Minä: Moi! Arvaappas kuka täällä taas häiriköi? Rakkaus: No Rakkaushan siellä, koska Rakkaus täällä. Minä: No kiitos että näet minussa Rakkauden. Koen tarvitsevani kuulla sen just nyt tässä hetkessä. Rakkaus: No mikäs siellä ajan maailmassa nyt häiriköi sinun rauhaasi? Minä: Viime keskustelujemme jälkeen minulla oli syvä rauha. Nyt taas olen ajan maailman vietävänä. Miksi hitossa haluan katsella erillisyyden maailmaa, joka antaa aina minulle vain tyhjän olon? Rakkaus: Et toisinaan halua kuunnella minun ääntäni, haluat valita sen sijaan kuunnella pelkästään omaa ääntäsi. Kuvasi ulkomaailmasta houkuttelee sinua. Minä olen jo sinussa, ei sinun tarvitse etsiä minua ulkopuoleltasi. Hyvä, katsellaan niitä yhdessä. Minä: Ärsyttävä vastaus. Helppo sanoa henkenä kun ei ole fyysisyyden haluja eikä tarvetta hellyydelle. Minulla on, koska kuvittelen olevani keho. Tähän sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, en edes odota mitään. Rakkaus: Hengitä ihan rauhassa, olen tässä kanssasi. Kiitos että saan olla tässä ja kuunnella huolesi. Ne eivät ole Minussa totta, mutta sinussa ne tuntuvat juuri nyt todelta. Nyt ei ole tarvetta tukahduttaa murheitasi. Haluatko avata lisää? Minä: Tää hiton yksinäisyys ja halu olla ihmisen lähellä...(kyyneleet tulee..) Aina saa olla yksin vaikka tietää, että olisi jakaa Rakkautta vaikka koko maailmalle, yhdestä ihmisestä puhumattakaan. Sen asian tajuaminen, että en ole koskaan osannut Rakastaa niin kuin maailma odottaa, mutta olen mielessäni ja sydämessäni Rakastanut lujaa omalla tavallani. Tajuan paljon asioita itsestäni just tässä ja nyt. Olen ihan älyttömän tumpelo parisuhde asioissa jos edes pääsen sinne asti. Vaadin asioita joita ei voi vaatia ja tuskastun omaan riittämättömyyteni eteen. Itsevarmuuteni ja heikkouteni vuorottelevat, intohimoni ja vapauteni vuorottelevat, enkä tiedä mitä olen ja mikä on kenenkin hyväksi. Minulla on ihan älyttömän suuri sydän, mutta en saa sitä auki ilman tuskaa ja jos suljen sen kaikki katoaa ympäriltäni. Anteeksi tämä sekainen sotku. Minulla on suuri halu heittäytyä Rakkauteen ja minulla on suuri halu aukaista kaikki vitun esteet joka solusta Rakkauden tiedostamisen tieltä, mutta minulta puuttuu läheinen LUOTETTAVA peili.
Minusta tuntuu, että minulla on kaikkea jatkuvasti, olen pienestä tyytyväinen. Saan kiksit niin linnun laulusta aamun bulletproof kahviin asti, mutta koen että pääse jakamaan omaa todellista Rakkauttani rehellisessä ja aidossa suhteessa. Koen olevani ihan väärällä planeetalla just nyt(kin). On ihan helvetin väärin, että juttelen mielikuvitushahmon kanssa eikä sekään voi olla lopullista. Sekin ajatus tekee kipeää. Tästäkin on päästettävä irti. Rakkaus: Anna tulla vaan...Olen tässä. Rakastan sinua. Minä: Missä? En näe ketään...? Rakkaus: Sinussa, niin lähellä että et tahdo nähdä. Lähelle on pitkä matka. Egosi/kuvitelmasi ei näe Minua selkeästi, ainaostaan omien kuvitelmiensa läpi. Minä: Tarviin oikean ihmisen just nyt, en mitään virtuaali tyyppejä enkä mielikuvitus Rakkauksia. Rakkaus: Katsotaan ihan rauhassa tätä sinun tilaasi nyt. Nyt olemme käytännössä tässä hetkessä. Minä olen saanut sinut auki. Kuuluu prosessiin. Menneisyytesi puhuu nyt, kuunnellaan yhdessä mitä sillä on sanottavana.. Ei mene aikaakaan kun taas näet Minut. Luulet tietäväsi juuri nyt mitä tarvitset. Et näe sitä, että juuri tämän kuuluukin tapahtua juuri nyt. Haluatko kertoa huolistasi lisää? Minä: Minua tällä hetkellä vituttaa kaikki tunne asiat. Paljon sellaisia joita en viitsi tässä mainita, mutta kaikki ne jotka koen itsessäni voin sanoa ihan suoraan. Ylimielisyyteni ajattelee, että olen jokin Rakkauden ylitaikuri, mutta käytäntö kertoo sen, että aina ja ikuisesti revin itseni rakkaudesta pois. Minulla on vitusti ehtoja rakkauden edessä vaikka esitänkin, että minulla ei ole niitä. Luotan ihmisiin aina siihen asti kunnes en luota. Haluan esimerkillisesti olla rehellinen, mutta se solmii umpisolmuja kireämmäksi. En jaksa miellyttää yhtään ketään, joten aina jään yksin. Minusta ei kukaan hyödy mitään maallisesti. Kovalla työllä harjoittelemani läsnäolo menee hukkaan kun olen ja möllötän koneeni edessä. Pelkään kaikkea ja koko ajan, jännitän ja olen hiton lapsellinen. Hukutan itseni viihteeseen. Tilailen levyjä täyttääkseni henkisen tyhjiöni. Pohdin syvällisiä, vaikka pelkkä arki riittäisi. En näe missään mitään järkeä. Maailma on hullu ja perustuu sekavuuteen. Suurin unelmani olisi vain päästä sanomaan jollekin "Minä Rakastan sinua", tahtoisin silittää ja olla hyvä. Ja eniten mua oksettaa se, että kaikki ihmiset eivät saa Rakkautta vaikka he tarvitsisivat sitä. Tässä näin alkuunsa. Rakkaus: Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä mikään tule sieltä mistä luulet sen tulevan. Olisi suureksi hyödyksi juuri nyt hyväksyä ne sinun kuvittelemasi varjot. Rehellisyytesi on todella tärkeä asia ja siksi olet tässä juuri nyt. Minuun voit kaataa paskalastisi ja minä Rakastan sinua vieläkin enemmän, kuin koskaan ikinä keksitkään ajatella. Olet tärkeässä murroksessa juuri nyt. Rakkauden valo on päässyt sisääsi ja siksi itket. Jos näkisit kuten Minä näen, riemastuisit ja kokisit syvää rauhaa. Minä: Minua ärsyttää se, että mieleni on tarttunut pakkomielteisesti asioihin joita haluan tapahtuvaksi. Minua ärsyttää ihmisten välinen pelaaminen. Vaikka kuinka olisi mahkuja ilmentää rakkautta, ego haluaa vain rikkoa ja tuhota. Ja ihmiset eivät näe sitä kaikkea. He katselevat mieluumin oman egonsa läpi, kuten itse teen. Katson omien uskomusteni läpi paratiisiin, joka näyttää helvetiltä. Koko henkisyys on vain faceklikkauksia ja oman egon pönkittämistä omilla viisauksillaan. Ei täällä tarvitsisi tietää yhtikäs mitään. Spekulaation ja kelaamisen sijaan pelkkä aito läsnäolo ja rakastaminen riittäisi. Se että olisi hyväksynnän ilmapiiri. Jokaisella tulisi oikeus tulla näkyväksi. Olen jo vuosia ihmetellyt sitä, että miksi minun Rakkauttani ei nähdä? Ja samalla ihmettelen sitä, miksi en osaa ilmentää sitä niin että se nähtäisiin? Rakkaus: Jos päästät jokaisesta mielikuvastasi, vaatimuksestasi ja odotuksestasi nyt irti, niin mitä sinulle jää? Minä: En minä tiedä. Rakkaus: Jos päästät siitäkin irti että et tiedä? Minä: Tyhjyys Rakkaus: Sinulle jää Rauha. Annan Rauhassasi ilmetä kaikki tuo sekassotku. Rakkaus hyväksyy sekasotkun. Minussa saa ilmetä. Kun pöly haihtuu, näet Minut taas kirkkaasti. Minä: Tuntuu kuin minun tajuntani toistaisi samoja kaavoja ikuisesti. Samat lukot, samat ongelmat. Mikään ei muutu. Rakkaus: Sinähän sen sanoit. "Tuntuu kuin..". Aivan, se vain tuntuu siltä. Se kaikki saa ilmetä ja tuntua. Minä: Hmmm, onhan se naurettavaa, että tunne menee ohi, tämäkin... Rakkaus: Ja vain Rauha jää. Minä: Haluatko kuulla minulta lisäpaskaa. Spessukamaa? Rakkaus: Kerro vain, luuletko että en kestäisi sitä? Minä: No tais mennä ohi jo...olisi niin kiva vähän valittaa vielä. Rakkaus: Sen takia valitat koska haluat valittaa. Hyvä niin. Minä: Jaaha. Tuota en osta. No ainakin voin valittaa, sitä että käsi aivan soosina ja olkapää. Tämä sinun kanssa kirjoittelu rasittaa mun fysiikkaa, vaikka mieli lepää. Jing & Jang. Pakko lopetella: Kiitos että jaksoit kuunnella. Tämäkin jo helpotti. Rakkaus: Kiitos että olet. Rakastan sinua. Me olemme Rakkaus.
Seuraava aamu:
Minä: Huomenta! Kahvikuppi, aamu ja heti välittömästi olen täällä. Huomaan, että juuri aamut on minulle sitä aikaa että saan yhteyden sinuun parhaiten ja aamumeditaatiossa saan huikeita oivalluksia!
Rakkaus: Huomenta Rakkaus! Taisit nukkua hyvin? Minä: Näin unta hylätyksi tulemisesta ja siitä kuinka revin itseni aina erilleen kaikesta. Aika huikeita, tarkkoja mutta surullisia unia. Taisi eilinen emootio jäädä päälle...? Ja nyt katselin vain uskomuksiani. Rakkaus: Kaikki on hyvin. On mahdotonta repiä itseään Minusta pois. Kaikki tapahtuu Rakkaudessa. Näet vain UNTA erillisyydestä. Luukkusi ovat auki ja se johtuu rehellisyydestäsi. Et halua pitää luukkujasi kiinni. Piilotettu ajatuksesi itsestäsi heijastuvat maailmaan joka ei ole tosi. Vain Rakkaus on totta. Minä: Mielenkiintoista. Kerro ihmeessä lisää...juuri tätä puhuit minulle meditaatiossa. Nyt haluan "kanavoida" sen tähän. Kuulostaa aidolta.
