" Ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu paitsi hänen vapautensa valita oma suhtautumisensa tilanteeseen." -Viktor E. Frankl (natsien keskitysleiriltä selvinnyt itävaltalainen logoterapian kehittänyt psykoterapeutti)
"Minun näkökulmastani katsoen kaikki uskomukset ovat täyttä hölynpölyä. En kykene enää erottamaan, miten joku uskomus olisi toista parempi. Ne ovat kaikki samanlaisia, koska mikään niistä ei ole totta. Ihmiset, jotka lukevat tätä, katselevat kenties toisia ihmisiä, jotka lähettävät eläkesäästönsä jollekin televisiosaarnaajalle, ja ihmettelevät, miten joku voi olla niin hyväuskoinen, mutta minun asemastani katsoen KAIKKI ovat hyväuskoisia. En enää näe mitään eroa kahden eri ihmisen uskomusten välillä; en vain kykyne siihen enää. Ei ole mitään parempaa tai huonompaa uskomusta, todellisempaa tai epätodellisempaa. Ne ovat kaikki unimaailman ilmentymiä, joilla ei ole mitään todellisuusarvoa tai kestävyyttä unen ulkopuolella. En voi erottaa mitään muuta kuin tämän. Ja kuitenkin näyttää siltä kuin minulla olisi tällainen tehtävä huudella ihmisille täältä kuilun toiselta puolelta ja saada yhteys sellaisiin ihmisiin, jotka eivät näe tätä aukkoa välillämme tai jotka eivät usko sen olevan edes olemassa. Mutta näin juuri tapahtuu, aukko on repeämässä yhä suuremmaksi. Koko ajatuskin siitä, että roomalaiskatolinen kirkko olisi jotenkin parempi ja todempi ja arvokkaampi kuin joku itsemurhakultti, on hävinnyt minulta kokonaan. En enää kykyne tai edes osaa teeskennellä kykyneväni näkemään tällaisia eroja. Tiedän kyllä, että toisella on toista enemmän kannattajia, mutta ei se mitään merkitse. Minun kannaltani katsoen joku on joko heräämisen tiellä tai sitten ei. Kykenen erottamaan enää ainoastaan tämän. Ihminen joko kohtaa todellisuuden tai kieltää sen." -JED McKENNA
KEHNOIN GURU KAUTTA AIKOJEN Jeff Foster Olen kaikkien aikojen huonoin guru. En pelkää myöntää sitä. En ole koskaan käynyt Intiassa, enkä tunne vetoa mennä sinne lähiaikoina. En väitä olevani herännyt, vapaa, eikä minua seurata palvoen. Kukaan ei ”työskentele” minun vuokseni. Ei mitään ihailevia opetuslapsia. Ei ketään kyllä –miehiä tai kyllä –naisia.
Olen avoin palautteelle ja kritiikille. Otan kaiken vastaan. Kun
hermostun, myönnän sen ja jatkan matkaa. Jos joku on eri mieltä
kanssani tai kritikoi opetuksiani, en sano automaattisesti että ”tuo on
sinun projektiotasi” tai että ”tuo on vain sinun egosi, joka puhuu” tai
että ”sinä et ole vielä herännyt”. En koe minulla olevan mitään
puolustettavaa. Totuus ei tarvitse puolustautumista. Minulla ei
ole gurua. En edusta mitään suuntausta. Olen aina tiennyt, että Totuus
on sisimmässä. Olen aina taistellut ensikäden Totuuden puolesta. Minulla ei ole mitään järjestelmää, eikä mitään erityistä tietä. Opetukseni on spontaania, ei se ole ”minun”.
En tee mitään lupauksia, että tämä opetus parantaisi sinut, korjaisi
sinut, herättäisi sinut, tekisi sinusta rikkaan, jättäisi sinut pysyvään
autuuden tilaan tai tekisi sinusta, herra paratkoon, mitenkään minun
kaltaistani. Minulla ei ole ashramia. Minulla on parta, muttei kovin pitkää. En pukeudu valkoisiin vaatteisiin. Minulla on kyllä pari valkoista t-paitaa.
