pilkkovat käsitteet

"Tiedemies esitti vastalauseensa, koska hänen mielestään opettaja teki vääryyttä tieteelle väittäessään ylenkatseellisesti, että käsitteet olivat käsitteettömän tietämisen vastakohta.
Opettaja näki vaivaa selittääkseen, että hän oli tieteen ystävä, mutta hän jatkoi: "Toivottavasti tunnette vaimonne tavalla, joka menee tieteellisen käsitystiedon tuolle puolen!"
Puhuessaan myöhemmin oppilaidensa kanssa hän esitti asian vielä voimakkaammin. Hän sanoi: "Käsitteet määrittelevät. Määrittely on tuhoamista. Käsitteet pilkkovat todellisuuden palasiksi. Se, mikä pilkotaan palasiksi, tapetaan."
"Ovatko käsitteet sitten täysin hyödyttömiä?"
" Eivät ole. Pilkkoessasi ruusun palasiksi saat arvokasta tietoa, mutta et mitenkään opi tuntemaan ruusua. Ryhtyessäsi oppineeksi hankit paljon tietoa, mutta et opi lainkaan tuntemaan todellisuutta."

Anthony De Mello- yhden minuutin filosofiaa

väsynyt miesmatka pururadalle

Kävelin tänä varhaisena lauantai aamuna väsyneenä hautausmaan poikki pururadalle hakemaan energiaa. Olen ollut koko viikon jossain ihmeen "lomakrapulassa", jossa yksinäisyys painaa ja pelot iskevät päälle. Tarkoituksettomuuden tunne sekä rahahuolet yrittävät nitistää minulta hengen, vaikka odotin kesää koko pitkän pimeän talven. Katson väsyneenä satoja hautakiviä ja ajattelen, että jokaisella noista on ollut samat ongelmat ja murheet kuin minullakin. Ehkä ongelmat saattavat näyttää eri ajassa erilaisilta, mutta niiden alkusyy on aina sama. Mietin vielä että jokaisen keho viskataan samaan multaan, olemme siis kehossakin yhtä. R.i.p me.
Väsymme omiin ajatuksiimme, oli se ulkoinen tilanne sitten mikä tahansa. Mietin kaikkea menneisyyttäni ja kaikkia niitä menetyksiä joita olen kokenut, eikä ne näytänyt sillä hetkellä yhtään herkullisilta tai rakentavilta. Olen ollut kuin trapetsitaiteilija joka kiikkui epävarmasti positiivisuuden ja negatiivisuuden narulla. Nyt vaan luotan johonkin suurempaan, koska omalla heikolla voimallani tippuisin epävarmana varmasti kuolemaan. Luottaminen tarkoittaa sitä, että ei välitä mitä siitä seuraa, kontrolli on pois, tai ainakin niin kuvittelen. Annan pimeyden laskeutua jotta huomaan toisena hetkenä auringon paistavan. Nyt ei kielletä mitään, nyt vaan luotetaan. Muuta minulla ei tässä hetkessä ole.

Mietin henkisyyttä ja kaikkea sitä huttua jolla se koreasti kaunistellaan. Minua puistattaa ajatus siitä, että joku komea tai kaunis sinisilmäinen guru valkeassa kaavussaan kertoisi minulle elämänohjeita. En usko että kukaan voi minulle antaa lääkettä, joka parantaisi minun mieleni kokonaan. Ehkä jonkun viitteen voi antaa, mutta rakkautta ei koskaan. Rakkaudesta puhujia on paljon liikenteessä, koska ihmiset haluavat kauniita ja rohkeita elämäänsä. Narsistisia julkkiksia jotka haluavat kantaa rakkauden viittaa itsellään, he haluavat jakaa heikoimmilleen lääkettä, koska itse ovat niin "vahvoja". He haluavat olla vain esillä ja täyttää omaa rakkaudetonta olemassaoloaan. (Huomaan ajattelevani narsistisesti itse ja haen syyllisiä ulkopuoleltani, säälittävää.)
Palaan taas ajatuksiini:
Ensin mennään kirjastosta hakemaan elämäntaito kirjoja, jotta saataisi elämälle tarkoitus ja "rakkaus" ja sitten katotaan kauniit ja rohkeat, yök. Samat asiat toistetaan kuin papukaijat ja lopulta uskaltaudutaan pyytämään joistakin "energiahoidoista" rahaa tai muuten vain hyödytään niin paljon kuin vain pystytään, kaikki rakkauden nimissä. Kuvottavaa, ajattelen. Ihan sitä samaa paskaa kuin markkinamiesten luomat tarpeet, joita me tarvitsemme jotta yhteiskunta pyörisi "vauraana". Pinnallista paskaa.
Haluamme rakkauden suoraan kohtaamaatta omia pelkojamme, omaa pimeää puoltamme joka meissä jokaisessa odottaa sitä oikeaa hetkeä jossa stimuloitua. Joskus se napsahtaa ihan mitättömistä asioista esille, joskus rauhan tunne voi jatkua pitkääkin, mutta aina se epävarmuus ja pelko on sillä taustalla.
Teemme mitä vain jotta emme paljastuisi. Pidämme kulisseja yllä. Naamarit vedämme tilanteen mukaan kasvoillemme jossa sanat ovat usein hauraita ja itseään toistavia. Kaikessa näkyy mekaanisuus ja pelko.
Työpaikoilla ei ole varaa olla huono tai tehdä väärin, ihmisuhteissa ei saa olla heikko ja vihainen. Kadulla olemme kuin muukalaisia toisillemme. Kaikkea valvotaan ja kontrolloidaan. Kaikessa paistaa pelkkä itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu. Niin bisnes maailmassa kuin valaistumisen tavoittelussakin. Rakkaudesta, hyväksymisestä ja onnellisuudesta kyllä kirjoitetaan joka päivä blogeja, kirjoja, lehti artikkeleita, tv-ohjelmia jne. mutta missään se rakkaus ei näy, tai ainakin näkyy hyvin harvoin. Haluamme vain mielen ravintoa, puhumalla, lukemalla ja lupaamalla parempaa maailmaa mutta todellinen läsnäolo ja hyväksyminen ei näy missään. Ajatukseni laukkaa tuhatta ja sataa....on vain seurattava omia ajatuksiaan, ei auta itkut markkinoilla.
Monet tuntevat minut positiivisena ihmisenä ja voin vain kuvitella että joku ajattelee tätä lukiessa että "missä se jaken positiivisuus nyt on?" , vitut minä siitä. Ei mun tarvitse esittää mitään positiivista jos siltä ei tunnu. Minulle rehellisyys ja henkisyys on juuri tätä. Kerron siltä mistä minusta tuntuu, tunnustan ne itselleni ja paljastan ne samalla tekemättömäksi. Haluan pistää pelkoni jakoon, pelotta, vaikka pelottaisikin. Pinnallisia kulisseja pitävät kukkahattutädit ja "ihanaa ihanaa elämä on ihanaa ihmiset" saavat etsiä toiset kivemmat blogit. Mua ei huvita pitää jotain tiettyä identiteettiä pystyssä, vaikka ehkä tämäkin on juuri sitä? En tiedä, enkä tällä hetkellä siitä edes välitä. Ehkä tämäkin on vain huomion hakua, mutta saattaa puhdistaa mieleni kun saan jollekin puhua.