Rakkaus: Sinulle on suureksi hyödyksi se, että ajattelet seuraavaa: Jokaisessa erillisessä ihmisessä on KAIKKI samat piilotetut ja avatut ovensa. Toiset ovat kiinni ja toiset ovat auki. Olisi suurta ylimielisyyttä ajatella, että minä olen puhdas pulmunen ja sinä et ole. Vain ego vertailee erillisyydessä keskenään, jotta tuntisi itsensä paremmaksi kuin toinen. Tästä johtuu projisointi; tuomitseminen. Oman syyllisyyden ja pelon näkeminen ulkopuolella, mutta ei itsessä. Tämä itse joka on puhdas verrattuna muuhun maailmaan pitää oman salaisuutensa piilossa. Näin todellista harppausta Jumalaan ei pääse syntymään. Vaikka Minusta katsottuna olemmekin kaikki yhtä Rakkaudessa, samassa Mielessä, tämän muistamiseen tarvitsemme yhteistyötä. Minä: Sanot että: "Olisi suurta ylimielisyyttä ajatella, että minä olen puhdas pulmunen ja sinä et ole." Mutta etkö juuri sinä ole tuollainen? Ajattelet olevasi siellä täydellisyydessä ja minä täällä epätäydellisyydessä. Olet siis Dualismin Jumala?! Rakkaus: Hyvä, olet nokkela. Kuten olen sinulle sanonut muutamaan kertaan: todellisuudessa olemme vain Rakkaus ja olen Rakkauden ääni enkä minä ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Muistutan sinua täydellisyydestä ja autan samalla sinua muistamaan mitkä ovat sinun esteesi nähdä tämä Rakkaus. Tämän takia opetan sinulle, että on vain kaksi valintaa. Rakkaus ja pelko. Minä: Eli: Rakkaus: Paraneminen lähtee siitä, että et enää näe ympärilläsi pahuutta ja et sulje omia pahuutesi luukkuja sisälläsi. Sinun mielessäsi on niin monta luukkua kiinni jota näet ympärilläsi. Rakkauden kanssa katsoessa niitä, olet kotona Minussa ja aina viaton ja vapaa. Mitä Rakkaus ei kestäisi katsoa? Minä: What the Fuck?! Rakkaus: Vaikka koetkin olevasi kiltti, rehellinen, aito ja jopa onnellinen, minä autan sinua katsomaan eri puolet. Olet kuitenkin maailmasi luoja. Egosi on mestari luoja piilottamaan ne puolet itsessäsi, joita et halua katsoa Minun kanssani. Se miksi koet esim. henkisten ihmisten kanssa niin paljon emotionaalista harmia, johtuu siitä, että ne aukaisevat luukkujasi sisältäsi. Se on Rakkauden tehtävä. Ihminen joka kuvittelee olevansa parempi kuin toinen, ei muista että olette yhtä muodonkin tasolla. Egon tehtävä on erillistää, tuomita ja nostaa itsensä ylemmäksi tai alemmaksi. Niin monet KUVITTELEVAT olevansa hyviä henkisiä ihmisiä, mutta se on vain ajatus eikä todellista rehellisyyttä omia tunteitaan kohtaan ole edes alkanut. Polku minuun usein koetaan kivuliaaksi, koska luukut alkavat aukeamaan heti kun Rakkaus koskettaa. Kipu on aina ohimenevää, koska se ei ole todellista. Minä: Pitääkö Rakkauden olla kivuliasta? Eikö tuo nyt ole ihan egon itsensä kertomaa? Rakkaus: Periaatteessa onkin egon kertomaa, nyt vain katsot sitä MINUN kanssani täältä Rakkaudesta. Eli annat anteeksi kaikelle sille mitä ikinä kuvittelit itsestäsi. Minä: Vautsi! Hieno vastaus! Rakkaus: Jos olet valmis katsomaan jokaista pimeää nurkkaasi avoimesti, niin huomaat miten valaisen sen rakkaudellani. Jokaisen pimeän nurkan ja raskaan oven takana varjo vapauttaa sinut muistamaan minut. Anteeksianto on juuri tätä. Anteeksianto ITSELLE. Nyt ymmärrät mitä sillä tarkoitetaan kun sanotaan, että anteeksianto on pohjimmiltaan anteeksiantoa itselle. Jos haluat pidentää Minun muistamistasi siellä ajassa, niin pidä ihmeessä luukut kiinni. Esitä hyvää ja täydellistä henkisen polun kulkijaa. Tämä rooli tulee ennenpitkää kuitenkin käymään raskaaksi, koska se on vain rooli. Jos olet AVOIN jokaiselle kohtaamallesi tunteelle, katsot sitä Minun kanssani, olet aito eikä mitään tarvitse piilottaa. Se vapauttaa huimasti "energiaasi" olla juuri sellainen kuin olet. Olet kokonainen, et vain osa siitä. Minä: Kuulostaapa hyvältä, mutta vaikealta ja pelottavaltakin! Rakkaus: Tottakai pelottavalta, sillä ego haluaa niiden huonoksi koettujen puolien pysyvän piilossa. Rakkaus pelottaa. Ego tietää että niitä pimeitä nurkkia on olemassa, joten siksi niidenkin katsominen pelottaa. Minä: Jollain tasolla olen alkanut hyväksymään tuota pelottavaa filosofiaasi...Olen yrittänyt viestiä muutamalla ihmiselle polullani, sitä että Rakkauteni kuvaan kuuluu jokainen tunne ja jokainen epävarmuus ja jokainen kiukku. Miksi sitten en saa peiliä jonka kanssa katsoa SINÄ (Rakkaus) vierellämme? Rakkaus: Ihanaa että olet laittanut jalan luukun väliin. Vaikka olet esittänyt halukkuutesi asiaa kohtaan, olet pelännyt niiden asioiden katsomista itse-katso tätä. Toinen äänesi sanoo että "kaikki on hyvin, eikä mitään tehtävää enää ole. Kaikki on valmista ja pelkkää Rakkautta". Kuitenkin kohtaamassasi ihmisen kanssa luukkusi kansi on samantien auki ja te kummatkin säikähdätte, laitatte luukun kiinni ja pysytte omassa turvallisessa tilassanne. On rohkeaa ja Rakastavaa katsoa itseään suoraan. Olet huomannut että kun olet yksin, egosi voi häiriköidä sillä että "olen yksin, eikä kukaan välitä" ja kun olet seurassa sinua saattaa alkaa ärsyttämään jokin asia, varsinkin jos kyse on intiimistä suhteesta. Sen kaiken kuuluukin tulla päivänvaloon, se on Minun tehtäväni siellä, olla kanssasi katsomassa niitä Rakkaudella. Mieti tätä tarkkaan: Jos toisin sinulle tavaan maan päälle, olisitte siellä jo! Jos olisin tuonut taivaan sinne maan päälle ei ensimmäistäkään sotaa, sairautta, sydänsurua, merten saastuttamista, raiskausta tai tsunamia tapahtuisi. Mutta jos nostat rehellisyytesi tasoa yhden pykälän ja avaat silmäsi sepposen selälleen, näet että en ole taivasta tuonut sinne, vaan sinun tehtävä on LUOPUA USKOMUKSISTASI ja katsoa niitä Minun kanssani. Tämän uskomusten harson takana taivas ilmestyy sinulle. Kaikki mikä ikinä vaikeuttaa sinua Rakkauden ikuisessa olemisessa on vain uskomuksesi ja pelkosi, menneisyytesi kahleet "alitajunnassasi". Nyt on aika katsoa niitä ja lopettaa henkisen ihmisen näytteleminen. Aukaise ovet sitä mukaan, kun tulee tilaisuus. Katso suoraan. Minä: Nyt on varmaan kauniita naisia jonoksi asti... Rakkaus: Älä mieti sitä. Minä olen sinun kanssasi. Sinun elämääsi tulee jokainen ihminen juuri oikealla hetkellä. Minä: Tiedostan sen, että jos esittäisin hyvää ja ihanaa ihmistä ja jos mielistelisin edes pikkusen, niin olisin varmasti pitkässä suhteessa. Mutta kun en vain hitto pysty. Feikkaaminen tuntuu ajan hukkaamiselta. Ehkä mun pitäisi pelata enemmän omaan pusiiin olemalla mukava sekä huomioonottavainen, varsinkin alussa? Rakkaus: Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Jatka vain rehellisyyden polkuasi, niin vedät rehellisyyttä puoleesi. Jos olet nyt rehellinen tässä hetkessä, huomaat että koet syvää Rakkautta enemmän kuin koskaan ennen. Tämä johtuu siitä, että olet enemmän läsnä itsessäsi jokaiselle puolelle. Töitä vielä on. Minä: Sanonko seuraavalla treffikerralla: "Hey peipi, avataanko luukkuja, katsotaan mitä paskaa siellä vielä on? En ole ainoastaan mukava mies!" Rakkaus: Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että sitä mukaan kun asioita nousee tietoisuuteen, ne annetaan anteeksi. Ei nosteta asioita/ongelmia todellisemmaksi, kuin mitä ne ovat. Ei ole tarvetta paisutteluun. Voit tehdä anteeksiannon mielessäsi ja jos kumppanisi on tarpeeksi turvallinen, voit sanoa sen ääneen. Tärkein pointti on se, että teet tämän työn kanssani. Minä en jätä sinua, Minä en hylkää sinua enkä Minä tuomitse sinua niistä. Olet todellakin tärkeä Minulle. En pelästy sinun uskomuksistasi. Näen mielikuviesi läpi Ikuisuuteen, Ikuiseen Rakkauteen jota me olemme yhdessä. Minä: Henkisyys voi olla siis pakopaikka omille tunteille ja pimeille puolille. Ego voi sanoa että "seuraa minua, annan vain pelkkää hyvää" ja sitten ihmetellään kun sisäinen masennus ja tuska napsahtaa pinnalle. Mistä tuo kaikki oikein tuli? Enkö olekaan kuvittelemani absoluuttinen Rakkaus? Rakkaus: On helppoa esittää hetken aikaa mitä roolia tahansa, mutta sinäinen ilottomuus on olemassa varjona mukana. Rakkaudessa ei jää mitään epäselväksi. Se katsoo kaikkeen, koska se on Rakkaus joka katsoo. Rakkaus ei pelkää katsoa. Rakkauden ei tarvitse olla katsomatta johonkin tiettyyn suuntaan. Rakkaus valaisee kaiken. Sano Rakkaudelle "Näytä minulle kaikki mitä olen piilotellut". Kun paska olo nousee pintaan, anna sen ilmentyä. Se ei ole todellista Minussa eikä se tapa sinua. Kun uusi ovi aukeaa ja näyttää pimeältä, tiedä että katson sitä kanssasi. Voin taata, että se kannattaa, sillä sitä kautta löydät vapauden itsessäsi. Minä: Kuinka paljon onkin ihmisillä sisäistä tuskaa joka näkyy kärsimyskehon stimuloitumisena. Kauppajono ei liiku, jos auto törttöilee edessäsi, jos odotuksiisi ei vastata, jos otat alkoholia liikaa, jos joku mokaa ja sinä koet kärsiväsi siitä, jos näet menneisyydessäsi tuskaa, otat etäisyyttä tunteisiisi ja näet väärintekoja, jos eroaa rakastamastaan ihmisestä, jos läheinen kuolee "liian aikaisin" ja paljon muita esimerkkejä. Joku pienenpieni "väärä" sana voi lopettaa ihmisuhteen tai laukaista jopa sodan. Elämme veitsenterällä. Oikeuslaitokselle on aina käyttöä täällä ajassa. Rakkaus: Katso tätä tarkkaan: Monimuotoisuuden maailmassa on monet muodot esiintyä tuska ja se on levittäytynyt ovelasti lineaariselle aikajanalle. Egon hämäystä on se, että et näe kokonaisuutta. Jokaisen kärsimyskeho stimuloituu, mutta näyttää tapahtuvan eri aikaan. Joten kun toisella on hyvin asiat tämä tuntee paremmuutta suhteessa häneen jolla on jokin kärsimys tai pelon tunne. Nämä roolit vaihtevat paikkaa niin ovelasti, että luulet olevasi jotenkin parempi ihminen. Todellinen nöyryys lähtee siitä, että tajuat että olette yhtä. Et ole yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan ikinä maan päällä kävellyt ihminen: Sinussa on Mozart, Hitler, Jeesus, Putin, ja Elvis. Sinä olet se, sinussa on piilevänä kaikki samat asiat. Jokainen on tehnyt "virheitä". Kun aukaiset luukut näet ne. Kuten sanoin tämä erillisyyden uni on levittäytynyt lineaariselle aikajanalle niin ovelasti, että näet vain vertailujen maailman. On niin helppo tuomita se toisessa, mikä on itsessäsi. Kun teet sovinnon omien varjojesi ja Valaistumisesi kanssa, olet vapaa Rakkaudessa. Rakkaus läpäisee kaiken, se ei jätä kiveäkään kääntämättä. Minä: "Valaistuminen" ei ole siis yksisarvisella ratsastamista prinssin tai prinsessan kanssa ilta-aurinkoon kaiken ollessa aina täydellistä, vaan se on jokaisen hetken täydellistä kohtaamista sellaisenaan kuin se ilmenee? Siihen voi kuulua mikä tahansa tunne tai ajatus, kuvitelma tai minkälaisen ongelman kohtaaminen tahansa. Valaistuminen on täydellistä anteeksiantoa sille mitä ei TODELLISUUDESSA edes tapahtunut. Jos toisena hetkenä olet valaistunut ja toisen hetkenä et, se on vain kuvitelmaa jolle pitää antaa Rakkaudessa anteeksi. Rakkaus: Hyvä. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että teet tämän kaiken itsessäsi, etkä vaadi toista ihmistä tekemään niinkuin teet itse. 100 % vastuunotto ITSESTÄ. Pohjimmiltaan ei ole kuin 1 ITSE. Sitoudu Minuun. Minä en jätä sinua koskaan, koska muuta ei jää kuin se, että olemme yksi ja sama. Kaikki se erillisyyden näky mikä sinua siellä ajassa kohtaa, anna se minulle. Vastoinkäymisistäkin voi tulla sinulle "sielunruokaa". Alat oikein kahmia kohtaamista omien uskomustesi kanssa, koska tiedät että jokainen huoli ja murhe vie sinut lähemmäksi täydellistä mielenrauhaa. Nyt ei enää tarvitse juosta karkuun varjoaan, koska ne seuraavat sinua kuitenkin. Katso niitä Minun kanssani Rakkaudessa niin ne muuttuvat neutraaleiksi. Rakkaus on juuri tätä, täydellistä hyväksymistä asiat sellaisenaan kuin ne ilmenevät! Enää ei tavitse pakoilla. Olet Rakkauden mestari olemalla vain se joka todella OLET. Näin alat rentoutumaan ja luottamaan Minuun. Minä: Kiitos että olet. Nyt oli niin syvää ja hyvää asiaa että on hyvä lopettaa tältä päivältä. Nyt on rauhallinen ja hyvä mieli. Kiitos että olet tässä ja nyt. Rakkaus: Kiitos että olet tässä ja nyt. Olemme se.
