllä se näin on. Kuka muu voi ottaa pienen itsensä vakavasti kuin ego itse?

Minä: Kyllä tunnistan itsessäni egon.

Rakkaus: Tunnista rauhassa. Tärkeintä on muistaa Minut mikäli haluat mielenrauhaa. On kaksi eri asiaa se, että esittääkö henkistä ihmistä samaistuneena rooliinsa vain valitseeko Minut mielessään. Esittää voi mitä tahansa ja missä tahansa. Minä kuitenkin olen ikuisesti paikalla-sinussa.

Minä: Huh  tässä nyt tuli yhellä istumalla tämmöinen. Tämä keskustelu teki itsensä. Kohta tarkistan virheet ja pistän eteenpäin. Kiitos muistutuksesta Rakkaus taas. Olen niin kiitollinen Sinusta Minussa. Aamen. Tänään en tee mitään valintoja yksin, haluan että sinä valitset puolestani.

Rakkaus: Näin tapahtukoot. Vain luota. Virheitä ei todellisuudessa ole.

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 13.

Minä: Heips!

Rakkaus: Heips! Miten siellä aika hurisee?

Minä: Aika hurisee eteenpäin omalla painollaan.

Rakkaus: Aika ei mene eteenpäin, olet vain kuvitellut niin.

Minä: Ainiin...itse kysyit että miten aika hurisee, uskoit siis itsekin aikaan! ;-)

Rakkaus: Sinun kokemuksessa näyttää olevan aika. Täällä ei ole. Rakkaudessa ei ole aikaa.

Minä: Mutta ajassa voi olla Rakkaus..?

Rakkaus: Olenhan Minä tässä ja nyt, mutta se mistä tulen on ajaton. En edes tule mistään, vaan MINÄ OLEN. Rakkaus todellakin on ikuista. Tekemäsi aika ei sitä ole.

Minä: Onko sitten ihmissuhteekin harhaa, koska ne alkavat ja loppuvat? Rakkaus on monesti riippuvainen ajasta....

Rakkaus: On Minun tasoni ja sitten Sinun tasosi, vaikka tasotkin ovat lopulta totuudessa harhaa, joten älä takerru siihen. Muistamisen kannalta on kuitenkin hyödyksi tässä hetkessä.
Minun tasoltani katsottuna yhtä ihmistä rakastaen ja toisen unohtaen on ajasta tehty "rakkaus". Se "rakkaus" ikäänkuin loppuu jo heti siinä tilanteessa jossa se alkaa. Rakkaus on ikuista eikä ajallista.
Jos ajattelet että voit sulkea rakkautesi omistukseesi ja jättää rakkauden ulkopuolelle toiset ihmiset, erehdyt Rakkauden suhteen.
Ensin omistat toisen ihmisen henkilökohtaiselle rakkaudellesi, sitten hänestä voi tulla jopa vastustajasi.
Rakkautesi haalistuu ja jopa katoaa kokonaan. Sellainen Rakkaus ei ollut totta totta alussakaan. Se oli vain "rakkautta" joka perustui mielikuviin joita yritettiin epätoivoisesti yhteen liittää. Ajatukset ovat pohjimmiltaan vain mielikuvia jotka hajoavat ajassa.
Jos pysähdyt miettimään kokonaisuutta, ja sitä miten rakkautesi on ollut aina vähän epäonnistunut todellisen ja ikuisen Rakkauden keskellä, niin ymmärrät että ajasta rakennettu rakkaus on hieman vinksallaan. Ajassa rakennettuun rakkauteen kuuluu ristiriita.
Jos koet että toinen ihminen ei tuonutkaan sinulle TARVITSEMAASI rakkautta, jätät hänet ja etsit uuden joka voisi täyttää tarpeesi ja vajaaavaisuutesi. Näin kierre jatkuu. Etsit toista puolikasta koska kuvittelet että olet vain toinen puoli. Se on egon hämäystä. Todellisuudessa olet JO kokonainen.
Ego vain haluaa kuiskutella korvaasi: "etsi etsi mutta älä löydä" koska egon mielestä olet epätäydellinen keho, et henki. Rakkaus näkee meidän yhteisen mielen. Se on todellisuutemme. Rakkaus ei ole niin pientä, että naapurisi saa siihen oikeudet, mutta sinä jäät siitä ilman.
Voiko todella olla mahdollista että rakkaus tuomitsee, arvostelee ja kilpailee? Noin kuitenkin käy suhteissasi. Rakastamastasi ihmisestä tulee projisointisi kohde. Sokea rakkaus on sitä, että etsit vielä ajan maailmasta rakkautta. mutta et näe TODELLISTA KOKONAISTA RAKKAUTTA joka tulee ikuisuudesta.

Minä: Mutta miten sitten voin nähdä toisessa Sinut, ikuisen Rakkauden?

Rakkaus: Harvoin näet sen heti. Ihmisuhteillesi annetaan uusi tarkoitus. Koska olet unohtanut Rakkauden ajassa, alat käyttämään aikaa "hyödyksesi".
Nyt et enää näekään ongelmaasi ulkopuolella estämästä muistoa Rakkaudesta. Huomaat että kaikki esteet ovatkin minussa itsessäni piilottamassa minut totuudelta. Katsot omia uskomuksiasi ja tukahdetettuja tunteistasi, pelkojasi sekä epävarmuuksiasi Minun kanssani, et siis yksin vaan Minun kanssani.
SE toinen ikuinen Rakkaus on vain peilisi näyttämään mikä sinussa tarvitsee vielä parannusta. Ihmisuhteiden laatua ei enää mitatata sillä että kuinka paljon ULKOPUOLELTA näyttää tulevan rakkautta ja hyvää, vaan sillä että kiitollisena näet veljesi apuna polulla ikuiseen Rakkauteen.
Ego käyttää eripuraa hajottaakseen ja syyllistämiseen, mutta Minä käytän sitä parantamiseen ja yhdistämiseen. Kun annat ongelmasi Minulle, annat anteeksi Minussa etkä egossa.
Egon anteeksianto jää vielä aikaan, ei siksi paranna mieltä. Ego antaa anteeksi sen MIKÄ ON väärin TEHTY (eli syyllisyys ja synti). Minä annan anteeksi aina vain sen, mitä ei KOSKAAN EDES tapahtunut. Ikuisessa Rakkaudessa ei ole syntiä eikä menneisyyttä. Siksi olet vapaa ja täysin anteeksiannettu. Veljesikin on.
Kun näet peilisi syyttömänä, näet itsesi syyttömänä.

Minä: Kerro lisää käytännöstä?

Rakkaus: Kun katsot karttaa, se voi ohjata sinut perille, mutta et näe siellä aitoa vettä, eläimiä etkä kauniita maisemia. Näet vain kartan. Sama on nyt tässä, näet vain mielessäsi kartan, joka ohjaa sinut Minun luokseni. Oikea tehtävä tapahtuu käytännössä Rakkauden valintana pelon sijaan.
Käytännössä kohtaat aina vain omat uskomuksesi Rakkauden edestä. Otat täyden vastuun siitä mitä peilistäsi ajattelet. Ego on ovela unohtamaan sen, että VAIN SINÄ KATSOT. Aina kun jotain sattuuu, olet paikalla! Olet siis aina paikalla kun mielesi arvostelee, pelkää tai yrittää pitää asiat kontrollissaan. Jos annat Minulle asiat jotka tarvitsevat anteeksiantoa ITSESSÄSI, alat rentoutumaan ja pelastat veljesikin Minulle.
Ego haluaa nähdä ulkopuolellaan parannettavaa. Ulkopuoli on kuitenkin egon projisoima ajan ulottuvuus, joka on niin hävyttömän pieni piste ikuisuuden keskellä, että sitä ei edes tapahtunut. Nyt alat hahmottomaan miten suuri OLET.
Ihmisuhteesi on pelastajasi, ole kiitollinen siitä. Hän opastaa sinut Minun luokseni tänne ikuisuuteen.

Käytännössä annat kaiken nousta sisältäsi tukahduttamatta niitä. Ole täysin rehellinen itsellesi. Katsot siellä ajassa lähes aina toista ihmistä oman menneisyytesi läpi, ellet sitten muista Minua täällä Ikuisuudessa jossa olemme jokainen YHTÄ. Ego näkee erillisyyden ja pelkää sekä kokee uhkana toiset kehot (muodot). Ego voi käyttää jopa henkisyyttä erillisyyden vahvistamiseen näkemällä ongelmat aina ulkopuolellaan koskaan muistamatta Minua. Ajassa voi nopeuttaa mielen parannusta sillä, että alkaa käyttämään aikaa Minun hyväkseni sinussa. Kun parannat oman mielesi, parannat kaiken muunkin.
Miksi? Koska kaikki on sinussa ja ympäröivä unen maailma on vain unen maailma. Tämä on erillisyyden lopun alkua. Et voi koskaan todella oivaltaa totuutta, jos ajattelet olevasi erillinen hahmo, jonka tarkoitus on ensin parantaa miljardi ihmistä itsesi ulkopuolella. Egon ihmisuhde on sellainen, että valitsee uuden ihmisen parantaaksesi menneisyydessäsi tapahtuneet epäkohdat.
Ensin ihastut ja teet hyvän vaikutuksen ja sitten alat vaatimaan toiselta itsesi täyttämistä (menneisyys). Se on vain peliä eikä se ole Rakkautta. Se on jo pienenkin ajatuksenkin tasolla täysin mahdoton tehtävä ja liian suuri taakka jättää toiselle keholle ja itsellesi. Rakkaus ei koskaan tuomitse, vaan vapauttaa ja antaa anteeksi sen mitä ei koskaan tapahtunut.
Jos näet itsesi täysin viattomana ja vapaana tässä hetkessä, Minä katson häntä. Puhdas ja Pyhä hetki on sitä, että näet Minussa hänet. Olette kumpikin yksi Minussa. Ikuinen ja viaton Rakkaus.

Minä: Miten pääsen käsiksi todelliseen Rakkauteen? Ihan niinkuin aikuisen oikeasti. Entä Mieli valjastetaan ja paljastetaan Sinun käyttöösi? Minähän tunnistan itsessäni sellaista että ikäänkuin omistaisin ajatukseni ja salaisuuteni...

