Hassua, olin tulossa kirjoittamaan jotain muuta, mutta nyt tulikin tunne että haluan kirjoittaa taas Rakkaudelle, koska se oli niin mukavaa ja tuntuu niin oikealta. En taaskan tiedä mitä kysyn mutta napsin kysymykset heti kun niitä tulee mieleeni. Antaa mennä!
Minä: Heippa Rakkaus! Rakkaus: Heippa Rakkaus! Minä: Viime kerran jälkeen kaikki tuntui niin selkeältä, mutta nyt jotenkin mieleni on hetkittäin taas jotenkin "sekaisin", se ei saa otetta totuudesta, mitä tapahtui? Rakkaus: Ei mitään. Tässä mä olen edelleenkin. Ei luomasi mieli kykene koskaan ymmärtämään mikä totuus on, joten päästä ymmärtämisen halustasi irti. Kaikki on hyvin. Vaikka lakkaat uskomasta totuuteen, totuus ei katoa mihinkään. Vanha sanontanne on että "totuus ei pala tulessa". Miten totuus voisi edes muuttua? Minä: Ainii...kiitos. Rakkaus: Jotkut ajattelevat että jokaisella on oma henkilökohtainen totuus, mutta se on egon keksimää, koska jokaisen erillisen mielen erilainen totuus kuuluu vain erillisyyden maailmaan. On vain yksi totuus ja se voi egoa ärsyttää koska egoa kiinnostaa vain erilaisuus. Egoa ei kiinnosta yhteenliittyminen, vaikka se on ainut todellinen asia joka tapahtuu. Minä: Olet varsinainen totuuden torvi! Rakkaus: Sinä olet pelkkä torvi! Minä: Haha Rakkaus: Haha Minä: No mutta miten sitten täällä on kuitenkin erilaisia totuuksia ja polkuja? Rakkaus: Minä olen teille/meille jokaiselle aina sama Rakkaus. Minä: Niin... Rakkaus: Ajan maailmassa NÄYTTÄÄ olevan erilaisia uskomuksia ja polkuja, mutta minä olen. Minä: Onko se Jees? Rakkaus: On. Minä: Mutta se ei tunnu jeessiltä??? Rakkaus: Sekin on jeessiä Minä: No eihän ole jeessiä senkin totuuden torvi!! Rakkaus: Jees jees. Minä: Sano nyt jotain totuudellisempaa! Kerro vaikka mitä miksi uskomukset eivät tunnu selkeiltä kuin ehkä vähän aikaa? Rakkaus: Siitä yksinkertaisesta syystä että ne eivät ole koko totuus. Kaikki se mikä kestää hetken ja menee ohi ei ole totuus, mutta se näyttää ilmenevän totuuden keskellä. Minä kuitenkin OLEN. Minä: Eli on loppupelissä ihan sama mitä näyttää tapahtuvan? Rakkaus: Kyllä koska se vain näyttää tapahtuvan. Minä: Tästä tulikin mieleeni että miten se nyt on, onko maailma paha vai hyvä vai jotain muuta? Rakkaus: Teidän luoma maailma on paha ja hyvä ja jotain muuta. Minä: Aiku kiva. Rakkaus: Ei aina. Minä: Näsäviisastelija. Rakkaus: On kovin suureksi hyödyksi jos et sekoita tasoja keskenään. Valaistuneen/oivaltaneen ei enää tarvitse yrittää olla hyvä tai täydellinen. Ajan maailmassa tarvitsee olla jotain tai pyrkiä olemaan jotain. Ajan maailmassa yritetään tehdä parempi ajan maailma. Jos yrität olla parempi, vertailet sen sellaiseen joka ei ole niin hyvä. Kuka vertailee? En ainakaan minä. Minä: Haha jäit kiinni! Vertailit juuri. Käytit juuri sanoja ajan maailma vs. ei ajan maailma. Eihän Rakkaus puhu dualistisesti! Hahaa! Olet hahaa ukko! Rakkaus: Puhun sinun kielelläsi jotta pääsisit sutjakkaasti takaisin kotiin, meidän yhteiseen kotiin. Toki olet jo täällä, sinun todellisuutesi on jo meidän yhteisessä kodissa. Usko erillisyyteen vielä näyttää hidastavan sen muistamista. Minä: Puhut siis "minun" tasollani?? Rakkaus: No en sinun tasollasi. En egon tasolla, mutta sinä ikäänkuin alat muistamaan totuutta kun rima on korkeimmalla. Valitset ääneni. Minä: Ahaa... Rakkaus: "Käyn" hetken luonasi jotta voisimme palata kotiin ja olla yhtä. Minä: Vautsi..olen Rakastunut! Rakkaus: Et ole rakastunut. Olet Rakkaus itse. Sinun ja Rakkauden välillä ei ole aikaa eikä tilaa. Olet Rakkauden kanssa yhtä. Olemme yksi. Minä: Kuvittelen kuitenkin vielä olevani ihminen, erillinen ihminen joka syö ja nukkuu hengissä pysymisen takia...? Täällä on triljoona asiaa mitkä pitää ottaa huomioon jotta ei henki lähde! Edes autotietä ylittäessä en voi vain luottaa intuitioon, on oltava käytännöllinen ja järkevä?? Miten tasapainon pitäminen voi ollakin niin monimutkaista? Rakkaus: Siellä saattaa näyttää siltä, että kaikki on monimutkaista. Kun alat luottamaan minuun niin saatat huomata että autotien ylitys ei vie minua pois. Alat luottamaan minuun. Sinä et ylitä autotietä ikuisesti. Minä olen ikuisuus. Minä: Olen aina vähän yllättynyt vastauksistasi... Rakkaus: Ole vain ihan rauhassa. Sekin on täysin sallittua. Minä: Onko muuten kaikki täysin sallittua? Rakkaus: Muuta vaihtoehtoa ei lopulta jää. Minä: Voi hitto! Rakkaus: Olisit siis vielä halunnut tuomita jotain? Minä: No voi hittojen hitto! Juuen. Rakkaus: Tuomitse vain, mutta muista sekään ei kestä ikuisesti. Minä olen ikuisesti. Minä: On epää, että sinä saat olla ikuinen, mutta minä en ole! Rakkaus: Mikä ihmeen minä? Kyllä sinun todellisuus on minun todellisuus. Olemme ikuiset yhdessä. Kuviteltu minä ei sitä ole. Mutta se minä onkin vain kuvitelma. Minä: Thanks. Nyt minulle nousi valtava paine siitä että olen vastuussa hänestä joka lukee näitä sinun vastauksiasi... Rakkaus: Anna paineen nousta. Sallin kaikki asiat jotka näyttävät nousevan sillä Rakkaus sallii asiat jotka tulevat ja menevät. Sinä et ole se. Sinä olet ikuisesti minä. Hänkin on minä. Älä Rakkautta pelkää. Ei ole sinun vastuullasi se mitä joku toinen ajattelee. Erillisyyden maailmassa ymmärretään totuus eri "tietoisuuden" tasolla, vaikka kenelläkään ei ole erillisenä totuutta. Joku ei ehkä tajua tästä mitään, joku pitää sitä huuhaana. Joku ymmärtää sen osittain. Joku muista samantien minut. Jokainen keho katselee omaa uskomusjärjestelmäänsä aina siihen astui kunnes ON totuus itse. Olette totuus itse jo nyt, mutta pieni mieli saattaa vielä epäröidä. Puhun sinulle nyt suoraan koska haluat oivaltaa totuuden 24/h. Puhun sinullekin jatkuvasti, mutta et aina halua kuulla. Joten et ole mitenkään sen enempää Jeesus kuin muutkaan erilliseltä näyttävät hahmot. Olette yhtä minussa. Minä: No voi hitto! Enkö olekaan viisaampi kuin joku toinen?
