7 tunnin ZEN pyöräily

Pelkoja, epävarmuutta, intoa, iloa, vapauden tunnetta, parisuhde asioita, perse puutuu, jalassa tunnetta, jalassa ei tunnetta, ajatuksia vilisee, ajatuksia ei vilise, kauniita maisemia, vasta tuuli, unelmia, turhan päiväisiä ajatuksia, filosofisia ajatuksia, syvällisiä ajatuksia, perse puutuu vielä enemmän, tauko, ihania ajatuksia, negatiivisia ajatuksia, ei niin ihania ajatuksia, pissa hätä, mieli on rauhallinen, pysähtymisiä, kauniita ihmisiä, erilaisia ihmisiä, viliseviä autoja, lintujen laulua, epävarmuutta, kävelyä, hidastelua, pouta pilviä, jano, nälkä, tauko, niskat jäykistyy ja perse puutuu, kävelen, alamäki, inspiroivia ajatuksia, Jumallisia ajatuksia, menneisyyden ajatuksia, perse puutuu vieläkin enemmän, hiljaisuus, jäätelö ja kesä. Iho palaa, iho todellakin palaa, laitan pitkähihaisen paidan, rakastavia asioita, tori, ranta, levykauppa x, Sipe Santapukki vaimonsa kanssa, pyöräilyä, fiilistelyä, kierrätyskeskus, liikennevalot, tekstari, aurinkoa, energinen olo, nahka kirvelee, ajatuksia, wc, biisit päässä, biisit ei päässä, läsnäolo ja minä vain poljen, jumalaton vastatuuli, ajatuksia ja polkeminen vain jatkuu, jaloissa ei enää tunnetta mutta iho kirvelee. Päässä pitkään hiljaista, maisema vaihtuu, tutut maisemat vaihtuu mutta tilanne on uusi. Jäljelle jää vain väsynyt tunne kropassa ja pahasti palanut keho ja iso nälkä.

Kaikkea tätä ja paljon muuta. Olemisen tunne on vahvasti läsnä vaikka asiat muuttuvat ja vaihtuvat. 7 tuntia pyörä reissussa ei tunnu edes pitkältä. Siinä saa vain seurata asioiden tuloa ja menoa. Tätä minulle merkitsee ZEN. Minulle ei pitkästyminen pääse tulemaan, se sama olotila joka on aina, on myös pyörän päällä. En pidä määränpäätä enää ylitse muiden, vaan nautin matkasta niin paljon kuin voin heittäytymällä siihen. Rakastan matkaa vaikka se ei aina tuntuisi kovin mukavalta. Mietin välillä että mitä hienoa tässä nyt on, mutta ei mene aikaakaan kun taas haluan tehdä pitkän pyörä reissun omalla stylella. Nautin meditoida tunti kaupalla vain istuen ja polkien. Kun kroppa saa liikettä, mutta voin silti seurata päässäni tapahtuvia asioita ihan kuin perinteisessä meditaatiossa. Siinä on vain tultava ITSENSÄ kanssa toimeen. On luotettava että pyörä eikä pää leviä kesken matkan;-) On rakastettava sitä tätä hetkeä, antauduttava siihen että ei ole mitään virikkeitä. Ei musiikkia, ei älypuhelimia, ei tietokonetta, ei laiskottelua, ei mitään muuta kuin polkeminen ja jännittyneiden niskojen rentouttaminen ja luonto.
On siis kesän eka kuuma päivä ja 7 tunnin ZEN pyöräily itsensä kanssa. Hienosti taas meni ja tuskin maltan odottaa uutta reissua...ainiin, mähän olenkin koko ajan sillä samalla matkalla.
Rauhaa siskot ja veljet, peace & love.