Rakkaus: Nyt päästään itse asiaan. Olet pelosta ympäröinyt itsesi uskomuksilla, menneisyydellä ja mielikuvilla siitä miten koet itsesi. Egon käsikirjoituksen kuuluu erillisyys ja siihen uskominen. Jos tarkastelet 100 % rehellisesti tätä asiaa, niin kysy että "mitä salaisuuksia ja kuvitelmia sinulla voisi todella olla Minussa?". Mihin tarvitset salaisuuksia ja erillisyyden ajatuksiasi? Tämä on egolle erittäin pelottava ajatus, koska identiteetin yksi kulmakivistä on se, mitä ajattelet itsestäsi ja varjelet niitä tarkkaan. Saatat esittää tiettyjä uskomuksiasi ääneen vahvistaaksesi kuvaa johon olet rakastunut. Jokainen luja uskomus itsestä on myös hyvä ase vertailuille, jotta peli jatkuisi ja projisoinnin uni jatkuisi. Kaikkien uskomusten takana on pelko kohdata Rakkaus ja Rajattomuus. Saatat kysyä että "miksi minun pitäisi vapauttaa ajatuksia, jotka eivät ole edes todellisia?" mutta juuri niiden salailulla on niiden kuviteltu voima mielessäsi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kaikki pitäisi päästä puhumaan tai kirjoittamaan kerralla eikä kyse ole asioiden suuresta painottamisesta, mutta kysy kuka piilottelee ja mitä piilottelee ja miksi piilottelee? Saatat havaita suoran köyden keskellä solmukohtia joita on vaikea aluksi nähdä. Ne solmut ovat egon tekemiä pieniä salaisuuksia joita ei haluta nähdä.
Rehellisyyden ensiaskeleet.
Sinulla on kokemuksia arjessasi siitä, että kun jokin asia vaivaa tai saa ylisuuret mittasuhteet mielessäsi ja kun kirjoitat Minun kanssani, keskustelet luotettavan ystäväsi kanssa, niin teet havainnon asian voiman katoamisesta mielessäsi. Oli kyse mistä vain vaalimastasi ajatuksesta, niin sen voima haalenee ja katoaa kun se nostetaan piilosta esille. Saatat huomata että jännittämäsi asia katoaakin kun itse tilanne on tässä hetkessä, se ei enää olekaan ajatusharha mielesi keskellä. Miten avoin olet päästämään salaisuutesi Rakkauteen, sitä lähemmäksi pääset rauhan tilaa. Olet tästä asiasta mitä mieltä tahansa, tiedät käytännössäkin että asioiden läpikatsominen vapauttaa sinut pienen mielen kahleista. Kuka uskoo pienuuteen? Masennus lähtee siitä, että olet pienen mielesi vankina, vaikka todellisuudessa kaikkea ympäröi täydellinen Rakkaus, mielessäsi.

Minä: Onko siis kaikesta puhuttava jotta siitä vapautuu? Entä onko kaikki fiilikset sallittuja puhua? Eihän toinen ihminen ole aina valmis sellaiseen?

Rakkaus: Sinulle kyllä annetaan mahdollisuus sellaiseen jos pyydät. Tilanteen mukaan. Olet kohdallasi alkanut jo tuulettamaan fiiliksiäsi avoimesti. Olet tehnyt sitä pikkuhiljaa edeten. Oletko siis nyt menettänyt mitään?

Minä: No en todellakaan! Viime tuuletus oli aika pelottavaa, koska se oli aika tuomitseva, negatiivinen ja täysin päinvastainen kirjoitus mitä yleensä henkiset ihmiset kirjoittavat. Ajattelin että hemmetti soikoon, menkööt kaikki lukijat ja ajatelkoon kukin mitä haluaa. Tälläisiä ajatuksia mielessäni on vielä toisinaan ja varsinkin siinä hetkessä oli. Se oli sinun ansiotasi, ilman Sinun läsnäoloasi olisin jättänyt sen tekemättä. Ja mitä vielä. Linkkasin kirjoituksen vain yhdelle sivulle ja vastaanotto oli tyrmäävän mahtavaa ja uskomatonta! Ihmiset kirjoittelivat tarinoitaan ja antoivat inspiraatiota. He huomaisvat että "en olekaan yksin tässä" ja niin huomasin minäkin! Rehellisyys ja avoimuus olisi tässä ajassa just se parantava lääke, jota erilliset mielemme tarvitsisivat. Mielen painetut tuskan ajatukset ja uskomukset valoon.Tässä yksi palaute joka oli mielestäni hauska ja tulin siitä hyvälle tuulelle:

"Aivan saatanan vitun kova juttu toi sun tuuletus! Tuli ihan sellainen olo et pitäs päästä ehdottomasti itekin sylkeen pihalle kaikkee paskaa ihan samantien! Ihan mahtavaa!!!! Kii-tos

Hyvin suurella todennäköisyydellä vietän tämän vapaan viikonloppuni puhdistavissa merkeissä! Jollain lailla Nyt on tarve sille. Eikä ihan pienikään."

Haha :-)

Rakkaus:  Juuri noin Minä vaikutan. Nostamme yhdessä kaiken turhan pois muistamisesi edestä. Kaikki se mitä ikinä olet uskonut itsestäsi on Minussa pois. Jo pelkästään että motiivisi nostaa esteet Minun edestäni pois, saa ensin egosi vapisemaan, mutta tunnet tämän jälkeen, että mitään ei tapahtunutkaan. Sillä erotuksella että rauhan tila lisääntyy mielessäsi. Mieli alkaa MUISTAMAAN sen, että mikä on todellista ja mikä ei.

Miksi Rakkauden tarvitsisi piilotella ja omistaa pelkojaan tai tarinaansa? Mihin suojamuureja tarvitaan? Kaikki tapahtuu tässä hetkessä täysin viattomana ja vapaana. Tässä hetkessä millään tarinalla ei ole mitään todellista valtaa. Todellinen Sinä olet todellinen Minä, eikä mielessä ole mitään tarinoita ristiinnaulitsemassa meitä, ellet valitse niin. Älä Rakastu tarinaan maailmastasi, vaan ole siinä läsnä puhtaana ja vaittomana, sillä sitä sinä todellakin olet.

Minä: Mutta jos sinä todellakin olet absoluuttinen Rakkaus, niin tarvitseeko tässä alkaa tarinoimaan jos kerran tarinat eivät ole totta?

Rakkaus: Sinä itse loit tarina maailman joten nyt on aika purkaa se.

Minä: Nii joo...mutta eihän ole mitään purettavaa, koska vain rakkaus on totta???!

Rakkaus: Egon käsikirjoitus on ohittaa kaikki se mitä hän itse piilottelee. On totta, että et luovu mistään koska mitään ei ole tapahtunut. Mutta jos koskaan koet erillisyyttä, puolustelet itseäsi suhteessa toisiin ja jos hyökkäät tai vaalit vahvasti mielipiteitäsi ja tunnet kenties olevasi oikeassa, niin silloin vahvistat erillisyyttäsi mielessäsi. Onko siis Rakkaudessa erillisyyttä? Olisinko Minä niin pieni kuin sinä kuvittelit Minun olevan? Tarkoittaako se sitä, että olen sellainen kuin ajattelit Minun olevan? Minä olen sinussa tietoisesti vasta silloin, kun päästät kahleistasi irti ja vapautat odotuksesi, erillisyytesi, mielipiteesi, kuvitelmasi, menneisyytesi ja tulevaisuutesi Minulle. Vasta silloin todellakin luotat elämääsi etkä elä pienessä mielikuvitus rakkaudessa. Maailman suurinkin ateisti ja pieneen itseen uskoja laittaa kätensä ristiin kun tulee tosipaikka. Hänen muistissaan on edelleen ajatus: "mitä jos en olekaan yksin?". Jumalan muisto on meissä jokaisessa. Pohjimmiltaan erillisyyden ajatus ei ole mitään. Sinussa ollaan ja sinussa Rakastetaan. Voit tiettyyn pisteeseen asti kuvitella ohjaavasi elämääsi, mutta lopulta huomaat että en voi vaikuttaa maailman synergioihin eikä mikään tässä näytöksessä ole hallinassasi. Voit hetken luoda unelma elämäsi mutta todellisuuden luonne on toisenlainen. Se on kaiken kuvitellun unen takana nollapisteenä. Luotko vielä kuinka monta elämää? Toki saat sen tehdä, mutta odotan sinua kotiin heti kun kyllästyt elämän ja karman kiertoihin.

Minä: Huh...Jotenkin tajusin tässä että en luovu yhtään mistään, vaikka kertoisin mitä itsestäni. Kun tiedostan Rakkauden kaiken takana niin mitään menetettävää ei enää ole. Paitsi omista rauhattomista ajatuksista pääseee irti. Mitä voi jäädä piiloon jos antaa sen kaiken pois? Tämä tarvii kuitenkin hurjaa määrää luottamusta Sinuun. Ego saaa pelon valtaan jo pelkästää asiaa miettimällä KÄYTÄNNÖSSÄ.

Rakkaus: Rakkaus katsoo sinua lempeästi tuomitsematta sinua omista tarinoistasi huolimatta. Rakkaus ei usko tarinoihisi. Sinä uskot niihin itse ja haluatko saada toisetkin uskomaan niihin tarinoihin? Haluatko, että teidän välille syntyy vankilan kehikot? Haluattteko oikeasti paeta Rakkaudelta vai vankilasta?

Minä: Niinpä...huh on kyllä haastava aihe, mutta tiedostan jollain tasolla että puhut täysin totta.

Rakkaus: Minä en jää tarinoiden vangiksi, vaikka ensin halusitkin kuvittella niin. Jättäisinkö Minä yhtään kiveä kääntämättä.? Mitä salattavaa Rakkaudella on? Onko Rakkaudella yksityisiä ajatuksia vai olenko Minä yhteinen ja ISO AJATUS?

En tullut kertomaan sinulle sitä, että sinun on pakko tehdä näin, mutta mikäli haluat tuntea Minut, egosi tarinat eivät yllä luokseni. Mieti tätä hetki. 
Jos et vielä pysty avaamaan varjopuoltasi ja tiedostamattomia ja tietoisia pelkojasi, niin muista Minut niin, että olen siitäkin huolimatta kanssasi. Minä "voitan" varjosi, koska tulen sieltä missä varjoja ei ole. Niin tulet sinäkin. Valon ja varjon leikki kuuluu ajan maailmaan, dualistisuuteen. Minä en tule sieltä, mutta voit muistaa Meidät tässä ja nyt.

Minä: Mitä muuten luulet että minkälainen "henkisyys" on hyväksi minulle?

