Annihilator, Nosturi, Hell-SIN-ki, Ke 6.11.2013

Jeff Waters & Annihilator SHOW!

Kun 80- luvulla thrash & speed metal löi läpi musiikki maailmassa, niin pitkätukkien korvissa kaikui nimet kuten slayer, metallica, anthrax, testament, stone, megadeth & death angel. Porukasta erottui edukseen myös bändi nimeltä annihilator. Annihilatorin vahvuus mielestäni oli selkeissä jyräävissä riffeissä sekä melodioissa. Soitinyhtye annihilator ei kuitenkaan lyönyt koskaan lopullisesti läpi, vaan jäi sinne 2 divisioonaan. Metallica meni menojaan huippu sävellyksillään, mutta annihilator jäi tyylilleen uskollisena veivaamaan riffejään ihan näihin päiviin asti. Yhtye jäi myös nauttimaan metallipiireihin kulttisuosiota. Kokoonpano bändissä on muuttunut jatkuvasti evoluution lailla, mutta orkesterin pääjehu Jeff Waters on ja pysyy. Tukka lyhenee ja soolot pitenee. Hyvä niin. 
Nosturin keikalla kävi selväksi se, että kuka on bändin pomo. Yhtyeen laulaja/ kitaristi oli viskattu oikeaan laitaan ja muut nuoret muusikot antoivat tilaa pomolle. Jeff osasi olla karismaattinen ja osasi ottaa lähes jokaisen paikalle saapuneen huomioon. Kovin henkilökohtaisesti en pysty hänen huomionosoituksiaan ottaa, sillä kuuluhan pomon osata ottaa homma haltuun. Karismaa tai ei, mutta show ainakin osataan viimesen päälle tyylillä.
Pääpaino oli onneksi vanhemmassa tuotannossa ja soundit oli ainakin ylätasanteelta kuultuna ja katsottuna loistavat, ihan kuin olisi kuunnellut yhtyettä levyltä. Pilkuntarkkaa soittoa ja ad/hd:n kaltaista lavaliikehdintää.
Bändi oli just niin kovassa iskussa, kuin vain osasi odottaa. En jaksa uskoa, että paikalta poistui yhtään pettynyttä ilmettä.
Tässä muutama kuva paikan päältä sekä video kooste. Valitettavasti kamerani soundit eivät ole huippuluokkaa, mutta kuvaaja(allekirjoittanut) antoi ainakin hyvän kuvan siitä, miksi päädyin antamaan keikan otsikolle nimeksi Jeff Waters & Annihilator Show!

Tankkausta

kissalan pojat baaritiskillä

rock n roll over!!

vain yksi...:-) 7 eskoo on aika paljon...

Lämppäri Generals..ei oikein uponnut.

Jeff Waters

kitaraharmoniaa...

"Skeban kurittaminen on vakava asia...möööö"

suurin osa kuvistani oli liikekuvia. Mistähän moinen mahtoi johtua?

laulu ja soitinyhtye: annihilator

hevimies on erimies

Viel yksi....

Lämppäri bändin källi.....;-)

Tässä sitten se kooste: http://www.youtube.com/watch?v=6SfbawIjLtA&feature=youtu.be



See you annihilator(alligator)
PEACE, ROCK & LOVE!!!!

JAKE

illuusioiden maailma

Illuusioiden maailma.

Elämme illuusioiden maailmassa. Täällä saa olla tarkkana kuin porkkana. On monenlaisia näkemyksiä, houkutuksia ja totuuksia. On miljardeja näkemyksiä ja triljoonia uskomuksia. Biljoonia ajatuksia ja mielialoja.
Ole varuillasi, älä mene lankaan.
En kerro tässä totuutta, valitettavasti, mutta kerron että totuus on niin yksinkertainen, että se ei liity näihin millään tavalla. En voisi sitä edes kertoa.

Olen kuullut että kun uskoo Jumalaan, Jeesukseen, niin se pelastuu. Olen kuullut, että kun on varuillaan ja valmis, niin Jeesus tulee ja pelastaa! Olen kuullut, että jos en tee parannusta niin joudun helvettiin. Olen kuullut, että kun menee lahkoon ja jos on tarpeeksi hyvä ihminen, pääsee tiettyyn porukkaan ja pelastuu. Olen kuullut, että jos istuu puun alla, niin saattaa jopa valaistua. Olen kuullut, että jos kuuntelee jotain tiettyä gurua, niin hän on ainut ja oikeassa, hän tekee elämästäni hyvää ja valmista. Olen kuullut, että jos syön tarpeeksi super ruokia, niin tulen terveeksi enkä enää sairastele. Olen sitten melkein kuolematon. Olen kuullut, että jos olen jatkuvasti tässä hetkessä, niin voitan egoni ja valaistun. Olen kuullut, että jos uskon karmaan niin kehityn Jumalan tasolle. Ole kuullut että karma on Jumalan tapa opettaa, rankaista ja kehittää. Olen kuullut että eläimet on alemmalla tasolla ja vain ihmisellä on mahdollisuus Jumala yhteyteen. Olen kuullut että jos menee intiaan hakemaan itseään, niin sen voi löytää. Äiti ammakin on kuulemma jo Jumala, täydellinen rakkaus ja Ammalaisuus on hyvä vaihtoehto. Olen kuullut että jos on satanisti tai ateisti, niin muut saa lynkata oman onnen edestä, sekin on hyvä polku, kai. Ufojakin on kuulemma täällä, joku meistä voi olla kontaktihenkilö. Luostareihin kannattaa kuulemma mennä, siellä on pois pahalta maailmalta. Jos ajattelee positiivisuuksia jatkuvasti, niin on kuulemma hyvä ihminen. Luin että jos 28 päivää tekee kiitollisuus tehtäviä, niin saa lähes kaiken mitä haluaa. Ennustajillakin kannattaa käydä ja henkimaailman kanssa kandee styylata, ne auttaa ja kertoo totuuden. Kirkkoon kannattaa mennä ainakin Jouluna, koska se kuuluu asiaan ja on kunnon kansalaisen merkki.

On voimakiviä, enkeleitä, rituaaleja, yksisarvisia, ufoja, henkioppaita, henkisiä oppaita ja muutama uskonto ja näkemys:
Kristinusko, Islam, Ateismi, Hindulaisuus, Shenismi, Buddhalaisuus, Sikhiläisyys, Luonnonuskonnot, Juche, Spiritismi, Juutalaisuus, Bahai, Jainalaisuus, Zarathustralaisuus, Rastafari, Wicca...on new agea, krishnaa ja taolaisuutta.

