Koronavuosi 2020 opettavaisena peilinä

 Terve!

Vuosi vaihtuu ja olemme uudenlaisen opettavaisen peilin äärellä. Sano hep jos et ole katsonut korona nimiseen peiliin tämän vuoden aikana. Sano bling blong jos et ole säikähtänyt kertaakaan näkemääsi ja kuulemaasi. Tätä peiliä katsoessa voit katsella omia sisältäsi nousevia pelkoja, epävarmuuksia, oikeassa olemisen tarpeitasi sekä muita ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Jopa vihaa, aggressiota tai halveksuntaa niitä muita ihmisiä kohtaan jotka eivät ajattele kuten sinä ajattelet.

Ego on valmis nautiskelemaan tilanteesta. Se haluaa riitauttaa, hyökkäämään barrikaadeille sekä pirstaloimaan ihmisiä eri leireihin. Ego haluaa olla voimakkaasti oikeassa ja osoittaa toisille sen että he ovat väärässä. Ego namittelee tilanteella. Se haluaa hyötyä koska se pelkää. Pään sisällä kuuluva kovaääninen ääni ei ole Rakkauden ääni, vaan se on kuolemanpelon ääni. Ego ei halua meille ihmisille hyvää, se haluaa erillistää ja tuhota ja monesti se tekee sen rakkauden nimissä.

Mistä minä tiedän? 

Mistä voin 100 % varmasti tietää mistä korona on peräisin? Mistä ihmeestä voin tietää varmasti että kumpi on parempi tapa immuniteetin kannalta maski/rokotus vai vitamiinit, hyvä mieli ja raikas ilma? Ja suurimpana kysymyksenä: mistä ihmeestä voin 100 % sanoa mikä on kenellekin parhaaksi (kaikki ne miljoonat ihmiset)? Voisiko täysin terve ihminen parantua normaalisti koronan sairastamalla vai onko rokote/maski joka ihmiselle parhaaksi vahvan immuniteetin kannalta? Entä mistä voin tietää sen kenelle maski/rokotus taas voisi ollakin parempi vaihtoehto? Ihan hyvin voi olla. Huonon immuniteetin omaavat, sairaat ja muut riskiryhmäläiset. Mistä minä tiedän 100 % varmasti sen, että kuinka moni on kuollut vain ja ainoastaan koronaan? Ja että onko koronaan kuollut oikeasti enemmän kuin normaaliin influenssaan? Nyt ois hyvä hetki nollata tilanne ja antaa oman sisäisen äänen kertoa mitä minä tässä tilanteessa tarvitsen eikä katsoa jokaista median luomaa kuvaa. Jos valintasi on rokote, God Bless You. Jos se ei ole rokote, God BlessYou. Tutkimattomat ovat herran tiet eikä minun menneisyydestä ja kuulopuheista kokoon kyhätty pieni ajatusjärjestelmäni kykene tietämään sitä mikä on kenellekin parhaaksi. Jos sitä pientä mieltä uskoisi niin täällä jokainen sairaus ja kuolema olisi tapahtunut VÄÄRÄÄN aikaan. Mutta onko? 

Voi olla että hyvässä ja turvallisessa mielessä rokote voi olla parantava. Syyllisyyttä ja pelkoa olevassa mielessä sairastuttava ratkaisu. No mistä minä tiedän, mutta näin luulen. Miksi joku voi syödä mitä vaan läpi elämänsä ilman sairautta kun toinen kiertää kaikki epäterveelliset ruuat kaukaa ja sairastuu? Miksi  näin käy? Mistä minä tiedän todella tiedän? Monenlaiset ovat ihmisen polut ja OPIT.

Kyllä minustakin on hieman surullista katsoa tätä näytelmää jossa hyvää ihmistä esittävästä voi hetkessä tulla tuomitseva ja pelkoa lietsova vihollinen (tosin niin on aina ollut). Joku rikastuu näillä ihmiskokeilla eikä tulevaisuudesta ole kovin hyvää kuvaa.Yksinäiset vanhukset rappeutuvat koteihinsa. Siitä on minulla kokemus tältä viikolta. Heräsin yhtenä aamuna siihen että jostain kuului "apua, apua, apua!", sitten laitoin housut jalkaan ja lähdin rappukäytävään paikallistamaan ja löysinkin oven. Pimpotin oveen ja sieltä kuului mummon ääni "en pääse avaamaan ovea,apua". Sitten soitto 112 ja ovelle ambulanssia odottamaan. Näin selvästi lock downin seuraukset tässä talossa jo viime keväänä. Tosin, kuten sanottu tutkimattomat ovat herran tiet. 

Mielessä toki käy kysymys, että kummasta olisi enemmän hyötyä PITKÄLLÄ tähtäimellä: Rakkaus, läheisyys, ymmärtäminen erilaisia näkemyksiä kohtaan, yhteiskunnan normaali jatkuminen, empaattisuus, sosiaalinen elämä, halaaminen. Vai eristäytyminen, naamareiden taakse piiloutuminen ja pakkorokotukset ja niillä uhkaileminen? Kummasta olisi enemmän hyötyä; anteeksiantaminen, läsnäolo, positiivisten uutisten jakaminen, tsemppaaminen, raikas ilma ja omiin voimanlähteisiin sijoittaminen vai pelossa ja epävarmuudessa eläminen sekä muiden ihmisten arvosteleminen? No, kuten sanottu jokaisella meillä on oma tapa elää ja vapaus uskoa mihin haluaa. Jokainen työstää isoja asioita tavallaan, eikä oikeaa ja väärää tapaa ole siinäkään. On aina puhuttu oman sydämen kuuntelemisesta ja nyt on aika kuunnella.

Tahdonvoimalla, asenteella ja valinnoilla on tässä maailmassa parannuttu jo kauan aikaa ennen koronan tuloa. Ihmetarinoita on pilvin pimein historia täynnä. Itse uskon että "ei elämästä selviä hengissä" otti rokotuksen tai ei. On vain kuunneltava itseään ja otettava suurena henkisenä mahdollisuutena tämä ajanjakso ihmiskunnan historiassa.

Mitä kaikkea tämä aika voikaan opettaa? 

Katsomaan omia uskomuksiaan. Katsomaan omia pelkojaan sekä ymmärtämällä että elämä on aina ollut rajallista ja valmis uusiutumaan heittäen vanhan pois. Tämä aika voi pysäyttää ajattelemaan, että mikä on oikeasti tärkeää. Tämä aika voi olla todella merkittävä heräämisen kannalta. Voi olla että opimme itsestämme enemmän kuin koskaan. Jos ja kun tämä koronahässäkkä menee ohitse, niin ainakin osaamme nauttia taas normaalista arjesta paljon enemmän.

Annan tälle kaikelle anteeksi sekä ymmärrän että jokainen sielu on täällä oppimassa omia uskomuksiaan pois. En voi vaatia muita ajattelemaan ja ymmärtämään kuin itse ajattelen ja ymmärrän, se olisi hyvin pikkusieluista ja itsekästä. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta voin muuttaa omat ajatukseni siitä. 

Olet Rakkauden arvoinen maskilla tai ilman. God Bless You ja onnea ja parasta Rakkautta sekä Rauhaa vuodelle 2021! 

Keskustelu Rakkauden kanssa osa 24.

 Moi!

Nyt on täällä ajassa vierähtänyt aikaa edellisestä jutustelusta aika paljon. Olikohan se joskus kesällä 2019 edellisen kerran? No ei sillä mitään väliä, mutta päätin vain jossain kohtaa, että nyt saa nää henkiset jutut jäädä ja tavallinen arki saa tulla tilalle. Tässä välissä on tapahtunut aika paljon asioita ja haasteitakin, mutta mielentasolla rauha on lisääntynyt. Minä vain elän ja olen. Minä olen.

Maailmassa mikään ei ole muuttunut siinä mielessä, että ongelmat vain muuttavat muotoaan. Nyt on tämä korona hässäkkä joka on sekoittanut ihmisten mielet ja koko maailma velloo pelossa ja epävarmuudessa. Tulevaisuudessa odottaa uudet huolet. En malta olla heti kysymättä että mikä hitto korona on?

Rakkaus: Ei mitään.

Minä: Täh? Koko maailma puhuu, pelkää ja kinastelee covidista ja sinä sanot vain että "ei mitään"?

Rakkaus: Kysyit nyt Rakkaudelta. Jos haluat kysyä pelolta, niin saat monimuotoisempia vastauksia.

Minä: Ainii, nyt muistan. Rakkaus on yksinkertainen ja Rakastava. Ego/pelko on monimutkainen ja pirstaleinen. Se haluaa olla aina jotain mieltä ja etsii vastakohtia joita projisoida...jotenkin näin?

Rakkaus: Siellä ajassa on aina menossa jokin ongelma tai pelon aikajakso koska aika ei ole todellinen. Nykyhetki on ainut ajan muodoista joka on todellinen. Kaiken takana on ikuisuus, joka on täysin viaton ja puhdas. Nyt kuvittelet unen jossa on jokin virus, mutta kun heräät unestasi, se häviää. Aikakin sen hävittää aikanaan, koska siellä ajassakaan mikään ei ole kestävää eikä pysyvää.

Minä: Miksi sitten haluan keksiä tämmöisiä pahoja unia? Miksi en voisi nähdä hyviä unia vain?

Rakkaus: Unille on helppo antaa anteeksi, koska ne eivät ole todellisia. Jos muistutat tätä itsellesi, unesi muuttuvat rauhallisemmiksi.

Minä: Vaikka mieleni muuttuisi rauhallisemmaksi niin ei välttämättä maailma tee sitä..? Vai miten se nyt menee? Muuttuuko maailma jos mieleni muuttuu?

Rakkaus: Siinä voi käydä niin, mutta ei ole kovin tärkeää miettiä sitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Vaikka muistaisit totuuden, muu maailma ei sitä näytä tekevän samaan aikaan. Anna vain anteeksi minun kauttani, niin minä teen loput ja voit vain rentoutua.

Minä: Yes. Tuo tuntuu hyvältä. Haluankin vain relata sinussa.

Rakkaus: Tämän takia olet minuun yhteydessä. Olet yhteydessä jatkuvasti. Tämä kirjoitus on vain pisara meressä ja me olemme meri.

Minä: Eli minulla ei ole mitään hävettävää....

Rakkaus:  Pelko ja epävarmuus tuntee häpeää ja syyllisyyttä. Miksi häpeäisit sitä että otat yhteyttä totuuteen ja Rakkauteen? Jokainen tekee niin. Tehkää sitä useimmin. Tehkää sitä joka hetki. Tervetuloa kotiin. Mitä te siellä koronaerillisyyspelkohelvetissä teette? Meidän totuutemme on kaikille sama. Siellä ajassa on niin monta mielipidettä kuin on pirstalettakin. Minussa kaikki on annettu anteeksi ja pelastettu.

Minä: Palataampa taas arjen tasolle eikä liidellä pumpuleissa. Sanopas nyt että onko okei käyttää maskia? Onko se koronan todeksi tekemistä?

Rakkaus: Tee se minkä koet hyväksi itsellesi. Siellä ajassa ei ole pohjimmiltaan oikeaa eikä väärää. Toisen oikea voi olla toisen väärä. Mieli ratkaisee. Valitse anteeksiannon ja Rakkauden ajatukset ja luota minuun. Muodoilla ei ole väliä. Voit käyttää tai olla käyttämättä. Voit muistaa minut maskin takana tai sen edessä. Itseasiassa olet siellä päättänyt olla kehon kokoisen maskin ja vaatteiden takana piilossa Minulta. Keho, vaatteet, talot, rajat, valtiot, eri kielet, uskomukset jne. Yksi pieni maski ei vie minua pois sinulta. En ole koskaan ollut pois. Valitse se minkä koet muistuttavan Minusta.

Minä: En ole käyttänyt maskia vielä, koska en halua muistuttaa itseäni pelosta ja epävarmuudesta. Enkä haluisi ottaa rokotuksiakaan. Haluan vaalia terveyttä ja hyvää immuniteettia mieluummin kuin huonoa pölyilmaa, erillisyyttä ja outoja myrkkyjä.

Rakkaus: Minä en jätä ketään. Muodoilla ei ole väliä. Rakkaus meissä on yhteistä ja muodotonta. Se on ikuista.

Minä: Kiitos. Tuntuu siltä kuin ei olisi aikaa ollut ollenkaan edellisestä kirjoitus kerrasta. Tuntuu kuin olisit siinä ollut aina ja olet tästä eteenpäinkin.