Rakkaus: Sellainen että luotat Minuun. Annat dualismin pelata pelinsä loppuun rauhassa. Sinun ei tarvitse puuttua kaikkeen, eikä sinun tarvitse tietää. Ristiriitojen maailmassa jokaista kysymystä seuraa useampi vastaus. Mielesi menee näistä vain hämmennyksiin ja se kysyy heti sen jälkeen uuden kysymyksen? Minun olemassaolo on vain muistamista ei minkään asian lisäämistä. Egon suunnitelma on olla enemmän ajassa, Minun suunnitelmani on VAIN OLLA meissä jokaisessa JO nyt.

Minä: Jos mieleni menee hämmennyksiin, niin minähän kyselen sinulta lisää?! Haha!

Rakkaus: Minun vastaus ei tule maailmastasi vaan täältä missä kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Jos saat armon, rakkauden ja hyväksynnän vastauksen, saat oikean vastauksen. Se auttaa sinua muistamaan Minut itsessäsi. Jumala ei tiedä ajasta mitään siksi olet vapaa Jumalan tuomiosta ja helvetin pelosta. Kun palaat Jumalaan, et edes muista olleesi ajassa. Olet yhtä Rakkaudessa ja ikuisuudessa täynnä täydellistä rauhaa. Pienikin muisto tästä autaa sinua rauhoittumaan siellä ajassa ja siksi minä olen tässä ja nyt. Jotkut erilliset mielet saattavat odottaa Jeesuksen uutta tulemista, mutta olen tullut jo... ja nyt on aika ottaa Jeesus/Rakkaus/Jumala/Rauha ILOLLA VASTAAN!
Ilolla vastaanotamme ikuisen Rakkauden! Helvetin tuli on sammunut eikä totuus pala tulessa.

Minä: "Helvetin tuli on sammunut eikä totuus pala tulessa." Vau, tosta saisi hyvän hevibiisin...;-)

Rakkaus: Jos inspiraatio vie sinne asti niin tee. Jos muistat Minut niin se riittää. Jos et muista Minua, sekin riittää, sillä Minä olen kuitenkin sinussa.

Minä: Kiitos Rakkaus!
Kerro vielä mitä Rakkaus on täällä ajassa?

Rakkaus:  Se on sitä että valitset katsoa kanssani. Teorian lukemisesta ei ole sinulle mitään hyötyä, jos valitset katsoa menneisyytesi läpi tulevaisuuteen. Rakkaudella katsominen on sitä, että saat vielä kerran uuden valinnan. Jos et osaa tai halua katsoa Minun kanssani, niin odotan sinua.
Jos koet epäonnistuneesi, voit valita katsoa epäonnistumistasi uudelleen Minun kanssani. Tämä tapahtuu AINA tässä hetkessä, ei milloinkaan missään muualla. Olen tässä ja NYT.
Jos erehdyt tuomitsemaan ulkopuolista maailmaasi, tarkkaile valintaasi. Se on kutsu itsessään. Minä olen heti kanssasi koska muistat Minut.
Jos jokin asia nostaa syyllisyytesi pintaan, anna se Minulle, niin parannan sinut. Rakkaus parantaa, ego syyllistää ja pelottelee.
Jos haluat katsoa projektorisi kautta "elokuvaasi" ja samaistua siihen lujasti, niin toisessa tässä hetkessä muistat Minut kuitenkin. Mitään hätää ei ole. Muistat vain sen, että olen sinussa jo nyt.

Tarkkaile mielesi toimintaa. Katso miten helposti se arvostelee, jopa tuomitsee (ja pysähdy miettimään kuka tarkkailee tätä?). 
Mielesi valikoi ja karttelee tilanteita. Se analysoi, puolustelee kantaansa ja katso sen suurta halua tietää.
Tämä ei ole Minusta lähtöisin ja juuri siinä onkin kaiken kärsimyksen vapautus. Anna mielesi tehdä armossa ja Rakkaudessa työnsä loppuun ja muista, että vain Rakkaus on todellista. Minä en tullut sinua tuomitsemaan mistään. Rakkaus ei koskaan tuomitse. Rakkauden tehtävä on vain Rakastaa. Kaikki se uskomus tämän ikuisen Rakkauden leikin edessä on vain tekemääsi kuvitelmaa.
Siksi painotan kahta valintaa niin paljon, jotta opit erottamaan ne toisistaan. Maailmassasi näyttää olevan kaaos, koska erillisyys ei tiedä mikä on Rakkautta ja mikä ei. Rakkaus sekoitetaan tekemiseen ja muotoon ja tämä hämmentää mieltä lisää. Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Mielesi on niin suuri, että egomielesi ei sitä koskaan voi ymmärtää. Ego ja Rakkaus ei ole sama asia. Ei voi samaan aikaan pelätä ja olla Rakkaus, edes kokemuksellisesti. Toki olen kaiken takana tai kaiken edessä, mutta hatarat mielikuvat siinä eivät ole todellisia.

Jos olisin muoto, niin sinulle ei jäisi valinnan vapautta, jäisit maailman uhriksi.  Unesi sankariksi joka ei koskaan vapautunut.
Koska olen mielesi sisältö, saat kaiken voiman ja valinnan valita uudelleen Minussa. Saat kaiken voiman katsoa kanssani ja saat kaiken Rakkauden käyttöösi!
Koska olemme yhteinen Mieli, yhteinen Rakkauden kieli, saamme niin suuren voiman, että harhat hukkuvat Rakkauden valtamereen. Rakkaus on jokainen hetki VALITA. Minun ääneni on sinussa ja siksi sinä olet vihdoinkin vapaa lentämään vapauteen. Maailmasi illuusio ei voi sinua vangita. Elokuvissa tulee aina loppu, mutta Minussa ei loppua ole eikä tule.
Anna anteeksi kaikelle sille mitä koskaan, missään ja ikinä tapahtunut!
Näe esteesi Minun edessäni suurena mahdollisuutena NÄHDÄ. Kun veljesi NÄYTTÄÄ nostavan pimeät uskomuksesi esiin, ole kiitollinen siitä, että sait mahdollisuuden taas nostaa Minulle varjojasi. Minä otan ne kaikki Rakkaudella vastaan. Lahjoita minulle kärsimyksesi kuvitelma. Minussa se muuttuu 100% Rakkaudeksi ja täydelliseksi viattomuudeksi. Jokainen planeetalla koskaan kävellyt erillinen mieli on TOTUUDESSA täysin viaton! Muista viattomuutesi, koska et ole erillinen etkä ole eksynyt. Näit vain hetken pahaa unta erillisyydestä, joka on jo nyt ohi. Sinulle jää valinta muistella erillisyyttä tai sitten muistaa Rakkaus.

Minä: Ei lisättävää. Kiitos taas armosta, hyväksynnästä ja läsnäolostasi. Sanat eivät riitä kertomaan sitä, mikä todellakin ON.
 

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 12.

Minä: Good Morning GOOD!

Rakkaus: GOOD Morning Good!

Minä: Are you ready? 
Tämän aamuisessa meditaatiossani nousi kysymys nykyajan henkisyyden narsismista? Saatan katsoa omia uskomuksiani ja itseäni, mutta jos tarkasti katson, niin näen nykyajan henkisyydessä narsistisia piirteitä. On naurettavaa, miten kaikki pyörii vain oman napansa ympärillä. "Vain omaa itseä voi muuttaa", "ei ole ketään toista", "sielua tulee kehittää". 
Jatkuvaa "itsensä" muuttamista. Voiko todellista minää edes muuttaa? Jos katson sitä henkisten oppisuuntien määrää, joka pyörii vain oman itsen kehityksen ympärillä, niin se näyttää hyvin narsistiselta pelleilyltä. Luetaan kuin hullut kirjoja ja tunnetaan sisäistä vajaavaisuutta joka osa alueella. Koko henkinen show on tullut täyttämään tuota tyhjiötä kuin tilauksesta! Yritetään täyttää itseä kaikella tuolla roskalla. Positiivinen placebo ilmiö aina pienen hetken verran, siihen asti kunnes taas löydetään uusi polku ja suuntaus, koska vanha ei tuonutkaan täydellistä onnellisuutta. Itsensä huijaamista! Ihan naurettavan ahistavaa ja pinnallista. Yhtä suurta huijausta!
Kaikkein korkeinkin henkinen opetus sisältää ajatuksen että MINÄ OLEN. Eikö narsisti sano juuri noin? Minä, eikä ketään muita? Enää ei tarvitse ajatella muita kuin itseään. Gurutkin nauttivat suosiostaan kun ne "muut" kuuntelevat kieli vyön alla universaaleja totuuksia ja tietysti siitäkin seuraa maksun aika. Retriitit ja kurssit maksavat hunajaa eikä tavallisella ihmisellä ole maksaa hetken kestävästä läsnäolosta. Meditaatiollakin on alku ja loppu. Niin on henkisyydelläkin. Bisnes kukoistaa. Money talks!
Minä en maksa henkisyydestä, uskonhan "köyhyystietoisuuteen". Olen siis epähenkinen ja egossa. Ja nyt vielä tuomitsevakin.

Kun puhutaan henkisestä kasvusta, niin mitä muuta se on kuin egon kasvua? Jos pieni minä haluaa tietää ja kehittyä, niin ihan sama hauta häntäkin odottaa. Ei- henkinen ja henkinen ihminen syö lopulta vain porkkanaa alhaalta päin. Olemme täysin samanveroiset jo heti syntymästämme alkaen. Se koko helvetin tarina joka alkaa syntymä itkun jälkeen, on just se joka meitä erottaa. Sillä ei ole väliä onko se suvunjatkamis tarina vai jokin hieno henkinen tarina. Yhtä tarinaa vain.
Enkelit, tarot, shamanismi, henkioppaat, reiki, regressio, intuitio ja mitä näitä nyt kaikkea kaupallista shaissea onkaan? Olen huomannut, että niin monta kuin on henkistä kulkijaa, niin monta pirstaloitunutta mielipidettä ja omakohtaista kokemusta joka vääristyy vuosien edetessä. Kaikki on kuitenkin vain yhtä pihalla (minäkin). Suojakuplat kun poksahtaa, on totuuden aika. Enkelikortit ja tarotkortit vievät vain näennäisesti kauemmaksi päänsisässä sen mikä o tässä ja nyt. Yhtä paljon todellista voimaa kuin mustapekka korteilla. Suojaudutaan henkisyyden kuplaan, jossa voi lillua rauhassa eikä tarvitse oikeasti kohdata todellista heikkoa itseä. Henkinen identiteetti koetaan jotenkin enemmän omaksi itseksi, kuin joku talonmies, kampaaja tai s-marketin myyjä. Kyse on vain oma kuvasta, ei muusta. Itse lillun kanssa nyt henkisessä kuplassa jutellen vain itseni kanssa ja siitäkin ihmiset tekevät omia tulkintojaan että kenen kanssa juttelen. "Henkinen narsisti" juttelemassa itsensä kanssa. Narsismin multihuipennus. Minä olen se. Siinä teille positiivareiden oppittuja sitaatteja koko rahalla. Laita tililleni 200 e, kiitos. Tästä hyvästä saat taivaspaikan.