Juu u. Maailmassa on lukemattomia muitakin uskomuksia ihan viidakon kätköistä lahden lähiöbaarin kaljatuoppi keskusteluihin asti.  Jokainen luo jatkuvasti uusia mielipiteitä ja näkemyksiä. Saa olla varuillaan mihin mielensä upottaa. Uskomukset eivät ole pohjimmiltaan mitään, ne ovat täysin neutraaleja. Ihmiset uskovat jatkuvasti johonkin, varsinkin JUST siihen mitä näkee. Minullakin on omat uskomukseni jotka on varmasti jo uurteina aivoissa...;-) 
Joku palvoo jalkapalloa tai jääkiekkojoukkuetta, joku bändiä tai näyttelijää. Joku voi olla televio ohjelman koukussa ja haaveilee Ridgen tai Johnny Deppistä. Joku on pomonsa manipuloitavissa tai aviopuolison tossun alla. Jollekin auto on kaikki kaikessa, joku istuu netissä päivät pitkät. Joku sanoo ettei usko mihinkään, mutta samaan aikaan mieli kuljettaa kuin pässiä narussa 24 /h. Iltapäivälehdet ja aikakausilehdet tuuttaavat jatkuvasti uutta tutkimusta ja tietoa, jota palvomme ja johon uskomme, sumeilematta. Uskomme että raha on kaiken aa ja oo. Uskomme että se tuo onnen ja vapauden. Uskomme että se vapauttaa mielen harmoniaan. Uskomme että jos meillä on 1500 facebook ystävää ja vähintään 20 tykkäystä päivässä, olemme hyviä ihmisiä. Olen kuullut että jos komea tai kaunis ja hyvin toimeentuleva, niin saa komean ja kauniin puolison ja onnellisen parisuhteen.

Mikään ei mene ikinä niinkuin on sanottu. Se henkisyys mihin itse tähtään ei perustu siihen mikä näkyy ulkopuolella. Siitä ei voi taistella eikä sitä voi palvoa. Täällä maailmassa palvotaan ja täällä maailmassa vihataan. Raamatun kaikki kuvastot paholaisesta on mielemme peiliä ja ainut mahdollinen helvetti on jo täällä. Täällä on itku ja hammasten kiristys. Eikä elämä sääli edes pieniä lapsia, itkulla tänne tullaan ja itkulla täältä lähdetään. Halusit kuulla sen tai et. Siinä välissä on kaavamaiset hammassäryt, sodat, masennukset, pettymykset, sairaudet ja sydänhuolet jne. Itse olemme illuusiomaailman luoneet, sitä saa mitä tilaa.
Totuus, mitä se on? No se ei ole mitään. Se lepää kaiken takana ikuisessa rauhan tilassa. Jos sanot minulle että "et sinä tiedä totutta", niin vastaan, että en tiedäkään, ja juuri se tekee minut rauhalliseksi ja onnelliseksi. Se mihin uskoo niin se lisääntyy, mutta kuka on se joka luo ja katsoo?

On tietysti tehtävä hieman töitä sen eteen, että ei ole ihan kaiken vietävänä. Tänään aamulla meditaatiossa jouduin jatkuvasti palata hetkeen sanomalla mielessäni itselle: "ajattelemassa". Itse kyhätyn ajatusringin takia sain palauttaa itseni takaisin nyt hetkeen. Yritin seurata hengitystä ja olla siinä läsnä. Minulla on vilkas mieli, se suunnittelee, muistelee, innostuu ja pelkää. Nykyään pyrin seuraamaan vain omia ajatuksiani, koska ymmärrän, että ajatus on se joka luo jokaisen silmillä nähtävän asian. En ole ympäristön uhri, vaan voi valita itse miten ympäristöön suhtaudun. Analysoinnin takaa löytyy kuitenkin vain ykseys, mutta tässä kiireen ja houkutuksien maailmassa siinä tilassa on kovin haasteellista olla läsnä.
Kerron tämän siksi, että sinullakin on mahdollisuus kokea mielenrauhaa ja että muistaisin itse perusasiat. Ehkä sinä sen jo tiesitkin, mutta ehkäpä joku toinen "ei ole tullut ajatelleeksi..".

Minun uskomukseni tänään on ihan naurettavia, mutta nautin niistä.Tästä päivästä tulee hyvä tai siis se on JO NYT SITÄ, sillä ei ole niinkään mitään väliä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ainut todellisuus minulla on nyt, tässä ja nyt!!! :-)

Hauskaa päivää kaikille ja pistän tähän loppuun pienen uskomuksen omasta elämästäni. Uskon tällä hetkellä että VOLBEATIn viimeisin levy "Outlaw gentlemen & shandy ladies" on kerrassaan niin loistava, että meinaa itku tulla! hehee(oho, tulikin nauru.. ;-)

T: uskovainen omassa elämässään

Jakeflame: "Fantasy World" & Gary R. Renard: "Rakkaus ei ole unohtanut ketään"

Hyvää iltaa!!

Olen tässä tehnyt musiikkia, jotka julkaisen nyt, tässä ja nyt. Samalla metodilla mennään, eli soittelen hyvin intuitiivisesti kaikki soittimet itseni kanssa. Nauhurina toimii vanha 8-raita nauhuri ja rumpuina käytän sähkörumpuja. Musiikissa kuuluu myös kitarat, basso ja syntikat. 
Tällä kertaa pääsin taas semmoiseen syvään fiilikseen ja annoin vaan musiikin tehdä itsensä. Toivottavasti pidät kuulemastasi. Toimii parhaiten kuulokkeilla ja rennolla asenteella. 
3 kappaletta: "Fantasy World", "Arten & Pursah" & "Light my Heart".

http://www.youtube.com/watch?v=QUmBGfammLA&feature=c4-overview&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug

http://www.youtube.com/watch?v=WTCJzoBt2HU&feature=c4-overview&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug

http://www.youtube.com/watch?v=inLo4_pteZA&feature=c4-overview&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug


Sain myös luettua pitkään odottamani Gary R. Renardin uuden kirjan nimeltä "Rakkaus ei ole unohtanut ketään". Asian tuntevat ja asiasta muuten vain kiinnostuneille tiedoksi: on loistava kirja. Aika paljon on niitä samoja opetuksia, kuten edellisissäkin Garyn kirjoissa ja se kuuluukin asiaan ja opetuksiin. Uppoaa varmasti ihan scifistäkin diggaaville....Paljon sain oivalluksia ja ymmärrystä asioihin jotka ovat mietityttäneet. 
Loppu pelissä aika hauskaa luettavaa, uskoi niihin tai ei. Kirja ihmettelyyn, rakkauden ymmärtämiseen ja egon murskajaisiin, mutta tosikot älkööt vaivautuko(tai ehkä juuri niiden pitäisi;-)

Rauhaa ja rakkautta!!!!