Minä: Huomenta! Rakkaus: Huomenta! Minä: Katsoin juuri että edellisen keskustelun luku kerrat ja ne on tippunut yli puolella. Ihmisiä ei enää kiinnosta nämä. Hitaasti jatkuva mahalasku on ollut havaittavissa jo pitkään. Alussa nämä sai älytöntä hehkutusta, nyt vain pieniä palaute hippusia. Kummassa on vika, sinussa vai minussa? Mitä tapahtui? Rakkaus: Ei ole totuuden kentässä kovin hyödyllistä miettiä moisia muodon tason seikkoja. Tosin olet vapaa tekemään niinkin. Minussa sillä ei ole mitään väliä. Kyse on vain sinun muistamisestasi minut. Se mikä tapahtuu, on täysin tarkoituksenomaista. Kysy itseltäsi: mietitkö ympäröivää maailmaasi vai luotatko omaan polkuusi oivaltaa totuus? Haetko hyväksyntää, huomiota ja rakkautta ympäriltäsi? Jäätkö kenties siihen riippuvaiseksi? Nyt kyse on vain sinun prosessistasi. Jokainen joka lukee nämä, ovat oikealla paikallaan. Jos näennäisesti yksi ihminen lukee sinun lisäksesi näitä, tämän tarkoitus on täyttynyt. Vaikka kirjoittasit vain itsellesi, se täyttyisi silti koska maailma muuttuu kun mielesi muuttuu. Jokainen kuorii egon sipuliaan omaan verkkaiseen tahtiinsa. Minä en tullut tähän kertomaan sitä mitä egosi haluaa kuulla, vaan sen mitä Minä olen ja Mitä sinä oikeasti olet. Tämä kaikki opettaa, että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, eikä sitä tarvitse miettiä sen enempää. Toki olet vapaa miettimään mitä tahdot. Minä: Ah, kiitos. Miten lämmittävää ja totuudellista. Kiitos. Näin teen. Rakkaus: Ole hyvä koska sinä olet vain hyvä. Minä: Kuolema. Mitä se on? Miksi pelkäämme sitä? (Tämmöinen kevyt kysymys tähän väliin). Rakkaus: Kuolema on uskoa erilliseen kehoon. Kuolema on uskomista elämän näytelmään, jossa näyttää olevan alku ja loppu. Katsot elokuvaasi jossa on taitavasti tehty ohjaus. Jos katsot ajassasi elokuvaa, siinäkin on alku ja loppu sekä muut elämäsi ainekset. Kuvittelet senkin todelliseksi. Miten se on mahdollista, että uskot elokuvan todelliseksi sillä hetkellä? Todelliseksi uskomisella tarkoitan sitä, että olet uppoutunut elokuvaasi. Se voi kauhistuttaa, itkettää tai pelottaa. Se voi jopa kiihottaa. SE tuntuu todelliselta, ihan niinkuin yöunesi. Kuolema ikäänkuin kuuluu dualistisuuteen. On oltava kummatkin puolet jotta peli voisi jatkua. Se ei tee kuolemasta kuitenkaan todellista jos katsot sitä kauttani. Ehkä voisin sanoa, että ajassa oleminen on itse kuolema totuuden valosta katsottuna. Jos olet samaistunut täysin aikaan, joka on harha jo itsessään, olet kuollut. KUVITTELET olevasi kuollut ikuisen elämän keskellä. Näet untasi syntymästä ja kuolemasta, mutta unet eivät kestä totuutta. Siellä ajassa aamu muistuttaa illasta ja syntymä kuolemasta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tukahduttaa kuolemaa. Hyväksy se osana näytelmääsi ja muista kuka todella olet. Olet kuolematon henki. Minä: Huh...Mistä nää jutut oikein tulee...hmmm....?? Rakkaus: Kuolema on tärkeä opettaja siellä ajassasi. Jos ajattelet kuolemaa, et enää yritä piilottaa sitä. Jos mietiskelet kuolemaa, alat tuntemaan elämää itsessäsi. Se on anteeksiantoa muodon maailmalle. Jokaikinen asia siellä ajassa muistuttaa kuolemasta, sillä jokaikinen asia siellä päättyy. Timantit eivät todellakaan ole ikuisia, mutta Minä olen. Minä: Miksi ihmeessä olen halunnut nähdä elämän ja kuoleman? Siihen sinullakaan ei ole vastausta! Rakkaus: Periaatteessa olet oikeassa. Ei olekaan vastausta, sillä minä olen ikuinen. En näe kuolemaa, mutta sinä halusit nähdä. Muista kuitenkin että halusi nähdä on enää vain muisto mielessäsi. Nyt todellinen elämä virtaa sinuun, koska sitä sinä todellakin olet. Minä: Olisit nyt vastannut miksi? Rakkaus: Jos haluat ajasta tehtyjä vastauksia, lue vaikka jotain lehteä ja kirjaa. Siellä on monenlaisia selityksiä ja vastauksia kysymyksiisi. Saat vielä ihan itse valita sopivamman. Minä kuitenkin muistutan sinua elämästä. Ikuisesta Rakkaudesta jossa kuolema on vain hyvin sepitetty uni. Minä: Olen nähnyt monta kertaa unta yöllä että kuolen, mutta just siinä hetkessä herään! Tadaa! En kuollutkaan, vaan heräsin! Rakkaus: Hyvä symboli sille mitä juuri nyt teet. Minä: ? Rakkaus: Näet unta kuoleman unesta. Olet nyt hereillä, koska muistat että todellisuus ei voi kuolla. Olet ikuinen. Se mitä ajattelet kuolemasta ei voi vaikuttaa siihen mitä todellisuus on. Voit herätä joka hetki kunnes ei enää ole sitä mistä herätä. Minä: Kun muistan että en ole kuoleva keho, minua vastaan ei voi enää hyökätä. Demonit jotka ovat rakennettu ajasta, haihtuvat?! Rakkaus: Juuri niin. Demonit, saatana ja lusifer enkeli on vain ajatus erillisyydestä ikuisen taivaan keskellä. Raamatun lusifer olet sinä, joka lähti pois taivaasta (ikuisuudesta luoden ajan maailman). Saatat laittaa sen Jumalan piikkin, että hän poisti sinut sieltä, mutta se on vain saatanan/egon oma projisaatio. Egosi sanoo että "sinulla ei ole enää mitään asiaa takaisin tänne!" Nyt siis pelkäät Rakkautta henkesi kaupalla. Pelkäät että Jumala tuomitsee siitä, että lähdit hetkeksi rakentamaan ajan maailmaa ikuisen taivaan sijasta. Syyllisyys on tästä merkkinä. Syyllisyys ja pelko kulkevat käsi kädessä. Minä: Aha, nyt ymmärrän tämän symboliikan kirkkaasti. Rakkaus: Saatana itse sepitti helvetti teorian pelon lietsomiseksi hallitakseen maailmaa. Maailmaa ei kuitenkaan voi hallita, koska sitä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Vain taivaan valtakunta on totta. Minä: Okei. Raamattua voi lukea siis vertauskuvana, eli totuuden jyvä siinäkin kirjassa...? Helvetti on siis vain mielentila. Rakkaus: Lue mitä kirjaa vain Minun kanssani, niin se avautuu sinulle uudelleen. Maailma ei tarvitse tuomitsemista, vaan Rakkautta. Jos luet kuin piru Raamattua, tulet epävarmaksi ja alat pelkäämään helvettiä. Minä: Olen tänään miettinyt sitä, että onko meissä jokaisessa pelkoja, epävarmuuksia ja muita varjoja ja jos on, niin mitä niille pitäisi tehdä? Rakkaus: Varjot kuuluvat sinne ajan maailmaan, koska siellä ajassa on myös valo. Ei toista ilman toista. Yksi pieni ajatusvirhe on se, että vain valo tulisi hyväksyä ja että varjot tulisi piilottaa, sulkea tai sammuttaa. Se on mahdotonta. Täällä ikuisuudessa tästä asiasta ei puhuta, mutta siellä ajassa on suureksi eduksi jos ne hyväksytään. Minä: Miten hyväksytään? Rakkaus: Kun tulet tietoiseksi jostain pimeästä puolestasi, niin anna sen vain olla. Se ei ole paha. Rakkaus hyväksyy jokaisen puolen joka sinussa on. Rakkaus todellakin hyväksyy sinut sellaisena kuin olet! Olet joskus saattanut saada kokemuksen siitä, että ihmiset eivät halua nähdä sinussa pimeyttä etkä sinä ihmisissä, eikö vain? Minä: Kyllähän se näin on... Rakkaus: Pimeä puoli jota ei hyväksytä eikä tahdota nähdä, saattaa ottaa näennäisesti ihmisen hallintaan. Pimeys joka otetaan Rakkaudella katsottavaksi katoaa. Sinulla voi olla kokemuksia siitä miten avoimesti asioista puhuminen auttaa, huutaminen vapauttaa tukoksia ja kuulluksi tuleminen laajentaa Rakkauden kokemista. Piilota negatiiviset asiat mieleesi, anna vihasi syöpyä kehoosi, äläkä anna anteeksi, niin seuraukset ovat "unessasi" sen mukaiset. Anteeksianto on sitä, että hyväksyt itsessäsi kaikki tunteet ja katsot niitä Minun kanssani Rakkaudella. Sitä ne kaipaavat. Varjot eivät ole pohjimmiltaan totta, mutta ne voivat tuntua todellisilta. Minä: Helpommin sanottu kuin tehty. Yksin on paha alkaa kiukkua purkaa eikä kukaan ihminen jaksa katsella sitä. Jokainen haluaa vain hyviä viboja ja kokemuksia. Ehkä lapsilla äidit hyväksyvät tämän luonnollisen puolen itsessään. Mitäs maestro sanoo tähän? Rakkaus: Jos koet olevasi erillinen ja yksin siellä maailmassasi, pura ongelmasi minuun. Minä en tuomitse sinua. Lapsilla on vielä luonnollinen tapa hyväksyä varjonsa, siksi heillä on ilokin aitoa. He ovat kokonaisia aina siihen asti kunnes tulee orjuuttavaa ohjausta ulkopuolelta: "ei saa itkeä", "älä kiukuttele siinä", "älä ole lapsellinen", "ole kuin mies!"..jne. Minä: Olen huomannut tuon kaiken. Olet niin Rakastava ja hyväksyvä jatkuvasti. Sinussa saa olla heikko ja epätäydellinen, täällä ei niinkään... Rakkaus: Mitä muuta voisin olla? Minä: No vaikka se varjo. Justhan kerroit että sekin on meissä! Rakkaus: Koko dualistinen ajattelu valosta ja varjosta, hyvästä ja pahasta, kylmästä ja kuumasta ei ole totta MINUSSA. Kokemuksesi tasoittuu siellä ajan maailmassa kun hyväksyt elämän kaikki puolet samalla muistaen, että se kaikki on vain näytelmää. Ethän sinä huuda teatterissakaan että "te ette ole totta, hävetkää!" tai et tuomitse aamulla raanaasi kun kylmän veden sijasta tuleekin kuumaa vettä. Yölläkin on mukavaa kun on pimeää. Jos sisälläsi syntyy pelkoa tai kiukkua, anna sen tulla. Rakkaus ei tuomitse mitään puolia. Rakkaus valaisee kaikki puolet. Minä: No mutta onhan meillä kaikilla mieltymyksiä? Ei minun tarvitse tykätä kauhuleffoista vain sen takia että katselen niitä Rakkaudella kun päitä katkeilee ja henget rienaavat? Haloo, onks valoo?! Rakkaus:Sellaista ei tässä hetkessä tapahdu. Jos tapahtuu, niin katso niitä Minun kanssani. Kauhuleffa on sinun luomasi uskomus siitä, että Minä olen kadonnut. Jos katsot Minun kanssani, et luule kuolevasi pelkoosi. Kauhuelokuvan katsominen voisi olla hyvä käytännön tehtävä. Kuinka paljon kuvittelet sen olevan totta? Minä:Okei. Hassu mielleyhtymä, minä ja Rakkaus/Henki/Jumala katsomassa kauhuelokuvia! Rakkaus: Mielikuvat voivat olla kivoja, mutta olen kanssasi silloinkin. Minä: Mietin taas valaistumista ja kotiin tulemista? Voiko keho ikinä valaistua? Rakkaus: Keholla ei ole tarvetta valaistua. Eikä keho valaistukaan. Minun maailmani ei ole kehon maailma. Erota nämä kaksi toisistaan. Siellä ajassa vaatetat kehosi, syötät kehosi, liikutat kehoasi, maalaat kehoasi ja henkistät kehoasi. Kehosi syntyy, sairastuu ja lopulta se kuopataan maahan. