Alkuvuoden juttuja!!

 Heips!!

Tänäänkin on ystävänpäivä <3 
Tässä hieman alkuvuoden juttuja. Ulkoilua, liikuntaa, ip-töitä, hotlareissuja, syömäpuuhia, häröilyä, livemusiikkia jne.
Elämän henkäys on kohta ohitse. Pieni hetki tätä näytelmää on aina tarpeeksi. Rakastakaa itseänne, niin rakastatte toisianne. Ei mulla muuta. <3 <3

Torni hotelli, tampere

Manzana, Virgin oil 11.2.2017

Arion, Virgin oil, 11.2.2017

Dark Sarah Virgin oil. 11.2.2017

https://www.youtube.com/watch?v=8Be2HJ8Rpxw

David Hoffmeister

"Viattomuus on lakien, tapojen ja maailman ajatusten kahleista vapautta. Vain luottamus seuraavaan askeleeseen tarvitaan. Elämä pitää huolen elämästä. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulevat yksinkertaisesti tuomitsemattomuudesta, rakkauden laajentamisesta ja siitä ajatuksesta irtipäästämisestä, ettei sinulla ole aavistustakaan siitä, miksi maailma on olemassa juuri tällaisena kun se ilmenee. Tämä matka on yksinkertaisesti siihen taipumista ja antautumista, että kaikki vaan on. Kun luovut ajatuksesta kontrolloida tuulen suuntaa, seesteisyyden höyhen löytää hellästi tiensä luoksesi. Sinä olet Jumalallisen mielen Rauhan Tila. Tutustu siihen, mitä pohjimmiltasi olet."

 "WAU! Ajatella, miten pikku persoonallisuuksina voisimme edes kuvitella, että meillä olisi tietotaito, jotta voisimme yksin herätä unesta, johon uskomme. Ego tekikin kaiken tämän niin monimutkaiseksi ja hankalaksi, että tulemme helposti masentuneiksi tai itsetuhoisiksi sen sijaan, että meillä olisi toivoa siitä, että heräisimme unesta. Se on suuri lause:. ’Et voi herättää itseäsi, mutta voit antaa itsellesi luvan tulla herätetyksi’. Kukaan ei koskaan puhu meille sallimisesta ja luvan antamisesta. Sen sijaan kuulemme paljon puhetta vihasta, selviytymisestä, siitä miten kaiken tulee olla isompaa, parempaa ja enemmän, olla paras, kaikkea tätä kuulee tässä maailmassa. Kukaan ei kuitenkaan puhu niin, että antaisimme itsellemme luvan siihen, että annetaan kaiken vain tulla ja mennä. Sallia itselleen olla kosketuksissa tunteittemme kanssa ja että kaikki mitä eteen tulee, voisi luottaa, että meitä kannetaan. Et voi ratkaista ongelmaa ongelman sisällä. Sinun täytyy hakea ratkaisu ongelman tuolta puolen. Sitä me kutsumme uskoksi. Kun joku sisällämme huutaa, että ’Auta minua, oikeasti, todella vilpittömästi pyydän ja tarvitsen nyt apuasi’ ja sitten tapahtuu se, jota kutsumme ’jumalalliseksi väliintuloksi’, kutsumme sitä hengeksi, joka erilaisten symbolien avulla tavoittaa sinut, missä ikinä oletkin, tai missä uskotkaan olevasi, jotta saisimme uskon ja luottamuksen siihen, että voimme hypätä pois ohjaajan paikalta. Pois ajatuksesta, että olisimme itse vastuussa heräämisestämme tästä unesta.
Ei ole väliä, miten nokkelia olemme tai miten taitomme kehittyy, tai miten paljon tunnustusta saammekaan maailmalta ’saavutuksistamme’ sanoista, kyvyistä tai taidoistamme, alakulon tunne on kuitenkin aina mukanamme, kunnes luovutamme, polvistumme ja sanomme ’Väistyn sivuun ja annan sinun ohjata matkaa. Näytä sinä minulle, ohjaa sinä minua. Älä sinä anna minun neuvoa sinua, henki, oikeasta tiestä, neuvo sinä minua.’

Lopulta olemme halukkaita tulemaan ohjatuiksi, tulemme intuitiivisesti ohjatuiksi heräämisprosessissa. Kurssissa on ihana lause ’Irtisanoudu nyt heti olemasta itsesi opettaja’ Irtisanoudu! Jätä eroanomuksesi!”