T: Jakeflame

Rakkautta ajatussumusta?

Hyvää sumuista maanantaita kaikille!

Olin äsken hyvin nukutun yön jälkeen rauhallisessa meditaatiossa (joka ei aina sitä ole), ja sanoin mielessäni "tänään en ajattele asioita yksin". Sitten pyysin että saan aiheen tälle postaukselle. Sain ensin " innoittava ajatus", jonka jälkeen olin vielä hetken hiljaa, sumu hälveni ja sen jälkeen tuli nimi "Rakkautta ajatussumusta?", innostuin nimestä niin paljon, että ponkasin ylös niin nopeesti, että melkein unohdin sanoa kiitos;-)

Rehellisesti sanoen en tiedä tällä hetkellä yhtään mistä kirjoitan ja se tämän homman tekeekin mielekkääksi, vähän sama juttu kuin musiikin tekeminen tai soittaminen..antaa sormien viedä otelautaa tai antaa kapuloiden lyödä isku kerrallaan. Tyylejä on monia. Nyt tiedän sentään otsikon. Pitäisikö mun lopettaa tähän kun toi otsikko on jo noin hyvä...eipähän menisi ainakaan pilalle...heh;-)

(Hetki mietiskelyä....)

Kun aloin aikoinaan meditoimaan ja hiljentymään, niin minulle pikkuhiljaa valkeni se karmea totuus, että olin elänyt ajatussumussa koko menneen elämäni ajan. Päässäni oli semmoinen kaaos, että en ollut huomannut ympärilläni oikeestaan mitään kaunista. Olin korkeintaan rakastunut vain omiin ajatuksiini. Minä elin sumussa. Jos katsoin ihmistä vierelläni, niin suodatin hänet rationaalisesti ja suodatin hänet oman menneisyyteni kautta. Tein hänestä omat mielikuvani, joita sitten "rakastin", vihasin tai muuten vain analysoin. Tämä voi kuulostaa ihan normaalilta, mutta meditaatio eli ajatusten jatkuva tarkkailu paljasti sen karmean totuuden, että eihän 24 h jatkuva ajatusrinki voi olla totta. En voi arvostella ystävääni tai rakastani sen pohjalta, jotka olen itse oppinut elämässäni, ymmärräthän mitä tarkoitan? Halusin tuntea rakkauden syvemmin.
Meditatiivinen elämä alkoi paljastaa muitakin asioita, joita olin pitänyt uskollisesti totena. Aloin näkemään ympärilläni asioita jotka perustuvat vain ajatuksiin, aloin huomaamaan miten pinnallista kaikki on. Huomasin miten epätodellisia ajatuksia vaalin. Aloin samalla kyseenalaistamaan kaiken oppimani, jopa rakkauden. Aloin mietiskelemaan, että mitä rakkaus todellisuudessa on, onko se jotain mitä ajattelen sen itsekkäästi olevan, vain voisiko se olla jotain suurempaa? Jos nyt minulta kysyt, että mitä rakkaus on, niin en voisi samana päivänä enää ajatella rakkaudesta samoin. Lyhyesti vastattuna se voisi olla jotain "Rakkaus on jotain joka ei tule ajatussumusta". Rakkaus on kaikki muu. Tai voi se rakkaus olla ajatussumuakin, mutta ei erikseen, vaan se on kaikki yhdessä. Ei erillisenä vaan kokonaisena. Rakkaus on silkkaa tätä hetkeä, johon menneisyys ja tulevaisuus katoaa. Eilen oli tämä hetki, nyt on tämä hetki ja mahdollisesti tuleva huominenkin on kaikesta huolimatta tämä hetki. Kuten huomasit, olet nyt ikuisuuden portailla. Tätä on todellinen rakkaus.

Niin kovin moni parisuhteessakin ajattelee vain rakastavansa. Hyvä, ei ajatuksissa ole mitään pahaa, mutta rakkauden ajatteleminen on kuitenkin hieman eri asia, kuin rakastaminen sielusta. Ajatteleminenkin on mukavaa jos siitä on tietoinen. Jos seuraa aktiivisesti oman päässä tapahtuvaa karuselliä, voi huomata että se ei aina ole hallittavissa. Ajatukset määrittävät jopa ihmisten mielialat, ja ne voi saada ihmisen vaikka masentumaan tai vaikka jopa kiikkumaan itsemurhan partaalle, ajatusten jatkuva hallitsemattomuus aiheuttaa kaikki sodat ja ongelmat. Yritämme epätoivoisesti hallita koko ympärillä olevaa maailmaa, mutta emme hallitse edes omia ajatuksia, ei ole siis ihme että maailma näyttää joskus sekaiselta ja ristiriitaiselta paikalta. Ehkäpä tässä kohti voisin tarkentaa että hallitseminenkin voi mennä takaisin ajatussumuun eli kannattaa vain tehdä pieni ero sinun todellisen itsesi ja pelkkien ajatusten välille. Pieni välimatka tekee hyvää. Todellinen minä ei ole pelkkää ajatussumua, vaan sen voima on paljon suurempi.


Kuinka moni teistä on pettynyt joskus omiin odotuksiinsa? Kuinka moni on huomannut vain ajattelevansa, että rakastaa toista? Tämän ajatuksen takia sitä "rakkautta" saattaa jatkaa uusi ajatus "en mä rakastakaan sinua enää" tai " mä vaan luulin rakastavani". Taitaa olla tuttua monille, ainakin itselleni se on tuttua. Rakkaus siis sekoitetaan ajatussumuun. Ajatus on jatkuvaa ja joskus siihen on hyvä tehdä irtiotto.

Miten minä nykyään ymmärrän rakkauden? En mitenkään. En edes tiedä mitä se rakkaus on, koska sitä ei voi sanoilla koskettaa. Voin vain mietiskellä asiaa ja antaa viitteitä. Rakkaus on sanojen ulottumattomissa. Rakkaus on todellista, eikä rakkaus muutu kuten ajatus muuttuu. Ajatus näyttää syntyvän ja hetken päästä se jo katoaa, kuolee. Näin se ajatus myös syntyy uudelleen ja siten syntyy uusi elämä (ellet pyöritä samoja vanhoja ajatuksia vuodesta toiseen?). Elämän kiertokulku. Ajattelen, siis olen! Rakkaus ei kuitenkaan kuole vaan on ikuista. Se on koko olemassaolomme ainut todellinen tarkoitus. Rakkaus on kaiken näyttävän takana kaikessa ja yhtä aikaa. Jos nyt yritän antaa viitteitä siitä, miten näen rakkauden niin ainahan voin yrittää, kuitenkin jätän se mahdollisuuden että se on paljon, PALJON enemmän kuin nämä pienen pienet sanat joilla nyt yritän osoittaa..