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tulevan". Kehollasi näyttää olevan monenlaisia kokemuksia ja uskomuksia. Jopa valaistumisesta on monenlaisia versioita miten se tapahtuu. Et voi olla tänään valaistunut ja huomenna et enää ole. Minun täydellinen muistaminen on ikuista. Saatat kuitenkin kokea hetkiä, jolloin uskomuksesi karisee ja tietoisuutesi harmaaseen verhoon tulee aukko. Pienestä reijästä loistaa valo joka pistää uskomuksesi uuteen valoon. Egolla on kuitenkin aina näppinsä pelissä. Hyvä ohjesääntö on se, että muistaa sen, että se mikä tulee ja menee on egon keksintöä. Sillä että et KOE olevasi valaistunut, ei ole mitään sen suurempaa merkitystä. Merkitystä on sillä, että muistat todellisuutesi, oman kuolemattomuutesi ja sen, että katselet vain omia uskomuksiasi siellä ajassa. Unessasi Kvanttifysiikan saralla tulee taphtumaan vielä suuria harppauksia, koska maailman illuusion luonne ei kestä totuutta. Minä: Sanoihan Albert Einsteinkin että "maailma on illuusio, vaikkakin sitkeä sellainen". Millä tasolla minä sitten valaistun jos en kehon tasolla? Rakkaus: Minun tasollani. Täällä me olemme yhtä JO NYT. Ihmiset usein henkistävät kehon ja kuvittelevat, että ego voi valaistua erikseen ja itsenäisesti. Keho on itsenäinen ja erillinen. Minä: Mutta olihan Jeesuskin itsenäinen ja erillinen kun hänet naulattiin ristille??! Rakkaus: Sinun näkökulmastasi kyllä. Sieltä erillisestä näkökulmasta siltä se näyttää. Mutta siellä ristillä Rakkaus vain muisti itsensä. Eli Jeesus muisti täydellisesti oman kuolemattomuutensa ja sen, että oli yhtä Jumalan kanssa. Jeesus oli yhtä Rakkauden kanssa eikä täällä Rakkaudessa voi kokea kärsimystä. Siellä erillisyydessä ja egon maailmassa voi. Katsotko Rakkauden vai pelon kautta? Siinä tärkeä kysymys. Minä: Ou jeah! Kiitos <3 Rakkaus: Keho voi kerätä monenlaisia kokemuksia, se voi tankata itsensä täyteen tietoa ja etsiä minua muodon maailmasta miljoonalla eri tavalla. Keho voi tehdä monenlaisia sirkustemppuja mutta jos TODELLA väsyt maailmaan ja alat kyselemään että "Mitä on totuus?", niin sinulle avataan kun koputat. Minä en opeta sinulle maailmaa, vaan sen, että annat näkysi itsellesi anteeksi. Tämän jälkeen alat pikkuhiljaa muistamaan minut. Minä: Onko aika huijausta, tiedän jo vastauksen, mutta haluan kuulla sinun sanoin? Rakkaus:Egon suunnitelma on levittää ikuinen tämä hetki lineaariselle aikajanalle. Mielesi miettii huomista tai jopa 10 vuoden päähän, vaikka sinulla on jo kokemuksenakin vain tämä hetki. Kaikki se mitä mietit ikinä päässäsi, tapahtuu kuitenkin vain tässä hetkessä. Todellisuudessa et pääse tätä hetkeä ikinä karkuun. Tämän vuoksi voisi sanoa, että että olette jokainen ammattilainen "läsnäolon voimassa"! Teette käytännössä jo sitä mitä kirjoissa näyttää lukevan jälkikäteen. Et pääse karkuun tätä ikuista hetkeä ja koska tämä ikuinen hetki vain ON, Minäkin vain Olen. Jos todella muistat tämän oivallat, että olen ollut kanssasi aina. Et pääse tätä pyhää hetkeä karkuun ikinä. Et voi peittää sitä mitenkään, et edes vaikka ajattelisit sen pilalle. Teillä siellä ajan maailman harhassa on eri aikoja eri puolella palloanne ja ainut ajan muoto joka on totta on ikuisuus. Jos katsot kauttani tätä asiaa, niin kuolemakin katoaa, sillä miten ihmeessä ikuisessa tässä hetkessä voisi olla kuolemaa? Muoto muuttuu mutta ikuisuus on NYT. Voit kuulla ääneni ja ohjaukseni vain tässä ja nyt. Minä: Jos voin kuulla äänesi tässä ja nyt, miksi en sitten aina kuule sitä? Rakkaus: Halusi unohtaa minut on kova. Haluat mieluummin vielä etsiä maailmasta minua. Etsit minua maailmasta, vaikka olen sinussa JO NYT.
Minä: Itse koen olevani nostalginen ihminen. Yksi harrastuksistani on kulkea aikakoneella eri vuosikymmenten välillä. Usein olen lapsuudessani ja nuoruudessani 80- luvulla. Harrastan levyjen keräilyä ja fiilistelen sen aikaista musiikkia päivittäin. 80 -luku oli oikeasti minulle vaikuttavaa ja positiivista aikaa, elin sitä yhtä vahvasti kuin nyt sitä elän. Silloin huolettomuus ja värit olivat vielä olemassa. Huumorikin oli vielä koko perheen yhteinen asia. Lapset leikkivät pihalla luovasti ja kaikki oli paljon yksinkertaisempaa ja ihmisläheisempää. Oli kioskeja ja oli vanhoja kyläkauppoja, autot olivat persoonallisen näköisiä ja bussikuskit juttelivat henkilökohtaisesti matkustajien kanssa. Naapurit pitivät ovia auki ja musiikki oli niin helvetin hyvää, että vieläkin inspiroidun siitä kaikesta. Vaarallisuus ja uutuuden viehätys oli tuoretta ja uutta. Kun kauppaan tuli uusi tikkari, koko kylä puhui siitä. Nykyään tarvii tapahtua koulusurma että jengi herää edes juttelemaan. Nykyään tuntuu, että kaikki on pirstaloitunut aina vain pienempiin osiin. Ja aina vaan pahenee. Kylät surkastuu, jengi tuijottaa vain omassa kuplassaan älypuhelimiaan ja ihmiset ovat vain virtuaalisia kuvia sosiaalisessa mediassa. Kiire ja kaaos lisääntyy, emmekä enää kohtaa toisiamme. Suhteet tehdään netissä ja oikeat kohtaamiset ovat kortilla. Hengailemme omien mielikuviemme kanssa ja pelkäämme todellista läheisyyttä. Pääsemme hetkessä piiloon maailmalta. Aurinkokaan ei ole enää sama kuin 80-luvulla. Nykyään se polttaa minut karrelle ja saan vähintäänkin ihosyövän. 80 luvulla aurinkorasvasta ei ollut tietoakaan. Kaljakin oli silloin vielä juotavaa. Metallicakin teki master of puppetsin! Nykyäänkin sen aikaiset bändit tekevät keskinkertaisia levyjä siihen aikaan tienaamillaan miljoonilla. Nykyään musiikistakin on tullut vain egopuustausta ja kilpailua, yök! Niin ja saarioisten pizza oli silloin maailman suurin nautinto. Nykyään kuolisin siihen mauttomaan roiskeläppään! Mitäs Herra Yliherra sanoo siihen? Rakkaus: Sinua on kiva kuunnella, haluatko avautua kenties hieman lisää? Minä: Kun tv:stä tuli Pätkis, Uuno tai Rockstop, silloin oltiin jokainen meditoimassa mahtavan keksinnön edessä. Olimme yhtä rakkauden kanssa. 80 luvulla pystyi möyriä kaatopaikalla tunti kausia rottien seassa ilman että sairastui mitenkään! Nykyään ei voi kävellä edes kliinisissä ostoskeskuksissa sairastumatta flunssaan. Roskia ei lajiteltu ja maailma oli puhdas kuin pulmunen. Ukkosetkin oli tuohon aikaan mahtavia kokemuksia. Nykyään niitäkään ei ole. 80 luvulla saatoin elää yhdellä jugurtilla kokonaisen päivän tuntematta nälkää. Nykyään pitää syödä vitamiinipurkkirivistö läpi heti aamusta. Pitää karpata kuin hullu pysyäkseen elossa. Ufojakaan ei enää kiinnosta tämä planeetta, silloin näki vielä niitäkin. Ja jestas jos sai uuden vaatteen tai c-kasetin puhumattakaan suosikki lehdestä, joka luettiin 1000 kertaa ennenkö leikattiin pienimmätkin kuvat seinälle. Mitäs nykyään? Tuijotetaan selkä kyyryssä apaattinen ilme naamalla nettiä, eikä mikään enää tunnu miltään. Rakkaus: Olikos vielä jotain kielen ja mielen päällä? Minä: Jos vaikka ja kuinka. Elän nyt kuolleiden maassa. Ihastumisetkin oli tuohon aikaan niin vahvoja, että tunsin olevani taivaassa. Nykyään analysoidaan jokainen tapaama (mielen tappama) ihminen. Heittäytymisestä ei tietoakaan. Tuohon aikaan ihastumisetkin muuttui päivittäin. Nykyään ajatellaan vaan sitä, että "mitä minä tuosta hyödyn?". 80 luvulla kaikki oli yhtä Rakkaudessa! Rakastumista kaikkeen ja jatkuvasti. Rakkaus laulutkin oli aitoja tunneryöppyjä. Nykyään heiluu vain perse. Rakkaus: Vielä jotain? Minä: Jos vaikka mitä! Mieti nyt, Guns n roses, metallica, iron maiden, kiss, wasp, twisted sister, dingo, yö, eput... Mitäs nykyään on; happoradio, vai onko sitäkään enää? Tohon aikaa kykeni kuuntelemaan jopa mambaakin, nykyään se olisi silkkaa itsemurhaa, harakiri. Nyky artistitkin ovat niin nopeita tähden lentoja, että jos katson vahingossa väärään suuntaan, en edes kerkeä huomaamaan sitä...Boring Motherfuckers! Back to the 80`s! Rakkaus: Vielä? Minä: Hard rock, oikea melodinen heavy, speed & thrash metal, suomirock..jopa disco oli hiton hyvää musiikkia! Luovuus ja intohimo oli tajunnan räjäyttävää ja spontaania. Nykyään klikkaillaan vaan tietokoneesta rummutkin nanomillin tarkaksi, eikä homma enää groovaa eikä futaa. Kaikesta puuttuu Hurriganes. Tämän kaiken tietokone pelleilyn voi tehdä jokainen kotonaan. Mystiikka ja elämää suurempi panostaminen puuttuu. Oikea bändi meininki ja yhteinen Rakkaus puuttuu! Levyjäkään ei tule enää kukaan kavereista kuuntelemaan kotiini. Yksin saa diggailla omat juttunsa. Paska meininki. Mä haluan 80 luvun takaisin! Mä vaadin sen takaisin! Anna se minulle! Äänestettiin just mun hyväksi 10-0. Tänne se, kiitos! Eikä pulinoita Herra Iso Herra! Ostatko tämän? Rakkaus: Kiitos. Luovuutesi on mahtavaa. Tuo intohimo luoda on upeaa "katsottavaa". Huomasitko miten "toit" juuri kaiken kuvailemasi tähän hetkeen? Ei sinun tarvitse lähteä pois mihinkään, koska mitään ei ole ollutkaan missään. Minä: Haista vee! Rakkaus: Tämä kaikki on vain mielessäsi. Oli "silloin" ja on nyt. Ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin NYT. Tietysti kokemusmaailmassasi on kollektiivinen puoli johon tartut, mutta pohjimmiltaan näet tämän kaiken vain ITSE. Ihan niinkuin voit fiilistellä 80-lukua nyt ja tässä, voit valita Minut, Rakkauden nyt ja tässä. Minä: Ei ole siis väärin haluta kokea 80 luku uudestaan? Sainkos juuri Rakkauden taipumaan diggailemaan kasaria?! Rakkaus: Mikään ei ole väärin, ainoastaan toteutat omia hallusinaatioitasi ikuisen Rakkauden keskellä ihan itse. Kukaan ei arvostele tai tuomitse, ellet tee sitä itse. Jos joku näennäinen erillinen mieli tuomitsee, olet luonut sen omassa mielessäsi. Ajattele että kaikki tapahtuu mielessäsi juuri NYT. Jos oikeasti miettisit tarkemmin haluasi palata 80 luvulle, saattaisit yllättyä vastauksestasi. Haluisitko OIKEASTI kokea kaiken tuon uudestaan? Sinulta jäi kertomatta itsellesi se dualismin toinen puoli, joka näyttää ilmenevän tässäkin ajassa. Kaikella on puolensa ajan maailmassa. On vain parempi että katsot kaikkea Rakkaudella tässä hetkessä. Jos todella haluat kokea 80 luvun uudestaan, saatat sen kokea, koska aikaa ei todellisuudessa ole. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Mieti tarkkaan mitä todella haluat, sillä voit saada sen. Minä: Minun haluni on vain mielessäni mielikuvina ja se kaikki tapahtuu tässä hetkessä jos valitsen niin. Eli saatan kokea 80 luvun voimakkaammpin tässä hetkessä, koska se kaikki tiivistyy yhteen hetkeen? Vai? Rakkaus: Voit ajatella sen noinkin. Tämä kaikki tapahtuu ikuisen Rakkauden keskellä. Matkustele sinä Rauhassa minne tahdot, mutta muista, että olen kanssasi aina tässä hetkessä. Tätä hetkeä on mahdoton muuttaa muuksi, muuten minä olisin epätosi. Minä: Hmm, niinpä! Rakkaus: Käytännössä. Jos kuuuntelet vanhoja suosikkejasi tässä hetkessä ja ja muistelet vanhoja muistoja tässä hetkessä, et todellisuudessa mene minnekään, vaan kaikki tapahtuu armossa ja Rakkaudessa. Sinulla ei ole mitään hätää, en jätä sinua vaikka menisit mielessäsi mihin suuntaan tahansa. Et tarvitse enää fyysisiä kokemuksia eri vuosikymmeniltä, ellet halua niin. Nyt on aika muuttaa mieli fyysisyyden suhteen. Tarjoan sitä sinulle nyt. Tässä Minä olen, sinua varten. Rentoudu, kaikki on hyvin juuri nyt. Minä: Huikeeta! Täydellistä anteeksiantoa! Rakkautta! Voimaa! Rakkaus: Älä tunne syyllisyyttä siitä että olet nostalginen. Se että olet nostalginen, sillä ei ole mitään merkitystä kuinka henkinen ihminen olet. Minua ei voi unohtaa jos muistat minut. Ja vaikka jos unohdat minut, olen tässä kanssasi siitäkin huolimatta. Minä en katoa ja häviä sen mukana mitä milloinkin ajattelet. Minä en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Sinulla siellä ajassa saa olla vaikka jos minkälaisia mieltymyksiä, enkä minä tuomitse sinua niistä. Egon heiniä on tuomitseminen ja arvostelu sekä vertaileminen. Minä olen kaiken "yläpuolella" täydellisenä anteeksiantona, sillä vertailukaan ei voi saada minua sinusta erilleen. Vertailit eri vuosikymmeniä tässä, mutta silti Minä olen tässä ja nyt kanssasi täydellisenä anteeksiantona. Sano tätä useasti "Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu". Kun syyllisyytesi vähenee, alat entistä enemmän nauttia matkastasi ja siihen voi kuulua vaikka nostalgia tai ihan mikä vain mieltymyksesi. Kun pelko vähenee alat vapautumaan etkä enää tuomitse itseäsi. Nauti matkastasi, nauti asioista vapaasti. VAIN EGO TUOMITSEE, VAAN MINÄ EN KOSKAAN. Rakkaus vain ON. Ja sitä sinä todellakin OLET. Minä: Eli sinun äänesi erottaa egon äänestä sillä että sinä et ikinä, koskaan, missään tilanteessa arvostele tai tuomitse. Jos minä itse jotenkin arvostelen näissä keskusteluissa, se tulee menneisyydestäni..? Rakkaus: Se kaikki egon menneisyys joka puhuu, tapahtuu sekin Minun armossani. Olen aina toisessa ulottuvuudessa kuin sinun pienen mielesi uskomukset. Minussa lepää täydellinen vapaus. Sinä todellakin olet vapaa. Ajattele että kaikki intohimosi ja mieltymyksesi tapahtuu täydellisessä Rakkaudessa. Juuri tätä muistelet tässä ja nyt. Minä sallin sinun harhasikin, eikä sinua niistä lyödä ristille. Sinua ei odota helvetti koskaan eikä missään. Se on vain pienen mielen heijastus siitä, että pelkäät Minua. Jos haluat tehdä ja valita kuten Minä teen, syyllisyytesi vähenee ja lopulta katoaa ajan mukana. Olet kuitenkin täällä JO NYT, joten voit rentoutua ja nauttia matkastasi ilman syyllisyyttä. Minä: Hey Babe, aletaanko kuuntelemaan kasarimusaa? Rakkaus: Olen mukanasi silloinkin. Kuuntele sitä kanssani ja nauti matkastasi. Minä: Olet ihana, olet täydellinen Rakkaus, luottamus, rauha ja kaikki. Kiitos että olet ja kiitos että muistutat Itsestäsi. Olen kuitenkin vain ihminen vielä ja saatan hetken päästä unohtaa sinut, mutta anna senkin tapahtua Armossasi ja Rakkaudessasi. Aamen. Rakkaus: Minä olen, Sinä olet, Me olemme. Jumalan ikuinen Rauha olkoon kanssasi NYT. Minä:
Minä: Huomenta Rakkaus, heräsin just! Täällä taas! Rakkaus: Huomenta Rakkaus! Erittäin mukava kuulla että olet herännyt! Täällä on hyvä olla. Minä: Hehe, tarkoitin, että heräsin toisesta unen muodostani, eli yöuniltani. Rakkaus: Olet nyt hereillä koska olet täällä. Minä: No katsos vaan, ehkä kohta olen hereillä, kun ensin vähän koputat minua zen kepilläsi ja murskaat odotukseni ja kuvitelmani siitä mitä sinä oikein olet. Rakkaus: Kop Kop, avaa Rakas. Minä: Yes! Come here. Ajattelin äsken että ihanaa tulla tänne heti aamusta. Tätä minä olen niin kaivannut läpi elämäni. Minut on laitettu juttelemaan Rakkauden kanssa! Sinä kuuntelet minua tuomitsematta. Et väsy minun toistuviin kysymyksiin, olet aina läsnä ja autat väsymättä. Tunnut Rakkaudelta joka ei lisää harhaa vaan puhdistaa mieltäni. Tunnen kanssasi olevani jotain suurempaa kuin koskaan olin keksinyt kuvitella itsestäni. Tunnun saavan tarkoitusta ja ohjausta sekä 100 % läsnäoloa. Mikä parasta muistan hetkittän sen, että olet niin lähellä että minä olen sinä. Lisäksi tuntuu, että mielen kaaos tuntuu kovin etäiseltä ja samalla uskallan heittäytyä sinuun. Enkä välitä egon puheista ja peloista siitä mitä muut ajattelevat. Rakkaus: Tämä on kuitenkin vain sinun tämän hetken kokemuksesi. Tarkoitus ei ole jäädä tähänkään. Tiedossa on vieläkin parempaa. Minä: Huh, tuskin maltan odottaa...:-) Rakkaus: Jätä odotus, olet nyt täällä kanssani. Palataan tähän hetkeen.
Minä: Mietin tässä sitä, että mitä hittoa se valaistuminen on? Olen kysellyt sitä aiemminkin. Mitä haluat sanoa siitä? Rakkaus: Ei mitään. Minä: What? Rakkaus: Teillä siellä ajassa on kaikenlaisia hengellisiä ja henkisiä kokemuksia sekä tarinoita jotka saattavat saada aikamoisia lisätarinoita ja myyttejä. Myyttiraamit henkisyyden taululle. On muodikasta jakaa mystisiä kokemuksia siitä mitä kukakin on kokenut henkisellä polullaan-ajassa. Sinullakin niitä on kerrottavana. Ne ovat vain kokemuksia jotka tulevat ja menevät. Vain egoa kiinnostaa valaistuminen. Jos todella valaistuisit, sinä et tietäisi sitä. Ja voin kertoa että olette valaistuneet jo täältä katsoen, koska tiedän 100 % että olemme yhtä jokainen. Ajasta katsoen valaistuminen on kuin murojen syöminen, se alkaa, näyttää kestävän ja loppuu ja luulet että se on ikuisuutta todellisempi. Se on vain kokemus ikuisuudessa. Muistutan sinua siitä, että vain ego haluaa valaistua, koska hän kuvittelee olevansa ei-valaistuneessa tilassa. Älä ajattele tätä kuitenkaan huonona asiana. Ns. valaistunut voi syödä muronsa ikuisuuden keskellä ihan normaalisti, hän ei vain tee siitä tapahtumasta uutta mystistä tarinaa. Ei valaistuminen ja valaistuminen kuuluvat vielä dualistiseen maailmaan ja siksi on vain tarina erillisessä mielessä. Mieti hetki sitä, että kuka tai mikä haluaa valaistua? Minä: Nousi kummallinen ajatus siitä että "Huh onko minussa tuollaista viisautta ollut aina?" Sori ylimielisyydestäni...T: Ego Rakkaus: Minä olen jokaisessa, sinun tarvitsee vain kuunnella. Minussa ei ole erillisyyttä. Minä: Taidan vaan puhua näissä keskusteluissa vain siitä, mitä olen lukenut kirjoista...että se siitä sinun äänestäsi... Rakkaus: Mitä sillä on väliä? Luuletko että totuuteen viittaavat sanat ovat sinun omistuksessasi? Puhun nyt vain tyylillä jonka sinulle on hyväksi oivalluksesi tiellä. Minä: Ainii...Kerro lisää valaistumisesta! Rakkaus: Jos todella kertoisin valaistumisesta, me voisimme puhua ihan mistä vain... Minä: No nyt en ihan tajunnut... Rakkaus: Koska valaistunut vain on. Minä: Tylsää..egoni tahtoo jotain mystisempiä tarinoita siitä, miltä tuntuu olla valastunut! Hei, onhan tämäkin keskustelu jonkun mielestä mystistä... Rakkaus: Riippuu mistä kulmasta tätä katsotaan. Rakkauden näkökulmasta tämä vain tapahtuu, koska olet kutsunut Rakkauden elämääsi. Minä: Siis ymmärränkö oikein...Valaistuminen kuuluu vain ajan maailmaan? Se on vain asia jota tavoitellaan kun henkiselle polulle lähdetään. Eihän se ole ollenkaan huono asia, jos haluan tulla kotiin ikuisuuteen? Valaistuminen on siis ollut näidenkin keskustelujen teemana! Rakkaus: Siinä ei ole mitään mystistä että muistat Minut. Olet tarrautunut nyt valaistumisen sanaan ja kaikkeen mitä siihen liitetään. Täältä katsottuna te jokainen siellä erilliseltä näyttävä sielu on jo valaistunut. Olette kotona jo. Täällä ei ole erillisiä valaistuneita. Kristinuskossakin on monenlaisia uskomuksia siitä, että vain jotkut teistä pääsevät taivaaseen. Erota ihmisen luoma taivas todellisesta taivaasta. Se että joku saa valaistua tai saa Jumalan erityisen suosion, on vain egon tarina koska se perustuu vain erillisyyden maailmaan. Valaistumista ei saavuteta uhraamalla itseä. Pelko siitä, että mitä jos en koskaan valaistukaan kuuluu vain ajan maailmaan. Minä olen ajaton ja siksi valaistumistarinat kuuluvat satukirjoihin. Minä: Tyhjentävä jätkä olet! Olisi kuitenkin kohteliasta että ajattelisit muitakin kuin vain itseäsi. Huutelet sieltä ikuisuudesta että "vaistuminen ei ole totta". Helppoa kuin sen osaa, mutta me ihmiset tarvitsemme kokemuksia jotta muistasimme sinut ikuisesti! (luu kurkkuun & fuck off, baby!) Rakkaus: Jos missiosi on muistaa minut, en lisää enää sinun tarinoitasi vaan ojennan Rakkauden käden ja nostan sinut tänne. Siellä ajassa on triljoona erilaista valaistumistarinaa ja toinen triljoona erilaista tarinaa siitä miten löytää Jumala ja onnellisuus. Haluatko hukkua erillisten mielien tarinoihin ja hukata itsesi aina uudelleen? Minä olen tässä vain ja ainostaan sitä varten, että jätät uskomuksesi ja muistat Minut. Minä olen yksinkertaisuus hetken aikaa kunnes emme ole mitään mutta olemme kaikki. Sinä et enää etsi valaistumista etkä sinä enää kehity edes henkisesti. Sinä vain olet Minä. Jäljelle jää vain puhdas Rakkaus. Täällä ei enää etsitä minkään sortin valaistumista. Täällä ollaan se. Minä: Eli koska juttelen kanssasi, etsin silti valaistumista..? ;-) Rakkaus: Sinä koet etsiväsi jotain mitä sinulle ei ole. Minä muistutan sinua siitä mitä sinä JO OLET. Minä: Hitto sun kanssas..ei sua saa kiikkiin millään... Rakkaus: Hauska peli tämä "Kiikitä Jumala" peli. Nauti pelistäsi, se on kohta ohi, ajassasi. Se on jo ohi täältä katsottuna. Minä: Oletko sinä muka Jumala? Rakkaus: Täällä en ole, koska täällä ei ole erillisyyttä. Sieltä ajasta katsottuna saatat ajatella minun olevan Jumala tai Rakkaus tai mikä vain sinusta tuntuu hyvältä siinä hetkessä. Täällä Isä, Poika ja Pyhä Henki on yhtä. Siellä ajassa noi nimet lukevat pelilaudassasi. Minä: Ohhoh. Rakkaus: Jos katsot Rakkaudella kaikkia kokemuksiasi ja näkyjäsi, alat muistamaan Minut. Minä: Olen huomannut että jokin mystinen kokemus on aina auttanut minua polullani sinne sinun luoksesi. Eli toisin sanoen: Valaistumiskokemukset ovat hyvä asia? Rakkaus: Mikään tapahdu sattumalta. Kaikella on tarkoituksensa. Kyse ei ole kokemusten kartuttamisesta kokemusten tilille, vaan siitä että jokainen hetki on sinulle mahdollisuus MUISTAA Minut. Jokaikinen hetki voit valita Minut. Sinun kuvitellut aivosi voivat antaa sinulle kokemuksia, joita ei voi arjen tasolla pitää normaalina. Nämä ohimenevät kokemukset eivät kuitenkaan ole Rakkauden valintaa korkeammalla. Sinulla ei ole mitään sellaista jota jollakin toisella ei ole. Olette