Rakkaus: Olen ikuinen ja sitä sinä todellakin olet. Mielessäsi kävi vain pieni hullu ajatus joka on jo ohitse. Mitään hätää ei ole. Voit relata Minussa sillä leposi on Jumalassa. Muista Minut.

Minä: Yritän! Nykyään tuntuu siltä, että ei tarvitse edes yrittää kun sieluntasolla tietää. Kaikki on hyvin. Kiitos Rakkaus.

Rakkaus: Kiitos Rakkaus.

Rakkauden voi muistaa missä vain

Ihmiskokemuksen ja hengen välinen ero on jo vuosia ollut minun mielenkiinnon kohteena. On kovin paradoksaalista kirjoittaa tai puhua hengestä koska henkeä ei voi persoonallistaa mitenkään. 
Olen tehnyt havainnon näiden vuosien aikana, että jos tapaan henkisyydestä kiinnostuneen ihmisen, minun on vaikea olla sanoineni oma itseni tai että siihen tulisi mitään ristiriitaa. Jos ei nyt ihan ristiriitoja, niin ainakin huomaan oman tinkimättömän näkemykseni aiheesta. Se saattaa vaikuttaa siltä että en miellytä tai hae saippuakuplia, yksisarvisia tai ruusunterälehtiä henkisyyden varjolla. Henkisyydestä keskustelu ei voi olla rehellistä ja aitoa jos en ilmennä omaa tämän hetken totuuttani. En aina oikein muista sitä että millä tasolla keskustelu etenee (toisen miellyttäminen). Siksi helpompaa on puhua niitä näitä ihmisen kanssa joka ei ole ns. henkinen (henkisen egon puuttuminen). Henkisen ihmisen kanssa keskusteleminen saattaa vaikuttaa siltä että tinkimättömällä tyylilläni nostan itseni ja alennan toisen joka on väärä päätelmä. Tarkoitukseni on nostaa kumpikin ylös henkeen jossa dualismi ja tarinat loppuvat. Olla täysin tasavertaiset. Siihen ei eri näkemykset yllä. Henki sallii tarinoiden tulevan ja menevän. Rakkaus on se joka katselee eikä jää mihinkään kiinni.

Annas kun hieman avaan lisää. Henkisyys on ikäänkuin polku jossa kompastellaan. Käydään läpi kokemuksia, uskomuksia, kunnes ne murskaantuvat lopulta ykseyteen jossa ei ole enää dualismia. Jos puhun dualismista, siihen maailmaan löytyy biljoonayks uskomusta ja kokemusta. Uskontojen ja henkisten suuntausten määrä on tuhansissa ja ne tuhannet polut pirstaloidaan vielä pienempiin osiin eli uskomuksiin. Se henkisyys joka on minun polkuni ei ole samaistunut uskomuksiin, vaan se murskaa uskomukset pois. Se on sitä henkisyyttä joka kuorii, poistaa ja unohtaa. Henkisyyttä joka ei ole henkisyyttä koska sekin jätetään lopulta pois ja katsotaan mitä jää. Henkisyys edustaa minulle poistamista ja egon kuorimista. 90 % new age henkisyydestä on kokemusten ja kauniiden kuvien jakamista. Pelkkien hyvien energioiden tavoittelemista. Eikä siinä ole mitään pahaa, se kuuluu ihmisluontoon, tavoitella mielihyvää ja Jumalan eli Rakkauden kokemusta.

Voin toki jakaa kokemuksiani menneisyydestä. Voin hakea ymmärrystä ja hyväksyntää. Voin kokea läsnäoloa ja sitä että tulen kuulluksi. Silti minulle on pohjimmiltaan ihan sama mitä mieltä olet tai mitä mieltä olen, koska se ei henkeä liikuta. Ego on se, joka kokee tulleensa alennetuksi ja ylennetyksi. Egoa voi harmittaa että minua ei kuultu eikä ymmärretty. Ego haluaa että olisimme samalla levelillä. Egoa kiinnostaa se, että onko "hyvät energiat" tai "huonot energiat". Henkeä se ei kiinnosta koska henki tietää että eroavaisuutta ei ole. Henki on aina tasavertainen ja out tarinoista ja uskomuksista. Tämän takia huomaan palloilevani egon ja hengen väliä vaikka muistankin, että koko palloilu on vain mielikuvitukseni tuotetta.

Jos 20 vuotta sitten aloin kasvattamaan henkistä egoani uskomuksillani, nyt viimeiset 12 vuotta olen raksinut uskomuksia pois. Tässä on se syy miksi henkisyydestä puhuminen on itselleni hieman hankalaa. Jos toisen resurssit henkisyydessä ovat ulkomaailman pelastamisessa, hyvien tekojen tavoittelemisessa, joogassa tai enkelien ja yksisarvisten kanavoimisessa, saatan joutua vaikean tehtävän eteen. Miten kertoa se, että ne eivät ole minulle enää totta? Jos 2 ihmistä on hereillä, se ei nosta emootiota puoleen eikä toiseen. Saatat ajatella tässä kohtaa, että riittää kun toinen on hereillä, olemmehan ykseys, mutta koen vielä olevani täällä dualismin unessa eikä tarkoituksenani ole loukata ketään toista (eli itseäni).
Uskon että yhteinen "energia" ei ole riippuvainen mielipiteistä tai yhteisistä mielenkiinnon kohteista vaan todellakin sen muistamisessa että olemme Rakkaus itse. Siinä Rakkaudessa on vapaata jokaisen olla sitä mitä on. Jokainen saa ilmentää mitä haluaa. Rakkaus on täysin muuttumaton. Sen muistamiseen tarvitsemme toisia ihmisiä. Hengestä ei siis tarvitse edes puhua eikä omia mielipiteitä edes tarvitsisi ilmentää. Kyse on vain muistamisesta, omassa mielessä.

Rakkauden voi muistaa kauppakeskuksen sykkeessä tai rock keikalla. Rakkauden voi muistaa työelämässä tai työttömänä. Rakkauden voi muistaa toisen kanssa jutellessa tai yksin ollessa.
Rakkautta ei tarvitse hakea tietyistä paikoista, kuten esim. joogahalleilta, metsästä, superfoodeista, ihmissuhteista, yksinäisyydestä, huumeista tai kirkoista. Rakkautta ei kiinnosta se, että minkälaiset vaatteet sinulla on päälläsi tai että minkä näköiseksi sinä synnyit. Rakkautta ei kiinnosta se, että kuinka paljon hyviä tai pahoja tekoja olet elämässäsi tehnyt. Rakkautta ei kiinnosta se, että mones olet taivaan porteilla. Jumalalla ei ole suosikkeja. Rakkautta ei kiinnosta se, että kuinka paljon sinulla on henkisiä kokemuksia tai se, että oletko skeptikko, uskovainen vai taivaanmaalari.

Sekoitamme usein Rakkauden tekoihin ja tarinoihin. Sekoitamme Rakkauden kokemuksiin ja keskusteluihin. Olemme silloin samaistuneena vain omaan tarinaamme. Olemme tehneet Rakkaudelle vankilan. Sulkeneet Rakkauden vankilaan, josta emme halua luopua, mutta jokaisesta tarinasta tulee lopulta päästää irti. Vasta kun tarinasta päästää irti, muistaa Rakkauden.

Rakkaus ei tarvitse uhrauksia eikä hyviä tekoja. Ego on se joka haluaa tietää mitä rakkaus mahdollisesti on. Ego haluaa etsiä rakkautta toisista ihmisistä, esineitä, rahasta ja kokemuksista. Ego rakastaa draamaa. Ego rakastaa etsiä mutta ei löytää todellista ykseyttä ja rauhaa. Egon missio on tehdä tästä ajan maailmasta todellista. Ego samaistuu mielipiteisiin ja pitää niitä totuutena. Ego voi hieman tulla vastaan ja sanoa että "jokaisella on oma totuutensa". Rakkaus ei ole tästäkään tietoinen koska se VAIN ON. Todellinen Rakkaus antaa tämän kaiken ilmentyä ja kadota. Se sallii tämän tapahtua koska se ei ole totta totuudessa. Pienelle mielelle on siis sallittua kokea maallista elämää sellaisena kuin tämä tahtoo kokea mutta kannattaa muistaa että se voi olla hetkessä ohi.


Tässä onkin se ongelmalta tuntuva ajatus. Miten voin enää tämän oivalluksen jälkeen olla mitään? Miten voin olla edes henkinen? Miten voin puhua omaa totuuttani totuutena?

Tässä tilassa nyt:
Voin puhua mistä vain. Voin olla kanssasi eri mieltä. Voin toteuttaa omia mieltymyksiäni ja sinä omiasi. Voin puhua sen aidosti ja rehellisesti mitä koen nyt. Voin ilmentää tunteita ja ajatuksiani. Voin muistella menneisyyttäni. Voin olla se mikä minä olen. Voin huutaa, suuttua tai itkeä. Voin nauraa, pelleillä tai tanssia. Voin syödä mitä mieleni tekee ja voin nauttia kulttuurista ja ihmisistä. Voin shoppailla tai kiivetä puuhun. Voin harrastaa seksiä tai syödä suklaata. Voin olla väsynyt tai virkeä. Voin kuunnella mitä musiikkia haluan tai pukeutua miten haluan. Voi olla henkinen tai olla olematta. Voin juoda sidukkaa tai bisseä. Se kaikki on täysin sallittua jos kuuntelee omaa sisäistä Rakkauttaan joka EI tuomitse, arvostele, määrittele tai syyllistä. Rakkaus on ikuisen sallimuksen tilassa ikuisessa Rauhassa ja loputtomassa hetkessä.

Rakkaus ohjaa niin että ego ei siitä tiedä mitään. Siksi en voi tuomita tai tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Nyt on hyvä näin. Olen tullut kotiin jossa olen aina ollutkin.


Jake

Ristiriidat Rakkaudessa

Halusin tulla jäsentelemään asiaa omassa mielessäni kirjoittamalla. Ehkäpä saan tähän lukijoiltakin uusia näkökulmia?
Nyt puhutaan siis riitelemisestä. En ole pitkään aikaan ollut parisuhteessa enkä tällä hetkellä ole riidoissa kenenkään kanssa ja yleensäkin riitelen harvoin.
Se että en riitele ei välttämättä ole asia joka osoittaa yhtään mitään ylevää. Olen ollut huomaavani omasta rauhastani katsottuna tälläisen riitely positiivisen näkökulman, josta ei käsittääkseni niin paljoa henkisissä piireissä puhuta. 
Pelkkä positiivisuus, miellyttäminen ja kuvitelma siitä, että kun aina on pumpulia ja vaaleanpunaisia kuplia ja täydellinen rauha, se kertoo rakkauden määrästä. Mielestäni ei kerro.

Rakkaus on täydellistä joka hetki. Rakkaus sallii riitelynkin tapahtuvan. Rakkauden vastakohta eli pelko sen sijaan piilottelee tunnelukkoja, sisään sullottuja epäonnistuneita suhteita, pettymyksiä. Rakkaus on ihan eri levelillä kuin muodon maailmassa tapahtuva erimielisyys. Voisiko mielipide ikinä sotkea Rakkautta? Tai voisiko Rakkaus koskaan sanoa "sinä et saa olla eri mieltä!?". Sanoisiko Rakkaus "sinun on ollut elettävä täysin identtinen elämä kuin minä olen elänyt ja sinun täytyy omata täysin samanlainen luonne kuin minulla on!?". Me ihmiset täällä aikapaikassa kuljetamme jokainen erilaista menneisyyttä mukanamme ja Rakkaus tietysti sallii tämän. Egopelko haluaa kovasti miellyttää, olla kiva ja ihana. Ego voi käyttää tätä ihanuutta pelaamiseen aina siihen asti kunnes suhteen sisältö jää liian ohueksi ja pinnalliseksi. Olen itse kiltti ja välttelen riitelyä viimeiseen asti, mutta saatan triggeröityä jos luottamusta on ja Rakkaus vahvistuu. Tämä aiheuttaakin helposti vaan lisää syyllisyyttä ja emotionaalista eroa, jos ei ymmärrä Rakkauden anteeksiannon voimaa. Riitelyn ei tarvitsisi olla rikkovaa. Minä uskon että varsinkin miehet monesti pitävät tunteensa sisällään, koska meidän kasvatukseen ei ole kuulunut itku ja heikkouden näyttäminen. Jos lapsuudessa on kuullut "älä itke", on siltä pohjalta vaikea avata sitä "heikkoa" puolta esiin turvallisesti Rakkaudessa. Tytöille painotetaan kauneutta, prinsessoja sekä ihania satuja.

