Lakkaa tietämästä ja etsimästä

"Mitä minä voin antaa Jumalalle?
Usein ihmiset antavat sen, mitä he eivät halua itselleen. Jotkut antavat sen, mitä haluavat. Mutta kuka antaa antajan?
Sinä kuvittelet aina, että menetät jotakin, että olet tekemässä jonkinlaisen uhrauksen: 'Miksi minun pitää antaa nämä asiat? Miksi minun pitää antaa minun aikaani? Miksi minä, minä, minä, minä...' Tämä on ylimielisyyttä. Sinä tulit tänne vauvana, jolla ei ollut mitään. Ja sitten napanuorasi leikattiin ja nyt kävelet ympäriinsä nokka pystyssä niin röyhkeänä että.
Miksi itsensä, todellisen minänsä, löytäminen kestää niin kovin kauan? Ehkäpä juuri tämän ylimielisyyden, röyhkeyden vuoksi. Se voi ilmetä niin hienovaraisilla tavoilla, kuten: 'Vihdoin MINÄ tein sen! Nyt kun MINÄ olen vapaa, voin tehdä ihan mitä haluan. Mikään ei enää häiritse minua. MINÄ vain haluan pelastaa koko maailman. Kiitos Luoja, kun teit minusta niin nöyrän.'
Niin lukemattomilla eri tavoilla ego hiipii väliin. Ja tämä ylimielisyys on myrkkyä. Se irroittaa meidät ykseyden kentästä. Oikeastaan vapaus tarkoittaa olla vapaa ylimielisyydestä.
Vasta kun alat tuntea mitä sydämessäsi on, alat antaa myös itsesi. Ensin annat asiat joita et halua, sitten asiat joita arvostat, sitten tarjoat itsesi. Mutta vasta kun tunnet tämän taian sisälläsi, saat vivahteen mausta, jota mikään tässä maailmassa ei voi sinulle antaa, sitten sanot: 'Kyllä, ota minut kokonaan.'
Ja kyllä, yksilöllisyyden tunnun tulee säilyä tiettyyn rajaan asti. Yksilöllisyys on kaunis asia. Se mikä on itsekkyyttä on ottaa mitään kunniaa siitä tai kiinnittyä egoistiseen autonomiaan: 'MINÄ TARVITSEN minun vapauteni, minun tilani. MINÄ TARVITSEN tätä.'
Usein ego yrittää laittaa meitä tiettyyn muotoon, paikoilleen, jumiin: "MINUN PITÄÄ nukkua minun sängyssäni. MINÄ nyt vain olen tällainen ja tällainen." Mutta mitäpä jos ei? Se voi tuntua mukavalta, turvalliselta, mutta se on valtava rajoitus, kutistavaa.
Te haluatte vapautta, mutta omilla ehdoillanne. Se ei ole elämälle ja korkeammalle antautumista. Jostakin pitää luopua. Tästä jästipäisestä minäminäminä-asenteestanne. Muuten sinä pidät MINÄN ja löytääksesi todellisen rauhan, sinun on luovuttava siitä. Sinun on mentävä tätä pientä, egoistista minää syvemmälle. Sillä tuo minä on ilkeä, rajoittava: 'Tämä on MINUN vapauteni, nämä ovat MINUN oikeuteni.' Se johtaa vapauden sijaan vain jälleen yhteen laatikkoon, rajoituksiin. Se johtaa konflikteihin ja erimielisyyksiin, ei rauhaan.
Sinun on luovuttava siitä, mitä luulet tarvitsesi ja tietäväsi. Koska me emme aina tiedä, mikä on meille hyväksi. Ego pyrkii jatkuvasti väliin. Siksi sinä väsyt, palat loppuun, uuvut. Mutta kun päätät luopua minästä, se on totta, se on vapautta, se on rauhaa ja harmoniaa.
Ja jälleen ego tulee: 'Tätä MINÄ tarvitsen, tätä MINÄ haluan.'
Ei, sinä olet kanavana korkeimmalle tahdolle.
Jos kykenet luottamaan, antautumaan, päästämään irti projisoinneista, silmäsi kirkastuvat ja kykenet näkemään miten universumi liikkuu. Se liikkuu kauniisti ja tuo sinulle kaiken mitä tarvitset.
Mutta entä ihmissuhteet? Totuus on, että jotkut tulevat elämääsi ja ovat maraton-juoksijoita vierelläsi, ovat siinä loppuun saakka. Jotkut tulevat, lähtevät, antavat suuria lupauksia ja lähtevät silti. Sinä et voi päättää näistä asioista.
Ja silti antautuessasi elämän virtaan, näet että kaikki on kuten pitääkin. Et enää ohjaile sitä, vaikka joskus sinusta voikin tuntua siltä, että teet niin. Mutta sekin on pohjimmiltaan vain tietoisuuden halu.
Mikään ei voi satuttaa sinua. Se olkoon sinun tärkein oivalluksesi. Vaikka se veisi kehosi, se ei voi satuttaa sinua. Kun opit tuntemaan todellisen minäsi, mikään ei voi horjuttaa sinua. Se on hän, joka todistaa kaikki tulemiset ja menemiset, mutta sitä ei voi satuttaa, poistaa. Ja samalla se on koko elämän puu. Se tuottaa ja tarjoaa sinulle jokaisen hedelmän, jonka tarvitset. Se tekee niin koko ajan ja tekisi sen ilman vastustusta, jos antautuisit.
Mutta kaikki mitä Minä pitää tärkeää, se haluaa ottaa niistä kontrollin. Ja sitten tulee kipua.
Jopa Se Oikea, elämänkumppanisi. Armo tuo hänet, odottamatta. Sielusi tunnistaa toisen sielun. Tuotte voimaa ja kirkkautta toistenne elämään. Parisuhde on lahja ja se tulee juuri oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Joten voit rentoutua ja lakata vastustamasta elämän virtaa ja liikettä. Sillä ilman sinun sponsorointiasi mielesi ei voi jatkaa negatiivisia, kutistavia ja ahdistavia tarinoitaan.
Antaudu, lakkaa tietämästä ja etsimästä ja anna elämän hoitaa se puolestasi."
-Mooji