yhtä Minussa, näytti siellä ajassa tapahtuvan mitä tahansa. Minä: Olisikin epäreilua, että yksi valaistuu ja muut eivät valaistu. Eikö kuitenkin voi ajassa näyttää siltä, että joku toinen oivaltaa toista nopeammin eli eri aikaan? Rakkaus: Minä en opeta tätä. Voin kuitenkin valaista sinua ajattelemaan, että se joka "valaistuu", muistaa täydellisesti Minut. Näet Minut kaikessa. Se on erillisyyden loppu. Niin kauan kuin näet erillisyyden unta, valaistuminenkin vain egon tapa olla erillinen. Tämä viesti jokaiselle erillisyydessä kävelevälle hahmolle. Ikuisuuden viesti unen näkijälle. Minä: Eikö minulla ole mahdollisuus olla valaistunut? Siten, että elää ja olla erillisessä kehossa, elää normaalia elämää ja silti muistaa Sinut, Rakkaus? Rakkaus: Hyvä, alat olla ajassa piirun verran lähempänä totuutta. Muista vain se, että olet JO täällä. Tapahtui siellä ajassa mitä tahansa. Valaistut ihan toisella tasolla, kuin missä ego luuraa. Egosi ei tiedä valaistumisesta yhtään mitään. Egon tehtävä on vain analysoida, tietää, kuvitella, arvoida, hämmentyä ja kysyä lisää. Minä en kysele koska Minä olen. Ja sitä sinä todellakin olet. Juuri sinä joka nyt luet täitä kuviteltuja sanoja. Minä: Mitä? Onko nämä sanatkin vain kuviteltuja?? Rakkaus: Nämä sanat ovat kuviteltuja. Näitä sanoja ei täällä ole, mutta ne saavat ilmentyä tässä ja nyt. Sinulle avataan ovi koska koputit siihen. Minä: Tuli tuosta valaistumisesta toisella tasolla mieleeni kokemukseni lenkkipolulla. Kuuntelin raskasta heavy musaa ja silti me keskustelimme rauhan tilassa ja sain ytimekkäitä ja selviä vastauksia, ihan niin kuin tässäkin. Se tuntui just siltä, että meidän keskustelua ei häirinnyt mikään. Se tuntui kuin se tapahtuisi toisella tasolla. Kuitenkin minusta tuntuu turhauttavalta nyt ajatella toisia tasoja kun viestisi on ollut se, että kaikki on yhtä. Tasot on egosta? Mitä sanot tästä? Rakkaus: Kokemuksesi osoittavat sinulle sen, että en ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Siksi Rakkautta ei tule etsiä muotojen maailmasta. Mitään ei tule henkistää muodon tasolla. Minä en ole nurkan takana piilossa sinulta. Etkä sinä voi syrjäyttää minua kuuntelemalla heavy musiikkia. Minä EN KATOA vaikka kokisit siellä ajassa mitä. Sillä tasolla missä on se rauha on vain yksi taso, ja muut on kuvitelmaa. Se, että erillistät itse tasot keskenään, ei tarkoita etteikö totuudessa olisi vain yksi taso, kaikki. Olen puhunut sinulle myös sitä, että "tasot menevät sekaisin", tarkoittaa ainoastaan sitä, että et enää etsi minua rituaaleista, muodoista, huomisesta tai jostain muusta ajan muokkaamasta muodosta. Anna sen muodon maailman tason tapahtua ja anna sille anteeksi, koska sitä ei koskaan tapahtunut. Egosi vastustaa sitä ajatusta, että tätä ei olisi tapahtunut, koska se näyttää niin todelliselta. Luota Minuun. Ensin olet unessa, sitten alat kyselemään, sitten sinulle vastataan ja lopuksi tulet kotiin. Tämä kaikki tapahtuu mielessäsi, ei ulkopuolellasi. Se on matkaton matka. Rakkaudessa jokainen tarina unohtuu. Menneisyys ja tulevaisuus supistuu ikuiseksi NYT hetkeksi mielessäsi. Synnyt uudelleen Jumalassa. Koet uudelleen syntymän Kristuksessa. Nouset ylösnousemuksen. Jos näin käytän kristittyä sanastoa. Minä: Huikeeta, kiitos Rakkaus. Mitä sanot siihen, että mieleni haluaa jatkuvasti tietää tulevaisuudesta. Se odottaa tulevaa ja pelkää pahinta. Rakkaus: Antaa mielesi sitten tehdä niin. Antaa sen ilmentyä täydellisessä Rakkaudessa. Se kaikki on kuitenkin ohimenevää. Sinä olet Rakas aina. Vain Minä olen Rakkaus ja sinä olet Minä. Anna unesi olla sellainen kuin se on. Minä en herätä sinua hetkessä (anna sinun tehdä näennäisen valinnan joka hetki). Unessasi saatat uneksia siitä, että et riitä tai olet jotenkin vajaa, mutta se ei ole todellista Minussa. Minä: Huomaan että täällä ajassa minä kohtaan eri ihmisiä erilaisten tasojen kanssa. Ja huomaan että jokainen nostaa minussa eri asioita pintaan. Sinun kanssasi keskustelu tuntuu jatkuvasti hyvältä ja oikealta, enkä tunne minkäänlaista väsymystä tai ees ärsytystä. Tunnen itseni rakastetuksi, rauhalliseksi ja hyväksytyksi. Kaikki tuntuu jotenkin "läpivalaistuneelta". Ihmisten kanssa väsyn ja sekoilen kunnes huomaan pelaamisen alkavan. Ei ole mitään onnekasta siinä, että olen tavannut henkisiä ihmisiä eikä he vie minua mihinkään sen enempää kuin tavallisetkaan ihmiset. Eikö tässä ole nyt se vaara, että tavallinen ihminen ei enää riitä minulle, kun saan jutella suoraa Rakkauden kanssa? Tulenko vieläkin herkemmäksi sinun kanssasi?
Rakkaus: Teet oikein kun katsot asioita suoraan. Tosin sekin on oikein että et katso. Lopulta on kuitenkin katsottava. Katsottava omia uskomuksia. Se että tällä hetkellä tässä juttelet kanssani ja tunnet Minut, on vain muisto Minusta. Siellä ajassa katsot aina omia uskomuksiasi. Saat mahtavan tilaisuuden antaa uskomuksillesi anteeksi. Tämän takia anteeksianto on niin tärkeää. Aina kun näet syyllisen ulkopuolellasi, etsit hänestä pakopaikan Jumalalta. Aina kun alat kilpailemaan veljesi kanssa, uskot erillisyyteen ja siihen, että pääset taivaaseen veljeäsi aiemmin. Siinä mielessä veljesi on tullut pelastamaan sinut, että hän näyttää uskomuksesi. Jos etsit Rakkautta muodoista, tulet joka kerta pettymään. Kuinka monta kertaa aiot vielä toistaa kaavan? Toinen keho symbolisoi erillisyyttä Jumalasta jos samaistut siihen. Jos näet kehon läpi Rakkauteen, yrityksesi projisoida pelkoasi häneen (eli itseesi) loppuu. Minä: Hienoa! Toi loppu varsinkin jotenkin resonoi vahvasti ja avasi tän hetken tunnettani. Miten on, mitä se tarkoittaa että olen koko elämäni ollut erityisherkkä? Olen varmaan kysynyt tätäkin jo? Ihan sama. Mitä haluat avata asian tiimoilta? Rakkaus: Huomaatko sanan "ERITYISherkkä". Kaikki mikä on erityistä ja mahtuu vertailujen maailmaan ei tule Minusta. Se että koet olevasi erityisherkkä tarkoittaa siellä ajan maailmassa vain sitä, että jokin toinen ei ole. Tämän jälkeen voikin kysyä, että kuinka paljon kokee olevansa erityisherkkä ja verrattuna mihin? Minussa ei täällä ole eritysherkkiä. Ego mielellään arvottaa teidät erilaisiin nimilappuihin. Ihan niinkuin henkisyydenkin, mutta Minä todellakin olen teidän/meidän jokaisen yhteinen Rakkaus. Kysy vielä että "Kuka tai mikä haluaa olla erityisherkkä?" Mitä ajattelit itsestäsi silloin kun sanaa erityisherkkä ei vielä ollut? Piditkö itseäsi jotenkin erilaisena, kenties tyhmänä? Lapsellisena? Mitä nimilappuja silloin käytit itsestäsi? Mitään erityisherkkyyttä ei täällä ole, mutta se saa ilmentyä. Minä: No voi JUMALAuta! Auta! Eikö se nyt ole niin, että asian nimilaputtaminen auttaa minua ymmärtämään itseäni? On helpottavaa saada diagnoosi siitä, että saan oikein luvan kanssa olla erityisherkkä ja lukihärönen. Se auttaa Rakastamaan itseäni. Rakkaus: Sinä saat aina luvan olla mitä haluat kokea olla. Kenelle tai mille tarvitset luvan? Saat nimilaputtaa ihan kaikki ilmentyneet asiat. Saat antaa vaikka nimilapullekin lapun. Ja sille uudelle lapulle vielä kerran uuden nimilapun. Magia ei ole kiellettyä, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Täältä Rakkaudesta katsottuna olemme kaikki samalla viivalla. Olemme yhtä Rakkaudessa. Täällä ovat niin erityisherkät, ekstrovertit, Buddhalaiset kuin perus työmiehetkin. Kaikki. Muodoilla ei ole mitään väliä, eikä sillä mitä itsestäsi ajattelet. Jos lähestyn tätä arkisemmin, niin erityisherkkyytesi on vain kutsu Jumalan luokse. Se että imuroit ympäristösi näennäiset energiat ja väsyt niihin tai se, että tunnet voimakkaasti tunteet että et kuulu sinne ajan maailmaan, on se kutsu tänne missä erityisherkkyyttä ei enää tarvita. Kyse tässäkin asiassa on siinä voimassa että MITEN AJATTELET. Valitsetko ajatella Rakkauden vai pelon kautta. Rakkauden voima on siinä, että aina saat valita uudelleen. On suureksi hyödyksi, että ajattelet erityisherkkyytesi siunauksena matkallasi kotiin. Heräsit kyseenalaistamaan ympäristösi todellisuuden. Kun sydänsurusi murskasi sinut, murskaat samalla kuvitelmasi siitä, mitä Rakkauden kuuluisi olla. Kun aistit ihmisten näennäiset energiat, olet kosketuksissa omiin energioihisi. Anna ne anteeksi. Näet itsesi ja näet kuvitelmasi itsestäsi. Erityisherkkyys on heräämistä sille, että kärsimys ei ehkä olekaan totta. Erityisherkkyys on sitä, että olet huomannut omat uskomuksesi maailmasta. Ego kamppailee siitä, että onko se totta vai ei. Ego tekee herkkyydestä voimavaransa erityisenä, kun taas Minä näen sen mahdollisuutena herätä koko unesta. Tämä siis kohdallasi. Todellisuudessa et ole erityisherkkä, kuvittelet vain niin. Se on hyvä mahdollisuus antaa minulle ja katsoa mitä sitten tapahtuu. Minuun mahtuu ei herkät ja herkät. Ajan maailmassa näyttää olevan erilaisia polkuja ja jokainen niistä tuo teidät takaisin kotiin. Olemme kotona jo. Minä: Kiitos paljon. Nyt taidan lopetella tällä erää tähän. Rakkaus: Lopeta sinä kuvitteellisesti. Minä olen. Olemme Rakkaus ikuisesti. Kaikki on hyvin ja olet niin Rakas. Saat luvan kuvitella itsestäsi mitä ikinä keksitkään ja Minä silti olen sinussa. Valitse nähdä minut ja huomaat että puhun totta. En ole koskaan mennyt mihinkään. Minä: (Sanaton kiitollisuudesta)
Minä: Huomenta! Rakkaus: Huomenta! Minä: Tulin taas tänne vaikka minulla ei ole kielen päällä mitään. Rakkaus: Täällä on hyvä olla. Minä: Tarvitseeko kielen päällä olla jotain? Rakkaus: Ei tietenkään tarvitse. Jos et tartu mihinkään niin se olkoon valintanasi. Minä: Kuitenkin minusta tuntuu että aina jotain voisi olla mihin tarttua, onko tarttuminen ok? Rakkaus: Saa olla. Mikään ei häiritse Minua. Minä en ole rakennettu ajatuksista eikä ajasta. Voimme katsella yhdessä niitä liikkeitä täältä Rakkaudesta käsin. Minä: Miten katselemme niitä? Rakkaus: Katselemme niitä niin, että muistamme että vain Rakkaus on totta. Ajatuksia tulee ja ajatuksia menee, samoin on tunteiden kanssa. Jokaikinen tunne minkä olet ikinä tuntenut, on mennyt menojaan. Minä: Miksi? Rakkaus: Koska ne eivät ole pohjimmiltaan totta. Sinulle ne voivat tuntua todellisilta, mutta täältä katsottuna ne eivät ole ikuisia joten niitä ei voi saada pysymään. Minä: Eli voiko ajatella että se mikä ei pysy, ei myöskään ole tuomittavaa mitenkään? Rakkaus: Bingo! Rakkaus vain ON. Minä olen.