Jos vähääkään on hereillä tälle koko showlle, niin ei voi olla näkemättä pirstaleita pirstaleiden perään. Uus henkisyyden ainut hyvä puoli on se, että enää ei uskontojen kaltaisesti sytytetä sotia eikä ennustajia ja noitia polteta roviolla. Tyylit on erit, mutta mieli toimii ajasta riippuen samoin. Kaikki sota on kuitenkin mielessä epävarmuutena, että olenkohan minä sittenkään oikeassa?
Henkinen sodankäynti on kova. Jos ihminen tietäisi tai muistaisi HETI tässä ja nyt oman todellisuutensa, koko helvetin egoroska heittettäisiin pois ja olisimme vain läsnäolossa ilman ensimmäistäkään henkistä ryhmää tai oppisuuntaa. 
On naurettavaa, miten henkiset ihmiset pukeutuvat kuin henkiset ihmiset, puhuvat kauniisti, halaavat, menevät transsiin ja arvioivat jokaista valintaansa epävarmuudesta käsin. Kuitenkin tuomitsemisen ääni odottaa kaiken hienostelun taustalla (mitä ajattelet tästä nyt?). Välillä ollaan hengessä ja välillä ei, riippuu millä jalalla noustaan aamulla sängystä. Tärkeäksi koetaan vain se että, tuleeko se intuitiosta tai oppaalta. Kuitenkin aidot olemisen hetket hukkuvat analyysien ja satujen maailmaan. Intuitio johtaa meitä olla kohtaamatta erilaisia ihmisiä. Valikoimme seuramme ettei "huonot energiat" paljastaisi sitä mitä todella ajattelemme ympäristöstämme.
Kokemukseni mukaan fiilikset voivat muuttua hetki hetkellä, enkä todellakaan tiedä enkä ole koskaan tietänyt mikä valinta tulee intuitiosta ja mikä ei! Paska sanoa, mutta niin se vain on. Olen alkanut kyseenalaistamaan koko muotisanan "intuitio".
Riimut ja taikakivetkään eivät tiedä puolestani mihin menen tai mitä teen. Sama kuin Jumaloisi muinaishenkiä tai kivistä patsasta.
"Kuuntele sydäntäsi". Mitä vitun sydäntä? Se pumppaa vain hetken verta, tämän jälkeen tulee hetki jollain se ei pumppaa enää ollenkaan ja se hetki voi olla koska tahansa. Se "sydän" kertoo minulle vain sen, että olen vain tavallinen ihminen.

Yksi koko henkisyyden suurin huijaus on vetovoiman lain kaltainen huijaus! Hiton nerokas tapa saada ihminen tuntemaan syyllisyyttä ja köyhyyttä. Näitä upeita kirjoja hienoilla kansilla on myyty varmaan miljoonia, mutta veikkaan että vain murto-osa niiden lukijoista on saanut unelma elämänsä ja senkin säkällä ja hetkeksi. Runsaudessa porskuttavienkin elämässä on kuitenkin mukana dualismin laki ja oma pirstaloitunut mieli. Kaikkea tulkitaan oman hataran uskomuksen lävitse. Unelma elämänsä hetkittäin kokeva tulee kuopatuksi jokatapauksessa. Yksikään kirja ei voi kertoa miten kehossa ollaan kuolemattomia.Wayne W Dyerikin taisi kuolla syöpään...
Paskalla on käytävä ja nukkuminenkin on tärkeää vaikka lukisi kaikki Oshot, Tollet ja Diana Coopperit. Itseään ei pääse piiloon vaikka kaikki ulkoiset puitteet olisivat kunnossa. Yksi lempikirjoistani ikinä on Eckhart Tollen miljoonia myynyt "läsnäolon voima". Senkin kirjan sanoma on vain "elä tässä hetkessä". No olen elänyt tässä hetkessä aina, ilman sitä kirjaakin. Muuta hetkeä ei koskaan ole ollutkaan. On mahdoton juosta karkuun tätä hetkeä. Tarvitaanko siihenkin kirjoittaa kirja? Nerokasta rahastusta. Sori Tolle. Piti nyt olla raju.
Naiset lähestyvät henkisyyttä pehmeästi ja enkelimäisesti. Miehet usein JeD MacKennamaisesti ja rajusti. Katsomme vain omaa mielenmaisemaamme. Jokainen pohjimmiltaan haluaa tulla vain näkyväksi. Luomme vain tarinaamme jonka vangiksi lopulta jäämme-itse.

Kaikki kivisydämet ja merkit maailmassa on vain minun oman mielen tuotosta, eikä ne ole vienyt mua unelma elämääni. Ei mihinkään. Ei yhtään mihinkään. Olen sokeasti uskonut koko paskaan. Just nyt tuntuu siltä, että koko iok hommakin ja kaikki muutkin hörhöilyt on vain auttaneet mua unohtamaan ihan tavallisen arjen ja rohkeuden kohdata jokainen hetki ilman tulkintoja. 100 % rehellisyys on pilkottu osiin tulkintojen, arvioiden ja hienojen sitaattien taakse.
Kun katson nyt taakseni, näen vain henkisyyden sideharson paljaan ja tavallisen elämän edessä. Paska valinta. Todellinen oikea elämä on vain ajatuksien pilvilinnojen takana piilossa.
Henkisyyttä ei vittu esitetä eikä suoriteta, eikä se tuo mitään lisäarvoa todellisuuteen, päinvastoin. Mieli haluaa vain tekemistä! Mieli haluaa olla joku tai jotain! Mieli haluaa olla parempi ja aina vain parempi.
Egon (jos nyt sellainen edes on) mielipaikka on henkisyyden paisuttelu. Se rakastaa tietää, olla oikeassa ja rakentaa unelmalinnoja mielessään. Se antaa turvaa rikkinäiselle ja pelokkaalle mielelle. Sielu on täyttä potaskaa, silkkaa paskaa. Meillä ei ole mitään sielua. Ihan kuin joku kertoi että olen nimeni, en minä ole. Ja kun joku pappi kertoi joskus että olen sieluni, no en minä todellakaan ole, eikä mitään erillisiä sieluja heitetä helvettiin! Pelkkä sielu on lasten satu lapsille. Lapset tarvitsevat satuja. Kaikki henkiset ja paranormaalit kokemukset ovat vain aivojen tuottamaa unta eli illuusiota. Ehkä naurettavin satu on se, että sielun pitäisi jotenkin kehittyä! Haloo! Miksi sielun pitäisi kehittyä? Kaikki kehittyminen on täysin suhteellista pienen mielen jorinaa. Sielu ei kehity, koska sielua ei ole olemassakaan. Karmakin on vain syyllisyyttä potevien ihmisten projisoitu satu.  Tai no, onhan joulupukkikin heille totta, jotka siihen uskovat mielessään. Sekin on vain tarina joka kerrotaan ensin ulkopuolelta. Uskotko tätä kaikkea paskaa? Satuja lapsille ja lapsenmielisille. Kuitenkin epävarmuus ja pelko siitä, että en olekaan oikeassa riipii alitajuntaani. No siihen on tietysti lääke: etsi uusi OPPI ja USKOMUS! Ja taas on kaikki hyvin, hetken...
Jos et muuta keksi, niin ole ainakin pelokas Jumalan edessä, sitä kautta saatat ansaita taivaspaikkasi.

Jos katson jonkin henkisen lehden kantta, niin se pirstaloituminen näkyy 5 sekunnissa. "Speltti, henkinen ruoka", "Armon kanssa Jumalan luokse", "Kehon ja mielen yhteistyössä", "Minimalistin yksinkertainen elämä", " Näin treenaat henkisyyttäsi", "Shamanismi polkuna.","Ihmeiden oppikurssin anteeksianto" jne. jne. 
On vuodesta toiseen monenlaista henkisen kasvun professoria tietämässä mikä on hyväksi. Horoskoopit eivät vain tiedä tästä hetkestä mitään, ne vain kuvittelevat tietävänsä tulevaisuudesta (tulevaisuus=pelko). Kukaan ennustaja ei ole varoittanut tsunamista, eikä siitä mitä huomenna tulee tapahtumaan, paitsi sattumalta-jälkikäteen. Murhamysteeritkin pysyvä mysteereinä. 

Voi kun tämä elämä on vaikeaa! Ja entistä vaikeammaksi sen tekee se, että ei kohdata ihan tavallista arkea. Se on just niin monimutkaista ja vaikeaa kun sen tekee vaikeaksi. On kuin olisi apteekissa etsimässä lääkettä ripuliin. Ensin ei meinaa löytää lääkettä tuhansien lääkkeiden seasta, mutta sitten kun löytää, on paskat jo housussa. Vaikka kuinka hammasta särkee, ei yksikään enkeli ole sitä parantanut. Kun minua ahistaa ja koen yksinäisyyttä, Jeesusta tai omaa rakasta ei ole missään. Ahistaa vain enemmän. Vittu miten paljon yksinäisiä ihmisiä täällä on, vaikka henkisyyttä korostetaan kaiken pelastajaksi. Rakastajia on vähän, mutta ottajia jonoiksi asti. Täytä MINUT! Mielestäni on hemmetin epäreilua että osa ihmisistä saa läheisyyttä ja seksiä mutta osa ei ehkä koskaan! Reilu maailma. Siitä on henkisyys ja reiluus kuule kaukana. Toiset pääsevät taivaaseen ja valaistumiseen, toisen jäävät kärsimään tuskissaan.

Sama on ruokajutuissa. Ikuista elämää etsiessä: "Näin syöt oikein.". Ruokakirjojen rivi on pitkä, ihan niinkuin henkiset kasvun oppaiden: Ei niitä pysty enää lukemaan. Kirjakaupat ja kirjastot on täynnä kirjoja kertomassa miten tyhjiä me koemme olevamme. Mikä muu saa tekemään taidetta tai kirjoittamaan kirjan kuin epävarmuuden kalvava sisäinen tunne. Tieto siitä, että tämä ei TODELLAKAAN riitä. Tarvitaan siis vielä YKSI kirja lisää tarinoiden maailmaa värittämään.

