Alkuvuoden juttuja!!

 Heips!!

Tänäänkin on ystävänpäivä <3 
Tässä hieman alkuvuoden juttuja. Ulkoilua, liikuntaa, ip-töitä, hotlareissuja, syömäpuuhia, häröilyä, livemusiikkia jne.
Elämän henkäys on kohta ohitse. Pieni hetki tätä näytelmää on aina tarpeeksi. Rakastakaa itseänne, niin rakastatte toisianne. Ei mulla muuta. <3 <3

Torni hotelli, tampere

Manzana, Virgin oil 11.2.2017

Arion, Virgin oil, 11.2.2017

Dark Sarah Virgin oil. 11.2.2017

https://www.youtube.com/watch?v=8Be2HJ8Rpxw

David Hoffmeister

"Viattomuus on lakien, tapojen ja maailman ajatusten kahleista vapautta. Vain luottamus seuraavaan askeleeseen tarvitaan. Elämä pitää huolen elämästä. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulevat yksinkertaisesti tuomitsemattomuudesta, rakkauden laajentamisesta ja siitä ajatuksesta irtipäästämisestä, ettei sinulla ole aavistustakaan siitä, miksi maailma on olemassa juuri tällaisena kun se ilmenee. Tämä matka on yksinkertaisesti siihen taipumista ja antautumista, että kaikki vaan on. Kun luovut ajatuksesta kontrolloida tuulen suuntaa, seesteisyyden höyhen löytää hellästi tiensä luoksesi. Sinä olet Jumalallisen mielen Rauhan Tila. Tutustu siihen, mitä pohjimmiltasi olet."

 "WAU! Ajatella, miten pikku persoonallisuuksina voisimme edes kuvitella, että meillä olisi tietotaito, jotta voisimme yksin herätä unesta, johon uskomme. Ego tekikin kaiken tämän niin monimutkaiseksi ja hankalaksi, että tulemme helposti masentuneiksi tai itsetuhoisiksi sen sijaan, että meillä olisi toivoa siitä, että heräisimme unesta. Se on suuri lause:. ’Et voi herättää itseäsi, mutta voit antaa itsellesi luvan tulla herätetyksi’. Kukaan ei koskaan puhu meille sallimisesta ja luvan antamisesta. Sen sijaan kuulemme paljon puhetta vihasta, selviytymisestä, siitä miten kaiken tulee olla isompaa, parempaa ja enemmän, olla paras, kaikkea tätä kuulee tässä maailmassa. Kukaan ei kuitenkaan puhu niin, että antaisimme itsellemme luvan siihen, että annetaan kaiken vain tulla ja mennä. Sallia itselleen olla kosketuksissa tunteittemme kanssa ja että kaikki mitä eteen tulee, voisi luottaa, että meitä kannetaan. Et voi ratkaista ongelmaa ongelman sisällä. Sinun täytyy hakea ratkaisu ongelman tuolta puolen. Sitä me kutsumme uskoksi. Kun joku sisällämme huutaa, että ’Auta minua, oikeasti, todella vilpittömästi pyydän ja tarvitsen nyt apuasi’ ja sitten tapahtuu se, jota kutsumme ’jumalalliseksi väliintuloksi’, kutsumme sitä hengeksi, joka erilaisten symbolien avulla tavoittaa sinut, missä ikinä oletkin, tai missä uskotkaan olevasi, jotta saisimme uskon ja luottamuksen siihen, että voimme hypätä pois ohjaajan paikalta. Pois ajatuksesta, että olisimme itse vastuussa heräämisestämme tästä unesta.
Ei ole väliä, miten nokkelia olemme tai miten taitomme kehittyy, tai miten paljon tunnustusta saammekaan maailmalta ’saavutuksistamme’ sanoista, kyvyistä tai taidoistamme, alakulon tunne on kuitenkin aina mukanamme, kunnes luovutamme, polvistumme ja sanomme ’Väistyn sivuun ja annan sinun ohjata matkaa. Näytä sinä minulle, ohjaa sinä minua. Älä sinä anna minun neuvoa sinua, henki, oikeasta tiestä, neuvo sinä minua.’

Lopulta olemme halukkaita tulemaan ohjatuiksi, tulemme intuitiivisesti ohjatuiksi heräämisprosessissa. Kurssissa on ihana lause ’Irtisanoudu nyt heti olemasta itsesi opettaja’ Irtisanoudu! Jätä eroanomuksesi!”