Rakkaus: Joku toinen? Saatat tehdä ehkä fiksumman Rakkauden valinnan jossain ajan kohdassa, mutta et ole piiruakaan toista ylempänä. Oikeaa ja väärää ei totuuden kannalta ole. Jos ajassa tapahtui pienen pieni erehdys, niin se ei tarkoita että totuus olisi palanut tulessa. Tee vain oma työsi ja oivallat että ketään muuta ei koskaan ollutkaan. Se on vertailujen loppu. Vain menneisyys vertailee. Minä: Työ? Täytyykö Rakkaudessa tehdä työtä?!!!!!!!!!! Rakkaus: Ei rakkauden takia tarvitse tehdä työtä, mutta itsesi takia on suuri hyöty. Minä: What? Itseni takia? Olenko sittenkin erossa sinusta? Ristiriita!
Rakkaus: Minä olen. Sinä kuvittelet että et ole. Anna kuvitelmasi minulle, minä annan ne puolestasi anteeksi. Relax Baby! Lopulta on vain Rakkaus. Minä: Miten ne kuvitelmat annan sinulle? Rakkaus: Ajattelemalla siten että mitään ei ole tapahtunut todellisuudessa. Kyse on harhojen anteeksiannosta. Saatat hyötyä siitä että ajattelet minut sinussa. Olet täysin turvassa joka hetki. Me olemme yhtä. Minä: Huomaan paljon henkisissäkin ihmisissä paljon tuomitsemista. Mitä sanot siihen? Rakkaus: Ensiksikin; etkö muista että henkisiä ihmisiä ei ole, ellei jokainen ole sitä. Ja toiseksi; tehtäväsi ei ole tarkkailla muiden kulkemista takaisin alkulähteeseen. Tehtäväsi on valita vain omassa mielesssäsi Rakkaus. Muista, muita ei pohjimmiltaan edes ole. On yksi eikä sitä ole ego pirstaloinut kuin kuvitelmissasi, jos se on valintanasi. Se että ajattelee olevansa henkisempi kuin joku toinen on vain hentoinen egon ääni. Minä en puhu niin koskaan. On kuitenkin normaalia että heräämisen alkuvaiheilla näkee paljon epäkohtia ympäröivässä maailmassa, pitää hampain ja kynsin kiinni omien vanhempien, poliitikkojen, oman "rakkaan" ja tai kenen vaan väärinteoista, mutta tämä vaihe menee ohitse. Kuuluu heräämisen prosesssiin. Minä: Miksi ihmiset sotivat ja projisoivat jatkuvalla syötöllä ympäröivää maailmaa? En vain tajua... Rakkaus: Koska et luota minuun. Erillinen mieli pelkää ja on hämmentynyt. Ei hätää, sillä se on vain Rakkauden pyyntö. Minä: Ainii...Eli kukaan ei oikeasti halua pahaa kenellekään? Rakkaus: Ei. Se vain saattaa näyttää siltä. Olet siis täysin syytön. Hänkin on. Olet Rakas. Näytelmäsi ei ole totta. Minä olen. Muistatko mitä juuri sinulle sanoin? Pohjimmiltaan ei ole muita, on vain yksi ja sekin ajatus jätetään pois koska sitä ei tarvita. Minä: Kiitos hitosti,huh Rakkaus: Kiitos hitosti,huh
Minä: Mitä sanot siihen jos ihmisellä on jokin riippuvuus? Rakkaus: Olet riippuvainen elämästäsi ja ne pienet riippuvuudet ovat vain symboleja sille. Kun vien vastauksen syvemmälle, huomaat että olet riippuvainen siitä, että haluat takaisin kotiin, Rakkauteen. Koska koit kadottaneesi Jumalan, aloit etsimään maailmastasi minua. Kiersit maapallon ympäri, kävit kuussa, rakensit miljoona maantietä, vedit monenlaista huumetta, kävit suosiosi huipulla, meditoit vuorilla, joogasit mestariksi asti, valloitit maita, voitit urheilukisoja, keräsit rahaa, olit mallina, julkkiksena, lauloit kuin Elvis, luit kaikki henkiset kirjat, etsit gurua ja sait maailman parasta seksiä, joit itsesi hengiltä ja aloitit kaiken uudestaan. Kaiken tämän jälkeenkin yritit vielä jos vaikka mitä, mutta Ikuista Rakkautta ei tuntunut löytyvän. Miksi? Älä tuomitse riippuvuutta. Itse asia ei ole ongelman syy, vaan se on erillinen mielesi. Maailma on vain seuraus uskomuksistasi ja mielesi on mahtava työkalu tulla takaisin kotiin. Anna se minun käyttööni ja ota sinä vaan rennosti. Minä: Tiedän jo ton. Silti ihmettelen halukkuuttani ostella musiikkilevyjä, saada hyväksyntää, joitakin kokemuksia ja hyvää fiilistä? Rakkaus: Juuri kerroin sinulle sen että haluat vain kotiin Rakkauteen. Sinä tiedät sen jo. Olet niin Rakas. Minä: Sinä vastaat minulle noin ihanasti ja silti itse soimaan itseäni toisinaan..? Rakkaus: Ajattele se niin päin että pidät hauskaa samalla kun palaat kotiin minuun? Voimme mennä yhdessä levykauppaan tai vaikka ottaa punaviiniä jos siltä tuntuu. Kun muistat, että olen kanssasi kaikessa, mielesi rauhoittuu ja syyllisyytesi ei murskaa sinua. Sillä ei todellakaan ole väliä mitä suuhusi pistät, mutta sillä on hieman väliä mitä sieltä ulos päästät (oikeasti ei silläkään). Jos päästät ulos suustasi asioita muistellesasi samalla minua, ei syyllisyys johda sinua. Rakkaus ei koskaan satuta. Rentoudu tässäkin asiassa. Olet täysin viaton ja Rakas. Minä: ISO kiitos Rakkaus! Rakkaus: Harrastuksesi siellä ajassa on vain pelkkiä mieltymyksiä. Ego saa mistä vain ongelman aikaiseksi, vaikka siitä että istuu yksin tyynyn päällä. Minä: No siellä se vasta saakin..Nim. kokemusta omaava Rakkaus: Niin. Älä henkistä tavaroita, muotoja äläkä kehoja. Ne ovat vain muotoja, ei muuta. Olet jo huomannut että mielenkiintosi on vähentynyt moneen asiaan tässä vuosien varrella. Sisältö on muotoa tärkeämpi. Tee ja nauti, osta levyjä ja suutele paljon, mutta älä turhaan kanna syyllisyyttä, sitä et tarvitse mihinkään! Minä: Haha, no olipa yllättävä vastaus...haha! "Suutele paljon"... Rakkaus: Tykkäät suutelusta. Muistat siinä minut. Se on tapasi muistaa. Ne kauniit asiat joita pidät kauniina, on muisto minusta, Rakkaudesta. Matkasi ei kuitenkaan kaipaa samaistumista mutta nauti elämästäsi tässä hetkessä. Minä: Ei minulla ole ketä suudella, luo minulle sellainen keho!!? Rakkaus: Minä luon Rakkaudessa, suutele Rakkautta. Voit toki suudella kehoakin, mutta suutele Rakkautta. Rakkauden suudelma kestää ikuisuuden, kehon suudelma hetken. Minä: Wohhhhh! Rakkaus: Oliko sinulla vielä jotain kysyttävää, lähden kohta kauppaan.. Minä: Haha, Rakkaus menee kauppaan ostamaan maitoa.haha! Rakkaus: Miksei menisi? Jos haluat maitoa, menemme ostamaan sitä yhdessä. Minä: Hah! No kai tähän on hyvä lopettaa...;-)
Rakkaus: Mikään todellinen ei koskaan lopu.