Mitä on rakkaus? Onko se sitä että sanon romanttisesti "rakastan sinua"(kun ensin se toinen on sen sanonut), onko rakkaus sitä että luetaan henkisiä opuksia ja ollaan sen jälkeen hyviä rakastamaan? Onko se sitä, että ei kestetä omia pimeitä puolia, joita toiset ihmiset saattavat meistä muistuttaa? Onko rakkaus sitä että haalitaan maallista mammonaa ja mennään naimisiin? Onko rakkaus sitä että haalitaan vain kauniita sanoja korville ja tahdotaan vain kermat kakun päältä? Ei ja on. Kaikki on tai sitten ei ole. Rakkauteen ei liity mitään ehtoja. Rakkaus voisi olla vaikka rakkaudesta seuraamista.

Minusta lähimmäksi rakkautta pääsee sillä, että kulkee pimeän polkunsa omaan pimeään sisäiseen mieleen ja toteaa sen lopulta harhaksi. Lähemmäksi rakkautta pääsee sen ymmärryksen kautta, että me olemme kaikki inhimillisiä ihmisiä omine pelkoineen ja haluineen. Lähemmäs rakkautta pääsee sillä, että tekee toiselle niin kuin haluisi itselle tehtävän. Asutamme samaa palloa ja olemme saman universumin samoja kansalaisia. Voimme ymmärtää ja olla läsnä kun toisella menee huonosti tai hyvin tai hyvin huonosti. Me harvoin kykenemme siihen koska kuvittelemme olevamme erillisiä ja yksinäisiä, joten meidän on pakko taata oma kuolemattomuutemme kehossa. Emme uskalla tunnustaa, että olemme itse sotkeneet sen mikä on jo valmista, ollut aina. Väliin on tullut kuvitelmat eikä niiden yhteensovittaminen ole mitenkään mahdollista, ajatukset ovat irti totuudesta. Voimme kuitenkin kuunnella ja hyväksyä. Se on rakkautta. Kaikki ongelmat on pohjimmiltaan rakkauden pyyntöä ja kaikki ajatukset on helppo antaa anteeksi, koska ajatukset eivät ole pohjimmiltaan todellisia, vain rakkaus on todellista.

Kaikki tämä ja paljon muuta pyörii mielessäni kunnes saavun pururadalle...

Alan nostelemaan kiukuspäissäni tukkeja ja olo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, kuitenkin samalla tiedostan että lääkitsen itseäni vain siksi, että en kestä omaa negatiivisuuttani. On pelottavaa kohdata omaa tyytymättömyyttään jäämällä kotiin tekemättä mitään. Lähdenkö taas karkuun ongelmia, jotka on käsittelemättä? Ajattelen että ehkä ihmisen pitää kuitenkin pitää itsestään hyvää huolta ja näyttää edes suht hyvältä, jotta pysyisi mukana ruodussa ja ettei ne henkilökohtaiset demonit pääsisi valloilleen... pinnallista. Miksen vois kelvata juuri semmoisena kuin AINA olen? Ehkä kelpaankin, mutta ajatukseni on vain saanut minusta ylivallan...olen siis nyt egoni vanki, mutta sekin on vain kuvitelmaa. Alan taas pienen unohduksen jälkeen oivaltamaan jotakin....rakkaus on odottanut uskollisena minua sumuverhoni takana muuttumattomana ja täydellisenä.

NYT:

Nyt tätä kirjoittaessa mieleni on tyyntynyt ja etäisyys ajatuksiini on palauttanut rauhani. Silti haluan olla jatkuvasti nöyrä elämälle ja 41 vuotta eläneenä tiedän, että mieli saattaa muuttua hetkessä, vaan rakkaus ei milloinkaan. On lapsellista kuvitella, että jos tänään elämä on kivaa niin se on huomennakin. Joskus voi olla pitkiäkin aikoja, joilloin on rauha maassa, mutta koska elämä on taitolaji, voi  pelko astua alttarille hetkellä minä hyvänsä. Voi kuitenkin olla, että huomenna olen jo kuollut tai kidun sairaalassa letkujen varassa. Voi olla että illalla huomaan olevani syöpäpotilas.Tälläistä on henkinen elämä. Tiedostavaa, hyväksymistä ITSEÄ kohtaan, rehellisyyttä ja lopulta anteeksiantavaa. Otetaan hetki sellaisena kuin se ilmenee ja annetaan muiden kertoa tarinoitaan paremmasta maailmasta. Mitään koreilua todellisuus ei ole. Henkisyys on sitä, että otan koko elämän sellaisenaan kuin se ilmenee ja sanon sille "hyväksyn sinut sellaisenaan, siksi rakastan ja kunnioita sinua." Samalla huomaan sanoneen sen itselleni ja lähimmäisilleni. Näin kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Rakkaus on taas palannut tietoisuuteeni. Aamen.

Kiitos ja anteeksi, tämä oli väsynyt miesmatka pururadalle.

T: Epävarma trapetsitaiteilija Jake

ja joo, mä taas nauran tälle.

Älkää takertuko näihin sanoihin

"Ensiksikin, älkää takertuko sanoihin. Sana ei ole varsinainen tosiasia, sana "puu" ei ole varsinainen puu - asia on yksinkertainen.
Sana ei auta teitä koskettamaan puuta, teidän on päästävä yhteyteen puun kanssa, koskettava sitä kädellänne. Olemme sanojen, ideoiden, mielikuvien ja symbolien orjia. Suora yhteys johonkin edellyttää, ettei sana sekaannu asiaan. On siis opittava näkemisen ja kuuntelemisen taito ja oivallettava, millä tavoin katsoa, millä tavoin katsoa maailmaa, jossa elätte, millä tavoin katsoa puuta, pilveä, auringonlaskun kauneutta. Voidaksenne nähdä selkeästi teidän on oltava herkkiä. Ette voi koskettaa puuta kovin ja julmin käsin. Jos huolenne, jumalanne, vaimonne, sukupuolielämänne, pelkonne ovat sokaisseet silmänne, ette pysty näkemään pilveä ettekä auringonlaskun kauneutta.
Meidän on omakohtaisesti opittava, millä tavoin katsoa, millä tavoin nähdä. Tätä taitoa ei voi oppia toiselta, teidän on opittava se itse."