Vapauden lähettiläs

"Mielen ja kehon toiminta ei vaikuta tietoisuus itseen, joka sinä olet. Silmien avaaminen tai sulkeminen ei vaikuta tietoisuuteen. "Henkinen" seura ei kohota tietoisuutta, eikä "maallinen" seura alenna sitä. Tietoisuus ei ole tunne. Se on mielyttävien ja epämielyttävien tuntemusten tuolla puolen. Se ei ole persoonallinen tai persoonaton, ei epätavallinen eikä tavallinen. Tietoisuudella ei ole sijaintia; ei ole väliä, oletko Arunachalassa vai missä tahansa muualla maailmassa. Tietoisuus ei ole minkään pyrkimyksen tai harjoituksen lopputulos. Aika ja paikka eivät vaikuta siihen. Sinun intuitiivinen "minä"- vaistosi ei ole erillinen tietoisuudesta.
Olet yhtä tietoisuuden kanssa silloin, kun "minuutesi" ilmenee vailla historiaa tai psykologista voimaa. Olet yhtä tietoisuuden kanssa silloin, kun viittaat sanalla "minä" siihen intuitioon, joka on yhtä olevaisuuden kanssa. Tässä tilassa et ole se "minä", joka puhuu; et ole se "minä", joka kuuntelee; etkä se "minä", joka epäilee tai uskoo. Olet vailla uskontoa. Elämässä näytelmäsi roolit sujuvat spontaanisti ja luonnollisesti, mutta et ole kiinnittynyt niihin samassa määrin kuin aiemmin. Et ole kenenkään äiti. Et ole kenenkään isä. Et ole kenenkään lapsi tai ystävä. Hyvä ja paha ovat sinulle pelkkiä sanoja. Millään arvostelmilla ei ole merkitystä. Ymmärrät, että kaikki, mitä tapahtuu kuuluu samaan pakettiin. Kaikki on osa ihmisenä olemista. Jokainen aistimus, jokainen mieliala, jokainen oikku on pelkkä laine valtameren pinnalla. Kuinka kauan sinulta kestää tajuta tämä totuus?