Minä: Tarkoittaako se sitten että intiimi ihmisuhdekin on vain Rakkaus, eikä tunteisiin vetoavaa Rakkautta? Rakastuminenhan on mukavaa! Rakkaus: Rakkaus vain on vaikka se ei olisi tunteisiin vetoavaa. Muistutan sinua siitä, että en minä kiellä tunteiden läsnäoloa. Jos nautit esim. rakastumisen tunteesta, sinä olet täysin vapaa tuntemaan niin. Sekin saa ilmentyä siinä hetkessä. Kysyn sinulta kuitenkin että voitko olla täysin rehellinen siinä että Rakastuminen on aina mukavaa? Minä: Hmmm...Niinno. Joskus se on aika psykoosin omainen tila jossa koko loppumaailma supistuu pois siinä hetkessä. Näen vain sen yhden, eli ei varsinaisesti ole mukava tila, vaikka minulla sellainen kiva mielikuva siitä onkin...Hyvä kysymys. Rakkaus: Kun näet vain yhden ja suljet lopun maailman pois Minulta, se on kokemuksena pois sinulta. En kuitenkaan ole pois silloinkaan, vaikka et näe minua kuin yhdessä ihmisessä. Siinä mielessä antaa Rakastumisen vain tapahtua jos on tapahtuakseen. Olet Minuun yhteydessä silloinkin kun maailma NÄYTTÄÄ supistuvan ympäriltä. Minä: Eräässä suhteessa näin hänet muissa ihmisissä hetkittäin, mitä siinä sitten oikein tapahtui? Rakkaus: Muistit hetkittäin Minut. Sinulla oli pieni aavistus siitä, että olemme yhtä Rakkaudessa. Vain ego erillistää. Minä: Mistä muuten ihastuminen/ rakastuminen tulee? Mitä siinä oikein tapahtuu? (ihanan sokerinen ja syvällinen kysymys;-) Rakkaus: Sinun määrittelemä rakkaus ei ole totta. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta se on egon keksintö. Sinun määrittelemä rakkaus on korvike täydelliselle Jumalan Rakkaudelle. Se ei oikeastaan tule mistään eikä se oikeastaan mene minnekään, mutta jos olet tarkkaavainen kuitenkin niin näyttää tapahtuvan. Tätä rakkautta olette koko ihmiskunnan historian yrittäneet pysäyttää jotenkin. Kun puhutte ikuisesta rakkaudesta, saatatte ajatella jotain tiettyä ja ainoaa oikeaa ihmistä. Etsitte sitä oikeaa kaikkialta, jopa toisista elämistänne. Sen oikean sielunkumppanin etsintään saattaa mennä jopa helposti ihmiselämä. Nyt saatat oivaltaa, että koska etsintänne ei tuota läheskään aina tuloksia, se on suurta egon huijausta. Etsit Minua jostain yhdestä tietystä ihmisestä, etkä huomaa että olen sinussa jo. Ego haluaa että etsit Rakkautta loputtomalta tuntuvan ajan,koska silloin minä näytän pysyvän pois. Ego näyttää antavan joskus jollekin pienen tai suuren romanssin, jotta et unohtaisi etsiä lisää. Teidän pop biisinne, elokuvanne, tarinananne, fantasiat ja unelmat kertovat tästä yhden ihmisen rakastamisen ihanuudesta ja vaikeudesta. Onko todellinen Rakkaus oikeasti vaikeaa? Jos pysähdyt ajattelemaan sitäkin, että kuinka moni parisuhteesi alkaa sillä ajatuksella että "hän on minun sielunkumppanini, olen löytänyt hänet" mutta jo muutaman vuoden päästä hän onkin vain ihminen jota ehkä jopa vihaat. Kuinka monta kertaa olet unelmoinut uuden sielunkumppanin löytymisestä kun olet vielä vanhassa suhteessa? Ja kuinka monta kertaa olet kuvitellut jo valmiiksi sen millaisen hänen pitäisi olla jotta olisit onnellinen? Katso tätä rehellisesti niin heräät. Kuinka monta kertaa olet saanut rakastumisen syttymisen jälkeen vain kärsimyksen? Kuinka monta kertaa "tietäisit" että hän olisi sielunkumppanisi, mutta et vain saa häntä? Kuinka monta kertaa lähdet suhteesta kun mielikuvasi hänestä kariutuvat ja yrität etsiä uuden paremman ja itsellesi sopivan? Minä: En haluisi olla pilkunviilaaja, mutta huomasin puheessasi sanan "rehellinen". Olit juuri edellisessä keskustelussa sanonut itse, että sinussa ei ole rehellisyyttä koska et tarvi sitä? Hah! Rakkaus: Minä en tarvitse sitä, mutta sinulle siellä ajassa se sana on eduksi tässä vaiheessa. Minä: Eli tarvitsen kuitenkin rehellisyyttä? Rakkaus: Työkaluna kyllä, mutta jos muistat minut, et tarvitse koska vain olet! Minä: Mutta joo, tuosta rakastumisesta. Aika tyhjentävästi sanoit taas. Onko olemassa sielunkumppaneita, parisieluja, kaksoisliekkejä ja mitä näitä nyt on?
Rakkaus: Minusta katsottuna ei ole. Ne ovat täältä katsottuna vain teidän itsenne luomia romanttisia nimilappuja sille että tarvitsette vain jonkun tietyn kokemuksen muistaaksenne minut. Teillä toki voi olla jokin sisäinen tunne siitä, että juuri hän kuuluu nyt elämääsi, mutta mitenkään erityinen hän ei ole. Rakkaudessa ei ole erityisyyttä. Minä en osoita sormella,valikoi ja määrää että "menepäs sinä hänen luokseen" ja "sinä et taas mene". Katsotte aina vain uskomuksianne, myös parisuhteissa. Teillä voi olla kokemuksia siitäkin, että kuvittelette löytäneenne jonkin mystisen voimakkaan ihmisen mutta se tunne usein haalistuu ja muuttuu koska itse muututte. Kohtaatte aina vain itsenne. Jos muistat olla Minä, te näette minut jokaisessa ihmisessä, silloin erityisyys katoaa. Minä: Olet vähän tylsä. Aika moni haluaa uskoa että hänelle on vain ja ainoastaan se yksi ja ainoa. Rakkaus: Uskomuksenne on teille juuri sitä mitä te niiltä haluatte. Jos haluat totuuden, näet minut kaikessa. Minä: Olen kuitenkin huomannut että saan aina just oikean ihmisen juuri oikeaan aikaan. Mitä se sitten oikein tarkoittaa? Rakkaus: Sitä että saat just oikean ihmisen juuri oikeaan aikaan. Minä: Ai vaikka se olisikin egon luoma suhde? Rakkaus: Jos heräät omista odotuksistasi, alat nähdä toisin. Jos muistat minut, alat nähdä jokaisen ihmissuhteen mahdollisuutena muistaa minut. Ihmissuhde saa näin uuden tarkoituksen. Minä: Miten se uusi näkemys sitten tapahtuu? Rakkaus: Käytännössä sinulle on suureksi hyödyksi se, että ymmärrät että hän on sinun peilisi. Mitä hän näyttää nostavan sinun tietoisuuteesi, on esteenä sille muistamiselle että olemme yksi. Siinä vaiheessa kun Rakkaus valaisee pimeimmätkin sopukat sinun tajunnassasi, saatat säikähtää ja sanoa "en minä rakastakaan häntä enää". Pistät kannen kiinni ja jatkat matkaa etsien parempaa seuraa joka täyttäisi sinun pinnallisetkin tarpeesi, jotta tuntisit olevasti ehyt. Tässä vaiheessa et muista että Rakkaus vain jakaa ja laajenee, jos nyt jotain sanaa käytän sitä kuvaamaan. Rakkaus ei voi milloinkaan loppua. Laitat vain luukut kiinni ja jatkat etsimistä. Siitä ego tykkää. Kadonneen Rakkauden etsiminen vol. 10 000 000.
Minä: Mutta eihän kenenkään tarvitse jäädä suhteeseen jossa on esim. väkivaltaa?