Rakkaus löytyy tästä hetkestä, vain siinä se voi olla. Se ei tule vasta sitten kun...muuten se jää aina yhtä kauas sinne "sitten kun " maailmaan.

Rakkautta on olla läsnä toiselle, se voi olla esim. kuuntelua ja ymmärtämistä, Olemme kasvaneet ajassa eri aikaan, joten se ei vähennä rakkauden määrää, emmekä siten voi tuomita ketään toista ihmistä. Toisten tuomitseminen paljastaa tietoisen rakkautemme vähyyden. Haluamme jokainen tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, mutta jäämme aina vajaaksi ja petymme, jos tulemme riipuvaiseksi siitä ajatuksesta, että joku toinen tuo sen rakkauden minulle.

Rakkaus näyttäytyy täällä energiana ja se on kaiken energiaa. Eikä se, että se näyttäytyy meille erilaiselta tai eri muotoiselta, poista sitä mahdollisuutta, että sekin on sisältä vain energiaa, rakkauden energiaa. Rakkaus on myös energian takana, ja siellä se vasta oikeestaan onkin. Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää.

Rakkauden alkulähde löytyy sinun sisältäsi, se kumpuaa sieltä. Jos tahdot kokea ja elää siinä, niin sinun on löydettävä se ensin sisältäsi. Kukaan muu ei voi sitä tuoda sinulle eikä minulle, koska mistä se sitten alkujaan lähtisi? Harha. Rakkauden täytyy siis lähteä "minusta"...tai siis tarkemmin sanottuna itse luodun ajatuksen "minä" takaa. Rakkautta voi ajatella, ja sitä kohti voi lähteä, mutta totuus on se että olemme sitä jo. Olemme olleet sitä aina. Ongelma tulee vain siitä, ettemme tiedä sitä. Vain omat esteet rakkauden edestä on poistettava ja se on jokaisen oma työmaa. Se on se risti joka jokaisen täytyy kantaa. Halusimme tai emme. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, eikä toisia voi käytää omiin tarkoituksiin, mutta oman mielen voi muuttaa, jotta elämästä tulisi mahtava kokemus. Tämän jälkeen kaikilla on hyvä olla.

Rakkautta on antaa anteeksi. Oikeestaan mitään muuta ei tarvitsisi tehdä rakkauden oivaltamiseksi kuin antaa anteeksi. Anteeksianto vapauttaa kaikesta. Koska olemme niin kovin usein menneisyytemme orjia, ainut joka vapauttaa meidät läsnäolevaan hetkeen on anteeksianto. Anteeksianto on lääke kaikkeen ja se on jatkuva prosessi. Tulet huomaamaan sen myötä, että kuinka paljon olet antanut energiaasi muille. 
Ajatteletko negatiivisesti muita ihmisiä, menneitä ystäviäsi? Tuomitsetko mielessäsi? Vertailetko itseäsi toisiin? Oletko kateellinen? Koetko, että muut ovat syypäitä onnettomaan elämääsi? Onko muut henkiset suuntaukset väärässä ja sinun kulttisi ainut oikea? Onko kristinusko ainut polku taivaaseen? Suututtaako jos työkaveri saa enemmän palkkaa kuin sinä? Iskeekö v.....s, jos edellä autoileva törttöilee ja hidastelee? Menetätäkö mielen rauhan, jos kaupassa on pitkät jonot? Ovatko vanhempamme syypäitä meidän tämän hetkiseen elämäämme? Onko parisuhteesi vienyt vapautesi ja pilannut elämäsi?? jne. jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nämä esimerkit ovat ehkä ihan inhimillisiä tunteita, mutta mieti kannattaako antaa omasta rauhasta toisille. Anteeksianto vapauttaa kaikesta ja on samalla hemmetin hauska harrastus, siinä saa aina uuden mahdollisuuden antaa anteeksi ja mitä haastavampaa sitä opettavaisempaa! ;-) Jään siis opettelemaan elämää...:-)

En ala tässä sen enempää kertomaan, että mitä rakkaus on, kyllä sen oivallus tulee aikanaan jokaiselle, tai ehkä se on jo kaikilla muilla paitsi minä vielä etsin itseäni..?;-). Ehkä ainut tarkoitus tällä on muistuttaa itseäni siitä, että rakkaus ei ole sitä mitä iltapäivälehdet, naistenlehdet tai monet suomi pop iskelmät sen antavat ymmärtää. Rakkaus on huolien ulottumattomissa, vain ihminen kipuilee omassa luomassaan maailmassa ja etsii epätoivoisesti rakkautta. Tietä takaisin kotiin. Kuka mitenkin, omalla tyylillään ja tämä on minun tyylini. Kirjoita sinä oma postauksesi tai kerro minulle joskus, miten rakastat itseäsi ja elämää.

Nyt onkin aika kysyä että tuleeko rakkaus ajatussumusta vai onko se todellista nyt, tässä ja nyt? Onko se aina ollutkin nyt? En halua dissata ajatuksia, ajatteleminen on mukavaa, enkä itse ole koskaan ajatellut niin paljoa kuin nykyään. Paradoksi. Mutta mikä on sitten muuttunut? Se, että minä en ole ajatus, vaan minä ajattelen. Siinä on huima ero. Minä harrastan ajattelemista ja käytän sitä työkaluna. Se antaa minulle voimaa eikä vie sitä. Se ei masenna minua, vaan voin ajatella rakentavasti ja positiivisesti. Jos joskus hukun ajatussumuun, niin naurahdan sille. Tulen sieltä takaisin ja muistutan itseäni että heh ja huh, kuvittelin äsken olevani tuo ajatussumu...;-) Tiedän sen, että en todellisuudessa ole ajatus ja vielä vähemmän se mitä SINÄ ajattelet minusta. Olen vain todellinen sinulle sen verran mitä minusta ajattelet. Ajatuksesi minusta on sinun asiasi ja sinun ajatuksesi, minä voin ajatella sinusta ihan jotain muuta. Jokaisesta ihmisestä on kiva ajatella jotain hyvää ja ennenkö edes huomaat, niin se automatisoituu. (Paras lahja, jonka voi toiselle antaa.) Nyt huomaatkin ensin ne hyvät puolet...ja jos huonot puolet iskevät myöhemmin tajuntaan, niin muista oletko mieluummin vapaa kuin annat voimasi ja menetät mielenrauhasi, oletko mieluummin onnellinen vai oikeassa? Vain rakkaus kykenee laajenemaan. Viha supistaa ja tekee olon paskaksi. Ei tunteissa ole mitään vikaa, kunhan muistaa että todellisuudessa se mitä ajattelet toisista, ajattelet itsestäsi. Tällekin voi antaa anteeksi.

