"Jos et esitä roolia, toimit vailla egominuutta. Ei ole toissijaista tavoitetta: minäsi suojelua tai vahvistusta. Tästä johtuu, että toimintasi on paljon tehokkaampaa. Olet keskittynyt täydellisesti tilanteeseen. Olet yhtä sen kanssa. Et yritä olla joku erityinen. Sinussa on paljon voimaa, ja olet hyvin tehokas ollessasi täysin oma itsesi. Mutta älä yritä olla oma itsesi. Yrittäminen tuottaisi jälleen roolin, "luonnollisen, välittömän minän". Heti kun yrität olla sitä tai tätä, näyttelet. "Ole vain oma itsesi" on hyvä neuvo, mutta se voi johtaa myös harhaan. Mieli astuu esiin ja sanoo: "Katsotaampa. Kuinka voin olla oma itseni?"- suunnitelman. Siinä on uusi rooli. "Kuinka voin olla oma itseni?" on itse asiassa väärä kysymys. Se tarkoittaa, että sinun täytyy tehdä jotakin ollaksesi oma itsesi. Mutta niin ei ole, koska sinä olet jo oma itsesi. Lopeta yksinkertaisesti turhan taakan lisääminen siihen, mitä jo olet. "Mutta en tiedä, kuka olen. En tiedä, mitä tarkoittaa olla oma itsensä." Jos voit olla täysin tyytyväinen siihen, ettet tiedä, kuka olet, jäljelle jää todellinen minuutesi- ihmisen takaa löytyvä oleminen, pikemminkin selkeiden mahdollisuuksien kenttä kuin jotakin valmiiksi määriteltyä. Luovu itsesi määrittelystä - itsellesi ja muille. Et kuole. Heräät eloon. Äläkä ole huolissasi siitä, miten muut määrittelevät sinut. Määritellessään sinua he rajoittavat itseään, joten se on heidän ongelmansa. Kun olet vuorovaikutuyksessa ihmisten kanssa, älä ole ensisijaisesti tehtävä tai rooli vaan tietoisen läsnäolon kenttä. Miksi ego näyttelee? Syynä on yksi tarkistamaton oletus, yksi perustavanlaatuinen, yksi tiedostamaton ajatus. Ajatus on: en ole tarpeeksi. Siitä seuraa muita tiedostamattomia ajatuksia: minun täytyy esittää roolia saadakseni sen, mitä tarvitaan aitoon olemiseen: minun täytyy saada enemmän, jotta voin olla enemmän. Et kuitenkaan voi olla enempää kuin olet, sillä fyysisen ja psyykkisen muotosi alla olet yhtä itse elämän, itse olemisen kanssa. Muodon suhteen olet aina jotakuta huonompi ja jotakuta toista parempi. Todellinen itsetunto ja nöyryys syntyvät tämän ymmärtämisestä. Egon silmissä itsetunto ja nöyryys ovat vastakkaisia. Tosiasiassa ne ovat yksi ja sama asia" Eckhart Tolle
"Pääset nykyhetken avulla yhteyteen itse elämänvoiman kanssa, joka on perinteisesti nimetty "Jumalaksi". Kääntyessäsi siitä pois Jumala ei enää ole elämäsi todellisuutta. Jäljelle jää ainoastaan mielen jumalaKUVA, johon jotkut uskovat, jotkut eivät. Jopa Jumalaan uskominen on vain kehno korvike Jumalan elävän todellisuuden ilmentymiselle elämän jokaisessa hetkessä."