"Kuvitelmia tulviva mieli estää meitä katsomasta selkeästi ja rakkaudella. Rakkautta, hellyyttä ei voi opettaa, ei ole koulua, ei opettajaa, ei kirjaa, joka voisi saada aikaan tämänlaatuista rakkautta. Ja teittepä mitä hyvänsä, kävittepä temppelissä, moskeijassa, kirkossa, uhrauduitte, sitouduitte johonkin erityiseen toiminnan muotoon, kuuluitte johonkin poliittiseen puolueeseen- niin kauan kuin rakkaus puuttuu, kärsimyksenne, hämmennyksenne, kalvava yksinäisyytenne ja epätoivonne eivät koskaan pääty.
Vapautta ei voi antaa. Vapaus ilmaantuu, kun ette etsi sitä."

-Krishnamurti

Rakkauden haavat lähentävät meitä

 RAKKAUDEN HAAVAT

"Ihminen joka ei ole koskaan saanut rakkautta, ei voi tietää, ettei hän ole saanut rakkautta. Rakkaudettomuudesta on tullut hänelle normaalitila. Hän ei tiedä paremmasta, vaan kokee maailman sellaiseksi ettei siinä ole rakkautta. Ei hän sitä sen kummemmin ihmettele, se on hänelle luonnollista. Yhtä luonnollista kuin se, että hän selviytyy kehittämiensä stragedioiden avulla.
Mutta kohdatessaan todellista rakkautta ihminen tunnistaa menneisyydessä kokemansa rakkaudettomuuden. Rakkaus muodostaa taustan, jota vasten rakkaudettomuus alkaa hahmottua. Ei voi tietää menettäneensä jotain hyvää, jos aina saa pahaa. Vasta saadessaan hyvää huomaa, että se, mitä on saanut, ei olekaan hyvää. Siksi rakkaus tekee kipeää sellaiselle, joka on joutunut elämään rakkaudettomuudessa. Tässä syy siihen, miksi monet sisäisiä haavoja kantavat ihmiset torjuvat rakastavat ihmiset läheltään. Rakkauden mahdollisuus tekee niin kipeää, että on parempi hylätä rakastava ihminen.
Rakkaus herättää eloon ihmisessä olevan rakkaudettomuuden, sekä sen, minkä kohteeksi hän on joutunut että sen, mitä hän itse on levittänyt ympärilleen."

HAAVAT LÄHENTÄVÄT MEITÄ TOISIIMME

"Tosin on niitäkin, joissa toisen inhimillisyys herättää halveksuntaa. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät vielä ole valmiit kohtaamaan inhimillistä heikkouttaan. He pakenevat sitä ja pitävät yllä illuusiota omasta täydellisyydestään. He ovat ihmisiä joilla on sädekehä päänsä päällä, mutta he eivät näe että se pysyy siellä siksi, että sarvet pitävät sen paikoillaan. Muiden ihmisten heikkouden näkeminen on oikeastaan heille uhka. Se muistuttaa heitä heidän omasta heikkoudestaan. Nämä ihmiset eivät kykene suhtautumaan myötätunnolla toisten heikkouteen, vaan he käyttävät sitä hyväkseen. Heitä on syytä varoa, sillä heissä ei vielä ole todellista kykyä läheisyyteen ja rehelliseen vuorovaikutukseen."

YHTEYS

"Huolet ja murheet täyttävät sellaisen ihmisen elämän, joka ei uskalla tai osaa jakaa ongelmiaan ja asioitaan muiden kanssa. Sen tähden puhuminen on niin tärkeää. Kun puhuu asioistaan jollekin, joka kuuntelee ja on oikeasti läsnä, tapahtuu jotain suurta. Ihmisen taakka pienenee. Hänen suhteellisuudentajunsa palautuu eikä hän enää näe tilannettaan niin synkkänä kuin ennen. Hän ei enää murskaudu ongelmiensa alle eikä tukehdu huoliinsa vaan katselee niitä asioina, joille voi tehdä jotain. Mitään ulkonaista muutosta ei välttämättä ole toisen kanssa puhuessa itse tilanteessa tapahtunut, mutta suhtautuminen siihen on muuttunut. Näin yhteys toiseen ihmiseen on poistanut pelon, vaikka se varsinaisesti ei ole asioita muuttanutkaan.
Yhteys luo turvaa. Mitä syvempään yhteyteen muiden kanssa ihminen uskaltautuu, sitä suuremmaksi hänen turvansa kasvaa. Mitä suuremmaksi ihmisen kokemus turvasta muodostuu, sitä pienemmäksi käy hänen ulkoinen turvallisuudentarpeensa. Ihminen alkaa sisäistä turvaa kokiessaan sietää elämässä olevaa turvattomuutta, sillä se ei enää herätä hänessä olevaa perusturvattomuutta. Sen tähden hän uskaltaa asettua alttiiksi vaaralliselle elämälle. Toisin sanoen hän alkaa elää luovasti. Kyky ottaa vastaan rakkautta johtaa siis luovuuteen ja auttaa oivaltamaan, ettei elämää tarvitse omavoimaisesti hallita."

TODELLINEN LÄHEISYYS VOI SYNTYÄ KONFLIKTIEN KAUTTA.

"Omat pelot estävät usein sanomasta esimerkiksi puolisolle sitä mikä on totta. Pelkäämme hylätyksi tulemista. Pelkämme toisen tunnereaktioita, erityisesti hänen vihaansa. Kuljemme sukkasillamme tälläisen ihmisen vierellä, olemme varovaisia ja hienovaraisia, jottemme herättäisi nukkuvaa karhua. Suojelemme häntä omalta itseltämme ja viemme näin tietämättämme suhteesta mahdollisuuden läheisyyteen.
Konfliktien välttäminen hintaan mihin hyvänsä tappaa suhteesta rakkauden. Suojellessamme toista omilta todellisilta reaktioiltamme itse asiassa manipuloimme häntä. Emme ole rehellisiä vaan kyhäämme itsestämme sellaisen paketin, jonka ajattelemme toisen voivan hyväksyä. Päätämme näin tehdessämme, miten toisen pitäisi ajatella, emmekä salli hänen ajatella itse. Kannamme vastuuta asiasta josta emme ole vastuussa. Emme elä omaa elämäämme vaan toisen elämää. Tämä johtaa väärien taakkojen kantamiseen ja oman identiteetin menettämiseen.
Riittää kun seisoo toisen ihmisen rinnalla. Häntä ei tarvitse "auttaa", ei neuvoa, hänen puolestaan ei tarvitse ratkaista mitään, häneen ei tarvitse takertua, häntä ei tarvitse suojella totuudelta, häneltä ei voi vaatia mitään, häntä ei voi muuttaa, häntä ei myöskään tarvitse hylätä. Hänen kanssaan voi jakaa ihmisyyttä, olla löytöretkellä ja seikkailumatkalla hänen kanssaan."