 
”Erityiset ihmissuhteet, erityinen rakkaus – ne ovat esteitä rakkauden tiellä, matkallasi tietoisuuteen Jumalan rakkaudesta. Me luulemme, että rakkautta tavoitellaan roikkumalla menneisyydessä ja saamalla se toimimaan edelleen. Pysyttelemme illuusioissa ja estämme tietoisuutemme tulemista tähän hetkeen – ja kuitenkin tämä hetki on ainoa aika ja tila, jossa olemme vapaita kokemaan rakkautta, onnea ja iloa”

-David Hoffmeister-

Vapautuksen sanoma

"Nyt" ei merkitse egolle mitään. Nykyhetki pelkästään muistuttaa sitä menneistä loukkauksista, ja se reagoi nykyhetkeen ikään kuin se jo olisi menneisyyttä. Ego ei voi sietää irtautumista menneisyydestä, ja vaikka menneisyys onkin ohi, ego yrittää säilyttää mielikuvan siitä reagoimalla ikään kuin se olisi käsillä nyt. Menneisyyden viitekehyksestä lähtien se sanelee sinulle, miten reagoida nykyhetkessä tapaamiisi henkilöihin, ja häivyttää heidän nykyisen todellisuutensa. Jos noudatat egon määräyksiä, tulet itse asiassa reagoimaan veljeesi ikään kun hän olisi joku muu, jolloin todella estät itseäsi tunnistamasta häntä sellaisena kuin hän on. Viestit, jotka häneltä saat, ovat lähtöisin omasta menneisyydestäsi, koska tehdessäsi sen todeksi nykyhetkessä kieltäydyt päästämästä sitä menemään. Täten kiellät itseltäsi vapautuksen sanoman, jonka jokainen veljesi tarjoaa sinulle juuri nyt.
Juuri menneisyyden varjokuvia sinun pitää paeta. Ne eivät ole todellisia, eikä niillä ole mitään valtaa sinuun ellet kanna niitä mukanasi. Ne kuljettavat mukanaan mielessäsi olevia kipukohtia ja ohjaavat sinua hyökkäämään nykyhetkessä kostoksi menneisyydestä, jota ei enää ole. Ja tämä päätöksesi aiheuttaa tuskaa tulevaisuudessa. Ellet opi, että menneisyydessä koettu tuska on harhaa, valitset harhakuvien sävyttämän tulevaisuuden ja menetät ne monet nykyhetken tarjoamat mahdollisuudet, jotka voisivat sinut vapauttaa. Ego haluaa säilyttää painajaisesi ja estää sinua heräämästä ja ymmärtämästä, että ne ovat mennyttä. Tunnistaisitko pyhän kohtaamisen, jos näet sen pelkästään kohtaamisena oman menneisyytesi kanssa? Silloin et kohtaisi ketään etkä kykenisi näkemään yhteistä pelastusta, joka juuri tekee kohtaamisesta pyhän. Pyhä Henki opettaa, että kohtaat aina oman itsesi ja että kohtaaminen on pyhä, koska sinä olet pyhä. Ego opettaa, että kohtaat aina menneisyytesi, ja koska unesi eivät olleet pyhiä, tulevaisuuskaan ei voi sitä olla, eikä nykyhetkellä ole merkitystä."
-Ihmeiden Oppikurssi

 

Syyllisyydestä vapautuminen

"Maailma on pelon ja puutteen maailma. Ja maailman tapahtumat ovat pelon tapahtumia, mutta maailma siirtyy hiljaa sivuun kun rakkaus valtaa mielen. Maailman merkitys katoaa. Taistelut ja syyllisyys, niiden merkitys katoaa, kun rakkaus vain odottaa, että pelko vapautettaisiin pois, koska se on olematon. Koska se ei ole ikuinen. Se mikä on muuttuvaa, se ei voi olla ikuista."

"Itsensä rakastamista eli itsensä hyväksymistä ei voi eikä tarvitse suorittaa. Se kun alkaa vapautua syyllisyydestä, on ihan sama kuin vapauttaa itsensä rakkauden ohjaukseen- eli rakastamaan itseään, hyväksymään itsensä. Ensimmäisenä on kysymys sen syyllisyyden vapauttamisesta, mikä koetaan kun tullut mokailtua, arvosteltua ja muuta. Sillä se pitää kiinni ja toistuu uudelleen ja uudelleen. Koska syyllisyys ei tuo vapautta, niin se ei tuo mitään.

Ja näin alussa syyllisyys monesti puolustaa; "En minä tunne olevani syyllinen". Mutta kysypä vain, montako kertaa päivässä tulee arvioitua ottamalla kantaa johonkin? Ja silloin kun ottaa kantaa arvostelulla ja tuomiolla, silloin rakkaus siirtyy hiljaa sivuun ja odottaa, kunnes siinä vapauttaa syyllisyyden ajatuksen pois.

Taas päinvastoin käy, kun pidät omasi tai toisen syyllisyyttä totena. Alat voimistaa syyllisyyttä ja kaikki menee mielestä mieleen. Joku on epävarma, toinen alkaa pelätä, kolmas tarttuu siihen syyllisyyteen. Ja pieleen rupeaa menemään kaikki.

Vain arvostamalla toista jokaikisenä hetkenä saa parhaan mahdollisen ilon ja kiitollisuuden. Koska se on vapautta sinun ja ajatustesi kohteen välillä."

-Valintana mielenrauha