On olemassa egoja, jotka eivät tavoittelekaan ylistystä ja ihailua vaan tyytyvät muunlaiseen huomioon ja esittävät rooleja saadakseen haluamansa. Jos ne eivät voi saada myönteistä huomiota, ne etsivät kielteistä esimerkiksi yllyttämällä muita negatiiviseen reaktioon. Jopa jotkut lapsetkin tekevät niin. Kielteisten roolien esittäminen on erityisen korostunutta aina, kun aktiivinen kärsimyskeho voimaannuttaa egoa. Tuo keho on menneisyyden tunneperäistä tuskaa, joka haluaa vahvistua tuntemalla lisää tuskaa. Osa egoista syyllistyy kuuluisuuden tavoittelussaan rikoksiin. Ne hakevat huomiota huonomaisuudesta ja muiden ihmisten paheksunnasta. "Ole kiltti ja kerro, että olen olemassa, että en ole yhdentekevä", ne vaikuttavat sanovan. Nuo sairaalloiset egot ovat vain normaaliegon äärimmäisiä muotoja. Yksi hyvin yleinen rooli on uhrin rooli. Uhri etsii myötätuntoa, sääliä tai toisten kiinnostusta minun ongelmiani, "minua ja minun tarinaani" kohtaan. Uhriksi hahmottuminen kytkeytyy useisiin egokiinnitteisiin rakenteisiin, muun muassa valittamiseen, loukkaantumiseen, raivostumiseen. En tietenkään halua luopua samastumiseni kohteena olevasta tarinasta, jossa olen antanut itselleni uhrin roolin. Niimpä, kuten jokainen terapeutti tietää, ego ei tahdo "ongelmiensa" loppuvan, sillä ne on osa sen identiteettiä. Jos kukaan ei halua kuunnella surullista tarinaani, voin kertoa sen ajatuksissani itselleni yhä uudelleen. Voin sääliä itseäni ja löytää identiteetin ihmisenä, jota elämä, ihmiset, kohtalo tai Jumala kohtelee epäoikeudenmukaisesti. Minäkuvani määrittyy ja minusta tulee joku. Vain tällä on merkitystä egolle. On melko yleistä esittää roolia monien niin sanottujen rakkaussuhteiden alkuvaiheessa. Pyrkimyksenä on viehättää toista ja pitää kiinni hänestä, joka egon havainnon mukaan "tekee minut onnelliseksi, saa minut tuntemaan itseni erityslaatuiseksi ja täyttää kaikki tarpeeni". "Minä esitän sinun haluamaasi ja sinä minun haluamaani ihmistä." Tämä on ääneen lausumaton ja tiedostamaton sopimus. Näytteleminen on kuitenkin kovaa työtä, joten rooleja ei voi pitkittää loputtomiin varsinkaan sitten, kun aletaan asua yhdessä. Mitä näkyykään, kun naamiot putovat? Useinmiten, ikävä kyllä, ei vielä ihmisten todellinen olemus, vaan tosiolemuksen kätkijä: rooleista riisuttu raaka ego kärsimyskehossaan ja sen estetty haluaminen, joka muuttuu todennäköisesti puolisoon tai kumppaniin suuntautuvaksi vihaksi. Vihan syy on se, että kumppani ei poistanutkaan perustavaa pelkoa ja puutteentunnetta, jotka ovat luontainen osa egoon kiinnittynyttä minätuntoa. Se, mitä yleensä kutsutaan "rakastumiseksi", on useimmiten egoon kietoutuneen haluamisen ja tarvitsemisen tehostumista. Ihminen tulee riippuvaiseksi toisesta ihmisestä tai pikemminkin häneen liittyvästä mielikuvasta. Siinä ei ole kyse todellisesta rakkaudesta, joka on vapaa kaikesta haluamisesta. Espanjan kieli on rehellisin perinteisten rakkauskäsitteiden suhteen: TE QUIERO tarkoittaa sekä "haluan sinua" että "rakastan sinua". Toinen "rakastan sinua"- ilmaus on TE AMO, jossa ei ole tätä monitulkintaisuutta ja joka on harvinainen- ehkä siksi, että tosirakkaus on yhtä harvinaista. Eckhart Tolle, uusi maa