(pitkä hiljaisuus)

Monet eivät voi sietää tälläista puhetta. Vain harvat eivät säikähdä tätä kutsua vaan innostuvat.
Kehotan sinua luopumaan kaikista epäilyksistä. Silloin voit olla oma vapautesi lähettiläs. Kannat tätä vapautta mukanasi kaikkialla ja olet valo itsellesi.
Jokaisen ihmisen puhe on lähtöisin epäilyksestä, jostain kriisistä, jostain ongelmasta, jostain huolesta. Huomaamatta jää, että se perustuu poikkeuksetta väärään samaistumiseen. Sinä itse Olevaisuus- näkyväksi tullut Rajattomuus- näytät vajonneen hämmennykseen. Se on seurausta omasta "mayastasi". Olet langennut sen lumoukseen, olet joutunut oman mielesi heijastumien hypnotisoimaksi ja elät harhojen vallassa. Tarvitaan vain läimäys, joka herättää sinut- Olevaisuuden- horroksesta. Tämä on satsangin tarkoitus."

Mooji: Rajattomuuden hengitys, näkyvä ja näkymätön ovat yhtä

 

Jouluaatto 2016

Niin se vaan luonto taas osoitti tänäkin jouluaattona voimansa ja sen, että ihminen voi pettyä ainoastaan omiin odotuksiinsa. Luonto vs. ihmisten ajatukset ja odotukset.  
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! <3 <3

Ymmärtäminen tietää egon kuolemista

"Ajattele kauhua, joka valtaa rikkaan miehen, kun hän näkee köyhien surkean tilanteen. Ajattele vallanhimoisen diktaattorin järkytystä hänen katsellessaan sortamansa kansan ahdinkoa ja kiihkoilevan fanaatikon pelkoa hänen nähdessään vakaumustensa valheellisuuden, sen miten huonosti vakaumukset käyvät yksiin tosiasioiden kanssa. Ajattele sitä järkytystä, joka kohtaa romanttisesti rakastuneen, kun hän ymmärtää, ettei hän rakastakaan rakastettuaan, vaan kuvaansa hänestä.

Tästä syystä ymmärtämisen teko on ihmiselle kaikkein kivuliain tehtävä, teko, jota hän eniten pelkää. Rakkaus syntyy ymmärtämisen yhteydessä, tai vielä täsmällisemmin: ymmärtämisen teko on rakkautta.
Egoparkasi yrittää epätoivoisesti viedä herkkyytesi terän, koska sen puolustusmekanismit ovat paljastuneet, eikä sillä ole enää suojaa eikä mitään, mihin tarttua.
Jos joskus annat itsellesi luvan ymmärtää, se merkitsee kuolemaasi. Siitä syystä rakkaus on niin hirvittävää, sillä rakastaminen merkitsee ymmärtämistä ja ymmärtäminen kuolemista, samalla se on kuitenkin myös kaikkein ihastuttavin ja riemastuttavin kokemus maailmassa. Egon kuolemassa on vapaus, rauha, tyyneys ja ilo.

Jos todella kaipaat rakkautta, tartu heti ymmärtämisen tehtävään.