 
”Erityiset ihmissuhteet, erityinen rakkaus – ne ovat esteitä rakkauden tiellä, matkallasi tietoisuuteen Jumalan rakkaudesta. Me luulemme, että rakkautta tavoitellaan roikkumalla menneisyydessä ja saamalla se toimimaan edelleen. Pysyttelemme illuusioissa ja estämme tietoisuutemme tulemista tähän hetkeen – ja kuitenkin tämä hetki on ainoa aika ja tila, jossa olemme vapaita kokemaan rakkautta, onnea ja iloa”

-David Hoffmeister-

Vapautuksen sanoma

"Nyt" ei merkitse egolle mitään. Nykyhetki pelkästään muistuttaa sitä menneistä loukkauksista, ja se reagoi nykyhetkeen ikään kuin se jo olisi menneisyyttä. Ego ei voi sietää irtautumista menneisyydestä, ja vaikka menneisyys onkin ohi, ego yrittää säilyttää mielikuvan siitä reagoimalla ikään kuin se olisi käsillä nyt. Menneisyyden viitekehyksestä lähtien se sanelee sinulle, miten reagoida nykyhetkessä tapaamiisi henkilöihin, ja häivyttää heidän nykyisen todellisuutensa. Jos noudatat egon määräyksiä, tulet itse asiassa reagoimaan veljeesi ikään kun hän olisi joku muu, jolloin todella estät itseäsi tunnistamasta häntä sellaisena kuin hän on. Viestit, jotka häneltä saat, ovat lähtöisin omasta menneisyydestäsi, koska tehdessäsi sen todeksi nykyhetkessä kieltäydyt päästämästä sitä menemään. Täten kiellät itseltäsi vapautuksen sanoman, jonka jokainen veljesi tarjoaa sinulle juuri nyt.
Juuri menneisyyden varjokuvia sinun pitää paeta. Ne eivät ole todellisia, eikä niillä ole mitään valtaa sinuun ellet kanna niitä mukanasi. Ne kuljettavat mukanaan mielessäsi olevia kipukohtia ja ohjaavat sinua hyökkäämään nykyhetkessä kostoksi menneisyydestä, jota ei enää ole. Ja tämä päätöksesi aiheuttaa tuskaa tulevaisuudessa. Ellet opi, että menneisyydessä koettu tuska on harhaa, valitset harhakuvien sävyttämän tulevaisuuden ja menetät ne monet nykyhetken tarjoamat mahdollisuudet, jotka voisivat sinut vapauttaa. Ego haluaa säilyttää painajaisesi ja estää sinua heräämästä ja ymmärtämästä, että ne ovat mennyttä. Tunnistaisitko pyhän kohtaamisen, jos näet sen pelkästään kohtaamisena oman menneisyytesi kanssa? Silloin et kohtaisi ketään etkä kykenisi näkemään yhteistä pelastusta, joka juuri tekee kohtaamisesta pyhän. Pyhä Henki opettaa, että kohtaat aina oman itsesi ja että kohtaaminen on pyhä, koska sinä olet pyhä. Ego opettaa, että kohtaat aina menneisyytesi, ja koska unesi eivät olleet pyhiä, tulevaisuuskaan ei voi sitä olla, eikä nykyhetkellä ole merkitystä."
-Ihmeiden Oppikurssi

 

Syyllisyydestä vapautuminen

"Maailma on pelon ja puutteen maailma. Ja maailman tapahtumat ovat pelon tapahtumia, mutta maailma siirtyy hiljaa sivuun kun rakkaus valtaa mielen. Maailman merkitys katoaa. Taistelut ja syyllisyys, niiden merkitys katoaa, kun rakkaus vain odottaa, että pelko vapautettaisiin pois, koska se on olematon. Koska se ei ole ikuinen. Se mikä on muuttuvaa, se ei voi olla ikuista."

"Itsensä rakastamista eli itsensä hyväksymistä ei voi eikä tarvitse suorittaa. Se kun alkaa vapautua syyllisyydestä, on ihan sama kuin vapauttaa itsensä rakkauden ohjaukseen- eli rakastamaan itseään, hyväksymään itsensä. Ensimmäisenä on kysymys sen syyllisyyden vapauttamisesta, mikä koetaan kun tullut mokailtua, arvosteltua ja muuta. Sillä se pitää kiinni ja toistuu uudelleen ja uudelleen. Koska syyllisyys ei tuo vapautta, niin se ei tuo mitään.

Ja näin alussa syyllisyys monesti puolustaa; "En minä tunne olevani syyllinen". Mutta kysypä vain, montako kertaa päivässä tulee arvioitua ottamalla kantaa johonkin? Ja silloin kun ottaa kantaa arvostelulla ja tuomiolla, silloin rakkaus siirtyy hiljaa sivuun ja odottaa, kunnes siinä vapauttaa syyllisyyden ajatuksen pois.

Taas päinvastoin käy, kun pidät omasi tai toisen syyllisyyttä totena. Alat voimistaa syyllisyyttä ja kaikki menee mielestä mieleen. Joku on epävarma, toinen alkaa pelätä, kolmas tarttuu siihen syyllisyyteen. Ja pieleen rupeaa menemään kaikki.

