Pyhä ihmissuhde vs sielunkumppanuus
Joskus olen huomannut,
että Ihmeiden Oppikurssin opiskelijat puhuessaan Pyhästä ihmissuhteesta
sekoittavat sen ajatukseen ”sielunkumppanuudesta”. Itse asiassa, ellei
minulla itselläni olisi ollut näitä molempia kokemuksia, luulen, että
itselläni olisi vaikeuksia ymmärtää ero. Ne ovat täysin vastakkaisia
kokemuksia. ”Sielunkumppanuudessa” erityisen ihmissuhteen kokemuksena on
kysymys yksilöllisyydestä, egosta ja rajoittuneisuudesta. Pyhässä ihmissuhteessa
tietoisuutesi laajenee yksilöllisyyden tuolla puolen olevaan Yhteen
Henkeen Joka on Kaikki. Tämä tapahtuu ihmissuhteessa, jonka aiemmin koit
erityisenä olosuhteena jonkun toisen sinusta erillisen ihmisen kanssa.
Sielunkumppanuudessa koet löytäneesi itsesi toisen puoliskon, tai
jonkun, joka täydentää sinua. Saatat kokea tunteneesi heidät
aikaisemmin, ehkä jossakin aikaisemmassa elämässä. Tämä kokemus
rajoittuu kuitenkin teihin kahteen, myös silloin kun se rajoittuu teidän
”sieluihinne” tai henkiinne.
Se mitä
”sielunkumppanikokemuksessa” tapahtuu, on että sinä ja tämä toinen
tiedostamattanne löydätte toisistanne samankaltaisuutta, tai samoja
ihmisiä yksilöllisestä menneisyydestänne, ja sen vuoksi teistä tuntuu
kuin olisitte tunteneet toisenne aikaisemmin. Pyhä Ihmissuhde sen sijaan
on väylä kokea itsesi Kaikenkäsittävänä Henkenä. Kokemus sulkee aluksi
piiriinsä vain sinut ja tuon toisen, mutta laajentuu käsittämään kaiken
mitä koet. Sinä et koe, että olisit tuntenut tämän toisen jossakin
aikaisemmassa elämässä; hän kuvastaa täydellisesti sinussa olevaa
Ikuisuutta.
Menneisyys ei ole mukana Pyhän ihmissuhteen
kokemuksessa, koska ego ei ole siinä mukana. Pyhä ihmissuhde on Ykseyden
laajentuma, jonka koet Pyhässä Hetkessä. Kokemus ”sielunkumppanuudesta”
sitoo sinut egon rajoittuneisuuteen; Pyhän ihmissuhteen kokemus
vapauttaa sinut egosta.
Egolla on oma versionsa ”henkisyydestä”
ja se saa monia muotoja. Erityisen ihmissuhteen korkein muoto on egolle
”sielunkumppanuus”, koska se tukee yksilöllisyyttä jopa niin, että se on
olemassa myös tämän materiaalisen elämän tuolla puolen. Ego opettaa,
että et ole omana itsenäsi kokonainen, vaan tarvitset jonkun toisen
tekemään sinusta täydellisen. Samalla se vahvistaa ajan todellisuutta
mielessäsi. Pyhä ihmissuhde sen sijaan muistuttaa sinua Ikuisesta
Täydellisyydestäsi, joka on Kaikkialla ja Kaikki, irrottaa sinut ajan
otteesta ja kohottaa Ikuisuuteen.
Lähde:
Cronkhite, Elizabeth (2010) The ACIM Mentor Articles: Answers to Students of a Course in Miracles. (sivu 272)