Ota se vakavasti, tarkastele jotakuta, josta et pidä, ja näe todella oma ennakkoasenteesi. Katsele jotakin, johon takerrut, ja näe todella ripustautumisen tuottama kärsimys, hyödyttömyys ja vapauden puute, ja katsele pitkään ja rakastavasti ihmisen kasvoja ja heidän käytöstään. Käytä jonkin verran aikaa katsellaksesi luonnon ihmeitä: linnun lentoa, kukkivaan kukkaa, pölyyn musertuvaa kuivaa lehteä, joen virtaamista, kuun nousemista, vuoren ääriviivoja taivasta vasten. Tehdessäsi niin sydäntäsi ympäröivä kova suojakuori pehmenee ja sulaa ja sydämesi herää eloon herkäksi ja vastaanottavaksi. Pimeys kaikkoaa silmistäsi, näet kirkkaasti ja syvälle ja saat viimein tietää, mitä rakkaus on."

Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoilemaan yksinäisyydessä.
Matt. 14:23

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että voit rakastaa vain ollessasi yksin?

Mitä rakastaminen tarkoittaa?

Se tarkoittaa ihmisen, asian tai tilanteen näkemistä sellaisena kuin se on - ei sellaisena, joksi sen kuvittelee- ja vastaamista sillä tavalla, jonka se ansaitsee. Et voi rakastaa sitä, mitä et edes näe.

Mikä estää sinua näkemästä? Käsitteesi, luokittelusi, ennakkoasenteesi ja projektiosi, tarpeesi ja riippuvuutesi, ne leimat, jotka olet lyönyt ehdollistamistesi ja menneisyyden kokemustesi perusteella.
Ymmärtäminen on kaikkein vaivailloisinta, mihin ihminen voi ryhtyä. Siinä tarvitaan kurinalaista ja valpasta mieltä, kun taas ueimmat ihmiset hairahtuvat mieluummin henkiseen laiskuuteen kuin näkemään vaivaa ymmärtääkseen kutakin ihmistä ja asiaa uudella tavalla ja tuoreesti."

Anthony De Mello- Rakkauden tiellä

Henkisen etsijän uskomusten maailma (paljon etsittävää)

"Roolihahmo ja sen maailma ovat näet toisistaan erottamattomia. Heti kun on olemassa roolihahmo, on myös maailma, jossa se toimii. Maailma, jossa roolihahmo elää ja hengittää ja näkee itsensä. Äkäinen roolihahmo näkee äkäisen maailman. Surullinen roolihahmo näkee surullisen maailman. Henkinen etsijä näkee maailman, jossa on paljon etsittävää ja joka on täynnä opettajia ja opetuksia, jotka antavat toivoa ja lupaavat pelastusta.
Etsijä ei koskaan näe mitään muuta kuin oman maailmansa.
Ja tuossa maailmassaan etsijä kuulee heräämisestä tai vapautumisesta, tai miksi sitä nyt haluatkaan kutsua, ja niin hän alkaa etsiä sitä omasta maailmastaan.
Mikä tahansa on mahdollista etsijän maailmassa. Etsijän maailmassa on miljoonittain erilaisia henkisiä polkuja, menetelmiä, harjoituksia ja päämääriä. Miljoona tehtävää- miljoonittain asioita tarjolla. Etsijän maailmassa voi etsiä valaistumista, odotella vapautumista tai valmistautua jonkinlaiseen energioiden muutokseen. Etsijän maailmassa voi käydä erilaisissa tilaisuuksissa ja kuulla tulevaisuuden tapahtumista, jotka joko sattuvat etsijän kohdalle tai sitten eivät. Se on uskomusten täyttämä maailma. Se on maailma, joka on täynnä toisen käden tietoa ja käsityksiä, joita niihin vilpittömästi uskovat ja hyvää tarkoittavat ihmiset jakelevat edelleen muille.
Mutta vapautuminen ei ole  jotakin, minkä etsijä voisi koskaan löytää tästä maailmasta, sillä se merkitsee etsijän ja samalla myös hänen maailmansa pois hahtumista. Se on etsijän ja maailman katoamista ja sukeltamista johonkin paljon mystisempään, väreilevämpään ja elävämpään, kuin mitä nuo toisen käden tiedot ovat koskaan lupailleet."

