"Hyvä kunto on vain pintaa, henkinen matka on tärkeintä."
http://areena.yle.fi/tv/2270122
"Ajatus johon et usko, jolle et anna energiaa tai huomiota, on neutraali. Ajatus, johon uskot, voi aloittaa sodan." -Mooji
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Amoral: house of rock, kouvola 13.9.2014
AMORAL SpEciAL!!!
Amoral hurmasi kouvostoliiton!
Maanläheisiä virtuooseja
Huh huh mikä ilta tai siis yö. Vielä vanhakin jaksaa miljoonan nähdyn bändin jälkeen innostua kuin teini nousuhumalassa.
Omistan kaikki amoral-arin levyt, yksinkertaisesti siksi, koska bändi tekee loistavia kappaleita ja levykokonaisuuksia, mutta en ollut aiemmin yhtyettä nähnyt livenä. Kaikkihan tietää "hevi/idols Arin" eli Ari Koivusen. Minulle jamppa ei ole merkinnyt mitään sen suurempaa, mutta tiedostan Artsin kyvyt laulajana. Amoral yhtyeen rumpali Juhana Karlsson on aiemmin ollut se kaveri, jonka työskentelyä olen ihaillut, mutta mitä kävikään diggailu house of rockissa? Bändin yhteissoiton ja loistavien ja vaihtelevien biisien lisäksi minusta tulikin kerta heitolla hieman yllättäen myös Ben Varon fani. Seisoin koko keikan ajan kitaristin nenän edessä ja puistelin päätäni tyhmä hymyn virne naamalla. Olipa taitoa, olipa soundia, olipa kontrastia, olipa sitä ja olipa tätä...
Olin herännyt aamulla 5:30 ja ennen keikkaa meinasi hieman haukotuttaa, mutta tasan sillä sekunnilla kun laulu ja soitin yhtye amoral aloitti ensitahtinsa, niin väsymys ei palannut eikä ole palannut vieläkään. Saavuin kotiin ennen kolmea aamuyöllä.
Reissun kaikki puitteet oli taas kunnossa: mukava henkilökunta, puolihiljainen kouvola, suht rauhallinen baari (paras rock klubi, pieni ja intiimi) ja hemmetin hienoa musiikkia. Nostan hatun vielä Ari Koivuselle siitä, että lähti idols hössötyksen jälkeen rohkeasti haastamaan itseään bänditoimintaan, eikä valinnut sitä helpointa tietä, vaan äijä hengittää musiikkia oikeasti. Silmiinpistävää oli myös hänen tavallisuutensa lavalla. Ei mitään maailmanluokan maneereja eikä sulkia perseessä, vaan Ari selkeästi tietää mikä on hänen vahvuutensa. Tämä oli 100 % bändi keikka, jossa musiikki puhu puolestaan.
Yhtye soitti kokonaan uuden todella loistavan levynsä "Fallen Leaves & Dead Sparrows" ja sehän sopi minulle kuin nyrkki päähän (korvaan).
P.s Ari hengaili pitkin baaria ja kävi vieressä tilaamassa juomiakin, mutta tällä kertaa intuitioni ei antanut jututtaa häntä.
Keikka, soundit ja musat:
*****/*****
Tässä kuvia ja loistavaa liikkuvaa kuvatallenetta, jota en malttanut olla ottamatta, onneksi otin, sillä olisin ollut videoita köyhempi. Olisi epäoikeudenmukaista, jos en jälkeenpäin saisi vielä nauttia tuosta musiikillisesta ilotulittelusta.
Kerrotaan vielä se, että bändin soundissa kaikuu niin 80- luku, stone, kingston wall, g`n r, proge, black metal, akustinen...kaikki. Mahtavuutta. Ainiin lämppäribändinä toimi porilainen i saw red...soitto toimi toki, mutta tää oli taas sitä karjumista maastohousushortsilinjalla, joten jäin hieman kylmäksi bändin osalta.
Okei, let`s go!!!
Jos et ole ennestään bändin fani ja kuitenkin haluat tutustua yhtyeen musiikkiin, niin tässä virallista videoo beneath levyltä... ja muistutan vielä, että jos diggaat orkesteria enemmänkin, niin tsekkaa noi minun kuvaamat videot, sen lähemmäksi harvoin bändiä pääsee...;-)
"Silhouette":
Tässä uuden levyn "Prolong A Stay" video...ihan lemppari!!!!
....ja lähikuvassa Ben Varon!!!
https://www.youtube.com/watch?v=c7fobMBZZyU
Ja ne omat kuvaukset:
Ja sitten vielä Ben Varon guitar koostis:
(Huom: tämän blogauksen tekemiseen kului aikaa 6 tuntia + koko eilinen ilta aamuun asti kouvolassa, noin 7 tuntia matkoineen, eli yhteensä noin 13 tuntia. Tähän kun lisätään reissusta aiheutuvat kustannukset, liput, siiderit ja kuvaukset, niin tässäkin tapauksessa voi sanoa, että kun teen jotain, niin teen se koko sydämestäni, silläkin uhalla, että aihepiiri ei kovin monia lukijoitani sen suuremmin kiinnosta...ei voi tietää, pääasia että itellä on hauskaa. Musadiggarin elämä ei ole koskaan tylsää! ;-)
Katellaan!!
T: Jakeflame
Amoral hurmasi kouvostoliiton!
Maanläheisiä virtuooseja
Huh huh mikä ilta tai siis yö. Vielä vanhakin jaksaa miljoonan nähdyn bändin jälkeen innostua kuin teini nousuhumalassa.