"Kun kuulet sisäisestä avaruudesta, alat ehkä etsiä sitä, mutta koska etsit sitä kuin esinettä tai kokemusta, et sitä löydä. Tämä on kaikkien niiden ongelma, jotka tavoittelevat henkistymistä tai valaistumista. Siksi Jeesus onkin sanonut: " Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: `se on täällä`, tai `Se on tuolla.` Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." Jos et ole valveilla ollessasi jatkuvasti tyytymätön, huolestunut, levoton, masentunut, epätoivoinen tai muulla tavoin kielteisyyden jäytämä; jos voit nauttia yksinkertaisista asioista, kuten sateen tai tuulen kuuntelemisesta; jos voit nähdä taivaalla lipuvien pilvien kauneuden tai kykynet olemaan toisinaan yksin tuntematta itseäsi yksinäiseksi, kaipaamatta viihdyttäviä ärsykkeitä; jos kohtelet ventovierasta vilpittömän ystävällisesti haluamatta häneltä mitään...Ihmismielen muutoin alituiseen ajatusvirtaan on avautunut tilaa, vaikka edes hetkeksi. Kun näin tapahtuu, syntyy tunne, vaikka heikkokin, hyvinvoinnista ja elävästä rauhasta. Tunteen voimakkuus vaihtelee tuskin huomattavasta, taka-alalla olevasta tyytyväisyydestä Intian entisaikojen viisaiden nimittämäksi anandaksi- olemisen autuudeksi.
"Kun et peitä maailmaa sanoihin ja kategorioihin, elämääsi palaa ihmeen tuntu, joka katosi ihmiskunnan päädyttyä ajattelun riivaamaksi sen sijaan, että se olisi hyödyntänyt sitä. Elämääsi palaa syvyys. Asiat vaikuttavat taas uusilta, tuoreilta. Suurin ihme on kaikkia sanoja, ajatuksia, mielen tekemiä luokitteluja ja mielikuvia tärkeämpi ydinminäkokemuksesi. Jotta se voi syntyä, sinun täytyy irrottaa minään eli olevaisuutesi liittyvät tuntemuksesi kaikista siihen sekoitetuista eli samastetuista asioista. Mitä nopeammin liität suullisia tai ajatuksellisia leimoja esineisiin, ihmisiin tai tilanteisiin, sitä pinnallisemmaksi ja elottomammaksi todellisuutesi muuttuu. Turrut yhä pahemmin todellisuuteen, elämän ihmeeseen, joka levittäytyy päättymättömästi näkyviin sisimmässäsi ja ympärilläsi. Tällä tavoin saavutat ehkä nokkeluuden, mutta viisaus on kadoksissa- samoin kuin ilo, rakkaus, luovuus ja elävyyskin. Ne ovat havaitsemisen ja tulkinnan välisen rauhaisan tilan kätköissä. Luonnollisesti tarvitsemme sanoja ja ajatuksia. Niissä on oma kauneutensa- mutta onko meidän pakko joutua niiden vangiksi? Sanat pelkistävät todellisuuden ihmismielellä ymmärrettäväksi, mikä ei ole kovin paljon. Kieli koostuu äänihuulten muodostamista vokaaleista ( a, e, i, o, u...) ja ilmanpaineella tuotettavista konsonanteista (s, f, g...) Uskotko, että jokin tuollaisten perusäänteiden yhdistelmä voisi koskaan selittää, kuka olet tai mikä on maailmankaikkeuden perimmäinen tarkoitus tai edes puun tai kiven syvällinen olemus?"