En ole tavannut vielä ensimmästäkään 100 % onnellista ihmistä. Mitä suurempi henkinen identiteetti, sitä suurempi epävarmuus ja henkinen tyhjiö on täytettävänä. Ihan niinkuin itselläni on ja ollut.
Mitä enemmän juttelen henkisten ihmisten kanssa, sitä enemmän on ongelmia, eikö sen kuuluisi olla toistepäin? Sori kaikille, itsellenikin. Olen samassa vitun veneessä. Ainii eihän henkisen ihmisen kuulu kiroilla, anteeksi siitäkin. Yritän seuraavalla kerralla antaa sinulle jotain hyvää ja kaunista, niin saan suosiota. Laitan meditaatio musaa soimaan, sähkölamput päälle ja hymäilen mantroja ennenkuin tulen tänne jotta SINÄ SAAT parempia energioita peittämään sen mikä tästä hetkestä jo puuttuu.

Sen TÄYDELLISEN henkisen kliimaksin sijaan olen tavannut paljon ihmisiä jotka haluavat tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tosin henkisyydessä sitä aukkoa ei voida täyttää. Kukaan ei halua ketään ihmistä elämäänsä sellaisena kuin tämä on, vaan sellaisena kuin toivoo hänen olevan! Jokainen haluaa pelata vain omaan pussiinsa ja paljon! Kaikki antaminen tarkistetaan ja tarkkaan: Kenelle ja mitä ja kuinka paljon? Mittaillaan ja vertaillaan. Petytään vain omiin odotuksiin toisesta. Analyyttinen homma on tehtävä ennenkuin voidaan kuunnella sitä hiton "intuitiota". Kukaan ei koskaan ole kuunnellut intuitiotaan ilman aivoitusta. Pelkällä sydämen äänellä ei täällä kulje kukaan. Sen voi laittaa testiin vaikka heti. Valaistuneita ei täällä ole. Kukaan ei kävele autotietä ylittäessä autojen läpi henkenä eikä moottorisahalla kutittelu tee ketään valaistuneeksi. Ämpärillinen käärmeitä saa varmaan Jeesuksen kaltaisen ihmisen tuntemaan keholta.

100 % Jaloja, empaattisia, ihania ja rakastavia ihmisiä ei ole olemassakaan. Paitsi maksusta. On vain hengellistä ja henkistä esitystä, jotta saadaan toinen vakuutuksi omasta upeudestaan. Guru vs. tavallinen ihminen. Viisas vs tavallinen duunari.

Minulla olisi täysin hyvä kaavio siihen miten saisin rakastavan puolison itselleni: Ensin pitäisi tsekata pukeutumiskoodi, tilisaldo, piirit ja lihakset. Sitten ITSEvarmuus, henkinen vahvuus, IKÄ, mielyttäminen ja onnellisuuden esittäminen. Minun kuuluisi olla vahva olkapää tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omat heikkouteni tulisi jättää näyttämättä, varsinkin tutustumisen alkuvaiheilla. Heikkoutta ei sallita, koska se ei ole Henkisyyttä. Jos aikoo olla haluttu, tulee luottaa itseensä ihan vitusti. Liian hörhökään ei saa olla, sillä nainen tarvitsee miehen eikä marjanpoimijaa. Mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja pelkoa ei tule tuntea, koska eihän henkiset ihmiset tunne niin! Tulee muuttaa vain itseään ja seistä lujasti sen asian edessä. Mitään negatiivisiä fiiliksiä ei tule tuntea, eikä saa tuntea mitään ärsytystä ketään kohtaan, sillä eihän henkiset ihmiset tunne niin! Sehän on täysin ala-arvosta! Parisuhde markkinat tarvitsevat komeita, kauniita ja rohkeita! Täydellisyyttä! Faceprofiilikin tulee olla täydellinen. 
Se yhteinen "kemia" tulee olla heti täydellinen, muuten odottaa toiset treffit. Sielunkumppania etsitään ihan kuin sitä oikeaa henkistä polkua, kuitenkaan ikinä löytämättä. Jos säkällä löytyykin, niin itsensä kohtaaminen ei houkuttele ja laitetaan uusi kiertoon tai ajatellaan asiaa taloudellisesti. 
Henkisen ihmisen kuuluu arvostaa itseä aina niin paljon, että epätäydellisyys ei kuulu siihen.
Hyvänä ihmisenä oleminen ei tarkoita sitä että ajattelee "Olen Jumala". Kuitenkin jokainen hetki on kohdattava kuin ihminen. Keho on maanvetovoiman alainen, se vanhenee, sairastelee, se tuntee, on väsynyt, on sekava, on erillinen, on hauska ja on ties mitä. Seksuaalinen energia johtaa meitä ja jos sen kieltää tulee ahdistusta ja tukoksia. Jokainen juoksee seksin perässä, jotta tuntisi itsensä halutuksi. Toki voi mennä nunnaluostariin tai tehdä selibaatti lupauksen, mutta sillekin tulee aina loppunsa.

Kyllä! Minä olen noi kaikki vielä vähän päälle! Ennenkuin yrität henkistää kaikkea tuota ja ennenkö pyörittelet sitä avaamaasi kolmatta silmää päässäsi, sanon sinulle sen, että olen helvetin paljon helpottavampaa olla epätäydellinen ja vajaa, kuin esittää zen mestaria tai onnellista naurujoogan vetäjää. Mä en halua olla edes IOK opettaja. Ei vaan kiinnosta. Kaikki mitä ikinä kuvittelitkaan minun olevan, jätä se.

Mä haluan valita olla epätäydellinen, lapsellinen, pelokas, jännittäjä, laiha, vanha, kipeä, huomion hakuinen, epätoivoinen, läheisyyttä kaipaava, eskapistinen, etäinen (introvertti), epärehellinen (koska en tiedä milloin olen rehellinen). Mä olen epäonnistunut kaikissa ihmissuhteissani alusta alkaen ja olen löytänyt oman narsistisen ja pimeän puoleni, eikä mua enää kiinnosta esittää mitään muuta. Kroppani reistailee ja hampaani odottaa pois lähtöä. Päälakeni alkaa kaljuuntua. Henkisyys ei ole vienyt minua mihinkään. Nukun toisinaan huonosti enkä jaksa miellyttää ellei minun ole pakko. Oikeestaan miellytän kaikkea ja koko ajan! KUVITTELIN että en niin tee. Mutta kyllä teen. Töissä miellytän, että muilla olisi hyvä olla, kaupassa käydessäni hymyilen ihmisille, jotta en kokisi hylätyksi tulemisen oloa. Virastoissa olen kohtelias. Ulkona en kulje alasti. Roolit päällä, koska niin minua on opetettu käyttäytymään!

Kun vituttaa, en näytä sitä kenellekään, koska ketään ei OIKEASTI kiinnosta. Jokainen vaalii omia tunteitaan, toisten tunteet olisivat liikaa. Minulla on haluni olla suosittu tekstieni ja kuvieni kautta. Minussa on ääretön kaipus rakkautta kohtaan, joka ei koskaan täyty. Yritän Rakastua epätoivoisesti ja olla 100 % hyväksytty, mutta kukaan ei halua rakkauttani eikä epätäydellisyyttäni. En minäkään haluisi minun rakkauttani ja siksi haluankin olla täydellinen ja ihana. Olen kuitenkin köyhä ja kitsas. Minä en kestä pitkään negatiivisuutta ja pelkään väsähtäväni suurissa porukoissa. Pelkään sairastuvani ja siksi syön tervellisesti. Minä vain vittu odotan ja odotan, että joku tulisi ja tekisi elämästäni täydellistä. En elä mitenkään, enkä ole koskaan elänyt KOSKAAN niin kuin olen opettanut! Tälläkin haen pohjimmiltaan vain huomiota ja hyväksyntää. Kun kaikki muu on kokeiltu, tämä pessimistisyys vielä puuttuu! Sisälläni lymyää negatiivinen puoli, vaikka minut tunnetaan iloisena ja positiivisena ihmisenä. Se on vain esitystä. Naamarit vaihtuu aina sen mukaan missä olen. Mieleni arvostelee jatkuvasti ihmisiä joten en suosittele tulemaan lähelleni. Haluan lukea lehdistä traagisia asioita, sillä se saa minut tuntemaan paremmaksi ihmiseksi, luulin että näin ei ole. Mutta kyllä niin vaan on. Olen utelias.

Minä en luota ihmisiin, en kehenkään enkä ole koskaan luottanutkaan. Minulle aivan vitun sama mitä minusta tämän jälkeen ajattelet. Ei kiinnosta. Olen erityisherkkä potenssiin sata, minulla on rikkinäinen ja helvetin yksinäinen menneisyys. Mieluiten olen itseni kanssa, vaikka olen kuvitellut tykkääväni ihmisten seurasta. Minä en ole oikeassa, en tässäkään asiassa joten älä sinäkään usko minua. Saatan nytkin valehdella, koska vain kuvittelen tämän kaiken.