Tähän loppuun palaan vielä siihen, mistä alussakin puhuin eli meditaatiosta. Ainakin minä tarvitsen vieläkin meditaatiota, koska siinä osaan helpoiten irtaantua omista haluista, ajatuksista, ongelmista ja muista kuvitelmista. Pelkkä hengityksen seuraaminen saa mielen hiljenemään ja siinä tilassa koen helpommin rauhan ja rakkauden.

Elämä ei ole syntiä eikä pahaa, se vain saattaa joskus tuntua siltä. Nauraminen on hyvä ja hauska lääke kaikkeen, kaikki on kuitenkin annettu anteeksi ja vapautettu. Se maailma, jossa elämme päämme sisällä, ei ole kovin todellinen, mutta rakkaus on todellinen ja se antaa kaiken anteeksi, vilpittömästi. Katso rakastasi, silitä ja kuuntele sitä. Koe hetki aitona ja puhtaana. Jos rakas ei ole vierelläsi, niin sano vaikka itsellesi "Minä riitän semmoisen kuin olen, olenhan rakkaus." Jos mielemme valtaa negatiivisuus ja pelko, niin ymmärretään sitä, olemmehan kuitenkin vain ihmisiä arjen hulinoissa. Kaikesta huolimatta....

Tänään aion olla täynnä elämää!!!

ja muistan että "ÄLÄ PELKÄÄ!"

Nyt palaan takaisin todellisuuteen ja jätän tämän kauniin ajatuksen taakseni, carpe diem.


Rauhaa ja rakkautta tähän hetkeen!!!!

T: Jake

Väliaika, kahvia ja pullaa!! (aikamoinen hulabaloo!!)

Moicca kaikille!

2816. Se on aika paljon enemmän kuin minun -nobodyn- edellisen blogautuksen lukijaennätys. Tuo 2816 on tämän hetkinen lukijamäärä spontaaniin kirjoitukseen "henkisesti alaston parisuhde vai räjähdysaltis miinakenttä?" ja se tulee kasvamaan, huom. lumipalloefekti. Samaan sys(k)syyn luettujen kaikkien kirjoitusten kokonaismäärä 10 000 mennä pärähti rikki samalla kertaa ja vieläpä ihan reilusti.
Kävin tossa äsken aamulenkillä pimeässä ja rauhallisessa syysaamussa. Mietin sekä jäsentelin asioita ihan itseni takia. Siitä minulle kimposi tietysti lisää sanottavaa. Jotakuinkin ajatusrinkini kulki/kulkee tätä rataa:

Ensiksikin kiitos kovasti kaikille niille tuntemattomille, jotka ovat vilpittömästi ja aidosti jakaneet ajatukseni eteenpäin! Kiitos erityisesti ihmeiden oppikurssi facebook sivustolle, joka oli oman sivuni lisäksi AINUT paikka johon linkitin kirjoitukseni. Sen jälkeen alkoi kuhina: tuli yksitysviestejä, tykkäyksiä (iok sivulle), viestejä tänne, kaveripyyntöjä, kiitoksia, ajatuksia ja muita kommentteja. Jotkut faceystävistäni ovat törmänneet kehuihin ympäriämpäri facebookkia. Tuli paljon mm.kysymyksiä että saako kirjoitustani jakaa? Vastaus siihen on että tottakai saa!! Itsehän minä avoimesti täällä kirjoittelen tuntemuksistani. Kaikki jakoon vain eikä minulta tarvitse kysellä mitään. Vaikka kirjoittelenkin välillä tyhjänpäiväisistä asioista(näkökulma asia) niin tarkoitus on laittaa oivallukset ja hyvä fiilikset jakoon:-)

Suhde/parisuhdeasiat kiinnostavat ihmisiä ja omalla näkökulmallani on näköjään tilaus. En puhu muiden puolesta, enkä puhu normaalista yhteiskunnan opettamasta näkökulmasta, vaan siltä pohjalta jossa nyt elän ja olen. En edes pystyisi kirjoittamaan siltä pohjalta että "näin saat paremman suhteen, tee sitä ja tee tätä..jne." En opeta muita tietoisesti vaan opetan pohjimmiltani itseäni (muidenkin kautta). Se joka jotain muuta ajattelee ei ole täysin ymmärtänyt viestiäni. Me olemme kaikki toistemme peilejä. Enkä minä ole tässä tapauksessa löytänyt muita, vaan muut ovat nyt löytäneet minut.

Muistutan vielä itsestäni uusillekin lukijoille, että millainen tyyppi täällä kirjoittelee. 
Olen ajatellut asioita henkiseltä pohjalta jo silloin kun opettelimme aakkosia, juttelin aina henkeviä, kyselin Jumalasta ja mietin elämän tarkoitusta, teininä pussikaljan äärellä, kotona kavereiden ja äänilevyjen äärellä. Mitä vanhemmaksi ja itsenäisemmäksi ajattelijaksi olen kasvanut, niin sitä voimakkaammaksi kaiken kyseenalaistaminen on käynyt. Olen itkenyt itseni uneen miljoona kertaa rakkaushuolien takia, kirjoitellut henkilökohtasia päiväkirjoja, elämänkokemuksia, blogannut myspaceen ennen facebookkia, sekaantunut yliluonnollisiin asioihin teinistä asti, ollut monissa vaativissa ihmissuhteissa, nähnyt huumehelvettejä, avioeroja, lukenut satoja henkisesti rakentavia kirjoja, jutellut bändikavereideni kans satoja tunteja(tuhansia?) henkisistä asioista, ollut työttömänä yksin vuosia, pettynyt, pettyny ja pettynyt...olen tutkinut uskontoja sekä muita henkisiä suuntauksia. Tavannut paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia filosofioita ja näkemyksiä, ja jutellut heidän kanssaan, meditoinut vuosia, omat elämänkuviotkin ovat olleet joskus aikamoisessa sotkussa. Olen istunut tuhansia tunteja netin äärellä kirjoittelemassa ja pohtimassa ja kaiken tämän lisäksi ajatukseni rullaa 24/h ;-) Vasta iokin myötä olen saavuttanut elämääni jotain syvempää, rakastavampaa ja mielenrauhaisampaa. En kuitenkaan puhu siitä polusta sen enempää, vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sen saman tien valinneet, koska vaikka sen viesti on yksinkertainen, ei sen ymmärtäminen sitä ole. Se on koko elämän / elämien kestävä polku. Kun kaiken tän pohjalta ammentaa, niin kaikesta on aina jotain sanottavaa.
"Rakkauden pohjasakkaa, oon mä oon mä oon mikä oon..."