Minä en tiedä

"On varmasti useinmiten parempi pysyä elossa kuin kuolla. Mutta monessa tapauksessa näin ei ole. Äidilläni oli ollut hyvin rankkaa viimeisinä vuosinaan. Minusta tuntui, että hänelle kuolema oli juuri sillä hetkellä hyvä asia. Ainoa vaihtoehto olisi ollut maata vuosikausia surkeassa sairaalapedissä televisio edessään. Jossain vaiheessa me kaikki päädymme tilanteeseen, jossa on paras kuolla. Ja kun on paras kuolla, kuoleman ei tarvitse olla niin kauhea asia. Ilmiselvästi se on jonkin loppu. Mutta tiedämmekö todella, mitä se merkitsee?
En usko taivaaseen tai helvettiin, ainakaan tavanomaisessa mielessä. Kun tunnet olevasi tasapainossa, olet taivaassa. Kun et, olet helvetissä. En usko myöskään kuolemanjälkeiseen elämään tai jälleensyntymään. Toisaalta tiedän, ettei ihmiselämä ole lainkaan samanlaista kuin usemmat kuvittelevat sen olevan. Ylhäältä katsottuna olemme kaikki yksilöitä omine eläminemme ja kuoleminemme. Kukaan muu koko universumissa ei tule koskaan kokemaan elämäämme ja kuolemaamme. Ja kuitenkin toisaalta kukaan meistä ei ole millään tavalla erillinen toisista tai maailmasta, jossa elää. Äitini on kuollut ja universumi jatkaa olemassaoloaan. Hän oli tärkeä osa universumia ja on vieläkin. Minne hän on hävinnyt? En minä tiedä. Onko tämä ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin edellisessä luvussa äidin olinpaikan tietämisestä? Totta hitossa on. Elämä on ristiriitaa. Opi elämään sen kanssa.

Sanat minä en tiedä esiintyvät usein buddhalaisessa filosofiassa. Mutta useimpien on vaikea ymmärtää näitä sanoja, koska meillä on aina kiire lisätä jotain niiden perään - jonkinlainen tarkennus, jonka on tarkoitus suojella egoamme myöntämästä, että on asioita, joita se ei pysty käsittämään. Sanoessamme "en tiedä" me tarkoitamme yleensä tosiasiassa "en tiedä, mutta toivottavasti kerrot minulle" tai "en tiedä, mutta ehkä saan tietää, jos opiskelen asiaa tarpeeksi pitkään". Opettajamme, vanhempamme ja ystävämme saavat meidät tuntemaan itsemme hölmöiksi ja riittämättömiksi, jos vastaamme "en tiedä" heidän kysymyksiinsä. Mutta buddhalainen "en tiedä" on erilainen. "En tiedä" on täsmälleen johtopäätös, jonka jälkeen ei ole mitään. En tiedä-piste.

Jos todella haluaa ymmärtää todellisuutta, on pystyttävä hyväksymään tämä "en tiedä". Mikä vielä pahempaa, tässä elämässä on äärettömästi enemmän puolia, joita et pysty koskaan ymmärtämään kuin puolia joita pystyt ymmärtämään. Tiedät nimesi, tiedät puhelinnumerosi, tiedät kengännumerosi. Jos olet tosi etevä, voit jopa erottaa perseesi kuopasta tiessä. Näistä tiedoista yleistät muuhun, ja uskot, että kunhan sinusta tulee todella, todella etevä, pystyt mahdollisesti lopulta ymmärtämään, mitä elämäsi on. Ajattelet, että pystyt selvittämään Lopullisen Totuuden ja tallettamaan sen päähäsi samalla tapaa kuin talletat miehesi toisen nimen tai siskosi syntymäpäivän. Mutta et pysty siihen. Kukaan ei pysty. Ei kukaan. Jokainen joka väittää vastaan, on valehteleva paskakasa.
Elämä ja kuolema voidaan selittää monin tavoin. Tietyt näistä tavoista voivat olla parempia kuin toiset. Ajatus, että ihmiset kuolevat ja sen jälkeen Jumala lähettää heidän sielunsa taivaaseen, on selvästikin naurettava. Minä tajusin sen viiden ikäisenä, eikä minulla riitä kärsivällisyyttä sitä vanhemmille ihmisille, jotka eivät ole kyenneet ymmärtämään senkään vertaa itse. Teenkö pilaa joidenkin ihmisten syvällisistä uskonnollisista vakaumuksista? Kyllä. Niin teen. Elä sen kanssa.
Ajatus jälleensyntymästä kuulostaa vähän paremmalta. Ainakin se antaa Jumalalle enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa. Mutta se on silti aika idioottimainen, kun sitä tarkastelee hieman lähemmin. Kaikki tuntemani jälleensyntymisteoriat johtavat aina siihen, että noin tsiljoona kertaa syntynyt henkilö on lopulta puhdistunut ja pääsee jonkinlaiseen muunneltuun versioon taivaasta, joten se ei ole kovin hyvä korvike kuoleman jälkeisen taivaan ja helvetin ideoille. Joskus zenopettajat selittävät elämää ja kuolemaa joki- ja kynttilämetaforin. Joskus he sanovat, että asia on sama kuin sytyttäisi kynttilän toisella kynttilällä ja sitten puhaltaisi ensimmäisen sammuksiin. Uusi liekki ei ole varsinaisesti sama kuin vanha, mutta ei se ole täysin erilainenkaan. Toinen selitys kuuluu, että elämämme ovat vain kuplia joen pinnalla. Kun kuplat puhkeavat, niiden olemassaolo kuplina on lopullisesti ohi. Silti ne olivat vain joen ilmentymiä, ja joki virtaa yhä. Mutta nämäkin selitykset ovat silti vain lohdullisia sanoja enemmän kuin mitään muuta.
Et ymmärrä elämää ja kuolemaa ennen kuin olet valmis heittämään syrjään kaikki toiveet elämän ja kuoleman ymmärtämisestä ja vain elät elämääsi, kunnes kuolet."