-Tommy Hellsten

 

Tarviiko rakkaus ansaita?

Sain inspiksen kirjoittaa lisää rakkaudesta. Nyt mietiskelen sitä, että miten rakkautta tavoitellaan ja että tarviiko rakkaus ansaita? Kysymyshän on pohjimmiltaan vain olemisen tunteesta ja läsnäolosta, hyväksytyksi tulemisesta semmoisena kuin on.

Kaiken tavoittelemisen taustalla on kokea rakkaus, ykseys. Rakkauden tavoittelemisen taustalla on aina tulla hyväksytyksi ja kokea itsensä tärkeäksi. Ihminen haluaa olla olemassa ja tuntea rakkautta. Mutta miten sitä täällä tavoitellaan?

JULKISUUS JA MAINE : "Hei! katsokaa kuinka hyvä olen, katsokaa kuinka tärkeä olen, huomatkaa minut, haluan olla rakastettu ja hyväksytty, olen olemassa!! Erotun edukseni, joten minulla on paremmat tsäänssit löytää todellinen rakkaus. Kun olen julkisuuden henkilö, niin saan vanhempanakin valita nuoren ja kauniin tai komean rakkauden. Tavista ja köyhää ei halua kukaan rakastaa."

MATERIA : "Kun ostan uuden auton tai talon niin naapurit ja työkaverit huomaavat minut, silloin olen hyvä ja menestyvä ihminen, silloin ansaitsen vaimoni ja ystävieni rakkauden...materia luo turvaa ja osoittaa minun rakkauteni perhettäni kohtaan. Olen siis hyvä mies tai hyvä nainen, jokaisen silmissä."

STATUKSET JA ARVOMERKIT : "Katsokaa minua, huomatkaa minut; Olen nähnyt paljon vaivaa siihen, että minä olen yhteiskunta kelpoinen. Nyt minut huomataan ja olen vihdoinkin rakkauden arvoinen. On upeaa että minut muistetaan vielä kuolemani jälkeenkin. Ahkeruuteni palkitaan joka suunnasta, tahdon lisää meriittejä!!"

USKONNOT : "Kun koen syyllisyyttä ja pelkoa, niin olen Jumalan/Rakkauden arvoinen. Kun elän pelossa ja nuhteessa niin Jumala/Rakkaus armahtaa minut. Kun kiellän muut henkiset näkemykset, niin Jumala hymyilee minulle. Kun toimin kirjan mukaan, niin pääsen taivaaseen. Vain minä olen oikeassa ja muut väärässä. Haluan Jumalan rakkauteen keinolla minä hyvänsä. Rakkauteni kaipuu ei tule tästä maailmasta ja haluan täältä nopeasti pois, todelliseen rakkauteen. Kotiin, paratiisiin."

ULKONÄKÖ : "Kun otan sen ja sen tatskan, niin minut huomataan. Kun käyn punttisalilla ja minulla on treenattu kroppa, minut huomataan ja saan osakseni ihailua ja rakkautta. Minua suorastaan halutaan ja ehkäpä jopa kadehditaan. On pakko olla näyttävä ja hakea ikuista elämää. Kun seuraan viimeiset muoti virtaukset, niin olen listan kärkipäässä ja vastakkainen sukupuoli huomaa minut. Tahdon olla esillä. Haluan laihduttaa ja ostaa aina vaan paremman näköisiä vaatteita ja värjätä hiukseni kerran kuussa. Huonolla ulkonäöllä kukaan ei rakasta minua enkä koskaan tapaa sielunkumppaniani. Rakkaus vaatii panostusta, tavalla tai toisella!!"

PARISUHDE : "Kun otan jatkuvasti huomioon rakkaani, niin kelpaan hänelle pidempään. Rakkaus on ansaittava!! Kun teen miten hän haluaa, niin olen hänen arvoisensa!! On mieluummin oltava ottamatta riskejä, sillä haluan omistaa hänet ja hänen rakkautensa. Olisi noloa erota taas ja sitten tuntisin itseni yksinäiseksi eikä kukaan rakastaisi minua enää. Meillä on lapset ja kulissit kunnossa, liialliselle tunteilulle ja itsensä avaamiselle ei ole varaa. Riskejä ei voi ottaa, mieluummin voin pahoin tässä vankilassa. Haluan olla rakastettu ja hyväksytty hinnalla minä hyvänsä!"

SINKKU ELÄMÄ : "Enää en uskalla seurustella koska pelkään sitoutumista. Pelkään että menetän vapauden ja rakkauden. Haluan irtosuhteita, koska saan näin enemmän rakkautta ja hyväksyntää. En halua kohdata omia pimeitä puoliani, joten on turvallisempaa olla yksin ja erillään. "Peiliin" katsominen on kuitenkin pelottavaa, koska joudun kohtaamaan itseni ja raadollisen menneisyyteni. Tahdon kuitenkin hellyyttä ja olla rakastettu..ehkä se oikea vielä löytyy....? (toivon kipinä rakkaudesta;-)"

SOSIAALISUUS : "Kun en ole tuppisuu ja osaan kommunikoida jokaisen ihmisen kanssa, niin minut huomataan ja saan mielihyvää, ehkäpä jopa rakkautta. Kun osaan naurattaa ja tehdä ihmiset hyvälle tuulelle niin saan hyvää palautetta ja kauniita katseita. Minut on huomattu, rakastan huomatuksi tulemista, koska haluan hyväksyntää ja rakkautta. En halua menettää kasvojani muiden silmissä, se on pahin pelkoni. Huonona päivänä on hymyiltävä ja eri tilanteisiin on osattava ottaa oikea naamari esiin. Turha pelleily ja leikittely pois, niin säilyy maine."

YHTEISKUNTA : "Kun toimin kaikkien sääntöjen mukaan ja olen tunnollinen veronmaksaja, niin olen kaikien silmissä kunnon kansalainen enkä mikään "sosiaalipummi". Kun uskon kaikki normaalit käytännöt ja asiat, niin olen hyväksytty muiden silmissä. Riskejä ei voi ottaa, sillä saatan jäädä yksin ja sehän tietää rakkaudettomuutta. En voi kuunnella omaa sisäistä ääntäni, koska se voi sanoa toista kuin mitä naapurin jaska sanoo..pääsen siis helpommalla kun tuomitsen intuition hörhöjen jutuksi. Kyllä yhteiskunta ja politiikot tietää paremmin. Pelkään tuomiota, oli se sitten esimieheni, tuomarin tai Jumalan."