Olen ymmärtänyt että henkisyydessä painotetaan mielenrauhaa, meditaatiota ja sitä että pitää itsestään huolta, rakastaa itseään niin hyvin että toisillakin on hyvä olla. Kuitenkin olen nähnyt henkisillä ihmisillä paljon tuskaa, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä mutta en ehkä itse ole ollut valmis sitä kaikkea näkemään. Olen kuullut jopa suoria kieltoja ettei riitoja saa olla. Ei olla valmiita katsomaan omaa varjoa. Ollaan valmiita ottamaan valaistuminen ja se kaikki ihana ja täydellinen heti, mutta itse matka jää tekemättä. On totta, jos ei olla valmiita katsomaan omia varjoja, on sekin sitä itse matkaa, ja nyt olen tässä tämän asian äärellä ja tämäkin kuuluu matkaan. On kuitenkin vapauttavaa ottaa hylätyksi tulemisen riski ja luottaa Rakkauteen...vaikka pelottaa.
En usko että kukaan haluaa tahallisesti riidellä tai aiheuttaa tuskaa itselleen tai toisille ihmisille, varsinkaan sillä tietoisuuden tasolla jossa etsii Rakkautta tietoisesti. Mutta koska henkisyys on polku, sen raivaaminen tapahtuu itsessä ja siihen tarvitaan toisia ihmisiä, peilejä. 

En ole ikinä lukenut treffipalstoilla ilmoitusta jossa lukisi:
"Oletko valmis kohtaamaan omat pimeät puolesi kanssani" tai " Jos osaat riidellä rakentavasti, olen täällä sinua varten". Siellä sen sijaan lukee "Olen kiltti, tasapainoinen ja henkinen.(valitse minut, sillä olen täydellinen)" yms.

Ensin on treffit ja näytetään se paras ja ystävällisin puoli. Kaikki on ihanaa ja toinenkin on ihana ja kaikki tuntuu monesti olevan kohdallaan. Sitten ihastutaan omaan mielikuvaan toisesta. Mutta 3 kk-2 vuoden sisällä asiat saattavat muuttua. Joko se muuttuu sitoutumiseksi omaan itseen tai sitten ego haluaa olla katsomatta. Jossain vaiheessa tulee aika jolloin se ihanan ihmisen kulissi hajoaa, koska omat mielikuvat eivät kestä todellisuuden edessä. En halua syyllistää itseäni nyt siitä, että en ole kokenut pitkiä suhteita. Jokaisella suhteella on tarkoituksensa ja jokainen katsoo just sen minkä kykenee. Kaikella on tarkoituksensa. Kuten sanottu, muodon maailmassa ei ole aina kaikki hyvin.
Jokainen joka on ollut 10 vuoden suhteessa toisen ihmisen kanssa, varmasti tietää että siinä ajassa saa käydä kaikki tunteet läpi ja monta kertaa, jopa joka päivä. Se on anteeksiannon harjoitusta parhaimmillaan. Onko maailmassa ollut yhtään rakkaustarinaa jossa ei olisi ollut draamaa ja tunteita, ylä ja alamäkiä? Ne yksinkertaisesti kuuluvat elämään. Se olisi sitä yksinkin. Työnsä hedelmät kyllä tuntuvat omassa sisimmässä. Toki jos olet jatkuvasti hajoittavassa suhteessa, on hyödyllistä valita rauhan tila ja joskus se voi vaatia muodollisiakin valintoja.

Elämään kuuluu vastoinkäymiset, mielialan vaihtelut, huonosti nukutut yöt, työstressi, etäisyys tai vaikkapa koronan aiheuttamat muutokset sekä henkiset dilemmat ja tukokset. Kaikkin odotuksiin ei toinen ihminen voi kuitenkaan vastata. Elämään kuuluu myös nauraminen, hauskanpito, syvälliset keskustelut, läheisyys, luovuus, onnellisuus, rauha. Väitän että jopa etupäässä, voi olla jopa 90 % kaikkea tätä ihanaa, mutta omille sisäisille pimeyksille Rakkaus sanoo AINA KYLLÄ! Rakkaus sallii varjojen tulevan valoon. Se on henkistä polkua. Kykyä katsoa rehellisesti. Omat tunnelukot tulee saada avata Rakkaudessa ilman tuomitsemista tai syyllistämistä. Parasta se olisi silloin kun ne voi avata jollekin luottohenkilölle(tai hänen vierellään). Mikään ei ole vapauttavampaa kuin avata pelotta oma tunnemaailma. Sen vastakohta eli miellyttäminen sen sijaan jättää pidemmän päälle olon kovin ohueksi. Sitoutuminen toiseen voisi olla sitoutumista Rakkauteen. Jos näin haluaa ajatella.

Rakkaus sallii ja vapauttaa. Rakkaus hyväksyy ja hellii. Lohduttaa. Jos ajatellaan ihmisuhteessa tapahtuvaa avautumista, niin yleensä kummatkin triggeröityvät samaan aikaan ja juuri silloin luottamusta ja Rakkautta tarvitaan apuun. Juuri silloin kysytään henkistä pääomaa antamaan anteeksi ja vapauttamaan menneisyys tähän armon ja Rakkauden hetkeen. Henkisyyden määrä heijastuu irtipäästämisen määrässä. Ja JOS ei kykene päästämään irti Rakkaus hyväksyy senkin, joten ikinä ei jää yksin ja eristyksiin Rakkaudesta. Tämän takia olen kutsuttu muistuttamaan Rakkaudesta.
Tätä varten olen täällä, ihmisen muodossa, inhimillisenä ja heikkona. Sisälläni hengen tuli, joka roihuaa yhteisesti ja ikuisesti.

Kyse on siis tiedostamisesta, ei siitä että onko hyvä miellyttämään ja piilottamaan tai onko jatkuvasti täysin avoin ja peloton. Tiedostaminen siitä mitä omassa itsessä/mielessä tapahtuu. Minulla on tapa tuntea hyvin voimakkaasti asioita. Olen eritysherkkä sosiaalinen introvertti ja tarvitsen jonkin verran aikaa oman sisäisen tiedostamiseen. Enää en pyri kuitenkaan tietoisesti pakenemaan huonoja fiiliksiä tai jos pakenen, niin olen tietoinen siitä itse. Muiden tehtävä se ei ole. Jos tekisi mieli juosta karkuun rauhoittumaan ja kuuntelemaan sisäisiä ohjeita, se on jees, mutta riitoja en pelkää koska joka ainut kerta jos ristiriita nousee valoon, se on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Miksi? No koska Rakkaus sallii sen. Rakkauden edessä jokainen epäoikeudenmukaisuus ja riita on annettu anteeksi, koska Rakkaus EI NÄE niitä. Vain minun menneisyyteni vertailee ja pallottelee koska se pelkää. Rakkaus ei pelkää ja siksi Rakkaus antaa riidan tapahtua. Niin yksinkertaista se on. Rakkaus on aina suurin ja täydellinen. Ei sitä mielialan vaihtelut liikuta.
Rakkaus hyväksyy epätäydellisyyden, joten hyväksynkö minä? Ei Rakkaus edes tiedä mikä on täydellisyys koska täydellisyys olisi silloin vain vastakohta epätäydellisyydelle, se on sitä. Rakkaus ei ole dualistista vaan täydellistä. Omat pimeät luolat tiedostamattomalla puolella jota tietoinen mieli ei näe, voi olla jopa elämien aikaiset tukokset ja Rakkaudessa ne saavat tulla valoon ja täydellisyyteen.
Sitä täydellisyyttä Rakkautta sinä ja minä olemme eikä mielipiteet tai näkemyserot tai menneisyys pysty sitä rikkomaan. Rakkaus ei siis ole riippuvainen mielipiteistä tai toimintamalleista. Jos annat itsesi Rakkaudelle, luotat. Jos nojaat omiin sekaviin ajatuksiin, saattaa pelko ohjata. 

Olkaamme epätäydellisiä Rakkaudessa. Nähkäämme että kaiken on pitänyt tapahtua juuri niin kuin on tapahtunut eikä kukaan ele syyllinen mihinkään. Rakkaus ON.

Voiko Rakkautta lainata?

Aloin miettimään sitä, miten paljon laina pyörittää maailmaa. Onhan se hieman kummallista, että kaikki tuntuu pyörivän lainan varassa. Annas kun kerron:
Jos olet ostamassa taloa, todennäköisesti joudut ottamaan lainaa. Jos ostat uuden auton, saatat joutua ottamaan lainaa. Jos päätät lähteä opiskelemaan, otat lainaa. Jos menet vuokralle asumaan, saatat joutua maksamaan 3 kuukauden vuokrat etukäteen, sekin on lainaa. Sitten haluat tietenkin sen kaiken takaisin kun muutat asunnosta pois. 
Villien nuoruusvuosien aikana lainattiin kavereilta kassuja eli c kasetteja jotka olivat lainassa. Monesti piti vastalahjaksi lainata myös kasetteja lainaan. Jos poltit tupakkaa, oli tyylinä lainata kaverilta tupakka. Sekin piti maksaa takaisin, usein jopa korkojen kera. Näin pelaa maailma isommassakin mittakaavassa; koroilla maailma yrittää rikastua.
Pikavipit, kirjastot ja työelämä. Jotta voit maksaa asuntolainaa tai vuokraa, sinun on ansaittava raha tekemällä hyvin työsi. Olet työnantajallekin vain lainassa. Raha ja työkin on vain lainassa. 

Kehokin on vain lainassa 1 sekunnista n. 100 vuoteen, kunnes uusi kierros napsahtaa päälle. Lopulta vanhettunut hiilivaunu (keho) heitetään maahan ja uusi otetaan tilalle.
Kauppiaat myyvät tavaroita ja ideoita sekä ajatuksia jotka heilläkin on vain lainassa. Työpaikan työtunneista pitää pitää tarkkaa lukua jotta ne täyttyvät. Lapsetkin kasvavat isoiksi ja itsenäistyvät eli ovat vain hetken lapsia vanhemmilleen. Työpaikat vaihtuvat ja kaikki elämän syklit muuttuvat. Elämä ikäänkuin myy itseään uskottavasti mutta haalistuu ja lopulta katoaa. Elämä on siis vain lainassa.

Ihmissuhteetkin ovat lainassa. Vanhoja suhteita jätetään taakse ja uusia ihmissuhteita solmitaan. Ihan niin kuin vanhoja työsuhteita puretaan ja uusia allekirjoitetaan. Kun kirjoitat sopimukset, sinun tulee täyttää lainasi.
Ihmissuhteet solmitaan sillä perusteella, että toisen pitää täyttää toisen odotukset. Sekin on kuin sopimus. Sinun on täytettävä se mikä minulta puuttuu. Jos ja kun niin ei käy, sanotaan heipat. Vanha menneisyyden laina viedään uuteen "sopimukseen" (suhteeseen) ja se laina yritetään maksaa pois.
Se toinen ihminenkin on vain lainassa, mitenkään omaa omaisuutta hän ei voi olla.

Sitten henkinen laina. Henkisissä piireissä puhutaan paljon karmasta joka pitää maksaa. Jos olet tehnyt elämässäsi jotain pahaa tai hyvää, niin se maksetaan sinulle tai sitten sinä olet maksaja. "Sitä saa mitä tilaa", "kun lähtee sutta karkuun, tulee karhu vastaan" (verokarhu).
Uskonnollisissa piireissä on taivaat ja helvetit. Jos elät huonosti tai et anna itseäsi Jeesukselle, sinua odottaa isot velat joutumalla helvettiin. Kaikesta seuraa maksun aika eli kaikki velat on maksettava.

Mitä jos tätä kaikkea lainaa ohjaakin vain syyllisyys ja pelko? Mitä jos menneisyys onkin vain idea jolla markkinoidaan maailmaa? Mitä jos kaiken oravanpyörän tarkoitus onkin vain käyttää menneisyyttä sopimuspaperina joka lopulta heitetään roskiin?