-Brad Warner

Rakkaus löytyy vapaudesta! Rakkaus on läsnäolo itse!

Rakkaus löytyy VAPAUDESTA

"Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä."
Luuk.20:21

Tarkastele elämääsi ja huomaa, miten olet täyttänyt sen tyhjyyden ihmisillä. Se seurauksena he ovat saaneet sinusta kuristusotteen. Havaitse, miten he säätelevät sinun käytöstäsi hyväksymisellään ja hyväksymättömyydellään.

He käyttävät valtaa helpottaakseen yksinäisyyttäsi seurallaan, lähettääkseen henkesi korkeuksiin heidän ylistyksekseen ja painaakseen sinut syvyyksiin kriittisyydellään ja torjunnallaan.

Katso, miten käytät valveillaoloajastasi lähes jokaisen minuutin ihmisten tyynnyttelyyn ja miellyttämiseen, olivatpa nämä sitten eläviä tai kuolleita.

Sinä elät heidän normiensa mukaan, sopeudut heidän mittapuihinsa, etsit heidän seuraansa, kaipaat heidän rakkauttaan, pelkäät heidän virnuiluaan, ikävoit heidän suosionosoituksiaan, alistut nöyrästi syylliseksi heidän edessään; kauhistut toimimasta sitä tapaa vastaan, jolla pukeudut, puhut, toimit tai jopa ajattelet.

Pane merkille, miten myös kontrolloidessasi heitä olet heistä riippuvainen ja heidän orjansa.

Ihmisistä on tullut siinä määrin osa sinua, ette voi edes kuvitella elämää, johon he eivät vaikuttaisi ja jota he eivät säätelisi. Tosiasiassa he ovat saaneet sinut vakuuttumaan siitä, että jos ikinä murtautuisit heistä vapaaksi, sinusta tulisi saari - yksinäinen, kolkko ja rakkaudeton. Tosiasia on kuitenkin täsmälleen vastakkainen.

Miten voit rakastaa sitä, jonka orja olet? Miten voit rakastaa sitä, joita ilman et voi elää? Voit vain kaivata, tarvita, riippua, pelätä ja olla valvonnan alainen. Rakkaus on löydettävissä vain pelottomana ja vapaana.

Anthony De Mello


"Älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisten todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan."
-Buddha




" Zenissä ja buddhalaisuudessa nirvanan sanotaan tarkoittavan valaistumista, täydellistä vapautumista kehon ja mielen harhoista ja oman todellisen luontonsa oivaltamista. Minulle "valaistuminen" ei kuitenkaan koskaan merkinnyt mitään muuta kuin pakenemista todellisuudesta - valaistuminen ei ole minulle läsnä tässä ja nyt, enkä kykene uskomaan johonkin vain toisen käden raporttien perusteella. Minulle Nirvana on vain ja ainoastaan yhdysvaltalainen grungebändi." 
-Katujen Zen

"Arkinen elämä on todellista buddhalaisuutta."
-Gudo Nishjima, to meet the real dragon

"Mutta älä kysy minne olen matkalla, sillä vaeltaessani tässä rajattomassa maailmassa jokainen ottamani askel on kotini."
The Zen Poetry of Dogen- Verses from the mountain of Eternal Peace