TIETO : "Kun kerään kaiken mahdollisen tiedon tiede lehdistä iltapäivälehtiin asti, niin petaan itselleni "varman" pohjan, jossa tuntea turvallisuutta elämää kohtaan. Jos joku alkaa puhumaan jostain asiasta niin tiedän mistä puhutaan. Saan huomiota osakseni enkä jää kakkoseksi. Olen arvostettu ja tunnen olevani olemassa. Minua on helpompi rakastaa kun olen viisas. Tappiota en halua kokea, koska häviäjät eivät saa rakkautta. Luusereita tai "tyhmiä" ei kukaan halua."

RAHA : "Raha luo turvallisuutta ja rahalla saa mitä haluan, jopa rakkautta. Kauniit naiset ja komeat miehet ovat suosittuja ja kaikki haluavat heidän seuraansa. Jos minulla ei ole rakkautta, aitoutta ja hellyyttä niin ainakin rahaa minulla on, ja saan ostettua itselleni vaikka joka päivä jotain kivaa. Raha vapauttaa minut kokemaan rakkautta elämää kohtaan. Raha on vaurauden ja menestymisen merkki. Köyhää ja yksinkertaista elämää viettävää ei kukaan halua. Köyhät ovat tylsiä ja yksinäisiä. Rahalla saan treffi pyyntöjä ja seuraa yöksi. Köyhän seura ei kiinnosta ketään. Köyhästä ei ole kenellekään mitään hyötyä. On hienoa katsoa ihmisten loistetta silmistä, kun ilmoitan olevani rahallisesti rikas. Rahan kautta saan viihdykettä jos tunnen itseni yksinäiseksi ja rahalla saan matkustella ja seurustella ihmisten kanssa. Raha antaa minulle rakkauden tunteen. Ilman rahaa en edes tiedä mitä rakkaus on...silti sydämessäni on tyhjä kohta joka ei täyty rahalla, en edes erota sitä mikä on aitoa ja mikä ei...Nyt minusta tuntuu että kaikki on vain rahani perässä, köyhänä ainakin tiesin heti kuka rakastaa minua aidosti ja kuka ei. Rahalla voin myös lahjoa, jos tulee tiukka paikka."

TIEDE : "Tiede luo minulle tarkoituksen täällä maailmankaikkeudessa. Kun tiede todistaa jonkin asian todeksi, niin tunnen eläväni siinä rakkaudessa jonka tiedän. Koska en voi tietää totuutta, haluan rakkaudenkin tietää tieteen kautta. Rakkautta ei voi nähdä joten haluan sen ainakin tietää. On helpottavaa tietää tutkimuksien kautta maailmaa, koska silloin saan hieman balsamia epävarmaan olooni. En usko mihinkään ennenkö näen, mutta silti rakastan kukkia, eläimiä, lapsiani, miestäni, naistani, perhettäni, ystävääni, elokuvia, autoani...jne. Mistä tämä rakkauden kaipaus tulee? Mistä itse rakkaus tulee? Matkustan omalla tavallani tieteen kautta rakkauteen, jonka haluan kokea."

TYÖNTEKO : "Kun teen paljon töitä ulkoisesti, niin olen hyödyksi yhteiskunnalle, elätän perheeni hyvin. Jos en tee töitä niska limassa niin olen huono isä tai huono äiti lapselle ja huono vaimo tai huono aviomies. Kun teen paljon ylitöitä niin minäkuvani pullistuu ja on mukava kehuskella kavereille, että kuinka aika ei riitä mihinkään. Ajan riittämättömyys on muodikasta tässä ajassa. Kovia työmiehiä arvostetaan sillä "se ken ei työtä tee, ei syömänkään pidä". Työnteon avulla minut hyväksytään ja saan arvostavia kommennetteja ja rakkautta perheeltäni ja yhteskunnalta. Työvoima toimistossakin saan helpommin kehut ja kakkukahvit, jos olen kärvistellyt epäonnellisena 40 vuotta samassa työpaikassa. Näin kuulun joukkoon, rakkauden joukkoon."

SYÖMINEN JA JUOMINEN : "Juon alkoholia viikonloppuisin unohtaakseni epävarman itseni, syön suklaata sydänsuruihin ja pitzaa krapulaan, niin minun ei tarvitse kohdata todellisuutta. Pienessä hönössä tunnen olevani tärkeä ja arvostettu. Mikään huoli ei minua paina ja elämäni loistaa. Humalassa olen rohkea ja tunnen olevani osa ykseyttä, osanen rakkautta. Humalassa saan huomioo ja ihmisiä ympärilleni. Viina on viisasten juoma ja poistaa yksinäisyyden tunteen. Olen kännissä parempi rakastajakin. Kännissä kaikki on kuninkaita eikä henkisiä mietiskelyjä tai muita lässytyksiä tarvita. Kaipaan siis rakkautta pohjimmiltani. Haluan olla olemassa."

RAKKAUS : "Rakkaudesta puhuminen on ällöä ja hippien tyhjänpäiväisiä juttuja. Rakkaus on pelkkää hömppää eikä semmoista ole olemassakaan. Vaikka kiellän suu vaahdossa rakkauden tai Jumalan olemassaolon, niin silti kaipaan hellyyttä, seksiä ja ihania kokemuksia. Silti tiedän mitä tapahtuu kun arvot menettävät otteensa kun todellakin rakastuu. Rakastan luontoa ja lapsiani sekä elämääni ja ehkä jopa perhettäni. Rakkaus siis täytyy olla olemassa..."

JOUKKOON KUULUMINEN: "Kun liityn johonkin ryhmään, uskontoon, jengiin, kirkkoon, armeijaan, työpaikkaan, opiskelupaikkaan, bändiin, harrastus toimintaan, jääkiekko koukkueen faniksi jne. niin voin tuntea olevani elossa ja hyväksytty. Tunnen että minua rakastetaan. Olen siis tärkeä. Olemme yhtä perhettä. Kun teen asiat hyvin, niin syytä pelkoon ei ole. Pohjalla on siis ykseyden tunteen tunteminen. Halu kokea rakkautta tällä pienellä pallolla ikuisessa universumissa."