Omistan kaikki amoral-arin levyt, yksinkertaisesti siksi, koska bändi tekee loistavia kappaleita ja levykokonaisuuksia, mutta en ollut aiemmin yhtyettä nähnyt livenä. Kaikkihan tietää "hevi/idols Arin" eli Ari Koivusen. Minulle jamppa ei ole merkinnyt mitään sen suurempaa, mutta tiedostan Artsin kyvyt laulajana. Amoral yhtyeen rumpali Juhana Karlsson on aiemmin ollut se kaveri, jonka työskentelyä olen ihaillut, mutta mitä kävikään diggailu house of rockissa? Bändin yhteissoiton ja loistavien ja vaihtelevien biisien lisäksi minusta tulikin kerta heitolla hieman yllättäen myös Ben Varon fani. Seisoin koko keikan ajan kitaristin nenän edessä ja puistelin päätäni tyhmä hymyn virne naamalla. Olipa taitoa, olipa soundia, olipa kontrastia, olipa sitä ja olipa tätä...
Olin herännyt aamulla 5:30 ja ennen keikkaa meinasi hieman haukotuttaa, mutta tasan sillä sekunnilla kun laulu ja soitin yhtye amoral aloitti ensitahtinsa, niin väsymys ei palannut eikä ole palannut vieläkään. Saavuin kotiin ennen kolmea aamuyöllä.
Reissun kaikki puitteet oli taas kunnossa: mukava henkilökunta, puolihiljainen kouvola, suht rauhallinen baari (paras rock klubi, pieni ja intiimi) ja hemmetin hienoa musiikkia. Nostan hatun vielä Ari Koivuselle siitä, että lähti idols hössötyksen jälkeen rohkeasti haastamaan itseään bänditoimintaan, eikä valinnut sitä helpointa tietä, vaan äijä hengittää musiikkia oikeasti. Silmiinpistävää oli myös hänen tavallisuutensa lavalla. Ei mitään maailmanluokan maneereja eikä sulkia perseessä, vaan Ari selkeästi tietää mikä on hänen vahvuutensa. Tämä oli 100 % bändi keikka, jossa musiikki puhu puolestaan.
Yhtye soitti kokonaan uuden todella loistavan levynsä "Fallen Leaves & Dead Sparrows" ja sehän sopi minulle kuin nyrkki päähän (korvaan).
P.s Ari hengaili pitkin baaria ja kävi vieressä tilaamassa juomiakin, mutta tällä kertaa intuitioni ei antanut jututtaa häntä.
Keikka, soundit ja musat:
*****/*****
Tässä kuvia ja loistavaa liikkuvaa kuvatallenetta, jota en malttanut olla ottamatta, onneksi otin, sillä olisin ollut videoita köyhempi. Olisi epäoikeudenmukaista, jos en jälkeenpäin saisi vielä nauttia tuosta musiikillisesta ilotulittelusta.
Kerrotaan vielä se, että bändin soundissa kaikuu niin 80- luku, stone, kingston wall, g`n r, proge, black metal, akustinen...kaikki. Mahtavuutta. Ainiin lämppäribändinä toimi porilainen i saw red...soitto toimi toki, mutta tää oli taas sitä karjumista maastohousushortsilinjalla, joten jäin hieman kylmäksi bändin osalta.
Okei, let`s go!!!
 |
| Menomatkalla... |
 |
| Arvoisat matkustajat: saavumme kouvostoliittoon. |
 |
| Menomatka taputeltu. |
 |
| Vakava mies vakavan asian äärellä;-) |
 |
| Kouvostoliiton hurja yö-elämä. Tykkään hiljaisista syys kaduista. |
 |
| Häh!? Sähköä ilmassa!? |
 |
| Muusikoille nannaa. Vakavaa keskittymistä. Mikään ei saa mennä pieleen, eikä mennyt. |
 |
| Kitara sankari Ben Varon ja ketjut. |
 |
| Kitara mies varjoisilta kujilta... |
 |
| Rytmikäs ja kapulainen Juhana Karlsson. |
 |
| Kuva puhukoot puolestaan... |
 |
| Mööbelihässäkkää...Mietittiin sitä, että mitä jos oisin kaatanu jäisen päärynä siiderini tohon päälle...? ;-) |
 |
| Pekka Johansson, bass |
 |
| Ton lähemmäx en kameralla päässyt..piti varoo kameran linssiä...;-) |
 |
| ....Eikä tää jää tähän!!! ;-) |
Jos et ole ennestään bändin fani ja kuitenkin haluat tutustua yhtyeen musiikkiin, niin tässä virallista videoo beneath levyltä... ja muistutan vielä, että jos diggaat orkesteria enemmänkin, niin tsekkaa noi minun kuvaamat videot, sen lähemmäksi harvoin bändiä pääsee...;-)
"Silhouette":
Tässä uuden levyn "Prolong A Stay" video...ihan lemppari!!!!
....ja lähikuvassa Ben Varon!!!
https://www.youtube.com/watch?v=c7fobMBZZyU
Ja ne omat kuvaukset:
Ja sitten vielä Ben Varon guitar koostis:
(Huom: tämän blogauksen tekemiseen kului aikaa 6 tuntia + koko eilinen ilta aamuun asti kouvolassa, noin 7 tuntia matkoineen, eli yhteensä noin 13 tuntia. Tähän kun lisätään reissusta aiheutuvat kustannukset, liput, siiderit ja kuvaukset, niin tässäkin tapauksessa voi sanoa, että kun teen jotain, niin teen se koko sydämestäni, silläkin uhalla, että aihepiiri ei kovin monia lukijoitani sen suuremmin kiinnosta...ei voi tietää, pääasia että itellä on hauskaa. Musadiggarin elämä ei ole koskaan tylsää! ;-)
Katellaan!!
T: Jakeflame
lauantai 13. syyskuuta 2014
Elämä on kärsimystä!
Ei ehkä aina, mutta...