Jos Rakkaus ei eläkään lainojen maailmassa vaan tässä hetkessä, joka vain laajenee ikuisuudeksi asti?
Jos Rakkaus ei pyydä mitään, se vain antaa? Mitä jos ihmisuhteet ovat aina puhtaita ja viattomia? Mitä jos läsnäolo onkin tärkeintä? Mitä jos Rakkaus voikin ohjata ja vapauttaa kaikesta tästä lainasyyllisyyspelihässäkästä?
Mitä jos Rakkaus sallii tämän koko näytelmän tapahtuvaksi täydellisellä anteeksiannollaan?
Jos kaikki onkin vain pelkkää kuviteltua peliä? Jos totuus onkin aivan jotain muuta?
Jos Todellisen Rakkauden äärellä jokainen pienen mielen karma katkeaa täydelliseen viattomuuteensa ja Rakkaus lopettaa jokaisen velan ja pelaamisen mikä on näyttänyt ikinä tapahtuvan tässä ajan maailmassa?

Jos Rakkauden hetkessä kaikki lainat on annettu anteeksi ja vapautettu? Jos karmasta ei jää muistoakaan?  Jos tässä viattomassa nyt hetkessä hetkessä on kaikki egon luomat velat poltettu tuhkaksi?

Jos koko ajatusleikki ja alitajuiset syyllisyydet puhdistuisi lopullisesti, mikä meitä enää ajaisi ristille tuomittavaksi? Karman ikuiselta kiertokululta näyttävä elokuva tulisi päätökseen. The end.

No tämän oivalluksen jälkeenkin maailma saa jatkua. Minä vain olen poissa pelistä ja silti elän. Ehkä enemmän kuin koskaan ennen.
Nyt vain ilman velkaa.

Jake

Mitä positiivista koronasta on?

Jos haluat lukea miten kauhea asia korona on tai jos haluat lukea sen miten paljon siihen on sairastunut tai kuollut ihmisiä, suosittelen lukemaan iltapäivälehtiä. Jos haluat uskoa ja etsiä niitä lukemattomia syitä sille mistä ja miksi korona on riesanamme, suosittelen katselemaan you tubesta erilaisia videoita aiheista.
En vähättele enkä halua poistaa niitä huonoja asioita ja puolia joista haluat pitää kiinni. Pidä ne, mutta asioita voi tarkastella myös toiseltakin näkökulmalta.
Koska maailmankaikkeus on dualistinen, ihan niinkuin jing & jang merkki viestittää, on tässäkin asiassa puolensa ja opetuksensa:

- Yhteiskunnan ja oravanpyörän hetkellinen pysähtyminen. Tulee uutta näkökulmaa kaikkeen siihen rikkauteen jota olemme ympärillemme rakentaneet.

- Rahan valta ja sen loputon tavoitteleminen taukoaa monilta ihmisiltä hetkeksi.

- Oman rajallisuuden huomaaminen. Oman hiilivaunun (keho) kuolevaisuus.

- Pysähtyminen katsomaan mitä on ympärilleen rakentanut, omien kulissien osittainen tai jopa kokonaan romuttuminen.

-Karanteeni 4 seinän sisällä pakottaa kohtaamaan oman mielensä uskomukset. Auttaa kohtaamaan oman rauhattomuutensa tai oman mielenrauhansa. Mielenrauhan saavuttaminen on ollut tämänkin blogin pääasiallinen tarkoitus. Just tätä varten kun ulkoinen pelottelee tai uhkaa jopa kuolemalla. Olen puhunut paljon siitä, että maailma on hieman köyhä versio siitä mitä me todellisuudessa olemme. Kun maailmalla on sotia ja sairauksia tai kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen ja kärsimys pyörittää maailmaa, heräämme vasta sitten todellisuuteen kun se tulee omille takapihoille. Omat kulissit sortuvat hetkessä kun tajuaa oman kuolevaisuutensa kehossa. Vaikka materia onkin koko maailman juttu ja mukava lisä tälle maalliselle vaellukselle, sen merkitys ja arvo saattaa kadota silmänräpäyksessä, muistakin syistä kuin koronan. Se mikä jää tähän hetkeen on tavaraa arvokkaampaa ja se on mielestäni todella positiivista.

- Jatkan vielä kulissien sortumisesta. Jos otetaan esille vaikka esim. ihmissuhde, talo, auto ja raha. Mitä jää kun töihin ei pääse, talon lainat pitäisi maksaa, vaimo tai mies pitäisi kohdata 24/h face to face? Entä kun niille ihanille lapsille jotka toi syntymän hetkellä onnen pitäisi pitää kotikoulua, leikittää heitä ja olla läsnä koko päivän? (jopa useimpien viikkojen ajan!) Kun katsoo kaikkea sitä mitä on saavuttanut ja on läsnä kaikelle sille? Mitä jos joutuu itse tekemään ruokansa eikä pääse viihdyttämään itseään kulttuurillisiin rientoihin? Mitä jos kirkkoon, turuille ja toreille ei enää pääse? Punttisalille ei enää mennä pullistelemaan? Mitä jos bussit ja junat eivät enää kulje? Baariin ei mennä sosialisoimaan...
Mitä tästä kaikesta jää?
Sinä jäät. Kaikki se mitä kuljetat sisälläsi. Juuri tässä on se syy miksi itse olen valinnut mielenmuutoksen. Kun puhutaan sisäisistä rikkauksista, niiden hyödyt näkyvät kriisin ja rajallisen maailman keskellä. Toki on sallittua tuntea pelkoa ja epävarmuutta sekä muita erilaisia tunteita ja ajatuksia, mutta sillä erotuksella että ne eivät murskaa lopullisesti. Sisällä lepattaa ihan erilainen liekki joka ei enää sammu.

- Luonnon puhdistuminen, kaupunkien hiljentyminen ja koko ajan lisääntyvä kulutus taukoaa hetkeksi. Huikeeta!

- Moni ihminen saattaa pysähtyä katsomaan ympärilleen. Saattaa nähdä sen mitä siinä on liikaa ja mitä siinä haluaa olevan. Mikä todella merkitsee!?!

- Herääminen! Havahtuminen!

-Pienistä asioista nauttiminen. Onneen ei tarvita suuria. PERUSASIAT riittää. Jo pelkkä terveys on asia josta kannattaa nauttia.

-Oma koti kullan kallis. Katto pään päällä, ihana puhdas luonto ympärillä. 4 vuoden aikaa. Mielestäni muutama lentokone voi jättää ihan hyvin lentämättä.

- On hieman hassua sanoa, mutta ihminen tykkää actionista, sotimisesta ja yleisestä säätämisestä. Kun tauti tappaa,alkaa sota viirusta vastaan. Se tuo hetkeksi maailman yhteen.

- Kun rajat laitetaan kiinni ei tule halua lähteä merta edemmäksi kalaan. Katse suuntautuu silloin lähelle. Ja koska lähelle on monesti pitkä matka, korona auttaa sen näkemisessä.

- Ulkona liikkumisesta voi tulla timanttiakin arvokkaampaa. Mitä sillä timantilla sormessa tekee jos ulos ei saa mennä?

- Henkisistä asioista kiinnostuminen. Kuka minä olen? Miksi täällä olen? Miksi Jumala sallii tämänkin tapahtuvaksi? "Apua, voin sairastua ja jopa kuolla". Monenlaiset kysymykset voivat sysätä sisäisen maailman uusille urille. Elämälle saattaa tulla uusi syvempi merkitys.

- Irtipäästämisen ja anteeksiannon SUURI mahdollisuus. Halusta tietää kuka mitä täh? 

Monilla ihmisillä on varmaa tietoa siitä miksi korona täällä on. Joku on sitä mieltä että se on huijaus, jonkun mielestä se on lähtenyt liikkeelle kiinasta jostain eläimestä, joku on täysin varma siitä, että kyseessä on 5 g mastot. Olen kuullut monen sanovan että luonto kostaa meille, se poistaa täältä turhat ihmiset pois. Luonto kuulemma opettaa meitä koska olemme kuluttaneet liikaa. Viirusta epäillään ihmisen luomaksi jolla saadaan ihmiskunta hallintaan siruilla jotka tulevat pakkorokotuksen mukana. Joidenkin mukana eletään vuotta 2020 ja tästä alkaa uusi aika. Jotkut ovat sitä mieltä, että saatana tekee työtään. Joidenkin ihmisten mielestä asiaa on paisuteltu liian suureksi eikä korona ole tavallista flunssaa kummempi. Joku sanoo että karmahan se siinä on. Olen kuullut myös teorioita siitä, että kyseessä on median luoma pelkohypnoosi. Sairaalat ovat jenkeissä kuulemma tyhjinä.
On myös tuhat asiaa joilla korona saadaan pysymään pois. Jotkut vannovat maskien nimiin, jotkut sillä että pysäytetään koko yhteiskunta. C-vitamiinia joko ylistetään tai sitä pidetään täysin huuhaana. Käsiä jos pesee joka käänteessä korona pysyy loitolla. Immuniteetin vahvistaminen auttaa myös koronan pysymään pois.

Tosiasia on se, että minä en tiedä. Ymmärrän sen, että meillä ihmisillä on oma tapamme saada tilanne hallintaan. Jokainen omalla tavallaan. Oli miten oli, niin suurinta rohkeutta on vain luottaa siihen mitä tapahtuu. Itse uskon sokeana siihen, että immuniteettia voi vahvistaa ja käsienpesusta saattaa olla jopa hyötyä. Mutta siitäkään en voi olla 100 % varma. 
Kun päästää irti peloista ja keskittyy elämään pientä hallitsematonta elämäänsä, sieltä takaa saattaa alkaa loistamaan valo.

Kaikki mikä täällä näyttää tapahtuvan on meille suureksi hyödyksi heräämisen polulla. Tämän ajatuksen äärellä en voisi suurempaa kiitollisuutta ja positiivisuutta tuntea.
Ehkä tulee vielä aika jolloin näemme sen, jopa täällä maailmassakin. Kaikella on varmasti tarkoituksensa. Jos ei ole, niin ei kai silläkään mitään väliä.

Toivotan jokaiselle voimia, uskoa ja Rakkautta näihin poikkeus aikoihin. Olet ihan varmasti Rakastettu ja täysin turvassa yhteisessä todellisuudessamme. Kuuluu tähän maalliseen näytelmään sitten millainen käänne tahansa nyt tai jatkossa, se kaikki tapahtuu ikuisuuden keskellä. Kaikki se mikä alkaa, se myös loppuu ja niin käy koronallekin. Ehkäpä se on loppunut jo ennen kuin edes kerkesi alkamaan?

Ihanaa ja aurinkoista kevättä
Jake

Haluan sanoa tahdon!

Sanon tahdon.

Sanon tahdon ja haluan mennä kanssasi naimisiin. Kyllä, sen haluan sanoa ja luvata. Haluan olla kanssasi silloin kun masentaa ja tunnen oloni rikkinäiseksi ja yksinäiseksi. Haluan yhteyttä kanssasi silloinkin kun mieleni yrittää sen katkaista. Haluan kanssasi naimisiin vaikka olisin pettynyt elämään tai jos olen väsynyt itseeni. 
Haluan sitoutua sinun kanssasi silloin kun olen mieleltäni vapaa ja onnellinen. Haluan olla kanssasi silloin kun naurattaa ja olen hyvällä tuulella. Haluan olla kanssasi painajaisten keskellä tai silloin kun elämä hymyilee. Haluan olla kanssasi silloin kun äänet peittävät hiljaisuuden tai silloin kun hiljaisuus tuntuu syleilevän syliinsä. Haluan olla kanssasi silloinkin kun olen vihainen sinulle. Haluan elää arkea kanssasi. Haluan sinut elämääni just nyt, tässä hetkessä, vaikka olisinkin poissa. Haluan olla kanssasi silloinkin kun en halua olla kanssasi. Haluan olla kanssasi silloin kun juoksen maratoonin tai silloin kun istun pyörätuolissa. Haluan olla kanssasi silloin kun olen yksin ja eristäydyn. Haluan olla kanssasi silloin kun mieleni on turhanpäiväinen. Haluan kävellä kanssasi ilta-auringossa, kaupungin vilinässä, kauppa keskuksen sykkeessä tai kun olen kotona sohvalla. Haluan syödä kanssasi hyvää ruokaa ja ihmetellä maailman menoa. Haluan olla kanssasi silloin kun nukun tai soittelen instrumenttiani. Haluan kanssasi lenkkipolulle tai tv:n ääreen. Haluan olla kanssasi kun viirukset jylläävät tai silloin kun olen parhaimmassa iskussa. Haluan sitoutua sinuun ja kohdata omat demonini, menneisyyden haamuni. Haluan olla auki, haluan olla sinulle avoin. Haluan olla sinulle rehellinen, silloinkin kun en siihen kykene. Haluan sitoutua vaikka tekisi mieli juosta karkuun. Haluan olla kanssasi vaikka muodot ja mielipiteet muuttuvat. Haluan olla kanssasi silloin kun ulkona sataa tai silloin kun paistaa aurinko. Haluan katsella kanssasi dualistisen maailman näytelmän. Haluan kokea kanssasi syntymän ja kuoleman kierron, ukkosen jyrinän ja sateen ropinan. Haluan kuunnella kanssasi musiikkia, itkeä ja nauraa. Haluan olla kanssasi aito ja ottaa maailman vastaan sellaisena kuin se ilmenee, kaikissa väreissään. Haluan nähdä sinut kaikessa. Haluan nukahtaa viereesi ja herätä kosketukseesi. Haluan kulkea kanssasi läpi helvetin ja taivaan. Haluan luottaa sinuun niin kauan kunnes minua ei enää ole. Haluan siis sanoa tahdon.
Haluan naimisiin syvällä sydämessäni, koska haluan syvällä sisimmässäni olla sinä, olla yhtä sinun kanssasi. Haluan olla kanssasi siellä, missä ikuisuuden kaiut kuuluvat.