Minä kiroilen. Minä piereskelen. En ole yli-inhimillinen. Sydämeni
rakastaa avautumista sepposen selälleen. Olen tuntenut sietämättömän
kärsimyksen syvyydet. Olen kulkenut itsemurhan partaalla, maistanut
toivottoman elämän makeutta, olen nähnyt myös kaikkein autuudellisimpien
tilojen pysymättömyyden. Olen nähnyt kirkkaasti, ettei meidän
inhimillisyytemme ja jumalallisuutemme voi olla kaksi eri asiaa ja että
rakkaus – sellainen rakkaus joka selviää hengissä ristiinnaulitsemisesta
– on ainoa asia joka todella on merkityksellistä. Käytän
vapaasti sanoja ”minä” ja ”minun”. Sanon ”minun kehoni” sen sijaan,
että sanoisin ”keho joka minulla on”. Minulla ei ole mitään ongelmaa
puhua menneisyydestä, tietäen että menneisyys on eräs tarina. Rakastan
hiljaisuutta, mutta rakastan yhtälailla äänekästä. Tilassa jossa ei ole
tarinoita, halajan kaikesta sydämestäni tarinoita. Uskon että
todellinen henkisyys on kaikille tarkoitettu. Minulla ei ole mitään
mielenkiintoa kultteihin. Näen että gurujen ja opetuslasten aikakausi
on väistymässä, toisten kokemien ilmestysten aika on ohi ja on
syntymässä uudenlainen, demokraattinen opettaja oppilas suhde. Me
olemme opettajia ja me olemme oppilaita ja me kaikki olemme Yhden
ilmentymiä. En teeskentele olevani tekaistu persoona, en puhu
tietyllä ”henkisellä” tavalla, en teeskentele tapaamisissa tai
retriiteissä olevani jotakin sellaista joka en ole. En halua nähdä
itseäni hyökkäämässä niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä kanssani. En
halua nähdä itseäni salaa kiljumassa kulissien takana vapaaehtoisille.
En virnistele äärettömän luottavaisena kaiken aikaa, en teeskentele
olevani ”korkeuksissa” tai ”positiivinen” kaiken aikaa. Olemukseni
halajaa sekä valoa että pimeyttä, sekä sanoinkuvaamatonta iloa että
menetettyjen maailmojen surua. En usko ”koko ajan” olemiseen, enkä
teeskentele sitä. Kuva ei merkitse mitään. Aitous on avain. Myös
väärennetty inhimillisyys on väärennös. Myös se että ”minulla ei ole
mitään kuvaa” on kuva, joka palaa poroksi. En näe itseäni guruna,
valaistuneena mystikkona, luontokappaleena, joka on mitenkään erilainen
kuin sinä, niin paljon kehittyneempi kuin sinä, niin paljon pyhempänä
kuin sinä. Minulla ei ole voittoisaa karismaattista
persoonallisuutta. Minä olen roska, joka kertoo tarinoita, kaskuja ja
huvittavia satuja. En ole kiinnostunut saavuttamaan sinun ihailuasi tai
hyväksyntääsi. Rakastan sitä kun sinä kävelet pois. Minä ihailen
sinua sen takia. Rakastan sitä jos jäät. Kunnioitan pelottomuuttasi. Tietenkin, rakastan todellakin puhumista Totuudesta. Rakastan todella tämän Läsnäolon lahjan jakamista kanssasi. Näen sinut erottamattomana siitä, mitä itse olen. Olen lintu. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin laulaa ilosta ja sydänsurusta ja lentää pois minne tahansa elämä minut viekin. Kiitos tämän matkan jakamisesta kanssani.