Olen mieluummin epätäydellinen, vajaa ja kirjoitan kieliopillisesti väärin. On helpompaa olla tyhmä lukihärönen ja onneton kuin esittää jotain hyvää, täydellistä ja kaunista. Pelkään kuolemaa vaikkakin kirjoitan että kuolemaa ei ole. Tykkään shoppailusta vaikka henkiset ihmiset sanovat että se on turhaa ja epäkypsää. Yritän syödä terveellisesti koska minua pelottaa vitusti se, että sairastun enkä pärjää omilla voimillani. Haluan että minut nähdään! Haluan että minulla on helvetisti äänilevyjä, jotta tuntisin itseni onnelliseksi. Pelkään kaikkea huonoa tapahtuvaksi ja epäilen suuresti sitä, että kaikki on suurta kusetusta. Olen aika varma että ihmisuhde jututkin on lopulta vain heikkoja varten ja minä koen olevani heikko, mutta en vain saa sellaista enkä pystyisi siihenkään. En ole saavuttanut Pyhää henkeä enkä Jumalaa, valitan jos kuvittelit niin. Olen meditoinut aamuisin vain omaa egoani, jotta päivästä tulisi hyvä, jotta en kokisi ja kohtaisi negatiivisuutta ja epävarmuuttani. Omaa pimeää puoltani.
Päiväni kuluvat aina samalla kaavalla, enkä uskalla ottaa mitään riskejä. En uskalla mihinkään uusiin kokemuksiin ilman suurta tukea. Olen nihkeä kokeilemaan mitään uutta näkökulmaa ja tykkään katsella youtubesta kaikenlaista turhaa.. Pelkään vesivahinkoa, tulipaloa, käärmeitä, epäonnistumista ja korkeita paikkoja. Tunnen itseni ihmismassassa yksinäiseksi. Vetäydyn kuoreeni juuri silloin kun minun pitäisi osata antaa. Sisälläni varmaan kytee sisäinen masennus, jota yritän koristella henkisin viisauksin. Yksi suurin pelkoni on se, että unohdan avaimeni kotiin ja hellani levy unohtuu päälle. En osaa enkä halua lajitella roskiksia. En jaksa siivota kuin silloin kun joku tulee kylään. Osaan siis miellyttää ja tarpeeni näyttää hyvältä pohjautuu vain yksinäisyyteni pelkooni. En osaa lukea lautapelistä sääntöjä enkä ymmärrä mitä minulle sanotaan (poikkeuksia on).
Ymmärrän kaikki yleensä väärin ja sotken ymmärryksen kenttääni ihan itse. Silloinkin kun ymmärtäisin, en vain tahdo ymmärtää. Toinen silmäni on melkein sokea, eikä minulla ole edes ajokorttia.
Kaikki intiimit ihmisuhteeni mä pilaan sillä, että alan ilmaisemaan tunteitani mukamas aidosti. Annan epävarman ja vajaan kuvan itsestäsi. En osaa ottaa apua vastaan, koska esitän vahvaa ihmistä. En osaa myös antaa mitään, vaikka olen sepittänyt itselleni että annan kaiken Rakkaudesta. En osaa erottaa egon ääntä enkä Pyhän hengen ääntä ja jos vaikka osaisin, niin epäilisin sitä kuitenkin. Mä tykkäisin olla kännissä, mutta pelkään krapulaa niin paljon, että en uskalla edes ryypätä. Minusta on tullut tylsä ja yksinäinen. Työni pitää minua nippanappa kasassa, sieltäkin haluan toisinaan kelloa katsellen takaisin kotiin. Minulla on netti riippuvuus. Avaan heti koneen kun pääsen kotiin ja saatan istua kotona koneella koko illan parempaa oloa odottaen.. Pelkään sotaa ja riitoja. Minä haaveilen kuitenkin paremmasta tulevaisuudesta, vaikka en uskokaan sellaiseen uskomukseen. Maailma on ollut aina sotaisa ja ristiriitainen. 
Pyörin vain henkistä ympyrää, enkä halua edes harrastaa mitään. Vuosia kestänyt valaistumisen etsintäni on jättänyt jäljelle vain harmaan menneisyyden..Bänditoimintakin on loppunut eikä minusta enää taida käsirasitusten takia siihenkään olla. Viimeisetkin kaverit on jäänyt elämästäni. Ei omaa rakasta, ei rahaa, ei Jumalaa, ei kavereita eikä unelmia tulevaisuudesta. Pelkkää harmaata massaa. Juoksemassakaan en enää käy. Sählytkin on jäänyt. Odotan yksityisviestejä tulevalta kumppaniltani, mutta niitä ei vain näy. Odotan eturauhas syöpää ja kuolemaa.
Tällainen minä olen: en ole mitään. Elämä on kusettanut minua, henkisyyteni on kusettanut minua ja jokainen tapaamani ihminen ei ole antanut minulle mitään...koska minä en ole antanut heille mitään.

Rakkaus: Kiitos. Minä olen koskettanut sinua. Alat avautumaan, alat rohkaistumaan ja jollain tasolla jo MUISTAT että tuo mikään ei ole totta. Uskallat avata sen, mikä on vain pisteenä ikuisuuden keskellä. Vain ego samaistuu tarinaansa niin paljon, että ei osaa päästää siitä irti. Jos sinulla on tuomitsemisen ajatus, vapauta itsesi antamalla anteeksi ITSELLESI. Sillä mikä on kaikenkattavaa, ei voi olla vastakohtaa. 
Samalla alat erottamaan pienen mielen tarinat MINUSTA. Rakkaus valaisee kaikki kuvitelmasi siitä, mitä kuvittelet olevasi. Tuo kaikki oli vain ajatusharso Minun edessäni. 
Mitä luulet mitä ajatuksesi päässä on?
Kaikki tuo mitä sepität itsestäsi on täysin ulottumattomissa sieltä missä minä ja sinä olemme yhtä.
Tuon kaiken kuvittelemasi ja verbaalisen taidon näytteen takana on Rakkaus suurena ja puhtaana. Siellä on veljesikin. Siellä olemme yhtä.
Tarinat ei meitä erota, eikä maailma ole koskaan meitä erottanut. Minun Rakkaudessani alat vapautumaan.
Anna kaiken tulla, mitään hävittävää tai hävettävää ei ole. Egosi tarinat eivät ole koskaan hävittäneet minua sinussa.
Minussa saat olla sellainen kuin kuvittelet olevasi. Anna nousta varjosi valoon. Anna veljesikin tehdä samoin. Olet 100 % Rakkaus.

Sisälläsi voi olla kuviteltua kipua, ja menneisyytesi voi tuntua murskaavan sinut, mutta miten Minut voi murskata tässä ja nyt? Sinä olet Minä. Me olemme Rakkaus.
Voit kertoa tarinoita itsestäsi, hyökätä minua vastaan ja voit hyökätä veljeäsi ja hänen ajatuksiaan vastaan, mutta sanon sinulle "valitse vielä kerran". Näe hänessä Minut.

Sinun avautumisessasi näkyy Rakkauden pyyntö ja minä vastaan. 
Siellä ajassa olen kanssasi. Olet kerennyt keräämään näennäisiä tarinoita mieleesi joita nyt annat Minulle.
Ajan muokkaamassa hahmossa on monet eri puolet ja on nöyryyttä nähdä se. Sinä et ole sielläkään erossa ykseydestä etkä ole hyvä ihminen niin että toiset eivät sitä ole. Älä harhaudu ajattelemaan että loistat kuin enkeli muiden ollessa paholaisia, eikä kyse ole egon kehittämisestä, vaan mielesi putsaamisesta Rakkauden tiedostamisen tieltä.
Olette niin paljon enemmän kuin tarinanne jota sepitätte. Antakaa tarinan tulla ja antakaa tarinan mennä. Olet Rakas ja täydellinen, veljesikin on sitä. Olette yhdessä. Olemme yhdessä.

Minä: Kiitos taas VILPITTÖMÄSTÄ ja PYYTEETTÖMÄSTÄ Rakkaudestasi. On helpottavaa ajatella, että Sinun Rakkautesi on minussa aina vain vahvistuen. Sinun äänesi on "vahvempi". No tuo purkaukseni vaan kuului tulla eikä minulla ole siitä lähtien vaivannut mikään. Hetken luulin että tämä on tarinamaailma, jonka sadut ovat totta... Nyt taas MUISTAN Sinut! On helpottavaa avata ja päästää menemään ja ymmärtää, että mikään noista ei ole totta Sinussa eikä todellisessa Minussa. Olen kuitenkin nöyrä sille ajatukselle, että me JOKAINEN ajattelemme ja tunnemme. Tunnemme syyllisyyttä ja pelkoa sekä olemme epävarmoja kun se hetki ilmenee. Halusin avata ton rehellisesti ja avoimesti, koska haluan ihmisten (uskon vielä erillisyyteen siis...) näkevän että on hyvä osata hyväksyä kaikki puolet itsessään, vaikka olisikin "henkisellä polulla" (no, jokainen on).
On hyvä antaa Rakkautta ja hyväksyntää varjominällekin jotta voi Rakastaa aidommin. En tiedä enkä ole varma teenkö oikein joidenkin ihanien rakkauden opettajien mielestä, mutta itselleni tämä tuntuu juuri nyt oikealta ja vapauttavalta. Ilman näitä Rakkauden kanssa keskusteluja tuskin sitä olisin uskaltanut tehdä. Nyt tuntuu että Rakkaus on kanssani, ei hylkää eikä jätä, ei tuomitse vaikka ajattelisin mitä. En halua esittää kenellekään mitään ja jos sitä tässäkin nyt teen, sen aika on vielä tulla "valoon".
Annan anteeksi itselleni.

Minä en todellakaan ole yksin eikä mikään varjo voi minua erillistää täydellisestä Rakkaudesta. Tapauksessani kyse ei ole negatiivisuuden kasvattamisesta vaan ja ainoastaan sen kaiken tuomisesta Rakkauden valoon. Mikä tai kuka ikinä voi syrjäyttää sen mitä todellisuudessa olen? Mitään piiloteltavaa ei todellisuudessa ole. Tämä näytös on jo ohi, ennenkö kerkeän sitä edes muistelemaan. Rakkaudessa olemme täysin samanvertaiset. Siitäkin huolimatta että tämä ihmiselämä on tarinamaailma.

Rakkaus: Mitään piiloteltavaa ei todellisuudessa ole.

Minä:  Kiitos Rakkaus. Jään sun viereen.

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 11.

Minä: Good Morning God!

Rakkaus: Good Morning God!

Minä: En minä ole mikään Jumala

Rakkaus: Olet Yhtä Jumalan kanssa, et erillinen erityinen Jumala erillisessä maailmassa. Lisää sanaan God yksi o ja saat siitä Good. Se voi olla helpompi omaksua. Good Morning Good!

Minä: En minä tästä tullut puhumaan ja nyt tää mopo lähti jo käsistä, Jumalan kultaisista käsistä..Vaikka ihan hauska aloitus sinänsä.

Rakkaus: Mitä jos unohdat omat suunnitelmasi ja luotat siihen mikä ilmenee? Sanoit hetki sitten aamumeditaatiossasi että "Tänään en tee valintoja yksin."

Minä: Ainii, ja jos totta puhutaan, niin tykkään vapaasta freestylesta erittäin paljon..Hetki itsessään kuljettaa ja "minun tahtoni" ikään kuin seilaa luottamuksessa siihen että kaikki on hyvin koko ajan. Tosin maailma ei oikein diggaile siitä tyylistä.

Rakkaus: Minussa mikään ei voi mennä väärin.

Minä: Eli ei sekään että teen valinnat yksin!?? (ähäkuttikatti!)

Rakkaus: No ei sekään, mutta saatat luottaa itseesi enemmän kuin Minuun, ja se voi aiheuttaa sinulle lisää pelkoa. Ego kyllä tietää sen, että ei ole riittävä oikein mihinkään koska hän ei ole totta alkuunkaan. Siihen vain uskotaan niiin kovasti.

Minä: No miksi sitten opetat että ego on olemassa...? Muutenhan en uskoisi siihen??!