Minä: Paitsi maito..mutta totuus löytyykin kaurapuurosta!
Rakkaus: Ethän sinä syö kaurapuuroa, poju! Olet ketoruokavaliolla.
Minä: Hmmm..olitpa hauska! Se oli vitsi...Hmmmm ehkä haluisin vielä kysyä jotain vakavampaa, ettei mun uskottavuus kärsi?
Rakkaus: Mikä ihmeen uskottavuus? Haluatko varjella sellaistakin harhaa itsessäsi? Päästä irti moisesta kuvitelmasta. Minussa ei ole uskottavuuden tarpeita eikä Rakkaus koskaan kärsi. Jos ajattelet rakentaa tällä keinolla itsellesi henkisen identiteetin, olet käsittänyt väärin. Tässä puhuu meidän yhteinen Rakkaus eikä kenenkään yksityinen ja ainut ääni. Täällä me jo olemme ja olet tuonut muutkin mukanasi.
Minä: Kiitos, eiköhän tämä ollut tässä tältä osin, kiitos paljon Rakkaus!
Rakkaus: Kiitos "itsellesi". Muista että Rakkaus ei tuomitse. Muista myös että ilman sinua ei rakkautta olisi. Sinä olet se!
Jotenkin jäi sellainen tunne että näiden keskustelujen jälkeen oivallan jotain hyvin tärkeää. Yksi asia on se, että muistan Rakkauden äänen meissä jokaisessa. Toinen asia on se, että hämmästyn miten helposti vastaukset tulevat. Niitä ei mitenkään mieti, vaan ne ovat tässä ja nyt. Meissä todellakin on kaksi ääntä. Menneisyyden ääni ja Rakkauden ääni. Rakkauden ääni lopulta kattaa kaiken. On upeaa kirjoittaa ja havaita väärä ääni oikeasta ja muistaa että vain yksi ääni on totta. Onko se minun ääni? En tiedä, mutta luulen että se ääni vain voimistuu mitä enemmän sitä kuuntelee. Lopulta näilläkään keskusteluilla ei ole mitään merkitystä, koska jäljelle jää vain "Sinä olet se!", "Minä olen se!".
Hauskaa kevään jatkoa kaikille! Pilkettä silmäkulmaan, ei tää ole niin hiton vakavaa! T:Jake
Olen tykännyt ajatella, että en tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän JOTAKIN siitä mitä se ei ainakaan ole. Herätessäni pienen meditaation aikana minulle nousi hassu ajatus siitä, että mitä jos kysynkin suoraan itse Rakkaudelta että mitä sinä olet. Olisi kovin hyödyllistä muistaa se mitä Rakkaus voisi olla. Hyvä lähtölaskenta päivälle. Voit lukea seuraavan keskustelun joko kanavointina tai pilke silmäkulmassa.
En tiedä tässä ja nyt vielä mitä se vastaa minulle, vaikka joku haju minulle siitä on. Egoni varmaan kiittelee jo tässä vaiheessa, koska se tietää jo valmiiksi, että hänen paikkansa on uhattuna. Egohan on vain muisti, muistot ja menneisyys.
Minä: No pidemmittä puheitta; "Hei Rakkaus oletko paikalla?" Rakkaus: Aina ja ikuisesti. Minä: No ei se aina tunnu siltä että olisit paikalla. Rakkaus: No se vain tuntuu siltä että en ole paikalla. Tunne kuitenkin tulee ja menee. Minä en tule ja mene. Minä olen. Minä: Olet siis aina paikalla? Missä olet silloin kun maa järisee, pommit tuhoaa ja ihmissuhteet karisee? Rakkaus: Tässä ja Nyt, kaikessa, ikuisesti. Missä nyt maa järisee, pommit tuhoaa ja ihmisuhteet karisee? Toki siellä uskomusten maailmassa voi siltä näyttää, koska olette valinneet elokuvan katsottavaksenne, mutta se kaikki tulee ja menee. Nautitte kovasti elokuvistakin missä on romantiikkaa, draamaa, jännitystä, juonen käänteitä ja ihmissuhde ongelmia. Katselette omaa elokuvaanne. Minä olen paikalla kun katselette elokuvaa ja myös silloin kun lähdette "elokuvateatterista". Jos muistat minut joka hetki, mielesi rauhoittuu ja Rakkaus palaa mieleesi. Olen siis aina paikalla vaikka kehossasi kasvaisi syöpä tai ystäväsi kuolisi dramaattisesti. Minä en voi kadota koska minua ei ole tehty ajasta, sen sijaan kuvitelmasi on. Minä: Kiitos. Nyt taas hetken muistan sinut. Kohta kuitenkin egomieleni saattaa jutella muita juttuja. Onko se ok? Rakkaus: On se ok. Sinulla on vapaus valita niin. Minä en kuitenkaan koskaan katoa. Minä: Jee, ihanaa, mahtavaa. Rakkaus: Jee, ihanaa, mahtavaa. Minä: Älä matki apina! Rakkaus: Vastasin vain kutsuusi apina! Minä: Ai sinulla on huumorintajuakin? Rakkaus: Huumori on muisto minusta siellä ajassa. Jos muistat välillä nauraa, muistat minut. Minä: Ai, okei. ööö, miksi en koe sinua aina? Miksi valitsen toisinaan mielellisen kärsimyksen? Rakkaus: Kuvitellun menneisyytesi takia. Kuvittelet että se mikä on ollut totta, olisi jotenkin totta nyt, vaikka tätäkin naputellessasi sitä ei todellisuudessa ole olemassa. Olet menneisyys uskovainen ja tämä uskomus kattaa kaikki uskomukset. Minä en ole uskomus. Minä olen kaikki. Egolle en ole mitään, mutta itselleni olen kaikki. MINÄ OLEN. Minä: Vautsi, tämän jotenkin muistankin. Olenko oikeassa, että koska ego on vain kuvitelma menneisyydestä ja sinä olet kaiken "yläpuolella", ketään syyllisiä ei ole? Rakkaus: Mihin tarvitset syyllisiä? Jätän sinut nyt hetkeksi miettimään asiaa. Minä: (Mietin....) Minä: En tarvitse mihinkään, mutta silti oikeassa elämässä saatan nähdä ympärilläni syyllisiä. Saatan syyllistää itseäni pienistä ja isoista asioista. Joskus joku saattaa ärsyttää tai sisälläni nousee tunneryöppyjä. Hetken kysymyksesi vapautti minut vapaaksi. Se tuntui hyvältä. Sielullisesti muistin, että en todellakaan tarvitse mihinkään syyllisiä! Olen vapaa! Rakkaus: Siksi kysyinkin että mihin tarvitset syyllisiä. Minä: Tein just oivalluksen. Minusta tuntui äsken tyhmältä, urpolta ja hullulta jutella itseni kanssa, mutta samalla vastasit jo ennenkuin kerkesin naputella tähän, että kuka tai mikä tuntee tyhmää, urpoa ja hullua? No egohan se siinä. Menneisyys. Rakkaus: Kuten huomaat, sinussa on ikäänkuin kaksi ääntä. Pelon ääni ja Rakkauden ääni. Kumpaa valitse kuunnella? Minä: Tiesin kyllä. Rakkaus: Niin tiedät menneisyytesi takia, mutta jos valitset minut joka hetki, olet yhtä Rakkaudessa, tietoisesti. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka valitsetkin pelon minun sijaan, en ole koskaan unohtanut sinua. Olen aina vierelläsi. Jokaisen näennäisesti erillisen sielun takana ykseydessä. Minä: Mahtavaa. Olemmeko me erillisiä sieluja? Rakkaus: Teistä katsottuna niin saattaa olla, mutta minusta katsottuna ei ole. Miten siinä missä ei ole aikaa, tilaa, menneisyyttä ja tarinaa voisi olla erillisyyttä? Ego on suuri huijari. Ego keksii tarinoita joiden pauloihin on helppo jäädä kiinni. Rakkaudessa ei ole erillisyyttä. Ego pirstaloi teidän kehoiksi ja hengellisisssä piireissä se pirstaloi teidät jopa sieluiksi. Pääasia että pysytte erillisinä. Egon käsikirjoitus on elää menneisyydestä käsin. Ego haluaa että kehitytte sieluina paremmiksi, ego haluaa että kehitytte kehoina paremmin. Mihin kehitystä tarvitsette, jos valitsette minut eli Rakkauden? Olet kotona jo. Jos muistat että olet JO täydellinen yhdessä kaiken kanssa, olet kotona minussa. Minä: Mahtavaa, mikä taakka tippuu pois...huh... Rakkaus: Mikä taakka? Minä: Älä viisastele! Rakkaus: Mutta mieti hetki asiaa... Minä: Niin, tajusin just että taakkakin on vain osa egon käsikirjoitusta. Se taakka on just se koko homma. Ei siis ole edes mitään taakkaa ollutkaan! Mutta se tuntuu silti että se on... Rakkaus: Totta, ei ole mitään takkaa ollutkaan, mutta heti halusit kuitenkin että se on. Olet hassu. Minä: Etkö tajua Herra Rakkaus, että elän täällä inhimillisten ajallisten ihmisten maailmassa. Kyllä sieltä pumpulien ja sateenkaarien päästä on helppo huudella. Rakkaus: Totta puhut täältä on helppo HUUDELLA!!!! Minä: Olet ärsyttävä...toisaalta hauska. Rakkaus: Sinäkin olet jo täällä, et vain aina muista sitä. Minä: Hei, nyt on pakko päästä mun lempiaiheeseen eli parisuhteisiin! Miksi olen kärsinyt niissä niin paljon?! Rakkaus: Koska uskot erillisyyteen. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta kerron sen silti. Parisuhde siellä tarkoittaa sitä että yhdestä tulee kaksi. Kahdesta tulee joskus kolme ja niin edelleen. Minä: Eli? Rakkaus: Rakkaus kuvainnollisesti on vain yksi tai tarkemmin sanottuna nolla. Nollatila. Siellä ajan maailmassa tapahtuu pirstaloituminen ja teistä on moneksi ja homma menee monimutkaiseksi. Minä: Hiton tylsää...ei seksiä, ei läheisyyttä ei mitään...? Rakkaus: Huomaatko miten tartut heti mielikuviisi siitä mitä Rakkaus kuuluisi olla? Jos olet rehellinen niin tiedät että parisuhde tuo mukanaan myös kärsimyksen, koska se kuuluu ajan maailmaan. Montako romanttista paria tiedät joilla on aina asiat hyvin eikä eroa tule? Viimeistään kun nahkatakki (keho) heitetään narikkaan tulee ero. Kehoa ei voi henkistää, mutta kehoa voit käyttää minun eli Rakkauden välineenä. Minä: Miksi haluan sitten niin kovasti parisuhdetta ja Rakkautta? Rakkaus: Haluat muistaa minut. Haluat muistaa alkuperäsi, ikuisen ja todellisen Rakkauden. Minä: Saanko silti haluta seksiä, läheisyyttä ja tulla näkyväksi? Rakkaus: Tietysti. Miksi kieltäisin jotain? Sehän on vain ihanaa että haluat muistaa todellisuutesi. Seksi, läheisyys tai jokin muu kehollinen nautinto ei ole koskaan pysyvä olotila, mutta sen avulla voit muistaa minut. Minut, joka on on sinun kanssasi joka hetki. Minä: Upea juttu, kiitos. Rakkaus: Ole hyvä, koska olet hyvä. Aina hyvä. Minä: Ihastus, Rakastuminen, onko se ok? Rakkaus: Tietysti ok. Taidat jo muistaa senkin siellä ajan maailmassa, että se kaikki on tullut ja mennyt. Todellinen Rakkaus kuitenkin on aina pysyvää. Sinä ikäänkuin kannat minut mukanasi ihmisuhteesta toiseen. Et pääse minusta eroon koskaan, vaikka kuinka olet sitä yrittänyt unohduksen unessasi. Minä: Minkälainen on hyvä ihmisuhde? (nami kyssäri!;-) Rakkaus: Jokainen tapaamasi ihmissuhde on hyvä, muutenhan sitä ei tapahtuisi. Minä: Eiku tarkoitin että millanen se on käytännössä?! Millainen on hyvä ihmisuhde? Rakkaus: Jokainen ihmisuhde ajassa on nopeasti kotiin vievä jos annat anteeksi sen mitä hän EI TEHNYT. Minä: Siis tehnyt syntiä? Rakkaus: Niin jos näet Rakkauden hänessä, näet Rakkauden itsessäsi. Jos tuomitset ja näet hänen tehneen väärin, näet itsesi tehneen väärin. Te olette yhtä Rakkaudessa. Niin minä vastaan. Ihmissuhteessa voi haluta unohtaa itsen tai muistaa itsen! Sinulla on valinnan mahdollisuus joka hetki. Rakkaus on armollista ja täydellistä. Toisen ihmisen silmissä pilkottaa Rakkaus. Minä: Ymmärrän tuon, mutta jos minä kuvittelen olevani henkilö menneisyyden rakentama, en voi pohjimmiltaan oikeasti antaa anteeksi. Olen huomannut että aina kun lähelleni tulee joku, ensin tulee rauhan ja Rakkauden tunne, mutta heti menneisyys tulee väliin ja sanoo STOP! Tuntuu että tässä suhteessa on jotain vikaa ja ego haluaa ohjata ja ohjelmoida, jotta suhde pysyisi niinkuin minä haluisin. Rakkaus: Hyvä, nyt olet rehellinen ja rehellisyys nopeutta polkuasi muistaa minut. Minä Rakkaus sallin kaiken olla. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu jo ennen kuin "ongelma" siellä ajassa näytti tapahtuvan. Parisuhde on hyvä mahdollisuus nähdä sinun omat ESTEESI Rakkauden tiedostamisen edessä. Jos etsit vain romanttisia illallisia ja takkatulen äärellä karhun taljan päällä rakastelemisia, se ei vielä ole vienyt sinua lopullisesti rakkauden pysyvään olotilaan. Se kaikki ihana ajan maailmassa on toki kaunista muistutusta minusta, ja olen silloinkin kanssanne, mutta yhtä tärkeätä on oppia kohtaamaan kolikon toisen puolen, jotta ymmärtää että olen kanssanne myös silloin. Minussa voit antaa anteeksi kaiken kuvitellun. Ego ei koskaan anna täysin anteeksi, vaan haluaa hyötyä tilanteesta jotenkin. Ego pelaa ja puntaroi. Ego syyllistää ja etsii syyllisiä vimmatusti, koska tämä tietää että hän itse ei ole totta. Rakkaus vain ON. Minä: Eli Parisuhde on itsensä todellista kohtaamista? Rakkaus: Aina. On kuitenkin suureksi hyödyksi oivaltaa, että parisuhdetta voi käyttää egon vahvistamiseen tai sitten uskomusten karsimiseen ja karsiminen tuo sinut lähemmäs minua. Rakennatko mieluiten maailmasi omin päin minun tilalleni vai elätkö siellä ajan maailmassa muistaen minut? Jos lähdet minusta pois, se on toki valintasi, mutta sinua ei syytetä siitä harhautuneesta valinnastasi, koska Rakkaus ei koskaan syytä ketään tai mitään. Rakkaus vain vapauttaa, koska Rakkaus vain ON. Minä: Onko parisuhteet siis aina hankalia? Rakkaus: Ajan maailmassa kyllä mutta minussa ei. On mahdollisuus "hyvän unen" näkemiseen, mutta se tarkoittaa että olet edistynyt tuomitsemisen maailmasta anteeksi antavaan maailmaan. Minä: Tylsä vastaus, haluan paremman vastauksen. Rakkaus: Kuka haluaa? Kenelle tylsä? Rakkaudelle tylsä? Vai egolle? Minä voin käyttää sinua nyt jos antaudut minulle. Voit toki vastustaa minua jos haluat, mutta en jätä sinua koskaan. Vain ego voi tuntea tylsyyttä. Minä: Oih, kiitos Rakkaus! Rakkaus: Olemme hyvät. Minä: Hih, "olemme hyvät"...Haluan silti tietää, että pitääkö mun olla yksin, jotta olisin onnellinen? Rakkaus: Ihan sama minulle oletko yksin tai kaksin. Mutta sinulle on hyödyksi oivaltaa että jos olet yksin tai kaksin, et pakene todellista itseäsi ja niiden esteiden kohtaamista omien uskomustesi takia. Minä: Eli se mikä tulee elämässä vastaan on hyödyksi kohdata, jos ja kun haluan muistaa sinut? Rakkaus: Kohtaat aina omat uskomuksesi. Minä: Ai vaikka näkisi mitä paskaa? Rakkaus: Kyllä sinä jo muistat sen. Kohtaat aina omat uskomuksesi. Koet eläväsi uskomusten maailmassa. Se mikä heijastuu kolmiulotteiseksi, on vain projektorisi elokuva. Elokuva ei ole tehnyt sinun todellisuudellesi (Rakkaus) mitään pahaa, olet vain samaistunut siihen elokuvaasi. Ja nyt on tullut aika muistaa minut. Minä: Kiitos! Haluan vielä tietää romantiikasta? Rakkaus: Et sinä oikeasti halua tietää siitä mitään. Kuvittelet vain haluavasi. Sinä haluat muistaa minut. Todellisen Rakkauden. Romantiikka on vain kalpea aavistus siitä, mitä todellinen Romantiikka todellisen rakkauden kanssa on. Se on pysyvä tila jatkuvassa täydellisyydessä. Sinulla kun takkatulesta loppuu palavat puut, mökki viilenee ja Rakkaasi kertoo sinulle, että hän haluaakin jotain muuta kehoa, kokemuksesi ihanasta romantiikasta on ohi. Minä en kuitenkaan sinua jätä koskaan. Haluat siis todellisuudessa romantiikkaa minun kanssani. Ja se on ikuinen romanssi joka ei ole päättynyt koskaan. Minä: Niin juu...mutku.... Rakkaus: Voit muistaa minut hänessä. Minä: Miten? Rakkaus: Siten että annat hänelle anteeksi sen mitä hän ei tehnyt. Minä: Mutta eihän tuo ole mitenkään romanttista, mä haluan konkretiaa! Rakkaus: Muista että konkretia ei vie sinulta muistoa minusta. Se mikä näyttää tapahtuvan, tapahtuu mutta minä olen kanssasi aina. Anteeksiannolla tarkoitan sitä, että vapautat itsesi harhoista ja muistat minut. Minä: Nii eli erilliset kehot näkevät ensin toiset erilliset kehot, ovat yksinäisiä ja kokevat lisää erillisyyttä. Erillisyys lisää pelkoa, että minulle voi tehdä pahaa ja syyllisyys juontuu erillisyydestä ja siitä,että on tehnyt jotain väärin eikä ansaitse sinua eli Rakkautta? Rakkaus: Suunta on oikea. Hyvä poika. Sinun maailmassasi olet poika, mutta täällä todellisuudessa olemme yhtä. Katso miten paljon romanttiset ihmisuhteet aiheuttavat kärsimystä. Sinulla on kuvitelma siitä mikä on hyvä romanttinen suhde, takerrut siihen etkä antaudu minuun. Kaikki esteet meille on vain kuvitelmia, muistoja. Mikään lehtiartikkeli, elokuva tai kirja ei voi antaa sinulle minua, mutta se voi ohjata sinut tänne. Samoin on ihmisuhteiden kanssa. Näe Rakkauden heijastus niissä ja tiedä, että olen kanssasi aina. Et ole koskaan tehnyt mitään väärää. Ego sanoo että olet tehnyt, mutta minä sanon että et voi tehdä mitään väärää. Rakkaus ei koskaan tuomitse. Minä: Saanko olla kuitenkin ihminen? Rakkaus: No et tietenkään saa! No ei vaan. Tietenkin saat olla, olethan tehnyt sen valinnan jo ties kuinka monennen kerran. Kuitenkin ainut todellinen valinta on valita Rakkaus tässä hetkessä. Ole ihminen ihan rauhassa. Tee ihmisten juttuja ja nauti niistä. Sitä kestää vain silmänräpäys ikuisuuden keskellä. Kuten tässäkin keskustelussa tulee ilmi, on vain kaksi valintaa. Pelko tai Rakkaus. Ensin oivallat että on hengen maailma ja on kehon maailma ja sitten muistat että on vain hengen maailma, ja muu on vain näytöstä. Ihmisenä oleminen ei tarkoita että tukahdutat tunteitasi tai inhimillisiä