Jake

  "Olen ikuinen ja viaton Rakkaus
  yhtä Jumalan kanssa.
  Mikään ei voi minua vahingoittaa."

Miksi sotaa, flunssaa, koronaa ja muita pelejä?

Kysymys Rakkaudelle.

Miksi koronaa, sotaa, kuolemaa, rajallisuutta, onnettomuutta, huumeita, natsi saksaa, sairauksia, väsymystä, masennusta, vankiloita, vihaa, pahoja ajatuksia, itsekkyyttä, luonnonmullistuksia, tsunameita, henkilökohtaisia ongelmia?
Miksi eri uskontoja, uskonlahkoja, eri henkisiä näkemyksiä, vaikeita ihmisuhteita, etäisyyttä, yksinäisyyttä? Miksi mikään ei ikinä valmistu, miksei kukaan ikinä valaistu?
Miksi henkinen polkukin on vain kehossa kulkemista kehdosta hautaan?  Miksi aikaa vastaan juostaan ja aina sille hävitään? Miksi ihmiset vain kysyvät miksi? Miksi jokainen pelkää?
Miksi tarvitaan hetken kestävää mielihyvää, jottei paha olo ja syyllisyys paljastuisi? Miksi koreiden vaatteiden, leveiden hymyjen takana on vain tuskaa ja epävarmuutta, kuoleman pelkoa? Kaiken menettämisen pelkoa?
Miksi yhden ihmisen elämä näyttää hetken olevan unelma elämää ja toinen kärsii eikä sille anneta mitään?
Miksi ihmiset pelottelevat toisiaan "rakkauden" nimissä? Miksi ihmiset haluavat suosiota, huomiota? Miksi oravanpyörässä juokseminen aamusta iltaan näyttää enemmänkin hullujen touhulta? Nautintojen ja rahan perässä juostaan aamusta iltaan, vuodesta toiseen, elämästä toiseen.
Tehdään uusia kehoja, jotta tämä hullujen huone saisi jatkuvuutta.
Nyt täällä ajan maailmassa on vuorostaan menossa korona villitys. Kohta se menee ohi ja tilalle tulee uusi ongelma. Sotaa odotellessa. 2020 ja maapallo kääntyy varmaan akseliltaan ja new age hörhöt taputtelevat käsiään. Minullakin kuuluisi maailma mullistua tänä vuonna loppullisesti, astrologian mukaan.
Viikatemieskin koputtelee jokaisen ovea kun hän kiireiltään kerkee.
Onko tässä touhussa enää mitään järkeä? Ei saa enää rauhassa flunssaakaan sairastaa, kun pitää kelata elämän järjettömyyttä. Kiitti hitosti. Mikä v***n järki tässä on? Nyt on pääkin särki.
Odottelen taas sinun viisaita sanojasi, jotka kuitenkin entiseen malliin unohtuvat hetkessä. Ei tarvi kuin päätä kääntää ja maailma jatkuu entiselleen. Alapas kakistaa järkisärki!


RAKKAUS: Ajattele vielä hetki kaikkea tuota mainitsemaasi ja kaikkea sitä ristiriitaa mitä elämäsi on koskaan pitänyt sisällään. Ajattele kaikkea sitä mitä aikojen alusta asti siellä ajan maailmassa on tapahtunut.  Sitten jostain kuuluu hiljainen, rauhallinen ja rakastava ääni. Ääni tulee eri paikasta. Ääni sanoo:
"viattomuutesi herättää sinut". Ääni herättää lempeästi, hitaasti ja ottaa sinut turvalliseen syleilyyn.
"Viattomuutesi herättää sinut", "viattomuutesi herättää sinut".

Alat herätä. Tiedostat heti että kaikki tuo oli vain pahaa unta. Nyt ymmärrät sielullasi että Rakkaus ei koskaan tekisi maailmaa jossa tapahtuu noin kauheita asioita. Kaikki ajatuksesi Jumalasta ja paholaisesta olivat vain dualistisen unesi symboleita.
Nyt sinulle kuiskaa täydellinen viattomuus jota sinä todellakin olet. Itket onnesta koska mitään pahaa ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut. Vain unessa näit asioitasi jotka itse keksit. Se oli hetken kestävä erillisyyden uni.
Viattomuus on kanssasi nyt. Viattomuus on mukanasi vaikka näkisist untasi tästä eteenpäin. Nyt muistat kuka todellisuudessa olet. Olet puhdas Rakkaus, puhdas viattomuus.
Rakas lapseni, mitään hätää ei ole. Relaa, kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu.
Vain erillisyyden uni kykenee tuomitsemiseen, pelkoon ja syyllisyyteen.

Nyt voit sairastaa flunssasi rauhassa, lukea iltapäivälehtesi rauhan tilassa, sillä minä olen kanssasi.
Minä olen viattomuutesi ja viattomuutesi herättää sinut aina kun näytät nukahtavan uneesi.

MINÄ: Kiitos taas. Kylläpä rauhotti. Nyt voinkin käydä yöunille rauhan tilassa. Yöunikin symbolisoi varmasti tätä Jumala eroa. Onneksi mitään  ei kuitenkaan ole oikeasti tapahtunut, sillä eihän unet kestä. Kiitos kun olet.

RAKKAUS: Minä olen, me olemme itse viattomuus. Mikään muu ei ole mahdollista.

Mitä hyväksyntä merkitsee?

Mitä hyväksyntä merkitsee?

Hyväksyntä merkitsee kaiken ilmenevän hyväksymistä niin kuin kaikki ilmenevä on. Ilmenevällä tarkoitan elämää, unta. Tämä hyvin aidolta tuntuva uni ilmenee tapahtumien jatkumona. Tapahtumat eli kokemukset nivoutuvat toinen toisiinsa, muodostaen erittäin toden tuntuisen sokkelon kokijalle. Kuvailen kokemuksien jatkumoa sokkeloksi, sillä kokemukset ovat kuin sekava ja harhaanjohtava paikka, jossa kokija kulkee. Tämä sokkelo on niin todentuntuinen (kokijalle täyttä totta), että vaatii todellista pysähtymistä, jotta sen voisi havaita. Sokkelon kokonaisvaltainen hyväksyminen ei ole mahdollista ennen kuin sokkelo havaitaan siksi mikä se on.

Kokija rakentaa ja samalla pitää yllä sokkeloa omilla kokemuksillaan. Kokija muodostaa siis sokkelon itse, sokkelon, joka koostuu kokijan itse määrittelemistä miellyttävistä ja epämiellyttävistä kokemuksista. Miellyttävät ja epämiellyttävät kokemukset tulevat ja menevät kuin vaihteleva aaltoliike, ne eivät koskaan ole pysyviä. Kokemukset eivät koskaan ole pysyviä, sillä kokija itse ei ole pysyvä. Kokemukset ilmenevät kyllä kokijalle eri pituisina, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan ole lopullisesti pysyviä.

Jotta sokkelo pysyisi kasassa, kokija joko takertuu, välttelee tai suoraan kieltää jotkin kokemukset. Kokija ei halua antaa sokkelon olla mikä se on. Muokkaamalla itse kokemuksensa, kokija säilyttää sokkelon olemassaolon. Kokija ei voi itse koskaan hyväksyä sitä mikä on, sitä mikä ilmenee. Kokija ei voi koskaan hyväksyä sitä mikä on, sillä silloin se ei itse olisi. Kokija tarvitsee kokemuksia, jotta se voisi olla olemassa.

Kuten jo mainitsin, sokkelon hyväksyminen siksi, mikä se on, ei onnistu ennen kuin sokkelon kykenee havaitsemaan, eli ennen kuin kokijaa ja hänen kokemuksiaan voidaan seurata ikään kuin sivusta. Kokijalle itselleen tämä on usein hyvin epämiellyttävää. Kokija ei halua tulla nähdyksi.

Mikä sinussa takertuu, välttelee tai kieltää jonkin kokemuksen?
Mikä osa ei halua antaa elämän ilmetä niin kuin se ilmenee?

Hyväksyntä on erittäin vaikeaa kokijalle, toisin sanoen mahdotonta. Kokija ei voi elää ilman kokemuksiaan ja kokemuksista heijastuvia tunteita. Elämän hyväksyminen sellaisena kuin se ilmenee nyt, tässä hetkessä, vaatii täydellistä antautumista. Se vaatii kokonaisvaltaista antautumista sille mikä on. Tämä ei tarkoita passiivisuutta tai sitä etteikö mihinkään saisi reagoida. Reaktiot tulevat ja reaktiot menevät. Silloin kun kokija ei yritä kontrolloida kokemuksia, reaktiot muodostuvat spontaanisti Itsestään nyt, tässä hetkessä. Ja silloin millään reaktiolla ja kokemuksella ei ole mitään merkitystä, ne vain tapahtuvat. Jokainen kokemus vain tulee ja menee. Kokemuksien jatkumosta tulee ikään kuin elokuva, jota seurata. Sokkelo ei enää ole totta, vaan jotakin mikä vain näyttää ilmenevän.

Hyväksyntä on mahdollista vain hetkessä nyt. Vain nykyhetkessä voi kokija antautua sille mikä on. Toisin sanoen vain nykyhetkessä kokijan ja kokijan kokemukset voi havaita ja antaa olla.

Miksi sokkelo on olemassa? Miksi?, haluaa kokija tietää. Miksi minä koen?, kysyy kokija. Vastaus on siksi, koska sinä olet olemassa. Siksi, koska sinä itse uskot olevasi olemassa ja samalla uskot, että koko maailmankaikkeus on olemassa.

Mutta miksi olemassaoloni ja koko maailmankaikkeuden olemassaolo vaikuttaa todelta? Miksi elämä ilmenee hetkessä nyt?, kyselee kokija. Vastaus on siksi, koska se mielen osa, joka ei ole totta, loi sen.

Kokija pyörittelee päätään ja kysyy, mutta miksi? Ja näin kehä jatkaa pyörimistään, sokkelo tiivistyy, ja kokija saa kaipaamaansa ruokaa olemassaolonsa turvaamiseksi.

Vain kokija kysyy miksi. Vain kokija haluaa vastauksia itse kehittämiinsä kysymyksiin. Vain kokija ei halua antautua ja hyväksyä sitä mikä on.

Voitko antaa kaiken vain olla?
Voitko hyväksyä, että ilmeni elämässäsi tällä hetkellä mitä tahansa ja miksi tahansa, se joka tapauksessa ilmenee?
Voitko hyväksyä kaiken mitä elämässäsi on ilmennyt?
Voitko antaa menneisyyden olla ja tulevaisuuden vain tulla?
Voitko antaa anteeksi?
Voitko hyväksyä sen mikä on?
Voitko havaita sen osan mielestäsi, joka ei halua hyväksyä?
Voitko antaa sen osan olla?
Voitko hyväksyä ettet voi hyväksyä?
Voitko antaa itsellesi anteeksi?

Hyväksyntä on portti Vapauteen.  

Sanna Suutari

Mielikuvien varassa?