Vain arvostamalla toista jokaikisenä hetkenä saa parhaan mahdollisen ilon ja kiitollisuuden. Koska se on vapautta sinun ja ajatustesi kohteen välillä."

-Valintana mielenrauha

Lakkaa tietämästä ja etsimästä

"Mitä minä voin antaa Jumalalle?
Usein ihmiset antavat sen, mitä he eivät halua itselleen. Jotkut antavat sen, mitä haluavat. Mutta kuka antaa antajan?
Sinä kuvittelet aina, että menetät jotakin, että olet tekemässä jonkinlaisen uhrauksen: 'Miksi minun pitää antaa nämä asiat? Miksi minun pitää antaa minun aikaani? Miksi minä, minä, minä, minä...' Tämä on ylimielisyyttä. Sinä tulit tänne vauvana, jolla ei ollut mitään. Ja sitten napanuorasi leikattiin ja nyt kävelet ympäriinsä nokka pystyssä niin röyhkeänä että.
Miksi itsensä, todellisen minänsä, löytäminen kestää niin kovin kauan? Ehkäpä juuri tämän ylimielisyyden, röyhkeyden vuoksi. Se voi ilmetä niin hienovaraisilla tavoilla, kuten: 'Vihdoin MINÄ tein sen! Nyt kun MINÄ olen vapaa, voin tehdä ihan mitä haluan. Mikään ei enää häiritse minua. MINÄ vain haluan pelastaa koko maailman. Kiitos Luoja, kun teit minusta niin nöyrän.'
Niin lukemattomilla eri tavoilla ego hiipii väliin. Ja tämä ylimielisyys on myrkkyä. Se irroittaa meidät ykseyden kentästä. Oikeastaan vapaus tarkoittaa olla vapaa ylimielisyydestä.
Vasta kun alat tuntea mitä sydämessäsi on, alat antaa myös itsesi. Ensin annat asiat joita et halua, sitten asiat joita arvostat, sitten tarjoat itsesi. Mutta vasta kun tunnet tämän taian sisälläsi, saat vivahteen mausta, jota mikään tässä maailmassa ei voi sinulle antaa, sitten sanot: 'Kyllä, ota minut kokonaan.'
Ja kyllä, yksilöllisyyden tunnun tulee säilyä tiettyyn rajaan asti. Yksilöllisyys on kaunis asia. Se mikä on itsekkyyttä on ottaa mitään kunniaa siitä tai kiinnittyä egoistiseen autonomiaan: 'MINÄ TARVITSEN minun vapauteni, minun tilani. MINÄ TARVITSEN tätä.'
Usein ego yrittää laittaa meitä tiettyyn muotoon, paikoilleen, jumiin: "MINUN PITÄÄ nukkua minun sängyssäni. MINÄ nyt vain olen tällainen ja tällainen." Mutta mitäpä jos ei? Se voi tuntua mukavalta, turvalliselta, mutta se on valtava rajoitus, kutistavaa.
Te haluatte vapautta, mutta omilla ehdoillanne. Se ei ole elämälle ja korkeammalle antautumista. Jostakin pitää luopua. Tästä jästipäisestä minäminäminä-asenteestanne. Muuten sinä pidät MINÄN ja löytääksesi todellisen rauhan, sinun on luovuttava siitä. Sinun on mentävä tätä pientä, egoistista minää syvemmälle. Sillä tuo minä on ilkeä, rajoittava: 'Tämä on MINUN vapauteni, nämä ovat MINUN oikeuteni.' Se johtaa vapauden sijaan vain jälleen yhteen laatikkoon, rajoituksiin. Se johtaa konflikteihin ja erimielisyyksiin, ei rauhaan.
Sinun on luovuttava siitä, mitä luulet tarvitsesi ja tietäväsi. Koska me emme aina tiedä, mikä on meille hyväksi. Ego pyrkii jatkuvasti väliin. Siksi sinä väsyt, palat loppuun, uuvut. Mutta kun päätät luopua minästä, se on totta, se on vapautta, se on rauhaa ja harmoniaa.
Ja jälleen ego tulee: 'Tätä MINÄ tarvitsen, tätä MINÄ haluan.'
Ei, sinä olet kanavana korkeimmalle tahdolle.
Jos kykenet luottamaan, antautumaan, päästämään irti projisoinneista, silmäsi kirkastuvat ja kykenet näkemään miten universumi liikkuu. Se liikkuu kauniisti ja tuo sinulle kaiken mitä tarvitset.
Mutta entä ihmissuhteet? Totuus on, että jotkut tulevat elämääsi ja ovat maraton-juoksijoita vierelläsi, ovat siinä loppuun saakka. Jotkut tulevat, lähtevät, antavat suuria lupauksia ja lähtevät silti. Sinä et voi päättää näistä asioista.
Ja silti antautuessasi elämän virtaan, näet että kaikki on kuten pitääkin. Et enää ohjaile sitä, vaikka joskus sinusta voikin tuntua siltä, että teet niin. Mutta sekin on pohjimmiltaan vain tietoisuuden halu.
Mikään ei voi satuttaa sinua. Se olkoon sinun tärkein oivalluksesi. Vaikka se veisi kehosi, se ei voi satuttaa sinua. Kun opit tuntemaan todellisen minäsi, mikään ei voi horjuttaa sinua. Se on hän, joka todistaa kaikki tulemiset ja menemiset, mutta sitä ei voi satuttaa, poistaa. Ja samalla se on koko elämän puu. Se tuottaa ja tarjoaa sinulle jokaisen hedelmän, jonka tarvitset. Se tekee niin koko ajan ja tekisi sen ilman vastustusta, jos antautuisit.
Mutta kaikki mitä Minä pitää tärkeää, se haluaa ottaa niistä kontrollin. Ja sitten tulee kipua.
Jopa Se Oikea, elämänkumppanisi. Armo tuo hänet, odottamatta. Sielusi tunnistaa toisen sielun. Tuotte voimaa ja kirkkautta toistenne elämään. Parisuhde on lahja ja se tulee juuri oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Joten voit rentoutua ja lakata vastustamasta elämän virtaa ja liikettä. Sillä ilman sinun sponsorointiasi mielesi ei voi jatkaa negatiivisia, kutistavia ja ahdistavia tarinoitaan.
Antaudu, lakkaa tietämästä ja etsimästä ja anna elämän hoitaa se puolestasi."
-Mooji