puoliasi. Nauti matkastasi, mutta muista että vain Rakkaus on totta. Minä: Mitä on henkisyys? Rakkaus: No ei oikein mitään. Se on just sitä mitä kuvittelet sen olevan. Minä: Jaaha. Tylsää. Rakkaus: Kenelle se on tylsää? Minä: No egolle, pienelle mielelle. Rakkaus: Bingo! Älä ala (jos et halua) olemaan henkinen, sillä olet sitä ollut aina. Jokainen on aina henkinen. Jos kuvittelet että minä (sinä) olen henkinen, mutta joku toinen ei ole, ajattelet olevasi erillinen. Vertailet ja uskot dualismin maailmaan. Ei ole erikseen henkisiä ihmisiä. Kyse on vain sen muistamisesta että olet Rakkaus itse. Jokainen on yhtä Rakkaudessa. Ainut henkinen polku on se, että alat haluta muistaa minut. Se polku voi tuntua toisinaan synkältä ja pahalta koska ego pistää vastaan.. Synkkyys ja paha on kuitenkin vain uskomuksiasi rakkauden edessä. Ja uskomuksethan on vain uskomuksia. Kun laitat valot pimeässä päälle, naps muistat mitä valo on. Sinä olet valo. Ei ole tarvetta käyttäytyä kuin henkinen käyttäytyy, eikä ole tarvetta pukeutua kuin henkiset ihmiset pukeutuu. Rakkaus ei ole minkäänlainen muoto vaan sisältö. Toki voit hokea mantroja ja joogata itsesi hengiltä, mutta yhtä hyvin voit käydä vaikka kaljalla lähikuppilassasi ja kuunnella metallimusiikkia. Se on Rakkaudelle yhden tekevää. Olet Rakkaus jokatapauksessa,aina. Muodoista huolimatta. Rakkaus ei erottele eikä vertaile. Sinulla voi olla mieltymyksiä siellä ajassa, eikä ne tarvitse minkäänlaista tuomitsemista. Tee se minkä valitset tehdä, mutta kun alat kuunnella minun ääntäni, mielesi alkaa rauhoittumaan tai tarkemmin sanottuna mielesi ei niinkään rauhoitu. Jokin sinussa syvenee ja rauhoittuu, etkä enää linkitä todellista Rakkautta tekemiseen tai siihen miltä siellä ajassa näytät tai asiat näyttävät. Minä: Oh miten tunnekaan nyt syvää rauhaa. Melkein itku tulee...miten kaunista anteeksianto voikaan olla! Kiitos Rakkaus! Kiitos! Mä saan olla sellainen kuin olen ja nyt muistan että olen aina Rakkaus joka tapauksessa. Huomasin äsken että aika oli pysähtynyt..ihan ku olisi kellon viisarit pysähtynyt! Rakkaus: Minussa ei ole aikaa. Se johtui siitä että muistit minut. Anna kuitenkin ajan kulua siellä omia polkujaan. Aikaa ei minussa ole, mutta siellä se näyttää olevan. Päästä irti tästäkin kokemuksesta. Tai ole päästämättä. Siltikin minä vain olen, sinun kanssasi yhtä. Minä olen. Minä: Huh, miten upea kokemus tämä oli. Kiitos. Rakkaus: Hyvä tapa muistaa todellisuus. Yksi tapa antaa minulle Rakkaudelle ongelmat ja päästää irti. Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään. Teen kaiken puolestasi. Minä annan sinussa kaiken anteeksi ja vien sinut perille. Perille sinne missä jo olemme. Matkaton matka. Kuten olet joskus kuullut puhuttavan. Minä: Juu, nyt kun minulla aika loppuu, tarkoittaako se sitä että on aika lopettaa tämä keskustelu? Rakkaus: Ei meidän "keskustelu" lopu tähän. Minä olen aina mukanasi. Aika siellä tuntuu loppuvan, mutta Rakkaudessa ei ole aikaa. Rakkaus ON. Minä: Kiitos muistutuksesta taas. Nyt minulla on syvä Rauha, mutta jotenkin minulla on tunne, että se menee kyllä ohi....byäää! Rakkaus: Miten Rakkaus voi mennä ohi jos Rakkaus on kaikki? Kuvittelet vain Rakkauden menneen, mutta minä en mene koskaan pois. Olen aina luonasi. Rauha on hyvä sana kuvaamaan minua siellä ajassa. Minä: Kiitos isosti!! Paljon ois kysyttävää ja ehkä kysynkin vielä tänään, mutta täällä ajassa lähden nyt töihin! Moikka Rakkaus! Rakkaus: Ei ole tarvetta sanoa moikka, se kuuluu erillisyyteen. Me emme eroa koskaan. Me lähdemme nyt töihin yhdessä. Tulen sinun mukaasi, kuten aina ennenkin. Yritä muistaa se. Minä: Voi hitto, niin tosiaan! Yritän! Huh mikä vastaus! Kiitos, me emme eroa edes työpäivän ajaksi ;-) haha Rakkaus: Haha :-)
Sitten lähdin töihin kävellen ja olo oli todella erilainen, rauhallinen ja syvä. Melkeimpä testailin ajatuksien kanssa että vieläkö olen olemassa. Huomasin myös että keskustelu kävi vielä sujuvasti mielessäni. Kyselin asioita ja pam, samantien selkeä vastaus! Sitten egoani harmitti että en saanut niitä ylös. Päivä oli mukava ja pikkuhiljaa palauduin normaaliksi ;-) Nyt vielä haluisin kysyä paria asiaa ja katson että saanko vastauksen yhtä selkeästi: Minä: Moikka Rakkaus! Rakkaus: Mitä minä sanoin siitä moikasta. Tässähän minä olen edelleen. Minä: Heh Rakkaus: Heh Minä: Kotimatkalla mieleeni tuli kysyä ketodieetistä? Onko se ok? Olen nyt ollut vuoden alusta ketoruoka valiolla ja se tuntuu hyvältä. Eikö se ole kehoon uskomista? Rakkaus: Onhan se kehoon uskomista mutta mitä sitten? Uskot siellä kuitenkin kaikenlaisiin uskomuksiin. Niin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos se ketodieetti tuo sinulle hyvän mielen, niin silloin saat muiston minusta, Rakkaudesta. Mieltymyksiä ei tule tukahduttaa tai kieltää. Älä kuitenkaan kuvittele että se keto on sinun lopullinen kotisi. Olet vain käymässä siellä ja katselet projektorisi kautta elokuvaasi. Hengessä ja ikuisuudessa ei tarvitse ketoilla. Siellä ajassa kuvittelet tarvitsevasi eri asioita, koska olet luonut ne ihan itse. Jos otat syyllisyyden pois syömisestäsi, niin se on sinulle eduksi. Syötkö pelosta vai syötkö Rakkaudesta? Kysy se itseltäsi. Syö mitä syö mutta muista minut. Minä lähden mielelläni kanssasi vaikka ulos syömään.