Kamalan ihanat ihmissuhteet

Luottamuksemme on heiveröisellä perustalla myös siksi, että olemme oppineet luottamaan itseemme – kuka enemmän ja kuka vähemmän mutta kaikki kuitenkin jossakin määrin. Koko meidän länsimainen maailmankuvamme perustuu itseensä luottamiseen. Me opetamme tämän jo pikkulapsillekin. On tietenkin parempi opettaa lapsi luottamaan edes itseensä kuin ei mihinkään, mutta kysy itseltäsi: ”Mitä hyvää siitä on minulle koskaan seurannut, että olen luottanut omaan ymmärrykseeni asioista?” Älä anna ensimmäisten vastausten hämätä sinua, sillä sinusta saattaa hyvinkin vaikuttaa siltä, että olet oman arvostelukykysi perusteella saanut paljonkin hyvää elämässäsi aikaan, mutta onko todella näin? Osaatko todella tehdä oikeita ja täydellisiä ratkaisuja erilaisissa tilanteissa? Jotta kykenisit tähän, sinun täytyy osata ottaa huomioon kaikki, mihin tekemäsi ratkaisu vaikuttaa. Näetkö kaiken ajan alusta ajan loppuun? Näetkö, miten mikäkin asia liittyy mihinkin? Ymmärrätkö täysin, mihin ratkaisusi perustuu ja mitä seuraamuksia sillä on?
Juuri niin. Sitä minäkin.
Miten siis voisit luottaa omaan kykysi tehdä täydellisiä ratkaisuja, ellei sinulla ole kaikkea tarvittavaa tietoa käytettävissäsi? Aivan samaan virheeseen sorrumme ihmissuhteissammekin; me oletamme tietävämme, mikä on oikein ja parasta toisen kannalta, ja perustamme luottamuksemme siihen, että toinen toimii sillä tavoin, kuin me ajattelemme, vaikkemme usein edes kerro toiselle, mitä ajattelemme. Ja sitten me olemme niin hirvittävän ihmeissämme, kun joku toinen mielestämme pettää luottamuksemme, vaikka se perustuu vain omille mielikuvillemme toisesta! Tosiasiassa mitään luottamusta ei rikota, sillä sitä ei alun alkaen ole ollutkaan; rikki menevät ainoastaan omat mielikuvamme siitä, miten toisen pitäisi käyttäytyä. Tämä ei ole ihan helppo pala niellä, ja siksi toistan tämän tärkeän asian uudelleen ja toisin sanoin:
Kahden ihmisen välinen luottamus on vain mielikuvien, toiveiden ja odotusten varassa. Voiko silloin edes puhua luottamuksesta, ja kun ottaa vielä huomioon ne väärän mielen ajattelutavan perusteet, joiden varassa me ennen havahtumistamme elämme, miten koskaan voisimme todella luottaa toiseen? ”Jokainen on kääntyvä jokaista vastaan”, kuten eräs hyvä ystäväni usein muistuttaa, sillä kaikki mielen harhassa muuttuu vääjäämättä vähitellen vastakohdakseen. Mielen harhan marssijärjestys on sellainen, että koska kaikki muuttuu eikä mikään pysy samanlaisena kovin pitkään, mitä tahansa voi seuraavassa käänteessä tapahtua.
Tämä seikka on aivan ilmeinen rakkaussuhteissa, jossa kiihkeänä alussa leiskuva lempi usein muuttuu ajan saatossa jäätäväksi tunneloukuksi. Vika on kuitenkin vain ja ainoastaan siinä, että etsimme luotettavuutta sieltä, mistä sitä ei koskaan voi löytää – mielen harhasta, jossa kaikki on alati muuttuvaa. Luottaa voi todella vain siihen, mikä ei koskaan muutu, ja koska me ihmiset mielen harhan ilmentyminä muutumme mekin koko ajan, miten todellista luottamusta voisi meidän välillämme koskaan olla? Asiaan täytyy siis löytyä toisenlainen ratkaisu. 

Juha Kuvajainen

Olemme erilaisia samiksia

Minä en ole ollut hyvä matematiikassa, mutta sinä saatat olla.
Minä en ole ekstrovertti, mutta sinä saatat olla.
Minä en ole perhe ihminen, mutta sinun missiosi se saattaa tässä elämässä olla.
Minä en halua omaa taloa, koiraa ja kesämökkiä, mutta sinä saatat rakastaa niitä asioita ja annat niille suuren arvon.
Minä en halua pelastaa koko maailmaa ulkopuolellani, mutta sinun tehtäväsi se saattaa olla.
Minä en halua juosta rahan perässä, mutta sinä saatat saada siitä suurta mielihyvää ja tarkoitusta elämällesi.
Minä en jaksa juosta kuntosalilla, mutta sinun terveellinen elämäntapasi se voi olla.
Minä en ole ylipainoinen, mutta olen valinnut olla tässä elämässä hoikka.
Minä en omista autoa, mutta tykkään kävellä ja pyöräillä paljon.
Minä olen herkkä kaikelle ylikuormitukselle. Sinä saatat olla vahvempi.
Minä tykkään vhh ruokavaliosta tällä hetkellä, sinä valitset ehkä sekaruokavalion tällä hetkellä.
Minä en ole suvakki enkä isänmaallinen, mutta sinä saatat olla jompi kumpi. 
Minä en ole onnistunut ihmissuhteissa pidemmän kaavan mukaan perinteisessä mielessä, sinä ehkä saatat olla.
Minulla on vaikeuksia ymmärtää lukemaani ja kuulemaani lukihäiriön takia, mutta sinä saatat ymmärtää hetkessä kaiken lukemasi.
Minulla on laaja musiikkimaku, sinulla saattaa olla vain yksi tai kaksi suosikkia.
Minä en ole perus kristitty, mutta sinulle se saattaa olla tärkeä ja arvostettava polku.
Minä en tykkäää Coca-Colasta, mutta sinun suosikkijuomasi se voi olla.
Minä uskon suurempaan, sinä olet ehkä ateisti.
Minä en tykkää valehtelusta, mutta sinulle se voi olla keino selviytyä maailmasta.
Minä en tykkää ruuanlaitosta mutta sinä voit olla ammattitaitoinen kokki.
Minä en tykkää rakentamisesta enkä kädentaidoista, mutta sinulle se voi olla kaikki kaikessa.
Minä en pidä autojen korjaamisesta enkä äijien jutuista, mutta sinä voit pitää ja viihdyt hyvin äijäporukoissa.
Minä olen herkkäuninen, mutta sinä saatat nukkua sikeästi missä vain.
Minä en pidä matkustelusta, mutta sinä saatat haluta kiertää koko maailman ympäri.
Minä en juuri pidä puhelimessa puhumisesta, mutta sinulle se voi olla hyvinkin tärkeetä.
Minä tarviin yksinoloa, mutta sinä ehkä saat energiaa muista ihmisistä.
Minä tykkään musiikista elämäntapana, sinulle ehkä riittää suomi pop radiokanava autossa.
Minä tykkään kirjoittaa blogeja ja ajatuksia jäsentääkseni asioita, sinulla voi olla jokin muu tapa ilmaista itseäsi.
Minä olen avarakatseinen ja utelias kaikenlaisia ihmisiä ja ajatuksia kohtaan, sinä ehkä pidät vain oman linjasi.
Minä en pidä lihansyöntiä murhana, vaan elämän kiertokulkuna, sinä saatat olla tiukempi vege ajatuksiltasi.
Minä pidän kotimaisista komedioista, sinä ehkä kauhu tai romanttisista komedioista.
Minä tykkään lapsista, vaikka en niitä itse haluakaan. Sinä ehkä haluat suurperheen.
Minä tykkään nukkua patjalla, sinä tykkäät ehkä nukkua leveällä sängyllä.
Minä en pidä tiskaamisesta, sinulle se saattaa olla meditaatiota.
Minä tykkään läsnäolosta ja yksinkertaisuudesta, sinä ehkä olet toiminnan ihminen ja haluat extreme kokemuksia.
Minä pidän hyvä pyllysistä naisista, sinä pidät ehkä enemmän rintavimmista.
Minä pidän rokkaavista ihmisistä, sinä ehkä enemmän taviksista.
Minä pidän soittamisesta, sinä ehkä kirjoittelet runoja tai tykkäät maalata.
Minä tarvitsen oman tilani, sinä ehkä haluat olla toisessa kiinni.
Minä en koe tarvetta olla henkinen ihminen, teen vain putsaamisen työni ja se on siinä.
Minä pidän tummasta suklaasta, sinä ehkä fatzerista. 
Minä tykkään muistuttaa itseäni usein siitä kuka todella olen, sinä et ehkä välitä sellaisesta.
Minä tykkään enemmän liikkua kuin penkkiurheilla, sinä ehkä kumpaakin.

Jne.

Minussa saattaa ilmentyä kaikki noi mainitsemani asiat eri elämän tilanteessa, joten samiksia olemme ajassakin.

On vain erilaisuutta ja erilaisia mieltymyksiä. Mikään niistä ei ole paha tai huono asia. Totuuden kannalta katsottuna se on ihan sama. Ne ovat vain ja ainoastaan ASIOITA ajan maailmassa. Ne ovat vain ohjelmia mielissämme. Jos olet samaistunut omaan tarinaasi ja pidät kiinni vain omasta totuudestasi hyväksymättä erilaisuutta, olet unessa. Jos sinua ärsyttää toisen tavat tai erilaisuus, se on vain OHJELMA joka stimuloituu OMASSA mielessäsi.
Niin kovin usein yritämme liittää mieltymyksemme toisiimme jotta kokisimme Rakkauden. Rakkaus kuitenkin ylittää kaiken ohjelman. Rakkaus on kaikkien mieltymyksiemme takana puhtaana, tyhjänä tauluna. Jumalallinen ei ole tarina tai mieltymys. Se on tarinan ja mieltymyksen takana puhtaana ja viattomana. Siellä olemme yhtä Rakkaudessa.

Alin taso tuomitsemisen taso, ylin taso on nähdä OHJELMIEN taakse viattomuuteen. Rakkaus koetaan usein niin, että mieltymyksien pitää osua yhteen, jotta tuntisin itseni tärkeäksi TOISEN SILMISSÄ. Todellisen Rakkauden voi tuntea ajassakin vain silloin kun tulee hyväksytyksi kaikkine mieltymyksineen (Rakkaus/ Täydellisyys itse antaa sen). Mielipiteet tai menneisyyden stimuloituminen on aina vain ohimeneviä ilmiöitä Rakkauden ja Rauhan valtameressä.
Kaikki tämä saa ilmentyä läsnäolossa ja viattomuudessa.
Kun persoona puhuu oman menneisyytensä kautta, se saa tapahtua. Kaikki se tulee antaa anteeksi omassa mielessä. Aina kun jotain näyttää tapahtuvan olet paikalla. Kysyn vielä sen, että kuka on paikalla kun jotakin näyttää tapahtuvan?

Vertailujen maailmaan jääminen tai tuomitsemisen maailmaan jumittaminen jumittaa vain sinut (minut). 
Mieltymykset voivat muuttua ja niitä voi muuttaa, se ei ole koskaan totuus itsesssään. Iän tuoma näkökulma tai elämänkokemus voi muuttaa mieltymystä hetkessä. "Kovalevyn" voi muuttaa pessimistisestä positiiviseen. Elämän aaltoja ikuisuuden meressä. Katse kuolemaan voi muuttaa hetkessä kaiken.
Elämä muokkaa ja muuttaa persoonaa. Jotkut asiat näyttävät pysyvän. Kaikki on kuitenkin ohimenevää. Persoona vain näyttelee osansa elämän näytelmässsä. Meissä kaikissa on sisällä MONET ERI PUOLET. Ne ovat joko pinnassa tässä hetkessä tai alitajuisella tavalla odottaen stimuloitumistaan. Minussa on Hitler ja Äiti Amma. Minä olen rauhallinen, mutta suuttumus on olemassa (ohjelma). Minussa asuu epämoraalinen hulivili ja rauhaa ja rakkautta pursuava hippi. Olen läsnäoleva romantikko ja etäinen kovis. Olen ihana ja kiltti, mutta hyökkäyksen kohteena puolustan reviiriäni. Olen myötäilevä ja joustava, mutta jos tarvitsen oman näkemykseni mukaisesti tilaa, otan sen. Tämä kaikki voi ilmentyä tai sitten ei.