 MENNEISYYS: "Kun rakkaus osuu kohdalleni, niin haluan paeta menneisyyteen, koska silloin oli kaikki paremmin tai huonommin. En halua samoja pettymyksiä kokea kuin menneisyydessäni koin, mutta haluan vähintäänkin yhtä kivoja asioita joita koin. Haluan vertailla koska minun on vaikeaa kohdata rakkaus tässä ja nyt. En halua pilata rakkauttani, mutta silti minulla on menneisyyteni, mitä siis teen? Kun katson häntä niin näen oman menneisyyteni. Haluan oppia rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta, mutta kun suutun niin otan menneisyytemme esiin. Kaiken pohjalla on halua olla rakastettu ILMAN MENNEISYYTTÄ, tässä ja nyt. Rakkaus on läsnäoloa."

HENKINEN MATERIALISMI: "Kun ostan kaikki henkiset kirjat ja tankkaan pääni täyteen rakkauden sanomaa, niin minusta tulee automaattisesti rakastava ja ihana. Kun käyn kaikki messut ja henkiset piirit lävitse, niin koen rakkauden. Kun poistan kaikki negatiiviset ihmiset ympäriltäni ja kasaan elämäni vain positiivisilla ja ihanilla ihmisillä, niin elän rakkaudessa ja ihanuudessa. Kuitenkin joudun hetken päästä toteamaan, että elämä kohtelee minuakin miten sattuu ja joudun kohtaamaan omat pimeät puoleni. Rakkauteen on kuitenkin kova hinku. Rakkauden nälkä on kova. Kun olen kaikkien tuntema ja suosiota nauttiva henkinen opettaja, niin saan huomiota, hyväksyntää ja rakkautta. Vasta silloin olen turvallisilla vesillä, vai olenko rakentanut itselleni vain uuden identiteetin? Rakkaus vain ON."


Tässä muutamia esimerkkejä siitä miten haluamme kokea rakkautta ja hyväksyntää. Onnelliseksi tämän homman tekee se, että meidän ei tarvitse ANSAITA rakkauttamme, koska olemme syntyneet tänne rakkaudesta, elämme rakkaudessa ja kuolemme rakkauteen.
Missään muualla emme voi edes kokea rakkautta kuin sisällämme meissä itsessämme. Voimme elää ja hengittää rakkautta jokainen hetki. Koemme rakkauden tässä hetkessä. Mikään ulkoinen status tai ulkoinen asia ei voi viedä meidän voimaa valita rakkaus. Joten on aivan sama miten ulkoista maailmaa ilmentää. Mikään ulkoinen ei voi meitä erottaa kuin vain mielessä, mutta sekään ei ole totta. Kaikessa on pohjimmiltaan kyse rakkauden kaipuusta. Myös tällä kirjoituksella. Kaikki pahuuskin on vain rakkauden pyyntöä ja odottaa oivallustaan siitä että kaikki on hyvin...

T: Jake (joka haluaa lisää tatuointeja, rakkautta, rahaa, henkisyyttä ja kivoja vaatteita;-)

Miksi rakkaus pelottaa? Vai pelottaako?

Hei!

Nyt aion ihan omin sanoin mietiskellä asiaa joka on askarruttanut minua jo vuosia. Henkisellä polulla on tullut vastaan monenmoisia oivalluksia ja kysymyksiä. Tässä niistä yksi ja kysymys kuuluu; miksi rakkaudesta niin helposti vaietaan ja että miksi rakkautta pelätään? Nyt en kuitenkaan vaikene puhua vaan annan sanaisen arkkuni reilusti aueta. Again. Eikä edes pelota, ainakaan en tunnusta.

Olen huomannut monen henkisen oppisuunnan viestittävän yhtä totuutta ja se on se, että rakkaus ja pelko ovat vastakohtia, mutta kaikesta huolimatta olen huomannut ympärilläni paljon rakkauteen liittyviä estoja ja pelkoja. Jos rakkaus laajentaa, vapauttaa ja vie mukanaan pelon, niin miksi ihmeessä maailman yksinkertaisemmasta asiasta tehdään maailman monimuotoisin ja vaikein?

Rakastumiseen liittyvä alkuhuuma on siitä mahtava tunne, että se tekee kirjaimellisesti ihmisestä hullun, hullun muiden "normaalien" silmissä. Rakastunut voi tehdä huumassaan ihan mitä tahansa, jotta saa vaan olla rakastuneena rakastetun kanssa. Pelko on hävinnyt jakamisen ja onnellisuuden iloihin. Hän omistaa koko elämänsä rakastetun ajattelemiseen ja on valmis vaikka lopettamaan syömisen tai on valmis antamaan kaikkensa rakkauden eteen. Rakastunut on valmis huutamaan koko maailmalle että "rakastan sinua!" Rakkauden aallot ovat hukuttaneet perus arkiset huolet alleen. Aika tuntuu kadonneen hänen läsnäoloonsa. Rakastuneet voivat viettää yhdessä suudellen ja hellyyttä osoittaen vaikka päiviä putkeen. Lupauksia ladellaan ikuisesta rakkaudesta ja rakastettu on tietysti täydellinen. Puhelin laskut käyvät pilvissä. Rakastavaiset ovat pilvissä. Huolet kaikkoaa ja kaikki näyttää täydelliseltä. Elämään on tullut tarkoitus ja sielunkumppani on löytynyt. Hänessä ei ole mitään vikaa. On tapahtunut hetkittäinen "minän" katoaminen ja mieli ratsastaa rakkauden flowssa. Ego on kaikonnut. Rakkaus on valmis antaamaan itsensä toiselle. Huolet eivät voi mitään rakkauden puskiessa ovista ja ikkunoista. Jokainen asia tai ihminen tuo vain hänet mieleensä. "Vain kuolema meidät erottaa". 2 sulautuu yhteen ja erillisyys on päättynyt. Hetkeksi?