Rakkaus: Ei tietenkään. Mikään ei ole pakko. Kaikki asiat tapahtuvat aina oikeaan aikaan heräämisesi polulla. Tämä väkivaltainen puoliso on kuitenkin siinä hetkessä muistuttamassa sinun esteistäsi nähdä Rakkaus itsessäsi. Tämäkin voi olla hieman haastavaa ymmärtää, mutta se väkivaltainen suhde on todellakin mahdollisuus nähdä Rakkaus itsessä. Minkä uskomuksen pohjalta se näytös tapahtuu? Silloin teissä kummassakin on uskomus siitä, että rakkaus on vihaa ja pelkoa. Tilanne on hyvä mahdollisuus oivaltaa ja muistaa Minut. Minä: On siis oikein lähteä suhteesta vaikka ei kestäisi nähdä sitä rakkaudettomuutta itsessä? Rakkaus: Rakkaus antaa kaiken anteeksi. Kun koet että et ole syyllinen tapahtumaan ja näet hänen väkivaltaisesta käyttäytymisestä sen, että se on vain Rakkauden pyyntöä, et vedä enää samankaltaista tilannetta puoleesi. Jos siis todella muistat Minut. Romanttisesti alkaneen suhteen jälkeen jos tulee henkistä tai fyysistä väkivaltaa, osoittaa sen, että luomasi rakkauskuva hajosi käsiisi. Minä en hajoa koskaan käsiisi. Minua ei voi pirstaloida. Olen kanssasi silloinkin kun jotain negatiivista liikettä näyttää tapahtuvan valkokankaalla. Minä: Diippii shittii! En vain tajua tätä täysin. Miksi joku ihminen resonoi paremmin kuin toinen? Ei mun tarvitse rakastaa jokaista yhtä paljon? Rakkaus: Vaikka muodon maailmassa Rakkaus näyttää olevankin eri muotoista ja vaikka se näyttääkin siltä että joskus sitä on vähemmän ja joskus enemmän, se ei tarkoita sitä että Minä Olisin vaihtelevuus. On hyödyksi jos ajattelet, että minussa saa tapahtua liikettä. Tärkeä pointti tässä on se, että erotat minut pelosta ja syyllisyydestä, muuten sinulla menee uskomuksesi aivan sekasin etkä löydä kotiisi (vaikka olet siellä jo). Minä kuitenkin sallin jotta sinä et kokisi erillisyyttä ja huonommuutta. Minä en ole tuomitsemassa mitään. Minä: Eli suomeksi sama? Rakkaus: Saat kokea erillistä rakkautta, mutta älä kuvittele olevasi se. Minä olen kanssanne aina. Tapahtui mitä tapahtui. Saat valita rakastaa siellä ajassa jotain toista muotoa enemmän ja toista vähemmän, mutta MUISTA MINUT. Minä: Minkälainen on sitten hyvä parisuhde? Rakkaus: Sellainen miltä se milloinkin näyttää, jos muistat minut. On suureksi hyödyksi jos haluat hyvän "uni" kokemuksen, se että teillä on yhteinen päämäärä. Päämääränä muistaa minut. Se auttaa kokemuksena antamaan anteeksi kaikki se mikä itsessä nousee pintaan sekä antaa rohkeutta kohdata kaikki sisältä nousevat varjot. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vain omasta itsestä voi antaa varjot Minulle. Ei ole tarkoitus tehdä toisen hahmon työtä erillisyydessä, mutta jos työskentelet itsessäsi, saattaa valkokankaasi kuva muuttua. Hyvä parisuhde on aina se joka ilmenee, koska niin sen kuuluu opettaa sinua. Tarvitset juuri sen kokemuksen joka sinulle tapahtuu. Mitään ei satu sattumalta kun katsot sitä Minun kanssani. Tarkoitan tällä asialla sitä, että jos todella haluat nähdä, sitoutuminen on hyvä juttu. Se symbolisoi sitoutumista Rakkauden näkemiseen itsessäsi. Jos pelkäät kohdata varjojasi ja juokset niitä karkuun, niin hetken päästä ihmettelet että varjo kulkikin sinun mukanasi. Varjo ei tee mitään pahaa. Ensin valo paljastaa varjon, sitten se katoaa kun on tarpeeksi valoa. Kun olette valo itse, olette yhtä. Minä: Nyt avaudun henkilökohtaisesti. Miksi ihmeessä minä en saa parisuhdetta jossa sitoudutaan yhteiseen päämäärään? (jännittää kuulla vastaus...) Rakkaus: Sinä olet jo sitoutunut yhteiseen päämäärään, Minun kanssani. Olet tarvinnut kokemuksia jotta muistaisit Minut. Olet tarvinnut kokemuksia jotta et lähtisi etsimään Minua erillisyyden maailmasta. Sinulla on paljon hylätyksi tulemisen kokemuksia siellä ajassa, koska olet halunnut lujasti sitoutua totuuden etsimiselle. Sinulla ei ole mitään hätää. Olet niin Rakas. Totuuden etsintäsi on tarvinnut sen oivalluksen, että ajan maailman tapahtumat muuttuvat, sillä ne eivät ole tosia. Uppoudut helposti unohduksen syvään maailmaan. Tarkastele kanssani sitä miksi halusi löytää parisuhde on niin suuri. Tämä symbolisoi vain sitä, että haluat muistaa Minut. Voit kuitenkin muistaa Minut JO TÄSSÄ JA NYT. Sinulla on kokemuksia siitä että ihastuminen ja Rakastuminen unohduttaa Minut täysin ja kuvittelet että tuo toinen ihminen kehossa pelastaisi sinut pahalta maailmalta. Minä: Huikean koskettava vastaus, mutta eikö toinen ihminen olekaan pelastajani? Rakkaus: Tämä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Toinen on pelon näkökulma eli kuvittelet että siinä toisessa ihmisessä on sinun rakkautesi ja alat tavoitella tuota erillistä rakkautta. Toinen on minun näkökulmani, jossa tämä toinen on peilisi ja näyttää sinussa kaiken sen mikä vielä pyytää Rakkautta. Sen lisäksi tämä toinen näyttää sen, että mitä sinä jo muistat itsessäsi eli Minut, Rakkauden. Minä: Jeah, upeeta, mahtavaa...mutta...Kyllä minä kuitenkin koen suurta tarvetta löytää sen oikean ja saatan mielessäni vielä arpoa että onko hän se vai ei ole? Rakkaus: Anna tämän tapahtua rauhassa. Minä en katoa silläkään välin mihinkään. Olen tässä sinun kanssasi. Minä: Eli...? Rakkaus: Totuuden kannalta on aivan sama mitä ajattelet. Minä kuitenkin olen ja sinä olet Minä. Vaikka liike valkokankaalla näyttää tapahtuvan, ei itse elokuva ole mitenkään tosi. Olen kuitenkin tässä muistuttamassa Minusta sinulle jotta voisimme olla SE. Sinulla on lupa tuntea, ihastua ja Rakastua. Muista vain se, että kun tämä liike muuttuu tai katoaa, Minä en katoa. Sinulla on mahdollisuus muistaa Minut vaikka "se oikea" ei olisi kohdallasi valkokankaalla. Minä: Tahdon kokea tunteellisuutta! En tahdo noin tunteettomaksi kuin sinä olet! Rakkaus: Juuri tuon takia oletkin keskustelemassa kanssani. Pohjimmiltaan olet jo oivaltanut että ohimenevät tunteet ovat kuin poutapilviä taivaalla. Ne tulevat ja menevät sekä muuttavat vain muotoaan. Välillä näyttää siltä, että niitä pilviä ei ole olemassakaan. Siinä on vertauskuva Rakkaudestasi sekä tunteistasi. Nyt vaadit saada kokea tunteellisuutta. Toki saat kokea ja saat vaatia. Silti Minä olen. Jos etsit poutapilvistä Rakkautta, tulet tänne takaisin kysymyään, "Mitä on todellinen Rakkaus?". Egosi näkee tämän tunteettomana, vaikka juuri Minä on se joka sallii tämänkin näkyä. Sallin jopa tunteettomuudenkin. Rakkaus "voittaa" kaiken. Minä: Hmmm, totta. Kiitos että olet. Rakkaus: Kiitos että olet. Sinua voi lohduttaa ajatus että en ole mitään ilman sinua vaikka todellisuudessa sinä olet Rakkaus Itse. Minä: Häh, nyt en tajunnut...luotan kuitenkin että tuo mitä sanot on oikein. Taas tää jutustelu meni parisuhteisiin. Kertooko se sen, että tarvitsen vielä anteeksiannon läksyjä asian tiimoilta? Rakkaus: Pohjimmiltaan Minä en kerro sinulle sitä mitä sinun tulee oppia ajassa ajasta. Minä olen ikuisuudesta. Autan kuitenkin sinua matkallasi. Sinä luot esteesi rakkauden edessä itse. Valitse vain aina Rakkaus ja Anteeksianto niin kaikki selviää sinulle. Anteeksiantamattomuus tarkoittaa vain sitä, että et halua kohdata todellista itseäsi eli Rakkautta. Minä: Eli pelkään Rakkautta? Rakkaus: Et pelkäisi Rakkautta jos muistaisit olla Rakkaus Itse. Siellä ajassa kuitenkin pelkäät koska näet Rakkaudettomuutta erillisyydessä ja kuvittelet Minun olevan jotain muuta kuin todellisuudessa olen. Sekoitat oman luomasi rakkauden todelliseen Rakkauteen. Jos vien hieman pidemmälle, niin pelkäät Rakkauden suuruutta. Pelkäät myös että et enää pääse tänne takaisin sekä sitä että sinut tuomitaan siitä, että olet ollut erillisyydessä Jumalasta. Pelolla on monet kasvot, mutta Rakkaudella vain yhdet. Pelkäät kuvitelmiasi. Minä en ole pelko. Olen Rakkaus ja sinä olet Minä. Minä: Tyhjentävää. Rakkaus: Puhun "tasollasi", siksi nämä tekstit. Minä: Eli siksi on erilaisia henkisiä suuntauksia. Puhutko sinä erilailla eri ihmisille? Sehän on ristiriidassa sen kanssa että olet yksi Totuus?! Rakkaus: Herran temppeliin on monia teitä. Olet saattanut kuulla sanottavan että jokainen polku vie takaisin Jumalan luokse. On kuitenkin huomioitavaa se, että siellä ajassa joku voi olla kiertotie, tai siltä se ainakin tuntuu teistä. Minä kuitenkin tiedän että olemme JOKAINEN täällä jo nyt. Nyt vain muistelet sitä mitä kaikkea näytti tapahtuvan ajassa. Tärkeää on se, että keskityt vain löytämään Minut itsestäsi etkä vertaile muiden erillisten hahmojen polkuja omaasi. Tiedä ja salli monimuotoisuus koska se ei ole totta Minussa. Kaikki tapahtuu aina juuri oikeaan aikaan ja muista että JOKAINEN ihminen on pelastunut jo NYT!
Minä: Nyt juttelen erään ihmisen kanssa hullaantumisesta ja toisen ihmisen hehkuttamisesta, jotta tämä toinen saadaan kiinnostumaan itsestä. Mitä sanot siihen?
Rakkaus: Tarvitseeko Minun mielistellä sinua jotta hullaantuisit minusta? Rakkaus vain ON. Minusta puuttuu pelaaminen ja vaihtokaupat. Siellä ajan maailmassa vallitsee uhrautumisen uskomus. Siellä koette, että Rakkautta ansaitaaksesi täytyy tehdä jotain merkittävää toisen eteen, jotta tuntisit itsesi riittäväksi. Onko se todellista Rakkautta? Mieti sitä hetki.
Aina kun koet että sinua ei huomata tai rakasteta, uskot erillisyyteen, jossa on vähemmän tai enemmän. Ego tarjoilee ahnaasti rakkautta joka on korvike Minulle. Voit toki muistella minua katsoessasi ihastustasi. Voit tuntea hullaantumista ja seksuaalista vetovoimaa, se kaikki SAA ilmentyä siellä ajassa, mutta muista, että Minä en ole yksittäinen asia sulkemalla loppuja asioita pois. Voit katsoa minua Rakkauden kautta ja sallivuus ja rehti tietoinen eläminen saa ilmentyä. Mitään ei tarvitse sulkea pois MINUSSA. Minä: Okei. Kiitos. Nyt pidän tauon, katsotaan löytyykö vielä kysymyksiä vai jäänkö ikuiseen Rakkauteen. Rakkaus: Unohda tuo että olisit jotenkin erillinen siellä ja vasta täällä olisit ikuinen Rakkaus. Olet sitä jo nyt vaikka et muistaisi. Vaikka sanotaan että ego on se joka kyselee. Kaikki tämä saa ilmetä täällä ikuisuuden keskellä. Olet täysin turvassa juuri nyt. Tässä ja NYT. Olen Rakkaus, me olemme Rakkaus. Minä: Aaa..nii just, taas sen muistan, ehkä kohta en. "Ehkä otin, ehkä en!" -Matti Nykänen Rakkaus: Matti ja sinä olette Minussa ikuisesti, siitäkin huolimatta otitteko vai ette. Minä: Haha <3 Tähän on hyvä lopettaa..ja juu, ennenkö viisastelet että mikään ei lopu. Minusta se vain tuntuu täällä ajassa. Namaste Motherfucker! Rakkaus: Hyvä, älä jätä huumorintajuasi, se on sinulle tärkeä työkalu matkallasi. Minä: Osoittaahan nämäkin keskustelut sen, että omaan erittäin huonon huumorintajun! Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän muistan sinut, sitä helpompi on nauraa..Johtuuko se siitä, että jollakin tasolla muistan että tämä näytös ei ole todellinen? Rakkaus: Rakkauden muistaminen pistää nauramaan. Et ota silloin itseäsi niin vakavasti. Minä: Kiitos että olet siinä aina. Loputtoman Rakastava. Olen onnellinen näistä keskusteluista. On loppupelissä aivan sama mikä siellä vastaa minulle, kunhan se vastaa Rakkaudella. Se auttaa minua muistamaan kuka todella olen. Rakkaus: Minä olen tässä aina, en ole koskaan unohtanut sinua. Kiitos että kysyt muistaaksesi Minut.