Älä etsi rakkautta. Älä jätä itseäsi rakkauden takia, älä etsi rakkautta muista. Rakkaus ei ole kohde, sitä ei voi antaa eikä ottaa pois. Sitä ei voi löytää eikä kadottaa. Rakkaus ei ole tunne, ei olotila tai huippukokemus, vaan se on se mikä sinä olet, rakkaus on läsnäolo itse. Älä sekoita rakkautta viehätysvoimaan. Viehätysvoima tulee ja menee, se häipyy ajan myötä. Älä sekoita rakkautta kaipaukseen. Kaipaus on pysymätöntä, ohimenevää. Älä sekoita rakkautta autuuden tunteeseen, mielihyvään tai kiihottumisen hermostolliseen tilaan. Tällainen ohimenevä tila ei voi olla kestävää. Se ei ole niille ominaista. Myös tänään parhaalla tahdolla annetut varmat lupaukset voivat huomenna olla haalistuneita tai rikottuja. Rakkaus ei kuitenkaan haalistu. Rakkaus ei voi vähetä ajan kuluessa. Rakkaus ei ole hyödyke, muuttuvaa muotoa. Rakkaus on sisimmässämme ja ulkopuolellamme oleva kenttä, missä ajatuksemme, tunteemme, myös näennäisesti kaikkein luotettavimmat tulevaisuuden suunnitelmamme voivat ilmaantua ja hävitä. Rakkaus pitää sisällään yhtä paljon toivoa kuin menettämistä, jännitystä yhtä paljon kuin tylsyyttä, musertavaa pettymystä yhtä paljon kuin autuutta. Rakkaus on muuttuvia muotoja ylläpitävä kenttä, perusta jonka varassa kävelemme, istumme, puhumme tai olemme tekemättä mitään, tunnemme sitä mitä tunnemme toistemme läsnäolossa, kuljemme päivän askareissamme, suunnittelemme, syömme, toivomme, hyvästelemme, yritämme rakastaa. Rakkaus on suurempaa kuin me itse olemme. Me emme saa rakkautta aikaan sanoilla ja teoilla, emmekä myöskään aikomuksillamme, mutta olemme jatkuvasti rakkauden syleilyssä, sen valtavuuden kannattelemia, riippumatta siitä mitä teemme tai emme tee. Olemme naimisissa, eroamme, olemme ystäviä, olemme rakastavaisia, katkaisemme suhteita, solmimme suhteita, synnymme, kuolemme. Rakkauden kenttä pysyy. Kukaan ei ole koskaan antanut meille rakkautta, se on suurta illuusiota. Olemme yksinkertaisesti muistaneet kentän olemassaolon muiden läsnä ollessa, joskus tajunneet ikuisuuden läsnäolon arjen keskellä ja sitten lukeneet tämän toisen ihmisen ansioksi. Rakkaus ei koskaan tule ulkopuoleltamme; olemme yksinkertaisesti koskettaneet omaa läsnäoloamme, rakastuneet siihen rakkauteen joka olemme, emmekä voi olla olematta.

Jeff Foster 

 

Mieli haluaa koko ajan lisää

"Mieli haluaa koko ajan lisää- uutta sisältöä, uusia ajatuksia tai uskomuksia, jotakin uutta pureskeltavaa. Sen metsästysmaina toimii koko maailma ja se ruokkii itseään kirjoista, opettajilta ja auktoriteetteina pitämiltään tahoilta imemillään, käytettyinä hankkimillaan mielipiteillä yksi toisensa jälkeen. Mieli on etsijä; se himoitsee aina lisää. Olipa kyse sitten maallisesta menestyksestä, onnesta, pysyvästä mielihyvästä, ikuisesta rauhan tilasta tai henkisestä valaistumisesta, kyse on aina samasta ajatuksen liikkeestä. Etsiminen kertoo aina siitä, että jotakin on hukassa, että jokin ei ole juuri nyt kohdillaan, että jotakin puuttuu maailmankaikkeudesta. Tämän takia valaistumisen etsiminen ei oikeastaan poikkea millään tavoin maallisen menestyksen etsimisestä. Tämän on sangen vaikea pala niellä. Puute näyttää loputtomalta. Täyttipä tyhjiötä miten paljon tahansa, sitä riittää aina täytettäväksi! Ei ihme, että tunnemme olomme aina tyytymättömäksi, tyydyttämättömiksi ja vaillinaisiksi."

Jeff Foster

100001 LUKUKERTAA!!! + Brad Warner

 100001 kertaa on luettu Rakkauden Pohjasakkaa blogia!!! 

Nöyränä poikana kiitän ja kumarran sekä olen vilpittömästi iloinen siitä, että saan jakaa teidän kanssanne ajatuksia joita ei iltapäivä sekä juorulehtien palstoilta näy. Edelleen pidän tätä vain syvällisten asioiden, ajattomien opetusten päiväkirjana, jossa saattaa pyörähtää ihan arkisiakin asioita. Samalla riemuitsen jos joku toinenkin saa näistä jotain iloa tai kenties jopa apua vaikeisiin hetkiin. 
Pääpaino tulee jatkossakin olemaan asioissa jotka itseäni kiinnostavat. Opetanhan tässä pohjimmiltaan vain itseäni.