Olen elänyt köyhänä, rikkaana,, murhaajana, poliitikkona, urheilijana, rauhan rakentajana ja julkisena henkilönä. Olen tuominnut ja Rakastanut. Monta kiertokulkua eläimenä ja ihmisenä. Työttömänä ja työmuurahaisena. Eri planeettoja, erilaisia kulttuureja ja tapoja. Nyt näen sen kaiken taakse viattomuuteen ja täydellisyyteen. Näytelmän taakse ikuiseen. Dualismi niminen näytelmä jossa vastavoimat näyttävät taistelevan keskenään. SE vain näyttää siltä. 
Synti on vain syyllisyyteeen, epävarmuuteen ja pelkoon perustuva ajatus alitajuisella tasolla. Alitajuinen OHJELMA joka pitää purkaa jotta muistaisi oman todellisuutensa. Todellisuus joka on meille kaikille yhteinen. Erillisyys ja erilaisuus on pohjimmiltaan vain harha ikuisen keskellä. 
Pyyhi tarinoiden taulu tyhjäksi ja katso mitä jää. 
Sinä jäät, minä jään. Siinä ME olemme yhtä.

 

Koko paska onkin vain ohjelmien purkamista!

Tässä lävähtää taas sateenkaarien, enkelien ja pumpulien sekaan ripaus totuutta jousimiehen tyylillä ja taidolla.

Kun puhutaan henkisyydestä ja siitä mitä pitäisi olla, mitä pitäisi saavuttaa, tai siitä mitä pitäisi oivaltaa saavuttaakseen ykseyden tilan, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin palata takaisin alkuun.

Jos normaalisti henkisyyden karkkikaupassa pitää syödä luomua, halata jokaista vastaantulijaa, puita, joogata itsensä henkihieveriin, jutella buddhan kanssa, julistaa rakkautta tai jahdata kummituksia suojaukset päällä, niin minä sanon että ei tarvitse. Kaikki tuo on vain mielessäsi. Ei tarvitse liidellä astraalitasoilta toiselle eikä tarvitse osata ennustaa kahvikupista. Ennustuspalloa et tarvitse, eikä shakroja tarvitse osata ulkoa. Tähtikarttaa ei tarvitse osata ulkoa. Henkisille messuille ei tarvitse mennä, eikä housujen tarvitse olla hampusta tehtyjä eikä lötköjä. Totuutta ei tarvitse osata opetella ulkoa, eikä mielen tarvitse aina olla positiivinen. Positiivisuuden kulisseja ei tarvitse pitää pystyssä eikä Jumalaa tarvitse palvoa.

No mitä ihmettä sitten "tarvii" tehdä? No ei yhtään mitään. Mutta jos haluat välttämättä vapauttaa alitajuntasi menneisyydestä, ohjelmista, niin ainut asia joka kannattaa tehdä, on koko paskan purkaminen. Paluu lippu takaisin nollapisteeseen, alkulähteeseen. Omaan todellisuuteemme, jota me jokainen olemme siellä ja täällä. Tähän tulokseen tullaan vasta sitten, kun on tarpeeksi monta elämää käyty läpi ja tarpeeksi monta dualismin paska näytelmää kärsitty. Kun ei rikkaus, köyhyys, sodat, suosio, tavarat, ihmiset, jengit, seksi, omaisuus, riippuvuudet, pelot ja hetken onnellisuus tuonutkaan lopullista kliimaksia, nirvanaa. Kun viimeisimpänä yrityksenä tavoittaa Jumala jonkin henkisyyden polun tuloksena epäonnistui, jää lopulta enää vain koko paskan kyseenalaistaminen.

Rajua. Ei paljon kiinnosta, kun se ei olekaan maailman tarjoamaa ihanuutta. Ei hitossa kiinnosta kun en saa siitä mielihyvää, hetken nautintoa! En hitossa lähde tuohon, sillä olenhan tehnyt koko maailman rakentaakseni uuden paremman elämän! Olen keksinyt kaikki maailman uskomukset, uskonnot ja henkiset polut! Olen ahkera duunari joka saa palkintoja ja palkkaa elämältä! 
Noin ego vastaa. Tai no ei egoakaan ole olemassa, se on vain silkkaa dataa(menneisyys). Kun sen datan purkaa pois, jäljelle jää rauha.

Tämä ajan lineaarinen maailma kulkee eteenpäin kaikilla mahdollisilla tasoilla: esim. yhteiskunta kelloineen tai jopa henkinen kasvaminen. Tässä minun edottamassani polussa ei edetä eteenpäin, vaan nyt mennäänkin takaisinpäin-mielessä. Ei maailmassa, vaan omassa mielessä. Miten se sitten tapahtuu? "Antamalla anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Antamalla anteeksi itselle koska loin koko tarinan! "Heitäkään" ei ole kun katson tätä luomusta laajemmasta näkökulmasta. Ego eli DATA katsoo ja näkee vain oman luomuksensa ytimestä ja uskomuksesta käsin, eli ego ei ikinä ymmärrä, että maailma on vain uni jota ei koskaan edes ollut. Tämän näkee vasta "tasolla" jossa et ole egoon samaistunut. Kun olet ylösnoussut, (enkä nyt puhu sängystä nousemisesta). Kun olet herännyt, (enkä puhu nyt aamulla heräämisestä). Puhun siitä, että heräät muistamaan kuka todella olet.

Dualismin uni on maailma jossa on aika ja tila. Täällä kaiken pitää olla edes jotenkin balanssissa jotta selviää edes jotenkin helpolla. Todellisessa Rakkaudessa vain ollaan, eikä siellä saavuteta enää yhtikäs mitään.
Yleensä ihmiset tarvitsevat paljon paskaa herätäkseen. Kun on tarpeeksi monta ihmiselämää takana, kun alkaa hahmottamaan sitä että meissä jokaisessa on kaikki puolet, alkaa heräämisen prosessi. Jos vielä näet itsesi erillisenä hahmona joka vertailee ja syyttelee ympäristöään, puolustelee ja hyökkää olet tod. näk unessa. Jos missiosi on sanoa, että on vain tämä yksi erillinen elämä jossa taistelen kuolemaa vastaan mahdollisimman pitkään, et todennäköisesti ole vielä herännyt. Mutta jos -näet- ja tiedostat että jaamme saman pallon ja näemme samaa unta, saatat olla totuuden muistanut.

Muistaneen tai heränneen elämä on samanlaista kuin muidenkin ihmisten. Ainut vain, että heränneen elämä voi muuttua paskemmaksi. Miksi näin? Koska kaikki uskomukset murenevat, palavat kuin noidat roviolla. Mitään ei jää. Kun alkaa antamaan anteeksi, kun alkaa nostamaan alitajunnasta rohkeasti kaikkea sitä paskaa pintaan, se ei välttämättä ole kaunista. Toki se nousee kuitenkin, mutta nyt osaa suhtautua siihen "rakentavasti". Nyt siitä tulee hyvä juttu.

Puhun ja teen mitä sattuu...

Oletko joskus sanonut toiselle jotain sellaista mitä et olisi HALUNNUT ikimaailmassa sanoa? Ne sanat vain tulivat jostain (Apua! syyllisyys jne.). Tai jos pysähdyt meditaatioon tai muuten vain relaat, alkaa mieleen nousta kaikenlaista paskaa ja surua, ehkä rauhattomuutta? Oletko ajatellut, että kun seuraavan kerran kohtaan läheiseni, kohtelen häntä täydellisesti, mutta heti kun hän on avannut suunsa eikä se palvelekaan omia odotuksiani, minua alkaa ärsyttämään? Oletko joskus riidellyt rakkaasi kanssa, vaikka tiedät kaikki hienot henkiset opetukset ulkoa? Entä oletko murheen murtama vaikka palvelet ympäristöäsi rakkaudella? Entä oletko joskus väsynyt, vaikka elät ohjekirjan mukaan ja syöt vain terveellisesti?
Oletko joskus lähtenyt ostamaan kaupasta uuden t-paidan, mutta oletkin tullut uudet farkut mukana takaisin kotiin? Oletko kenties tehnyt unelmien kartan ja jäänyt odottamaan täydellisen prinssin tai prinsessan tulemista elämään, mutta mitään ei ole tapahtunut? Ehkäpä olet tehnyt toiveen maailmankaikkeudelle, mutta elämään ilmestyikin tuiki tavallinen ihminen virheineen ja epäkohtineen?
Ehkä yritit säästää rahaa, mutta tuhlasitkin kaiken jo alta aikayksikön? Yritit ehkä laihduttaa mutta aloitkin tunnesyömään suklaata ja leipää? Ehkä julistat rakkauden ilosanomaa, mutta sanoissasi tuomitset työkaverisi, poliitikot tai toiset henkiset oppisuunnat? Ehkä kotona meditoit rauhaa ja rakkautta, mutta ensimmäisissä liikennevaloissa on jokin törppötaneli, joka ei liiku kun pitäisi liikkua?
Ehkä sanot olevasi suvakki, mutta et hyväksy isänmaallisia? Ehkäpä olet avarakatseinen, mutta et tykkää naapurin jaskan alkoholin käytöstä ja olet valmis tuomitsemaan hänet?
Ehkäpä odotat sen oikean rakkauden ilmestymistä elämään, mutta ensimmäisen riidan päätteeksi tekisi mieli paeta paikalta ja etsiä uusi rakkaus? Kenties olet unelmoinut unelma ammatista, mutta herätykset aamu kuudelta ei nappaa, eikä työkaveritkaan oikein iske?

Jos vastasit kyllä yhteenkin kysymykseen kyllä, huomaat että meitä vie OHJELMAT eikä ikuinen rauha. Itse ainakin vastaan moneenkin kohtaan kyllä. Vaatii paljon itsensä tutkiskelua jotta voi nähdä OMAT uskomuksensa ja omat OHJELMANSA. Olemme kuin robotteja jotka on ohjelmoitu. Entiset elämät, "sukudata", geenit, USKOMUKSET, yhteiskunta, vanhemmat, koulut, auktoriteetit jotka kertovat totuuksia. Sitä kaikkea me kuvittelemme olevamme. Muodostamme oman uskomusjärjestelmän joka ei ainoastaan pyöri tietoisen mielen värinöissä, vaan ALITAJUISELLA tasolla!
Kun kohtaat PEILISI; läheiset ihmiset, sukulaisesi, vanhemmat, romanttiset suhteesi, lapsesi, työkaverisi, kohtaat myös omat uskomuksesi. Sen takia, mitä läheisempi ihminen sitä kivuliaampaa se yleensä on. Sisältä voi nousta itkua, surua ja pelkoja. Ehkä epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Ehkäpä mustasukkaisuutta tai etäisyyttä. Itse olen huomannut, että erilaisia kehon kipujakin voi nousta tietoisuuteen. Väsymystä ja pelkoa. Saattanee olla että karttelemme läheisyyttä ja Rakkautta kuin ruttoa jottei totuus paljastuisi (omat uskomuksemme, odotuksemme, epätäydellisyytemme, pelkomme ja lopuksi Ikuinen Rakkaus).

Nyt varmaan new age tyypit sanovat kuorossa, ei sen noin tarvitse olla koska elämä on vain ihanaa ja kivaa, mutta minä sanon että tarvitsee ja se on 100 % hyvä asia että rapa lentää ja banjot soi! Kaiken paskan nouseminen "valoon" on rehellisyyden merkki. Halu NÄHDÄ ja katsoa mitä siellä rakkauden edessä vielä on! Sielun pimeä yö. Se on luottamista RAKKAUTEEN. Se kaikki tapahtuu kuitenkin, vaikka kuinka pitäis kulisseja yllä. On hyvä muistaa, että tämä kaikki tapahtuu Rakkaudessa ja Viattomuudessa. Tarvitaan vain armoa itseä kohtaan. Tarvitaan henkistä näkökykyä nähdä että meissä jokaisessa on alitajuisesti Hitler ja Äiti Amma, mutta kaiken sen takana on ykseys ja viattomuus. Sitä kohti tässä mennään tukka putkella. Paluu takaisin nollapisteeseen. Ikuiseen Rakkauteen.
Ei maailmassa mutta mielessä. Voit sanoa mielessäsi että "kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu" ja putsaus alkaa.
Voit ottaa vaikka ho`oponopono tyylin ja ajatella (mielen kaaoksesi keskellä): "Olen pahoillani, anna minulle anteeksi, minä rakastan sinua, kiitos". Pääasia on, että vanhat uskomuksesi alkavat nousta päivänvaloon jotta todellisuutemme voisi levätä mielissämme. Kun puhdistat oman mielesi , puhdistat samalla kollektiivisen "esteen" Rakkauden tiedostamisen tieltä. Saattaa olla että hommia riittää, mutta sitähän tämä elämä joka tapauksessa on. Omien uskomusten kohtaamista joka ikinen päivä. 
Oman kokemukseni ja uskomukseni mukaan ei riitä, että ajattelen "olen kotona ja kaikki on hyvin". On vain kohdattava KAIKKI SE MIKÄ TULEE VASTAAN. SE on kaiken henkisyyden ydin. Anna sille kaikelle anteeksi, sillä täältä kun katsoo, se mikään EI OLE TOTTA totuudessa. Putsaa, putsaa ja putsaa. Putsaa vielä lisää. Putsaa vielä vähän enemmän. Kohtaa demonisi, mutta anna Rakkauden putsata ne sinussa ja minussa kunnes olemme yhtä Rakkaudessa.

