Vuorenpeikkoa jahtaamassa!

Heips!
Jo perinteeksi muodostunut vuorenpeikon tornin valloitus osa 3. Eilen oli loistava ilma käydä ruuhijärvellä nastolan metsissä katsomassa komeita maisemia. Samalla sai taas mahdollisuuden kohdata omia pelkoja. Yksi peloista on aina ollut korkeanpaikan pelko, joten mikäs sen hienompaa on kuin tuntea adrenaaliinin eritystä ja voimakasta läsnäolevaa hetkeä.
Samalla reissulla saatiin jutella paikan omistajan (tornin rakentajan) kanssa. Hän kertoi mm. että kuinka osa kiipeilijöistä jää sinne kalliolle, jotkut uskaltavat ekalle tasanteelle ja osa uskaltaa pikkuhiljaa kiivetä ylös asti. Kerroin hänelle kuinka huomasin ekan kerran tornin heiluvan ylhäällä johon hän sanoi "sehän on ihan normaalia kun se on tehty puusta koska se elää". Mitä enemmän siellä on väkeä sitä enemmän se heiluu...
Samalla reissulla ihastelimme valtavia pahkoja ja löysimme pitkään etsityn paratiisin, jossa pulppusi komeasti kallion keskellä luonnon lähde. Otimme pari pulloa raikasta ja ravitsevaa lähdevettä mukaan ja lopuksi kävimme vielä (maidottomalla) jätskillä...mukava päivä. Naurua ja huumoria riitti ja energiat olivat taas huipussaan. Kesä on ihmisen parasta aikaa.
Saimme houkuteltua Arinkin mukaan ja hyvin tuo uskalsi kiivetä, vaikka se ei olisi ollut mitenkään pakollista meidän jengissä. Timeless Fields yhtye oli siis uransa huipulla!

Rillipäinen vuorenpeikko ilman hiuksia ja kliseinen sormimerkki

???

Timeless Fields uransa huipulla

Pepsodentti huipulla

Tukeva ote, niin ei mitään hätää osa 1.

Tukeva ote osa 2.

Alempana jo huomattavasti rennompana

Meillä oli alastulon aikana kiva leikki "kuka vikana on mätämuna..." ;-)

Paratiisi

Unelmien lähde <3

Jos toi ois ollut pakurikääpä ja ilman lakkaa niin...tai lakkakääpä ilman päätäpahkaa...eiku...

Pojat varjoisilta kujilta

Luonnon rikkauksia!

Märkää kultaa!!!!!!

TÖTTÖRÖÖÖÖ!!

KATSO VIDEO:

Mukavaa kesän jatkoa!!

T:Jake

Asfalttiteiden tarzan vauhdissa!

Moi!
Kun lämpötila näyttää aamusta 31 astetta niin asfalttiteiden tarzanin on aika lähteä baanalle haastamaan itseä. Tätä hetkeä on odotettu läpi vuoden. Matkarepussa paljon nesteitä ja hieman rahaa, ei muuta kuin pyörän selkään kohtaamaan vaaroja ja yllätyksiä. Ikinä ei tiedä mihin metsän keskelle sitä rengas hajoaa tai muuten vaan kroppa alkaa muistuttamaan itsestään. Hengissä selvittiin 7 tunnin matkasta. Ainut vastustaja oli suhteellisen kova tuuli joka pyri milloin mistäkin ja viimeinen 20 kilometriä täysillä vastaan. Ainoastaan selkä paloi pahasti siitäkin huolimatta, että olin siihen laittanut aurinkorasvaa. Nyt se on tulipunainen.
En tiedä mutta tunnen matkalla valtavaa vapauden ja rakkauden tunnetta koko luomakuntaa kohtaan. Luonto vihertää, tuuli piiskaa ja liikuttelee puita ja pusikoita, aurinko loistaa energiaansa, luonto elää ja nauttii omassa olemisen tilassaan. On kesäloma eikä mitään velvotteita eikä aikatauluja. Omat ajatukset liikkuvat kuin poutapilvet taivaalla. Onnellisuuden tunteita pyrskähtelee vähän väliä ja kaiken kukkuraksi kunto kasvaa ja kroppa saa olla liikkeessä. Maisema vaihtuu. Se on Jumalallista. Tuolla luonnon armoilla kaikki on aina hyvin. Vain ihmisellä on ongelmia, se korostuu tuolla peltojen keskellä.