Jos haluat isot lihakset tai kiinteän kropan, sinun on kärsittävä kuntosalilla ja oltava kurinalainen. Jos haluat rahaa, sinun on tehtävä töitä ahkerasti. Jos haluat suosiota, niin sinun on treenattava itseäsi. Jos haluat kirjailijaksi, niin sinun on kirjoitettava paljon selkä ja silmät mutkalla. Jos haluat juosta maratoonin, niin sinun on hikoiltava veren maku suussa. Jos haluat muusikoksi, niin siihen auttaa jatkuva treenaaminen. Jos haluat tatuoinnin tai lävistyksen, niin sinun on tunnettava kipua. Jos haluat syödä sokeria ja karkkeja, niin hetken päästä tulee väsymys, laskut ja kiukku. Jos haluat lähteä juhlimaan, niin sinun on kärsittävä krapulasta tai väsymyksestä. Jos haluat hyvän ihmisuhteen niin, sinun on kohdattava siinä itsesi eli omat esteet rakkauden edestä. Jos rakastut tulisesti, niin sinun on tunnettava yksinäisyyttä ja kaipausta. Jos tahdot hetken mielenrauhaa, niin mene meditoimaan ja seuraa mieltäsi. Siinä ei auta itkut markkinoilla. Jos kohtelet muita huonosti, niin et takuulla tule saamaan itsekään hyvää kohtelua. Auringon jälkeen tulee vesisade, päivän jälkeen yö ja hyvän päivän jälkeen huono, ennemmin tai myöhemmin. Rauhan jälkeen tulee sota ja syntymän jälkeen kuolema. Tässä ei new age eikä yksisarviset auta.
Buddha sanoi paljon ennen kristuksen syntymää, että elämä on kärsimystä, eikä se Jessenkään elämä ollut kaksista. Kaveria mollattiin, kivitettiin ja lopulta heitettiin tylysti ristille. Kaiken tämän lisäksi kaverin päälle syljetään henkisesti edelleen. Perustetaan kultteja ja soditaan hänen nimessään.
Jos näin arkisemmalta tasolta tarkastelee kärsimystä, niin jokainen saattaa olla yhtä mieltä siitä, että elämä on kärsimystä. Kun pieni vauva syntyy tänne, niin jos hänelle käy säkä, vauva saattaa syntyä hyvään perheeseen ja jos tähdet ovat oikeissa paikoissa, niin hän saattaa syntyä terveenä. Itkun kanssa hän tänne jokatapauksessa tulee ja 100 % sesti tarpeita täynnä. Tästä alkaa kärsimysnäytelmä. Itkun ja naurun vuoropuhelu. Joillakin saattaa näyttäytyä parempi elämä kuin toisella, mutta kaikilla on kuitenkin nälkä, jano, väsymys, huolet, kivut, sairaudet, tunne-elämä, ongelmat, vilkas mieli, pelko, rakkaudettomuuden tunteet, jne....
Kärsimys jakautuu ja näyttäytyy kaikkialla. Jopa luonto on täynnä raadollista näytelmää. Eläimet syövät toisiaan ja puun juuretkin taistelevat vedestä. Kaikkialla vallitsee ahneus ja vallanhimo. Ihmiskunnan historia on verinen. Se on ihan fakta, turha sitä on lähteä kaunistelemaan.
Ystävät kääntävät selkänsä ja kaikkialla muistuttaa erkaantumisen ajatus. Kaikesta on osattava päästää irti eikä mikään näytä olevan pysyvää. Rakkaudenkin nimessä julistetaan paljon asioita, mutta useinmiten ne jäävät vain puheensolinaksi.
Ihmiset taistelevat täällä hengestään, joten oravanpyörän on pyörittävä. Kaupan kassalla ei ohiteta, muuten saattaa tulla keklu lapaluiden väliin. Ihmissuhteissa vaihdetaan ihmisiä kuin sukkia, koska ei kestetä nähdä sitä omaa syyllisyyttä ja menneisyyttä, kun purkin kansi avautuu, niin "demonitkin" avautuvat. Jokapuolella voi havaita rauhattomuutta, jota täytetään kaikella mahdollisella rahan pyörittäessä maailmaa.
Yks päivä töistä kävellessä yksin kotiin rahattomana kohtasin tylyn faktan. Tulin siihen tulokseen, että aivan varmasti minulla olisi ulkoisesti toisenlainen elämä jos olisin rahallisesti rikas. Minulla olisi pysyvä ihmissuhde, oma asunto, matkustelisin paljon ja saisin syödä ruokia jotka maksavat enemmän. Suosiota ja hyväksyntää saisin helpommin, koska minusta olisi enemmän hyötyä ympäristölleni. Ihmissuhteisiin toisin enemmän (valheellista) turvallisuuden tunnetta, uskottavuutta ja voisin osoittaa rakkautta kaikella kivoilla kokemuksilla ja asioilla. Bändillänikin menisi paljon paremmin kokemuksellisesti, koska olisi omat studiot, rahaa keikkailuun ja soittimiin. Kyllä raha houkuttaa. Pelkkä sana vetää jo ihmisiä puoleensa. On tyly fakta, että kun minulla ei ole edes autoa eikä tililläni ikinä rahaa, niin saan olla yksin ja hakea iloni muista asioista. Tämä on minun kärsimysnäytelmäni yksi niistä monista muista muodoista. Tosin edes raha ei tuo sitä sisäistä rauhaa, vaan siirtää itsen kohtaamisen tuonnemmaksi.
Muilla ihmisillä on omat kärsimyksensä, ja kaikkialla näyttäytyy syyllisyyden ja ykseydestä erkaantumisen symbolit. Kukaan ei pääse helpommalla ulkoisesti, rauha on siis haettava omasta itsestäni. Jos haluan mennä siitä kuuluisasta neulan silmästä rauhaan, niin se rauha on löydettävä sisimmästäni. Elämä joka on kärsimysnäytelmä, on osoittanut epätäydellisyytensä, kysymys kuuluukin: "Millä muulla tavalla voisin löytää taivasten valtakunnan, joka on sisäisesti meissä"?