"Kuvajaisia ja mielen harhoja arvostetaan lujimpina totuuksina kun todellisuutta taas pidetään tarunomaisina. Jos ihmiset tarkkailisivat ainoastaan sitä, mikä on totta, eivätkä antaisi itsensä tulla harhautetuksi, elämä- verrattuna kaikkeen siihen mitä tiedämme- olisi kuin satu Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Jos arvostaisimme ainoastaan sitä, mikä on välttämätöntä ja oikeutettua, musiikki ja runous kaikuisivat kaikkialla. Kun olemme kiireettömiä ja viisaita, havaitsemme, että ainoastaan suuret ja arvokkaat asiat ovat millään tavoin pysyvästi ja todellisesti olemassa, että mitättömät pelot ja mitättömät mielihyvän aiheet ovat vain todellisuuden varjoja. Tämä on aina mieltä kohottavaa ja mahtavaa. Kun ihmiset sulkevat silmänsä ja torkkuvat ja antavat erilaisten näytösten hämätä itseään, he perustavat ja vakiinnuttavat kaikkialla itsellensä arjen rutiinit ja tavat, jotka ovat aina vain rakennettu mielen harhojen varaan. Lapset, jotka leikkivät elämää, kykenevät erottamaan sen todelliset lait ja suhteet paremmin kuin aikuiset, jotka eivät kykyne elämään elämäänsä arvokkaasti ja jotka kuitenkin kuvittelevat olevansa viisaampia johtuen kokemuksestaan- toisin sanoen epäonnistumisestaan." -JeD McKENNA, henkisesti epäkorrekti valaistuminen
Kun mieli on rauhassa maailmakin on rauhassa. Mikään ei ole todellista eikä mitään puutu. Et pidä kiinni todellisuudesta, et jää jumiin tyhjyyteen. Et ole pyhä etkä viisas, ainoastaan tavallinen kaveri, joka on saanut työnsä päätökseen.
Kuolema ei meitä pysty erottamaan, me yhdistymme ennen sitä. Syntymä ei ole meille todellista, ei kuolemakaan. Rakkaus on nyt, aina kun olen elänyt. Ikuisuuden karkulainen Rakkauden kerjäläinen Maapallon kansalainen Se on minä! Keinotekoiset katseet, tipattoman meren laineet, ei sieluani kastele. Olen siinä yhtä, missä mikään ei riitä. Ikuisuuden karkulainen Rakkauden kerjäläinen Maapallon kansalainen Se on minä! -Jake (runo tai biisi)
"Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme monella tavalla. Olemme riippuvaisia papista, lukkarista, talonpojasta, kupparista...Se on keskinäistä riippuvuutta. Hienoa! Tällä tavoin rakennamme yhteiskuntaa ja jaamme eri ihmisille erilaisia tehtäviä kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi toimiaksemme paremmin ja elääksemme tehokkaammin. Niin ainakin toivomme tapahtuvan. Mutta mitä merkitsee se, että olemme riippuvaisia toisista psykologisesti ja tunnepohjaisesti? Se tarkoittaa sitä, että riipumme kiinni toisissa ihmisissä oman onnellisuutemme tähden. Ajatelkaapa sitä. Sillä jos teette näin, olette seuraavaksi tietäen tai tietämättänne VAATIMASSA, että muiden ihmisten on edistettävä teidän onnellisuuttanne. Seuraava askel on pelko: menettämisen, vieraantumisen, hylätyksi tulemisen pelko ja toinen toistensa vahtiminen. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Siinä, missä on rakkautta, ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. En vaadi teitä tekemään minua onnelliseksi; onnellisuuteni ei ole teistä kiinni. Jos jätätte minut, en vaivu itsesääliin. Nautin seurastanne tavattomasti, mutta en riipu teissä kiinni. Nautin seurastanne takertumatta teihin. Todellisuudessa en nauti teistä, vaan jostakin, joka on teitä että minua suurempi. Se on jotakin, jonka olen löytänyt: eräänlainen sinfonia, orkesteri joka soittaa teidän läsnäolossanne yhtä kappaletta, mutta kun lähdette, se ei lakkaa soittamasta. Kun tapaan toisen ihmisen, se soittaa toista kappaletta, joka myös on hyvin viihdyttävää. Ja kun olen yksin, se soittaa yhä. Orkesterilla on laaja ohjelmisto eikä se lakkaa koskaan soittamasta." Anthony De Mello