Eka tankkauspiste. Piste.

Peltojen tsekkausta ja kropan nesteytystä sekä...

...eläimellistä hölmöilyä...

Tarzanin karjaisu..sillä estetään karhujen ja käärmeiden hyökkäykset.

Kaljun hipin herkkä hetki

Elävää taidetta, ilman pääsymaksua

Kaunis kallio

"Mä maalaispoika oon.."

Pelto

Luonnonvoimien hakua...

Tarzanin huuto kiirii ympäri maita ja mantuja!

Kaveri on laihempi kuin minä mutta kohtaaminen oli syvä ja täynnä tietoisuutta. Hän ei ollut uhka tarzanille.

Apulanta unissa, apulanta stereoissa, apulanta festareilla, apulanta tubessa, apulanta....

Tarzanin tankkaus sessio. Hillaria palaa enemmän kuin laki sallii...

Villähteellä jätskillä...ihan uusi löytö minulle. Maidoton, soijaton ja ties mitä...

5/5

Seikkailun viimeinen 19 ja kiva vastatuuli

Tarzanille...eiku apinalle banaania. Orimattilasta kajahtaa!

Old schoolia kirpparilta, kasari täydennyksiä.

Palkka sulle, palanut selkä mulle

Kun lähdin kotipihasta kello näytti tasan 12.00 ja kun saavuin kotiin niin kello näytti 19.00. Nyt on olo mukavasti riekaleina ja jalat hieman puhki, mieli tyyni ja selkää kirveltää. Muuten oisin laittanut saunan tulille muttei tällä selällä. Ehkä musta ei ookkaa tarzaniksi. Taidan tyytyä vaan omaan osaani. Seuraavalle reissulle paita päälle.
Voi olla että yöllä nukuttaa...ZZZzzzz :-) Heips!

T :Jake

Energiasyöppöjä ei ole olemassa!

Tältä tietoisuuteni tasolta jossa nyt olen, kuvittelen asian olevan niin, että energiasyöppöjä ei ole olemassakaan. Olen törmännyt moniin henkisiin kirjoihin, ihmisiin ja opettajiin jotka korostavat että ongelma on ns. ulkopuolella. He vahvistavat sitä ajatusta, että pitäisi tehdä suojeluksia tai hävitä kartalta kun tälläinen ns. energiasyöppö ilmestyy elämään. Se on mielestäni "painajaisuneen" uskomista. Kyllä asia näyttää tässä "unessa" olevan niin, että vastaan saattaa kävellä monenlaisia ihmisiä jotka eivät välttämättä resonoi kanssani (fiiliksieni kanssa) eikä minun tarvitse heidän kanssaan aikaa viettää, mutta pohjimmiltaan kyse on aina omista ajatuksista. Mitä minä ajattelen tästä "energiasyöpöstä"? Valitsenko antaa emootion tämän toisen vietäväksi? Valitsenko tuomitsemisen ja sen, että teen tästä toisesta syntipukin sille, että ehkä minussa itsessäni onkin jokin asia joka tarvitsee anteeksiantoa ja rakkautta. Me olemme peilejä toisillemme ja jokainen kohtaaminen on siunaus. Se antaa meille mahdollisuuden kohtaamaan itsemme.
Kyse on aina pelkästä anteeksiannosta itseä kohtaan. Omat reaktioni, pelkoni on merkki siitä, että kuvittelen asian olevan ongelma. Ehkä se tulee alitajunnasta, ehkäpä se on jo mieleni pinnalla, mutta tilanne vaatii vain päivitystä minulle itselleni. Maailmasta tulee kovin raskas ja paha jos joutuu välttelemään ikäviä ihmisiä ja tilanteita. Rukoukset eivät meitä pelasta ihmisiltä. Uskon kuitenkin, että me jokainen teemme niin, että karttelemme alitajuisella tavalla tiettyjä tilanteita ja asioita. Ei siinä ole mitään pahaa ole, mutta pääasia on kuitenkin, että ymmärtää tämmöisen tilanteen olevan arvokas joka vapauttaa anteeksiannon mukana. 