Alkuhuuman jälkeen alkaa se paljon puhuttu arki. Realismi kadottaa henkimaailman asiat ja on palattava takaisin murheiden laaksoon. Ego alkaa pikkuhiljaa palautumaan takaisin lähtöruutuun ja entistäkin voimakkaampana. Hetken ego (menneisyyden muokkaama minäkuva) joutui katoamaan ykseyden muistoihin ja nyt alkaa voimakas minä taas nostamaan profiiliaan. Se sanoo "tässä menee rajani", "tässä on haluni", "tämmöinen minä oikeasti olen", "ota tai jätä mutta itsestäni en luovu", "suutelu tai muu hellyyden osoitus yleisillä paikoilla on ällöä", "en aio enää julistaa rakkauttani, ainakaan muiden kuullen", "haluan piilottaa rakkauteni ja näytän rakkautta vain ja ainoastaan jos saan sitä ensin", "haluan kehittää tätä elämääni ulkoisesti, en sisäisesti kohtaamaalla pelkojani", "haluan vain hyödyn kumppanistani, mutta hänen huonona päivänä en häntä kaipaa", "jos hän ei täytä odotuksiani, niin löydän vielä paremman", "koska en enää koe alkuhuuman tasoista itsettömyyden tunnetta, rakkautemme on nyt kuollut", "mitähän muut tästä ajattelevat?"... 
Nämä ajatukset eivät kaikki ilmene välttämättä yhdelle ja samalle ihmiselle, mutta liittyy egon logiikkaan joka jakautuu erillisyyteen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vasta kun arki alkaa, niin rakkauskin voi alkaa, vaikka onhan se ehkä helpompaa rakastaa hyvänä päivänä tai omaa "kultaa" hyödyntäen omiin itsekkäisiin tarkoituksiin ja vieläpä piilossa muulta "pahalta" maailmalta. Rakkaus tahdotaan piilottaa, koska epävarmuus rakkauden alkuperästä tuottaa epävarmuutta. Pikkuhiljaa alkaa omat pelot ja menneisyyden peikot kömpiä esiin- sisältämme. Menneisyyden epäonnistumiset, loukkaukset, pettymykset, jätetyksi tulemiset ja lapsuudessa tapahtuneet rakkaudettomat asiat marssivat esiin, joten yleensä ne laitetaan vain kylmästi toisen syyksi eikä osata tai edes haluta käsitellä niitä itsessä. Monesti ei edes tajuta omia reaktioita joita tapahtuu tietoisuudessa, alitajuisesti. On helpompi vetäytyä pois tilanteista ja olla yksin kuin katsella toisen epävarmuutta joka muistuttaisi MINUN omasta epävarmuudestani. On helpompi tuomita ja olla ymmärtämättä kuin rakastaa , hyväksyä, ymmärtää ja antaa tukensa- eli puhtaan rakkautensa. Sitä mielestäni rakastaminen parisuhteessa on; luottamusta, avoimuutta, hyväksymistä ja anteeksiantoa.




On helpompaa kuunnella egonsa sanelemia ohjeita ja seilata turvallisilla vesillä kuin antaa itsensä, AVATA aidosti itsensä. On helpompaa laittaa kaiken huomionsa ulkoisiin asioihin ja unohtaa omat esteet rakkauden edessä. On helpompaa viettää humalassa baari iltaa tai katsella yhdessä leffaa ( ei niissäkään ole mitään pahaa), kuin puhua avoimesti kaikista tunteistaan. Silloin joutuu olemaan rehellinen itselleen ja toiselle. Avatessa joutuu ottamaan riskin, suuren riskin. On pelottavaa ottaa jätetyksi tulemisen riskejä. On rajua kamaa avata omat pimeät puolensa rakkaudelle. Rakkaus on egolle pelottavaa, hyvin pelottavaa. Kulisseihin on helpompi jumittua, koska silloin vain sillä on merkitystä miltä rakastavaiset näyttävät ulkoisesti. Todellinen puhdistuminen voi joskus olla itkuista ja haavoittavaakin. Mutta jos rakkauden uskotaan tulevan itsekkyyden ulkopuolelta kaikkeudesta ja sen takaa, niin me voimme vain olla osa rakkautta eikä pelkoon ole mitään syytä. Mutta jos kuvittelen mielessäni rakkauden olevan sitä tai tätä, niin on päivän selvää, että en voi ymmärtää rakkauden mahdollisuuksia elämässäni. Rakkaus ei tule mielikuvituksesta, koska mielikuvitus ja mielikuvat eivät totuuden valoa kestä. On hölmöä uskoa median luomiin mielikuviin rakkaudesta. On mielestäni hölmöä uskoa naisten lehtien "näin olet hyvä rakastaja" tekstejä. Kaikki mikä on mielikuvitusta, tulee kuolemaan. Kaiken ulkokuoren alla piilee epävarmuus, niin kauan kun tuomme ne päivän valoon. Me voimme vain matkata siihen todellisuuteen, joka on yksi yhdessä. Erillisyyden kautta joutuu vain kuolemaan. Jokainen hetki. Vahva ja todellinen rakkaus syntyy HEIKKOUDEN KAUTTA. Niistä hetkistä kun mielikuvat murenevat ja siitä ymmärryksestä, että joudun tekemään työt itsessäni. Ulkoista maailmaa on turha lähteä muuttamaan, koska kaikki esteet rakkauden kokemiselle on meissä itsessämme. Vain oma mieleni voi estää todellisen rakkauden kokemisen. Kaikki mahdollisuus rakkauteen piilee tässä hetkessä. Rakkaus ei elä ajassa, mutta sen voi kokea ajan keskellä, tässä ja nyt.

Rakkaus ei kuitenkaan ole itsekästä, koska olemme yksi ja sama "henkiolento", vaikka näytämme erilaisilta, rakkautemme on yhtä. Erilaiset uskomukset joista on rakennettu identiteetit, erottavat meidät unohduksen uneen. Rakkaus ei voi olla edes maalaisjärjellä ajateltuna kenenkään yksityisen omaa. Rakkaus on meidän yhteinen asia eikä se lopu koskaan, rakkautta voi vain laajentaa. Esteet on kuitenkin poistettava omasta mielestä, koska siellä ne esteet on rakennettukin, eikä kukaan toinen ole niihin syyllinen. Jos tahdot välttämättä niin ajatella, se vain hidastuttaa omaa matkaasi rakkauteen. Toisten syytteleminen on hyödytöntä rakkaudelle.

Tulin siis siihen tulokseen, että me emme pelkää mitään muuta asiaa tässä maailmassa kuin rakkautta, meidän todellista olemustamme. Rakkaus on meidän suurin pelkomme. Me sisäisesti kaipaamme sitä eniten, mutta olemme hämmennyksissä siitä miten voimme rakkauden kokea. Kollektiiviset uskomukset, säännöt, moraali ja rationaalisesti rakennettu pelko estää meitä kokemasta rakkautta kokonaisvaltaisesti. Olemme yksinäisyyden ja erillisyyden unessa, mutta sisällämme on polku joka vie meidät ennemmin tai myöhemmin perille.