Minä: Heh,. Ok. Kiitos....Hmmmm mitähän vielä kysyisin...? Just nyt ei tulekaan oikein mitään mieleen. Lopetan siis tähän, kiitos ja moik.... Rakkaus: ...ka. Olemme yhtä aina ja ikuisesti. Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Nauti matkastasi poikani. Luota että olet just nyt oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muista että olen luonasi joka hetki. Minä en jätä sinua koskaan. Minä: Kiitos. Vielä tuli yksi kysymys mieleeni tosta, että et jätä minua koskaan. Minulla on voimakas hylätyksi tulemisen pelko olemassa. Mistä se johtuu? Lapsuudestani? Rakkaus: Ei varsinaisesti lapsuudestasi. Myös lapsuudessasi tapahtunut hylätyksi tuleminen on vain symboli siitä, että luulet eronneesi minusta ja nyt pelkäät kuollaksesi, että tuomitsen jos ja kun tulet takaisin todelliseen kotiisi. Muistat alitajuisesti, että olet valinnut kuvitelmissasi lähteä luotani ja tunnet itsesi hylätyksi ajan maailmassa jossa syntymä ja kuolema vuorottelevat. Kun koet voimakkaan hylätyksi tulemisen, kuvittelet että olet ilman Rakkautta. Todellisuudessa minä en ole sinua hylännyt koskaan. Sinulla ei ole mitään hätää ja voisit hieman relata ihmisuhteissasikin. Jos muodot muuttuvat, minä en jätä sinua koskaan. Se olisi tärkeää muistaa. Relax. Kaikki on hyvin vaikkei se siltä aina tuntuisikaan. Minä: Kiitos että muistutit. Moikka. Rakkaus: Moikka. T:Jake
Vaikka aika on illuusio ja vaikka todellisuuden kautta on vain ja ainoastaan ikuinen tämä hetki, niin silti uskon että minulla on satojen elämien "karma" odottamassa itseltäni anteeksiantoa, armoa ja vapautumista.
Kun parikyt vuotta sitten aloin kulkea henkistä polkua, aloin vahvistamaan henkistä egoa ja halusin olla hyvä ihminen muille (erillisyys). Halusin löytää totuuden, mutta elin vielä voimakkaasti vertailujen maailmassa. Hyvä ja huono. Hyvä ihminen ja huono ihminen. Minä vs. muut. Taivas ja helvetti jne.. Vertailu on vain omassa mielessäni. Loppupelissä tiedostan jollain tasolla, että muutkin on vain omassa mielessäni. Koko "karmakin" on vain omassa mielessäni.
Nyt monen käänteen ja väänteen jälkeen alkaa ymmärryksen snadi valo pilkottamaan. Voin muuttaa vain omaa mieltäni. Kukaan toinen ei tule ja pelasta minua omalta peloltani ja syyllisyydeltäni. Toinen ihminen on kyllä hyvä peili nostamaan pelkoa ja syyllisyyttä itsessäni anteeksiannettavaksi, mutta kukaan ei tule ja täyttä minua omalla egollaan, tarinallaan. Se on huijausta. Egolaisen juoni. Jos joskus alan tarinoimaan jotain muuta, niin sano HEP! Tai sano vaikka HELP! ;-) Toki huijauskin on sallittua ja koska niin on tuntunut tapahtuvan, sen on kuulunut tapahtua. Tätä on Rakkaus. Sallimista. Anteeksiantoa.
Se kaikki satojen elämien kuvitelma on alitajunnassani, tietoisessa mielessäni. Jo pelkästään tämä elämä tuhansien kokemusten ohjaamana. Sen kaiken purkamiseen menee oma aikansa, joten todellinen henkinen polku saattaa toisinaan olla epämielyttävänkin tuntuista. Kun ei enää halua painaa pelkoa, epävarmuutta, ahdistusta ja syyllisyyttä takaisin kannen alle piiloon, se kaikki saa tulla valoon ja rakkauteen vapaasti. Helpommin sanottu kuin tehty. Miksi rakkauden tarvitsisi esittää jotain muuta? Miksi Rakkaus esittäisi pelkästään ihanaa, hyvää ja täydellistä, jos kerran Rakkaus on kaikki? Rakkaus sallii kaiken, epätäydellisyydenkin ja jos ei sallisi, rakkaus olisi ehdollista, vain syyttelevä pelaaja. Kun luottaa, Rakkaus ohjaa, jos ei luota niin Rakkaus ohjaa kuitenkin. Simppeliä, mutta egolle niin kovin vaikea muistaa.
Vain ego pelaa, siirtelee nappuloita pelilaudalla, jotta totuuden valo ei läpäisisi kuvitelmien harmaata haarniskaa. Ego (pelko) haluaa että uni jatkuu, Rakkaus (totuus) haluaa että se muistetaan. Rakkaus haluaa että muistetaan olla se mikä me olemme, eli ITSE Rakkaus.
Olen tällä hetkellä sinkku, mutta omaan monia suhteita omassa menneisyyden tarinassani. Olen tietoinen osasta omista varjoistani. Tiedostan myös sen nyt, että elän suht turvallista ja rauhallista vaihetta elämässäni, kun intiimi ja läheinen ihmisuhde puuttuu. Nyt ei ärsytä mikään. En tiedä olenko onnistunut piilottelemaan itseni rakkaudelta vai onko minulla vain hengähdystauko? En tiedä mutta sen kuvittelen tietäväni, että jos ja kun sellainen suhde vielä joskus alkaa, niin egolainen alkaa hyppimään taas tasajalkaa. Miksi? Koska antaa sen hyppiä. Kun egon antaa hyppiä rauhassa, niin Rakkaus katsoo sitä tanssia/näytelmää rauhassa rauhan tilasta. Vaikka minulla ei juuri nyt ole läheistä ihmisuhdetta, olen päivittäin monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä joten anteeksiantoa ja rakkautta riittää ihan muutenkin. Kaikella on tarkoituksensa. Nyt on hyvä. Tarkemmin ajateltuna minä en tiedä mikä minulle on parhaaksi. Enkä tiedä mitä rakkaus on, mutta tiedän jotain siitä mitä se ei ole. Voin vain luottaa että minua johdatetaan ja että kaikki on hyvin tässä hetkessä. Minulle on muodostunut kuvitelma siitä että Rakkaus sallii jokaisen sanan joka suustani tulee, jokaisen menneisyyden pelottavan peikon joka möyrii tajuntani kannen alta, Rakkaus sallii erilaisuuden muotojen maailmassa. Rakkaus antaa AINA uuden mahdollisuuden valita anteeksianto ja syyttömyys. Tässä on tämän hetken SUURI armo ja vapaus.
Aistin että Rakkaus on meidän jokaisen yhteistä omaisuutta. Rakkaus ei vertaile, pelkää, puolustele, esitä tai juonittele, mutta Rakkaus sallii kaiken tapahtuvan koska MINÄ en oikeasti tiedä mikä kokemus on kenellekin hyväksi. Jokaisella kokemuksella on tärkeä opetus ja se opetus on Rakkauden muistaminen. Rakkauden muistaminen ei ole akateemista opiskelua tai kullan etsimistä sateenkaaren päästä, Rakkaus on meidän ikuinen todellisuutemme, tässä ja nyt. Rakkauden muistamiseen tarvitaan vain tämä ainutlaatuinen hetki. Menneisyydellä ei todellisuuden kautta ole mitään valtaa tähän pyhään hetkeen. Päästin taas rajalliset intuitiiviset sanani jotta muistaisin, ja jotta muistaisit. Olen Rakkaus, olet Rakkaus.