Ensiksikin on tajuttava, että on kaksi vallitsevaa asiaa joiden pohjalta tehdään kaikki valinnat: joko rakkauden tai pelon. On ymmärettävä, että mikään ulkopuolella ei ole todellista ja pysyvää. Elämä näyttäytyy kuin elokuva taustalakanalla. Se kulkee ajassa päätyen aina kuolemaan. Jokainen näennäinen asia.
On tajuttava, että ainut joka katselee tätä näytelmää on minä ( ja sekin on kyhätty kasaan menneisyydestä). Mitä siis siinä näen ja miten hyvin päätän olla siihen samaistumatta, on vain kyse valinnoistani. Todellisuudesssa me kaikki olemme yhtä rakkautta yhdessä eikä ulkoiset asiat kykene erottamaan täydellisyyttä. Erkaantumisen takia me koemme kärsimystä. Erkaantumisen ajatuksen takia sodimme itseämme vastaan. Olemme sekoittaneet elämämme omassa mielissämme.
Miten sitten olen ihan arjen tasolla tehnyt rauhan saavuttamiseksi?
Annan anteeksi kaikelle sellaiselle, mitä ei ole oikeasti edes tapahtunut. Muuten en voisi todella päästää irti. Ymmärrän, että kaikki todellinen johon kannattaa investoida, on sisäinen tasapaino ja oma mieli. Mielen muuttaminen on avain kaikeen, siis aivan kaikkeen. Miksi tästä ei puhuta yleisesti? Miksi haluamme mieluummin jäädä orjiksi ja esittää marttyyria? Haluamme mieluummin olla uhreja kuten Jeesuksesta ristillä on annettu sellainen kuva.
Uhriksi jäämisessä on sellainen suuri ongelma, että haluamme päästä pahasta olosta eroon projisoimalla se toisiin ihmisiin. Se on aina jonkun muun vika, paitsi itsessä tietysti. On ensiksi otettava vastuu itsestä ja vasta sitten voi elämä saada todellisen tarkoituksensa.
Joku sattaa ehkä luulla, että tässä on kysymys pelkästään karkuunjuoksemisesta elämää kohtaan, mutta on ja ei. Ainakin itselläni on syntynyt syvempi rauhan tunne ja semmoinen psykologinen pelko vähentynyt vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, vanhuus ei enää pelota ja kaikki näyttää paremmalta ja syvemmältä. Nyt elämässäni on tarkoitus, enkä jaksa käyttää energiaani turhien murheiden vatvomiseen. Jopa vuoden ajat ja musiikkikin kuulostaa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki on muuttunut, mutta samalla mikään ei ole ulkoisesti muuttunut. Edelleen näen kärsimystä, mutta se ei enään vie minua mukaansa, kuin korkeintaan pieneksi hetkeksi. Muutan siis maailmaa muuttamalla itseni maailman suhteen.
Itseäni en tukahduta millään osa-alueella ja jos tukahdutan, niin annan senkin itselleni anteeksi. Ajattelen että "otan elämän vastaan sellaisena kuin se ilmenee ja hyväksyn asiat sellaisena kuin ne ilmenevät." Jos tarvetta tehdä muutoksia tulee, niin teen sen, mutta heittäytyminen uhriksi minulla ei ole enään mitään tarvetta. Antaa elämän näyttäytyä sellaisena kuin se näyttäytyy, en minä muuta voi, enkä tahdokkaan.
.jpg)
Rauhaisaa ja mielenkiintoista elokuvaa vain kaikille!
T: Jake
Jos haluat isot lihakset tai kiinteän kropan, sinun on kärsittävä kuntosalilla ja oltava kurinalainen. Jos haluat rahaa, sinun on tehtävä töitä ahkerasti. Jos haluat suosiota, niin sinun on treenattava itseäsi. Jos haluat kirjailijaksi, niin sinun on kirjoitettava paljon selkä ja silmät mutkalla. Jos haluat juosta maratoonin, niin sinun on hikoiltava veren maku suussa. Jos haluat muusikoksi, niin siihen auttaa jatkuva treenaaminen. Jos haluat tatuoinnin tai lävistyksen, niin sinun on tunnettava kipua. Jos haluat syödä sokeria ja karkkeja, niin hetken päästä tulee väsymys, laskut ja kiukku. Jos haluat lähteä juhlimaan, niin sinun on kärsittävä krapulasta tai väsymyksestä. Jos haluat hyvän ihmisuhteen niin, sinun on kohdattava siinä itsesi eli omat esteet rakkauden edestä. Jos rakastut tulisesti, niin sinun on tunnettava yksinäisyyttä ja kaipausta. Jos tahdot hetken mielenrauhaa, niin mene meditoimaan ja seuraa mieltäsi. Siinä ei auta itkut markkinoilla. Jos kohtelet muita huonosti, niin et takuulla tule saamaan itsekään hyvää kohtelua. Auringon jälkeen tulee vesisade, päivän jälkeen yö ja hyvän päivän jälkeen huono, ennemmin tai myöhemmin. Rauhan jälkeen tulee sota ja syntymän jälkeen kuolema. Tässä ei new age eikä yksisarviset auta.
Buddha sanoi paljon ennen kristuksen syntymää, että elämä on kärsimystä, eikä se Jessenkään elämä ollut kaksista. Kaveria mollattiin, kivitettiin ja lopulta heitettiin tylysti ristille. Kaiken tämän lisäksi kaverin päälle syljetään henkisesti edelleen. Perustetaan kultteja ja soditaan hänen nimessään.