Rakkaus: Autan sinua näkemään sen, mikä on minut unohtanut sinulta. Siksi usein muistutan siitä, että vain Minä olen totta ja että ajan maailma on "unta". Näet unta ja elokuva nimi on "Pako Taivaasta". Ensin olet uneen samaistuneena ja kärsit, sitten heräät ja lopulta muistat totuutesi.

Minä: Cool! Tuttu juttuhan toi jo on, mutta hetken luulin saaneeni sut häkkiin.

Rakkaus: Kuka tai mikä sinussa haluaa saada Minut häkkiin?  Olet kuin pieni piste absoluuttisen taivaan keskellä. Tämä piste yrittää kahlita itsensä kunnes antautuu omasta kuvitelmastaan. Sitten on taas taivas itse. Ego ei ole mitään. Sitten kun naurat vedet silmissä sen oivaltaaksesi, olet muistanut Minut.

Minä: Pelottavaa egolle mutta ei sinulle.

Rakkaus: Sinun todellinen Mielesi ei pelkää. Pelko tulee aina epävarmuudesta. Minussa ei epävarmuutta ole.

Minä: No viimeksi sanoit että epävarmuudet tulee hyväksyä?

Rakkaus: Sen minkä piilotat se tuntuu saavan voimaa. Se tuntuu että se liikuttaa sinua. Minussa katsotaan asioiden läpi Rakkauteen ja viattomuuteen.

Minä: Hei nyt on minulla sellainen käytännön kokemus ja haluisin sinun näkemyksesi asiaan. Kerron tämän anonyymisti koska tähän liittyy erillisiä mieliä täällä ajan maailmassa.
Minä koin sellaista voimakasta läsnäoloa erään ihmisen seurassa ja koin sellaista "synergistä peilausta", mutta aina kuten yleensä minun näytelmässsäni ego saa sen pirstaloitua jollain ihmeen kaupalla. Melkeinpä niin uskomattoman TAITAVALLA tavalla, että olen itsekin hämilläni.
Sitten päätettiin, että emme ole enää yhteydessä, vaikka ei mitään draama edes ollut.
Sitten kävi sellainen mystinen juttu, että hänen koneellaan näkyi paikkakuntani että "minä" olisin ollut kirjautuneena hänen koneellaan. Tämä oli tietysti säikäyttänyt hänet ja kun kuulin asiasta mielessäni nousi monenlaisia kysymyksiä. Vähän nousi pelko ja epävarmuuksin että mitä, kuka ja missä ja miksi? Mistä oli kysymys?

Rakkaus: Siellä ajan maailmassa sinulla on monenlaisia synergisia peilauksia koska maailman kaikkeus ei ole lineaarinen vaan holograafinen. Se ikäänkuin näyttää sen mikä on uskomuksesi sillä hetkellä on. Vaikka tapahtumalle olisikin tieteellinen, arkinen ja lineaarinen selitys, huomaat kuitenkin tapahtumien uskomattoman samanaikaisuuden uskomustesi kanssa. Se tarvii tietoista seuraamista. Ei kuitenkaan tarinoiden lisäämistä vaan anteeksiantoa itsellesi. Sinulla on paljon uskomattomia kokemuksia siitä, että miten kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Kaikki ikäänkuin tapahtuu juuri NYT ja yhtä aikaa, mutta ego on pirstaloitunut tapahtumat aikajanalle, jotta unohtaisit totuutesi. Tässäkin tapahtumassa tärkeintä on se miten asian katsoo. Katsotko pelon vai Rakkauden kanssa.

Minä: Eli miten mun nyt pitää katsoa tätä asiaa?

Rakkaus: Olet vapaa katsomaan joko tuomitsemisen, epävarmuuden, syyllisyyden ja pelon kautta tai sitten näytelmänä joka muistuttaa sinua Rakkaudesta. Voit ajatella esim. että sinun ja hänen välillään on yhteys joka on ajan maailman ulkopuolella. Se muistuttaa että todellisuudessa olette yhtä. Jokin osa teitä on yhteydessä jatkuvasti, silloinkin kun pelon maailmasta rakennettu mieli ei sitä näe. Minussa kaikki on läpinäkyvää, Jumalallisen rehellistä ja aitoa. Teillä siellä ajassa on sitten se toinen puoli joka vartioi omaa pientä maailmaansa, yksityisyyttään, tarinaansa. Sitä, että itse itseäsi pidät pelon ja rajallisen maailmansa vankina. Teissä kummassakin tapahtuma nosti hetkessä pintaa pelkoa ja erillisyyttä omalla tavallanne. Vartioitte omaa tarinaanne. Minussa kuitenkin olette yhtä. Tapahtuma muistutti että olemme sama mieli.

Minä: Nyt mieleeni tulee koko maailma erillisyyden näkökulmasta: Miksi ovissa on lukot? No koska pelko. Miksi taloissa on seinät? No koska pelko. Miksi valtioiden välillä on rajat? No koska pelko. Miksi liikenne säännöt? No koska pelko. Miksi erilaisuus? No koska pelko. Miksi erityiset ihmisuhteet? No koska pelko ykseydestä. Miksi ympärilläni on keho? No koska pelko ikuisesta Jumalasta ilman kuolemaa. Kaikki täällä muistuttaa rajallisuudesta ja väliaikaisuudesta. Raamatussakin sanotaan että ei kannata kerätä rihkamaa tänne koska ruoste raiskaa sen, eikä hiekalle kandee rakentaa mökkiä. Nyt taas muistan miten mielen kuuluu yhdistyä, ei rajallisuuden.

Rakkaus: Vastakohtien maailma on siksi että olisi vastakohdat. Se pitää sinut unessasi. Se mikä ei ole kaikenkattavaa, sillä ei ole vastakohtaa.

Minä: Aika huippua, mutta enkö minä juuri katsonut tätä asiaa pelon kautta?

Rakkaus: Katsoit, mutta se muistuttaa sinua Minusta. Kaikesta siitä mikä ei ole rajallista. Kyse on siinä, että pyöräyttää kaiken ylösalaisin ja katsoo kaikkea uudestaan totuuden näkökulmasta.

Minä: Tässä tulikin mieleeni kun kerroin sinulle siitä. että miten lukukerrat vähentyy kerta kerralla. Se oli täyttä potaskaa. Ajan maailmassa heiluri heiluu vastakohdissa. Olen saanut yksityisviestejä siitä miten nämä keskustelut ovat avannut heissä paljon tunteita, ihmetystä, jopa itkua. Paljon positiivista palautetta. Huomaan että ihmiset eivät uskalla näyttää heikkouksiaan ja uskomuksiaan avoimesti, vaikkakin paljon olisi avattavaa. Näillä on aika vahva tarkoitus?

Rakkaus: Oleellista ei nyt ole sillä, että mitä ympärilläsi erillisyydessä tapahtuu, sillä hekin ovat vain sinun omia uskomuksiasi. Muuta vain oma mielesi niin muutat "ympäröivän maailman". Siinä mielessä voit olla kiitollinen siitä, että jollain avautuu jotain solmuja. Se solmu on ikäänkuin sinun solmusi. Yhdessä vapaudutte. Yhdessä muistatte. Näe se kaikki siunauksena.

Minä: On siis tärkeää katsoa ympärilleni, niin näen itseni vai muutan vain oman mieleni?

Rakkaus: Muuta vain oma mielesi, niin vapautat toiset näennäiset erilliset mielet.

Minä: Tässä kohtaa en ihan tajua...? Eihän erillisiä mieliä voi koskaan vapauttaa, koska ne ovat erillisiä mieliä?!

Rakkaus: Siksi puhunkin muistamisesta. Meidän jokaisen yhteisestä mielestä. Kun ITSE muistat, kaikki muistaa. Tätä ego ei tule koskaan ymmärtämään, koska ego on erillinen mieli. Ehdotankin että luotat Minuun, niin kaikki järjestyy.

Minä: Jos en ikinä tule ymmärtämään, niin miksi ihmeessä tässä sitten edes juttelen sinun kanssasi?

Rakkaus: Älä mene asioiden edelle. Kaikki kyllä selviää sinulle. Muista vain todellisuutesi.

Minä: Ok. Näistä keskusteluista on noussut aikamoisia ajatuksia. Jotkut kyselevät, että mistä nämä tulevat? Enkä oikein tiedä mitä vastaan. Kai se on loppupelissä yksi ja sama mistä nämä tulevat jos sanoma on hyvä ja perustuu Rakkauteen?

Rakkaus: Täällä puhuu oikea mielesi. Kuten on ollut puhetta jo, on ihan sama kuka täällä puhuu. Lopulta se olet vain SINÄ+MINÄ=ME.

Minä: Katsos jäbä osaa matikkaa, mä en osaa...Mitä muutes sanot siihen, että olen ollut koulussa aivan surkimus?

Rakkaus: Ja nyt olet tässä puhumassa minun kanssani? Ja vielä ilman matematiikkaa. Vaihtaisitko yhteytemme kouluissa opettamaan viisauteen?

Minä: No en! Intuitiivinen herkkä puoleni on minun vahvuuteni. Rakkaus koskettaa enemmän kuin analyyttinen kirjaviisaus. Ei harmita yhtään nyt, että olin tumpelo koulussa...

Rakkaus: Ei ole huono asia jos olet hyvä kouluaineissa. Rakkaus ei kaipaa vertailua eikä tuomitsemista. Sinussa on ollut jossain kohtaa myös analyyttinen viisaus.  Kohdallasi nyt se vaan on niin, että tulit tänne muistamaan minut ja siksi et valinnut tällä kertaa matematiikkaa etkä luonnontieteitä. Halusi muistaa Rakkaus on niin kova- tässä elämän muodossasi. Oivaltaminen ja muistaminen ei edellytä mitään muodon maailman asiaa. Kaikki tapahtuu mielessä.

Minä: Tajusin sen, että heikko puoleni olisi saattanut Rakastua olemaan paras, vähintäänkin hyvä maallisissa asioissa, mutta koska kirjaviisaudessani on ollut tylsä kohta, olen alkanut etsimään Rakkautta oikein tosissani sisältäni.

Rakkaus: Kuka vaan voi muistaa minut, koska vain. Saat toki ajatella noin niin saat tarkoituksen makua mieleesi.