Esimerkisi musiikista on sanottu että se joko vie energiaa tai antaa. Ei, musiikki itsessään on pelkkiä nuotteja ja ääntä, eli täysin neutraali asia. Sinä itse päätät onko se hyvää sinulle, miten ajattelet ja tunnet siitä musiikista. Luin yhdestä henkisen kasvun lehdestä tutkimuksen jossa kerrottiin siitä, että klassinen musiikki resonoi kukkien kanssa positiivisella tavalla kun taas raskas metallimusiikki sain kukat voimaan huonosti. Minua alkoi naurattamaan. Asia ei ole mielestäni noin yksinkertaista, koska ihmisellä on valinnan mahdollisuus ja oma menneisyys jonka pohjalta tämä toimii. Ihminen voi valita mitä ajattelee, miten sen kokee ja ihmisellä on myös muistot. Itse metallia koko elämäni kuunnelleena huomaan energiatasojeni nousevan (ei aina) koska koen usein musiikin hyväksi. Joku toinen ei kykene avaamaan omaa musiikillista tietoisuuttaan samalle tasolle joten tuomitsemista ei tarvita tässäkään asiassa. Se mikä toiselle on hyvää, voi olla toiselle kokemuksena huonoa. Oma valinta. On esimerksi tunnettua se, että helsingissä järjestettävä "saatanallinen" raskaan musiikin tuska festari on suomen rauhallisin. Mistä tämä johtuu? Luulen että ne useat ihmiset jotka tätä musiikkia kuuntelee on jollakin tasolla oppinut käsittelemään omia sisäisiä agressioitaan musiikin kautta ja tämän seurauksena tulee rauha ja rento fiilis. Monelle henkisen polun kulkijalle tulee useasti se vaihe, että pitää kuunnella matroja, meditaatio musiikkia ja klassista musiikkia koska se koetaan henkisempänä musiikkina. Ei ole henkistä musiikkia, on vain musiikkia. Vain kuuntelijat ovat henkisiä koska olemme samaa henkeä. Kokemusmaailma vain näyttää erilaiselta. Mutta toisen maailma ei ole toista huonompi. Et voi valita aina ympäristöäsi, mutta voit valita ajatukset siitä. Voit valita rauhan. Tällä tavalla tulet oman elämäsi mestariksi. Kaikki tavat on vain opittuja ja monesti uudet asiat ovat hieman pelottavia. Jos hyppää tuntemattomaan virtaan niin huomaa olevansa yhtä tämän kanssa, joten pelko oli vain "ulkopuolella" ja siten turha. Tiedän että jotkut ihmiset ovat oppineet tykkäämään pelostakin.

Siellä on monta meditoivaa ja onnea tuntevaa ihmistä. We are one. Missä muuten Jarkko luuraa? Päivän tehtävä.(Kuvassa amaranthe)

 

Itse olen omaa elämääni helpottanut sillä, että tiedän kaikella olevan tarkoituksensa. Jos elämässäni ilmenee jotain epämielyttävää, niin se on vain asia joka tapahtuu, ei se siinä sen kummempaa. Miten siinä voisi ollakaan sen kummempaa, sehän oli vain asia joka tapahtui.
Se miksi usein kutsun elämää uneksi, harhaksi, johtuu aikapitkälti siitä, että se opettaa alitajuntaani ottamaan hieman iisimmin. Elämä muistuttaa jo itsessään aika vakavalta, se on kuin yöllinen uneni jonka luulen JOKA yö todeksi. Ei ole yhtään huono investointi, että ajattelee elävänsä unessa josta heräämme jokainen aikanaan, ehkäpä jo tässä hetkessä.
Kun puhun anteeksiannosta, niin se on vain uskomuksista irtipäästämistä. Ja kun puhun egosta, niin se kuvastaa minulle vain tätä kollektiivista uskomusta joka pohjautuu erillisyyden jatkuvaan painottamiseen. Olemme kehossakin yhtä, koska olemme samaa energiaa kaikki ja sekin on vain unikuva ikuisuuden keskellä. Helpolta kuulostavaa psykologiaa jota ei iltapäivälehtien sivuilta kuule ja harvoin sitä kuulee oikein mistään.

"Kävi miten kävi, niin sen vain kuului käydä". -Mie


Kohta lähden kuuntelemaan aurinkoisille poluille linnunlaulua ja tuulen huminaa. Tämän blogauksen aikana minulla soi eri äänitaajuudet: 

T:JAKE

Pistävät piikit ja lakastuva kaunis kukka (vastakohtien maailma)

Heips!