Jos näin arkisemmalta tasolta tarkastelee kärsimystä, niin jokainen saattaa olla yhtä mieltä siitä, että elämä on kärsimystä. Kun pieni vauva syntyy tänne, niin jos hänelle käy säkä, vauva saattaa syntyä hyvään perheeseen ja jos tähdet ovat oikeissa paikoissa, niin hän saattaa syntyä terveenä. Itkun kanssa hän tänne jokatapauksessa tulee ja 100 % sesti tarpeita täynnä. Tästä alkaa kärsimysnäytelmä. Itkun ja naurun vuoropuhelu. Joillakin saattaa näyttäytyä parempi elämä kuin toisella, mutta kaikilla on kuitenkin nälkä, jano, väsymys, huolet, kivut, sairaudet, tunne-elämä, ongelmat, vilkas mieli, pelko, rakkaudettomuuden tunteet, jne....
Kärsimys jakautuu ja näyttäytyy kaikkialla. Jopa luonto on täynnä raadollista näytelmää. Eläimet syövät toisiaan ja puun juuretkin taistelevat vedestä. Kaikkialla vallitsee ahneus ja vallanhimo. Ihmiskunnan historia on verinen. Se on ihan fakta, turha sitä on lähteä kaunistelemaan.
Ystävät kääntävät selkänsä ja kaikkialla muistuttaa erkaantumisen ajatus. Kaikesta on osattava päästää irti eikä mikään näytä olevan pysyvää. Rakkaudenkin nimessä julistetaan paljon asioita, mutta useinmiten ne jäävät vain puheensolinaksi.
Ihmiset taistelevat täällä hengestään, joten oravanpyörän on pyörittävä. Kaupan kassalla ei ohiteta, muuten saattaa tulla keklu lapaluiden väliin. Ihmissuhteissa vaihdetaan ihmisiä kuin sukkia, koska ei kestetä nähdä sitä omaa syyllisyyttä ja menneisyyttä, kun purkin kansi avautuu, niin "demonitkin" avautuvat. Jokapuolella voi havaita rauhattomuutta, jota täytetään kaikella mahdollisella rahan pyörittäessä maailmaa.
Yks päivä töistä kävellessä yksin kotiin rahattomana kohtasin tylyn faktan. Tulin siihen tulokseen, että aivan varmasti minulla olisi ulkoisesti toisenlainen elämä jos olisin rahallisesti rikas. Minulla olisi pysyvä ihmissuhde, oma asunto, matkustelisin paljon ja saisin syödä ruokia jotka maksavat enemmän. Suosiota ja hyväksyntää saisin helpommin, koska minusta olisi enemmän hyötyä ympäristölleni. Ihmissuhteisiin toisin enemmän (valheellista) turvallisuuden tunnetta, uskottavuutta ja voisin osoittaa rakkautta kaikella kivoilla kokemuksilla ja asioilla. Bändillänikin menisi paljon paremmin kokemuksellisesti, koska olisi omat studiot, rahaa keikkailuun ja soittimiin. Kyllä raha houkuttaa. Pelkkä sana vetää jo ihmisiä puoleensa. On tyly fakta, että kun minulla ei ole edes autoa eikä tililläni ikinä rahaa, niin saan olla yksin ja hakea iloni muista asioista. Tämä on minun kärsimysnäytelmäni yksi niistä monista muista muodoista. Tosin edes raha ei tuo sitä sisäistä rauhaa, vaan siirtää itsen kohtaamisen tuonnemmaksi.
Muilla ihmisillä on omat kärsimyksensä, ja kaikkialla näyttäytyy syyllisyyden ja ykseydestä erkaantumisen symbolit. Kukaan ei pääse helpommalla ulkoisesti, rauha on siis haettava omasta itsestäni. Jos haluan mennä siitä kuuluisasta neulan silmästä rauhaan, niin se rauha on löydettävä sisimmästäni. Elämä joka on kärsimysnäytelmä, on osoittanut epätäydellisyytensä, kysymys kuuluukin: "Millä muulla tavalla voisin löytää taivasten valtakunnan, joka on sisäisesti meissä"?
Ensiksikin on tajuttava, että on kaksi vallitsevaa asiaa joiden pohjalta tehdään kaikki valinnat: joko rakkauden tai pelon. On ymmärettävä, että mikään ulkopuolella ei ole todellista ja pysyvää. Elämä näyttäytyy kuin elokuva taustalakanalla. Se kulkee ajassa päätyen aina kuolemaan. Jokainen näennäinen asia.
On tajuttava, että ainut joka katselee tätä näytelmää on minä ( ja sekin on kyhätty kasaan menneisyydestä). Mitä siis siinä näen ja miten hyvin päätän olla siihen samaistumatta, on vain kyse valinnoistani. Todellisuudesssa me kaikki olemme yhtä rakkautta yhdessä eikä ulkoiset asiat kykene erottamaan täydellisyyttä. Erkaantumisen takia me koemme kärsimystä. Erkaantumisen ajatuksen takia sodimme itseämme vastaan. Olemme sekoittaneet elämämme omassa mielissämme.
Miten sitten olen ihan arjen tasolla tehnyt rauhan saavuttamiseksi?
Annan anteeksi kaikelle sellaiselle, mitä ei ole oikeasti edes tapahtunut. Muuten en voisi todella päästää irti. Ymmärrän, että kaikki todellinen johon kannattaa investoida, on sisäinen tasapaino ja oma mieli. Mielen muuttaminen on avain kaikeen, siis aivan kaikkeen. Miksi tästä ei puhuta yleisesti? Miksi haluamme mieluummin jäädä orjiksi ja esittää marttyyria? Haluamme mieluummin olla uhreja kuten Jeesuksesta ristillä on annettu sellainen kuva.
Uhriksi jäämisessä on sellainen suuri ongelma, että haluamme päästä pahasta olosta eroon projisoimalla se toisiin ihmisiin. Se on aina jonkun muun vika, paitsi itsessä tietysti. On ensiksi otettava vastuu itsestä ja vasta sitten voi elämä saada todellisen tarkoituksensa.