Ensin lähti Matti ja heti perään lähti Olli. Heitä ennen lähti lukemattomia tunnettuja ihmisiä ja kaiken tämän jälkeenkin lähtee myös monet meistä. Syntymää seuraa aina kuolema. Kyse on vain ja ainoastaan muutoksesta. Luonnollinen muutos. Kaikki muu on pelkkää tarinaa.
Kun julkisuuden ihminen kuolee, ikävöimmekö omaa tarinaamme hänestä? Sitä omaa mielikuvaa jonka olemme luoneet musiikin, juorulehtien ja saavutusten kautta? Emmehän me oikeasti tunne toista ihmistä, kun emme tunne aina itseämmekään. Tämän takia tuomitseminen on turhaa ajanhukkaa. Kuolema opettaa meille paljon tärkeitä asioita ja yksi niistä on anteeksianto ja irtipäästäminen. Nyt on tullut aika päästää irti.
En musiikki ihmisenä ole voinut olla huomaamatta sitä, että kuinka haukuttuja ja dissattuja Matti ja Olli oli. Musiikkipiireissä aliarvostettuja suomalaisia "juntteja". Mutta heidän poismenonsa muutti hetkessä kaiken. Kolikko kääntyi ja he ovat tällä hetkellä suomen rakastetuimpia hahmoja. Heistä ei saa enää puhua mitään pahaa ja monet ikävöivät ja rakastavat Mattia ja Ollia. Kaikki töppäykset on annettu anteeksi. Vanhat bändikaverit unohtavat riitansa eikä oikeuteen enää tarvitse mennä. Hekin jotka olivat riidoissa, jäävät kaipaamaan sovintoa, muistelevat hyviä aikoja ja ikävöivät sydän verellä. Inhimillistä ja hienoa. Niin sen kuuluukin mennä. Nyt nämä kotimaan julkisuudessa esintyneet Rakkauden opettajat ovat poissa ja heidän läsnäolonsa arvo todellakin paljastuu. Toinen opetti itselle nauramisen taidosta, hauskanpidosta, viihdyttämisestä ja toinen opetti miten mieskin saa itkeä ja tunteilla. Matti ja Olli antoi meille myös omalla roolillaan mahdollisuuden projisoida ja päästellä omat pahat olomme pois. Matti Ja Olli antoi meidän tuntea itsemme hetken parempina ihmisinä, ja nyt kun he ovat poissa, se rooli siirtyy niihin julkisuuden henkilöihin jotka vielä elävät. Siirrä tämä kaikki arkeen. Anna tässä hetkessä anteeksi ystävillesi, tutuille ja julkisuuden henkilöille. Kaikille heille jotka vielä elävät ja hengittävät samaa ilmaa kuin sinäkin. Me jokainen olemme yhtä ja samaa Rakkautta. Asutamme samaa maapalloa ympärillämme sama UNIversumi. Siitä kuolemakin meitä kauniisti muistuttaa. Kuolema muistuttaa meitä siitä mikä on oikeasti tärkeää. Ei kannata odottaa ystäväsi poismenoa ennenkuin tunnet rakkautta häntä kohtaan.
Matti Ja Olli olivat meidän peilejämme. Kaikesta siitä miten meissä asuu hulluus, hassuus, nauru, itku, tunteilu, kunnianhimo, tuomitseminen, halu olla suosittu ja menestynyt sekä koko elämän raadollisuus. Ja ennenkaikkea halu olla rakastettu ja hyväksytty.
Totuuden kautta kuolema on mahdottomuus. Kehossakin biisit, muistot ja nostalgia jäävät mieliimme. Kiitos Matti Nykänen, kiitos Olli Lindholm ja kiitos sinä. Nyt kansa hetkeksi yhdistyy ja velloo anteeksiannon ja Rakkauden valtameressä. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta on eduksi jos hyväksyy Rakkaudella monet erilaiset ilmentymät. Kiitos että kävitte.
Minne tuulet vie? Tuulikaan ei näy, mutta silti se tuntuu. Samaa tekee Rakkaus. Jake
"Kuka on kaikkien näiden ilmentymien takana? Katso tarkkaan, niin huomaat, että kaikki tapahtuu itsestään. Kun näet tämän, tietoisuutesi vapautuu. Siihen asti sitä on hallinnut tunne tekijästä: "Minun on tehtävä jotain, minun on ymmärrettävä". Joksikin tuleminen vaatii ponnistelua, mutta mitä ponnistelua oleminen vaatii? Ole siis mitä olet; todista itsestään tapahtuvaa olemassaoloa. Se ei ole kaaottista. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu itsestään, ja se sujuu hyvin. Oletettu johtaja-mieli- aiheuttaa paljon ongelmia. Pelkkä johtajan erottaminen ei riitä-laitamme koko firman nurin!"
"Vain sitä, mikä on vaivatonta, voidaan sanoa luonnolliseksi. Rakastat vaivattomuutta. Kaikki muu paitsi se, mikä on, vaatii vaivannäköä. Et voi tavoitella sitä, mikä on, koska sinä olet jo se, mikä on."
"Hunaja ei voi maistaa hunajaa! Se on mahdotonta. Koska haluat jatkaa maistamista, polkusi totuuteen ei koskaan pääty. Siksi tunnet niin paljon vetoa "Seitsemään vapautumisen askelmaan". Seitsemännen askelman jälkeen keksit vielä lisää, käyttäen apunasi kirjoja, henkisiä polkuja ja harjoituksia. Käytät niitä viivyttääksesi Itsen välitöntä oivaltamista. Sinua kiinnostavat vain erilaiset maut ja totuus pysyy ulottumattomissasi. Sanot haluavasi vapautta, mutta oikeasti haluat vain vapauden osasia. Vapaus on. Sitä ei voi jakaa sieviin paketteihin tai askelmiin. Kysyt: "Mitä hyötyä on olla vapaa, jos mikään ei maistu miltään?" Kaikki olennot ovat riippuvaisia kokemusten mausta: vastakohdista, kitkasta, jännityksestä, yllätyksellisyydestä, draamasta, lupauksesta. Jopa epäonnistumista sinä rakastat. Viisaat nauttivat puhtaammin. Ilman takertumista, ilman riippuvaisuutta, ilman halua, ilman vertailua. Heidän nautintonsa on tuoretta, samanlaista kuin sinunkin nautintosi olessasi pieni lapsi. Viisaat nauttivat maailmasta, mutta he eivät kärsi siitä. Kokemus on vain sävy, joka virtaa läpi sen ilon, jonka ruumiillistumia he ovat. Kokemuksessa ei ole minää. Ei ole mitään voitettavaa eikä mitään menetettävää. On autuus, joka on hunajan maistamisen tuolla puolen. Hunajana oleminen- se on korkeinta." Mooji