"Ootko Jarkko harkinnut kirjoittaa kirjaa/kirjoja? Sulla on ehtymättömästi hyvää asiaa ja sana hallussa ja vielä jaksat kirjoittaa loputtomassa sanojen virrassa. Sulla on ihan täydelliset edellytykset. Koen sussa olevan sellasta voimaa (rakkautta) jota kannattais jakaa isommallekin yleisölle. <3"

Tämän mukavan ja inspiroivan kommentin lisäksi kuulin myös että, minulla on vinoutunut näkemys ihmisuhteisiin, olen vihainen ja että liiallisella analysoinnilla tulee vain hulluksi (en tiettävästi tän hullummaksi tullut..;-) Minun pitäisi kuulemma myös ottaa hieman löysää. On kyllä totta, että meidän ihmisten kanttaisi ottaa löysää ja hellittää omasta "vihasta" mutta minun "henkinen polku" on aina ollut täynnä raadollistakin mietiskelyä, koska se polku on havahtumisen polku, havahtuminen tapahtuu asteittain eikä mitään yht`äkkistä valaistumista kohdallani ole tapahtunut. Egon maailma vaatii jatkuvaa hereillä oloa. Tosin olen pyrkinyt siihen, että tarkastelen neutraalisti asioita ulkopuolelta, enkä näin kuvittele olevani se asia. Sen huomaa siitä, että mielenrauha pysyy vaikka roolit vaihtuu...

Uskon, että toisia neuvomalla siinä neuvotaan vain itseä, koska emme voi tietää mikä toiselle on hyväksi. Uskon myös että meille jokaiselle on kirjoitettu se oma polku jossa oivaltaa asiat. Toki kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa, mutta tarkoituksenani on muuttaa vain oma mieli, ei ympäröivää maailmaa.
Näkemykseni eivät henkilöidy kehenkään tiettyyn persoonaan, vaan se jokin katselee kollektiivisesti, näin en voi olla viha enkä tulla tämän hullummaksi. On oltava realisti ja nähtävä että ympärillä kaikki ei ole hyvin. Koska ympäröivä maailma on meidän kollektiiivisen ajattelun tulos, on fiksuinta keskittyä vain oman mielen muuttamiseen, jos siihen on tarvetta. Asioita tarkkailemalla voi saada suuria oivalluksia.
Tykkäämisien haaliminen ei ole mulle se ykkösjuttu, vaan rehellisyys itseä kohtaan, oli ne fiilikset sitten millaisia tahansa.
Ja vielä tiedoksi kaikille niille ketkä kuvittelevat MIELESSÄÄN että olen ryppyotsainen hippi joka vain spekuloi väsyneesti. Kirjoittaminen on mulle yksi harrastus muiden harrastuksien seassa, sen on vain tarkoitus tapahtua jos se tuntuu hyvältä. Se on osa Jarkon persoonaa eikä se ole ainakaan minulle ongelma. Miksi tekisin asioita jotka tekisi minut hulluksi (hullummaksi?). Toisaalta kaikkihan me olemme hulluja...;-)

Juha Pitkänen (nyk. Kuvajainen) kirjoissaan vapaus valita ja kamalan ihanat ihmissuhteet kirjoittaa että "Havahtumisen prosessi ei voi käynnistyä, ellei ensin ole saavutettu kyllästymispistettä oman itsen suhteen. On oltava niin lopen kyllästynyt omaan itseensä ja oman elämän kokemuksiin, että syntyy halu löytää toisenlainen tapa tarkastella kaikkea." 
"Mikäli ajattelemme tämän maailman olevan mahtava paikka, jossa tapahtuu kaikenlaista hienoa, meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta muuttaa mieltämme eli aloittaa havahtumisen prosessia. Tämä lienee suurin yksittäinen syy sille, miksi monen kohdalla hyvät aikomukset eivät lopulta johda mihinkään."
"Havahtumisen prosessi salpautuu tehokkaasti, kun kuvittelee olevansa havahtunut."