Jeff Foster

Henkinen markkinatori ja vankilakopinkoristelukauppa

"Henkisyys on vain vaihtoehtoinen uskonto- samanlaiset suuntaviivat samankaltaisilla väreillä maalattuina. Se täyttää samat tarpeet kuin uskontokin, asettaa samat mitään vaatimattomat vaatimuksensa ja tarjoaa samanlaiset huterat lupaukset ja palkkiot. Samalla se saa nauttia samankaltaisesta edesvastuuttomuussuojasta kuin uskonnot ja hurahtaneet kultitkin, joiden väliin henkisyys nykyään asettuu, niin että sen kannattajat syyttävät epäonnistumisesta itseään eikä suinkaan sitä uskomusjärjestelmäsyöttiä, jonka he ovat nielleet, tai niitä ihmisiä, jotka ovat sen heille syöttäneet. Lopulta kaikki kolme ryhmää- valtauskonnot, hurahtaneet kultit ja niiden tahmainen välimaasto- ovat muunnelmia yhdestä ja samasta ihmisen uskonnosta: agnostismista.

Vaihtoehtoiset ihmiset ovat vakuuttaneet itsensä siitä, että he ovat päässeet vapaaksi vankilasta, kun he todellisuudessa ovat vain kaivaneet tiensä yhdestä sellistä toiseen ja nimenneet uuden sellinsä Vapaudeksi. Tässä egon vankilassa, maailmankatsomus ja vankikopin koristelu ovat synonyymeja. Monet elävät jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja etsivät siihen helpotusta keksimällä selliinsä koristeita: vähän buddhalaisuutta tuohon nurkkaan, pikkasen suufismia toiseen, sopivasti mystistä runoutta kaikkein pimeimpään nurkkaa ja vielä vähän intiaaniviisautta tai shamanismia, jotta saadaan koko kokonaisuuteen hieman paikallisväriä. Kaikki ovat koko ajan ostoksilla etsimässä sitä täydellistä juttua, jolla voisi täyttää tyhjäksi jääneen kohdan, ja kun se lopulta löytyy, siihen kyllästytään taas pian, ja etsiminen jatkuu. Tämä krooninen halu koristella omaa ympäristöään on elinehto koko henkisen markkinatorin pyörimiselle, joka ei ole millään tasolla mitään muuta kuin vankilakopinkoristelukauppa. Etsitpä sitten kristillistä gotiikkaa, uushenkistä etiikkaa tai apokalyptista mystiikkaa, henkinen markkinatori tarjoaa sinulle tämän kaiken.
Vaihtoehtoinen ihmisyys on ylellisyystuote, johon kaikilla ei suinkaan ole varaa; siihen tarvitaan sekä aikaa että rahaa. Eivät sosiaalituella elävät äidit tai siirtotyöläiset osta luomutofua, chakrojenviritysavaimia, hamppukassisettejä tai- suoraan sanoen-minunkaan kirjojani. Talonpojat tekevät vain taijitä siellä, missä sitä nyt yleisesti tehdään. Ei kaikilla suinkaan ole varaa pitää kuukauden lomaa ja käydä energiahoidoissa Esalen-instituutissa, uida viikkoa delfiinien kanssa tai edes käydä pikaisella naku-uinnilla Dalai Laman viisauden valtameressä.
Kaikki voivat tietenkin harjoittaa mietiskelyä ihan ilmaiseksi. Vaikka olisit rutiköyhä, voit aina istua ja sulkea silmäsi ja toistella jotakin mantraa tai laskeskella hengitystesi lukumäärää muutaman minuutin ajan- mutta ihan totta, vailla mietiskelylle omistettua huonetta, joka on täynnä ulkomailta tuotuja suitsukkeita, käsin kirjailtuja istumatyynyjä, autenttisia temppelikellojen kopioita, alabasterista veistettyä Kuan- Yin -patsasta, joka seisoo mahonkialttarin päällä, vailla huonetta jossa voit mukavan väljiin kasvivärjättyihin, luomupuuvillasta ommeltuihin joogavaatteisiin sommistautuneena tavoitella henkistä pelastustasi sellaisella tavalla, joka sopii näin jylhälle päämäärälle- mitä  mahdollisuuksia sinulla oikeastaan on? Voithan tietenkin aina pukeutua flanelliyöpukuun ja lukita itsesi vessaan, sytyttää sen iänikuisen tuoksukynttilän, joka siellä on ollut siitä asti, kun tuuletin hajosi, ängetä pari pyyhettä pyllysi alle ja nostaa kylpyankkasi posliinialttarille edessäsi, mutta hei, ihan vakavasti, ketä luulet tällä tavoin onnistuvasi huijaamaan? Et ainakaan itseäsi, mistä  pääsemmekin kaikkien henkisten harjoitusten Kultaiseen sääntöön:
Ellet onnistu huijaamaan itseäsi, miksi edes vaivautuisit?
Kaikkien henkisten harjoitusten todellinen päämäärä on itsensä huijaaminen, itsepetoksen ylläpitäminen, jotta näkisi sen, mitä ei ole, eikä näkisi sitä, mikä on. Tämän takia mitään ilmoitettua päämäärää ei voi varmentaa tai se on epämääräisesti muotoiltu; kyse ei ole niiden saavuttamisesta vaan niiden tavoittelemisesta.
Kuka haluaa herätä? Kun jokin paikka meissä kutiaa sen verran yöllä, että se uhkaa herättää meidät, me haluamme raapia sitä sen verran, että kutina lakkaa ja ettei meidän tarvitsisi herätä mukavista unistamme. Sama juttu tässä. Tässä mielessä henkiset harjoitukset-esimerkiksi mietiskely- on sataprosenttisen tehokasta. Jos henkiset harjoitukset tyydyttävät halusi tehdä jotain henkistä, jos ne saavat sinut ajattelemaan, että edistyt jollakin tavoin, jos ne raapivat kutiavaa kohtaasi herättämättä sinua, silloin ne toimivat juuri sillä tavoin kuin niiden on tarkoituskin."