Seuraavaksi ajattelin asiaa niin, että mikään ei tule muuttumaan kirjoitusten suhteen, aiheet tulevat jatkossakin olemaan just niitä mitä mietiskelen. En osaa olla muutakuin sitä mitä olen. Kirjoitus saattaa olla täysin spontaania, jopa niin spontaania, että en yleensä edes ensimmäisen kirjoitetun sanan jälkeen tiedä mihin tämä päättyy ja mikä on aiheen otsikko. Uskon hetkessä elämisen riemuun ja ajattomuuteen, joten minusta ei kannata erikseen tehdä mitään tarinaa, älä edes vaivaudu. Jokainen joka on tuntenut minut niin tietää että nämä aiheet ovat kulkeneet mukanani läpi elämäni, mutta nyt tuli huomatuksi se, että minun ei enään tarvitse olla erilainen ja yksinäinen ajatusteni kanssa. Kuten tuli huomattua myös se, että voin olemalla oma itseni jopa jeesata muitakin, aidosti ja "vahingossa". Kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, uskon siihen positiivisuuteen ja rakkauteen, joka tulee luonnostaan ja "vahingossa" eikä niitä voi esittää tai kontrolloida. Tälläinen määrä tekstiä minkä olen kirjoittanut viimeisen 15 vuoden aikana, on varmasti niin monta kilometriä, että en uskaltaisi sitä edes nähdä jälkikäteen...(heh ;-)..ja pätkääkään en ole nähnyt niihin vaivaa. Uskon rakkauteen ja vapauteen. Uskon omaan henkilökohtaiseen polkuun ja siihen että olemme kaikki pohjimmiltaan yhtä. Tämä on minun "ristini" kantamista ja jokaisella on omansa, mutta voimme kulkea toki yhdessä, emmekä voi siltä välttyä, koska olemme toistemme peilejä.

"Kun menettää yhteyden omaan syvyyteensä, kadottaa yhteyden myös toisiin. Ihmissuhteet menettävät merkityksensä. Ihmisiä käytetään kuten tavaroitakin käytetään, omiin tarkoituksiin. Ollaan tekemisissä toisten kanssa, mikäli siitä on itselle jotain hyötyä. Kaikkeen tulee laskelmoinnin ja itsekkyyden sävy.
Arvokas ihminen on vain sellainen ihminen, joka kykenee osoittamaan, että hänellä on kiire. Päättelen olevani olemassa ulkoisista signaaleista enkä sisälläni olevasta syvästä elämäntunnosta. Jos kännykkä lakkaa soimasta ja allakka tyhjenee, lakkaan olemasta. Menetän identiteettini, menetän kuoreni."
-Tommy Hellsten


Tästä on hyvä jatkaa, rauhaa ja rakkautta!

T:Jake

Nii ja hyvää viikonloppua!!!

henkisesti alaston parisuhde vai räjähdysaltis miinakenttä?

Olen taas pohtinu viimeaikoina rakkautta parisuhteissa, vaikkakin en ole itse tällä hetkellä suhteessa. Puhun kuitenkin kokemus silmissä ja sydämissä. Parisuhde mietityttää minua siksi, koska uskon, että se on yksi parhaimpia mittareita henkisessä kasvussa. Siinä tavallisessa arjessa kohtaamme peilimme, karuna mutta kauniina todellisuutena.

Olen ollut jossain vaiheessa sitä mieltä, että suhteesta voi lähteä, jos asiat menevät hankaliksi. Onhan vain yksi elämä, eikä sitä kannata hukata "energiasyöppöjen" kanssa...vai onko se niin sittenkään?

Ei, en ajattele enää niin. Olen muutaman viime vuoden aikana tehnyt päätöksen, että parisuhde ja muutkin ihmissuhteet ovat kovien jätkien ja mimmien heiniä (tällä hetkellä en vissii siis ole semmoinen;-). Siinä on kohdattava itsensä ja tehtävä työ itsessä, eikä toista kannata yrittää lähteä muuttamaan tai kontrolloimaan. Elämä on jatkuvasti anteeksiantamista mikäli haluaa elää mielenrauhassa. Päätä on helppo aukoa ja henkinen manipulointi on helppoa. On liian helppoa nähdä toisessa se oma syyllisyys ja pelko. On liian helppoa lyödä oma vastuu toisen niskaan. Kovinta ja rankinta matskua on se, että pystyy antamaan anteeksi ja myöntämään oma keskeneräisyys ja oman persoonan menneisyyteen perustuvat pelot. Vaikeinta maailmassa on olla alaston, henkisesti, (joillekin jopa fyysisesti). Ego tahtoo puolustella ja varmistaa että minussa ei ole mitään vikaa, koskaan. Toinen ihminen on se syyllinen minun menneisyyteeni. Ego voi kehittyä paremmaksi ihmiseksi, jos se toinen kehittyy ensin, egolla on aina ehtoja ja vaatimuksia ja se tarttuu helposti epäkohtiin. Jos niitä ei ole niin niitä tehdään, helppoa kuin leivän teko, eikö vaan, "eihän kukaan ole täydellinen.", sanoo ego ja peli saa jatkua...

Rakastamisen jos haluaa kokea syvästi, niin on tehtävä työ ensin itsessä. On hyväksyttävä oma menneisyys, on oltava siitä tietoinen. Uskon että tämän jälkeen on helpompi hyväksyä myös sen toisen persoona ja erillisyys. On ymmärrettävä, että olemme jokainen erilainen persoonassa mutta samanlaisia ykseydessä/hengessä. On osattava katsoa sitä ulkoapäin. Rakkaus onkin hyväksymistä. Rakkaus ei ole pelkästään mitään psykologista peliä, eikä se ole samaistuneena muihin negatiivisiin kuvioihin. Jos se siihen menee, niin niistä on kummankin hyvä olla tietoinen; "että jaahas, nyt on ego taas vauhdissa, annamme siis tunteiden tulla ja mennä". Kun kumpikin keskittyy omaan henkiseen kasvamiseensa, niin siitä katoaa myös pinnallinen riippuvuus ja tukahduttavan "mukamukarakkauden" tilalle on tullut vapaus ja kunnioitus. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että mikään ei tietenkään mene niinkuin käsikirjoituksessa on sanottu, joten tämä kaikki on otettava huomioon jokainen hetki. Rakkaus on sitä, että ollaan tietoisia egon tempuista. Olemme silkkaa rakkautta sen kaiken takana, jokainen. On vain ensin otettava vastuu ITSESTÄ.