Totuus ei pala tulessa. Minä en tiedä mitä totuus on, mutta siitä minulla on jo hajua mitä se ei ainakaan ole.
Jatketaan harjoituksia. Peace & Love.

Ainiin, Facebookin ryhmäsivulla on jo 228 fiksua jäsentä, joten jos jotain kiinnostaa tulla jorisemaan vapaasti maan ja taivaan väliltä,niin tervetuloa!!

Nyt annan Zen - Punkkarille Brad Warnerille puheenvuoron:

T:Jake

Auktoriteetit on syvältä

Tämän aamun zen-tapaamisessa kävin pitkän keskustelun auktoriteeteista. Aihe on mielenkiintoinen. Saatat olla havainnut että suhtaudun varsin nihkeästi auktoriteetteihin. Jotkut tekivät Hardcore zen –kirjan myynnin edistämiseksi puskuritarroja (en muuten saanut niistä ainuttakaan) joissa luki ”Kyseenalaista auktoriteetit, kyseenalaista todellisuus”. Auktoriteettien kyseenalaistaminen on iso osa buddhalaista filosofiaa. Buddha itse kannustaa tunnetussa Kalama-kirjoituksessaan seuraajiaan kyseenalaistamaan myös hänen auktoriteettiasemansa. Buddhalaisuus ei ole opetusten tai perinteiden sokeaa hyväksymistä sellaisinaan.
Huomaa kuitenkin, ettei buddhalaisuus myöskään ole sitä mitä monet pitävät asioiden sellaisenaan hyväksymisen vastakohtana. Buddhalaisuuden harjoittamiseen ei kuulu luupäinen auktoriteetit helvettiin –asennoituminen kaikkeen vastaantulevaan. Huomaat huvittavan jutun, kun tarkastelet maailmalla heiluvia hulluja, auktoriteettivastaisia, kapinallisia zenmestareita: he kaikki hyväksyvät zen-perinteen. Kapinallisuudestaan huolimatta mestarit ajelevat päänsä kaljuiksi, käyttävät kaapuja sekä osallistuvat zen-perinteeseen kuuluviin rituaaleihin ja seremonioihin. Käytän esimerkkinä Kodo Sawakia. Häntä pidetään äärimmäisenä kapinalliszenhemmona. Vilkaisepa mestarin kuvaa tämän tekstin yläosassa. Siinä hän seisoo samanmoisessa kaavussa ja klaniksi ajellussa hiustyylissä kuin kuka tahansa zeniä opiskeleva. Miksi? Jos hän kerran oli viimeisen päälle kapinallinen, miksi hän ei vaan sanonut ”Paskat!”, antanut hiustensa kasvaa ja vetänyt jalkaansa trumpettilahkeisia farkkuja?

Kodo Sawaki

Olen kysynyt samaa itseltäni moneen kertaan. Jo kirjassani* avasin ajatuksiani siitä miten vastenmielistä minun oli hyväksyä asemaani uskonnollisena auktoriteettina. Perkele, minä vihaan uskonnollisia auktoriteetteja. Sen lisäksi olen auktoriteettihahmoksi jokseenkin surkea. Kukaan ei pysty ottamaan minua vakavasti. Kun aikoinani työskentelin sijaisopettajana, sain komennuksen päiväkotiin ja kersat ottivat tilanteessa täydellisen ylivallan! Jouduin soittamaan päiväkodin toimistoon saadakseni apua. Olin tulla syödyksi elävältä. (;-) Meikää nauratti)