Vapauden lähettiläs

"Mielen ja kehon toiminta ei vaikuta tietoisuus itseen, joka sinä olet. Silmien avaaminen tai sulkeminen ei vaikuta tietoisuuteen. "Henkinen" seura ei kohota tietoisuutta, eikä "maallinen" seura alenna sitä. Tietoisuus ei ole tunne. Se on mielyttävien ja epämielyttävien tuntemusten tuolla puolen. Se ei ole persoonallinen tai persoonaton, ei epätavallinen eikä tavallinen. Tietoisuudella ei ole sijaintia; ei ole väliä, oletko Arunachalassa vai missä tahansa muualla maailmassa. Tietoisuus ei ole minkään pyrkimyksen tai harjoituksen lopputulos. Aika ja paikka eivät vaikuta siihen. Sinun intuitiivinen "minä"- vaistosi ei ole erillinen tietoisuudesta.
Olet yhtä tietoisuuden kanssa silloin, kun "minuutesi" ilmenee vailla historiaa tai psykologista voimaa. Olet yhtä tietoisuuden kanssa silloin, kun viittaat sanalla "minä" siihen intuitioon, joka on yhtä olevaisuuden kanssa. Tässä tilassa et ole se "minä", joka puhuu; et ole se "minä", joka kuuntelee; etkä se "minä", joka epäilee tai uskoo. Olet vailla uskontoa. Elämässä näytelmäsi roolit sujuvat spontaanisti ja luonnollisesti, mutta et ole kiinnittynyt niihin samassa määrin kuin aiemmin. Et ole kenenkään äiti. Et ole kenenkään isä. Et ole kenenkään lapsi tai ystävä. Hyvä ja paha ovat sinulle pelkkiä sanoja. Millään arvostelmilla ei ole merkitystä. Ymmärrät, että kaikki, mitä tapahtuu kuuluu samaan pakettiin. Kaikki on osa ihmisenä olemista. Jokainen aistimus, jokainen mieliala, jokainen oikku on pelkkä laine valtameren pinnalla. Kuinka kauan sinulta kestää tajuta tämä totuus?

(pitkä hiljaisuus)

Monet eivät voi sietää tälläista puhetta. Vain harvat eivät säikähdä tätä kutsua vaan innostuvat.
Kehotan sinua luopumaan kaikista epäilyksistä. Silloin voit olla oma vapautesi lähettiläs. Kannat tätä vapautta mukanasi kaikkialla ja olet valo itsellesi.
Jokaisen ihmisen puhe on lähtöisin epäilyksestä, jostain kriisistä, jostain ongelmasta, jostain huolesta. Huomaamatta jää, että se perustuu poikkeuksetta väärään samaistumiseen. Sinä itse Olevaisuus- näkyväksi tullut Rajattomuus- näytät vajonneen hämmennykseen. Se on seurausta omasta "mayastasi". Olet langennut sen lumoukseen, olet joutunut oman mielesi heijastumien hypnotisoimaksi ja elät harhojen vallassa. Tarvitaan vain läimäys, joka herättää sinut- Olevaisuuden- horroksesta. Tämä on satsangin tarkoitus."

Mooji: Rajattomuuden hengitys, näkyvä ja näkymätön ovat yhtä