Rakkauden pelon takia emme näe rakkautta, hellyyttä, alastomuutta, rakasteluja, avointa itkua, riitelyjä ym. tunteita julkisilla paikoilla, eikä aina piilossakaan kuin ehkä humalaisten tai nuorten toimesta, koska rakkaus muistuttaa meitä pelosta ja pelko rakkaudesta. Me pelkäämme ottaa riskejä, koska meissä on paljon epävarmuutta ja pelkoa. Rakkaus on liian yksinkertaista meille, koska sitä ei voi nähdä, ihan niinkuin ei tuultakaan voi nähdä, mutta silti se voi yltyä vaikka myrskyksi asti. Kaikki näkymätön on pelottavaa, koska se on egon luoman maailman vastakohta. Rakastua saa paperilla, mutta näyttää ei sitä saa, kuin korkeintaan menemällä naimisiin tai kivalla ja yleisesti hyväksytyllä tavalla päivittää facebook: "parisuhteessa". Rakastua toki saa, mutta kukaan ei edes osaa sanoa sen tarkemmin, että mitä se semmoinen rakkaus on....Rakkaus leimataan helposti ällöksi ja kuuluu vain teineille. Ego ei halua menettää itseään rakkaudelle. On siis parempi olla puhumatta tunteistaan ja peloistaan. Jos "rakas" lähtee läiskimään pelkojeni takia, niin olen vain nolannut itseni ja jään taas yksin. Sekin on pelottavaa.

Kollektiivisella tasolla näkyy selvästi se miten pelottavaa rakkaus on. On kautta ihmishistorian ollut sotia, joukkomurhia, hallitsemista ja maailman valloitusta. Seksikin on syntiä. Kaikki on syntiä.
Ihminen tappelee ja stimuloi kärsimyskehoaan ilman, että ymmärtää miksi niin tekee. Kaikki muu näyttää olevan ulkoisesti tärkeämpää kuin rakkaus, mutta sisällämme tunnemme yksinäisyyttä, koska kuuntelemme mieluummin uskoisia kotkotuksia, vaikka rakkauden hiljainen ja yksinkertainen ääni kutsuu meitä luokseen jokainen hetki. On näytettävä hyvältä muiden silmissä eikä vastaan tulijoita saa halata eikä yleisillä paikoilla saa jututtaa ihmisiä ilman hulluksi tulemisen leimaa. Luultavasti minäkin olen outo nyt kun haluan miehenä puhua rakkaudesta ja vieläpä muiden silmien edessä omalla nimelläni. 
Oravanpyörän pyörittäminen hautaan asti on monesti tärkempää kuin hulluttelu ja vapauteen perustuva rakkaus. Vapaus pelottaa ja ainut mihin sen sijaan monesti ryhdymme, on riippuvuus. Riippuvuudenkin sekoitamme useasti rakkauteen vaikka riippuvuuskin on vain yksi pelon muoto. Se ilmenee esim näin: En uskalla näyttää kaikkia tunteitani arjessa, koska muuten rakkaani voi katkaista riippuvuuteni köyden irti. Sitten olen taas yksin ja sekin on egolleni hyvin pelottavaa.
On muistettava sekin, että helposti vaadimme toiselta ymmärrystä ja vapautta, mutta emme osaa itse sitä antaa silloin kun toisella on vaikeaa. Koemme että se on jotenkin ITSELTÄMME pois. Emme ehkä halua kohdata toisen tuskaa ymmärryksellä, koska se voi pahimmassa tapauksessa stimuloida oman kärsimykseni ja epätäydellisyyteni. Pelkään että minua ei enää rakasteta. On helpompaa vetäytyä pois kuin olla "negatiivisissa energioissa".

Uskon että kaikki kärsimyskin on pohjimmiltaan rakkauden pyyntöä, eli niin tai näin niin rakkaus kestää kaiken. Kaikkea tätä ei tarvitse välttämättä oivaltaa, jos on läsnä elämälle, hetkelle ja omalle rakkaalleen. Niin yksinkertaista se rakkaus kuitenkin on... 

....lupaan olla sun...ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu...<3 <3

https://www.youtube.com/watch?v=-AY5-0uXn9w


Rakkautta mietiskeli 41 vuotias mies, joka puhuu ja pussaa oman kokemuksen sekä oivallustensa kautta. Näkemykseni asiasta suodattuu oman mieleni kautta, joten sinullakin on varmasti omasi. Jos tahdot, niin kerro se minulle.

Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille lukijoille, peace & love!!!

T: Jake

vaarallinen massoille!!

"On tarpeetonta luoda minäkuvaa, jonka olemme mielissämme luoneet. On tarpeetonta luoda minäkuvaa, koska meidän todellinen itsemme on jo olemassa. Olemme saaneet sen synnyinlahjaksemme. Me olemme todellinen itsemme. Meidän on vain löydettävä itsemme uudelleen. Se voi olla vaikeata, sillä yhteiskunta ei yleensä salli sen tapahtua. Yhteiskunta ei anna sen tapahtua, koska meidän todellinen itsemme on vaarallinen. Se on vaarallinen valtionkirkolle, vaarallinen valtiolle, vaarallinen joukoille, vaarallinen perinteille, sillä samalla kun ihminen tuntee itsensä, hänestä kasvaa yksilö. Hän ei enää kuulu massoihin. Hän ei enää ole taikauskoinen eikä häntä voi riistää. Tälläista ihmistä ei voida ajaa kuin karjaa eikä käskeä tai komentaa. Hän elää oman sisäisen valonsa ohjaamana luottaen omaan sisimpäänsä. Hänen elämässään vallitsee kauneus ja eheys. Mutta juuri tätä yhteiskunta pelkää.
Eheistä ihmisistä tulee yksilöitä, eikä yhteiskunta halua meidän olevan sellaisia. Yhteiskunta opettaa meitä yksilöiden asemasta olemaan persoonallisuuksia. Sana persoonallisuus täytyy ymmärtää oikein: sen juuri on persona, joka tarkoittaa naamiota. Yhteisö antaa ihmiselle väärän käsityksen siitä keitä me olemme, ja takerrumme tuohon naamioon koko elämämme ajan.
Näkemykseni mukaan useimmat ihmiset toimivat elämässä väärillä paikoilla. Ihminen, josta olisi tullut valtavan onnellinen lääkärinä, on maalari ja onnellisesta maalarista on tullut lääkäri. Kukaan ei ole oikealla paikallaan ja siksi koko yhteiskunta on iso sekamelska. Jokaista ohjaa joku muu; ketään ei ohjaa hänen oma vaistonsa. Meditaatio auttaa vaistojasi kasvamaan ja kirkastaa sinulle sen, mikä saa sinut puhkeamaan täyteen kukoistukseesi. Ja mitä tahansa se onkin, on se erilaista jokaiselle yksilölle. Juuri sitä yksilöllisyys merkitsee: jokainen meistä on ainutkertainen. Ja etsiä ja tavoitella omaa ainutkertaisuuttaan on suuri elämys, suuri seikkailu."

Osho

https://www.youtube.com/watch?v=Dwh6ddCDqlA