Toisin kuin monissa henkisissä opuksissa sanotaan, väitän että rakkauteen kuuluu persoonan tasolla kipu ja tuska. Mitä suuremmalla sydämellä heittäytyy virran vietäväksi, niin sitä suurempi tuska tulee egolle, joka haluaa vain kontrolloida. On oltava rohkea ja uskallettava kohdata omat haavansa, on uskallettava ottaa jätetyksi tulemisen riski. On huudettava, itkettävä, on pakko kohdata omat sekä toisen möksötykset. On riisuttava naamarit ja identiteetit. On oltava yhtä rohkea kuin Jeesus kivitettävänä ja lopuksi naulattavana. On kärsittävä, rakkauden takia. Tarkennan tässä kohtaa että kärsimys on vain egon tunteita, eikä ne ole rakkauden edessä kovin kestäviä. Rakkaus ei todellisuudessa ole uhraamista millekään tunteelle, mutta ihmisen elämä on puutteellista persoonassa ja siksi "naulattavana" oleminen tuntuu kauhealta. Ne sisäiset kivut ovat vain hieman esteenä sille ikuiselle ja kokonaiselle rakkaudelle, jota me jokainen ollaan, jo valmiina.

Haluan edelleen uskoa, että tuska ja kipu, oman tunne-elämän raju kohtaaminen voi lähentää kahta ihmistä jopa ykseyteen asti, jos toinen uskollisesti sen kestää. Uskon romanttisesti että jossain on semmoisia suhteita, jota ei heitetä pois kuin kertakäyttökamaa, vaan siinä uskalletaan kohdata ne omat demonit, uskalletaan uskoa siihen, että rakkaus antaa anteeksi ja on niin vahva, että sitä ei kaada mikään, ei edes kummankaan menneisyys ja mielen varjokuvat. Rakkaushan on yksinkertainen asia. Se ilmenee vain tässä hetkessä ja sen voi kokea vain tässä hetkessä. Rakkaus lempeästi kuiskaa että "sinä riität juuri nyt sellaisena kuin olet". Ego sanoo "sitten kun saamme talon, perheen, matkan, enemmän rahaa tai sitten kun olet kauniimpi, niin olet rakkauteni arvoinen", "sitten kun.....", jopa henkiset ihmiset eivät kestä nähdä toista ihmistä puutteellisena negatiivisena "energiasyöppönä", vaan halutaa luoda elämästä parasta. Mitäpä tämä muutakaan tämä on kuin alitajuista pelkoa pettymyksiä kohtaan? Halutaan että valkoinen hevonen tuo täydellisen ihmisen, jossa ongelmia ei ole ja tietysti tämän ulkokuoren pitää myös näyttää hyvältä. Näin ego huiputtaa, se haluaa nähdä itsensä täydellisenä, jotta se oma salainen kansi ei avautuisi, jossa pettymykset asustavat ja odottavat vain aikaa jolloin kärsimyskeho voi stimuloitua. Jos haluaa joskus kokea täydellisyyden, niin on pystyttävä kokea omat haavansa. On pakko kasvaa, on pakko muistella sitä mitä se todellinen rakkaus olikaan, ja siihen parisuhde on loistavista loistavin paikka kasvaa. Ihanteellisin tapa olisi uskollisuus, mutta voi olla että siihen tarvitaan elämän polulla monenlaisia ihmisiä, eikä sekään ole väärin. Sekin vain on. Kyse on nyt vain siitä, että kuinka nopeasti haluaa kohdata omat "demonit".

Uskomme että meidän on varjeltava jotain itsessämme, jotain salaista. On pakko näytellä hyvää ihmistä. On pakko olla ihana ja hyvä ettei se toinen pettyisi, varsinkin suhteen alkuaikoina.
On pakko kuljettaa se luonnollinen selviytymis vaisto mukana suhteessa. Parhaiten "hengissä selviytyy" silloin nähdään se puute toisessa. On kiillotettava oma täydellinen identiteetti, mutta siitä tietää että se on egon juonia( alitajuinen kuoleman pelko), jos se vika on toisessa. Silloin on vain paljastanut itsensä. Tämä on jo kuitenkin matkalla rakkauteen. Kaikki kulissit kaatuvat ennenpitkää. Viimeistää kuolin vuoteella tai sen jälkeen. Vain ajatus voi kuolla.
Miksei voisi heti suhteen alussa avata salaisen arkkunsa ja näyttää että tämmöinen minä olen todellisuudessa ennen lopullista rakkauden oivaltamista? Ego ei tähän kuitenkaan suostu, sillä se haluaa pelätä jatkuvasti jotain, ja eniten hylätyksi tulemisen tunnetta. On siis paras olla "hyvä ihminen" ja tiuskia vasta sitten myöhemmin...;-)

Vahvassa rakkaudessa uskaltaa sanoa EI. Vahvassa rakkaudessa voi elää flowssa omana itsenään. Siinä saa tilaa olla oma itsensä. Vahvassa rakkaudessa ollaan matkakumppaneita. Siinä ei eletä toiselle, vaan kuljetaan yhdessä, vapaana. Rakkaus ei kahlitse, rakkaus vapauttaa. Rakkaus hyväksyy. Rakkautta on sitä, että uskaltaa olla HEIKKO. Uskaltaa nöyrtyä ja sanoa että "en jaksa". Rakkautta on sanoa että "en tiedä". Rakkautta on se, että vaikka jäisin fyysisesti yksin, niin tunnen olevani täysin rakastettu. Jos pelko iskee, niin se tiedostetaan ja hyväksytään. Olemmehan ihmisiä. Pieniä palasia erillisyydessä, jotka etsivät mielihyvää, hyväksyntää, kehuja, huomiota, hellyyttä ja tärkeäksi olemisen tunnetta. 
Vahvuudeksi naamioitunut kuori on uskallettava riisua pois, jotta voi olla heikko. Tämän jälkeen heikkous onkin muuttunut vahvuudeksi. Rakkaudeksi joka ei esiinny vahvana, vaan on sitä. Ikuisesti. On riisuttava omat uskomukset ja odotukset, koska vain omiin odotuksiin voi pettyä. Se kuka on pettynyt joskus omiin odotuksiin niin käsi ylös, nyt! Minulla ainakin nousi käsi ja varpaatkin..;-)