Auktoriteettiasiaan on toinenkin näkökulma ja se on tärkeä. Jokainen auktoriteettihahmo olet sinä. Moni on ihan pistoksissaan buddhalaisuuteen liitetystä ”Kaikki on yhtä” ‑näkemyksestä. Se kuulostaa ihkulta ja hienolta. Älä kuitenkaan unohda että ”Kaikki on yhtä” tarkoittaa sitä että sinä olet George W. Bush. Teitä ei erota mikään. Georgen valta ja auktoriteetti tulevat vain ja ainoastaan sinulta.
Valitsin esimerkikseni Georgen, koska nykyisin jokainen näyttäisi vihaavan häntä (en vihaa häntä enkä edes Ronny Ray-gunia, mutta se on toinen tarina). Ihan sama mikä tai kuka auktoriteettihahmo sinua hiertää, hän on sinä. Poliisi joka pysäyttää sinut, koska ei halua kaltaistesi pyörivän hänen naapurustossaan, on sinä. Kalanhajua hönkivä pomosi on sinä. Opettajat, kriitikot, kaikki jotka estävät sinua tekemästä sitä mitä haluat, eivät ole ketään eivätkä mitään muuta kuin sinä itse. Enkä yritä olla näsäviisas. En myöskään käytä vertauskuvia. Kaikki tämä on sinä, koska se ei voi olla kukaan muu.
Moni zenistä innostunut ei halua viedä touhua loppuun saakka. He ovat ihastuneet ajatukseen yhdestä ja jakamattomasta maailmankaikkeudesta, kunhan saavat jättää sellaiset asiat ja ihmiset sen ulkopuolelle joista eivät pidä. Mutta sinä et voi tehdä niin. Ulkopuolelle jättäminen ei käy. Ja tästä ei voi poiketa. Jos haluat olla yhtä kaiken kanssa, on paras valmistautua siihen mitä se todella tarkoittaa. Luulen että harva meistä on.
Kohdatessasi epämiellyttävän auktoriteetin, sinun tulee tietenkin asettaa juttu kyseenalaiseksi. Et voi kuitenkaan jättää asiaa puolitiehen. Sinun on kyseenalaistettava se loppuun asti. Se tarkoittaa, että sinun on myös kyseenalaistettava reaktiosi kyseiseen auktoriteettiin. Mieti miksi homma hiertää sinua. Tämä on aivan yhtä tärkeää.
Sinä haluat kuria. Haluat myös esteitä ja rajoituksia. On melkoista teinipelleilyä herjata kaikkea mikä sinua rajoittaa. Biisissään Teenage Wind Frank Zappa laulaa: ”Vapaus on sitä ettei tarvitse tehdä mitään eikä maksaa mistään, me haluamme olla vapaita!” Moni tulee zentouhuihin tällaisella teiniasenteella. Se vaan ei tässä ympäristössä toimi. (”Teiniasenne” josta tässä yhteydessä puhun, koskee kaikenikäisiä.)
Zazen on täydellistä vapautta. Täydellinen vapaus löytyy vain erittäin rajoittavasta harjoituksesta. Se on ironista, mutta sattuu pitämään paikkansa. Todellisella vapaudella ja turhanpäiväisellä kaiken tallomisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Todellinen vapaus alkaa kun huomaat että ainoa henkilö joka on milloinkaan sinua rajoittanut, ja tulee ikinä rajoittamaan, olet sinä itse. Se mikä näyttää sinusta ulkopuoliselta asialta tai auktoriteetilta ei koskaan tule ulkopuolelta.
Tätä on hiton hankala hyväksyä. Tiedän tämän asian niin varmasti kuin jotain voi ylipäätään tietää ja silti minun on jäätävän vaikea sopeutua asiaan. Edelleenkin kamppailen asian kanssa joka pirun päivä.
Siinä oli meikäläisen tämän päivän paasaus. Toivottavasti pidit siitä. Nyt minun pitää mennä muihin hommiin.

*Hardcore Zen (Basam Books 2006). Brad Warnerin ensimmäinen kirja. Häneltä on myöhemmin ilmestynyt kirjat Sit Down and Shut Up!, Zen Wrapped in Karma Dipped in Chocolate (Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella, Basam Books 2009), Sex, Sin and Zen ja There Is No God and He Is Always With You. (Suom. huom.)