Joku sattaa ehkä luulla, että tässä on kysymys pelkästään karkuunjuoksemisesta elämää kohtaan, mutta on ja ei. Ainakin itselläni on syntynyt syvempi rauhan tunne ja semmoinen psykologinen pelko vähentynyt vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, vanhuus ei enää pelota ja kaikki näyttää paremmalta ja syvemmältä. Nyt elämässäni on tarkoitus, enkä jaksa käyttää energiaani turhien murheiden vatvomiseen. Jopa vuoden ajat ja musiikkikin kuulostaa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki on muuttunut, mutta samalla mikään ei ole ulkoisesti muuttunut. Edelleen näen kärsimystä, mutta se ei enään vie minua mukaansa, kuin korkeintaan pieneksi hetkeksi. Muutan siis maailmaa muuttamalla itseni maailman suhteen.
Itseäni en tukahduta millään osa-alueella ja jos tukahdutan, niin annan senkin itselleni anteeksi. Ajattelen että "otan elämän vastaan sellaisena kuin se ilmenee ja hyväksyn asiat sellaisena kuin ne ilmenevät." Jos tarvetta tehdä muutoksia tulee, niin teen sen, mutta heittäytyminen uhriksi minulla ei ole enään mitään tarvetta. Antaa elämän näyttäytyä sellaisena kuin se näyttäytyy, en minä muuta voi, enkä tahdokkaan.
Rauhaisaa ja mielenkiintoista elokuvaa vain kaikille!
T: Jake
Rakkauden haavat
RAKKAUDEN HAAVAT
"Ihminen joka ei ole koskaan saanut rakkautta, ei voi tietää, ettei hän ole saanut rakkautta. Rakkaudettomuudesta on tullut hänelle normaalitila. Hän ei tiedä paremmasta, vaan kokee maailman sellaiseksi ettei siinä ole rakkautta. Ei hän sitä sen kummemmin ihmettele, se on hänelle luonnollista. Yhtä luonnollista kuin se, että hän selviytyy kehittämiensä stragedioiden avulla.
Mutta kohdatessaan todellista rakkautta ihminen tunnistaa menneisyydessä kokemansa rakkaudettomuuden. Rakkaus muodostaa taustan, jota vasten rakkaudettomuus alkaa hahmottua. Ei voi tietää menettäneensä jotain hyvää, jos aina saa pahaa. Vasta saadessaan hyvää huomaa, että se, mitä on saanut, ei olekaan hyvää. Siksi rakkaus tekee kipeää sellaiselle, joka on joutunut elämään rakkaudettomuudessa. Tässä on syy siihen, miksi monet sisäisiä haavoja kantavat ihmiset torjuvat rakastavat ihmiset läheltään. Rakkauden mahdollisuus tekee niin kipeää, että on parempi hylätä rakastava ihminen.
Rakkaus herättää eloon ihmisessä olevan rakkaudettomuuden, sekä sen, minkä kohteeksi hän on joutunut että sen, mitä hän itse on levittänyt ympärilleen."
INHIMILLISYYS
"Vahvuus ei herätä hellyyttä eikä myötätuntoa. Vahvuutta kunnioitetaan, pelätään ja kenties kadehditaan, mutta sitä ei rakasteta. Heikkoutta sen sijaan on helppo rakastaa. Jokainen tunnistaa toisen heikkoudessa oman heikkoutensa. Heikkous on niin inhimillistä. Heikkouden suunnassa on meidän jokaisen todellisin identiteettimme. Heikkous on ihmisen varjelluimpia salaisuuksia, koska se tekee haavoittuvaksi. Kun pääsemme näkemään toisen ihmisen heikkoutta, samastumme siihen. Tunnistamme toisen ihmisen inhimillisessä heikkoudessa oman inhimillisyytemme."
Tommy Hellsten: elämän paradoksit
"Ihminen joka ei ole koskaan saanut rakkautta, ei voi tietää, ettei hän ole saanut rakkautta. Rakkaudettomuudesta on tullut hänelle normaalitila. Hän ei tiedä paremmasta, vaan kokee maailman sellaiseksi ettei siinä ole rakkautta. Ei hän sitä sen kummemmin ihmettele, se on hänelle luonnollista. Yhtä luonnollista kuin se, että hän selviytyy kehittämiensä stragedioiden avulla.
Mutta kohdatessaan todellista rakkautta ihminen tunnistaa menneisyydessä kokemansa rakkaudettomuuden. Rakkaus muodostaa taustan, jota vasten rakkaudettomuus alkaa hahmottua. Ei voi tietää menettäneensä jotain hyvää, jos aina saa pahaa. Vasta saadessaan hyvää huomaa, että se, mitä on saanut, ei olekaan hyvää. Siksi rakkaus tekee kipeää sellaiselle, joka on joutunut elämään rakkaudettomuudessa. Tässä on syy siihen, miksi monet sisäisiä haavoja kantavat ihmiset torjuvat rakastavat ihmiset läheltään. Rakkauden mahdollisuus tekee niin kipeää, että on parempi hylätä rakastava ihminen.
Rakkaus herättää eloon ihmisessä olevan rakkaudettomuuden, sekä sen, minkä kohteeksi hän on joutunut että sen, mitä hän itse on levittänyt ympärilleen."
INHIMILLISYYS
"Vahvuus ei herätä hellyyttä eikä myötätuntoa. Vahvuutta kunnioitetaan, pelätään ja kenties kadehditaan, mutta sitä ei rakasteta. Heikkoutta sen sijaan on helppo rakastaa. Jokainen tunnistaa toisen heikkoudessa oman heikkoutensa. Heikkous on niin inhimillistä. Heikkouden suunnassa on meidän jokaisen todellisin identiteettimme. Heikkous on ihmisen varjelluimpia salaisuuksia, koska se tekee haavoittuvaksi. Kun pääsemme näkemään toisen ihmisen heikkoutta, samastumme siihen. Tunnistamme toisen ihmisen inhimillisessä heikkoudessa oman inhimillisyytemme."