No jokatapauksessa niin tai näin, niin aina väärinpäin. Tuskin maltan odottaa kunnes taas pääsen tositoimiin. Tällä hetkellä on elämässäni on kuitenkin helppoa nautintoa itseni kanssa. Saan olla vapaa ja mietiskellä. Kaikki luistaa kuin unelma. Mietin että miksei se voisi olla myös ihmissuhteessakin, mikä voisi sen pilata? Tämän takia sitä edesauttaisi ihminen, joka on jo jonkinverran tietoinen näistä asioista, muuten minulle on ihan sama onko henkinen tai ei. Henkisellä polulla oleva ihminen saattaisi kuitenkin ymmärtää edes vähän sitä mistä puhun, muuten aivan sama..;-) No joo, luotan elämään kuitenkin täysillä ja olen valmis ottamaan sen just sellaisena kuin se ilmenee. Kaikki on hyvin aina ja varsinsin nyt tiistaina ;-)

Lainaan vielä asiaan kuuluvasti tähän loppuun Tommy Hellsteniä ja sitten lähden meditoimaan:

"Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla, joka kantaa itse itsensä. Hänen ympärillään ei ole miinakenttää, jota täytyisi varoa. Miinäkenttä muodostuu sellaiseen ihmiseen, jolla on menneisyydestään paljon aineistoa, jota hän ei ole tiedostanut eikä käsitellyt. Kun sanoo väärän sanan tai toimii väärällä tavalla, saattaa astua psyykkiseen miinaan. Se aktivoituu ja saa ihmisen reagoimaan yllättävällä ja kohtuuttomalla tavalla. Miina räjähtää  silmille ja saattaa haavoittaa pahastikin. Mutta ihminen kantaa itse itsensä, hänellä ei ole sellaista mitä hän ei olisi käsitellyt, ja siksi hänen reaktionsa eivät ole arvaamattomia. Hän on luotettava ja hän reagoi tarkoituksenmukaisesti ja ymmärtävästi. Toisin sanoen hän reagoi aikuisesti."

"Lähellä eläminen on sitä, että jakaa toisen kivut ja taakat, mutta ei ota niitä häneltä pois."

KIITOS JA KUMARRUS, päivän mietiskely oli taas tässä...kaikkea hyvää kaikille ja kiitoksia palautteista, joita on tässä lähiaikoina saanut, pitkään olenkin itselleni tässä kirjoitellut näitä...tykkään keskustella asioista, olit sitten samaa mieltä tai et...;-) <3

Rauhaa ja rakkautta

T: Jake

Pyhä nykyhetki ja Let`s rock `n flow!

Buddhalta kysyttiin kerran: "Mikä tekee ihmisestä pyhän?" Hän vastasi: "Jokainen tunti jakautuu tiettyyn määrään sekunteja ja jokainen sekunti tiettyyn määrään murto-osia. Jokainen , joka on kokonaan läsnä jokaisessa sekunnin murto-osassa, on pyhä."

Japanilainen soturi jäi vihollisten vangiksi, ja hänet heitettiin tyrmään. Yöllä hän ei kyennyt nukkumaan, sillä hän oli varma, että häntä aamulla kidutettaisiin.
Sitten hänen mieleensä tulivat opettajan sanat: "Huomista ei vielä ole- vain nykyhetki on todellinen."
Niimpä hän tuli nykyhetkeen - ja vaipui uneen.

Tässä on ihminen, josta huomispäivä on menettänyt otteensa. Miten hän onkaan taivaan lintujen ja kedon kukkien kaltainen! Kokonaan läsnä tässä hetkessä. Todellista pyhyyttä!

-Anthony de Mello


Moi!
Välillä on hyvä muistuttaa itseä siitä todellisuudesta joka ilmenee tässä hetkessä. Niin helposti sitä ihminen vaipuu mielen sumuun huomisesta ja eilisestä. Monesti sitä huomaa kelaavansa asioita, jotka on aivan turhanpäiväisiä. Tosin niitä ajatuksia on mukava seuratakin ja tietoisesti ohjata... ja vielä mukavampaa on palata takaisin hetkeen ja sen täydellisyyteen. Joskus meditoinnin aikana tulee hieno tunne siitä, että aina voi palata hetkeen ja tuntea keho ja kaiken täydellisyys. Vaikka samaistuisikin ajatuksien riepoteltavaksi niin, jokin syvempi tunne vahvistuu silläkin aikaa, selittämätöntä. Kaikkein haastavinta on kuitenkin hallita mieltään ihan arjessa. Arjessa sitä niin kovin helposti pakenee muistoihin, unelmiin  ja muihin keloihin ja mielen karkeloihin.

Parhaiten koen itse saavani yhteyden hetken ykseyteen silloin, kun ajan polkupyörällä keväisiä teitä pitkin, meditoin earit korvissa pimeässä, istun kahvikuppi ja suklaa levy kädessä hiljaa omalla sohvalla, syön hyvää ruokaa, kävelen vapaana miehenä kaupungilla katsellen erilaisia ihmisiä, istun bussissa tai kuuntelen jotain inspiroivaa läppää, kuten esim. tätä :https://www.youtube.com/watch?v=TgHM4sSNGLk.
Myös eläimen silittäminen ja sille jutteleminen on täydellistä. Lasten kuunteleminen(omassa työssäni) jättää myös oman egon narikkaan hetkeksi.
Ajan katoamisen on miljoonasti aiheuttanut myös keskustelut bändikavereideni kanssa(tunti kaupalla erilaisista asioista.)
Musiikin kuuntelu voi parhaillaan olla silkkaa heittäytymistä, viimeksi kuuntelin tämän biisin 10 kertaa putkeen:http://www.youtube.com/watch?v=WHzIICY4iWo&feature=share.

Parasta on myös bänditreenit ilman mitään suunnittelua. Soittamisen riemua flowssa ei voita mikään. Tässä melkein tunnin pläjäytys viime lauantailta!!!! "Pieni" siivu 3-4 tunnin setistä jossa oli semmosia 40 minuutin biisejä. Ainut hankaluus tulee siitä että unohdan välillä hengittää....;-) On mukavaa olla hetkessä ja ns. "katsella" kun biisi tekee itsensä ja sen jälkeen se katoaa sinne mistä se tulikin...no brobleemo!

http://www.youtube.com/watch?v=YM9VdA0YwR0&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug


ELÄMÄ ON TAIKUUTTA NYKYHETKESSÄ, PEACE & LOVE!!!!!

T:Jake