Kirjoittanut Brad Warner 26.8.2006
Suomentanut ja toimittanut Larri Vermola

Kikan karaokeklassikko, uupunut sankari, mänty ja sinä

"Jos ajattelet kusen kyllästämässä maassa, tyhjien röökiaskien ja röökinatsojen keskellä kasvavaa mäntyä, et voi mitenkään tietää, mistä se on alun perin saanut alkunsa. Joo joo, toki siemenestä, mutta mistä se siemen on tullut? Galaktisen Neitsyen henkäyksestä tai paikallisen ostarin kaljakuppilan karaokeillasta? Ei, siemen on peräisin toisesta puusta, ja siitä siemenestä kasvanut puu on syntynyt toisen puun siemenestä, ja edetessämme näin uudestaan ja uudestaan vauvasiemenestä äitisiemeneen pääsemme jossain vaiheessa satojen vuosien, tuhansien vuosien, miljoonien vuosien taakse, kunnes jo ihmettelemme, mistä se puu on edes alunperin kehittynyt, mistä maailmankaikkeus on kehittynyt, missä Emmerdalen kylä todellisuudessa sijaitsee...mutta nyt menee jo liian filosofiseksi.
Palatkaamme takaisin puuhun. Esimerkkimme yksinäinen, betonisen lähiön ostoskeskuksen parkkipaikalla kituva puu ei ole olemassa yksin, vaan se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kaiken ympärillä olevan kanssa. Lorotellessasi aamuyöllä puun alimmaisille oksille osa sinusta jää puuhun, ja kenties seuraavana yönä joku karaokekemuista palaava uupunut sankari konttaa puun ohi ja taittaa siitä pienen oksan hammastikukseen. Kiertokulku jatkuu loputtomiin: karaokekeisari kaivelee virtsasi kyllästämällä oksalla harvoja mätäneviä hampaitaan ja samaan aikaan humalaisella nuotilla laulaen vetelee Kikan karaokeklassikkoa "Apinamies", kunnes heittää samaisen tikun läheiseen jokeen, josta sen poimii pesän rakennuspuuhiin iloisesti rääkyvä, peräpeiliään innostuvasti heiluttava sorsa.. Nyt sorsa on läheisessä kosketuksessa sekä sinun virtsasi, karaokekuninkaan syljen sekä joen ja ilman epäpuhtauksien kanssa. Voit jatkaa tätä ajatusleikkiä edelleen miettimällä, minne se oksa lopulta päätyy, mitä kaikkea se matkallaan kohtaa ja itseensä imee. Joka tapauksessa puu, karaokekeisari, sorsa ja sinä olette syntyneet, kasvaneet ja kehittyneet lukemattomien eri tapahtumien kautta, ja teidän kaikkien tarinat kohtaavat yhden kitukasvuisen ja mitättömän oloisen kusisen männyn pikkuruisen oksan kohdalla.
Tätä vuorovaikutusta kutsutaan buddhalaisuudessa kaiken olemassa olevan keskinäiseksi riippuvuudeksi. Jokainen ajatuksesi, tunteesi ja tekosi on yhteydessä kaikkiin muihin ja kaikkeen muuhun- aivan jokainen. Sinä et ole todellisuudessa koskaan yksin, vaikka joskus siltä saattaa tuntua. Sinä et ole erillinen siitä väsyneestä männystä Helsingin Pihlajamäen, Espoon Leppävaaran tai Pieksämäen ostarin liepeillä, siitä jonka juureen ihmiset laskevat tarpeitaan, johon väsyneet ihmiset nojailevat tai pettyneet ihmiset purkavat potkimalla pahaa oloaan ja jonka oksien suojissa rakastuneet ihmiset pitelevät sadetta. Sinä et ole erillinen männyn luo ryömimästä karaokekeisarista etkä linnusta, joka nappaa tämän hammastikun."

Sää (ja mää) olemme hyviä opettajia!

Vuodenaikojen vaihtelut

Meillä on neljä rikasta ja vaihtelevaa vuoden aikaa. Jos olisi aina 30-40 astetta hellettä, sekään ei olisi välttämättä kaikkien mielestä niin rikasta eikä mukavalta tuntuvaa. Me eletään ehkä maailman rikkaimmassa maassa monien asioiden suhteen, myös sään suhteen. Totta on myös se, että ihan kaikkeen ulkoiseen ei voi aina vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseen toki voi. Voimme pettyä vain omiin odotuksiimme, joten sää (ja mää) on erittäin hyvä opettaja! ;-)
Näiden vaihtelevien säiden jälkeen alkaa jo naurattamaan Pekka Poutaakin:

Täytyy kyllä sanoa, että olen (lähes jokaisena) aamuna lenkkeillyt raikkaassa ja aurinkoisessa säässä.
Muutama viikko ja on jo kesäkuu!

Toivon silti vähälumista kesää! ;-)

Vain sillä on merkitystä miten asioita katsot, miten koet ne? Hyväksytkö sen mitä näet vai taisteletko asioita vastaan?