Tommy Hellsten: elämän paradoksit
perjantai 12. syyskuuta 2014
Onko elämä näytelmää?
Miksei olisi? Jos joku sanoo että Hei "Jarkko, sinä teit niin...", tiedostan jollain tasolla heti, että Jarkko on vain keksitty "roolinimi". Minun nimeni voisi olla yhtä hyvin Tero, Mika, Olli tai Petteri. Roolinimeni on kuitenkin tässä elämässä Jarkko. Olen lisännyt siihen leikkisästi kuvitellen taiteilijanimeksi "Jakeflame". Kumpikaan en todellisuudessa ole. Kaikki se "kässäri" joka nimen taakse piiloutuu, ei ole totta.
Jarkko on esittänyt rooliaan jopa niin hyvin, että totuus on unohtunut. Olin unohtanut sen, että olen myös näytelmän katselija siellä katsomossa. Olen ollut niin vahvasti samaistunut roolihahmooni, että olen unohtanut kaiken olevan näytelmää. Nykyään joku osa minua ei enään usko tähän näytelmään 100 % sesti. Kaikki on vain keksittyä mielessä eikä maailman näyttämöllä tapahtuva sota, pahuus, rakkaus, rikkaus ja köyhyys ole muuta kuin aikojen alusta rakennettu ISO teatteri lava, jolla yritetään saada itsemme uskomaan esitykseen.
Kun heräsin tunti sitten patjaltani, niin näin taas niin vaikuttavia esityksiä, että minun piti käydä puolen tunnin ajan kaikkia unia läpi, koska ne tuntuivat niin todellisilta. Olin ihan pyörryksissä. Ymmärsin heti, että se kaikki oli vain unta, upeasti rakennettua näytelmää joka vaivutti minut uudestaan uneen. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta yöllä herätä unessa siitä unesta. Samoin käy helposti myös täällä päivätajunnassa. Joskus kuulen ihmisten sanovan "tämä on varmasti unta." tai "kaikki tapahtuu kuin unessa". On siis pienenpieni epäilys siitä, että onkohan tämä kaikki sittenkään todellista. Kaikki kuitenkin vaikuttaa todelliselta, mutta minun on vaikea uskoa että synnyn tänne kuuntelemaan muiden opetuksia ja tarinoita todellisuudesta ja sitten kuolen tyhjyyteen. Kaikki on vain tarinaa ja tarinahan poikkeaa aina toisen erillisen unen näkijän tarinasta, sillä olemmehan samalla näyttämöllä mutta eri rooleissa. Jonkun näyttelijän roolihahmo saattaa vaihtua useasti näytämön aikana.
Minusta on mukava katsella tätä näytöstä. Joskus se saattaa aiheuttaa eufoorisen olon, joskus rakastuneen olon, joskus olen kauhusta jäykkänä, joskus saatan nauraa niin, että naamani repee.
Täytyy vielä sanoa että nämä kulissit ovat taidolla tehtyjä. Kun seuraavan kerran menet elokuvateatteriin, niin huomaat varmasti jossain vaiheessa samaistuneesi esitykseen tai jos menet teatteriin, niin mietiskele miten paljon näytelmän näyttelijän pitää samaistua roolihahmoonsa, että siitä tulee hyvä suoritus, näyttelijän tehtävä on saada muut uskomaan itseensä ja siihen tarinaansa. Teemmekö me niin myös täällä arjessa? Haluammeko saada toiset uskomaan minun luomaani tarinaan? Arki pitää sisällä miljoonia erilaisia rooleja, mielialoja, mielipiteitä, tunteita, puhekieliä, uskontoja, riitoja, erilaisia rooli vaatteita, töitä, ja muita identiteettejä. Hiukset ovat kuin peruukkeja, jotka poikkeavat toisistaan ja muutkin ulkoiset rekvisiitat poikkeavat naapurin lavasteista.
Ei ole ihme että ihmisten sydämissä vainoaa hetkittäiset tai pysyvät tyhjyyden tunteet tai jopa viha kun kaikki tämä kuvitelma murtuu tai on jatkuvassa murtumispisteessä. Joku osa meissä tietää tämän hataruuden ja siksi täällä ei mikään ole ikuista.
Samaistumme ympäristöömme niin voimakkaasti, että hukkaamme todellisen voimamme joka on mielessämme. Siellä jossain jolla olemme rakentaneet kulissimme, siellä jossain on myös voima olla "täydellisessä" itsessä.
Kaikki tämä havainnointi ei muuta mitään, mutta samalla se muuttaa kaiken. Mikään ei muutu, mutta nyt olet voitolla, olet herännyt unestasi ja muuttanut mielessäsi kaiken. Ongelmat eivät enään murskaa sinua eikä kiire orjuuta mihinkään kuviteltuun "lopputulokseen". Se että kehität roolihahmoasi ryppyotsaisesti hautaan on todella kummallinen ajatus, koska täällä kaikki vain muuttuu eikä päätepistettä ei ole, ei ole koskaan kenelläkään ollut.
Kaikki tämä hetkessä ilmenevä saa ilmetä sellaisena kuin se on, enkä muuta sille voisikaan tehdä. Teen sen mitä minkä hetki tarvii, mutta perille se ei minua vie. Sanonta "tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka" saattaa hyvinkin pitää paikkansa, mutta ei päämäärilläkään ole mitään väliä, toki niitä saa olla arjen tasolla, jos ne tekee näytelmästä jotenkin jännempää tai mukavampaa, mutta oikeaa ja väärää ei ole, koska niiden vastakohtien todellisuus muuttuu erillisten mielin mukaan. On vain opitut oikea ja väärä.
Anteeksi on helpompaa antaa, koska menneisyyttä ei ole kuin muistoina eikä näytelmän draaman hetket ole TODELLISIA. Katselet nyt vapauden näkökulmasta näytelmääsi.