Egojen synnyttämät myönteiset tunteet sisältävät vastakohtansa, joiksi ne voivat nopeasti muuttua. Muutamia esimerkkejä: egon rakkaudeksi kutsuma on omistushaluisuutta ja riippuvuutta aiheuttavaa ripustamista, joka voi muuttua silmänräpäyksessä vihaksi. Tulevan innokas odotus, egon yliarvostava suhtautuminen tulevaisuuteen, muuttuu helposti päinvastaiseksi -pettymykseksi- kun tilaisuus on loppunut tai se ei täyttänyt egon odotuksia. Ylistys ja kiittely saavat toisinaan tuntemaan elämänvoimaa ja onnellisuutta; arvostelu ja välinpitämättömyys tekevät seuraavassa hetkessä alakuloiseksi ja onnettomaksi. Villien kemujen nautinto muuttuu seuraavan aamun ankeudeksi ja krapulaksi. Ei ole hyvää ilman pahaa, ei valoa ilman varjoja. Egon tuottamat tunteet syventyvät, kun mieli jatkuvasti samastuu epävakaisiin ja herkästi muuttuviin ulkoisiin asioihin. Syvemmät tunteet eivät oikeastaan ole tunteita lainkaan. Ne ovat OLEMISTA. Tunteet sijaitsevat vastakohtien maailmassa. Olemisentilat voivat hämärtyä, mutta niillä ei ole vastakohtia. Ne huokuvat sinusta RAKKAUTENA, ILONA ja RAUHANA, joka on osa todellista luonnettasi.
"Unessa oleva ihminen ajattelee aina voivansa paremmin, jos muut muuttuisivat. Kärsitte siksi, että nukutte, mutta ajattelette: miten ihanaa elämä olisikaan, jos joku toinen muuttuisi. Miten ihanaa, jos naapurini muuttuisi, vaimoni muuttuisi, esimieheni muuttuisi. Haluamme aina jonkun muun muuttuvan voidaksemme hyvin. Mutta onko mieleenne koskaan juolahtanut ajatus, että vaikka vaimonne tai miehenne muuttuisikin, mitä te siitä hyödytte. Olisitte yhtä haavoittuvia kuin ennenkin, yhtä hölmöjä kuin ennenkin, olisitte yhtä unessa kuin ennenkin. Te olette se, jonka on tarpeen muuttua; te olette se, joka tarvitsee lääkettä. Intätte inttämistänne: tunnen oloni hyväksi, koska maailma on kohdallaan. VÄÄRIN! Maailma on kohdallaan, koska tunnen oloni hyväksi. Näin sanovat kaikki mystikot." Anthony De Mello
"Siinä, missä on rakkautta, ei voi olla mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. En vaadi teitä tekemään minua onnelliseksi; onnellisuuteni ei ole teistä kiinni. Jos jätätte minut, en vaivu itsesääliin. Nautin seurastanne tavattomasti, mutta en riipu teissä kiinni." Anthony De Mello
"Yleisesti ollaan sitä mieltä, että muita voi rakastaa vain silloin, kun tuntee olevansa syvästi rakastunut. Se ei ole totta. Ollessaan rakastunut ihminen ei liiku maailmassa rakastaen , vaan euforisena. Maailma sävyttyy epätodellisena ja ruusuisena hänen silmissään. Sävy katoaa, kun euforinen tunne lakkaa. Hänen niin kutsuttu rakkautensa ei synny selkeän todellisuudentajun pohjalta, vaan todellisesta tai kuvitteellisesta vakuuttamisesta siitä, että hän on jonkun rakastama - vakuuttamisesta, joka on vaarallisen särkyvä. Se perustuu niiden epäluotettavien ja muuttuvien ihmisten varaan, joiden hän uskoo rakastavan häntä. Millä tahansa hetkellä he voivat painaa katkaisijaa ja sammuttaa euforian. Ei ole mikään ihme, etteivät tätä tietä vaeltavat menetä ikinä epävarmuuttaan. (Kun elät maailmassa siksi, että joku toinen rakastaa sinua, et ole säteilevä todellisuudentajusi vuoksi, vaan sen rakkauden vuoksi, jota olet saanut joltakulta, joka kontrolloi katkaisijaa. Kun virta katkaistaan, hehkusi haihtuu.) "
-Anthony De Mello
"Kirjoitan vielä joskus kirjan Minä olen pöljä, sinä olet pöljä. Vapauttavinta ja ihaninta maailmassa on tunnustaa avoimesti, että on pöljä. Se on ihmeellistä. Kun ihmiset sanovat: "Olet väärässä." Vastaan: "Mitä muuta pöljältä voi odottaa?" Anthony De Mello