T:Jake

Kahden tason juttu

Henkisyydestä on haastavaa puhua ihmisten (tarinoiden) kanssa, koska oman ymmärrykseni pohjalta kyse on kahdesta tasosta. Jumalan/Rakkauden/Täydellisen/Ikuisen "maailma" ja sitten on tämä surullisen kuuluisa pelon, ajan, rajallisen, syntymän ja kuoleman maailma, jossa kuvittelemme elävämme erilleen Jumalasta ja ikuisesta.
Varovaisesti arvioituna lähes jokainen yrittää henkistää tämän jälkimmäisen rajallisen ajan maailman ja tämä aiheuttaa keskusteluissa toisinaan sekasotkua. Nyt tässä ja nyt yritän selvittää asian omalla kohdallani miten asian näen.

Tämä maailma: 

Aika, syntymä, kuolema, rajallinen keho, sairaudet, mielihyvä, kehittyminen, erillisyys, yksinäisyys, tarkoituksettomuus, sodat, mielipiteet, tieto, menneisyys, tulevaisuus, unet, kuvitelmat, etsiminen, kaikki egon uskomukset ja ihmisen itsensä rakentama yhteiskunta, poliittinen rakenne, kilpailu, eriarvoisuus, uskonnot, erilaiset henkisyyden muodot, kärsimyskeho= mielipaha, loukkaantuminen, köyhyys, evoluutio, kello, kalenteri, autot, tavarat, tila, kokemukset, olemassaolon tarve, muistot, onnellisuuden etsiminen. ..jne.
Sitten on dualismin kolikon toinen puoli jossa voi olla iloa, vapauden tunnetta, hyvää ruokaa, nautintoa, seksiä, ihastumisia, terveyttä, ihania mieltymyksiä, henkisiä kokemuksia, tätä hetkeä ja positiivisuutta...kaikkea tätä ja kaikkea sitä mitä tämä maailma näyttää edustavan.

Sitten on...

Jumalan maailma, meidän todellisuutemme: 

Ajattomuus, päättymättömyys, laajeneminen, ikuinen, viattomuus ja täydellisyys. Meidän alkulähteemme ENNEN ajan maailman syntyä ja ajan maailman evoluutiota. Ennen alkuräjähdystä tai Jumalan luomaa maailmaa. 
Ikuisen Rakkauden maailma jossa ei katsota fyysisillä, rajallisilla silmillä eikä siellä tehdä käsin mitään. Tässä maailmassa ei ole syntymää eikä myöskään siellä vietetä monttubileitä. Alkoholille tai hyvälle ruualle ei ole enää tarvetta, koska se kuuluu vain ajan maailmaan jotta ego saisi itselleen jatkuvuutta ja mielihyvää. Seksiäkään ei tarvita samaisesta syystä. Kehon maailman rajallisuus ei ymmärrä mitä tarkoittaa ikuinen ja täydellinen viattomuus, eikä se oikeasti halua sitä muistaakkaan. Ego haluaa löytää maailmasta totuuden, unohtaakseen että totuus on ikuinen. Maailma ei sitä ole. Lopulliseen oivallukseen loppuu "karman" kierre ja entiset elämät. Ikuisen loppuu tarinat ja entiset elämät.

Täällä ajan maailmassa alitajunta on täynnä pelkoa ja syyllisyyttä joka on nähtävissä kaikessa. Kaikessa on havaittavissa jakautuminen, soluista puihin asti. Sormet, kädet, jalat ja ajatukset on jakautuneet. Ihmiset, valtiot ja uskomukset ovat jakautuneet. Kaikessa näkyy pirstaleisuus ja ristiriita. Täällä kamppaillaan kuolemaa vastaan sillä että rakennetaan kehot, talot ja valtiot. Seinät kuvastavat suojaa uhkaa vastaan ja ovissa lukot varkaita vastaan. Lääkärit ja apteekit eivät kuulu Jumalan täydelliseen maailmaan. Sodat eivät kuulu Jumalan maailmaan. Sairaudet ja rajallisuus ei kuuluisi kuin epätäydelliselle egon luomalle Jumalalle. Täällä tarvitsemme kivoja asioita viihtyäksemme erilaisten asioiden parissa. 
Jumalan ja rajattomuuden maailmassa ei tarvitse viihdyttää kehoa, koska siellä on aina kaikki täydellistä.

No nyt tulen siihen, että miksi minun on vaikea sanoa, että esim. metsä on Jumalallinen paikka. Siellä voi olla maa-ampiaisia, käärmeitä, punkkeja, hyttysiä tai suonsilmäke. Karhu tai susi voi tulla vastaan tai sitten luonnonvoimat vievät satanolla. Salama voi iskeä päähäni, enkä näe sitä mitenkään Jumalan jumalliseksi iskuksi tai Rakkauden osoitukseksi. Maailmassa maailman jutut ja Taivaassa ihan jotain muuta. Miksi muuten Jeesus olisi sanonut että taivasten valtakunta on meissä sisällämme. Ei hän käskenyt meitä mennä pelastamaan maailmaa tai etsimään Jumalaa metsästä. Ei hän perustanut uskontoa eikä halunnut papiksi. Hän löysi Jumalan muiston meistä Itsestämme.

Totuuden oivaltamiseen ei mielestäni riitä positiivinen ajattelu tai ympäröivän maailman henkistäminen. Siihen ei riitä egon valaistuminen tai henkisyydestä tietäminen. Henkistä ihmistä esittäminen ei vie hommaa yhtään eteenpäin todellisen oivalluksen kannalta. Se vaatii radikaalia rehellisyyttä NÄHDÄ ja kyseenalaistaa jokainen uskomus, myös tämä.

Henkisiä ihmisiä monia tavanneena voin sanoa, että siellä se epävarmuus ja etsiminen maailmasta vasta näyttäytyy. Tietäminen ja epävarmuus olemassa olevaa maailmaa kohtaan. Sanotaan ettei ole yhtä ainoaa totuutta. Miksi? No koska todellakaan maailmasta sitä et voi löytää. Kuitenkin on 1 ainut totuus ja se on meille jokaiselle sama. Erilliselle mielelle on vain erillisiä totuuksia. Se on "totta" täällä ajan maailmassa. Sanon useasti "En tiedä mitä Rakkaus on, mutta tiedän jotakin siitä mitä se ei ainakaan ole". Kyse on "muistamisesta".

Henkinen oravanpyörä:

Hän huomaa, että ei ole onnellinen tavallisessa oravanpyörässä ja yrittää henkisellä materialismilla tehdä elämästään onnellisempaa. Se on okei, koska kyseessä ovain mieltymys mieltymyksien joukossa. On sama totuuden kannalta meneekö baariin vai kirkkoon. Kyse on aina vain nautinnosta. Jumalaa ei sellainen pikkuseikka kiinnosta. Itselleen antaa merkityksiä täällä ajan maailmassa. Totuuden voi muistaa tai oivaltaa niin metsässä, kirkossa kuin baarissakin...tai ihan vain omassa sängyssä loikoillen. Se kulkee mukana kaikessa. Ajan maailma on silmänräpäys unta ikuisuuden keskellä.

Olen egossa mutta...:

Tämän takia en näe erillisyyden maailmaa ja taivasten maailmaa samana, vaan ne ovat täysin vastakkaiset asiat. Täällä ajan maailmassa kulkee ego nimeltä Jake ja Jakella on Jaken jutut ja uskomukset. Jake samalla muistaa oman todellisuutensa ja täten hänen on helpompaa hengittää ajan maailmassa. Jake muistaa että Jakella ei ole mitään hätää, koska ajan maailman jutuista ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tai stressiä. Jaken ei tarvitse miellyttää ketään eikä varsinkaan Jumalaa. Jaken ei tarvitse tehdä hyviä töitä kelpaakseen toiselle ihmiselle tai Jumalalle. Jumala haluaisi vain että muistan Hänen viattomuutensa, ja sitä haluan itsekin koska Jake ymmärtää, että vain siten voi lopettaa muiden syyttelemisen. Täydellinen vastuunotto omasta "näytelmästä" (elämästä). 
 Jake näkee muut ihmiset viattomana eikä yritä henkistää raiskauksia, itsemurhia, joukkosurmia tai jotakin toista pahempaa tai parempaa ihmistä. Egon maailmaan kuuluu parempi ja huonompi sekä synti ja väärinteko. Jumalan maailmaan kuuluu JOKAISEN TÄYDELLINEN viattomuus.

Jake saa olla Jake. Jake saa olla ego koska Jake on ego. Nyt Jake vain muistaa oman todellisuutensa ja katsoo egon ohi viattomuuteen. Jake saa rokata ja Jake saa kokata. Jake ei yritä enää olla henkinen. Jaken ei tarvitse enää olla henkinen, sillä hän todellakin muistaa että vaikka Jake tekisi mitä, Jake kelpaa Jumalalle koska kaikki muu on vain menneisyyteen perustuvaa tarinaa. Jaken ei tarvitse pitää henkistä identiteettiä yllä eikä tarvitse olla KEHOSSA TÄYDELLINEN. Jaken ei tarvitse henkistää EGOA eikä ympäröivää maailmaa. Jaken ei tarvitse mennä vuorille meditoimaan eikä harrastaa 10 vuotta joogaa koska Jake tiedostaa että sen tekee vain EGO. Jaken tehtävänä on vain muistaa oma viattomuus. Oma ajattomuus ja ikuisuus jossakin mielen osassa joka on yhteydessä JATKUVASTI Jumalaan ja kaikkeen.

Jos koet tai näet minut ristiriitaisena näet vain egon (egosi) ja sitähän Jake toki on. Vaikka Jake onkin muistanut todellisuutensa, Jake esiintyy täällä vain Jaken hahmossa, erillisenä erillisyyden maailmassa.
Toisinaan kauttani tulee Jumalallinen muistutus, mutta kehossa en ole yhtään sen kummempi kuin kukaan toinenkaan maanpäällä kävellyt keho.
Keho haluaa nautintoa ja mieltymyksiä. Keho tarvitsee läheisyyttä, hyväksytyksi tulemista sekä maallista Rakkautta. Jake on herkkä ja kantaa oman tarinansa. Jake ei ole täydellinen eikä Jaken tarvitse sitä ollakaan. Jaken oleminen on ihmisenä olemista. Jake käyttää sanoja kommunikaation välineenä, Jake on edelleen rajallinen. Antaa Jaken olla sellainen kuin on, tämä on todellista anteeksiantoa erillisyydelle. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jake ei ole Rakkaus, mutta Jakessa asuu Rakkaus. Rakkaus asuu siinä kohtaa mieltä jossa ikuisuuden kaiut kuuluvat. Viattomuuden osassa. Siinä olemme yhtä.

Joten sinun ei tarvitse enää sekoittaa Jakea ja Jumalaa toisiinsa. Antaa sen yhdistyminen tapahtua minussa egon ulottumattomissa. Viattomuudessa ja Rakkaudessa. Me kaikki olemme siinä yhtä. Yhtä viattomia ja täydellisiä. Vertailu ja erillisyys kuuluu vain ajan maailmaan. Jumala on ikuinen, täydellinen ja niin on sinun todellinen Itsesi. Mitää hätää ei enää ole.

Pelon ja Rakkauden maailman erottelemisen prosessin jälkeen voi maailmakin alkaa näyttytyä uudessa valossa, koska projektorin läpi katsoo nyt Ikuisuus ja Rakkaus..

Jatkuu seuraavassa numerossa.

T:"Jake"