"Maailma on kuoleman ja kärsimyksen paikka, jossa on juuri nimeksi sen verran meitä mielyttäviä asioita, ettemme ihan heti valitse toisin. Ja juuri tässä ajan illuusiossa tulee harhakuviemme tueksi. Meidän on, esimerkiksi, helppo sanoa, että "hyvinhän minulla menee, ei tässä valittamista", koska tietyn aikajanan sisällä näin näyttäisi olevan. Koko lineaariselle aikajanalle venytettynä kenelläkään ei kuitenkin mene "hyvin"; juuri tällaista näkemistä henkisellä näkökyvyllä tarkoitetaan. Kertaan vielä, ettei kukaan meistä voi todella haluta palata takaisin Kotiin, mikäli ajattelee tässä maailmassa olevan jotain sellaista, mitä haluaa Kotiin palaamista enemmän. Mitä siitä, vaikka piikki vähän pistääkin, jos kukka on kaunis? Eikä kukaan tule siinä laastaria piikinpistämään sitoessa ajatelleeksi, että kohta se kukkakin lakastuu."

"On totta, että on lähes mahdotonta olla täysin tuomitsematta ja arvostelematta, mutta se ei kuitenkaan ole tarpeellista. Tarpeellista sen sijaan on, että havaitsee , milloin arvostelee ja tuomitsee. Egon toimintatapojen tyhjäksi tekemiseen riittää se, että ne vain havaitaan ja että niitä tarkastellaan varauksettomasti; niitä ei tarvitse yrittää muuttaa miksikään."

 "Havahtuakseen elämän unesta- tai paremminkin nähdäkseen sen, mikä on todellista- on kyllästyttävä perin juurin siihen, että kaikki täällä on epävarmaa, ennustamatonta, toimimatonta, murhetta tuottavaa ja jopa suorastaan julmaa- vaikka aina välillä päinvastaiselta hetken näyttääkin-ainakin niin pitkään, kunnes suostuu tarkastelemaan kaikkea toisin, mikä taas ei ole mahdollista, jos pidämme kiinni siitä ajattelutavastamme, joka pitää yksilöllistä ja erillistä persoonallisuuttamme yllä. Jatkuvasti taustalla käynnissä olevasta havahtumisen prosessista voi tulla tietoiseksi vain sellainen ihminen, joka tajuaa omalla kohdallaan, ettei tämä maailma- tai pikemminkin meidän muodostamamme kuva maailmasta ja elämästä- pysty koskaan täyttämään sitä ilon, onnen, rauhan ja rakkauden kaipuuta, joka meissä jokaisessa sisimmässämme on. Niin pitkään kuin etsimme iloa ja onnea siitä harhakuvasta, joka meillä elämästä on, joudumme kerta toisensa jälkeen pettymään."

"Heti kun hairahdumme ajattelemaan, että toinen on meistä erillään oleva erillinen yksilö, jolla ei ole mitään tai vain vähän tekemistä meidän kanssamme, olemme kadottaneet itsemme. Jos siis haluamme tuntea itsemme, meidän on opittava näkemään toinen peilinä."

"Niin kuin näet hänet (toisen ihmisen), niin näet itsesi. Niin kuin kohtelet häntä, niin kohtelet itseäsi. Niin kuin ajattelet hänestä, niin ajattelet itsestäsi. Älä koskaan unohda sitä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi" -iok

Minun oma havahtumisen tietoinen prosessi on alkanut jo melkein 20 vuotta sitten, mutta todellinen mielenmuutoksen kurssi on alkanut about 8 vuotta sitten. Tämän jälkeen oikeestaan kaikki ulkoisesti mutkistui entisestään. Se Jarkon elämän seuraaminen ei ole aina ollut kaunista katseltavaa ja monesti on pitänyt tulla siitä henkisestä kuplastakin pois. Henkisyys ja rakkaudesta jauhaminen ei ole varsinaisesti vienyt minua mihinkään, mutta se on ollut osa tätä prosessia. Se rakkaus on jo meissä valmiina, minun tehtävä on vain olla hereillä, poistaa esteet rakkauden edestä. Se vaatii luottamista ja äärimmäistä rehellisyyttä itseään kohtaan, eikä se käy sormia napsauttamalla. Siitä on aika usein ollut ruusuilla tanssimiset ja yksisarvisella ratsastamiset kaukana. Pettymyksiltä ei ole voinut välttyä. On vain jatkettava matkaa ja kuten sanoin aikaisemmin...luotettava. Tällä hetkellä tunnen kyllä suurta rauhaa tätä hetkeä kohtaan, mutta olen nöyrä sen eteen, että huomenna voi olla toisin, ehkä sitä ei tule ollenkaan? Olen kiitollinen myös siitä, että olen vihdoinkin alkanut huomaamaan elämässäni runsautta.