Muutokset ja roolit

Minusta MM-lätkäjoukkue tarvitsisi just nyt kannustusta, uskoa ja tsemppausta. Ei dissaamista ja matoan alta vetämistä (siinä meni medialle ja lätkäkansalle terkut!). Ilmatkin on ne mitä ne on tuoden oman vaihtelunsa, joten siinäkin jäljelle jää vain asian hyväksyminen. Elämä on hyvää jos sen ajattelee hyväksi. Aina ei ole kivaa eikä aina asiat menee mahtavasti, mutta elämä on kuitenkin pohjimmiltaan hauskaa näytelmää ja sinulla on valta ajatella toisin. Elämä on kuin teatteri esitys. Ihan kuin olisimme ITSE tulleet tänne katselemaan omaa näytöstämme. 
On monenlaisia vaihteluita ja tapahtumia eikä aina voi voittaa! (Paitsi poikkeuksen tekee tietysti tappara;-).
Tarvitseeko näytelmän esittäjän ottaa kaikkea niin tosissaan? Jos ongelma onkin siinä, että samaistumme liikaa omaan rooliimme, joka sekin vaihtelee läpi elämän. Vertailemme rooleja keskenään ja arvomme ihmisarvon roolien mukaan. On jääkiekon pelaajan rooleja, opettajia, muusikoita, työläisiä, työttömiä, äitejä, isiä, pappeja, sotilaita, rauhaturvaajia, lääkäreitä, poliiseja, guruja, onnellisia ja onnettomia...on niin montaa roolia kuin esittäjääkin! Mikään noista ei ole totta, se on vain hassun hauskaa mielikuvitusta! Jokaisen roolin sisällä on vielä päivässä 60 000 ajatusta joihin olemme samaistuneena, joten ei ole ihme että maailma makaa toisinaan hieman ristiriitaisissa merkeissä.
Rauha on meissä sisällä kaiken tämän näytelmän takana ja siellä on kaikki hyvin. Missä olit ennenkuin ilmestyit tänne tarinaan? Ja mihin menet kun tarina loppuu? Vastaus on että et mihinkään. Se sama ikuisuus on tässä ja nyt. Ota lepo vaan. Elämä on hyvin vaikka et ajattelisi elämästä samaa :-) <3

Kesää kohti ystävät
Jake

Elämän virtaus

Elämän virtaus

Joskus me yritämme saada itsemme tai muut ihmiset sanomaan jotakin tai tekemään jotakin. Me toivomme, että he katsoisivat meitä tietyllä tavalla, ja että me voisimme olla heidän kanssaan tietyllä tavalla. Mutta nämä ovat hyvin pinnallisia asioita.
Asiat voivat tulla niin itsestään selviksi, että ne katoavat siksi, että niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota? Siinä, missä ennen oli ahdas ja hämärä polku, on laaja ja valoisa maisema. Siinä, missä ennen ei ollut mitään, on kokonainen uusi maailma. Ja siinä, missä oli ennen jotakin, ei ole enää mitään.

Asiat saavat olla. Meidän ei tarvitse vääntää niitä mihinkään. Elämä tulee ja menee, ja tarrautuminen muiden ihmisten ja itsemme hetken kestäviin ilmenemismuotoihin on sumuun tarrautumista. Se tulee ja menee. Elämä on tuon sumun takana, paikassa jossa kaikki ovat oma itsensä myös kipeine kohtineen, haavoineen ja arkoine paikkoineen. Kun emme yritä saada muita vääntymään johonkin muotoon, he saavat olla vapaita. Kun emme yritä vääntää itseämme johonkin muotoon, me saamme olla vapaita. Vasta sitten me voimme alkaa nähdä muodon taakse, siihen paikkaan, jossa elämä virtaa ja jossa kaikki ovat olemassa vapauden keskellä sellaisenaan.
Jotkut asiat voivat saada meidät kokemaan, että meitä ei huomata. Mitä sitten? Muuttuuko meidän elämämme siitä toiseksi, että joku huomaa sen ja seuraa sitä katseellaan?
Jos me olemme yksinäisiä, me voimme etsiä uusia ystäviä. Mutta ystävyys ei synny vääntämällä. Sen syntyminen voi sisältää epävarmuutta, hapuilua ja odottamista, mutta ei ahdistunutta vääntämistä. Jos me olemme ahdistuneita, me koemme tunteemme, mutta annamme muiden olla oma itsensä. Joskus me voimme joutua asettamaan rajoja, mutta meidän ei tulisi joutua kiskomaan muita köysillä luoksemme. He tulevat sitten kun tulevat, ja jos tulevat. Jos he eivät tule, me emme yritä vääntyä mutkille houkutellaksemme heitä, emmekä yritä saada heitä olemaan jotakin, jota he eivät ole. Silloin he voivat virrata lähellämme vapaasti, ja silloin heidänkin on hyvä olla.

Kirjasta: Omilla siivillä