On varmaa että näytelmäsi tehtävä on vaivuttaa sinut uneesi ja pitää sitä ainoana oikeana unena. Älä ainakaan ala sotimaan tyhjän takia, äläkä tuputa uskoasi muille, paitsi jos näytelmä sen vaatii. Mikään ei ole kuitenkaan absoluuttisen totta, paitsi se jota nimitämme rakkaudeksi. Rakkaus ei ole sitä mitä kuvittelemme sen olevan, koska se kulkee aina kuvitelmien ulottumattomissa. Ajatuksen kautta saavutettu rakkaus katoaa aina, eikä todellinen rakkaus muttu koskaan vihaksi. Ajateltu rakkaus sen kuitenkin tekee, vieläpä silmänräpäyksessä.
Kaikki se mihin uskoit 10 vuotta sitten on haihtunut unen lailla ja tilalle on tullut uusi kuvitelma. Voit kuitenkin pitää tätä kaikkea totena, ei sekään ole syntiä, mutta saattaa tehdä elämästäsi vaikean selviytymistarinan.
Elämä on mukava näytelmä ja hyväksyn sen sellaisena kuin se minulle ilmenee. Kaikki tunteet ovat sallittu, koska tahdon sallia itseni sellaisena kuin kuvittelen olevani. Kaikki ongelmatkin on sallittu, koska tahdon sallia nekin itselleni....
Huom. kaadoin juuri äsken täyden kookosöljyllä, hunajalla, mct-öljyllä maustetun mukillisen kuumaa vihreetä teetä koneen päälle, itseni päälle, pöydälle ja matolle....näppis meni sekaisin joten onneksi näytelmässäni oli vara näppis...;-) Katotaan meneekö koko kone sekaisin...?
Tähän on siis hyvä lopettaa ja todeta, että se kuului näytelmääni kuin tilauksesta, seuraavaksi näytelmääni kuuluu rätillä pyyhkiminen ja tämän blogauksen lopettaminen;-)
Viihdyttävää näytelmää kaikille!
T: roolihahmo nimeltä Jarkko
(Tämä oli siis vanhempi julkaisematon blogaus, koska näytelmässäni piti kaatua teemuki pöydälle eli kässärissä oli jännittävä juonen käänne...;-)
torstai 11. syyskuuta 2014
Nyrkkisankarin tunnekoulu -vapaaksi mielen vallasta
"Miten miehestä, jolle itku oli heikkoutta ja
muukalaislegioonakin oli liian kesy paikka,
paljastui tunteva, herkkä ihminen? Jarkko
kertoi vaiheistaan ja uudesta kirjasta, joka syntyi
yhteistyössä tunne-ekspertti Paula Salomaan kanssa."
Kannattaa kuunnella ammattithainyrkkeilijä Jarkko "Gladiator" Steniuksen haastattelu alta:
https://www.radiohelsinki.fi/podcast/34505/Vaiheessa+-ohjelmassa+aiheena+tosimiesten+tunne-el%C3%A4m%C3%A4+10.9.2014
Kannattaa kuunnella ammattithainyrkkeilijä Jarkko "Gladiator" Steniuksen haastattelu alta:
https://www.radiohelsinki.fi/podcast/34505/Vaiheessa+-ohjelmassa+aiheena+tosimiesten+tunne-el%C3%A4m%C3%A4+10.9.2014
Kuukauden klassikko: KISS-EXPO 2011
UH, all night!
Löysin koneeltani vanhempaa matskua joka on jäänyt arkistoimatta. Uudistuneen blogin kunniaksi palataan hetkeksi vuoteen 2011 ja kiss armyn järkkäämiin bileisiin HELL-SIN-GIN nosturissa. Samalla saan tyhjennettyä konetta vanhoista kuvista ja videoista.
Paikalla oli Jussi 69 juontamassa ja kovana kiss fanina fiilistelemässä tapahtumaa. Sain kunnian tavata hepun. Paikalla oli myös John Corabi (X-mötley crue) sekä Bruce Kulick, joka oli mukana kiss yhtyeessä kultaisella 80-luvulla. Äijät heittivät mukavan kuuloista akkarisettiä ja juttelivat paljon. Ihmiset saivat kysellä ja rokkitähdet vastailivat minkä muistivat ajoista jolloin rock ei vielä ollut kuollut...;-)
Samalla reissulla saimme katsella kiss näyttelyä jne. Ohitseni käveli myös LORDINA tunnettu heppu iso tv kamera selän takana. Jännityksellä jään odottamaan mitä piakkoin julkaistava lordi dokumentti pitää sisällään. Tässä muutamat kuvat ja videot...
Löysin koneeltani vanhempaa matskua joka on jäänyt arkistoimatta. Uudistuneen blogin kunniaksi palataan hetkeksi vuoteen 2011 ja kiss armyn järkkäämiin bileisiin HELL-SIN-GIN nosturissa. Samalla saan tyhjennettyä konetta vanhoista kuvista ja videoista.
Paikalla oli Jussi 69 juontamassa ja kovana kiss fanina fiilistelemässä tapahtumaa. Sain kunnian tavata hepun. Paikalla oli myös John Corabi (X-mötley crue) sekä Bruce Kulick, joka oli mukana kiss yhtyeessä kultaisella 80-luvulla. Äijät heittivät mukavan kuuloista akkarisettiä ja juttelivat paljon. Ihmiset saivat kysellä ja rokkitähdet vastailivat minkä muistivat ajoista jolloin rock ei vielä ollut kuollut...;-)
Samalla reissulla saimme katsella kiss näyttelyä jne. Ohitseni käveli myös LORDINA tunnettu heppu iso tv kamera selän takana. Jännityksellä jään odottamaan mitä piakkoin julkaistava lordi dokumentti pitää sisällään. Tässä muutamat kuvat ja videot...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)