JED McKENNA Henkinen sodankäynti

suuri tietoisuuden muutos?

Monet henkiset opettajat puhuvat siitä, että parhaillaan on käynnissä suuri tietoisuuden muutos ja että ihmiskunta on siirtymässä uuteen henkisempään aikakauteen. Näetkö, että tällainen muutos on tapahtumassa.

En. Ne ihmiset, jotka puhuvat valaistuneesta ihmiskunnasta, puhuvat maailmasta, jossa lammas makailee leijonan vierellä ja jossa kaikki ovat onnellisia, terveitä ja eheitä. Toisin sanoen maailmasta ilman riitoja, ilman draamaa. Mutta tämähän olisi aivan typerää, sillä koko dualismin ajatus on juuri jakautuminen. Vastakohtien on tarkoitus olla toisilleen vastakkaisia. Tämä on draamaa eikä mitään paikalleen pysäytettyä elämää, eikä kukaan herännyt olento sanoisi koskaan, etteikö olisi täydellistä juuri niin kuin se on.
Palatakseni takaisin huvipuisto vertauskuvaan, kuvittele joukkoa itsensä nimeämiä näkijöitä, jotka haluavat tasoittaa kaikki vuoristoradat niin, ettei niissä ole enää pelottavia syöksyjä tai silmukoita vaan ainoastaan pitkiä, hitaita ja turvallisia käännöksiä. Hienoa, mutta miksi ihmeessä?
Kaikki ne, jotka väittävät, että tulossa on jokin muutos, ja heidän seuraajansa ovat myymässä jotakin- tai tarkemmin sanottuna, myymässä jotakin, mitä heillä ei ole. Heiltä kyllä kysellään usein, miksei kukaan ostaja koskaan saa mitään vastinetta rahoilleen, ja he antavat kysyjälle standardivastauksen: me luomme kaikki yhdessä tämän muutoksen. Näin kaikki pysyvät tyytyväisinä.

JED McKENNA