Minä: Ensin feidasin kirjaviisauden haluni, koska minulla ei ollut kykyä siihen. Sitten feidasin maallisen mammonan ja rahan, koska olen ollut köyhä koko elämäni ja sitten feidasin halun olla missään erityisessä paras, koska haluni kokea absoluuttinen Rakkaus veti niin paljon puoleeni.
Jos minulta kysytään haluatko miljoonan rahaa vai mielenrauhan, niin vastaan mielenrauhan. Se kattaa senkin, että ihmiset hakevat mielenrauhan rahasta ja taloudellisesta varmuudesta. Maalliset rikkaudet eivät tuo mielenrauhaa, mutta sinä Rakkaus tuot sen, kiitos siitä. Mieluummin suora yhteys kuin epäsuora etsintä maailmasta.

Rakkaus: Namaste.

(Tunnin päästä..)

Minä: Namaste vaan kaikille! Holy SHIT! Voi mua luuseria! Olen pelokas, heikko jä pettynyt itseeni!! Taas kohtasin hitauteni ja epävarmuuteni. Kaiken lisäksi uskon kehoon sellaisella voimalla että näistä keskusteluista ei ole ollut mitään hyötyä. + miinus 0. Piste.
Tunti sitten vielä juttelin sun kanssa Rakastavaan henkeen ja nyt koen pettymystä itseeni.
Kävin hammaslääkärissä. Piti olla pieni paikkaus, mutta kuvissa näytti siltä, että mun pitää poistaa 2 vitun hammasta. Viereiset hampaat. Muutama vitun leego ja mä olen aivan paskana!! Jiiha! Voi Jeesuksen perse!  Pari hassua leegoa ja hengestä ei tietoakaan. Viuuh, sano mennessään. 10 vuotta iok: ta, Rakkaus vierellä ja leegot jäi suuhun! Haistakaa paska kaikki! Vitutuksen multihuipennus! Kyllä nyt Jumalat kiittää.
Päässäni risteli esim. miten kerkiän töihin ja miten selviän päivästä, joka muutenkin on erikoinen. Halusin miettimisaikaa vaikka hampaat on poistettava kuitenkin. Nyt kaduttaa, että en edes sen vertaa voinut luottaa. Vittu! Hampaissa on ollut on välillä tunnetta ja toisessa on puolikas tekopaikka. Olisi ollut hyvä vaan antaa mennä! Se olisi ollut paras kaikille!
Pari leegoa sinne tänne ja nyt se ois ohi, mutta palasin luuserina himaan. Nyt harmittaa.
Kuitenkin kaikki on edessä. Mieleni ajatteli, että mitä jos se vaikka pysyykin hyvänä tai tulee ihmeparannus? Paskat!! 
Mitä haluat sanoa tähän? No ei siitäkään taida olla mitään hyötyä.... Oon mikä oon.... The LOSER. Implanttia suositteli. Hinta 2000 euroa. Ei kiitos. Nyt ois se raha sitten ollut hyvä asia jota hetki sitten vielä pidin toisarvoisena. Ego OLI OIKEASSA! Mitä sanoo hippi?

Rakkaus: No palataanpa takaisin tähän hetkeen. Olet tässä ja nyt ja se sama hetki vain jatkuu jatkumistaan. Olet hengissä ja hengessä. Kehossakin hyvin voiva. Hoitoa on tarjolla heti kun näytät vihreää valoa. Kaikki on siis hyvin. Minä olen kanssasi ohjaamassa sinua juuri nyt. Kaikki tapahtuu juuri oikein. Olet Rakkaus ja teet todellakin kaiken juuri oikein.
Kysyn sinulta kysymyksen: Mistä tiedät mikä sinulle on OIKEASTI parhaaksi? Mistä voit olla varma että teit juuri nyt väärältä näyttävän päätöksen? Yhtä hyvin voisit ajatella, että uskalsit sanoa ei. Uskallat tulla tänne ja tarkastella avoimesti asiaa rauhassa minun kanssani, se vasta onkin rohkeaa. Ehkäpä luotat minuun ja siihen, että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Teit (teimme) nyt tuon näköisen valinnan. Nyt saat hetken miettimis aikaa kunnes tartumme toimeen yhdessä. Kaikki on siis paremmin kuin pelkominäsi uskottelee. Se mitä siellä näyttää tapahtuvan muodon maailmassasi on eri asia kuin se mitä tapahtuu sisälläsi. Sinulle voisin sanoa: "valitse vielä kerran". Saat jatkuvasti mahdollisuuden valita Minut. Se on täydellistä vapautta Rakkaudessa. Täydellistä armoa. Tarvitsit juuri tämän kokemuksen jotta osaisit. Ja sinähän osaat.
Juuri noin ego tekee: se pelottelee ja syyllistää. Tekee kärpäsestä härkäsen. Sait juuri äsken kokemuksen, joka opetti että olen kanssasi. Se että otit iok:n mukaan syyllisyyteesi on vain ajatus. Iok:n merkitys on suuri kohdallasi, koska se on auttanut sinua kuuntelemaan Minua. Tämän kokemuksen tarkoitus on nähdä nämä kaksi ajattelutapaa ja sen miten paljon en eroavat toisistaan.  Olet niin Rakas. Kaikki on hyvin ja oikein hyvin onkin.

Minä: No kiitos...nyt tuntuu jo helpommalta. Ja ehkä ihan naurettavaltakin reagoinnilta. Ego kyllä tietää miten minut saa pois suunniltaan. Oma keho on aina ollut minulle tärkeä. Näen sen nyt taas.

Rakkaus: En tarkoita että sinun ei tulisi pitää huolta "ajoneuvostasi" (keho), sen pienen ajan ikuisuuden keskellä, mutta me tulemme vielä siihen että kehon painottaminen vähenee. Olet pienen ajatuksen päässä siitä, että "no hampaitahan ne vain ovat, kiitos että olitte apuna".

Minä:  Rakkauden opettajani David Hoffmeister sanoi muistaakseni jossain että "sitä mitä ei ole, sitä ei tarvita". Siitä tulee mieleeni aina hampaat. Liekö hän puhunutkin hampaista...?

Rakkaus: Juuri noin. Jos hampaasi lähtevät, ne tekivät palveluksensa. Et sinä ole ennenkään jäänyt kaipaaman sitä mitä ei enää ole. Voit kiitollisuudella sanoa hampaillesi heipat, koska pitää muistaa että lopulta luovut koko kehostasikin. Ego palkitsee sinut sairaudella ja kuolemalla, mutta minä katson kaikkea Rakkaudella. Minussa saat elämän.

Minä: Kuulostat ihan uskikselta: "Minussa saat elämän".

Rakkaus: Jätä menneisyytesi pois, niin koet sanojen tarkoituksen tässä hetkessä. Se että vertailet ja nostat mielikuvia ei ole sitä mitä on NYT.

Minä: No jos vertailen ja kannan menneisyyttäni, niin sehän on sitten nyt!? Olepas hereillä Rakkaus!

Rakkaus: Minä olen, Me olemme. Ei ole erillistä Rakkautta, vaan sitä sinä todellakin olet. On totta että hyväksyessäsi sen mitä ilmenee on Rakkauden hyväksymää. Muistat Minut paremmin sillä, että et vertaile, sillä vertailu painottaa erillisyyttä ja sen mukana unohdat MINUT sinussa itsessäsi.

Minä: PälätipälätiBläää!

Rakkaus: Tuossa olikin oikeastaan kaikki mitä tämä hetki tarjoaa. PälätipälätiBlää! Voisin antaa sinulle meditaation ja mantran: PälätipälätiBläää.

Minä: Heh. Jos muutes nyt lääkäri kysyis että poistetaanko hampaat ni vastaisin ilolla "Kyllä!" Nyt olet saanut mut Rakkauden tilaasi. Täällä Sinussa on helppo hyväksyä. Nyt muistan mikä on oikeasti tärkeetä! Mä olen vain niin hidas oivaltamaan ja päättämään. Nyt kaikki on hyvin. Kiitos ihana sinä, voi kuinka Rakastankaan sinua Minussa...!....Vai miten päin se menikään...no ihan sama.

Rakkaus: Tapaus hammaslääkäri oli tärkeä roolisuoritus näytelmässäsi jotta muistaist Minut. Nyt huomaat miten tärkeää se oli että "et uskaltanut" ensin vastata että "Kyllä voit poistaa hampaat!"
Mieti tätä kaikkeen muuhunkin elämässäsi kohtaamaasi asiaan. Lopulta Rakkaus voittaa kaiken. Saat aina mahdollisuuden valita uudelleen. Ei ole mitenkään huonoa tehdä "huonoja" valintoja, sillä et voi koskaan tietää mikä on sinulle hyväksi. Muista tämä. Mieti tätä hetki. 
Vapautan sinut syyllisyydestä. 
Olemme Rakkaus ITSE. 
Kiitos että muistit Minut. 
Ilman sinua en olisi Rakkaus.


(Sitten otin IOK:n käteeni ja randomilla sivun 493 "Ikuisuuden airueet")

"Tässä maailmassa Jumalan Poika pääsee lähemmäksi itseään pyhässä ihmissuhteessa. Siinä hän alkaa lähestyä sitä varmuutta, joka hänen Isällään on häntä kohtaan. Ja siinä hän löytää tehtävänsä, joka on hänen Isänsä lakien voimaan saattaminen siinäkin, mikä oli jätetty niiden ulkopuolelle, ja sen löytäminen, mikä oli kadoksissa. Ainoastaan ajassa voi jokin olla kadoksissa, eikä se koskaan ole kadoksissa ikuisesti. Näin Jumalan Pojan eri osat vähitellen liittyvät yhteen ajassa ja jokaisen liiton myötä ajan loppuminen tulee lähemmäksi. Jokainen liittymisen ihme on ikuisuuden mahtava airut. Kukaan, jolla on vain yksi yhteinen ja varma päämäärä, ei voi pelätä. Kukaan, jolla on sama päämäärä kuin hänellä, ei voi olla olematta yhtä hänen kanssaan.
Jokainen ikuisuuden airut laulaa synnin ja pelon loppumista. Kukin puhuu ajassa siitä, mikä on kaukana sen tuolla puolen. Kaksi yhdessä korotettua ääntä kutsuu jokaista sydäntä, jotta kaikki sykkisivät yhtenä. Ja tässä yhdessä sydämensykkeessä julistetaan rakkauden yhteisyyttä ja toivotetaan se tervetulleeksi. Rauha olkoon sinun pyhälle ihmissuhteellesi, jolla on valta pitää Jumalan Pojan yhteisyys koossa. Kun annat veljellesi, annat jokaiselle, ja jokainen iloitsee sinun lahjastasi. Älä unohda Häntä, Joka on antanut sinulle ne lahjat, jotka sinä annat edelleen: kun et sitä unohda, tulet muistamaan, Kuka nämä sinulle tarkoitetut lahjat antoi Hänelle."