 "Useimmat ihmiset eivät elä tietoista elämää. He elävät mekaanista elämää, he ajattelevat mekaanisia ajatuksia - tavallisesti jonkun toisen - tuntevat mekaanisia tunteita, tekevät mekaanisia tekoja, reagoivat mekaanisesti. Haluatteko nähdä, kuinka mekaanisia todella olette? "Onpa sinulla nätti paita:" Teistä tuntuu hyvältä, kun kuulette tämän. Taivaan vallat, sehän on vain paita! Silti olette ylpeä itsestänne, kun kuulette sanottavan noin."- Anthony De Mello, havahtuminen

 "Jos koskaan sallitte itsenne tuntea hyvää mieltä siksi, että joku sanoo teidän olevan hyvä, valmistatte itsellenne pahaa mieltä silloin, kun ihmiset sanovat, että ette olekaan hyvä. Niin kauan kuin elätte täyttääksenne toisten ihmisten odotukset teidän on huolehdittava, mitä puette yllenne, miten kampaatte hiuksenne, ovatko kenkänne kiillotetut - lyhyesti sanottuna, että täytätte heidän jokaisen kirotun odotuksensa. Sitäkö te kutsutte inhimillisyydeksi?"

"Mystikot ovat juuri mielipuolien vastakohtia. Yksi heräämisen merkki on, kun kyselette itseltänne: "Olenko minä hullu vai ovatko kaikki muut hulluja? Näin todella on, koska me olemme hulluja. Koko maailma on mieletön, pähkähulluja täynnä! Ainoa syy, miksi meitä ei lukita laitokseen on se, että meitä on niin paljon. Olemme siis hulluja. Elättelemme hulluja ajatuksia rakkaudesta, ihmissuhteista, onnesta, ilosta, kaikesta. Niin hulluja me olemme, että jos kaikki ovat jostakin asiasta yksimielisiä, se on varmasti väärin! Jokainen uusi ajatus, jokainen suuri ajatus, on alun alkaen edustanut yhden ihmisen vähemmistöä. Jeesus, jota kutsuttiin Kristukseksi, oli yhden ihmisen vähemmistö. Kaikki sanoivat jatakin muuta, kuin mitä hän sanoi. Buddha oli hänkin yhden hengen vähemmistö. Kaikki sanoivat jotakin muuta mitä hän sanoi.
Muistaakseni Bertrand Russell lausui: "Alussa jokainen suuri ajatus on jumalanpilkkaa."
-Anthony De Mello, havahtuminen

"Kiinnymme niin kovasti opettajiimme-heihin, jotka yrittävät kertoa meille, miten meidän tulisi elää, koska he kuvittelevat itse löytäneensä vastaukset ja kykynevänsä välittämään muille hyvät uutiset- että meiltä jäi kaikkien ilmeisin huomaamatta: elämä itse on yrittänyt opettaa meitä koko ajan, elämä itse on aina ollut ainoa opettaja. Meillä on ollut niin kiire etsiä heräämiskokemusta, autuuden kokemusta tai kaikkia toisen käden kokemuksia, joista olemme saaneet kirjoista lukea, että meiltä on jäänyt huomaamatta tämä kokemus. Meillä on ollut niin kiire etsiä ihmeellistä kokemusta, että emme ole huomanneet tavallista kokemusta, ja niin kiire huijata itsemme uskomaan olevamme "henkisiä ihmisiä" ja siksi seurustelemaan muiden "henkisten ihmisten" kanssa, että meiltä on jäänyt huomaamatta kadulla kulkeva vanha rouva, joka on ehkä suuremmin sopusoinnussa elämän kanssa kuin kukaan muu ja joka ei edes tiedä, mitä sanat "henkinen" tai "herääminen" tarkoittavat."
- Jeff Foster, ihmeellinen poissaolo

Siinä oivalluksille tällä kertaa, mukavaa kesää, muistakaa liikkua ja nauttia kesästä (ja jättää turha hienostelu pois :-)
T: Jake